Matin blogi

Maavarsinaisista ydinvoimaan

Torstai 15.12.2011 klo 20:40 - Matti Kuusela

Sain eilen uuden luonnonhenkisarjan saksalaisen Flensburger Hefte -kirjan. Taas tosi mielenkiinstoista. Nämä kirjat syntyivät jo yli kymmenen vuotta sitten, kun erääseen vanhaan vesimyllyyn asettui asumaan selvänäköinen pariskunta. Myllynhenki oli kiinnostunut yhteistyöstä ihmisten kanssa ja siitä on syntynyt todella laaja vuorovaikutus.

Tämä Fushiman varoitus -kirja lupaa jo paljon mielenkiintoista. Aluksi puhutaan mannerlaatoista ja niiden henkisistä ominaisuuksista, mutta sitten syntyy keskustelu talon isännän, nimelt Wolfgang, ja Knutin kanssa, joka on hiekan maavarsinainen, tai maan varsinainen. Siis mikä?

 

Varsinaiset

Knut kertoo, että jokaisella maan aineella on omat varsinaisensa, kaikkiaan heitä on miljardeja, ja myös me ihmiset luomme uusia varsinaisia kehittämällä uusia aineita.

Alkuaineilla ei kuitenkaan ole varsinaisia, vaan ainoastaan sellaisilla kiinteillä aineilla kuten hiekka tai kivi, maaperä, savi. Metallitkaan eivät kuulu tähän ryhmään, vaan ne ovat enemmänkin maan ulkopuolisten olentojen ankkureita maan piirissä.

Vesi taas on kuuvarsinaisten aluetta, ilma aurinkovarsinaisten ja lämmön eri muodot saturnusvarsinaisten maailmaa. Varsinaiset eivät kuitenkaan ole elementaariolentoja, vaan he ovat aivan oma ryhmänsä.

Tiedän, että tässä mennään monelle hyvin uusille alueille, mutta minkäs teet, nämä ovat asioita, joiden  on vähitellen - tai ehkä vielä paremmin viimeistäänkin tultava ihmisten tietoisuuteen. Tuntuu että me olemme niin kauan välttäneet todellisen henkisen tiedon omaksumista tästä maasta, jonka päällä me elämme.

Vaikka nämä sanat ja käsitteet voivat aluksi jättää aivan ymmälle, niin ei huolta. Kun niistä lukee, ne alkavat vähitellen luoda itselleen sisäisissä maailmoissa uusia eetterimuotoja, joiden kautta ne tulevat ymmärrettäviksi - ja muistettaviksi. Vaikka menee siihen joskus aikaa :)

Silti ne uudet käsitteet, joita edes vähän oppii maanpäällisen elämän aikana, antavat kuolemanjälkeisen elämän aikana mahdollisuuden opiskella vastaavia asioita. - Ja mikäsi se on tärkeää, niin selvittää, että olivatko ne totta vai ei.

Kuoleman jälkeen ihmisellä ei siis ole mahdollista luoda itselleen uusia käsitteitä. On kyllä mahdollista nähdä yhtä ja toista, mutta sellaista, mille käsitteet puuttuvat, ei oikein voi ymmärtää eikä sitä pysty kunnolla työstämään eteenpäin. Vain maan päällä ihminen voi oppia varsinaisesti uutta - ja kuoleman jälkeen täydentää niiden henkistä merkitystä ja yhteyksiä. Siksi opiskelu ja uuden oppiminen täällä maan päällä on niin tärkeää, samoin selkeät, kirkkaat ja kauniit aistihavainnot kohoavat siellä toisella puolella suureen arvoon!

 

Maavarsinaiset

Maavarsinaiset ovat siis materian materian olentoja, eivät elementtien olentoja tai elementaariolentoja, vaikka he kyllä toimivat läheisessä yhteistyössä gnoomien eli maanhenkien kanssa, samoin vedenhenkien ja erityisesti tulenhenkien kanssa. He ovat materia. Siis ei materiaa, vaan materia.

Tässä pitää virittää ajatuksiaan vähän uudella tavalla, ja seuraavaksi suomennos keskustelusta Wolfgangin ja Knutin välillä:

W: Oletteko te materian henkinen lainomaisuus?

Knut: Ei, substanssi.

W: Materian henkinen substanssi?

Knut: Ei, fyysinen.

W: Mutta te ette kuitenkaan ole materiaalisia.

Knut: Silti.

