Matin blogi

Toivelauluista tangon lumoon

Maanantai 23.6.2014 klo 3:57 - Matti Kuusela

Tänä keskikesän juhlasunnuntaina sattui niin, että pääsin näkemään kahta puolen vuosisadan ikäsistä suomalaista musiikkielokuvaa. Kiitos vain televisiolle. Näinen filmien tuominen juhannukseen ja se että pääsin niitä näkemään, oli hieno sattuma. Kolean ilman takia olimme vielä puolen päivän jälkeen sisällä, katselin ennen lähtöä Toivelauluja-nimistä elokuvaa.

Ja kun sitten kävimme viettämässä äitini 92-vuotispäivää tällä kerralla terveyskeskuksen uodeosastolla, niin sielläkin viivyimme jonkin aikaa yhteistilassa, jossa televiosta tuli Teeman suomalainen musiikkielokuva.

Kummassakin oli jonkinlainen kehyskertomus. Olin lukenut arviointeja molemmista filmeistä, ja niiden perusteella nämä elokuvat olivat vaikuttaneet vähäarvoisilta, mutta nyt kun niitä katsoin, niin en voinut olla huomaamatta, miten ihmeellisen täysipainoisia ja taitavia nuo 50-luvun ja toisen mahdollisesti jo 60-luvun alun laulajat ja laulut olivat: herkkyys, tasapaino, melodian rikkaus, ihmeellinen rauha.

Rumpujen soitto oli huomattavasti sävykkäämpää ja myös hiljaisempaa kuin yleensä nykyaikana. Harvemmin soittaja nykyaikana tyytyy käyttämään rummulla kahta vispilää koko kappaleen ajan.

Siinä onkin yksi levymusiikin ihanuuksia lavatanssin kannalta. Nykyajan soitossa tahtoo korostua voimakas tahdin kaikkia neljää iskua korostava jumputus. Suuri tai jopa suurin osa tanssiväestä näyttää siitä pitävän, mutta minä näytän niin juurtuneen juuri tuohon viisikymmentäluvun ja seuraavan vuosikymmenen alkupuolen musiikkiin, että siitä on turha enää yrittääkään päästä eroon. Hyväksyminen on parempi tie.

Tosiaan hämmästyin siitä, miten innolla ja tarkkaan näiden kahden elokuvan kappaleita kuuntelin.

Suomalainen tango

Tango ei sykkinyt voimakkaana niissä kappaleissa, joita näistä kahdesta elokuvasta kuulin, mutta omissa muistikuvissani 60-luvun puolivälin tango on vahvin musiikkielämykseni koskaan. Toki elin voimakkaasti mukana rautalangan tulon. Koulumme konvissa kävivät lähes kaikki tuon ajan merkittävät rautalankayhtyeet ja itsekin rakensin itselleni bassokitaran, mutta syvin kokemukseni oli silti tangosta.

Olimme luokkakaverini kanssa lähteneet Hyvinkäältä tanssimatkalle. Riihimäelle pyörillä ja sieltä linja-autolla paikkaan, jonka nimessa oli koivu ja järvi, ehkäpä Koivuranta. Kaverillani taisi olla siellä treffit, ja seison yksinäisenä lavan ulkopuolella kuunnelleen jonkun sen ajan suosikkilaulajan laulua: miten tango sykki läpi koko lavan, läpi koko kesäisen illan hämyn niin selvätuntoisessa suomalaisessa kesäyössä.

Tanssimisesta en tuohon aikaan vielä tajunnut mitään. Se avautui vasta vähän myöhemmin, tunnelma oli suunnattoman voimakas.

Kun sitten aloin tanssimisen uudelleen ja menin vuoden 2003 alussa tanssikurssille, kuvittelin opettelevani perustavat lavatanssit noin kuukaudessa. Ei se aivan niin mennyt.

Jauhoin koko kevään käytännössä melkein joka päivä tanssien rytmityksiä radiomusiikin ja sitten CD-levyjen mukaan. Vuoden kuluttua aloin toden teolla syventyä tangon askeliin ja niin siinä kävi, että suunnilleen kerran vuodessa tuli tunne, että nyt osaan ne. Ja sitä jatkui vuodesta toiseen.

