Matin blogi

Korkeampi minä ja Sofia

Tiistai 3.6.2014 klo 1:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, olemme jo useampaan kertaan puhuneet Viisaudesta, henkisestä olennosta, jolla aikanaan oli hyvin läheinen yhteys viisaudestaan hyvin tunnettuun kuningas Salomoniin. Ja kun oivallamme, että viisaus vielä Salomonin aikaan koettiin aitona elänänä henkisen olentona, joka esimerkiksi Salomonin sananlaskuissa nimitti itseään todellakin Viisaudeksi isolla alkukirjaimelle, niin tajuamme, että Salomonin viisaus merkitsi hyvin suuressa määrin yhteyttä tähän suureen olentoon.

Salomonin koko arvoitusta hänen läheinen yhteytensä Viisauden henkeen ei suinkaan selitä, mutta sen jälkeen Sofian eli Viisauden oli vetäydyttävä enemmän taka-alalle ihmisten tietoisuudessa. Tuli aika, jolloin miehinnen äly tuli yhä tärkeämmäksi ja naiseuden syväviisauden oli siksi väistyttävä. Älyn suuri opetus ihmiskunnalle oli juuri vapautuminen viisauden kaikkitietävyydestä ja sukeltautuminen yksityisten ihmisten henkilökohtaisen ajattelun ja tietoisuuden aikaan. Kaikista sen hankaluuksista riippumatta tuo patriarkaalisuuden ja mies-tietoisuuden aika opetti ihmistä luottamaan vain omiin kykyihinsä, omaan ajatteluunsa, omaan yksilöllisyyteensä.

Sofian uusi alkusyke

Jotta yksilöllinen tieteelliseen, loogiseen ja materialistiseen ajatteluun ajatteluun johtava kulttuuri oli mahdollinen, oli Viisauden siis astuttavat syrjään. Se johti ihmisen mahdollisuuteen kokea oma vapautensa ja oma henkilökohtainen luovuuteensa. Ja se johti myös kulttuurin ja tiedon sirpaloitumiseen.

Jeesuksen aikan kun ihmiskunta oli kaikkein syvimmällä hengen pimeydessä, aikana jolloin perinteellinen uskonnollisuus ei enää ravinnut sieluja eikä yksilöllinen älyllisyys ollut vielä herännyt, laskettiin ihmiskuntaan uusi hengen virike: valmistettiin kaksitoista aivan erityisesti valittua mieshenkilöä uuden tietoisuuden aloittajiksi. 

Usein ajatellaan, että kaikki nämä kaksitoista Jeesuksen opetuslasta olivat yksinkertaisia kalastajia ja käsityöläisiä, mutta eivät suinkaan kaikki. Aivan kuin Jeesuskaan ei syntyperältään ollut mikään yksinkertainen puuseppä, vaan juutalaisten perinnöllinen kuningas - ja samalla myös ylipappi, sillä hänessä yhtyivät Daavidin poikana sekä Daavidin papillisen että kuninkaallisen linjan virtaukset. Ja tuona aikana juuri syntyperä oli keskeistä, etenkin juutalaisilla.

Mutta enemmän pinnalla olleen miehisen henkisyyden taustalla vallitsi erityinen naisellisen viisauden linja, jota juuri Sofia inspiroi ja ohjasi. Ja Sofia tehtävänä oli kaikessa hiljaisuudessa valmistaa Maria-virtaus tulevan Jeesuksen äidiksi.

Vanhatestamentillisen Sofia-virtauksen hedelmänä syntyy sitten Jeesus-lapsi, ja 33 vuotta myöhemmin Sofian ja Marian yhteistyössä syntyy jotain vielä täysin uutta: Sofia tulee Mariassa niin voimakkaasti läsnäolevaksi, että se antaa näille kahdelletoista opetuslupselle mahdollisuuden ottaa vastaa yksilöllisen hengen voiman.

Eläinradan viisaus

On mahtavaa kokea, miten näiden kahdentoista piirin alkuvoima lähtee aina Eläinradasta saakka, joka on kahdentoista suuren harmonianhengen eli kerubin luomus. Neljä suurinta näistä kerubeista esiintyvät niiden neljän apostolin kautta, joista sitten tulee Uuden testamentin evankeliumien kirjoittajat. Mutta niille, joitka enkelimaailmat kiinnostavat, voimma vielä lisätä: impulssi siihen suureen rakkauden tulen vaikutukseen, joka ilmentyy kerubien eläinratapiirin kautta, lähtee vielä korkeammalta, serafien eli ikirakkaudenhenkien piiristä.

Kahdestatoista apostolista lähtee meidän maailmassamme liikkeelle se hengen tulen virtaus, jonka on tarkoitus valmistaa jokainen ihminen yksilölliseen henkiseen tietoisuuteen. 

Ja kun muistamme, miten Maria Sofia oli kahdentoista piirin keskushenkilönä, se merkitsee, että hän on myös nykyaikana meidän korkeamman minämme kantaja meissä: Sofia, Pyhä henki, Äiti, manas, korkeampi itse... monet henkiset käsitteet sulautuvat yhteen tässä minuuden kehityksessä.

Minuus meille jokaiselle annettuna henkisenä voimana kehittää tietoisuussielua yhä hienostuneempaan ja eettisempään suuntaan, ja tulee hetki, jolloin se on niin valmis, että siihen aivan kuin ylhäältä päin voi laskeutua oman enkelimme avustuksella Sofian viisaus. 

Huomaamme, että tuo viisauden laskeutuminen eli korkeamman itsen aktivoituminen meissä on myös eräänlainen sisäinen avioliitto: tietoisuussielun miehinen prinsiippi kehittyy niin, että se kykenee liittymään Sofian olemukseltaan naiselliseen prinsiippiin.

Sofian harjoitus

Se merkitsee, että kun me hiomme kehitämme tietoisuussieluamme yhä hienostuneemmaksi ja vahvemmaksi hengen tajuajaksi, sen on muodostettava aivan kuin Eläinradan kahdentoista voiman malja, johon uusi viisaus voi laskeutua.

Käytännössä se tarkoittaa, että me voi voimme aina tunnevoimaisesti kuvitella, miten kosmisesti naisellinen Maria Sofia -rakkaus on meidän sydämemme keskuksessa, tai laajemmassa piirissä ollessamme voimme kuvitella tuon rakkaudentäyteisin viisauden piirin keskukseen, sen sydämeksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sofia, Maria, enkeli, tietoisuus, korkeampi itse, Jeesus, Daavid

Ukkonen ja salamat

Keskiviikko 21.5.2014 klo 0:35 - Matti Kuusela

Kun muistelen omaa lapsuuttani Hyvinkäällä, niin tuntuu että säätilojen poikkeuksellisuutta liioitellaan kovasti nykyaikana. Oli ennenkin suuria rakeita ja myrskyrintamia, oli viuhuvia lumisateita ja vahvoja kesätuulia. Maailmanlaajuisista säätiloista on kuitenkin vaikea sanoa mitään, koska siihen aikaan ei eteläisen Euroopan ja Amerikan mahdollisista lumisateista vielä uutisoitu.

Kevät kuitenkin näyttää jo muistikuvienkin pohjalta aikaistuneen. Vappuhiihtoja ei Hyvinkäällä enää järjestetä. Lehdet tulevat puihin varhaisemmin ja samoin sireenit kukkivat selvästi aikaisemmin kuin ennen. Valkovuokot ilmestyvät ennen äitienpäivää ja kielot selvästi ennen juhannusta.

Ukkosen voima

Ukkosesta ja salamoista olen aina pitänyt. Nautin niiden tuomasta kosmisen voiman tunnosta. Tummana vyöryvä pilvirintama ja salamoiden välähdykset ja jyrinä tuntuvat jotenkin ihmeen tutuilta.

Pilvistä ja salamoista olemme puhuneet myös enkelikurssin kahdella viimeisellä kerralla. Salamat ovat kotoisin kaikkein korkeimmasta enkelikunnasta, serafien eli ikirakkaudenhenkien piiristä. Heille tulenhenget ovat alamaisia ja salamoissa voi hyvin aistia jotain valtavan suurta ja korkea luonnon tai henkisyyden puhetta.

Siinä miten pilvirintamat liikkuvat, voi taas nähdä harmonianhenkien eli kerubien toimintaa. Heidän alamaisiaan ovat ilmanhenget ja sen pohjalta voi hyvin ymmärtää, miten näiden mahtavien olentojen vaikutus ulottuu aina siihen saakka, miten ilmassa piilevät voimat järjestävät pilvien kulkua.

Ja kun tulemme serafeista ja kerubeista alaspäin, niin seuraavan enkelikunnan, tahdonhenkien eli valtaistuinten, alamaisia taas ovat vedenhenget. Valtaistuimet ovat suurten pilvien muodostumisen taustalla, heillä on kyky järjestää ilmassa olevaa vettä omaksi ilmennyksekseen.

Mutta ei asia toki kokonaisuudessaan näin yksinkertainen ole: salamoiden, pilvien, tuulten ja sateiden, illan ja aamus ruskojen väriloistoon osallistuvat monenlaiset ja monentasoiset enkelit ja luonnonhenget..

Kunnioittava ihmetys voi olla hyvä lähtökohta alkaa aavistella, millä tavoin enkelikunnan ja luonnonolentojen kunnat vaikuttavat luonnossa, ja mitä he ilmentävät. Niille, joilla on korvat kuulla ja silmät nähdä, luonto puhuu ja ilmentää. Kaikkein korkeimpien olentojen viestit virtaavat meille sateiden ja tuulien, pilvimuotojen ja ukkosmyrskyjen, revontulien ja monien muiden ilmiöiden kautta.

Me ymmärrämme tästä luonnon ja hengen kielestä nykyaikana vielä kovin vähän, mutta jotain on, mitä me voimme tehdä. Me ihmiset olemme täällä maan päällä aitoja minäolentoja, hengen läsnäolon kantajia. Siksi, vaikka me emme ymmärräkään, me voimme ihmetellä ja ihailla. Sillä on valtaisa merkitys koko maailmankaikkeuden olemukselle.

Ja me voimme myös välittää näkemäämme enkelikunnille, sillä heillä ei ole samanlaisia maallisia aisteja kuin meillä. Ilman meitä ihmisiä he eivät pääse näkemään luomisensa tuloksia. Siinä me voimme auttaa ja osallistua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ukkonen, salamat, pilvet, serafit, kerubit, valtaistuimet, enkelit

Pilvien henkisyyttä

Tiistai 20.5.2014 klo 9:29 - Matti Kuusela

Pilvet ovat hyvä kohde harjoittaa mielikuvista ja henkisten olentojen tunnistusta. Kevyissä kesäpilvissä voi havaita monenlaisia ilmanhenkien ja enkelien muotoja. Mielikuvitus on väline, jolla me voimme liittyä maailmassa vaikuttavien luovien voimien seuraan.

Korkeimmillaan juuri mielikuvituksen voimat muuttuvat selvänäköisyyden voimiksi. 

Eetterivoimat

Tuo lause tarvitsee kuitenkin hieman selitystä. Yleensä ajatellaan, että ajattelun voima lähtee pelkästään fyysisistä aivoista, mutta asia ei ole. Varsinainen ajattelu tapahtuu fyysisen pään ympärillä sijatsevissa eetteriaivoissa ja sieltä ajatukset heijastuvat fyysisiin aivoihin, joiden kautta me ne havaitsemme.

Henkisen kasvun myötä meidän tietoisuutemme siirtyy yhä enemmän eetteriaivoihin, jolloin me voimme päästä todelliseen ajatuselämykseen. Me tunnemme tai koemme ajattelumme voimaluonteen eetteriaivoissa.

Päästäksemme silloin henkisen maailman ymmärtämiseen on olennaista vapauttaa eetteriaivot yhä enemmän sidonnaisuudesta fyysisiin aivoihin. Materialistinen ajattelu luo eetteriaivojen ja fyysisten aivojen välisiä kiinteitä yhteyksiä, joista vapautuminen on yksi henkisen ajattelun tärkeimpiä tehtäviä.

Mikä sitten ohjaa ajattelua? Minuus. Minuutemme on se, mikä hallitsee eetteriaivojen liikkeitä, ja se tarvitsee myös voimaa. Monilla meistä on tai on ollut taipumus nukahtaa esimerkiksi henkisiä esitelmiä kuunnellessa tai meditaatiossa. Se johtuu siitä, että minuus ei vielä kykene hallitsemaan kaikkia eetteriaivojen liikkeitä, vaan se menettää otteensa.

Siinä auttaa juuri sellaisen henkisen kirjallisuuden lukaminen, jossa eetterisen ajatusvoimat joutuvat todella töihin. Harjoituksena sen voi tehdä esimerkiksi niin, että lukee illalla muutaman kappaleen vaikkapa Steinerin kirjaa, ja aamulla muistelee mitä siinä oli.

Kaikissa näissä harjoituksissa on vain hyvä muistaa, ettei tee niistä liian vakavia. Silloin ne helposti unohtuvat ja saattaa jopa saada epäonnistumisen tunteita, vaikka se ei ole lainkaan tarpeellista. On hyvä ottaa harjoittelu harjoitteluna ja nauttia siitä!

Pilvien muodot

Palatkaamme siis pilviin. Kun katselen taivaalla purjehtivia kesäpilviä ja kaikessa rauhassa tarkastelen niiden muotoja, harjoitan eetteriaivojeni liikkuvuutta. Samalla saatan saada vaikutelmia luonnonolennoista, enkeleistä tai ilmanhengistä, jotka liittyvät noihin ilmassa lepääviin vesielementin muotoihin.

Ja jos pilvissä kohtaan muodon, joka muistuttaa haltijaa, keijua, ihmistä tai aivan vain lennokasta liikettä, voin olla vakuuttunut, että se on jonkin henkisen tai meidän silmillemme näkymättömän olennon luomus. Enkelit ja haltiat, keijut, eroavat meistä ihmisistä siinä, että he voivat vaihtaa ilmennystään aineellisella tasolla. Meillä ihmisillä on jokaisella oma kiinteä aineellinen kehomme, mutta nämä ystävämme voivat liittyä kehollisesti monenlaisiin vaihtuviin luonnonilmiöihin.

