Matin blogi

Liturgia Kristukselle

Keskiviikko 2.10.2013 klo 23:46 - Matti Kuusela

Robert Powellin seminaarissa sunnuntain iltapäivänä me teimme Liturgian Kristukselle eteerisellä alueella. Se oli ensimmäinen kerta Suomessa ja ihmeellinen mahdollisuus myös siksi, että se oli mahdollista tehdä juuri Mikaelin päivänä, 29. syyskuuta.

Olimme asettaneet Marjatta-koulun salissa runsaat kolmekymmentä tuolia huolellisesti ympyrään. Salin keskellä oli kukkia ja syyspunaisia ja keltaisia vaahteranlehtiä kauniiden silkkihuivien kanssa.

Eetterinen valoenergia, Kristus-läsnäolo, oli valtavan korkea ja olin jo etukäteen varmistanut Robertilta, että liturgiaan kuuluvien eurytmiarukousten aikana voi myös istua. Tiesin lauantaista jo oikein hyvin, miten suuria nuo voimat ovat ja päätin olla tällä kertaa varovainen. Mutta jos itse pääset tällaiseen liturgiaan osallistumaan, ei mitään huolta, sillä olin selvästi ainoa läsnäolijoista, joka joutui vähän varmistelemaan energioittensa kanssa. Muutama muukin istuja oli, ja tuntui ihmeen hyvältä ja oikealta, että istuminen oli myös aivan selkeä vaihtoehto. Missään muualla en ole koskaan kokenut, miten nämä kuin nestemäiset valovirrat kulkivat kehossa. Joskus hoidoissa sen suuntaista saattaa kyllä tapahtua, mutta asiakkaille. Tässä yhteisessä toimituksessa voimat ovat kuitenkin aivan toista luokkaa.

Mielenkiintoista oli myös kokea, miten voimakkaasti nuo elämänvoimien henkiset energiat voi kokea juuri istuessaan silloin kun toiset liikkuvat: fyysinen keho on paikallaan, mutta eetterikeho liikkeessä.

Liturgia

Liturgiassa luettiin tekstejä (Markku Maulan hienosti suomentamia), jotka kertoivat eteerisen Kristuksen kokemisesta joko henkilökohtaisesti tai opetuksena. Minä sain luettavakseni Rudolf Steinerin esoteerisen tunnin tekstin vuodelta 1907. Se oli minulle jo suomennoksenakin aiemmin tuttu, mutta oli ihmeellistä, miten se tuossa tilanteessa näytti aivan uudelta ja juhlavalta, valon virratessa itse paperin läpi.

Kun itsekseen lukee tällaista tekstiä, siitä
aina korostuu jokin puoli, joitakin lauseita.
Mutta tässä sophia_foundation.jpgpyhässä tilanteessa sanojen ja lauseiden henkisyydessä ei ollut mitään eroa: jokainen sana ja jokainen lause kylpi samassa henkisessä voimassa.

Oli koskettavaa kokea myös, miten monta kaunista aidossa ja hyvässä mielessä papillista ääntä meidän joukossamme oli, eri osanottajien lukiessa näitä tekstejä vuorollaan. Tällainen tilaisuus tarvitsee vetäjän, mutta osallistujat ja eri vaiheiden ohjaajat ja lukijat voivat todellakin olla nykyaikana samassa piirissä. Koin siinä valtavan yhteisyyden.

Liturgian rukouksien luenta, niiden eurytminen suoritus ja tekstit Kristukselle tai Kristuksesta vuorottelivat keskenään. Robert luki rukouksen englanniksi, sitten se luettiin suomeksi ja sen jälkeen tehtiin yhdessä eurytmisesti. Näitä eurytmiamuotoja oli jo harjoiteltu sekä lauantaina ja sunnuntaina ja jotkut ovat tehneet niitä aikaisemminkin, vaikka nyt esimerkiksi Isä Meidän -rukous tehtiin eri liikkeillä kuin Robertin edelllisellä vierailulla vuosi sitten. Nekin jotka nyt kohtasivat nämä eurytmiarukoukset ensimmäistä kertaa, selvisivät hienosti.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun samassa tilaisuudessa näin kauniin juhlavasti luettiin ja liikuttiin sekä Isä Meidän että Äiti Meidän rukoukset. Sillä on mahtava parantava vaikutus.

Eurytmiarukoukset

Eurytmiarukoukset tehtiin tuolien edessä kahdessa piirissä. Kun niissä ei jaloilla tehty mitään suuria liikkeitä, niin kokonaisuus pysyi helposti yhtenäisenä.