Tangon tyylit

Tangoa voi tanssia lukemattomilla tyyleillä. Ja kun minä olen ihminen, jonka on tanssikursseilla vaikea tajuta, mitä opettaja jaloillaan näyttää, niin muiden kuin oman vakio-opettajan kursseilla käyminen oli usein yhtä tuskaa.

Jälkeenpäin on hupaisaa ajatella, miten vaikeaa oli soveltaa käytännössä rytmivaihdoksia. Kun oli vuosia opetellut tavanomaisella hidas-hidas-nopea-nopea -rytmillä, oli lavalla aivan hämmentävän vaikea oppia jakamaan rytmi esimerkiksi nopea-hidas-hidas-nopea -askelluksella, joka on sekin oikein sujuvaa.

Nyt on jo kauan sitten vapautunut opetetuista kuvioista ja pyrin tanssimaan puhtaasti musiikin mukaan, niin rytmin kuin askeltenkin osalta. Se harmi siinä on, että jos orkesteri soittaa nykytyylisesti vahvasti yksittäisiä iskuja korostaen, niin silloin jää kuin maahan kiinni, nelinäisyyteen, ja on hyvin vaikea kohota siihen tanssin liitoon, johon 50-luvun musiikki antaa mahdollisuuden.

En tässä pyrikään sanomaan suinkaan kaikkea tangosta, mutta sanonpa tämän. Perinnetansseissa liike ja ilo virtaavat suoraan tanssien läpi, ja melkein kaikissa muissa nykyajankin tansseissa on sama virtaavuus, jopa rokissa, mutta tango on erilaista.

Tangossa tanssija pysäyttää liikkeen omalla minävoimallaan. Tango voi sykkiä ja liikkua ja viedä mukanaan, mutta silti se antaa ainutlaatuisella tavalla etenkin lavojen mestareille mahdollisuuden esittää aivan omaa tulkintaansa, aivan omaa liikettä sen mukaan, miten minätunne tulee mukaan syvien tunteiden vuohon. Ja se tapahtuu suomalaisen ihmisluonnon mukaan aivan omalla tavallaan. Samanlaista luonnonvoimien ja sielullisuuden yhteissointia musiikin mukaan, kuin suomalaisessa tangossa voi lavoilla parhaimmillaan nähdä ja kokea, ei esiinny eikä kai voikaan esiintyä missään muualla.

Ja se on vielä mainittava, että puhdasta lavatangoa parhaimmillaan ja yksilöllisimmässä luonnon- ja sielunvoimien ilmaisussaan ei voi nähdä eikä kokea missään muualla kuin lavoilla. Videoihin en ole nähnyt koskaan nähnyt sen yltävän.

Pölösen Onnen maa elokuva antaa vilahduksen lavatangon hyvästä liikkeestä, mutta ... niin, tango on mestarilaji. Siihen tiivistyy jokin aivan erityinen suomalaisen sielunkehityksen askel.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tango, suomalainen tango, lavatanssi, elokuva

Kannustusta

Keskiviikko 15.8.2012 klo 21:15 - Matti Kuusela

Ilokseni satuin tänään kuulemaan auton radiosta katkelman, jossa urheilijatyttö kertoi urheilijan elämästä. Hän oli kirjoittanut myös johonkin lehteen sen energisoimana, mitä meidän olympiaurheilijoistamme nyt on kirjoitettu.

Kyllä asia on niin, että jokainen urheilija, joka lähtee olympialaisiin,enkelimaalogo2_160.jpg ansaitsee meidän kaikkien kannustuksen. Nyt minä sanon: kannustamisen tulee olla aivan luonnollinen osa elämää. Me kannustamme toisiamme. Me kannustamme lapsia. Me kannustamme työtovereita. Me kannustamme urheilijoita. Me kannustamme taiteilija ja tutkijoita. Me kannustamme opettajia.

Me jokainen kannustamme itseämme ja rakkaitamme ja läheisiämme.

Kannustamisen on oltava aivan luonnollinen osa elämää. Kannustus kohottaa jokaisen energiatasoa.

 

Kannustuksen ilmapiiri

Silloinkin kun me kannustamme lähimmäisiämme, me kannustamme samalla myös itseämme, sillä kannustuksen ilmapiiri ja voima, sen energiataso vaikuttaa takaisin myös itseeni.

Kun kannustan, avaudun ottamaan vastaan suoraa kannustusta ja kannustuksen voimaa myös itselleni. Se on tärkeää myös siksi, että jos vain annan muille, minun on oltava nöyrän vastaanottavassa tilassa, jotta energiani eivät mene epätasapainoon.

Monet käyttävät julkisuudessa sanaa nöyrä. Ja se on hieno sana, koska se mahdollistaa huippusuorituksiin yltämisen vahingoittamatta millään tavalla toisia.

Kannustuksen ilmapiirissä voin yltää huippusuorituksiin ja nauttia niistä vilpittömästi.

 

Opettele kannustamaan

Opettele kannustamaan, nöyrästi ja avoimesti. Etsi tilanne, jossa voit kannustaa toista ihmistä ääneen, mutta muuten kannusta päivän mittaan joko mielikuvana, tuntein tai ajatuksin kaikkia niitä, joiden elämää koet kannustuksen auttavan.

Kun kannustaminen yleistyy, se luo aivan mahtavan yhteisen voiman.

Hupaisaa on, että kannustaminen on myös oivallinen testi sille, onko joko asia hyvä ja kannatettava vai ei. Kannustetaan tiedettä, taidetta, enkeleitä, henkisyyttä, oman tien yhä upeampaa kulkemista. Niin hienoa on vielä se, että jokainen voi kannustaa aivan erikseen sitä, mikä on lähellä omaa sydäntä.

 

Entäs sitten

Entsä sitten YLE:n Mannerheim-elokuva. Oikein kokeilin, mutta en löydä siitä projektista mitään sellaista, jota voin sisäisesti kannustaa. Se on energeettisesti niin huono juttu.

Siispä, jos kohtaa jotain mitä ei koe voivansa kannustaa, niin sen voi koota tähän kultamaljaan, jonka tarjoaa suurille enkeleille, Kristukselle tai mestareille - joka tapauksessa niin korkeille henkisille ystävillemme, että he pystyvät näitä energioita puhdistamaan. Myös maaäiti tekee tätä työtä. Hän tekee sitä jopa mielellään, sillä hänen on paljon helpompi puhdistaa ja muuntaa sellaista, mitä hänelle tarjotaan, kuin odottaa että asiat jotka vielä ovat ihmisissä kiinni, vapautuisivat puhdistettavaksi.

Meillä on siis valtavasti mahdollisuuksia kannustaa. Me voimme jopa kannustaa eduskunnan työtä, mutta siellä on myös todella paljon puhdistettavaa.

Enkelirakkaudella
Matti

 

Enkelimaan cd-meditaatioissa on kaksi Hallitusmysteeri-meditaatiota, jotka vahvistavat sinua kohoamaan sisäisesti korkeammalle vaikuttamisen tasolle. Meditaatiot on enkelimaailman kanssa suunniteltu auttamaan päättäjien toimintaa, mutta tukiessasi heitä löytämään oikeita ratkaisuja sinä vahvistat myös itseäsi. Kohoat väistämättä korkeamman elämänhallinnan piiriin.

1 kommentti . Avainsanat: kannustus, urheilu, YLE, elokuva, Mannerheim, meditaatio

Mannerheimista tuomioistuimiin - ja enkelimeditaatio

Tiistai 14.8.2012 klo 22:05 - Matti Kuusela

Tänään merkittävien planeetta-asetelmien päivänä on taas niin ihmeellisiä uutisia esillä, että pakko niistä on jo kirjoittaa. YLE kertoo, että heidän tuottamansa Mannerheim-elokuvan päähenkilöä esittää musta mies, nigerialainen näyttelijä.

Mannerheim

Kun olen jo yli kaksi
vuosikymmentä asunut
ja elänyt aivan YLEmannerheim_ven__j__n_armeijassa.jpg-alueen
vieressä, tämä on kaikkein pahin uutinen, joka sieltä aidan toiselta puolelta kuuluu. En minä mitään siitä, jos joku välttämättä tahtoo tehdä kreisikomedian, jossa käytetään hyväksi Mannerheimia. Onhan Suomen televisiolla kreisiohjelmien sarjassa pitkät perinteet ja sieltä on tullut paljon vaikuttavaa ainesta.

Aivan toinen asia on tehdä elokuva ja nimittää sitä Mannerheim-elokuvaksi. Silloin pitäisi tehdä jotain missä kerrotaan Mannerheimista, mutta nyt tässä on jälleen joku tahtonut vetää lokaan yhden kansakunnan suurista voimahahmoista. Mannerheim on tai oli fyysisessä asussaan niin suuri henki, että jotenkin ymmärrän, ettei hänestä ole kukaan tähän mennessä kyennyt tekemään elokuvaa.