2 kommenttia . Avainsanat: pilvet, mielikuvitus, ilmanhenget, enkelit, henkinen kasvu, eetteriaivot, ajattelu

Enkeliajattelu ja suojelusenkeli

Tiistai 1.4.2014 klo 22:01 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Lämmin kiitos jälleen eilisestä maanantai-illan enkelikurssista. Jokainen kurssi tarjoaa myös minulle niin uusi näkymiä kuin vahvistusta. On niin mahtavaa kokea, miten enkeleiden läsnäolon tunne jälleen voimistui. Ja siitä olen kiitollinen kaikille teille, sinulle joka olit mukana fyysisesti ja teille kaikille, jotka olette mukana millä tahansa tavalla. Työ on yhteistä, vaikka sen muodot vaihtelevat ihmisestä ihmiseen.

Enkeliajattelu

Kerron nyt ensiksi enkeliajattelusta, jonka merkitys on todella tärkeä kun tahtoo vahvistaa yhteyttään enkeleihin. Jokainen on varmaan kokenut, miten ensimmäisiin ajatuksiin enkeleistä liittyy monenlaisia tuntemuksia, toivoa, kohoamista, odotusta jostain ihmeellisestä, ylimaallisesta.

Eilen aloin tajuta enkeliyhteyttä hieman uudella tavalla. Mutta minun täytyykin lähteä vielä vähän kauempaa kuin ensin ajattelin, kurkkuchakrasta. Useimmat teistä ovat jo tutustuneet ihmisen chakroihin. Jos lähdemme seuraamaan chakroja alhaalta ylöspäin, niin saamme seuraavan yhteyden luonnonkuntiin, ihmisiin ja enkeleihin:

Kruunuchakra - suurenkelit
Otsachakra - arkkienkelit
Kurkkuchakra - enkelit
Sydänchakra - ihminen
Solaarichakra - eläinkunta
Sakraalichakra - kasvikunta
Juuricharka - kivikunta

Tässä listassa varsinainen ihmisen paikka on siis sydän, sydänkeskus. Huomionarvoista on, että me kuitenkin koemme itsemme voimakkaasti, ei sydämessä, vaan useimmat jossain otsachakran ja kurkkuchakran tienoilla: me olemme kasvammassa aitoon ihmisyyteemme tässä mielessä laskeutumalla alaspäin todelliseen ihmissydämeemme.

Meille ihmisille on ominaista, että enkelikunnat ovat lahjoittaneet meille korkeammat tietoisuuden kuin mihin meidän varsinainen sisäinen kehityksemme antaa valmiuksia. Me osaamme ulkoinaisesti ajatella ja toimia käyttäen enkelivoimia, mutta koska emme henkiseltä kehitykseltämme ole siihen todellisuudessa valmiita, meillä on kyky ja - niin, suuri kosminen lahja - tehdä erehdyksiä. Erehtymisen mahdollisuuden kautta meidän kasvumme on valtavasti nopeampaa kuin silloin jos me toimisimme vain sen mukaan, minkä me todella tiedämme jo ennalta oikeaksi.

Minä olen

Tämän luettelon pohjalta voi myös ymmärtää paremmin sen vähemmän oivalletun Rudolf Steinerin Henkisen tiedon tie -kirjan opetuksen, jossa chakrojen mukainen henkisen kasvun opastus ei lähdekään esimerkiksi juurichakrasta eikä kruunuchakrasta vaan kurkkuchakrasta, meidän enkelichakrastamme. 

Tämän mukaan meidän henkinen kasvumme lähtee enkelitasolta ja etenee siitä alaspäin kohti sydäntä, ihmisyyttä, me tuomme enkeliluontomme sydämeemme löytääksemme toden ihmisyytemme.

Kurkkuchakra on meidän ilmaisukeskuksemme, puheen ja minkä tahansa luomisen ja myös ajattelun keskus. Usein me koemme itsemme ajattelevina olentoina otsachakran alueella, mutta oletko huomannut, miten usein ajattelet käyttäen sanoja, puhuen äänettömästi ajatussanoilla. Usein me myös lukiessamme joudumme jäljittelemään sanoja kurkullamme saadaksemme todellisen ajatuksen esiin.

Johanneksen evankeliuminen kurkkuchakraan liittyvä Minä olen -lause on "Minä olen hyvä paimen", samoin kuin otsacharkan lause on "Minä olen maailman valo".

Steinerin Henkisen tiedon tien mukaan me lähdemmekin kasvussamme liikkeelle, ei valosta, joka tosin loistaa, vaan enemmän tekemisestä, enkelimäisestä tekemisestä, jossa opettelen enkelinkaltaista toimintaa hyvänä paimenena. Opettelen puhumaan, ajattelemaan, toimimaan toisten kanssa niin, että etsin itsestäni hyvän paimenen kaltaista toimintapaa!

Se avaa henkiselle kasvulle aivan uudenlaisen näkymän. Ehkä olen ja ehkä me olemme toimineetkin siihen suuntaan, mutta sitä ei ainakaan minun tietääkseni ole missään sanottu tällä tavoin aikaisemmin.

Suojelusenkeli

Ja kun ajattelemme henkisen kasvun tielle lähtevää ihmistä Hyvän paimenen kaltaisena, niin väistämättä tulee mieleen vanha saksalainen kuva, josta on lukemattomia versioita: suojelusenkeli, joka johtaa kahta lasta, poikaa ja tyttöä - muistaakseni sillan yli. 

Sehän on juuri henkisen kasvun ensimmäine vaihe chakrojen kannalta. Se on kurkkuchakran toiminnan opetuskuva. Enkeli meissä johtaa sisäistä naiselllista ja miehistä lapsiolemustamme yli virran, kohti omaa heräävää sydäntämme.

Ja näinhän tässä kävi: pääsemme tuohon enkeliajatteluun, josta aluksi mainitsin, vasta seuraavalla kerralla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelit, harjoitukset, ajattelu, enkeliajattelu, yhteys enkeleihin

Uuden vuoden vahvistuminen

Tiistai 31.12.2013 klo 10:48 - Matti Kuusela

Hei ystävät, vuosi on vaihtumassa ja tänään uudenvuoden aattona pyhien päivien ketjussa kuljemme kohti yhteyttä muodonhenkiin. Tämä enkelikunta on se, josta Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa puhutaan "jumalina" ja Jahve on yksi heistä. Kun me puhumme "jumalasta", niin useimmiten tarkoitamme juuri tätä hengenkuntaa, vaikka heidän yläpuolellaan on vielä runsaasti vanhempia enkelikuntia, tai jumalkuntia.

Oleellista on, että juuri tämän jumalkunnan toimesta syntyi nykyinen ihminen. Toki ihmisolemus oli kosmisessa mielessä olemassa jo aikaisemmin, mutta juuri nämä muodonhenget tai elämänhenget olivat se jumalkunta, joka otti tehtäväkseen meditoida alkuperäisestä kosmisesta, laajasta ja vielä muotoutumattomasta ihmisolemuksesta sen selkeän "ihmisen", jollaiseksi me nyt ihmisen ja itsemme tässä fyysisessä olomuodossa koemme.

Koko ihminen

Toissapäivänä olivat esillä voimakkaat yhteisyyden tunteet. Yöllä kirjoitin siitä suuren inspiraation vallassa, mutta kun blogi piti tallentaa, se hävisi saman tien. Näin on käynyt ennenkin silloin kun olen päässyt todella syvälliseen kosketukseen, ja joka kerta on käynyt niin, että uudelleen en ole kyennyt kirjoittamaan enää yhtä hyvin.

Näin pari päivää myöhemmin muistan, miten hienosti siinä kirjoittaessani oivalsin Paratiisista karkoittamisen yhteyden ihmisen vapauteen ja elämän ongelmiin, jotka kulkevat käsi kädessä. Eivät ikuisesti, siitä ei ole kymys, vaan siitä, että yksilöllinen vapaus on niin suuri asia, että sen seuraukset energiatasoilla tekevät joskus kipeää. Se taas johtuu siitä, että meille on annettu vapaus kosmisessa mielessä ennenaikaisesti. Jokainen voi ymmärtää, että me emme varsinaisesti ole vielä kypsiä vapauteen omasta voimastamme tai viisaudestamme käsin. Siksi me tavallaan olemme suostuneet siihen, että opettelemme viisautta kantapään kautta, ja joskus kärsimme myös sen seurauksista, aivan niin kuin toisina hetkinä niistä voimme iloita.

Tähän liittyy yhteisöllisyyden kannalta se suuri asia, että meidän korkeammalla minällämme on mahdollisuus ottaa tasoitettavakseen sellaisia meidän vapautemme ja myös törmäilyjemme seurauksia, jotka eivät ahtaasti kuulu omaan karmaamme. Tällaisen antaumuksellisuuden kautta tulevilla sairauksilla tai muilla hankaluuksilla on aivan oma sisäinen ... ja miten sen osaisinkaan sanoa, armonsa.

Kun me tänään liitymme voimakkaasti elämänhenkiin, niin tämä on aivan erityinen parantumisen päivä. Henkiset, sielullisen ja keholliset voimat etsivät tänään vahvasti uutta yhteyttä ja uutta kokonaisuutta, niin omaan henkiseen olemukseen kuin koko ihmiskunnan ja maan kokonaisuuteen.

Yksilöllisyydestä suurempaan tehtävään

Olemme siis kulkeneet yksilöllisyyden enkelipäivästä arkkienkeleiden kantamaan yhteisöllisyyden päivään ja eilen suurenkeleiden päivään, joka on vahvistanut meidän yhteyttämme ajan suurempiin tehtäviin, sillä tavoin kuin se kullekin on mahdollista.

Tänään uudenvuodenaattona astumme korkeammalle alueelle, jossa oma olemuksemme liittyy meidän planetaariseen tehtäväämme, tai toisella tavalla sanottuna ihmiskuntaan, luontoon, Äiti maahan ja hyvin syvällisesti Kristukseen.

Yksi Kristuksen ymmärtämisen vaikeuksia on siinä, että hän kosmisena olentona on niin tavattoman paljon. Kun me sanomme hänestä jotain, se useinkin kuulostaa kovin lapselliselta ja riittämättömältä, koska jokin syvällisempi puoli meissä aavistaa hänestä niin paljon sellaista, mitä me emme kykene sanoillamme ilmaisemaan. Mutta se ei tarkoita, että Kristuksessa itsessään olisi jotain lapsellista tai heikkoa, se on vain meidän kokemuksemme omasta vielä vajavaisesta ymmärryksestämme.

Juuri tänään, kun portit ovat avoimia Kristukselle niin läheisille elämänhengille, auringon luojajumalille, tahdon muistuttaa ja rohkaista, että me saamme ajatella Kristusta sinä valtavana, ihmistä äärettömän paljon suurempana olentona, kuten hän on. 

Tämä on siis päivä, jolloin korkeampi henkinen tehtävämme, voi sanoa että itse kunkin planetaarinen tehtävä, voi avautua ja soida aina fyysiseen rakenteeseemme ja geeneihin saakka.

Uudenvuoden lupaukset ovat tästä suuresta tapahtumasta ja suuresta mahdollisuudesta ikävä väärinkäsitys, joka on omiaan peittämään sen, mitä henkisesti nyt tapahtuu. Nyt meidän ei kannata ajatella niinkään jotain lupauksia, vaan avata sisämpämme kuuntelemaan sitä korkeampaa kutsua ja korkeampaa voimaa, joka tänään virtaa meille.

Tiivistyypä se sitten ajattelun tavoittamaksi tiedoksi tai ei, riippuu kunkin omasta tilanteesta. Mutta joka tapauksessa tuo prosessi tapahtuu jokaiselle, ja jos siihen saa sisäisen yhteyden, se voi olla suuri apu. Ja silloinkin, vaikka ei kokisi mitään sen kummampaa, voi luottavaisesti tietää, että asiat kulkevat tänään eteenpäin.

Uudenvuoden tinat

Joskus kauan sitten ihminen on ollut niin vahvassa yhteydessä luonnonvoimiin ja kosmisiin voimiin, että näiden uudistavien voimien havaitsemiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten tinanvalanta, joka on nyt kovasti vanhentunut. Nyt me koemme suoraan sisäisesti, jos koemme, sen mitä uudistavina henkisinä voimina vaikutta. 

Raketit taas ovat kuva siitä, miten me yhteyden avautuessa elämänhenkiin avaudumme samalla myös tähtimaailmalle. Lapsille nämä satuisat kuvat maailmassa näyteltyinä tapahtumina ovat hyväksi, ja voivat ne vahvistaa meidän aikuistenkin sielunvoimia, josa suhtaudumme niihin riittävän sadunomaisesti. Aikuinen todellisuus on kuitenkin sisäinen - ja energeettinen. Tämä on suuri vahvistumisen päivä.

6 kommenttia . Avainsanat: uusi vuosi, elämänhenget, enkelit, jumalat, yksilöllisyys, uudenvuoden lupaukset

Joulupäivästä enkeleihin

Keskiviikko 25.12.2013 klo 20:40 - Matti Kuusela

Vuoden lyhin päivä on jo takana, samoin ensimmäinen jouluajan pyhistä öistä. Kun päivä lähtee pitemään, se merkitsee, että meidän on hyvä myös tietoisesti ottaa se huomioon rukouksissamme tai meditaatioissa. Me olemme lähestymässä henkistä kynnystä, jossa yhä useamman on liityttävä omalla ymmärryksellään siihen, mitä luonnossa on tapahtumassa, ja jopa ylitettävä se!

Jos tunnet näinä aikoina itsesi erityisen väsyneeksi, syy saattaa olla siinä, että olet yksi niitä ihmisiä, joiden elämänvoimat ovat jo kehityksen myötä osittain vapautuneet kehon ja luonnon ohjauksesta - ja ne saattavat edelleen kulkea päivän lyhynemisen suuntaan. Siksi sinun on itse kerrottava niille päivän pidentymisestä.