Olen taas viimeisen vuoden aikana miettinyt eurytmiaa melko paljon. Sitähän on monenlaatuista: näyttämöeurytmiaa, eurytmiakurssien eyrytmiaa harrastajille, hoitoeurytmiaa, koulueurytmiaa eri ikäisille - ja sitten nämä Robertin eurytmiat. En ole oikeastaan vielä kertaakaan päässyt osallistumaan aivan täysipainoisesti näihin Robertin vetämiin eurytmioihin, mutta hänellä on aivan oma tyylinsä vetää esimerkiksi planeettaaurytmiaa, tai sitten rukouseurytmiaa. Ja nuo olivat nyt aivan omia termejäni. 

Etenkin tänä viikonloppuna tekemissäni rukouseurytmioissa koin juuri sellaista tunnustelevaa, koskettavaa kuuntelevaisuutta, jota olen pitkään etsinyt. Koin juuri tämän rukouseurytmian erityisen suomalaisena, hitaana, tasapainoisena ja kokevana liikkeenä itsestä ulos ja maailmasta taas sisäänpäin. Ja kaikki tämä herkän voimakkaan juhlavuuden täyttämänä.

Liturgia Kristukselle oli todellakin jotain aivan uutta, korkan kaunista mutta silta tasapainoista ja luonnollista. Kun lähtöpäivänä vielä keskustelimme siitä Robertin kanssa, hän lupasi, että liturgiaa voi tehdä myös pienimuotoisempana, tilojen ja tilanteen mukaan.

Rakkaudella
Matti 

5 kommenttia . Avainsanat: Kristus, liturgia, Robert, Powell, Robert Powell, eurytmia, eetterinen, rukous, Isä meidän rukous, Äiti meidän rukous

Robertin kurssilla - seitsemän chakraa

Torstai 4.10.2012 klo 9:16 - Matti Kuusela

Hei Enkelimaa-ystävät,

Oli suuri ilo tavata Robert Powell pitkästä aikaa. Hän käynyt Suomessa vain kerran aikaisemmin, lyhyesti vuonna 1996. Silloin Mirjamaija Mikkola oli kutsunut hänet tänne. Mirjamaija, joka nyt on jo siirtynyt elämän rajan toiselle puolelle, oli yksi henkisiä pioneerisieluja, joka 70-luvun tienoilla toimitti tarmokkaasti Biodynaamisen yhdistyksen Demeter-lehteä ansiokkaana kulttuurilehtenä.

Nyt Markku Maula ja hänen puolisonsa Natalia huolehtivat oivallisesti Robertin ja hänen vaimonsa Laquannan vierailusta. Laquannan tapasin nyt ensimmäistä kertaa. Hän on yhdessä Robertin kanssa tehnyt mm. kirjat Eläinradan ja planeettojen eurytmiamuodoista ja henkisyydestä.

 

Alkueurytmiaa

Vaikka kuulin Robertin esitelmiä jo tasan kaksikymmentä vuotta sitten Pohjois-Walesissa, tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta jolloin sain osallistua hänen ohjaamaansa eurytmiaan. Ja se olikin valtaisa kokemus, sillä se osoitti sen, mitä itse olin odottanut jo todella kauan, aina 70-luvun alusta lähtien. Oli ihmeellistä kokea, miten ne odotukset, joita minulla silloin oli, osoittautuivat nyt oikeiksi.

Robertin tapa ohjata eurytmiaa toteutti sen liikkeen pyhyyden ja myös hitauden, jossa on sen liike on mahdollista aidosti kokea. Jossa sen ehtii aidosti kokemaan. Itse asiassa, voi kokea, miten liike syntyy myös omasta kokemuksesta.

Robertin ohjaama eurytmia täytti myös sen toiveen, jota olin ajatellut joskus myös suomalaisena eurytmiana, vähän hitaampana, viipyvämpänä, etsivämpänä. Nyt osoittautui, että sitä ei ole välttämättä ajateltava suomalaisena, vaan aivan yleismaailmallisena ja modernina: miten eurytmiaele on hengehtävä liike, joka elävöittää ja kohentaa eetterikehoa.

 

Planeetoista Isä meidän rukoukseen

Teimme Robertin ohjauksessa sekä Eläinradan että planeettakuvioita. Suurin kokemus itselleni oli Isä meidän -rukouksen eurytmiaeleet, joissa rukouksen ja liikkeen pyhyys tuli niin upeasti esiin ja jossa eleet jäsensivät tuon suuren Kristuksen antaman rukouksen seitsemän suurta pyyntöä niin, että ne ovat nyt hyvin minulle hyvin selkeinä koettavissa.