Hän oli esimerkiksi ensimmäinen eurooppalainen, joka kävi tapaamassa Dalai Lamaa, jos olen oikein ymmärtänyt. Hän oli ensimmäinen, joka otti valokuvia Kiinan keisarin hovissa. Hän on edelleen ihminen, joka on saanut eniten kunniamerkkejä koskaan. Toki nämä ovat yksityiskohtia, ja hänen varsinaiset tekonsa ovat aivan muualla, mutta paljon nekin osoittavat.

Taiteellinen vapaus ... mikä ettei, mutta tosiaankin: jos tahdotaan kertoa Mannerheimista, niin kerrotaan sitten, niin hyvin kuin osataan. Projektissa on jopa rasistisia piirteitä. Kun on haluttu halventaa Mannerheimia, on valittu musta mies häntä esittämään.

 

Oikeusistuimet

Toinen uutisoitu teema, joka koskettaa, on oululainen tapaus, josta lapsi löydettiin kuolleena ja häntä hoitanut mies oli nauttinut alkoholia ja huumeita.

Miehen rangaistus oli ehdonlaista vankeutta. Muutama kuukausi.

Iltapäivälehden mukaan syytelista oli seuraava - osittain kansankielellä ilmaistuna:

- Heitteillepano
- Kaksi huumausaineen käyttörikosta
- Rattijuopumus
- Ajokortitta ajo, luultavasi
- Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
- Virkamiehen vastustaminen
- Näpistyksen yritys
- Järjestymiehen vastustaminen
- Kaksi uhkausta

Näistä siis tulee ehdollista vankeutta. Se on hassua, että rikoskierteessä olevalle ehdollisella vankeudella ei ole kai merkitystä. Käytännössä se on varoitus, jonka rikkomisesta ei kai yleensä tule mitään seurauksia.

En nyt kuitenkaan puhu tässä varsinaisesti rangaistuksista ja niiden asteikoista, vaan siitä, että oikeuden kieli on niin harhaanjohtavaa. Miten on mahdollista, että siellä, missä oikeuden tulisi vallita, puhutaan vankeudesta silloin kun tarkoitetaan varoitusta.

Tai miten on mahdollista että jos joku joutuu vaikka neljäksi vuodenksi vankilaan, sitä nimitetään kahdeksaksi vuodeksi.

Tai jos surmaa toisen ihmisen vain joka kolmas vuosi, mikä on käytännässä mahdollista, mikäli muistin tuon vuosimäärän oikein, ehkä se on neljäs, niin joka kerta on ensikertalainen.

Siis juuri oikeuskäytännön alueella sanojen merkityksiä väännellään ja muutellaan, vaikka taas monilla muilla elämänalueilla sanojen oikeellisuudesta ollaan kovin tarkkoja.

 

Henkinen ratkaisu

Meillä on siis ongelmia. Vaikka miten harmittaisi, että Mannerheimista tehdään joku outo ja säälittävä tai oikeudessa puhutaan outoja, niin me emme suoraan voi näille asioille mitään. Varmaan voi rukoilla, mutta rukous ei ole minulle koskaan oikein avautunut.

Nyt minulle avautui tai näytettiin henkiseltä puolelta ratkaisu. Kuvittele, että laitat tämän ongelmakimpun maljaan, siirryt henkiseen maailmaan ja ojennat maljan enkeleille, niin korkeille enkeleille tai henkisille ystäville, jotka pystyvät kulloisiakin ongelmia selvittämään.

Sitten odotat niin kauan että malja tyhjentyy - tai ainakin siinä olevien asioiden energiat lähtevät liikkeelle.

Tämä menetelmä tuntuu nyt sellaiselta, jota voi käyttää kaikkiin suuriin ongelmiin, henkilökohtaisista maailmanlaajuisiin.

Idea on pitkälti siinä, että kehitys maan päällä on yhä enemmän ja enemmän meidän ihmisten vastuulla, mutta monessa asiassa meillä yksityisillä ihmisillä ei ole ollut kunnollisia toimintamahdollisuuksia. Nyt on ainakin yksi!

Rakkaudella
Matti

 

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Mannerheim, elokuva, meditaatio, tuomioistuimet, oikeat sanat