Henkinen kasvu merkitsee myös oman vastuumme kasvamista. Meidän on otettava itse huolehtiaksemme asioista, joista luonto, henkinen maailma ja kehon tietoisuus huolehtivat aikaisemmin. Siksi olen myös niin usein kirjoittanut tästä vuoden suuresta käänteestä jouluna: me käymme joulun pyhinä öinä läpi koko tulevan vuoden energiat, niiden yhteyden henkiseen maailmaan.

Viime yönä eli aattoyönä, ensimmäisen pyhä yön aikaan tapahtui muuntuminen maan sisässä ja meidän omassa olemuksessamme sillä tasolla, mikä vastaa mineraalista maailmaa, samoin maanhenkien ja heidän sukulaistensa tonttujen elämää.

Joulupäivänä me olemme mukana kasvikunnan heräämisessä - joulukukat - ja toisena joulupäivä eläinkunnan heräämisessä, mistä meille muistuttavat menneet Tapanin ajelut.

Nuo kolme joulun päivää ovat tärkeimmät muistaa. Perjantaina on ihmiskunnan päivä, ja sitten lauantaina alkaa kulku enkelikuntiin. Lauantai on oman suojelusenkelimme suuri päivä, ja on tullut aika, jolloin meidän on hyvä oppia muistamaan häntä. Hän on olento, joka on täydellisesti omistautunut meidän ohjaamiseemme. Hän tekee meidän puolestamme kaiken minkä voi, mutta se mitä hän voi tehdä, se mikä vaikuttaa eniten niin hänen kuin meidän omaankin henkiseen kasvuumme, riippuu erityisesti  meistä itsestämme!

Enkelirunosta loppiaiseen

Enkelien päivänä lauantaina siis jonkin enkelirunon lausuminen omalle enkelillesi ja samalla kaikille suojelusenkeleille ja enkeleille on hyvin paikallaan. Joitakin hyviä runoja on kirjassani Enkelit kanssamme, mutta niitä saatat löytää myös vanhemmista runokirjoista tai lastenkirjoista. Aina voit myös puhua enkelillesi aivan omin sanoin ja vaikka pyhittää hänelle sytyttämäsi kynttilan. Samoin katsellessasi tai tuntiessasi jotain kaunista voit pyytää enkelisi mukaan tähän kokemukseen.

Sunnuntaina ovat vuorossa arkkienkelit ja niin käymme läpi kaikki pyhät enkelihierarkiat aina korkeimpiin serafeihin saakka loppiaiseen mennessä.

Loppiainen on tärkeä päivä ja kosmisten rytmien kannalta on tärkeää että me vietämme sitä oikeana päivänä, käytyämme läpi pyhät yöt eli kaikki ne luonnon ja enkeleiden kunnat, jotka ovat mukana meidän elämässämme. Kun jälleen mietitään pyhäpäivien siirtoa viikonlopuksi, niin sanon painokkaasti: sillä ei ole suurta merkitystä, ovatko ihmiset työssä loppiaisena vai ei, mutta sillä on, että me omistamme silloin sisäisen hetken kolmelle kuninkaalle! Siihen riittää sisäisen tietoisuuden hetki, joten jos työmarkkinat ja poliitikot tahtovat meidän olevan työssä loppiaisena, niin sekin käy, mutta kalenterissa loppiaisen on oltava kohdallaan. Sillä on suuri merkitys koko ihmiskunnan ja maan tulevaisuudelle! 

2 kommenttia . Avainsanat: joulupäivä, kivikunta, eläimet, suojelusenkeli, enkelit, loppiainen,

Ihmiset muistavat

Torstai 12.12.2013 klo 1:10 - Matti Kuusela

Jouluaikana auringon säteiden mukana virtaavat elämänvoimat ulottuvat maan sisään. Kesällä maan eetterihengityksen aalto kohoaa korkealle maan ylle, mutta syksyllä maa hengittää sisään ja vetää elämänvoimat alas. Sillä on ihmeellisiä seurauksia. Ihmisissä syntyy hyvin tuntemamme joulutunnelma silloin kun tuo aalto on alimmillaan ja valmiina kääntymään jälleen ylöspäin. Silloin meidänkin on helppo kokea sisäistä rauhaa.

Luonnon keskitalven voimat

Myös luonto kokee auringonvoimien sisäistymisen maassa voimakkaasti. Kasvikunnassa tapahtuu varsinainen kasvien siementen hedelmöittyminen jouluyönä. Silloin luonnonhenkien avustuksella kasvien siemenissä piilevän tulivoiman kautta kasvien eetteriset alkukuvat liittyvät siemeniin. Se antaa kasveille mahdollisuuden uudistua niiden kosmisten voimien kautta, joihin nämä eetteriset tai henkiset kasvimuodot ovat yhteydessä. Joulukukat muistuttavat meitä tästä kasvien jokavuotisesta syntymästä.

Sisäisenä harjoituksena voit tunnustella, miten joulukukat tunnelmaltaan tai energialtaan eroavat muina vuodenaikoina lahjaksi annettavista tai kotiin ostettavista kukista. Se on asia, jota ei juuri pysty älyllisesti päättelemään, mutta on hienoa jos pienenkin häiväyksen siitä, mikä ulkonäöltään niinkin erilaisia joulukukkia yhdistää.

Myös kivikunnassa tapahtuu suuria joulunaikaan. Juuri aattoyönä lähes ohikiitävän lyhyenä hetkenä syntyvät kivikunnassa uuden kristallit, jälleen luonnonhenkien ja tietenkin erityisesti maanhenkien avustuksella. Ne syntyvät ensin eetterimuotoina ja vähitellen sitten aineellistuvat luonnonhenkien hoivatessa näitä pieniä kristallivauvoja. Kristallit ovat pieniä maailmankaikkeuden silmiä, jotka tuikkivat meidän maassamme, ja kun jouluna aurinkovoimat laskeutuvat maan sisään, luo se myös laajemmille kosmisille voimille yhteyden maan pinnan alapuolelle.

Myös eläinkunta tuntee syvästi tämän jouluisen hengen syntymän ja sielun uudistumisen juhlan, jonka viettäminen maan päällä on erityisesti ihmisten tehtävä. Joulun juhla on niin tärkeä, syvä ja keskeinen, että voi sanoa kaiken todellisen henkisen kasvun lähtevät liikkeelle juuri joulun sisäisen lapsen syntymästä. Joulu muistaa, miten kaikki on alkanut, miten kosminen alkulämpö on kokoontunut yhteen, miten se valaistuu ja alkaa työstää itseään, kehittyäkseen sitten ulkoisiin muotoihin, joista osa kristallisoituu meidän silmiemme nähtäviksi.

Maailmankaikkeus enkeleineen ja luonnonhenkineen pitää siitä, että ihmiset muistavat: Se antaa heille uutta voimaa ja luottamusta työskennellä eteenpäin.

Rakkaudella 
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, luonnonhenget, kristallit, kristallien synty, kasvikunta, kivikunta, enkelit

Karma ja enkelit

Torstai 5.12.2013 klo 19:40 - Matti Kuusela

Ajattelemme helposti karman koskevan vain meitä ihmisiä, mutta henkinen tutkimus kertoo, että meidän karmassamme ovat mukana myös kaikki enkelikunnat, alimmista korkeimpiin. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaisen ihmisen elämässä on syvässä kehitysyhteydessä paitsi koko ihmiskuntaan, myös koko meidän aurinkokuntaamme ja suuriin tähtimaailmoihin saakka.

Kun ihminen kuolee eli jättää fyysisen ruumiinsa, niin vähitellen häneen kiinnittynyt eetteriruumis alkaa hajota ja siiheb sisältyvät ajatukset elävöityvät jälleen. Silloin ihmistä lähinnän olevat enkelitolennot, enkelit, arkkienkelit ja suurenkelit, ottavat vastaan nämä ajatukset niin, että Rudolf Steinerin sanoin "enkelit, arkkienkelit ja suurenkelit ottavat vastaan ihmisen kohtalonkudelman".

enkeli_burne-jones.jpg

Nyt joudun hypähtämään tästä nopeasti eteenpäin, ja edelleen Steinerin 4. heinäkuuta 1924 pitämää esitelmää seuraten voimme todeta, että seuraavalle enkelikunnalle, jonka enkeleitä voimme nimittää esimerkiksi Voimiksi, Hyveiksi ja Viisauksiksi, ihmisten elämä maan päällä merkitsee hyvin paljon. Nämä suuret enkeliolennot, jotka ovat tekemisissä erityisesti kaiken luonnon kannsa, ovat läheisessä yhteydessä ihmisten astraalikehoihin tai sielullisuuteen heidän kuoltuaan. Steinerin sanoin näille enkeliolennoille ihmisen elämän oikeudenmukaiset seuraukset antavat olemuksensa. 

Sen voisi sanoa myös niin, että se, mikä vapautuu ihmisten astraalikehoista heidän kuolemansa jälkeen ja mikä siinä on ollut korkeammassa merkityksessä oikeaa, se olennoituu kosmoksen astraalitunnossa näissä korkeissa enkeliolennoissa, joita toisilla nimillä voimma nimittää myös elämänhengiksi, voimanhengiksi ja viisaudenhengiksi.

Ja vielä korkeammalle yltävät ihmiset teot sen perusteella mitä hän elämässään on tahtonut ja mitä hän on ollut tekemässä. Kaikkein korkeimmat enkeliolennot, tahdonhenget, kerubit ja serafit, ottavat nyt ihmisten oikeudenmukaisiksi muunnetut teot oman toimintansa piiriin niin, että heidän maapäällisen elämänsä teot syntyvät uudelleen näiden enkeleiden piirissä, heidän olemuksellisina tekoinaan.

Näin ihmisen maallisen elämän oikeudenmukaiset seuraukset ajatuksista aina tekoihin saakka kulkevat enkelikuntien kautta koko kosmokseen, kaikkien sen olentojen hyödyksi ja käyttöön.

Tämän voi mielellään kuvitella vielä niin, että ihmisen yläpuolella on yhdeksän enkelien piiriä, joihin hänen kuoleman jälkeen vapautuvat tekonsa yltävät ja jotka enkelien käsitteleminä yltävät maailmankaikkeuteen ravitsevina voimina.

Jo kaksikin ihmistä...

Edellinen oli luonnollisesti vaikeaa ellei ole aiemmin paljoakaan miettinyt enkelimaailmoja. Kirjastani Enkelit kanssamme löytyy perustietoja enkelikunnista ja heidän suhteestaan ihmiseen, joten kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Edellä kuvattuja enkeleiden ja ihmisen kohtalon yhteyksiä Steiner kuvaa esitelmässään pitkään, joten tässä riittää hyvin jos saa jonkinlaisen yleisvaikutelman siitä, miten ihmisen teot eivät jää vain hänen omaan piiriinsä, jossa ne sitten katoavat vähitellen, vaan kaikki se mikä ihmisen toiminnassa on ollut hedelmällistä, laajenee todellakin enkelimaailmoihin ja sieltä eteenpäin. Mitään ei mene maailmankaikkeuden kehityksessä hukkaan.

Hieman edellisten jälkeen Steiner jatkaa:

"Huomatkaa näiden sanojen paino, rakkaat ystävät. Yksityinen ihminen kokee kohtalonsa. Mutta kun jo kaksikin ihmistä toimii yhdessä, syntyy muuta kuin näiden kummankin kohtalon toteutuminen. Kahden ihmisen suhteessa syntyy sellaista, mikä on enemmän kuin kummankin kokemukset yksilöinä."

3 kommenttia . Avainsanat: karma, enkelit, hierarkiat, kuolema

Karman parantamisesta

Torstai 5.12.2013 klo 0:08 - Matti Kuusela

Ystäväni Markku Maula on suomentanut Estelle Isaacsonilta kirjoituksen Karman parantamisesta. Se ilmestyi Starlight -nettilehdessä Advent 2012. Estelle on yksi kaikkein ilahduttavimpia uusi henkisiä kirjoittajia. Hän on jo monelle tuttu toistaiseksi suomentamattomasta Maria Magdaleena -kirjasarjastaan "Maria Magdaleenan silmin", jossa tulee olemaan kolme osaa. Niistä kaksi on jo ilmestynyt.

Karma-kirjoituksessaan Estelle puhuu siitä, miten meidän enkelimme kantaa meidän jokaisen karmallista haavaa tai karmallista kuormaa. Mutta me voimme keskustella sisäisesti hänen kanssaan sen vapauttamisesta, sillä kun tuo karman haava on parantunut eikä enkelin tarvitse enää kantaa sitä meidän puolestamme, hän vapautuu korkeampiin tehtäviin.

Karman kuormat ovat kuitenkin niin suuria, ettei meistä monellakaan ole mahdollisuuksia ottaa niitä kaikkia kannettavaksemme yhdessä inkarnaatiossa. Ja onhan asialla Rudolf Steinerin mukaan myös toinen puoli: tulevaisuuden karma. Se on karman opetusta, joka ei ole peräisin menneisyydestä vaan tulevaisuudesta. Se on voimien kasvattamista jotain tulevaisuuden elämää varten, mahdollisesti elämää, jossa meillä on mahdollisuus ottaa samanaikaisesti käyttöömme runsaasti niitä kykyjä, joita olemme jo eri aikoina kehittäneet.

Kristus ja karma

Estelle mainitsee siitä, miten Kristus on nykyaikana karman herra. Se merkitsee käytännössä, että karma on kaikkein viisainta, rakastavinta ja mielekkäintä opastusta, jota ihminen suinkin voi saada kehitystään varten. Siksi ei ole mielekästä toivoa karmasta vapautumista. Sen sijaan voimme kyllä keskustella enkelin kanssa siitä, miten nämä oppitunnit on kaikkein onnekkainta hoitaa.

Tässä tulemme kohtaan, jonka ymmärtäminen on vaativaa, tai jota itse en vielä ole oikein koskaan käsittänyt: Kristus otti kantaakseen meidän kaikkien karman.