Ja sitten Knut selittää, miten materia tulee aineesta, joka on myös olennollista. Meidän elävyytemme, sikäli kuin tässä yleensäkään voi puhua elävyydestä, ei ole eetteritasolla eli elämänvoimien maailmassa. Heilläei ole eetterikehoa. He ovat aineessa, mutta he ovat samanaikaisesti aine.

Sitten Knut esittää humoristiseksi tarkoitetun vertauskuvan:

Me olemme oikeastaan sellaisia, joiksi materialisti kokee kuvittelee itsensä. Materialisti kieltää hengen. Kun hän siis puhuu, on hän oman käsityksensä mukaan puhuvaa materiaa.

Materialistille ei siis ole olemassa jumalaa eikä materiaa, hän ymmärtää itsensä ruumiiksi. Ja juuri tämänkaltaisia ovat maavarsinaiset, he ovat oma ruumiinsa. Tosin heillä on lisäksi alifyysisiä tasoja, jotka ovat kuitenkin vaikeita (niinpä) ymmärtää, ja niiden kautta he ovat yhteydessä esimerkiksi magnetismiin.

Sitten keskustellaan kuolemasta, joka maanvarsinaisten suhteen on jälleen mielenkiintoinen asia. He eivät synny eivätkä kuole, mutta jos kaikki heidän aineensa katoaa, hekin katoavat, mutta kuolematta.

Hypätään tässä yli se, miten eri aineet ja elementit syntyvät korkeista enkelikunnista, ja mennään itse Maan tulevaisuuteen.

 

Maan inkarnaatiot, Uusi Jerusalem ja ydinvoima

W: Ja kun Maa hajoaa, eterisoituu - silloin te yksinkertaisesti katoatte?

Knut: Me emme yksinkertaisesti katoa, niin se ei ole. Kun Maa muuntuu niin kuin varsinaisesti on suunniteltu, siis että Uusi Jerusalem syntyy (kuten Johanneksen ilmestys kuvaa Uudessa testamentissa), siis Maan jupitertila, silloin syntyy Maan kristallimuoto. Silloin me olemme luoneet yhdessä ihmisten kanssa - ja se on vain ihmisten kanssa yhdessä mahdollista - luoneet toisen olemassaolon tason.

Se mikä tapahtuu ilman ihmisten osallistumista, katoaa kuiluun, jää yli. Ja se on jo alkanut. Nyt jo syntyy näitä, kuiluja, joihin katoaa ainetta, jota ihmiskunta ei kykene enää työstämään eikä siirtämään uuteen olemassaoloon tai uudelle tasolla, maan seuraavaan inkarnaatioon.

Mutta se, mikä putoaa kuiluun, ei kuitenkaan katoa. Se on pois kehityksestä ja säilyy sellaisenaan ikuisesti. Siis todella ikuisesti, kertoo Knut. Se mitä ydinvoimaloista siirretään radioaktiivisen jätteen loppusijoituspaikkaan, jää ihmiskunnan ja maan yhteisen kehityksen ulkopuolelle, ja se säilyy sellaisena. Ei ainostaan tämän nykyisen maan elinaikaa, vaan se seuraa meitä muuttumattomana ja kuolleena myös Maan seuraavaan inkarnaatioon, ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan ja aina viimeiseen vulkanusvaiheeseen saakka!

 

Maan inkarnaatiot

Ja jos ydinvoimajäte kerran säilyy henkisesti muuttumattomana maan kaikki ruumiillistumat, niin luultavasti sen on pakko silloin siirtyä myös kokonaan uuteen universumiin, eikä varmaan missään miellyttävässä muodossa.

Laitan tähän vielä alustavasti maan koko inkarnaatiosarjan. Näillä inkarnaatiolla on tietty henkinen yhteys nykyisiin planeettoihin, joten siitä syystä nämä nimet ovat planeettamuotoisia:

Saturnustila
Aurinkotila
Kuutila
Maa
Jupitertila
Venustila
Vulkanustila

Silloin kun ei ole vaaraa epäselvyyksiin, käytetään usein yksinkertaisesti vain planeettanimiä:

Saturnus
Aurinko
Kuu
Maa
Jupiter
Venus
Vulkanus

Puhutaan näistä myöhemmin lisää.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maavarsinainen, ydinvoima, maan inkarnaatiot, uusi jerusalem, aine, materia, materialisti, elementaariolennot

Luonnonhenget ja ihmisen vihkitoimitus

Torstai 27.10.2011 klo 18:50 - Matti Kuusela

Runsaan viikon loma lähestyy ja nyt tahdon kertoa jälleen hieman syvempiä asioita. Sain tänään ystävältäni Markku Maulalta suomennoksen osasta saksankielisen Flensburger Heften 108 artikkelia, joka kertoo jumalanpalveluksen alkuperästä ja tulevaisuudesta erityisesti yhteydessä luonnonolentoihin.