Vaikka olen lukenut Isä meidän -rukouksen henkisiä tarkasteluja jo vaikka kuinka kauan sitten, se oli kuitenkin pysynyt minulle jossain määrin sulkeutuneena ja vaikeasti hahmottuvana.

Nyt kun teimme rukouksen liikkeet kunkin seitsemän chakran kohdalla, sekä valmistavat ja päätöseleet, kaikki asettui kohdalleen. Nyt olen kokenut todella suureksi iloksi saada tehtä tämän kuin nuorentuneen rukouksen kerran tai pari päivässä, jopa useamminkin.

Tämä rukous elää minussa nyt kokemuksissani niin voimakkaana, että teimme Isän meidän -rukouksen Robertin kehittämillä liikkeillä jo tiistai-illan kurssilla Turussa. Siellä aiheena oli Maria Magdaleena ja Lasarus, ihmiskunnan alkuperheen dramatiikka sekä mysteereiden uudistuminen. Siihen yhteyteen Isä meidän seitsemän suurta pyyntöä sopivat erinomaisesti, kun seitsemän chakran puhdistuminen liittyy niin läheisesti sekä Lasarukseen että hänen tuon elämän sisareensa Magdaleenaan.

 

Kävelyn aurinkokosketus

Toinen suuri kokemus oli eurytminen kävely, jonka Robert liitti maan kultaiseen keskukseen, Shamballaan. Minulle ensimmäinen suuri kokemus eurytmiasta tapahtui aivan 70-luvun alussa, jolloin Nadja Martinoffin johdolla teimme eurytmisen kolmijakoisen kävelyn harjoitusta Steiner-koulun voimistelusalissa - pianomusiikin tahtiin ja auringon loistaessa salin kattoikkunoista.

Nyt aurinko loisti jälleen, mutta se oli maansisäinen aurinko, ja Robert näytti, miten kävelyssä voimme liittää auringon kierron jalan liikkeeseen. Se saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta minulle se ei nyt ollut pelkkä mielikuva, vaan todellinen voima, eetterikehossa koettavissa.

Esitelmissään Robert selvensi paljolti niitä teemoja, jotka sisältyvät hänen Pyhä Sofia -kolminaisuus -kirjaansa sekä Plejadien tähtisisaret -kirjaan. Moni sai niille nyt paljon lisää syvyyttä.

 

Haltiain kertomaa

Eilen paketoin ison pinon Helge Salon
Haltiain kertomaa -kirjoja. Nesalo_-_haltiain_kertomaa.jpg ovat nyt siis
postissa, mutta kuinka kävikään, että niitä ei sittenkään ollut tarpeeksi, ja muutama jäi vielä lähettämättä.

Joudun pyytämään vielä tuhannesti anteeksi sitä, että viime päivien ja viikkojen aika on minulla virrannut tavattoman nopeasti, ja enkä edelleenkään ole saanut siirretyksi uudelle ohjelmalle kaikkia äänitallenteita. Siksi olen kovasti myöhässä joidenkin CD-meditaatioden lähettämisessä - anteeksi siis. Teen huomenna kaikki, mitkä pystyn ja lähetän ne saman tien. Loput jäävät sitten ensi viikkoon.

Mutta takaisin Haltiain kertomaan. Kuvat ovat Helgen tyttären tekemiä ja erittäin onnistuneita. Niitä katsoessa virtaa tavattomasti sisäistä energiaa ja informaatiota luonnonolentojen maailmasta.

Tekstiä en ole päässyt lukemaan kokonaisuutena vielä kertaakaan, koska nytkin laitoin postituksiin kaikki kirjat, joita minulla oli. Osa teksteistä oli kuitenkin tuttua tai ainakin tutulta vaikuttavaa. Oli suuri ilo kokea tätä suomalaista luonnonhenkipuhetta, jota olen kovasti kaivannut.

Olen lukenut varmaan parikymmentä - ainakin melkein - saksankielistä luonnonhenkikirjaa, joissa on tavattomasti informaatiota, mutta luonnonhenget ovat läheisessä suhteessa Äiti maahan. Ja kun maan eetteriset ja muutkin energiat vaihtelevat voimakkaasti, myös luonnonhenget ovat temperamentiltaan hyvin erilaisia maaäidin eri alueilla. Siksi yhteys suomalaisten luonnonhenkien maailmaan on meille niin tärkeää.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Robert Powell, eurytmia, Isä meidän, rukous, luonnonhenget, Helge Salo, Haltiain kertomaa, Turku, Lasarus, Maria, Magdaleena, seitsemän chakraa