Yksi portti tähän ihmiskunnan karman kantamiseen on se, että ihmiskunta - tai jotkut ihmiset ihmiskunnan edustajina - tuomitsivat hänet kuolemaan. Siksi hän nyt voi ottaa kantaakseen meidän vikamme ja ohjauksemme.

Mutta on mentävä vielä syvemmälle. Kristus jumalallisen luovan Sanan välittäjänä on kosmisesti jo ollut ihmiskunnan ja maan ohjaajana alusta saakka, aina siitä alfasta, joka merkitsee maan ja aurinkokuntamme ensimmäistä inkarnaatiota. Siksi hän on meistä myös vastuussa. Tähän vastuuseen liittyy se erityisen dramaattinen seikka, että meille luotiin samalla vapaus, jonka toteuttamisessa olivat mukana nämä Kristuksen rinnalla Golgatalle riippuneet ryövärit, henkisesti Lusifer ja Ahriman. Juuri tämä vapauden luominen ihmiskunnalle tekee kaiken niin monimutkaiseksi. Yksi sen seurauksia on, että Kristuksen oli Kristus Jeesuksena tultava alas maan päälle henkilökohtaisesti, ottamaan vastuulleen ja kantaakseen jokaisen yksilöllisen ihmisen karmaa, sillä teko ei olisi (kosmisesti) täydelllinen, jos ainoakin ihminen jäisi siitä syrjään.

Usein puhutaan Kristuksen uhrista, mutta se ei ole enää oikein hyvä ilmaisu. Kristuksen teko maan ja ihmiskunnan ja luonnollisesti oman luomuksensa ohjaamiseksi ei ollut mitään antautumista sokeiden maailmanvoimien valtaan, vaan se oli tietoinen teko maailmankaikkeuden kehityksen puolesta. Siksi voidaankin sanoa, että uhri on oikeassa merkityksessään pyhä teko, pyhä ja tietoinen teko kehityksen puolesta.

Siksi uhri ei ole niinkään luopumista jostain, vaan päinvastoin kaiken tarpeellisen tiedostamisen keskittämistä siihen, mikä on tehtävä, siihen mikä tarpeellista. Se ei tarkoita, että tuo kaikki olisi helppoa, mutta oikea uhri ei näin ole sellaista, mitä meidän olisi katsottava sivusta syyllistyneinä, vaan todellinen uhri, todellinen pyhä teko on sellainen jota me voimme katsoa sydän täynnä arvostusta, rakkautta ja kiitollisuutta, tuntien itsemme vapaiksi, ei sidotuiksi.

Kristus voi olla todellinen karman herra juuri sen takia, että hän Golgatan teollaan ei sitonut meitä, vaan hän teki oman tekonsa tietoisesti, siten jättäen meidät vapaiksi. Ja kun hän jättää meidät vapaaksi - kulkemaan oman karmamme tietä tai seuraamaan häntä - silloin hän on myös vapaa olemaan todellinen karman herra. 

Enkelit ja karma

Myös ajatuksia enkelien suhteesta karmaan on hyvä
tuulettaa. Jos meidän uskontomme suuntautuuenkeli_-_gaddi.jpg henkiseen maailmaan, niin enkeleiden henkinen innostus ja uskonto suuntautuu kohti ihmiskuntaa, sillä ihmiskunta on juuri suuren kosminen uudistumisen avainkohdassa. 

Estelle kirjoittaa:

"Enkelit, ylös kohoavine parvineen avautumassa jumaluudelle, ovat olemassa palvellakseen sinua ja rakastaakseen sinua. He eivät tuomitse sinua. Kaukana siitä, he tahtovat kantaa karmaasi, kunnes voit kantaa sitä itse. He ovat pyhässä kunnioituksessa sinua kohtaan, sillä sinä teitä päätöksen ja uhrina tulla Maahan."

Ja sitten Estelle jatkaa niistä kivuista, joita me tunnemme:

"Sinun sielusi haluaa puhdistaa itsensä. Sielusi ja enkelisi työskentelevät yhdessä tuodakseen sinulle täsmälleen ne kokemukset, jotka tarvitset, jotta voit herätä. Jos antaudut syyllisyyden, vihan, pelon tai ahdistuksen valtaan, niin luovutat vain enemmän valtaa alemmalle luonnollesi - sillä pimeät olennot, jotka viettelevät alempaa luontoasi, ruokkivat itseään sellaisilla kielteisillä tunteilla ja ajatuksille.

Parantaaksesi karmasi sinun täytyy kohdata nämä haasteelliset tunteet. Sinun tulee luoda läsnäolosi niihin täysin ja olla halukas katsomaan niitä olosuhteita, johin olet langennut, ja myöntää: Minä loin tämän.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karma, parantuminen, Kristus, enkelit

Tulevaisuuden tahtominen

Perjantai 29.11.2013 klo 11:35 - Matti Kuusela

Kun katselee lapsia tai nuoria, hämmästyy usein siitä valtavasta tahdosta, joka heissä vaikuttaa. Itsekin voi muistella, millaisia ihmeellisiä asioita sai aikaan nuorempana. Pari päivää sitten välähti silmiin Robert Powellin kirjasta vanha punaisella tehty alleviivaus, jonka alle sivun alalaitaan olin kirjoittanut Tahdo tulevaisuutta, Will the future. Ja se on niin tärkeä lause, että kirjoitan sen vielä tähän oikein kunnolla näkyviin:

TAHDO TULEVAISUUTTA

Kirja on Christian Hermetic Astrology ja tuossa kohdassa Hermes puhuu Johannes Kastajasta, hänen kuolemastaan. Suomennan tuon kohdan ja lisään hieman kappalevälejä:

Tiettyyn ikään saakka jokaista suojelee hänen enkelinsä, mutta tuon iän jälkeen ihmisessä täytyy vallita tahto elää, jotta hän voi nauttia suojeluksen jatkumisesta. Johannes Kastajan tapauksessa hän ei enää suojellut itseään ja niin hän lopulta lankesi sen negatiivisen henkisen virtauksen käsiin, jota edustivat Herodes ja Herodias.

Ihmisen, jolla on suuri tehtävä - sellainen kuin Johanneksella - ei pitäisi vain seurata kohtaloaan passiivisesti. Hänen täytyy oppia tahtomaan tulevaisuutta, muuten enkelit ja korkeammat henkiset olennot eivät voi auttaa häntä.

He auttavat häntä tiettyyn ikään saakka, mutta sen jälkeen ihmisen täytyy oppia, miten auttaa ja suojella itse itseään. Johannes Kastaja ei tehnyt niin, ja niin hän joutui sen henkisen virtauksen käsiin, jonka kanssa hän oli taistellut edellisessä elämässään. Tätä kohtalon passiivista työtä, joka tapahtui ilman Johanneksen minkäänlaista vastustusta, ei olisi tarvinnut tapahtua jos Johannes olisi todella tahtonut elää edelleen.

Mutta hän oli jo täyttänyt tehtävänsä, oli tunnistanut ja kastanut Messiaan. Hän oli sanonut, Messiasta tarkoittaen: "Hänen on kasvettava, minun on vähennyttävä." Jo siinä hän oli luopunut syvemmästä tahdosta elää. Enkelit ja korkeammat olennot, jotka olivat auttaneet häntä aina Jordanin kasteeseen saakka, joutuivat vähitellen vetäytymään. Näin Johannes oli jo henkisesti menettänyt päänsä ennen kuin hän tuli todellisuudessa mestatuksi.

Se että korkeammat henkiset olennot olivat jo vetäytyneet, tulee ilmi siinä, miten Johannes vankina ollessaan ei enää tiennyt varmasti, oliko Jeesus Messias, ja niin hän lähetti joitakin oppilaitaan kysymään Jeesukselta: "Oletko sinä Kristus?"

Se minkä hän aikaisemmin oli korkeampien henkisten olentojen avulla tiennyt varmasti, sitä hän alkoi nyt epäillä suojelevien henkisten olentojen vetäydyttyä.

Tässä on niin paljon opittavaa. Meidän on todella opittava ymmärtämään ja muistamaan, että niin kuin melle aina alussa annetaan ja meitä ohjataan, niin elämän loppupuolta kohti meidän on opittava itse antamaan, itse ohjaamaan, itse tahtomaan. Se on meidän suuri tehtävämme ihmisinä.

Sen on luonnollisesti tapahduttava vapaaehtoisesti, mutta minulla on tuntuma, että tuon ajatuksen saamiseksi laajempaan tietoisuuteen tarvitaan paljon työtä. Miten paljon vaatikaan jo se että itse muistaa sen aina, etenkin hankalissa tilanteissa. Ja miten tärkeää on, että tuo ajatus on jo aiemmin tullut painetuksi niin omaan tietoisuuteen, että sen muistaa silloinkin kun elämän tarkoitus tuntuu katoavan.

Ihminen ja enkelit

Ihmisten ja enkelien suhde on paljon konkreettisempi kuin usein ajatellaan. Tottahan se on, että enkelikokemukset ovat usein kiiltokuvamaisia, kauniita ja ohitse meneviä, vaikka ovatkin syvästi koskettavia. Mutta normaalissa jokapäiväisessä elämässäkin me tarvitsemme enkelien tukea ja ohjausta, mutta sen on lähdettävä meistä itsestämme. Kun me kehitämme itsessämme henkistä tahtoa tai opettelemme tahtomaan sitä tulevaisuutta, jonka todella haluamme luoda itsellemme, läheisillemme, lapsillemme ja koko tulevaisuuden maailmalle, silloin meitä ohjataan. Meille annetaan paljon apua henkisestä maailmasta, mutta silti meidän on lähdettävä liikkeelle ja opittava tahtomaan tahtomaamme tulevaisuutta, aivan itse!

Emme voi vain jäädä odottamaan, että joku toinen antaa meille sen mitä tahtoa, olipa tuo toinen sitten ihminen, enkeli tai joku muu korkeampi henkinen olento.

6 kommenttia . Avainsanat: tahto, tahtominen, Johannes Kastaja, Christian Hermetic Astrology, Robert Powell, tulevaisuus, enkelit, suojelusenkeli

Kohtalosta ja kohtaamisesta vapauteen

Torstai 31.10.2013 klo 1:30 - Matti Kuusela

Useinkaan emme tule koko syvyydessään ajatelleeksi sitä, mitä tärkeitä maanpäälliset elämät meille ovat. Luonnollisesti tämä on yhteydessä jälleensyntymisen ymmärtämiseen. Elämme täällä maan päällä ja sitten elämme toisen elämän aineettomassa maailmassa ja nämä kaksi elämää ovat voimakkaassa vuorovaikutuksessa keskenään. Me tuomme henkisestä maailmasta jatkuvasti uusia ideoita ja virikkeitä ja tehtäviä tänne maan päälle ja toteutamme niitä parhaamme mukaan, vaikka helppoa se ole, koska me vielä toistaiseksi hyvin pitkälle unohdamme sen, mitä tulimme tänne tekemään.

Tuolla unohtamisella on oma merkityksensä: se opettaa meitä näkemään, mitä tämä maailma meiltä kaipaa ja odottaa. Ja mitä mahdollisuuksia meillä on toteuttaa itseämme juuri täällä.

Mutta myös tällä maisella elämällä on oma merkityksensä henkisen maailman suhteen. Aika moni on tietoinen siitä, että siirryttyämme henkiseen maailmaan kuoleman jälkeen me käymme läpi menneen elämämme kokemukset niin omalta kuin lähimmäistemmekin kannalta. Nämä kokemukset ovat niitä, jotka auttavat meitä oppimaan uutta ja kehittymään eteenpäin.

Kohtaamiset

Juuri ihmisten kohtaamiselle maanpäällinen elämä on erityisen tärkeä. Jokainen uusi elämä tuo meilleomenenkukka_pysty_300.jpg uutta aineistoa käsiteltäväksi henkisessä maailmassa. Joka kerran ruumiistuessamme muodostuu uutta kohtaloa. 

Nyt me kaikki olemme inkarnoituneet maisiin elämiin jo niin usein, että emme ylipäätään kohtaa ainoatakaan ihmistä, jonka kanssa emme jo olisi kokeneet jotain aikaisemmissa elämissä. Ja yhä enemmän on myös ihmisiä - yleensä nuorempia - jotka tunnistavat aikaisemmista elämistään useitakin tässä elämässä kohtaamiaan ihmisiä.

Toistemme kohtaaminen täällä aistimaailmassa vaikuttaa niin, että nämä ihmiset tulevat meille todellisemmiksi myös henkisessä maailmassa. Ilman maallisia kokemuksia henkisessä maailmassa ei voi helposti muodostua pysyviä suhteita, koska vasta maalliset elämät liittävät ihmiset läheisesti yhteen ja tuovat heidät uusiin kosketuksiin keskenään seuraavissa elämissä.

Aikaisemmin ihmise ovat inkarnoituneet enemmän ryhmittäin. Nyt näyttää siltä, että omien henkilökohtaiset harrastusten pohjalta syntyy uusia ryhmiä, ja jossain tapauksissa ihminen voi kohdata täällä useampiakin ryhmiä, joiden kanssa hän on ollut kosketuksissa aikaisemmissa elämissä.

Hioutuminen

Meidän aikanamme tarvitaan yhä enemmän sellaista tutustumista toisten ihmisten kanssa, jossa vähin erin vaistomaisesti nousee se, mitä on kokenut heidän kanssaan aikaisemmissa elämissä. Se opettaa meitä hioutumaan keskenämme, ja on hyvä tietää ja muistuttaa itselleen, että me todella tarvitsemme tuota hioutumista.

Ja on hyvä tulla yhä enemmän tietoiseksi myös siitä, että antaa tuon hioutumisen tapahtua vapaaehtoiseksi. Vaikeissa tilanteissa on hyvä muistuttaa itselleen, että minulla on vapaus päättä omasta puolestani, mitä teen!