Tekstin on kirjoittanut Verena Staël von Holstein, jonka kommunikoinnista luonnonolentojen tai luonnonhenkien kanssa on julkaistu saksaksi jo lukuisia kirjoja, joista joitakin olen referoinut jo vuosia sitten Hopeasulkaviesteissä.

Olisi mahtavaa jos saisimme joskus vastaavanlaisen kuvauksen myös enkeleiden ja Kristuksen ja muiden korkeiden olentojen toiminnasta palveluksen yhteydessä. Mutta tässä siis keskitytään nyt vain luonnonolentojen tasoon.

 

Ihmisen vihkitoimitus

Tämä kertomus, jonka tässä
esitän aivan omin sanoin, on
peräisin Verenankristus-yn2-180.jpg vierailusta
Kristiyhteisön pääsiäisajan jumalanpalveluksessa Hampurissa vuonna 2004. Kristiyhteisöhän on se kirkkokunta, jonka pappina Jukka Kuoppamäki on ollut pitkään Saksassa.

Verena kertoo, miten kivenhenget ovat ensimmäisinä paikana.  He tietävät että palvelus tulee tapahtumaan ja tulevat luomaan sille suojaavan perustan, joka sallii vain hyvän päästä läpi.

Sen jälkeen tulevat valo-olennot, joka luovat alttarialueen ylle kaikelta pahalta suojaavan valokupolin. Se muodostuu kuin kudotusta valosta.

Sitten tulevat vesiolennot, jotka luovat alttarialueen ympärille aineettoman veden suojaavan kehän.

Kauempana odottaa ja vilisee monenlaisia olentoja, peikot kirkon pylväiden luona. Enimmäkseen vihreitä olentoja kerääntyy kuin kimpuksi alttarin vasemmalle puolelle.

Tuliolennot ilmestyvät paikalle alttarikynttilöiden sytyttämisen aikaan.

Mitä vähemmän ihmisiä on paikalla, sitä enemmän heistä jokaisesta säteilee henkisiä voimia maailmaan.

 

Palveluksen kulku

Kun pappi astuu sisään ja riisuu päähineensä, jää hänen henkilökohtainen auransa siihen. Siten hänellä on palveluksessa muuntunut aura, josta saa selkeän ylipersoonallisen vaikutelman. Tällainen aura on kaikilla vihkitoimitusta suorittavilla papeilla.

Seurakunnan hiljattain kuolleet jäsenet ilmestyvät paikalle siunauksen aikana.

Epistolan lukemisen aikana ilmanhenget ja tulenhenget tanssivat, ja kun pappi sitten kääntyy kohti seurakuntaa, nämä ilman- ja tulenhenget virtaavat kohti seurakuntaa.

Evankeliumin lukemisen aikana kaikki olennot kuuntelevat intensiivisesti, mutta pappi itse on henkisesti kuin lasikotelon sisällä.

Tuo kotelon sisällä olemisen vaikutelma jatkuu vielä uskontunnustuksen lukemisen aikana. Siinä pappi kuitenkin henkiselle katseelle näyttäytyy luovana, täyden kuninkuuden saavuttaneena ihmisenä, harmoniset elementaariolennot ympärilleen ryhmittyneenä.

Uhrin - joka on yksi palveluksen osa: evankeliumi - uhri - muuntuminen - kommuunio - aikana kaikki läsnäolijat ovat henkisen valon ja veden yhteen liittämiä.

Kiven ja tulen elementit liittyvät yhteen vihkisavussa, jossa kirkon enkeli ilmestyy. Savu puhdistaa alttarin kaikista demonisista vaikutuksista ja siinä syntyy kristallikanava. Suitsutuksen kautta luodaan puhdas tila, joka ympäröi uhrin leivän ja viinin. Mikään ei voi silloin vaikuttaa ulkopäin.

 

Muuntuminen

Kun palveluksen seuraava vaihe, muuntuminen, alkaa kristallikanava sulkeutuu ja siitä syntyy papin ympärille mantelimainen muoto, joka mukautuu hänen liikkeisiinsä.