Steiner huomauttaa, että vain pidempiaikaiset suhteet, joissa aikaisempien elämien jälkivaikutukset alkavat nousta esiin, vaikka vielä vaistomaisesti ja tiedottomasti, vahvistuu meidän nuorin sielunalueemme, tietoisuussielu. Ja tietoisuussielun lujuutta me tarvitsemme siihen, että meidän korkeampi minämme voi muodostua.

Kun tietoisuussielu vahvistuu esimerkiksi rakkauden, hyväksymisen, kestävyyden, anteeksiantamisen ja muiden hyvien ominaisuuksien voimasta, siitä kehittyy kuin se läpinäkyvä ja puhdas malja, Maria meissä, joka kykenee ottamaan vastaan enkelimme ja hänen ohjaamansa korkeamman minämme. Ja kun olemme korkeamman minämme kokonaan omaksuneet, vapautamme samalla oman suojelusenkelimme - silloin meidän on itse ohjattava itseämme elämästä toiseen, kuten enkelimme nyt tekee. Mutta tuohon kuluu vielä aikaa, ja silti se aika on tulossa ja siihenkin on hyvä hiljalleen valmistautua, ensin lähinnä ideana.

Vaativuus

Keskinäisen ymmärryksen kehittäminen on myös vaativaa, koska on yhä tärkeämpää, että ihmiset kohottavat sisimmässään esiin sen, mitä heissä piilee karmallisesti. Joskus nämä karmalliset yhteydet voivat olla hyvinkin rajua. Omien asiakkaitteni piirissä on paljon tapauksia, joissa ihminen on ollut parantaja, jota kyseisen kylän yhteisö ei ole hyväksynyt ja hän on sen takia kohdannut kuolemansa.

Mutta suinkaan näin voimakkaita kohtaamisia ei aina ole, vaan usein ihmiset inkarnoituvat myös samojen sukujen piirissä niin, että kaikki mahdolliset vaihtoehdet siitä, kuka on kenenkin puoliso tai lapsi, lastenlapsi tai isovanhempi, tulee käydyksi läpi.

Myös työpaikkoja kannattaa katsella sillä silmällä, että ne saattavat olla itselle karmallisia yhteisöjä, karmallisten voimien tasoituspaikkoja.

Nykyään yhä tärkeämpää on yksittäisten ihmisten välisen ymmärryksen kehittäminen. Me vapaudumme sukujen ja muiden yhteisöjen hallinnasta ja muodostamme jokainen yhä enemmän oman yksilöllisyytemme, aivan kuin oman henkisen lajimme.

Hankalissa elämäntilanteissa voi kysyä, miten voin olla vapaa, kun niin monet tehtävät ja vaatimukset tai odotukset painavat?

Hyvä harjoitus tässä on kuvitella aina raskaalta tuntuvien tehtävien kohdalla, että teen se vapaaehtoisesti. Vain harvoin kukaan todella pakottaa johonkin tekoon. Teen nyt vapaasti sen, mitä aikaisemmin kuvittelin tekeväni pakosta tai välttämättömyydestä.

Tämä oli siis harjoitus. Se auttaa itse elämän kautta ymmärtämään, missä suhteessa vapaus ja välttämättömyys tai pakko ovat keskenään.

Aivan kuin korkeampana akordina edellisen ajatuksen jälkeen voi tulla seuraava:

"Miten voi oppia tekemään oikein, ellen ole vapaa?"

Tai sitä voi hieman tarkentaa:

"Miten voin kyetä tekemään oikein, ellen ole siihen - sisäisesti - vapaa?"

Rakkaudella
Matti 

4 kommenttia . Avainsanat: ihmiskohtaaminen, karma, ihmissuhteet, vapaus, korkeampi minä, enkeli

Tunteita

Keskiviikko 23.10.2013 klo 18:45 - Matti Kuusela

Sain tänään Kirsi Rannon kirjan "Ole se valo joka olet". Aivan ihastuttava kirja. Olen päässyt vasta sivulle 27, mutta enkelikosketus on vahva ja liikuttava. Kun Kirsi kertoo kokemuksistaan tangokuningatar-kilpailun voitosta ja lapsuuden musiikkikokemuksista, niin tunnen koko ajan voimakkaasti enkelin, tai hänen enkelinsä läsnäolon.

Enkeliyhteyden vahvistamiseksi on ennenkin suositeltu elämäkertojen lukemista, ja voi olla henkilökohtaista, kenen elämäkerta ketäkin koskettaa. Mutta olennaista on myös se, antaako enkelikosketuksen lähestyä itseään. Uskaltaako mennä mukaan tunteisiin?

Ajattelu ja tunteet

En ole vielä ehtinyt Kirsin kirjassa sinne saakka, missä hän kertoo
enkeleistä, mutta menempä omaanole_se_valo_ranto.jpg lapsuuden kokemukseeni. Asuimme Hyvinkäällä. Isäni oli hyvä piirtäjä ja kerran menimme asutuksen ulkopuolella olevaan Niinistön metsään, joka nyt jo kauan on ollut teollisuusalueena. Olin tuolloin vielä niin pieni, että matkustin isän pyörän tarakalla. Minulla oli jo oma piirustulehtiö ja kynä, ja tuo taisikin olla ensimmäinen kerta, kun oli oikeasti piirtämässä. Varsinainen piirustusharrastukseni alkoikin vasta myöhemmin, kaiketi viisitoistavuotiaana.

Niinistön metsässä oli voimakas tunnelma, männikköä ja kuusikkoa. Löysimme kohdan, jossa oli suuri kivi, jäkälää ja sammalta. Kiven edessä pieni aukio ja siinä nuori kuusi. Molemmat piirsimme tämän aukion omiin lehtiöihimme ja tiesin tarkalleen mitä tehdä. Alle kouluikäisen viivankäyttö ei ollut vielä varmaa - ei tietenkään, koska se oli ensimmäinen piirustuskerta - mutta se oli aivan selvää, miten kuusi, aukio, kivi ja taustan kookkaampi metsä asettuivat kokonaisuudeksi.

Tällä aukiolla oli aivan oma valonsa, voimakas ja tunnistettava. Olen nyt miettinyt, minkä olennon valo se oli, oliko se jokin haltia vai enkeli? Oliko tämän suuremman olennon lisäksi aukiolla runsaasti pienempiä olentoja, enkä tonttuja? Ja kuka se oli, jonka kanssa minä piirsin? Oliko se oma korkeampi minäni, vai oma enkelini, tai ehkä aivan erityinen taiteen enkeli?

Eläytyminen

Yksi asia on kuitenkin varma. Lapsuuden henkisiin elämyksiin kannattaa palata. Varhaisissa oivalluksen elämyksissä on aina mukana jokin korkeampi olento, on se sitten oman itsen korkeampi taso tai oma itse enkelin tukemana ja valaisemana, joka tapauksessa tuon muistamisen kautta me saamme edelleen yhteyden näihin henkisiin opastajiimme, jotka aikuistuessamme vetäytyvät kauemmaksi. Tai jotka me itse kehomme lujittuessa työnnämme kauemmaksi elämästämme.

Lapsuuden henkisten elämysten palauttamiseksi tarvitaan muistamisen lisäksi vain tunnetta. Monelle aikuiselle se on vaativa paikka. Me tosin kaipaamme tunteita, mutta usein tunteisiin sisältyy myös paljon kaipausta tai surua, sellaisia kokemuksia, joita aikuisena mieluummin kaihdamme. Siksipä henkisen kasvumme yksi niin olennainen kynnys on omien tunteiden hyväksyminen. 

Olettakaamme, että haluamme rakkautta, haluamme tuntea rakkautta. Mutta emme voi valita sisäisten tunteittemme viidakosta vain yhtä tunnetta ja jättää kaikki muut syrjään. Kun hyväksyn tunteeni laajemmin, sitten voin valita sieltä yhden tunteen, johon voin kiinnittää enemmän huomiota ja jonka annan vaikuttaa itseeni.

Uppoutuminen

Sitten tulee esiin kysymys, miten syvälle tunteisiini voin mennä? On ihmisiä, joilla ajatusten maailma ja tunteiden maailma on aivan erillään. Ne tuskin koskettavat toisiaan. Nykytieteessä sitä on pidetty jopa ihanteena, mutta sama ilmiö on levinnyt myös taiteen ja politiikan alueelle, meidän yhteisten asioittemme hoitoon,.

Jos ihminen menee liikaa tunteisiinsa, voi tapahtua kaksi asiaa. Ensimmäinen on vaara, että tunteet rupeavatkin ajattelemaan, ne ottavat ajatusten roolin, ne ohjaavat kokonaan ajatuksia.

Toinen vaara on kadottaa itsensä kokonaan tunteisiinsa, niin ettei enää millään ajatuksella saa joko nostetuksi itseään takaisin ylös, tai vastakkaisessa tapauksessa palautetuksi maan pinnalle. Tai muute oikeaan kohtaan, takaisin sydämeensä.

Oikea ajattelun ja tunteen suhde on, että ne koskettavat aina toisiaan: toisessa päässä ollaan kokonaan tunnetta, mutta ajatustakin siellä on pieni piste, ja toisessa päässä ollaan kokonaan ajatusta, mutta siellä on ainakin pieni piste ajatusta.

Kun sekä ajattelu että tunteminen tulevat joustaviksi ja epäitsekkäiksi, niin kumpikin on oman henkisen minän hallinnassa, niin silloin tunteet ohjaavat ajattelua oikeaan suuntaan ja ajattelu taas antaa tukea tunteille.

Eläytyminen hyviin muistoihin vahvistaa hyvää elämää, itsellemme ja muille.

Kiitos, Kirsi, kirjastasi!

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Kirsi Ranto, kirja, enkelit, tunne

Mikaelin syysajan alku

Keskiviikko 28.8.2013 klo 1:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät, olemme saaneet nauttia upeasta kesän jälkilämmöstä. Henkisenä kuvana Uriel on jo ojentanut kesän kultamaljan Mikaelille, joka on alkanut painaa kesän henkisen työn kosmisia hedelmiä kohti maata. Se ilmenee meillä uutena innostuksena ja näkemisen kirkastumisena. Luonto kirkastuu, mutta samoin meille avautuu selkenevä kuva omasta sisäisyydestämme ja omista mahdollisuuksistamme, uusi into ryhtyä työhön.

Aurinko on ennättänyt sideerisesti
eli aivan konkreettisesti jo 10
astetta Leijonan merkkiin.
Sydänleijonammevirtue_michael.jpg herää syyskauden työn alkaessa. David Newbattin upeassa Mikael-kuvasarjassa Mikael esiintyy Leijonassa aurinkosankarina, säteilevänä valona auringon valokehrässä. Hänen vastakuvinaan tai varjoinaan kuvan alareunan tummuudessa ovat välinpitämättömyyden ja suvaitsemattomuuden voimat.

Kun Newbettin kuvissa - joita on nähtävissä ainakin Googlen kuvahaussa - Mikael esiintyy kahdessatoissa eri hahmossa, niin itse asiassa niissä on kysymys Kristuksen toiminnasta vuodenkierron aikana. Mikael ilmentää sitä, miten Kristuksen kosminen olemuspuoli vaikuttaa ihmiskuntaan maan vuodenaikaisessa kierrossa.

Annatko Mikael-auringon loistaa sydämesi Leijona-voimissa niin, että se voittaa välinpitämättömyyden. Ja annatko tämän Mikael-voiman loistaa samalla niin, että se suo suvaitsevaisuutta.

Se luo kaksi mahtavaa kysymystä: Mitä suvaitsen sisäisen valoni loisteessa? Mitä en voi tässä valossa välinpitämättömänä ohittaa?

Mitä ovat kumpaankin kysymykseen ne Kristus-Mikael-vastaukset, joiden loisteessa tunnen oikeudenmukaisuuden ja totuuden ohjaavan toimintani kohti kauneutta ja hyvyyttä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arkkienkeli, Mikael,

Mikael ja sisäinen aurinko

Keskiviikko 24.7.2013 klo 12:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, paljon kiitoksia hienoista kommenteista ja kiitoksista, joita olen saanut Mikael-kirjoituksista. "Johtolauseissa" Steiner lupaa, että myös kaikki materialismin merkeissä saavutettu luonnontieto on omassa sielunelämässä mahdollista käsittää hengenmukaisella tavalla. Mahtava tehtävä, mutta tekee hyvää nähdä se kirjoitettuna.

Matematiikka on melkoisen henkistä sinänsä, mutta vaikka pidinkin siitä koulussa, ei siitä sen kummemmin henkisiä vaikutelmia saanut. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että matematiikan alkuperä on suurten enkelien keskeisissä toimintatavoissa, jotka sitten ovat ulkoistuneet tähän laskennalliseen muotoon. Se oli aikamoinen kokemus siihen aikaan. Tuli mieleen, että mitäpä, jos opettajat voisivat kertoa, että matematiikan laskusäännöt ovat henkisiä todellisuuksia.

Tajusin silloin myös silloin miksi Pythagoras oli niin innoissaan keksittyään lakejaan, että kerran uhrasi valtavan omaisuuden, kaksisataa härkää, yhden lain keksimisestä. Tietty hänelle on silloin pitänyt avautua se henkisen maailman toimintana.

Sisäinen Mikael

Steiner on siis puhunut siitä, miten Mikael on aikaisemmin puhunut ihmisille ylhäältä päin, mutta nyt, 1800-luvun loppupuolelta saakka sisäisyydestä käsin, missä ihmissydän tulee olemaan hänen uusi asuinpaikkansa. Siksi on siis vanhentunutta yrittää etsiä Mikalia itsensä ulkopuolelta. Kun enkelitoiminta liittyy yhä enemmän ihmisen omaan sisäiseen sielunelämään, niin meidän on myös enkeleitä etsittävä juuri kaikesta siitä parhaasta ja kauneimmasta, mitä voimme sieluissamme kokea, mitä sieluissamme voi viritä.

Mikael on auringon arkkienkeli, niin kuin useat tuntemamme arkkienkelit ovat eri planeettojen enkeleitä. Siirtyessään ihmisen sisimpään Mikael on tuonut mukanaan myös sen auringon henkisen loisteen, jonka ihminen on saanut aikaisemmin ottaa vastaan auringonvalon kautta ulkopuolelta. Nyt se aurinkomaisuus loistaa sielun sisäisyydessä.

Kun tätä ajattelee, tuntuu niin kummalliselta kaikki ne huonot hetket, jolloin Mikael-aurinko kuitenkin olisi ollut loistamassa meidän sielussamme. Eikä meidän tarvitse muuta kuin herätä ja terästyä sen verran, että voimme ottaa sen vastaan. Steinerin mukaan ihminen oppii todella kokemaan tämän Mikaelin kautta vaikuttavan sisäisen auringon. Se on valoa, joka loistaa maan piirissä, mutta ei ole täältä kotoisin.

Ajattelulle tuo valo merkitsee sitä, että ihmisen ideat voivat vähitellen tulla, eivät pelkästään ajatuksenomaisiksi, vaan myös ajattelussa näkeviksi. Steiner korostaa, että tästä ihmisideoiden muodostumisesta ajattelussa näkeviksi riippuu tavattoman paljon.

Elävät ajatukset

Ihmisen astraalikehossa eli sielukehossa meidän ajatuksemme ovat nähtävissä, mutta ainoastaan selvänäköisesti. Ne ajatukset, jotka me käsitämme, vaikuttavat eetterikehon elämänvoimiin, painaen niihin muotonsa niin, että me saamme niistä kiinni, käsi-tämme ne. Siksi me joudumme eetterikehossamme tekemään töitä uusien ajatusten ymmärtämiseksi, sillä me todella ymmärrämme vain sellaiset ajatukset, joiden muodon meidän minuutemme jaksaa painaa eetterikehoon.

Tai näin on ihanteellisessa tapauksessa. Nykyajan abstrakti tai pinnallinen ajattelu on nimensä mukaan juuri pinnallista. Astraalikehon valoisat ja värikkäät ajatukset heittävät eetterikehoon varjoja, joihin me paljolti joudumme tyytymään. Mikaelin yksi tehtäviä on ohjata meidän eetterikehoihinne voimat, joiden avulla varjomaiset ajatukset voivat jälleen alkaa elää.

Enkelit ovat kyllä aikamoisia olentoja. Kun ajattelee kaikkia niitä tehtäviä, joista jo kahdessa edellisessä bogissa puhuimme, ja sen lisäksi kaikkia muita ihmistason ja kosmisia töitä, joita aurinkoarkkienkelille koituu, on siinä aikamoinen homma. Yksin jo johtaa kuuden miljardin ihmisen eetterikehoihin näitä elävöittäviä voimia. Tältä kannaltakin Mikaelin on joskus hyvä miettiä. Se tekee hyvää omalle eetterikehollemme, mutta myös enkeleille on sitä mukavampaa, mitä laajempia ajatuksia heistä me pystymme muodostamaan. Ihmisten rajalliset ajatukset enkeleistä ja heidän tehtävistään ovat heille suuri rasite. Ajatuksethan ovat korkeammilla tasoilla todellisuutta.

Kun ajatukset alkavat jälleen ihmisissä elää, kirjoittaa Steiner, silloin suuntautuvat henkisen maailman sielut ja henget näiden elpyvien ajatusten puoleen ja vapautunut ihminen voi alkaa jälleen elää heidän kanssaan.

Tässä puhumme tietysti pitkistä aikakausista.Ja jos huomaat näissä Mikael-tarkasteluissa läheistä yhteyttä Kristukseen, se johtuu siitä, että Mikael on hyvin lähinnä Kristusta oleva enkeli, eräässä mielessä hänen kuvansa tai miksei voisi sanoa, työnjohtajansa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: auringon, arkkienkeli, Mikael, ideat, sisäinen aurinko, elävät, ajatukset eetterikeho

Mikael ja innostus

Lauantai 20.7.2013 klo 12:54 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner kertoo, miten vuonna 1879 arkkienkeli Mikaelista tuli meidän aikamme ajanhenki. Sitä ennen ajanhenkenä noin 250 vuoden ajan oli ollut Gabriel, jonka aikana henkiset lahjat virtasivat voimakkaasti perinnöllisyyden kautta. Mikael sen sijaan vapautti lahjakkuuden perinnöllisyyden voimista niin, että siitä tuli yhä enemmän vapaan yksilöllisyyden ominaisuus. Muutenkin monet meidän aikamme upeista saavutuksista ovat juuri Mikaelin toimintaa meissä ja meidän kauttamme: kansainvälisyys, koko maan tiedostaminen ihmiskunnan yhteiseksi planeetaksi, vanhan ryhmiin kätketyn tiedon vapautuminen, ihmisoikeudet.

Henkisesti katsottuna muutokseen liittyi Steinerin mukaan se, että kun aikaisemmin Mikaelille läheiset ihmiset näkivät hänen toimivan pelkästään henkisellä tasolla, he alkoivat tiedostaa, että heidän on annettava Mikaelin asua sydämissään. Tästähän puhuimme jo edellisessä blogissa. Ja Steiner jatkaa tästä:

"...nyt he omistavat Mikaelille ajattelevan henkisen elämänsä; vapaassa, yksilölllisessä ajatuselämässään he ottavat vastaan Mikaelin opetuksia ihmissielun oikeista teistä."

Mikael-sydän

Sitten Steiner jatkaa mielenkiintoisella asialla. Hän kuvaa,
miten ihmiset, jotka aikaisemmissa elämissäänmichael_ja_vaaka.jpg olivat olleet osallisina Mikaelin ihmiskunnalle lahjoittaman uuden vapaan ajattelun käyttäjinä, varmaankin esitaistelijoina, kokevat muutoksen tullessaan jälleen maalliseen elämään 1800-luvun lopulla. Nyt he kokevat Mikaelin, entisen ajattelunsa innoittajan, tulleen korkeamman ajatustoiminnan ohjaajaksi.

Ilmeisesti korkampi ajatustoiminta tässä yhteydessä on juuri sydänajattelua. Mikael valaisia ensin pään ajattelua niin että keskiajan syvyyksistä nousi esiin uusi aika, luonnontieteellinen ja filosofinen ajattelun selkeys. Nyt ajattelu laskeutuu ihmissydämeen - ja se on varmasti muutos, jota me olemme edelleen käymässä läpi. Ehkä uusi sydänajattelu on aikaisemmin ilmennyt joissakin erityiskysymyksissä: orjuuden lopettamisesta luonnonsuojeluun. Mutta todellinen sydänajattelu, pään ajatusvalon selkeydestä sydänten lämmittämään ajatteluun, on vielä pitkän matkan päässä.

Miten helposti henkinen kiinnostus jää vain pään ymmärrykseen... löytämättä tietä sydämen lämpöön.

Mutta myös toisinpäin: miten helposti henkinen innostus ilman pään valon tasapainoista selkeyttä kadottaa puhtaan suuntaansa ja kääntyy johonkin yksipuolisuuteen.

Ajatusten vapautuminen

Steiner kuvaa tätä muutosta, jota me mielestäni olemme laajemmin käymässä läpi meidän aikanamme, joa runsaat sata vuotta sitten alkaneeksi, eli jo 1800-luvun lopun kaukaisena aikana:

"Tästä ajankohdasta lähtien ihminen voi kohottautua olemuksensa yläpuolella; hän voi suunnata mielensä henkiseen todellisuuteen. Silloin häntä vastaan tulee Mikael, joka osoittaa vanhan yhteytensä kaikkeen ajatustoimintaan."

Tämä herättää ajatuksen, että puhumme tosiaan siitä, että ihminen itse ajattelee. Mikael ei varmaankaan esittäydy tuolla tavoin, jos vain toistaa mielessään muilta kuulemiaan tai lukemiaan ajatuksiaan. Alkaa tajuta, miten suurenmoinen asia vapaa ajattelu on, ja miten vaativaa se on toisaalta. Miten helposti jää siihen, että henkisyyden puuskan iskiessä jää tutkimaan, mikä ajatussuunta on paras. Onko se sittenkin tieteellinen ajattelu, vai teosofia, ruusuristiläisyys, antroposofia tai jokin nykyinen new age -suuntaus. Tai mikä kirkoista on lähinnä totuutta, luterilainen, ortodoksinen tai katolinen meillä suomessa?

Vaatii aivan selkeää ajatuslihasten ponnistelua miettiä itse, miten esimerkiksi maailman täytyy olla syntynyt, koska se kerran mitä ilmeisimmin on niin tehnyt. Kannattaa ottaa huomioon, ettei itse välttämättä ole mitenkään huonompi ajattelija kuin monet muutkaan.

Vasta sitten jos huomaa pyörivänsä ajatuksissaan paikoillaan vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen, kannattaa etsiä aivan jotain uutta saadakseen aivonsa jälleen joustavammiksi.

Mikaelin teko

Tuosta kohtaa Steiner "Johtolauseissa" jatkaa Mikaelin toiminnasta.

"Hän vapauttaa ajatukset pään alueelta ja avaa niille tien ihmissydämeen. Hän kohottaa innostuksen esiin mielen alueelta niin että ihminen voi sisäisellä antaumuksella eläytyä kaikkeen siihen, mitä voi kokea ajattelun valossa."

Eli siis, sydänantaumuksella eläytyä kaikkeen siihen, mitä ajattelun valossa voi kokea. Sydämen ajattelun ja pään ajattelu liittyvät yhteen ja tukeat toisiaan. Ja edelleen huimat lauseet:

"Mikaelin aikakausi on alkanut. Ihmissydämet alkavat ajatella. Innostus ei enää virtaa pelkästään mystisestä hämärästä vaan ajattelun täyttämästä selkeydestä."

Tuon ymmärtäminen on Steinerin mukaan Mikaelin vastaanottamista sieluunsa. Tässä on mielestäni niin suunnattoman mielenkiintoista se, miten me helposti ajattelemme enkeleiden avun joinakin erillisinä tapahtumina. Mutta esimerkiksi tämä kohta kertoo selvästi, että enkeleiden apu on enemmänkin kauneimman ja korkeimman ihmisyyden perussoinnin tavoittamista oman sydämen tietoisuudessa. Ja Steiner jatkaa:

"Ajatusten, jotka nykyään pyrkivät käsittämään henkistä todellisuutta, tulee kummuta sydämistä, jotka sykkivät Mikaelille, kaikkeuden tuliselle ajatusten hallitsijalle."

Siinä riittävästi syytä olla innostunut.

Yhä tärkeämmäksi koen jo aivan omalla kohdallakin sen, että innostus ei enää kohoa ihmissielusta esiin automaattisesti. Se voi tapahtua lyhyesti, kestää jopa pari vuotta, mutta henkisen kasvun mielessä innostus on jotain, mikä ihmisen on luova omasta sisäisyydestään käsin. Lapsille maailmankaikkeus vielä lahjoittaa sellaista, mikä on vanhan enkelitoiminnan muistoa, mutta meidän aikuisten on opittava luomaan itse se, mitä meidän kehityksemme tarvitsee. 

Ja sen myös ymmärtää: me olemme täällä, jotta meistä tulee luovia olentoja maailmankaikkeuteen. Vanha jumalluominen on edennyt jo kutakuinkin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Luonnon kannalta maailma on valmis. Mutta nyt maailmankaikkeus odottaa, että luominen jatkuu meidän ihmisten toimesta. Meidän on tehtävä täällä jotain uutta, luotava sitä pään valosta ja sydänten rakkaudesta. Siitä syntyy enkelikuntien avulla se uusi, jota maailma tarvitsee siirtyäkseen uuteen sykliin.

PS:

Steinerin teoksesta "Antroposofisia johtolauseita" - jonka vanhemmista versiosta tämän kirjoituksen lainaukset ovat peräisin - on tänä vuonna ilmestynyt uusi laitos, jossa tuo kokonaisuus on kaikki yksissä kansissa. MInulla on tuo kirja myynnissä nettikaupassa, mutta se on tosi vaativaa lukea, sanoisin että vielä vaativampaa kuin Steinerin kaikki muut teokset. Jos vain kantti riittää, niin sitä kuitenkin kannattaa lukea, koska se tuo henkiset sisällöt täysin sellaiseen ajatusmuotoon, joka muistuttaa taikinan vaivaamista astiassa. Kun muutaman kerran lukee jonkin lauseen, niin aina siitä jotain ymmärtää. Henkisesti katsottuna tuo ajatustaikinan vaivaaminen tarkoittaa, että uusi ajattelu ei tapahdu varsinaisesti fyysisissä aivoissa, vaan niiden ulkopuolella olevissa eetteriaivoissa. Ja meidän eetteriaivomme ovat vielä normaalisti aivan liian jäykkiä ottaakseen vastaan uusia ajatuksia, muotoutuakseen niiden mukaan.

Minusta olisi myös mukavampi, jos kirjan nimessä ei olisi tuota sanaa "antroposofisia", koska siitä tulee väistämättä vaikutelma, että teksti olisi tarkoitettu vain jollekin ihmisryhmälle. Toki ymmärrän, miksi nimi aikoinaan syntyi tuohon muotoon, mutta nyt parempi nimi olisi vaikka Mikael-tietoisuus tai Sofia-tietoisuus.

3 kommenttia . Avainsanat: arkkienkeli, Mikael, innostus, Steiner,

Mikael

Perjantai 19.7.2013 klo 0:35 - Matti Kuusela

Kuvittele aikaa kauan sitten, jolloin maailmassa oli yhtä ja toista, mutta jumalten luomat ilmiöt alkoivat irtaantua yhä kauemmas alkuperästään, niistä ajatuksista, joiden mukaan ne oli luotu. Sitten alkoi toimia kosminen voima, josta ilmiöihin kuuluvat ajatukset alkoivat virrata ihmiskunnalle. Siitä ajasta alkaen ajatusten muodostaminen on tullut ihmiskunnan sielunelämässä niin vallitsevaksi, että juuri ajattelussa on nähty olevan ihmismielen olemus.