Aivan papin ympärillä oleva muoto on henkistä tulta, joka luo valovaipan, ja siihen taas yhdistyy täydellisen pallonmuotoinen henkinen vesivaippa.

Henkinen kivi muodostuu alttarin korkeudelle.

Leivän ja viinin henkisen transsubstaatiossa eli muuntumisessa ilmestyy ylhäältä sormi, Kristuksen sormi, joka muuntaa leivän.

Viinin muuntuessa laskeutuvat alas Pyhän Hengen ja Isäjumalan voimat.

Muuntumisen lopussa luodaan vahvistamisen kautta ehtoollisaineksiin tilaa tulevaisuutta varten. Silloin tulevat esiin syntymän ja kuoleman henget, joita kutsutaan toisen asteen elementaariolennoiksi.

 

Ehtoollinen

Kaikki olennot ottavat osaa papin itsensä nauttimaan ehtoolliseen. Kun ehtoollisrukous lausutaan kolmasti, parantavat voimat leviävät kaikkialle ja kaikkien kolmen asteen eteeriset olennot tulevat puhutelluiksi ja he kaikki ottavat osaa ehtoolliseen.

Ehtoollisen jälkeisen epistolan aikana kaikki olennot tanssivat ilotanssin ja kun pappi asettaa jälleen päähineen päähänsä, hän saa oman auransa takaisin.

Kun alttarin kynttilät sammutetaan, tulenhenget kumartavat ja häviävät. Ilmanhenget tai keijut vetävät valokupolin ylös, vesiseinämät levittävät siunausta Maan päälle. Kivet jäävät paikoilleen.

Ellen lomalla kirjoita tänne jotain pientä tervehdystä Kolin mahtavista energioista, niin seuraava blogi ilmestynee maanantaina 7. marraskuuta.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisen vihkitoimitus, Jukka Kuoppamäki, leipä ja viini, Kristuksen sormi, transsubstantiaatio, jumalanpalvelus, luonnonhenget, kivenhenget, ilmanhenget, keijut, elementaariolennot, ehtoollinen, pappi, Kristiyhteisö, vihkisavu, Verena Staël von Holstein

Arkkitehtuurin ilo ja Hengen valo

Perjantai 18.2.2011 klo 14:47 - Matti Kuusela


Hei kaikki, viime keskiviikkona palatessani Tampereen hoitotyöstä poikkesin Puutarhakadun jäännöseräkirjakauppaan, jossa silmiini hyppäsi kirja Fantasia ja arkkitehtuuri WILD. Jo heti kannessa oli niin kaunis kuva, että mieleni tekee vain katsella ja katsella sitä. Aivan ihmeellistä. Ostin kirjan samantien.

Kannessa olevan talon seinä on aaltoilevaa pärettä, joka kivien ja koivin taustalla näyttää ihmeellisen kauniilta. Päreiden tummahko pinta heijastaa kauniisti valoa, ja vieressä olevasta suuresta pyöreäkulmaisesta ikkunasta leimuaa ulos lämpimän kultaoranssia valoa.

Talosta tulee heti sellainen tunne, että tuolla haluan asua, se on ihmistä varten. Seinä hengittääyhdessä luonnon kanssa, ja koska ihminen aivan luonnollisella tavalla samaistuu taloon, tulee siitä myös tunne, että myös minä saan hengittää. Ja ikkunasta tulee tunne, että myös minussa elää jumalallinen kultainen valo, joka valaisee ja lämmittää maailmaa.

Suurkiitos kirjan kirjoittajille, taiteilija Jan-Erik Anderssonille ja Jen Budneylle. Kirjan teksti on myös erinomaista. Tulee sellainen vaikutelma, että teksti todella kuvaa itse rakennuksen ja sen suunnittelijan tarkoitusta. Jopa Rudolf Steinerin toisen Goetheanumin teksti on hienosti oivallettu.

 

Elävä arkkitehtuuri

Rakennus on ihmisen kuva ja toinen asu. Ensimmäinen asumme on fyysinen keho, jonka rakennamme itsellemme, ja toinen asumus on se koti, jossa asumme. Entisaikaan ihmisen ja hänen asuntonsa välinen suhde oli huomattavasti voimakkaampi kuin nykyään. Muistan miten aina omakotitalossa asuneena nuorena poikana katselin kauhulla Hyvinkäälle silloin tulleita kerrostaloja, jotka eivät ulkoasultaan kertoneet mitään niissä asuvista ihmisistä, yksilöistä, perheistä ja talokunnista.