Tuo kosmista voimaa, jonka kautta ilmiöihin kuuluvat ajatukset virtasivat ihmisille, nimitettiin vanhoissa opeissa Mikaliksi. Se todella tarkoittaa että ihmiset saivat ajatukset Mikaelille, joka hallitsi kosmista ajattelua, ja sitten lahjoittin ajatuskyvyn ihmisille.

Rudolf Steinerin mukaan noin 800-luvusta alkaen eli 1300 vuotta sitten ajattelu alkoi irtaantua Mikaelin ohjauksesta ja ajatusvoima siirtyi ihmisyksilöiden vapaaseen käyttöön.

Arkkienkeli Mikael

Mikael on aina ollut rohkea arkkienkeli, jolla on ollut
hyvin selvä näkemys omasta tehtävästään. 

michael_scales.jpgTietenkään hän ei pelkästään itse päättänyt kosmisen ajattelun laskemisesta alas henkisistä maailmoista ihmiskunnan käyttöön, mutta tekona se silti oli valtava, uudistava ja vastuullinen. Muutenkin sanotaan että suurista arkkienkeleistä juuri Mikael on vahvimmin uskonut ihmiskuntaan.

Oli kosmisesti valtava rohkeuden osoitus antaa vapaa ajatuskyky ihmiskunnalle, ja luottaa siihen, että sitä käytetään ainakin siinä määrin oikein, että se saa ihmisyksiöt oivaltamaan oman vapautensa, ja sitten alkamaan käyttää vapauttaan ja ajatteluaan mielekkäälle tavalla ihmiskunnan ja maailman kehityksen hyväksi.

Mikael on ollut pohjolassa hyvin suosittu arkkienkeli, ja hän on nähtävissä lukuisissa pohjolan kivikirkoissa varustettuna vaa'alla, miekalla tai keihäällä. Vaaka ei merkitse ainoastaan hyvine ja pahojen tekojen suhteen punnitsemista kuoleman jälkeen, vaan se on sisäinen kuva Kristuksen keskitiestä, tasapainosta kahden erheen välillä. Toinen erhe on se, joka pyrkii kohottamaan ihmisen irti maasta, toinen se, joka sitoo ihmisen maahan liian lujasti. Näiden kahden suunnan välillä ihmisen on tarkoitus löytää oma vapaa tasapainonsa, ja sen tasapainon vartija on Mikael.

Samalla Mikael on Kristuksen läheinen palvelija, hän oikeastaan juuri ilmentää Kristusta ja samalla johtaa ihmisiä terveeksi tekevällä tavalla Kristuksen luo. Mutta sen paremmin Mikael kuin Kristuskaan eivät pakota, he eivät vaadi, eivätkä he houkuttele. Siitä seuraakin jännittävä ja myös dramaattinen kosminen paradoksi: ihmisen on löydettävä tie Kristuksen luokse, Mikaelin kautta, vapaasti. Sillä tavoin ihmisestä voi kasvaa aidosti luova rakkauden olento. Jos hänen pakotettaisiin tai houkuteltaisiin Kristuksen luo, vapaus ei olisi todellinen, eikä rakkaus.

Siksi vapaa henkinen tieto on niin tärkeää. Henkistä tietoa ihminen voi punnita omalla vapaalla ajattelullaan ja itse luoda tiensä siihen suuntaan, jonka hän kokee oikeaksi. Heti kun tuon kirjoittaa, tajuaa, miten korkea toiminta ajattelu on. Miten paljon me voimme kohottaa maallistunutta ja usein latistunutta ajattelua, jotta se voi nousta sellaiseen kosmiseen lentoon, joka paljastaa meille henkisten olentojen ja henkisten voimien todellisuuksia.

Uudemman ajan Mikael

Teoksessaan "Antroposofiset johtolauseet", joka on tänä keväänä ilmestynyt ensimmäisen kerran yhteinäisessä muodossa, Steiner kertoo, miten 1800-luvun lopulla henkisen näkökyvyn omaavat ihmiset saattoivat havaita Mikelin astuvan alas ihmiskunnan henkisen elämän virtaan.

Steinerin mukaan Mikaelin pyrkimys on hänen kosmisen tehtävänsä uusi muodonmuutos, ja luonnollisesti samalla suuri muutos ihmiskunnan tietoisuudessa.

Kun Mikael aikaisemmin antoi ajatusten virrata ihmissieluihin henkisestä maailmasta, hän 1800-luvun lopulta saakka tahtoi elää mukana ihmissieluissa, joissa ajatuksia muodostetaan. Se merkitsee, että nyt Mikaelille läheiset ihmiset voivat antaa Mikaelin asua sydämissään. Nyt he voivat omistaa hänelle ajattelevan henkisen elämänsä.

Antaa Mikaelin asua sydämessään ei merkitse millään tavalla omasta vapaudesta luopumista, vaan muistakaamme keskiaikaista kuvaa Mikaelista kosmisena olentona: vaaka, miekka, keihäs.

Mikaelin vahvistama ajattelu tulee mahdolliseksi, kun me oman sydämemme tulivoimassa otamme käyttöön nuo työvälineet, jotka vielä muutama sata vuotta sitten kuvasivat kosmisia voimia: oman vapaan yksilölllisyytemme tasapainossa me luomme selkeitä kuin auringonsäteisiä ajatuksia, puhtaasti oman parhaan kykymme pohjalta. Silloin Mikael on ajatusten muodostajana meidän kanssamme, sydämissämme.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: arkkienkeli, Mikael, kosminen, ajattelu, sydänajattelu, Kristus, vapaus, luovuus, rakkaus, tietoisuus

Enkelten maailmaan - ilo, elämä ja taide

Lauantai 13.7.2013 klo 4:34 - Matti Kuusela

Voi niitä aikoja, jolloin Findhorn-yhteisö Skotlannin rannikolla oli vielä aluillaan. Kun nyt muistelen, se toi mukanaan sellaisia ihmeellisiä tunnelmia, joita sen jälkeen en ole kokenut. Dorothy Maclean oli yksi Findhornin perustajia ja mieleeni johtui lainata tulevaan kirjaani Enkelitie ote hänen kirjastaan, joka suomeksi olisi Kuulla enkelten laulavan, To Hear the Angels Sign. Voi, kirjan ensimmäinen laitos on jo vuodelta 1980, siis kolmenkymmenenkolmen vuoden takaa, huomaan nyt.

Ilo

33 vuotta, Jeesuksen elämän vuodet, se on rytmi, jonka aikana henkinen impulssi uudistuu, ja alkaa uudelleen. Onkin siis hyvä aika ottaa tuo muistorikas ja hieno kirja esiin. Dorothy oli suurin ponnistuksin opiskelullut kuuntelemaan, kanavoimaan henkisten maailmojen olentoja, ja tuo viesti, jota halusin lainata ja joka edelleen usein soi sielussani, on kohta jossa hän kertoo huomanneensa, että enkelit lentävät ilon siivin ja aina toimivat ilossa.

Enkelit kehottavat Dorothyä heittämään yli laidan kaiken ohjelmoinnin ja kokemaan sisäisesti. "Anna ilon nousta esiin liittää sinut kaikkeen elämään," he sanovat, "Elämä on rajatonta... liity iloon."

Kun Dorothy protestoi, että hänen on elettävä todellisessa maailmassa, enkelit jatkavat: "Mitä on todellisuus? Eikö ykseys ole todellisempaa, elävämpää, enemmän jumalallista kuin teidän jokapäiväinen tietoisuutenne? "

"Kyllä, teidän on elettävä ja työskenneltävä jokapäiväisessä tietoisuudessa, mutta sen ei tarvitse olla niin rajoittunutta. Se voi sisältää tämän ilon. "

Ja sitten tulevat nuo muistamani lauseet:

"Kuten teillä, meilläkin on ainesta tiheällä fyysisellä tasolla, mutta jos todella katsot, näet ilon jokaisessa kasvin lehdessä, jokaisessa terälehdessä, joka värissä, joka tuoksussa. Me ilmaisemme tätä jumalallista todellisuutta."

Miten kauniisti sanottu. Ja todesti. Ja sitten tulee ihmeellinen lause, jonka oli unohtanut:

"Te  voitte ilmaista sitä jopa enemmän kuin me voimme."

 

Taide

Outoa. En ollut edes allaviivannut aikoinaan tätä pientä lausetta, joka nyt herättää niin syviä tuntemuksia. Ensin arkielämästä luonnonolentojen ja enkelien ihmeelliseen ilon taikamaailmaan, jonne enkelit meitä kutsuvat. Ja he perustelevat aivan hyvin, miten meidän on täällä arkielämässäkin mahdollista valita ja kutsua elämä ja ilo elämäämme.

Ja sitten he kertovat, miten me tässä omassa maailmassamme voimme ilmaista elämänmaailman ja ykseyden iloa vielä enemmän kuin he! Miksi se on ahdollista, on suuri aihe, joka luonnollisesti liittyy siihen, miten me ihmiset elämme vielä raskaammassa aineellisessa maailmassa kuin nämä enkelit. Ja lisäksi meillä on vapaa henki maan päällä. Me ihmiset olemme ainoita vapaan hengen, vapaan minän omaavia henkisiä olentoja fyysisessä maailmassa. Aivan, kaikkien muiden olentojen minuudet ovat henkisemmissä maailmoissa.

Mutta me olemme vasta opettelemassa elämää maan päällä uudessa minuudessamme, joka on altis niin monille maailman aineellisuuden houkutuksille. Taide on yksi tie elää henkisempää elämää aineellisen maailman piirissä. Taiteella me voimme henkistä maan raskasta aineellisuutta. Taiteessa me voimme ilmaista todellista iloa.

Kun selasin kirjaa alusta, niin ensimmäinen alleviivaani lause on Dorothyn "sisäisen äänen" viestistä, joka kertoo:

"Tänä aamuna aurinko loistaa sivuille, joille kirjoitat, ja heittää pitkiä lepattavai varjoja. Suurin osa siitä, mitä ihminen tekee, luo pitkiä varjoja ja, kuten Platonin myytissä, ihminen uskoo näitä varjoja todellisuudeksi ja hän tuo niihin tuoretta elämää joka päivä. Kun hän kieltäytyy enää uskomasta niihin, valon ja pimeyden muodot tulevat yhä vähemmän ja vähemmän toisistaan erottuviksi, ja vähitellen ne sulautuvat valoon. Teillä on vielä vastakohtien maailma, mutta vastakohdat muodostuvat nyt väreistä, ei mustasta ja valkoisesta, ja muutoksesta, ei raskauteen vajonneesta pimeydestä.

Valon kirjo tulee äärettömästi laajemmaksi ja pinnat eivät ainoastaan heijasta vaan loistavat valoa sisäisyydestään. Pinnat itsessään eivät ole staattisia; se on liikkuva kuva, jota taiteilijan on mahdotonta maalata nykyisillä välineillä. Taiteilijasta tulee elämänmaailman taiteilija, ja hänen kankaastaan yhtä laaja kuin maailmankaikkeus."

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: enkelit, luonnonhenget, Dorothy Maclean, Findhorn, ilo, deevat, taide, vastakohdat

Sirius ja Shambala

Perjantai 5.7.2013 klo 16:38 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin jo Astrosofiseen kalenteriin ensi lauantain suuresta auringon ja Siriuksen yhtymästä eli konjunktiosta. Sehän tarkoittaa, että maa, aurinko ja Sirius on samalla linjalla fyysisesti. Ja se puolestaan avaa henkisille energioille mahdollisuuden liikkua näiden taivaankappaleittemme välillä ja tehostaa yhteistoimintaansa.

Toki maan ja Siriuksen läheinen yhteisyys ei tapahdu vain tilallisessa avaruudessa, vaan yhä enemmän me tulemme tietoiseksi siitä, että kiintotähtien voimat kutoutuvat yhteen monin tavoin. Ne muodostavat aivan kuin sisäkautta hyvin elävän ja monisavyisen yhteistoimintaverkoston. Ja kun kirjoitin tuon, huomaan että sekään ei riitä: yhteys on vielä syvempi, niin elämän, sielullisuuden kuin henkisten tasojen alueella. Voimme sanoa, että Sirius on maan sydämessä, Shamballassa, maan sydänchakrassa.

Ensin se voi kuulostaa ihmeelliseltä, jopa mahdottomalta, ja sotiihan se kaikkea normaalia älyllistä ajattelua ja tietoa vastaan. Mutta jos kuulostelee vähän syvemmältä itsessään, voi kysyä, voisiko se ollakaan millään muulla tavalla. Tiedämmehän me syvällä itsessämme, että maapallo ei voi olla yksin, aurinkokuntamme ei voi olla yksin. Me olemme osa tähtimaailmojen perhettä, ja niin kuin perheessä elämänvoimat ovat suurelta osalta yhteisiä, samoin on tähtimaailmojen perheissä. Me jaamme toisten tähtien kanssa yhteisiä elämän- ja sielullisia voimia.

Mutta lauantaina on siis erityinen päivä, joka herättää aurinkomme henkisen loisteen valaisemana maan sisuksien Shamballan ja rakkaan tähtiystävämme Siriuksen välisen yhteyden niin, että jotain uutta voi tapahtua.

Ihminen maan ja taivaan välissä

Maan ja taivaan väliseen yhteyteen liittyy myös suuri henkinen salaisuus, joka on viime päivinä tullut usein mieleeni. Mutta ensin haluaa tulla sanotuksi tämä: miksi kesällä on niin mukava astua jaloillaan maan päälle? Toki maa on kesällä lämmin, mutta siinä on muutakin.

Kun talvella arkkienkeli Gabriel toimii kosmisena ohjaavana henkenä, niin vastakkaisella kesän puolella kosmiseksi hengeksi kohoaa Uriel. Silloin maan pinta jäisi suojattomaksi, ellei Gabriel tulisi maan vastakkaiselta puolelta maata vartioimaan. Kun me kesän lämmössä kävelemme maan pinnalla, me oikeastaan kosketamme Gabrielia ja hänen ihmeellisiä kesän kristallivoimiaan - kesäunessa. Sillä henkisesti katsottuna luonto ei suinkaan ole valveilla kesällä, vaan se tavallaan nukkuu, näkee unta. Kesän kasvimaailma on luonnon unta. Sen vastapainoksi Gabriel tavallaan kristallisoi maan näkymättömällä tasolla, niin että kaikki on tasapainossa.