Toisaalta abstraktit kerrostalot irrottavat ihmisen perinteestä ja auttavat häntä liittymään nykyajan abstraktiin ajatusmaailmaan, jossa tunne on monelle kauhistus. Nykyaikana kyky tunteita on laajalti kadonnut. Me pelkäämme ja vastustamme niitä ja tiedän että monesta ihmisestä arkkitehtuurin elävät muodot saattavat tuntua myös vastenmielisiltä. Aivan kuin ajattelun ja elämän hallinta katoaisi.

Mutta elävä ja orgaaninen arkkitehtuuri vastaa vain osaa ihmisestä. Niin kuin ihmisessäkin, myös arkkitehtuurissa on fyysinen taso, elämänvoimien taso, sielullinen taso ja minuuden taso. Mielenkiintoista on, että Rudolf Steinerin seuraajista minun tietääkseni ainoastaan yksi arkkitehti - unkarilainen Imre Makovecz - on kyennyt luomaan varsinaista minuuden arkkitehtuuria, sillä minuutta vastaa rakennuksen symmetria, aivan niin kuin ihminenkin on symmetrinen edestä katsottuna.

 

Arkkitehtuurin ja ihmisen neljä tasoa

Kaunis kukka ilmentää elämää ja kauneutta, ja voimme hyvin kuvitella, miten sen hahmo muuttuisi, jos se ottaisi vastaan sisäisen minuuden voiman, niin kuin ihmisellä on. Nykymuodossaan kukat ilmentävät sitä miten ne avautuvat hengelle, joka virtaa niihin auringonvalon kautta. Niin me ihmisetkin hetkeksi kadotamme henkisen läsnäolomme nauttiessamme auringosta.

Eläinten sielullisuus on oikeastaan kuva minuuden etsimisestä, aivan niin kuin vanhoissa saduissa nuorin veljeksistä lähti aina maailmalle etsimään onneaan ja itseään. Tuo kuulostaa aika hassulta, lähteä jonnekin itseään etsimään, mutta jos kukkakin saisi sielullisuuden sisäisyyteensä, sekin varmasti irrottaisi juurensa maasta ja lähtisi matkaan.

Maanpäällisen minuuden eläimet näkevät ihmisen hahmossa. Toiset kavahtavat sitä, toiset tuntevat sitä kohtaan vastusmatonta vetoa. Mutta mitä kauemmin me elämme Kristuksen toisen tulemisen aikaa, mikä merkitsee minuuden puhdistumista ja henkistymistä, vapautumista sielullisuuden vieteistä, sitä enemmän eläimet tulevat luoksemme, ja sitä enemmän myös eläimet alkavat leikkiä keskenään, myös eri lajit.

Minuus kuvastuu siis arkkitehtuurissa siinä, että tuo etsimisen liike pysähtyy yhteen symmetriatasoon. Mutta meidän minuuskokemuksemme on vielä niin heikko, että me normaalisti pystymme esittämään arkkitehtuurissa esimerkiksi leikillisyyttä tai elävyyttä, abstraktia selkeyttä tai sitten symmetriaa, mutta vain yhtä tai enintään kahta kerrallaan. Meillä on vielä pitkä matka sellaiseen arkkitehtuuriin, joka kykenee ottamaan ihmisen kaikki neljä tasoa samanaikaisesti huomioon.

Rudolf Steiner piti arkkitehtuurin vaikutusta ihmiseen niin suurena, että silloin kun kaikki rakennuksen neljä tasoa, fyysinen, elävä, sielullinen ja minuudellinen, ovat tasapainossa keskenään, ihminen ei voi esimerkiksi varastaa. Niin ei vain voi tehdä. Tuo voi tuntua aluksi radikaalilta väitteeltä, mutta kun ajattelee vaikka kaikkia niitä hirviötaloja, joita eri puolilla maailmaa on rähäytetty niiden epäsosiaalisuutta luovan vaikutuksensa takia, alkaa ymmärtää, miten suuri arkkitehtuurin voima on.

Kuollutmuotoisen arkkitehtuurin ongelma ei ole ainoastaan siinä, miten se ei tue ihmisen sielullisuutta ja elämää, vaan ainoastaan ohutta ajattelua tässä elämässä. Sen varsinainen tragedia on siinä, että vaikka aistiemme kautta sisäisyyteemme omaksumamme kuolettavat vaikutukset ovat suuria, ne eivät tässä elämässä paljoakaan pysty vaikuttamaan kehomme ulkomuotoon fyysisyyden hitauden ja raskauden takia. Sen takia nykyisen arkkitehtuurin, niin kuin kaiken arkkitehtuuin, vaikutus siirtyy ihmisten seuraavien elämien ulkomuotoon.

 

Näe kaikki kauniiksi

Siksi kannattaa katsella kaikkea kaunista niin paljon kuin mahdollista. Ja siksi kannatta myös nähdä kauniiksi myös kaikki se, mikä ei sitä itsessään ole. Nyt alan jo epäröidä, pitäisikö näistä asioista kertoa, mutta miksei. Jo nyt voi joku tulla ajatelleeksi, että miksei tätä ole hänelle kerrottu, jos joku kerran on tiennyt.

Okei, kaikessa havaitsemisessamme on mukana pieniä elementaarisia olentoja. Sen minkä me näemme kauniina, elementaariolennot me vapautamme, mutta rumiksi kokemamme jäävät tänne maan päälle odottamaan seuraavaa elämäämme, jolloin meillä onkin siinä jo oppitunti valmiina: Siksi meidän on nyt tässä elämässä niin tärkeää rakastaa vapaaksi myös kaikki epämieluisat kokemuksemme. Tulevaisuudessa kun kehomme henkistyvät ja pehmenevät, näiden vanhojen elementaarien vaikutus kehoon tulee vielä näkyvämmäksi, samoin kuin kaikkien tunteiden.

Miellyttävä uutinen on, että on hyvä rakastaa vapaaksi myös kaikki hyvien ominaisuuksiemme elementaalit, sillä silloin nuo kyvyt tulevat lisääntyvästi meidän oman henkemme ominaisuuksiksi. Elementaariolennot ovatkin oikeastaan meidän muistimme: mitä suuremmaksi meidän rakkauden voimamme tulee, sitä voimakkaammin myös muistimme muuttuu, oikeastaan hengen kokemisen välineeksi.

Kun haluat välttyä muistin kovettumiselta, pidä tunteesi elävinä ja muistele paljon. Muistellessasi esimerkiksi varhaisen lapsuutesi tapahtumia kaikkine tunteineen ja tuntemuksineen vahvistat samalla yhteyttäsi niihin enkeleihin, jotka silloin olivat kanssasi.

Matkallamme kohti minuuden arkkitehtuuria tarvitsemme kaiken sen elävyyden ja ilon, jota suinkin voimme arkkitehtuurista ja rakennetusta ympäristöstämme saada.

 

Ilon aikaan

Muistan miten kaksikymmentä vuotta sitten surin sitä, miten arkkitehtuurissa, aina kun yritetään luoda jotain kaunista, kestävää ja juhlallista, valitaan värejä hieman vaaleamman harmaan ja hieman tummemman harmaan välillä. Ymmärrän kyllä, mistä sekin johtuu, mutta nyt tahdon korostaa viestiä: jos me tahdomme luoda lapsillemme terveyttä, iloa ja elämänvoimaa, meidän on luotava arkkitehtuuriin ja kaikkeen rakennettuun ympäristöön huomattavasti enemmän elävyyttä ja iloa. Ne tukevat sielunvoimiamme ja elämän voimiamma.

Abstraktit suorakulmamuodot kahlitsevat ihmisen sisäisiä voimia. Sitä me emme enää tarvitse, päinvastoin on selvästi koettavissa, miten masennus, voimattomuus ja uupumus ovat yhteydessä rakennetun aistimaailman ilottumuuteen, miten sielut kamppailevat ja väsyvät sen kahleissa. Arkkitehtuurin tehtävä on voimaannuttaa! Sitä me tarvitsemme. Ja siihen tarvitaan mielikuvituksen ja hallitun fantasian elävöittävää vaikutusta.

Erityisen voimakkaasti ne tukevat koko olemuksen kehitystä. Ja tässä on hyvä muistaa, että ennemmin tai myöhemmin me olemme jälleen niitä lapsia, jotka elävät ja ammentavat itseensä sitä ympäristöä, jota me nyt rakennamme.

Mutta vielä kerran: nykyhetken resepti on nähdä kaikki kauniiksi. Sillä on monella tavalla arvaamattoman suuri merkitys tulevaisuudelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Fantasia, arkkitehtuuri, minuus, Kristus, kukat, eläimet, kauneus, Rudolf Steiner, Jan-Erik Andersson, orgaanien arkkitehtuuri, elävä arkkitehtuuri, elementaariolennot, Imre Makovecz