Sitten tulee jälleen erikoiseen asiaan: Miten me ihmiset voimme tämän kaiken tiedostaa? Miksi mekin emme vain nuku kesällä? Siksi, että ihmisolemus ja luonnonolemus ovat tavallaan asetettu kosmisesti vastakkain maan päälle. Se antaa meille mahdollisuuden pysyä itsestämme ja maailmasta tietoisina olentoina tämän suuren maaolennon päällä.

Tämä ihmisen ja maan tietynlainen vastakkaisuus, pelikuvamaisuus, johtaisi ongelmiin, ellei eläinkunta tulisi apuun. Ja kerron sen tässä nyt aivan lyhyesti: Lehmä tuo kosmoksesta maahan niitä voimia, jotka ihminen jättää tuomatta. Ruonsulatuksensa kautta lehmä ottaa vastaan korkeita tähtivoimia, jotka loistavat maan sisäisyyteen luonnonolentojen suureksi iloksi.

Kotka puolestaan täydentää kosmoksen suuntaan sitä, minkä ihminen jättää tekemättä. Kotka - ja samalla koko lintujen suku - henkistää maan materiaa, joka loistaa kosmokseen etenkin lintujen sulkapeitteen kautta niiden kuollessa.

Ja vielä kolmaskin eläin tarvitaan, jotta joku pitäis huolen maan ja taivaan välisten voimien tasapainosta. Leijona on se eläin, jonka mahtavat rytmiset voimat ilmentyvät jo fyysisesti sen uljaassa rintakehässä, sydämen ja keuhkojen yhteistoiminnassa.

Näin nämä kolme eläintä, leijona, lehmä ja kotka auttavat ihmiskuntaa pysymään oikeassa voimatasapainossa maan ja taivaan välillä. Ja ne maksavat meidän puolestamme maalle ja taivaalle sitä, mitä me emme vielä itse kykene tekemään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sirius, shamballa, arkkienkeli, Gabriel, Uriel, lehmä, kotka, leijona, henkisyys, maa, taivas

Vuodenaikojen henkisyys

Perjantai 28.6.2013 klo 19:44 - Matti Kuusela

Neljä vuodenaikaa muistuttaa meitä ja koko olemustamme maan neljästä elämästä, neljästä inkarnaatiosta. Maa on siis elänyt jo kolme aikaisempaa inkarnaatiota ja jokaisessa niistä ihmisolemus on saanut uuden lahjan. Ensimmäinen näistä suurista lahjoista oli fyysinen keho, toinen elämänvoimakeho, kolmas sielukeho ja neljäs, nykyisen maan lahja, on minuus, meidän varsinainen henkinen olemuspuolemme. Minuus on se voima, joka tekee meidät varsinaisesti itsenäisiksi ja vapaaksi, kykeneväksi aitoon rakkauteen.

Neljä vuodenaikaa

Jos katsomme vuodenaikoja maan neljän kehitysvaiheen kuvasteina, niin silloin me aloitamme kesästä. Kesä muistuttaa meitä tuosta ikikaukaisesta ajasta, jolloin meidän kaikkein vanhin ja viisain olemusosamme, fyysinen keho, sai alkunsa. Silloin meidän koko aurinkokuntaamme vastaava alue oli ainoastaan lämpöä, puhdasta henkistä lämpöä, jota ei voisi edes nykyisellä lämpöaistilla kokea. Mutta keho muistaa tuon lämmön edelleen, ja siksi meillä on niin syvä tarve vapauttaa kesällä kehomme maailmankaikkeuden lämmön ihanuudelle.

Mutta seuratessamme maan kehitysvaiheita ei maan seuraavan inkarnaation kuvanto olekaan syksy, vaan kevät. Vuodenaikojen kulussa maailmankehitys tahtoo auttaa meitä tiedostamaan, ei vain kulkemaan mukana. Siksi me joka vuosi kuljemme sisäisesti maan neljä kehitysvaihetta päinvastaiseen suuntaan, kesästä alkaen.

Kevät toistaa meidän maamme seuraavan inkarnaation, jossa se avautui pelkästä lämmöstä ilmalle ja valolle. Auringon herättävä voima, jonka kutsu näkyy niin voimakkaana etenkin kasvikunnassa, kertoo tästä maan toisesta kehitysvaiheesta.

Kolmannessa vaiheessa auringolle avautunut elämä kääntyykin sisäänpäin, kokemaan oman sisäisyytensä ja oman sielullisuutensa niin, että jotain uutta voi syntyä olentojen sisäisyydessä. Sitä kuvaa erinomaisesti joulu, aika jolloin meidän jokaisen sydämessä syntyy uusi sisäinen sielunlapsi.

Ja sen jälkeen tulemme syksyyn, arkkienkeli Mikaelin aikaan, jolloin meidän oma yksilöllinen henkemme, oma minuutemme herää. Se saattaa meidän toimimaan ja oppimaan.

Neljä arkkienkeliä

Nykyisin neljä suurta arkkienkeliä vastaavat kukin omasta vuodenajastaan, jotka siis kuvastavat koko maan ja samalla koko aurinkokuntamme neljää kehitysvaihetta. Kesän arkkienkeli on Uriel, joka auttaa sielullisuuttamme kohoamaan kosmisiiin korkeuksiin ja kokomaan siellä koko ihmiskehityksemme alkuvoiman - uudistuvana ja kehittyvänä.

Kevään arkkienkeli on Rafael, jonka parantavassa kosmisessa hengityksessä uusi elämä kohoaa kohti aurinkoa.

Talven arkkienkeli on Gabriel, joka johtaa ulospäin avautuneen kukkamaisen kehityksen nyt sisäänpäin, oman kehittyvän sielullisuuden kokemukseen, jonka ytimen me koemme joulussa.

Ja neljäntemä tulemme syksyn suuren arkkienkelin, Mikaelin, aikaan. Mikael on samalla näistä arkkienkeleistä meidän nykyisen maamme inkarnaation enkeli. Hän tukee meitä löytämään omaan vapaan henkisyytemme minä-voiman.

Erinomainen henkinen harjoitus on kuvitella tai meditoida tätä vuodenaikojen kiertoa tässä maan kehitysvaiheita myötäävässä suunnassa. Kaiken kehityksen syvempi totuus alkaa kohota esiin juuri siitä, että me ensin opimme katsomaan ja kokemaan maailmankaikkeuden prosesseja myös vastakkaisiin suuntiin. Silloin näiden vastakkaisuuksien yhdistymistä alkaa avautua korkeampi totuus. Mika Waltari kuvaa tätä jo keskiajalla oivallettua ajatusta erinomaisesti jommassa kummassa Johannes-kirjassaan, joko Nuoressa Johanneksessa tai Johannes Angeloksessa.

Maan inkarnaatioita tulee olemaan kaikkiaan seitsemän, mikä merkitsee sitä, että maan tulevissa inkarnaatioissa myös vuodenaikoja tulee olemaan enemmän. Nyt tuo maan inkarnaatioiden koko määrä ilmenee viikonpäivissä, joita on juuri seitsemän. Mutta niin kuin vuodenkierto ei toista maankehitystä samassa järjestyksessä kuin maan inkarnaatiot tapahtui, niin eivät viikonpäivätkään ole samassa järjestyksessä, vaan ne muodostavat aivan oman tähtimäisen kuvionsa, jota voimme myöhemmin tarkastella erikseen. Maailmankaikkeus ei siis toista perusprosessejaan kaikkialla samassa järjestyksessä, vaan juuri auttaakseen meitä kehittymään monipuolisiksi ja itsetiedostaviksi olennoiksi, se vaihtelee sisäisiä rakenteitaan, joskus päinvastaisiksi, joskus tähtimäisiksi geometrioiksi, joskus lukujärjestelmiksi, itse asiassa se luo peruslaeistaan valtaisia määriä erilaisia muunnoksia, joita voi hyvin kuvitella vaikkapa erilaisina kosmisina ympyröinä, spiraaleina tai silmukoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenajat, arkkienkelit, maankehitys, Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, minuus, maan inkarnaatiot

Juhannus

Perjantai 21.6.2013 klo 14:43 - Matti Kuusela

Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhannusta!

Ennenvanhaan ihmiskunta juhli voimakkaasti vuodenaikojen käännekohtia, kesän ja talven tasauksia ja kevään ja syksyn käänteitä. Kristuksen olemuksen liittyessä maan piiriin näiden juhlien merkitys hieman muuttui. Nyt kun Kristus ensimmäisenä helatatorstaina astui "taivaaseen", hän itse asiassa astui maan eetteripiiriin. Hän ei mennyt minnekään pois, vaan hän tuli vielä voimakkaammin maan asukkaaksi. Hän liittyi maahan. Fyysisen kolmen ja puolen vuoden aikana Kristus eli maan päällä, mutta helatorstain taivaaseen eli eetterimaailmaan liittymisen jälkeen hän on elänyt maassa - tai maan vuodenaikojen vaihtelussa.

Siksi myös näiden neljän vuodenaikajuhlan merkitys on muuttunut. Ennen kuin Kristus tuli maan päälle, ihmiskunnan vihityt pyrkivät virittämään vuodenaikajuhlissa maan fyysisen ja eetterisen olemuksen keskinäistä suhdetta niin, että Kristus pystyy tulemaan maan piiriin. Siksi oli tärkeää tietää täsmälleen milloin esimerkiksi kesäpäivänseisaus oli. 

Juhlien uudistuminen

Nyt kun Kristus jo on maan päällä tai maan piirissä, oikeastaan maan elämänolemuksen sisällä juhlien painopiste on muuttunut tilallisesta virityksestä ajalliseen. Olemme siirtyneet tilaan ja paikkaan liittyneistä täsmällisistä juhlista enemmänkin ajanvirran juhliin. Siksi kristillisen ajan juhlien ei enää ole niin tärkeää osua aivan täsmälleen niille paikoille, joissa kosmiset tilalliset muutoksen tapahtuvat. Kun ennen itse juhla rituaaleineen oli tärkeintä, nyt tärkeintä on se sisäisyys ja ne tunnelmat, joita jokainen yksityinen ihminen luo näiden juhlien yhteydessä.

Enkelien kannalta katsottuna me olemme siirtyneet näissä suurissa juhlissa muodonhenkien ajasta liikkeenhenkien aikaan, jolloin sisäinen liike saa aivan uuden merkityksen. Parhaimmillaan me voimme jopa alkaa aavistaa näiden juhlaaikojen sisäistä olemusta niin, että me voimme kohota ainakin pieneltä osalta tajuntaamme lähemmäksi viisaudenhenkiä, jotka voivat lahjoittaa meille näkemyksen näiden juhlien yhteydestä koko aurinkokuntaamme, ei ainoastaan maahan.

Urielin aika

Kesällä arkkienkeli Uriel tuo meille lämmön myötä muiston maan
ensimmäisestä inkarnaatiosta, joka oli180767_194325020597260_100000592900475_638137_6992440_n.jpg pelkkää lämmön olemusta. Se oli myös aikaa, jolloin ihmisen fyysinen olemus sai ensi alkunsa, ja siksi meissä herää kesällä syvä tarve kokea fyysisen kehomme olemus läsnäolevammin kuin muina aikoina, ei vielä toiminnan kautta kuten syksyllä, vaan puhtaasti antautuvana läsnäolemisena.

Samalla Uriel kohottaa meidän sisäisiä tasojamme maallisuuden piiristä kauas kosmisiin, koko aurinkokuntamme korkeuksiin, jossa meidän sisäinen aurinkoyhteytemme päivittyy. Me saamme kesällä korkeampiin olemustasoihimme maailmankaikkeuden uusimmat viestit, joita me sitten syksyllä arkkienkeli Mikaelin avulla riennämme innoissamme toteuttamaan.

Voit kuvitella miten kesän henkisissä korkeauksissa Uriel aivankuin kultaisilla ikiviittomilla ohjaa ihmissielujen korkeampia ulottuvuuksia.

Juhannus

Juhannuksena tässä vuodenkierrossa tapahtuu erityinen täydentyminen. Eetterivoimamaapallon läpi kulkee silloin puhdas henkinen virtaus juhannuksesta jouluun maapallon vastakkaiselle puolelle. Koska tämä virtaus on yhteydessä myös fyysiseen maahan, se on todellisuudessa vielä monimutkaisempi, mutta ajattele sitä nyt eläytyen vain maan puhtaiden eetterivoimien kannalta: toisella puolella maata Urielin kantamana ihmisolemus laajentuu maailmankaikkeuden kulkaisen valon korkeauksiin. Toisella puolella maata arkkienkeli Gabrielin kantamana tuo kosminen kultavaloa kiertyy ihmissydänten sisäisyyteen, mahdollistaen aina joka vuosi uuden sisäisen sielunlapsen syntymän.

Kesällä ihminen koskettaa suurta kosmista alkukuvaansa, sitä suurta ihmistä, joka ulottuu yli koko aurinkuntamme, ja syksyn aikana me tuomme tämän kosmisen ihmisen kultavalon omiin sydämiimme. Kesällä me laajennumme kokemaan ihmisyyden laajuuden, talven joulusydämessä me koemme yhteyden läheisiimme ja toisiin ihmisiin sydäntemme kautta.

Ja nyt se suuri asia: kaikki tämä tapahtuu oikeastaan Kristuksen olemuksessa. Maan nykyisessä olemuksessa vuodenajan ovat Kristuksen sisäistä elämää, johon me näiden juhlien kautta osallistumme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, juhlat, henkinen, merkitys, Kristus, helatorstai, taivaaseen astuminen, arkkienkeli, Uriel, Gabriel, Mikael

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »