Matin blogi

Buddha ja rakkauden joulusanoma

Tiistai 26.12.2017 klo 20:52 - Matti Kuusela

Kukapa ei muistaisi jouluevankeliumin kauniita säkeitä, joissa enkelit laulavat kedon paimenille: 

Kunnia jumalalle korkeuksissa
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.

Enkelikuoro.jpg

Kun näitä sanoja katsoo tarkemmin, huomaa että niiden suomennokset ovat vaihdelleet voimakkaasti eri aikoina. Uudemmassa suomennnoksessa rauhaa luvataan, ei hyvä tahdon mukaisesti, vaan ihmisille joita Jumala rakastaa. Mutta se herättää väistämättä kysymyksen, onko rauha vain niitä ihmisiä varten, joita Jumala erityisesti rakastaa. Katsokaamme asiaa hieman syvemmin.

Enkelten sanoma

Jouluevankeliumi on osa Luukkaan evankeliumia, sen toisen luvun ensimmäiset kaksikymmentä säettä, jotka on alunperin kirjoitettu kreikaksi. 

Kun katsoo näitä lauseita alkkukielellä, huomaa, että siellä on kaksi ydinsanaa. Toinen on doxa ja toinen eudokias. Doxa on se, joka on useimmiten suomennetty kunniaksi, mutta usein se käännetään myös sanalla gloria. Se tarkoittaa jonkinlaista henkistä loisttaa tai auraa, mutta minun korvissani se kuulostaa myös ihmeen samalta kuin henkinen tieto. Ainakin minulle siitä tulee mieleen myös dogmi tai dogma.

Kreikankielisessä tekstissä sanotaan, että tämä doxa on taivaassa jumalalla, ja maan päällä taas on rauha ihmisissä, joilla on tuo toinen ominaisuus, eudokias.

Eudokias on myös kiinnostava sana. Käyttämäni interlineaarinen englanninkielinen Uusi testamentti antaa sille perusmerkityksen "hyvä ajattelu" tai "hyvin ajatteleva", englanniksi well thinking.

Tämä antaa säkeelle aivan uuden merkityksen. Rauha maan päällä ei koidu vain jumaltekona ihmisille, vaan nyt rauhasta ovatkin vastuussa ihmiset itse. Rauha syntyy ihmisessä, joka ajattelee hyvin, tai oikealla tavalla. Eudokia-sanan eu merkitsee kaunista tai sopuisaa, sopusointuista.

Tässä muodossa dokia kuulostaa omissa korvissani ihmeen samalta kuin jumalten piirissä vallitseva doksa tai doxa. Rauha syntyy ihmisessä, kun hän luo sisimmässään ajatuksia, jotka seuraavat kauniisti jumaltietoisuutta.

Prepositio sanan ihmiset edessä on kreikkalaisessa tekstissä selkeästi een, ihmisissä, ihmisten sisällä.

Kun enkelit laulavat Jeesus-lapsen syntymästä, sen voi nyt ymmärtää niin, että maailmaan on syntynyt lapsi, jonka tehtävä liittyy jumalajatuksen heräämiseen ihmisajattelussa:

Jumalalla taivaassa on doksa, ja maan päällä rauha ihmisissä, joilla on sisimmässään eu-dokias.

Näin ymmärrettynä enkelten julistus alkaa saada korkeampaa ja loogista merkitystä. Todellinen rauha syntyy siitä, että ihmiskunta Jeesuksen avulla hiljaa, vuosituhansien aikana, kehittää itsessään ajattelua, joka on sopusoinnussa taivaallisen jumalajattelun ja ihmiskunnan suuren kehitystarkoituksen kanssa.

Buddhan odotus

Mutta enkelten taivaalliseen lauluun liittyy myös muuta. Baselissa 1909 pitämässään Luukkaan evankeliumia käsittelevässä esitelmäsarjassaan Steiner kertoo, miten se valo, jossa enkelit ilmestyvät, on itse asiassa Buddhan astraaliruumis, tai sanskriitiksi nirmanakaaja.

Tässä tulemme suureen salaisuuteen, jonka on jo aika tulla laajempaan tietoisuuteen. Ennen vanhaan joulukuusessa käytettiin usein koristeena nauhaa, jossa eri maiden liput kiertävät kuusen ympäri. Se kuvaa sitä, miten kansansielut, arkkienkelit, vapautuvat jouluaikana tavallisista tehtävistään ja kiertävät kuin piirinä maan ympäri.

Mutta sama liittyy myös uskontoihin, tai oikeastaan niihin henkisiin voimiin, joiden kuvastusta maan päällä uskonnot ovat. Henkisellä tasolla Kristus, Buddha tai Krishna ovat yhteistyössä. He toimivat kaikki yhdessä ihmiskunnan hyväksi, ja paljon läheisemmin kuin osaisi kuvitellakaan.

Steiner kuvaa Luukkaan evankeliumi -esitelmissään, miten Buddha oli ensimmäinen, joka kykeni ilmaisemaan ajatuksin ihmisen aseman maailmassa, erityisesti omassa sisimmässään. Buddha oli myös se, joka toi opin rakkaudesta ja myötätunnosta. Kristus on se, joka ei varsinaisesti tuonut uutta oppia, vaan hän toi rakkauden ja myötätunnon elävän voiman henkisiltä alueilta maan päälle.

Jotta kosmisen rakkaus oli mahdollista tuoda elävänä voimana maan päälle, sen oli liityttävä siihen ajatukseen, siihen oppiin, jonka Buddha ensimmäisenä oli muotoillut maan päällä viisisataa vuotta aikaisemmin.

Siksi Buddhan oli liityttävä astraaliruumiillaan siihen ihmiskehoon, jonka tuleva tehtävä oli ottaa vastaan Kristuksen rakkauden elävä voima.

Ajattelun merkitys

Kalevala kuvaa hyvin sitä, miten vaativaa jumalkipinän vastaanottaminen ihmiskunnan piiriin oli. Se kertoo, miten tuo jumaltuli aluksi riehui hallitsemattomana maailmassa ja aiheutti suurta tuhoa. Vasta pitkien ponnistelujen jälkeen suomalaisten kansanrunojen kuvaamat sielunvoimat, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, kykenivät saamaan tämän kosmisen tulen hallintaan.

Palestiinassa samaan piti kyetä yhden ihmisen. Siksi Jeesus-lapseen tarvittiin sielunperustana mukaan Buddhan ylevä ja vahva ajatusvoima.

Gautama Buddha oli jo ennen buddhaksi tuloaan suorittanut suuria kehitystehtäviä ihmiskunnan hyväksi. Rakkauden ajatuksen muotoaminen oli hänen viimeinen suuri työnsä, jonka jälkeen hänen ei enää tarvinnut inkarnoitua fyysiseen ruumiiseen, vaan hän saattoi jatkaa työtään henkisellä tasolla, astraaliruumis alimpana kehollisena tasonaan.

Siksi hän saattoi tulla mukaan Nasaretin Jeesus-lapsen olemukseen. Paimenet todistivat hänen laskeutumistaan lapsen olemukseen.

Voimme nyt sanoa, että enkelten joulusanoma on Buddhan viesti ihmiskunnalle. Se kertoo siitä, miten tulee aika, jolloin ihmiskunnan on opittava muodostamaan ajattelunsa sillä tavoin kauniiksi, eu, että se kykenee ottamaan vastaan Kristuksen rakkauden voiman.

2 kommenttia . Avainsanat: Hyvä tahto, ajattelu, jumala, Jeesus, Kristus, Buddha, enkelikuorot, joulusanoma, eudokias, doksa, Steiner, Luukkaan evankeliumi

Loppiaisviesti

Perjantai 6.1.2017 klo 10:23 - Matti Kuusela

Kolme kuningasta

Hei ystävät,

Jouluajan kolmetoista päivää alkavat olla ohi, ja loppiainen merkitsee niiden päättymistä. Siinä missä jouluaatosta alkoi Luukkaan evankeliumin lapsen aika, olemme nyt Matteuksen joulun lapsen päivässä. Tämä on sen tapahtuman muistojuhla, jossa kolme kuningasta saapui itäisiltä mailta.

He lahjoittivat lapselle kultaa ajattelun uhrina, suitsuketta tunne-elämän uhrina ja mirhaa tahdon uhrina. Tämä sana uhri on meidän aikanamme hieman hankala. Siinä ei ole mitään uhrautumista, vaan se on jotain hyvin kaunista, vapaata ja tietoista. Monet uskonnolliset sanat ovat kärsineet ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. Uhri merkitsee varsinaisesti tarjota. Se merkitsee, että olen herännyt tietoisuuteen siitä, että voin osallistua johonkin korkeampaan, johonkin mikä rakentaa tulevaisuutta meidän ihmisten ja henkisen maailman yhteistyönä. Vapaasti.

Kolme_kuningasta_joulukortti.jpg

Uuteen alkuun

On hyvä tietää, että sekä Luukkaan että Matteuksen joulunlapsien historialliset syntymäpäivät olivat hieman eri aikaan. Luukkaan vähän aikaisemmin syksyllä, Matteuksen vähän myähemmin talvella, ja luonnollisesti myös eri vuosina.

Nämä muistojuhlat on sitten henkisen opastuksen avulla siirretty kohtiin, jossa ne parhaiten vastaavat vuoden elämänvoimien kiertoa, eli antavat eetterimaailmalle uutta voimaa juuri oikeissa kohdissa.

Luukkaan lapsi herättää tunnevoimia syvällä sisimmässämme. Sitä seuraavien pyhien päivien aikana elämänmaailma käy läpi kaikki neljä luonnonkuntaa ja yhdeksän enkelikuntaa, mikä yhdessä tekee juuri kolmetoista. Ja toiselta suunnalta katsottuna kolmetoista on juuri Kristus ja apostolit, tai Kristus ja kaksitoista Eläinradan henkistä voimaa.

Uudesta vuodesta alkaa Matteuksen Jeesus-lapsen aika, ja loppiaisena me kohoamme tämän kuningaslapsen yhteyteen, joka antaa voimansa koko tulevalle vuodelle. Luukkaan joulu on kosmishenkinen syventyminen, Matteuksen joulu taas tiivistyy siihen, miten nämä voimat voivat elää ihmisessä ja viedä kehitystä eteenpäin.

Kolmen kuninkaan lahjat merkitsevät siis sitä, että ihmissielun kolme voimaa tahtoo kuunnella uutta henkistä opastusta, sitä miten Kristuksen meille antamat lahjat liittyvät maalliseen viisauteen ja tietoisuuteen. Luukkaan paimenet ja Matteuksen kuninkaat elävät molemmat sieluissamme.

Korkeampi minä

Matteuksen kuninkaat kertovat meille myös ihmisen korkeamman minän synnystä. Jeesuksen aikana ihmisminä oli vaikeassa tilanteessa henkisen ja maallisen maailman välillä. Minuuden maallinen puoli esti ihmistä näkemästä kumpaakaan maailmaa selvästi ja vapaasti. Kristuksen teon myötä ihmisminä jakaantui kahteen osaa, maalliseen ja korkeapaan. Minuuden maallista puolta voimme kuvata tietoisuudeksi ja korkeampaa puolta omaksitunnoksi.

Varsinainen minuuskokemus vapautui "kiinteästä" minästä ja se toimii nyt dynaamisena voimana näiden kahden, maallisemman ja henkisemmän välillä. Kristuksen henkinen nimi, Minä olen -voima on se, joka pitää ihmiskunnalle tämän alemman ja korkeamman minuuden välisen yhteyden vapaana.

Jotta tämän "Minä olen" -nimen voi ymmärtää oikein, se on lausuttava hyvin avarasti, valoisasti ja hartaasti. On hyvä kokeilla, miten henkinen Minä olen eroaa maallisesti. Kun lausut "minä olen" maallisesti ja voimaa käyttäen tai painokkaasti, se ei ole tämä Kristus- minä olen. Ja nyt kun lausut sanat uudelleen valoisasti ja laajasti, voit huomata, miten tämä "minä olen" ei ole kiinnittynyt materiaan vaan se loistaa ja soi vapaana.

Tämä vapaa ja mihinkään kiinnittymätön Minä olen meissä on se voima, joka antaa mahdollisuuden nykyaikaiseen viisauteen. Viisauden uusi henkinen muoto on sitä, että me omasta minä olen -kokemuksestamme käsin voimme vapaasti katsoa kumpaankin maailmaan, maalliseen kaikkine ongelmineen, ja henkiseen omantunnon maailmaan.

On tärkeää ymmärtää, että meidän on katsottava kumpaankin suuntaan vapaasti. Meidän ei tarvitse taistella pahaa vastaan, kuten Vuorisaarnakin ilmoittaa. Ei meidän tarvitse pyrkiä myöskään erityisen "hyviin" tekoihin, koska siinä me helposti kadotamme sisäisen tasapainomme. Tästä vapauden ja rakkauden tilasta me voimme etsiä ja luoda omia rakkauden tekojamme. Niitä, jotka ovat oikeita ja hyviä juuri nyt.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Anitalta ja Karilta saatu joulukortti.

1 kommentti . Avainsanat: loppiainen, kolme kuningasta, Luukas, Matteus, lapsi, evankeliumi, Kristus, uhri, tietoisuus, alempi minä, korkeampi minä

Maria Magdaleenan pääsiäisaamu

Sunnuntai 5.4.2015 klo 21:47 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä!

Lapsuuteni pääsiäisaamuista on jäänyt iloinen muisto. Se soi keltaista valoa, kun äiti oli koristellut keittiömme, joka oli kodin varsinainen käyttöhuona, keltaista loistavilla koristeilla.

Nykyisin koristelu on vähäisempää, mutta tuo lapsuuden keväinen ilokokemus on edelleen helposti saavutettavissa. Muisti on hyvä väline,

Maria Magdaleenan pääsiäisaamun neljä tasoa

Maria Magdaleenan pääsiäisaamusta kertovat kaikki neljä evenkeliumia. Hänen seuralaisensa vaihtelevat, mutta hän itse on mukana jokaisen evankeliumin pääsiäisaamussa, ja viimeisessä eli Johanneksen evankeliumissa huomio kiinnittyy naisista yksiomaan häneen. Magdaleena oli myös se, joka tavallaan aloitti pääsiäisajan voitelemalla keskiviikkona Jeesuksen pään ja jalat. Hän on mukana ristin äärellä ja kerrotaan miten hän varhain sunnuntaiaamuna kulkee Jeesuksen hautapaikalle, auringon noustessa.

Mutta evankeliumeissa on eroa. Jokainen evankeliumi kertoo Marian seuralaisista hieman toisin ja myös hänen kokemuksensa kalliohaudalla eroavat huomattavasti toisistaan. Miten se on mahdollista.

Tiedämme, että jokaisella neljästä evankeliumista on oma näkökulmansa. Matteuksen evankeliumi kuvaa asioita erityisesti fyysiseltä kannalta, Markus eteeriseltä eli elämänvoimien näkökulmasta, Luukas sielulliselta ja lopuksi Johannes varsinaiselta henkiseltä eli minuuden näkökulmasta.

Näistä neljästä eri näkökulmasta seuraa se, että vasta kun yhdistää nämä neljä kuvausta, ne alkavat lähestyä koko todellisuutta. Silti Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että saman evankeliumin sisällä ei riitä, että lukee ainoastaan sen, mitä on kirjoitettu, vaan teksti sisältää yllättäviä käänteitä, jotka usein tuntuvat ristiriitaisilta. Siksi lukijan on osattava täyttää itse näiden hyppäysten välit.

Kaiken tämän voi myös yksinkertaistaa; että Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että se paljastaa ihmisen tietoisuuden kehittyessä yhä lisää ja lisää. Se on kirjoitettu tuhansia vuosia varten ja jokaiselle vuosituhannelle se kertoo enemmän.

Matteuksen pääsiäisaamu

Matteus kertoo, miten Magdalan Marian ja sen toisen Marian lähestyessä hautaa tapahtui suuri maanjäristys ja heille ilmestyi haudan suulla Herran enkeli, joka oli näöltään niinkuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

Haudan vartijat pelästyivät ja menivät kuin kuolleiksi, mutta enkeli puhutteli Marioita ja pyysi heitä olemaan pelkäämättä. Sitten enkeli kertoi, ettei Jeesus ole siellä.

Maanjäristykset ja luonnonmullistukset ovat Raamatussa aina merkki muodonhengistä, jotka tunnemme myös nimillä elohim tai kreikaksi eksusiai. He ovat myös niitä, joita raamatunsuomennokset nimittävät yleensä Jumalaksi. Heistä yksi on Jehova ja he ovat myös niitä, jotka ovat koko luonnon ja ihmisolemuksen taustalla ja jotka Vanhassa testamentissa ovat usein ilmestyneet salamoiden ja järistysten myötä, aivan kuin tässä. Muodonhengillä on todellakin voima saada maat järkkymään ja siirtää aivan fyysisesti kivi pois haudan suulta.

Markuksen pääsiäisaamu

Markuksen evankeliumin pääsisiäisaamusta voimme odottaa hieman sisäisempää kokemusta, eetterivoimien tasolla. Kun muodonhenget eli elohim ovat avanneet haudan, Mariat pääsevät sisään hautaan. Mutta he näkevät haudan sisällä nuorukaisen istuvan oikealla puolella, pitkään valkeaan vaatteeseen puettuna. Ja he peljästyivät suuresti.

”Nuorukainen” tarkoittaa suurenkeliä. Suurenkelit ovat muodonhengistä seuraava enkelihierarkia ihmiskuntaa kohti. Emil Bock kertoo, miten suurenkelit ovat enkeliolentoja, jotka luovat jatkuvasti uusia alkuja. Siksi me näemme heidät nuorukaisina. Ja nuorukainen Kristuksen haudalla kertoo siitä, miten Kristus tuo maailmaan uuden nuorennusimpulssin.

Vähän kuin kansansadussa tämänkin enkeli kertoo Marioille, että ”hän” ei ole täällä, vaan hän on noussut ylös.

Luukkaan pääsiäisaamu

Luukkaan kertomuksessa naiset menevät hautaan vielä syvemmälle, mutta he eivät löydä sieltä Jeesusta. Se tarkoittaa, että kulkiessaan fyysisesti edemmäs hautaan he samalla etenevät syvemmälle omaan olemkseensa, astraali- eli sieluruumiin kokemukseen saakka.

Ollessaan ymmällään heidän edessään seisoi äkkiä kaksi miestä säteilevissä vaatteissa. Hekin ilmoittavat ettei Jeesus ole täällä, minkä ymmärrämme niin, että se olemustaso, jolla ihmiset nyt voivat Kristuksen tavoittaa, ei ole enää fyysinen maailma ilmestyksineen, ei elämänmaailma mutta ei myöskään sielunmaailma. Mutta täällä naiset ovat kuitenkin jo huomattavasti lähempänä päämäärää: enkelien muistuttaessa he muistivat Jeesuksen sanat, että hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.

Nämä miehet säteilevissä vaatteissaan ovat arkkienkeli-ilmestys.

Johanneksen pääsiäisaamu

Johanneksen evankeliumissa Maria Magdaleena kulkee haudalle yksin, kun vielä on pimeä. Se tarkoittaa, että Magdaleena-sielullisuus etenee nyt entistä selvemmin kohti uuden yksilöllisyyden henkistä kokemusta, Minä olen -todellisuutta.

Johanneksen kertomus jatkuu tästä monitahoisempana kuin aikaisemmissa evankeliumeissa. Kun Maria jälleen – kuten aikaisemmissakin evankeliumeissa - havaitsee haudan avoimeksi, hän rientää noutamaan paikalle Pietarin ja Johanneksen. Minä-voima ankkuroituu nyt fyysisen tason toimintaan saakka.

Kun Pietari ja Johannes ovat käyneet haudalla, he lähtevät takaisin, mutta Maria Magdaleena seisoo haudan ulkopuolella, sen edessä ja itkee. Nyt me olemme täysin inhimillisellä ja yksilöllisellä tasolla. Tässä hautakokemuksessa ei enää tunnu olevan mitään sellaista vanhojen hengenilmoitusten kaltaista suuruutta kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Niissä vielä ylimaallinen enkelivalo loistaa ihmisille, mutta nyt Magdaleena yksinkertaisesti on yksin, yksin tunteissaan, ja itkee.

Itkiessään Magdaleena vielä kurkistaa hautaan, ja nyt hän surussaan näkee kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa. Enkelit kysyvät häneltä, miksi hän itkee, ja Magdaleenan sielu avautuu nyt keskusteluun enkeleiden kanssa. Hän on yltänyt todelliseen enkeliyhteyteen.

Sitten tapahtuu jotain mielenkiintoista. Marian kerrottua enkeleille, ettei hän tiedä missä hänen Herransa on, hän kääntyy taaksepäin ja näkee uuden hahmon, jota hän ei kuitenkaan tunne. Ja tuo henkilö kysyy häneltä samoin sanoin kuin enkelitkin: Vaimo, mitä itket?

Sanojen yhtäläisyys kertoo nyt meille jotain tärkeää. Se kertoo, että enkelit ja tuo uusi esiin noussut henkilö ovat samaa olemusta, heillä on yhtäläinen viesti. Maria kokee tämän henkilön ensin puutarhuriksi, mutta kun tämä lausuu Marian nimen, tunnistaa hän puhujan Jeesukseksi.

Kristuksen henkiset asut

Koko tämä sarja sisäisiä kokemuksia Herran enkelistä Kristuksen henkiseen yksilöllisyyteen kertoo, miten Kristus on läsnä kaikilla noilla tasoilla. Jeesus on puutarhurin asussa samaa olentoa kuin ne enkelit, joille Maria viimeksi puhui. Nyt Marialle ei enää sanota, että Jeesus ei ole täällä, vaan hän on edennyt sille tasolle, jossa Jeesus on nyt ajanmukaisesti kohdattavissa.

Hautakammiosta ilmestyneet Herran enkeli, nuorukainen ja miehet ovat kaikki Kristuksen olemusta, mutta hän ei minuutena ollut enää niissä läsnä. Vasta enkelikokemus ohjaa Magdaleenan siihen sisäisyyden tilaan, jossa yhteyden Kristukseen saattoi tuona hetkenä saavuttaa.

Niin Magdaleena saa pääsiäisaamuna Kristukselta tehtävän ”mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”

Rakkaudella
Matti


maria_magdalene_vasnetsov.jpg

Enkelikunnat

Ihmisen yläpuolella oleva neljä enkelikuntaa:

- Muodonhenget, elohim, usein jumala, Jehova – Herran enkeli (henkis-fyysinen kokemus, Matteus)
- Suurenkelit – nuorukainen (henkis-eteerinen kokemus, Markus)
- Arkkienkelit – kaksi miestä (henkis-sielullinen kokemus, Luukas)
- Enkelit – kaksi enkeliä (henkinen minä-kokemus, Johannes)



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria, Magdaleena, pääsiäinen, Matteus, Markus, Luukas, Johannes, evankeliumit, enkelit, Herran enkeli, nuorukainen

Riemusta rakkauteen

Torstai 26.3.2015 klo 18:05 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Viikonvaihde jo lähenee ja monenlaisia on esillä. Vuorisaarna on edelleen päällimmäisenä ja osa minusta tuntuu työskentelevän sen kanssa koko ajan. Vuorisaarnan idea on kirkastunut ja sen alussa olevat autuus-lauseet selkenevät edelleen. Ne ovat ilmeisesti suurin ja kirkkain ihmiskunnan kehityssuunnitelma, mikä milloinkaan on kirjoitettu.

Missään muualla ei ole kirjoitettu ihmiskehityksen lainalaisuuksista niin selkeästi ja kirkkaasti, noin kymmenellä lauseella.

Vahva vaikutelmani on, että Vuorisaarnan voikin ymmärtää vain käyttämällä korkeinta tämän hetken ymmärrystä. Sitä ei voi ymmärtää katsomalla menneisyyteen, vaan se on jotain sellaista, mikä toimii vain silloin kun ihmisen henkinen minä-olemus loistaa kaikkein kauneimmillaan.

Ja sillä tavoin sen merkitys myös avautuu jokaiselle ajalle omalla tavallaan. Lauseiden selkeä ja kaunis kreikankieli soi aivan kuin vanha Apollon lyyra: jokainen kielenhelähdys kertoo samasta jumalallisesta voimasta, ja silti jokainen ihminen kokee sen omalla tavallaan.

Johannes Kastaja

Yksi Matteuksen evankeliumin alun koskettavia kohtia on se, että miten Johannes Kastajan henkinen voima siirtyy Kristuksen käyttöön. Evankeliumin alussa kerrotaan, miten Johannes kehottaa ihmisiä mielenmuutokseen ja kertoo, että taivaan valtakunta on lähellä.

Ja sitten hyvin lyhyesti kerrotaan, miten Jordanin kasteen jälkeen Johannes vangitaan ja sen jälkeen Jeesus alkaa itse julistaa samaa mielenmuutosta, lähes samoilla sanoilla.

Kun mietin tuota, niin kävi selväksi, että se voi kertoa vain siitä, että Johanneksen tehtävä fyysisessä kehossa tuli Kristuksen kasteen jälkeen valmiiksi ja hänen varsinainen henkinen olemuksensa siirtyikin Jeesuksen ympärille. 

Olihan Jeesus jo opettanut ja parantanut aikaisemminkin, mutta hänen toimintansa varsinainen suuri aika näyttää alkavan tästä Johanneksen mukaantulosta. Ilmeisesti Johannes-olemus on juuri se, joka pystyy liittämään Kristus-opetuksen ja -voiman juutalaisen kansan olemukseen niin, että opetus puhuttelee yhä laajempia joukkoja. Toimihan Johannes Kastaja aikaisemmin tunnetusti Eliaana, juutalaisten kansansielun henkilöitymänä.

Johannes Kastaja sai valmiiksi tehtävänsä Kristuksen airueena fyysisenä henkilönä. Nyt hän siirtyy auttamaan erityisesti opetuslasten ryhmää Jeesuksen ympärillä. Kun hän aikaisemmin toimi juutalaisten kansansieluna, hän nyt toimii Kristuksen apuna opetuslasten kahdentoista piirin yhdistävänä voimana.

Mielen vallankumous

Suomalaisessa Uudessa testamentissa Johanneksen ja sitten Jeesuksen kehotuslause kuuluu: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Sana kääntykää on joskus myös muodossa katukaa. Sen kreikkalainen alkusana on kuitenkin metanoeite. Kun mietin, mistä tässä oikein pitäisi kääntyä ja mitä katua, niin ensiksi kiinnitti huomiota sanan alku meta. Se on sama kuin metafysiikassa - tarkastellaan fyysiikkaa korkeammalta taholta. Nous taas tarkoittanee henkeä. Se siis merkitsee mielen kohottamista hengen korkeampaan tarkasteluun.

Ja se oli tuona aikana täysin uutta ja vallankumouksellista. Satoja ja jopa tuhansia vuosia henkinen opetus oli aina kehottanut kuuliaisuuteen jumalan käskyjä kohtaan. Mitään omaa filosofointia ei tarvittu, sille ei ollut mitään sijaa. Jumalan välittämien käskyjen seuraaminen riitti.

Mutta nyt tulee opettaja, joka kohottaa ihmisiä ottamaan käyttöön oman ymmärryksensä, metahenkisyyden. Se ollut jotain täysin tavatonta. Emmehän me vieläkään ole omaksuneet kuin pieneltä osin tuon kehotuksen siirtyä jumalan käskyjen toteuttamisesta niin omakohtaisen oivaltamiseen.

Kääntyminen ja ilosanoma

Sinänsä verbi kääntykää ei ole aivan väärin, sillä aikaisemmin ihmiskunnan kehitys oli tuohon saakka noudattanut laskevaa linjaa hengestä maan päälle, kohti aineellisuutta ja erillisyyttä. Nyt Jeesus tuli kääntämään tuon suunnan, maasta jälleen kohti henkeä.

Eikä katuminenkaan tässä mielessä ole aivan väärin, jos sen ymmärtää juuri tuon suunnanmuutoksen toisena puolena. Mutta Jeesuksen varsinainen viesti on siis valoisa: kohotkaa sisäisesti uudelle, yksilölliselle tasolle!

Ja pian autuuslauseiden jälkeen Jeesus vielä täydentää tätä viestiä: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka jonka te taivaissa saatte, on suuri. Jos tästä ilosanomasta ylipäätään on saarnattu, niin se on käsitetty hieman väärin. Kun kärsitte täällä maan päällä, saatte palkinnon taivaassa.

Mutta niin Jeesus ei suinkaan sano, vaan tuo iloitseminen ja riemuitseminen on selkeästi tarkoitettu tapahtuvaksi juuri nyt, juuri tässä hetkessä, maanpäällisessä elämässä. Ja syy tähän iloon on se, että taivasten valtakunta on lähellä.

Sen voimme ymmärtää niin, että Jeesus itse maan päälle tullessaan tuo henkisen maailman ihmisten läheisyyteen niin, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saavuttaa siihen yhteys. Se on se ilosanoma, jota myös sana evankeliumi tarkoittaa!

Ehkä aina joku jossain on oivaltunut tuon ilosanoman aivan käytännöllisen merkityksen: Kristus kehottaa seuraajiaan - ja koska hän selvästi ilmoittaa tulleensa kaikkia ihmisiä varten - hän kehottaa siis kaikkia maailman ihmisiä omaksumaan henkisen tien läheisyyden ilon ja riemun elämäänsä!

Tuo ohje on ilmoitettu jo kaksituhatta vuotta sitten, joten viimeistään nyt on hyvä hetki alkaa kuunnella sitä, ja aloittaa kääntyminen kohti ilon ja riemuitsemisen perusasennetta.

Ilosta rakkauteen

Evankeliumien loppupuolella Jeesus tiivistää kaiken rakastamisen ohjeeseen. 

Uskon että muutkin kuin minä ovat huomanneet, että vaikka rakkauden pystyisi vielä aatteena hyväksymään, se on käytännössä aikamoisen vaikeaa, ainakin suhteessa todellisiin tai kuviteltuihin vihamiehiin.

Mutta kun me alammekin henkisen tien tai Kristus-tien tai ihmisyyden tien harjoituksen ilosta, niin siihen onkin paljon helpompi liittää myös rakkaus.

Näyttää siltä, että Uusi testamentti kuvaa ihmiskehitystä huomattavasti tarkemmin kuin olemme yleensä kuvitelleet.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Jeesus, Johannes, Kastaja, Matteuksen evankeliumi

Puhdassydämisyys

Torstai 29.1.2015 klo 11:03 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan asema evankeliumeissa on vaikuttava jo asen aseman vuoksi. Se sijaitsee ensimmäisen eli Matteuksen evankeliumin alussa, heti Kristuksen toiminnan alettua kiusausten jälkeen.

Vuorisaarna on saanut nimensä juuri siitä, että Jeesus on kiivennyt vuorelle ja antaa sieltä ensimmäiset suuret opetuksensa. Matteuksen evankeliumin erityisyys on se, että sen näkökulma on fyysinen ruumis, tai itse ihmisyys. Vuorisaarnassa tämä Jeesus kohoaa vuorelle eli henkisen tiedon korkeuteen ja esittää ohjelmansa ihmisen tulevasta kehityksestä, joka on oleva minäkehitystä, minän tai minuuden kehitystä.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Autuudet

Varsinaiset Vuorisaarnan ydin ovat autuaaksijulistukset, kuten evankeliumissa kerrotaan, mutta autuus ei ole kovin hyvä suomennos. Kun Jeesus kertoo, miten autuaita ovat hengessään köyhät, se tarkoittaa, että vanhan testamentin ja vanhojen mysteereiden aika on ohi. 

Vanha jumalallinen tieto tuli ihmiselle vihkimyksen, näkyjen, opetusten tai profeettojen kautta, aina niin, että silloisen ihmisminuuden oli enemmän tai vähemmän astuttava syrjään, jotta ihminen saattoi ottaa tuon opetuksen vastaan.

Nyt uusi opetus tapahtuu minuuden kautta. Kristus tuo maan päälle henkisen tai makrokosmisen minän, mikä antaa mahdollisuuden siihen, että oikean henkisyyden perusta ei enää ole opetuksissa, vaan jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen kykynsä oivaltaa mikä on totta ja oikein.

Eikä mitään muuta totuuden kriteeriä enää ole olemassa kuin se, minkä ihminen itsessään kokee oikeaksi. Voihan toki sanoa, että jotkut on totuuksia, jotka ovat ihmisestä riippumattomia, kuten matemaattiset totuudet. Totta, mutta silti ihmisen on nekin hyväksyttävä totuudeksi, itse. 

Köyhyyden autuus tässä tarkoittaa sitä, että ihmisen on oltava vapaa ottamaan vastaan uutta ja tunnustelemaan sen totuus omassa ajattelussaan ja omassa sydämessään, oman minänsä voimin.

Tuosta voi hyvin huomata, että autuus on liian passiivinen sana kuvaamaan sitä ihmisen tiedon ja totuuden omakohtaista kokemusta, josta tässä on kysymys. Mutta enpä minäkään keksi siihen parempaa sanaa. Voisi ehkä sanoa, että kysymys on sisäisen aktiivisen tasapainoisesta ja jatkuvasti kehittyvästä tilasta.

Tällaisessa tilassa voivat olla ihmiset, jotka eivät tukeudu vain vanhaan, vaan ovat valmiit joka hetki kulkemaan eteenpäin.

Viides kulttuurikausi

Rudolf Steinerin mukaan me elämme nyt viidettä atlantiksenjälkeistä kulttuurikautta, jonka sisäisenä tehtävänä on tietoisuussielun kehittäminen. Kun katsomme asetamme rinnakkain yhdeksänosaisen ihmisolemuksen ja yhdeksään autuutta, huomaamme että tietoisuussielu on ihmisen kuudes olemusosa. Ja vastaavasti kuudes autuuslause kuuluu: Autuaita ovat puhdassydämiset...

Tämä on mielenkiitoista: tietoisuussielun hyve tai päämäärä tässä on siis puhdassydämisyys.

Kun me ajattelemme käsitettä tietoisuussielu, niin siitä tulee ainakin minulle vanhastaan vaikutelma jostain hyvin tiiviistä ajatuksesta, joka ohenee ja ohenee... Ja josta voi myös tulla aika ankara ja pakotta.

Mutta jos tietoisuussielun päämääränä on puhdassydämisyys, niin se ei voi olla vain ajattelu vanhassa mielessä, vaan sen on otettava huomaansa koko ihmisolemus tuntemuksineen ja tahtoineen.

Ihmisen on opittava tulemaan tietoiseksi koko sisäisestä elämästään. Eikä siinäkään tietoisuus voi tarkoittaa vain ohutta ajatustietoisuutta, vaan jotain paljon runsaampaa, jotain runsaampaa. Koen koko sielunelämäni runsauden.

Siinä mielessä kuvaavampi sana tietoisuussielulle voisi olla kokonaisuussielu tai kokonaissielu. Myös runsaussielu kuulostaa tällä kohden hauskalta ja kannustavalta nimitykseltä.

Kun Steiner vielä yllättävänkin tuntuisesti on maininnut tietoisuussielun kehityksen perusvireeksi hartauden, niin huomaamme olevamme alueella, joka kulkee aivan toiseen suuntaan kuin nykykulttuurin päälinja.

Suhtauden hartaudella kaikkiin kokemuksiini niin, että sydämestäni tulee puhdas.

Hartaus

Tähän hartauteen liittyy nykytietoisuudelle suuri sudenkuoppa. Miten helposti käsitämmekään sen niin, että oikein suhtautua hartaasti kaikkeen sellaiseen, minkä itse kokee hyväksi. Mutta siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että suhtautuu hartaasti, myötätunttoisesti ja rakasti kaikkiin kokemuksiinsa!

Vain sitä voi täysin ymmärtää, mitä rakastaa. Vain silloin voi saada todellista, viisaudeksi kehittyvää tietoa, kun tutkii kohdettaan täysin puhtaalla sydämellä.

Seuraava autuus kehittyy sitten tämän puhdassydämisyyden pohjalta niin, että se ei jää vain sisäiseksi toiminnaksi, vaan se muuttuu toiminnaksi.

Rakkaudella
Matti

Kuva Vuorisaarnasta: Cosimo Rosselli

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, Jeesus, Vuorisaarna, Matteuksen evankeliumi, autuudet, tietoisuussielu

Johanneksen evankeliumi

Sunnuntai 18.1.2015 klo 19:00 - Matti Kuusela

Maailmassa on niin paljon ihmeellistä. Nyt juuri taas mietiskelin sitä, miten kirkko valitsi Uuteen testamenttiin nuo neljä evankeliumia, jotka muodostavat syvän kokonaisuuden ihmisolemuksen kanssa: Matteus puhuu fyysiseltä ja inhimilliseltä kannalta, Markus enemmän eetterikehon kannalta, kuten Rudolf Steiner sen täsmentää. Luukkaalla tulee esiin sielullisuus ja astraaliruumiin näkäkulma ja Johanneksen kanssa me olemme tekemisissä suoraan hengen kanssa. Ja hengen kipinää ihmisessä edustaa minuus, minä.

Jokin ihmeellinen johdatus siis huolehtii kaikesta inhimillisestä puutteellisuudesta huolimatta siitä, että jotkut asiat menevät oikein.

Johanneksen sanoma

Kun alkaa ensin oivaltaa tämän nelijäsennyksen mielessään, sen huomaa helposti myös evankeliumeissa itsessään: neljä erilaista näkökulmaa ovat kuin talon neljä seinää, jotka kantavat sisällään sitä elämää ja kehitystä, jota mikään evankeliumi yksin ei voi kokonaisuudessaan tavoittaa.

Siksi voi sanoa, että evenkeliumit ovat tehtävä, jopa eräänlainen ihmisyyden harjoitusteos.

Ja jos evankeliumit ovat totta, ne ovat totta kaikille ihmisille, uskonnosta riippumatta. Mutta mennään siihen, mikä nyt Steinerin esittämänä tuntuu niin voimakkaalta. Seuraava lainaus on jälleen eräästä vuoden 1907 esitelmästä:

"Ne, jotka elävät Johanneksen evankeliumin kanssa, herättävät itsessään näkemisen kyvyn. Johanneksen evankeliumi on näkemisen teos, joka on kirjoitettu harjoittamaan meitä selvänäköisyyteen."

Steiner puhuu siis henkisestä näkemisestä ja on hyvä muistaa, että hänelle selvänäköisyys ei ole sitä, että nähdään jotain erillisiä asioita, vaan se sisäisen puhdistumisen tila, jossa ihminen kohoaa aistimaailman aiheuttamasta erillisyydestä sille sisäiselle tasolle, jossa maailmanvoimat alkavat puhua hänelle. Alkavat kertoa maailman luomisesta ja tulevaisuudesta, asioiden yhteydestä.

"Ne jotka kokevat sen lause lauseelta, tulevat saavuttamaan voimakkaan henkisen yhteyden Kristuksen kanssa."

Tämä tarkoittaa sitä, että Johanneksen evankeliumia on luettava lause lauseelta, niin että kokee jokaisen sisäisesti. Sen voisi sanoa niinkin, että kun eläytyy jokaiseen lukemaansa lauseeseen, niin aivankuin sisäisen kokemusmaailman eri tasot alkaisivat asettuaa kohdalleen. Ja silloin voi tapahtua, että korkeampi voima pääsee loistamaan kaikkien näiden tasojen läpi.

Mutta koska evankeliumi on myös harjoituskirja, kysymys ei ole vain passiivisesta asettumista ottamaan vastaan, vaan ihmisen on käytettävä ja harjoitettava omia sisäisiä voimiaan. Silloin ihmisvoimat ja jumalalliset voimat voivat kohdata toisensa ja silloin syntyy jotain uutta, siinä mielessä kuin myös jokaisen aidon henkisen näkemisen on oltava jotain uutta ollakseen totta ja ajanmukaista.

Johanneksen tie

Sitten Steiner huomauttaa siitä, että ennenkuin me tiedämme, että Kristus on todellisuutta, on vaikeaa vakuuttua siitä, että meidän on työskenneltävä itsemme kanssa. Kysymys on oikeastaan sama asia kuin se, mistä olemme puhuneet niin usein enkelten yhteydessä: emme vain vastaanota enkelten apua aivan kuin tyhjään kattilaan, vaan silloin kun me lähdemme valmistamaan jotain siinä kattilassa, silloin enkelit voivat tulla avuksemme.

Samoin toimivassa yhteydessä henkiseen maailmaan, niin enkeleihin kuin Kristukseenkin, meidän on lähdettävä yhteistyöstä, ja siinäkin meidän itsemme aloitteellisuudesta. Maankehitys on jo kääntymässä tai kohoamassa loppuaan kohden. Se merkitsee, että vaikka kehityksen ensimmäisellä puoliskolla aloite oli aina henkisellä maailmalla, nyt on meidän vuoromme näyttää, millaisia olentoja meistä ihmisistä on tullut. Onko meistä vastaamaan siihen, mitä jumalluominen on saanut maailmassa aikaan tähän saakka!

Steiner jatkaa:

"Johanneksen evankeliumi on tie Kristuksen luo. Sen kirjoittaja antaa lukijalle kaikki mahdollisuudet ymmärtää. Ne jotka puhdistavat astraalikehonsa ja kehittävät itsessään henki-itseään, lähestyvät itsessään henkisesti sitä viisautta, joka antaa heille mahdollisuuden ymmärtää, mitä Kristus on.

Sitten Steiner tulee tuohon todella vaativaan evankeliumin kohtaan, jossa Kristus sanoo Johannekselle, evankeliumin tulevalle kirjoittajalle, että tämä on äitisi. Kristus nimittää Johannesta pojaksi ja äitiään, niin äidiksi.

"Jeesuksen henkistynyt äiti on evankeliumi itse. Hän on viisaus, joka johtaa ihmiskuntaa korkeintä näkemystä kohden. Opetuslapsi antoi meille Äiti Sofian, mikä tarkoittaa, että hän antoi jokaiselle evankeliumin tutkijalle mahdollisuuden oppia tuntemaan Kristus, joka on tämän suuren liikkeen lähde ja päämäärä."

On ihmeellistä, miten paljon Steiner saattaa kahdessa tällaisessa lauseessa sanoa. Etenkin siitä tulee ilmi, miten tavattoman läheinen suhde hänellä on Kristukseen, Johannekseen, Mariaan, Sofiaan.

Kun lukee tuon edellisen Steiner-lainauksen uudelleen, huomaa että siinä Steiner on täydellisessä sopusoinnussa ja sisäisessä yhteydessä näiden ihmiskunnan suurten opettajien, mutta ei vain opettajien vaan ihmiskunnan suurten ja ikuisten toimijoiden kanssa.

Ja kun katsoo sanojen taakse, voi siis huomata, että Johanneksen evankeliumin taustalla oleva viisaus on Sofia, maailmanviisaus itse, hän joka tuli Mariassa niin lähelle ihmisyyttä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannes, evankeliumi, Rudolf Steiner

Helatorstai

Torstai 29.5.2014 klo 16:23 - Matti Kuusela

Helatorstailla ja helluntailla on sama skandinaavinen alku, joka puhuu pyhyydestä, eheydestä ja parantamisesta. Mutta mitä helatorstai tarkoittaa? Se sijaitsee kalenterissa tasan neljäkymmentä päivää pääsiäisestä, ja helluntaihin on siitä matkaa vielä kymmenen päivää. Helluntai on siis viisikymmentä päivää päivää pääsiäisestä, mistä tulee myös sen englanninkielinen nimi pentecost.

Toinen suomessa käytetty nimitys on Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Onneksi suomenkielessä nämä kaksi sanaa, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen ovat selvästi erilaisia. Ovathan ne sitä myös englanniksi, resurrection siis ylösnousemus ja ascension taivaaseenastuminen. Jostain syystä ne ovat suomennoksista useimmiten pahasti sekaisin ja niinpä ascension on new age -teksteissä todella usein käännetty ylösnousemukseksi, mikä on todella pahasti väärin.

Tiellä kohti taivaaseenastumista

Kristuksen ylösnousemuksesta taivaaseenastumiseen kesti siis neljäkymmentä päivää, minkä aikana hän oli usein yhteydessä oppilaisiinsa ja opetti heitä. Sinä aikana hän esiintyi puhdistuneessa ja muuntuneessa fyysisessä kehossaan, jota nimitetään myös ylösnousemusruumiiksi.

Tuo keho oli fyysinen, mutta se ei ollut enää fyysisen aineen täyttämä kuten tavalliset ruumiimme, ja siksi se ei myöskään ollut kaikkien havaittavissa. Ylösnousseen Kristuksen näkemiseksi oli jo oltava jossain määrin selvänäköinen, kuten Kristuksen seuraajat ja oppilaat olivat.

Normaalisti ihmisen kuollessa hänen minuutensa yhdessä eetteriruumiin ja astraaliruumiin kanssa irtoaa fyysisestä ruumiista. Silloin fyysisestä ruumiista vapautunut eetteriruumis laajentuu sisäiseen tilaan ihmisen siihenastisten elämäntapahtumien panoraamaksi.

Jeesuksen elämän kohdalla ei tapahtunutkaan samalla tavalla, koska hänen fyysinen kehonsa ei hävinnut minnekään. Tämän uuden ja korkeammin värähtelevän ylösnousemuskehon yhteydessä Kristuksen oli kuitenkin mahdollista vapauttaa vanha Jeesuksen eetterikeho muistoineen ja antaa se opetuslasten yhteiseen käyttöön. Opetuslapsethan olivat jo aikaisemminkin olleet olemuksellista hyvin lähellä Jeesusta.

Tästä eetterikehosta hänen seuraajansa saivat tukea ja lohdustusta ja erityisesti neljä hänen seuraajistaan sai siihen voimakkaan yhteyden: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Se mitä he myöhemmin kirjoittivat evankeliumeinaan, sen he saivat tästä Jeesuksen Kristuksen eetterikehosta.

Myöhemmin esimerkiksi se, mitä kirkkoisä Augustinus tai Rudolf Steiner saattoivat kirjoittaa Jeesuksen elämän tapahtumista, oli peräisin tästä maan piiriin vaikuttamaan jääneestä Jeesus Kristuksen eetterikehosta, jota voi nimittää myös Ikuiseksi evankeliumiksi, koska se on pystyvästi täällä meidän kanssamme.

Helatorstai

Viimeisinä päivinä ennen helatorstaita Kristus oli lähes taukoamatta opetuslastensa kanssa useimmiten siinä pyhässä salissä, jossa myös viimeinen vanha ja ensimmäinen uusi ehtoollinen olivat tapahtuneet. Hän ruokaili heidän kanssaan, rukoili heidän kanssaan ja opetti heitä.

Helatorstaita edeltävänä päivänä Jeesus ja opetuslapset sekä pyhät naiset olivat kokoontuneina Lasaruksen kotiin Betaniassa. Sieltä he palasivat Jerusalemiin ja pian auringonlaskun jälkeen he saapuivat taloon, jossa heille oli valmistettu illallinen. Mutta sen jälkeen tapahtui vielä toinen rakkauden ateria, jossa Jeesus siunasi leivän ja viinin ja opetti jälleen.

Sen jälkeen hän meni yhdentoinsta apostolin ja Marian kanssa ehtoollissaliin, jossa heidän sanotaan viettäneen pyhää sakramenttia samoin kuin aikaisemmin kiirastorstaina. Toiset opetuslapset ja naiset viipyivät sen aikana rakennuksen muissa osissa rukoillen ja laulaen läpi yön.

Seuraavana aamuna Jeesus nimesi Marian - siis Neitsyt Marian - juhlallisesti apostolien ja seuraajiensa edustajaksi ja keskushenkilöksi.

Helatorstain aamunkoitteesta he lähtivät pyhästä salista. He kävivät useissa kaupungin paikoissa Jeesuksen opettaessa jatkuvasti. Auringon noustessa korkeammalle he kiipesivät Oljymäelle, puolenpäivän tienoilla aina sen huipulle saakka. Heidän kulkiessaan Jeesus säteili yhä enemmän ja enemmän valoa. Sen voima kasvoi ja kasvoi ja tuli lopulta kirkkaammaksi kuin aurinko taivaalla. Ja siellä, opetuslastensa ja paikalle kokoontuneen väkijoukon edessä Jeesus katosi tähän valon kirkkauteen. Ja enkelit ilmestyivät valon säteistä.

Mutta jos sanomme, että Jeesus astui taivaaseen, niin se ei ole koko totuus, sillä tuona hetkenä hän siirtyi maan eetteriseen maailmaan, pysyvästi. Hän itse asiassa tuli lähemmäksi meitä kaikkia. Paljon on tapahtunut hänen olemuksessaan yhteydessä maan, auringon ja kuun voimiin tuosta ajasta lähtien, mutta nyt jo lähes sadan vuoden ajan hän on ollut etenkin henkisesti läsnä. Viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana voimme sanoa hänen läsnäolonsa olleen enemmän olemuksellista, voimakasta ja vaikuttavaa kyllä, mutta nyt hänen henkinen läsnäolonsa merkitsee sitä, että meidän on opittava tuntemaan hänet vapaassa henkisyydessämme, ei enää pelkkänä uskona, opetuksena tai voimana.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helatorstai, neitsyt Maria, ikuinen evankeliumi; Kristus

Rauhan vahvistuminen

Torstai 21.11.2013 klo 0:34 - Matti Kuusela

Kiitos pikakyselyn vastauksista. Kun pitakysely (vasemmassa sivupalstassa) ei ole ollut pitkään aikaan käytössä, vastauksia ei ollut kovin paljoa, mutta suunta oli selvä. Sivujen yleisnimenä Hopeasulka sai 12 puoltoa ja Enkelimaa kolme. Enkelimaa tulee edelleen säilymään projektinimenä ihmiskunnan, enkelimaailmojen ja luonnonhenkien uudelle yhteistyölle. Enkelimaa tarkoittaa myös sekä koko maata että Suomea, joten sillä on kattavuutta kerrakseen.

Sivujen ja noin viikottaisten viestien yleisnimeksi tulee jälleen Hopeasulka ja Hopeasulkaviestit.

Henkiset ilmoitukset

Yksi Rudolf Steinerin kaikkein vaikeimpia opetuksia ymmärtää on se, mistä hän puhuu Luukkaan evankeliumi -esitelmäsarjansa lopussa, sen loppuhuipennuksessa: "Samaa hengentutkimusta käytetään selittämään sekä Bhagavad Gitaa että Luukkaan evankeliumia. Suurta tässä henkisen tutkimuksen virrassa on, että sen avulla voi päästä sisälle jokaiseen hengen aarteeseen, joka ihmiskunnalle on annettu."

Kun tässä mielessä ottaa vastaan juuri Luukkaan evankeliumin, voi Steinerin mukaan oivaltaa, miten se on kauttaaltaan rakkauden inspiraation täyttämä. Ja kun antaa tuon rakkauden vaikuttaa sieluunsa, voi kosmisten salaisuuksien ohella ymmärtää tämän evankeliumin syvälliset sanat - jotka taas pian voimme kuulle jouluevankeliumeissa: Rauha ihmisten sieluissa... 

Rauhan julistus jatkuu hieman arvoituksellisilla sanoilla "joilla on hyvä tahto", mutta näihin sanoihin palaamme toivoakseni uudelleen. Nyt voimme ajetella ja syventyä ennen kaikkea tähän rauhaan ihmisten sieluissa. Se on olennaisesti juuri joulun rauhaa. Toki me ihmiskuntana olemme henkisesti niin vapautuneita vuoden kierron sielullisuudesta, että me voimme tuntea ja kutsua joulun sieluihimme jokaisena vuoden päivänä, jos niin haluamme, mutta suurena jumaltoiminta sisäinen rauha on juuri jouluajan ja joulun aattoyön sanoma. Se on hyvin todellisesti myös kesä talven keskellä, kuten joululaulu niin kauniisti kysyy.

Rakkauden lämpö

Steiner jatkaa:

"Täysin ymmärrettynä pystyy Luukkaan evankeliumi enemmän kuin mikään muu kirjallinen teos valamaan ihmissieluun rakkauden lämpöä, jonka kautta maan päällä elää rauha, joka on kaunein jumalallisten salaisuuksien heijastuma maan päällä." 

Steiner jatkaa, että kun oppii tällä tavoin ymmärtämään henkisiä opetuksia, niin ihmiselle voivat todella avautua olemassaolon henkiset salaisuudet ja niiden myötä alkaa sielussa elää rauha ja rakkaus.

Näihin sanoihin sisältyy ainakin kaksi hyvin häkellyttävää viestiä: ensimmäinen on, että me alkaisimme kokea sieluissamme rakkautta ja rauhaa! Pienet lapset voivat sitä luontaisesti kokeakin, ja me vanhemmatkin koemme vetovoimaa noita tunteita kohtaan - ja silti meissä usein todellisuudessa vaikuttaa aivan muita tunteita. Se tarkoittaa, että meidän on henkisesti todella tarkoitettu antauvan hyviin tunteisiin jouluaikana: rauhaan, sisäisyyteen, rakkauteen, iloon, lapsenomaisuuteen.

Kun me niin teemme, nuo ominaisuudet vaikuttavat sieluissamme ravitsevina voimina koko vuoden ajan, aina seuraavaan jouluun saakka.

Rauhan voima

Ja sitten tulee tuo toinen joulun salaisuus, tai joulun henkisen voiman opetus: rauha. Rauha maan päällä riippuu ihmisten sisäisestä rauhasta, siitä rauhassa, joka vaikuttaa meissä vuoden jokaisena päivänä. Joulun henkinen opetus antaa ymmärtää, että todellinen sisäisen ja sielullisen rauhan vahvistaja on juuri eläytyminen jouluun, sen sanomaan, tunteeseen ja tahtoon. Kun joulu meissä vahvistuu, silloin se työskentelee rauhan hyväksi koko vuoden, koko maapallolla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rauha, joulu, Luukkaan evankeliumi, Luukas, Rudolf Steiner

Isän kädet - ja Luukkaan evankeliumi

Tiistai 19.11.2013 klo 0:30

Rudolf Steinerin Luukkaan evankeliumista pitämän esitelmäsarjan viimeisen esitelmän lopussa on joitakin kappaleita, joita tahdon lainata. Steiner lainaa erästä Kristuksen ristillä lausumaa lausetta ja jatkaa siitä:

"Näin kaikuivat ristiltä rakkauden, uskon ja toivon sanat tämän evankeliumin mukaan, jossa kerrotaan miten ennen erillään kulkeneet virtaukset yhtyivät Jeesus Nasaretilaisen sielussa. Se mikä ennen annettiin ihmisille viisautena, virtasi heihin nyt sielunvoimana, suurena Kristus-ihanteena."

Yksin jo näissä kahdessa lauseessa on valtava sisältö. Ennen erillään kulkeneet virtaukset tarkoittavat henkisiä voimia, jotka liittyivät laajalti Jeesuksen olemukseen Kristuksen vastaanottamiseksi ihmiskehoon. Ja sehän merkitsee, että nämä voimat, jotka kokoontuivat Jeesus Kristuksen elämään eri suunnilta, jatkoivat taas omiin suuntiinsa Kristuksen maallisen elämän jälkeen, tosin nyt Kristuksen muuntamina, mutta kuitenkin.

Näitä suuria henkisiä olentoja, jotka olivat mukana, ovat esimerkiksi Buddha, Krishna ja Zarathustra sekä lisäksi mahtavia enkelivoimia. Ja tämä merkitsee, että vaikka kristisuskosta tuli se uskonto, joka otti erityisesti Kristuksen teon ja opetuksen kantaakseen, niin Kristuksen henkis-sielullinen olemus on Golgatan jälkeen mukana myös niissä uskonnoissa, joissa vaikuttavat esimerkiksi Krishna ja Buddha.

Ja tämän huomion suuri merkitys on, että uskontojen ei tarvitse taistella toisiaan vastaan, koska Kristuksen kosminen olemus vaikuttaa niissä totuuden voimana - vaikka ihmiset eivät sitä vielä kovin ansiokkaasti pystykään toteuttamaan. Mutta se on mahdollisuus ja verso, joka on olemassa ja joka koko ajan kehittyy.

Ja se muistuttaa meistä suurista sanoista, joka kuului taivaasta paimenille: Rauha ihmisille, joilla on hyvä tahto. Steinerin mukaan nämä sanat kaikuivat ihmiskunnalle juuri Buddhan kautta.

Rakkauden meissä on kovasti kasvettava voidaksemme tämän kaiken todella syvästi oivaltaa, kokea ja ymmärtää.

Kristuksen sielu

Edellisessä lainauksessa kerrotaan vielä, että nuo virtaukset yhtyivät Kristus Jeesuksen sielussa. On siis kerran jo ollut ihminen, joka on omaan sieluunsa koonnut, jonka omassa sielussa ovat vaikuttaneet nämä vanhan maailman suuret henkiset virtaukset niin, että niiden yhteistoiminnassa on voinut kehittyä sellainen ihmisolento, joka on ne kaikki yhdistänyt itsessään. Ja hänen olemukseensa astui kosminen Kristus.

Ne ristillä lausutut sanat, joista mainitsimme, olivat:

"Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni."

Kun näiden rauhan ajatusten kohottamana nyt ajattelee näitä sanoja, niin voi huomata miten muuttuvat. Niiden merkitys kasvaa kuoleman dramaattisuudesta uudeksi yhteydeksi, yhteydeksi Isän kanssa. Kristuksen sielu, Kristuksen henki, tosin kulkee kuolemaan Golgatan ristillä, mutta hän antaa henkensä suoraan Isän käsiin, ja se on suunnattoman kaunis ja eheä ajatus, kaunis tapahtuma.

Kristus-sielu, joka on vastaanottanut ja omaksunut itseensä ihmiskunnan syvimmät kokemukset niin hyvässä kuin pahassakin, aivankuin valmistuu niin, että hän voi antaa tuon kaiken Isän käsiin. Ja koska Kristus kulkee meidän edellämme, se on myös meidän jokaisen tulevaisuuden tehtävä: omaksua sieluumme ja henkeemme ihmiskunnan olemus - ja antaa se sitten lopulta Isän käsiin.

5 kommenttia . Avainsanat: Isä, Luukkaan evankeliumi, Rudolf Steiner, Kristus, Jeesus, rauha

Kristus ja kosminen elämä

Sunnuntai 7.4.2013 klo 20:12 - Matti Kuusela

Hei ystävät, terveisiä lauantain Enkelimessuilta Lahdesta! Oli mukavan rauhallista ja viihtyisää. Ihmiset olivat levollisia ja vaikka mitään suuria yleisöjoukkoja ei ollutkaan liikkeelle, niin tuntui että kaikilla oli hyvää aikaa pysähtyä pöytämme ääreen juttelemaan katselemaan. Cd-meditaatioita meni mukavasti, enkelikortit ja aivojen autuus -kortit menivät melkein loppuun ja Enkelit kanssamme -kirjoja lähti uusiin koteihin ainakin enemmän kuin edellisillä enkelimessuilla joissa olimme.

On jännittävää, miten vahvasti kaikilla messuilla on omat tunnelmansa ja miten joka messuilla kohoaa suosikeiksi aina uusia meditaatioita ja aina hämmästyy, miten paljon niitä lopultakin on päivän tai parin aikana mennyt. Upeaa on aina kuulla myönteistä palautetta jostain meditaatio-ceedeesstä, jonka on vuosia sitten myynyt.

 

Uusi testamentti

Kuten jo edellisess blogissa kerroin, kävin torstai-illan Kristus-esitelmääni varten läpi suuren joukon vanhoja Kristukseen liittyviä alleviivauksia Steinerin kirjoista. Niiden kirjoittaminen yhdeksi muistioksi toi esiin huomattavasti uusia ajatuksia, jopa yllätyksiä.

Yksi oli se, miten vahvastai Elämä liittyy Kristukseen. Mutta eihän se loppujen lopuksi mikään ihme ole, jos ajattelee, miten kuoleman voittaminen on luonnollisesti juuri Elämää suurella alkukirjamella ja jos ajattelemme Kristusta juuri keskitien ja tasapainon luojana, niin siinä elämä on keskellä: kehollisuus toisella puolella ja tietoisuus toisella, tai maa toisella ja taivas tai henki toisella puolella, tai liiallinen kovettuminen toisella ja liiallinen irtoaminen tai muu haihattelu toisella puolella, ja Elämä siis keskellä.

Elämä nousee esiin toisessakin Uudessa testamentissa toisessakin, hyvin kosmisessa yhteydessä, ja se on hieman toinen tarina. Mieleeni jäi vahvasti Steinerilta myös sellainen kohta, jossa hän kertoo, miten henkisesti avoimille ihmisille Uuden testamentin viisaudet ja henkisyys avautuvat tai tulevat avautumaan hyvin helposti ja luonnollisesti, aivan välittömästi ilman mitään ponnisteluja ja pähkäilyjä.

Se tuntui erikoiselta, kun olin niin vahvasti tottunut siihen, että Raamatun viisautta on etsittävä juuri syvällisen ja henkisen ajattelun kautta. Sitten muistin, miten Kalevala on avautunut minulle hyvin helposti. Etenkin 80-luvulla pidin runsaasti esityksiä Kalevalasta ja sen henkisyys avautui minulle aina helposti. Kalevala-esitelmiä pitäessani sain usein vaikutelman, että mistä tahansa kohdasta voisi esitelmää syventää loppumattomiin. Jokainen totuus avaa aina uusia totuuksia.

 

Johanneksen evankeliumi

Tänä aamuna päätin sitten kokeilla ja kun satuin heräämään aika varhain, otin Raamatun käsiini ja aloin lukea Johanneksen evankelimia kokeillen tuota "helppoa" asennetta. Ja kyllä se varmaan toimi, jonkinlainen keveyden tuntu, valon tuntu, ja kyllä, myös helppouden tuntu.

En silti osaa sanoa, nousiko siitä joitakin uusia viisauksia ajatuksina, mutta ei se ehkä ole aina tarpeellistakaan. Sen sijaan huomasin, miten Johanneksen evankeliumin kuuluisissa alkoisanoissa, heti neljännessa  säkeessä kuuluu: Häness oli elämä. Siinä siis elämä oli ensimmäinen sanan eli logoksen eli Kristuksen ominaisuus. Ja elämä oli ihmisten valkeus.

 

3 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Uusi testamentti, elämä, Johanneksen evankeliumi

Henkiset tehtävät

Torstai 7.2.2013 klo 22:19 - Matti Kuusela

Viime sunnuntain Suomen henkistä tehtävää käsitelleen luentoni jälkeen tunnen vieläkin innostusta, ei pelkästään Suomen vaan koko maan henkistä tehtävää kohtaan. Vaikka siitä on omin ajatuksin helppokin saada henkevä idea, niin Rudolf Steinerin vuonna 1907 lausumat sanat saavat minut edelleen kohottuneeseen tilaan.

Vuonna 1907 Rudolf ja Marie Steiner järjestivät Münchenissä suuren eurooppalaisen teosofisen kongressin, jossa Steiner esitti oman henkisen ohjelmansa. Seuraavissa lainauksissa suomennan kuitenkin teosofisen aina jollain yleisinhimillisessä käsitteellä, niin niiden idea tulee uskoakseni paremmin ilmi.

Steiner lausuu, että aktiivinen henkinen elämä kysyy, miten me nousemme jälleen ylös fyysisen maailman sidoksista, ja mikä tämän fyysisyyteen laskeutumisen tehtävä on.

Sitten hän puhuu siitä, ettei riitä, että me vain tiedämme. Meidän on omaksuttava kaikki tieto sieluumme. Ja henkinen elämä vaatii, että kaikki mitä sielussamme elää, muuttuu toiminnaksi!

Otan noista kongressin esitelmistä vain joitakin kohokohtia. Seuraava esiin kohoava lause: "Johanneksen evankeliumi on vihkimyksen menetelmiä käsittelevä vihkimyskirja, Johanneksen ilmestys taas tuon vihkimyksen sisältö."

Siinäpä miettimistä.

"Ruusuristiläinen vihkimys (jota Steiner itse edustaa) on sellainen, joka mahdollista ihmiselle kaikkien nykyajan kulttuurin välineiden käytön."

Siinä on vastaus niihin kysymyksiin, voiko henkisen tien kulkija käyttää nykyajan teknisiä välineitä. Mutta Steiner panee suuren painon myös sille, miten meidän sisäinen maailmamme ja ulkoinen maailma vastaavat toisiaan:

"Muodossa, kuvassa, värissä olisi ihmisen havaittava se, mikä hänen sielussaan elää. Ulkoapäin tulee meille loistaa sen, mitä sieluissamme elää. Silloin ihminen on työskennellyt maailmankehityksen merkeissä."

Ja toisessa esitelmässä edelleen: "Ulkoisen maailman tervehtyminen voi tapahtua vain sen kautta, että siitä tulee meidän sisäisimmän sieluntunnelmamme ilmaisu."

Henkisen tien periaate on johtaa henki maailmaan, antaa sielulle mahdollisuus hedelmälliseen työskentelyyn.

Kaiken perustana on tarkoitus kristallisoida henkisyys maailman rakenteeseen.

Henkisen liikkeen on kyettävä hedelmöittämään ihmiskunta uusilla henkisillä siemenillä.

On oltava selvillä siitä, ettei ainoastaan työstetä edelleen sitä, mikä on lähtöisin vanhasa isä-kosmoksesta, vaan että ihmiskuntaan on tultava kuin kaaoksen pohjalta uusia hengen taimia.

Vasta silloin tulee henkinen virtaus eläväksi, kun se ei virtaa ainoastaan ajatuksina ja sanoina, vaan kun se muotoaa kaiken mitä meitä ympäröi, kun se läpäisee kaiken maailmassamme.

Ja lopuksi vielä hieno lause: "Niin kuin kasvit pyrkivät sopusointuisesti kohti aurinkoa, niin tulevat ihmiset sopusointuisiksi, kun heissä vallitsevat samankaltaiset tunteet (kuin kasveissa tai kukissa)."

Tämän viimeisen lauseen merkityksen voi kuvata kuvata seuraavasti, myös meditaatiovihjeenä: ihminen tulee sisäisesti sopusointuiseksi ja tasapainoiseksi, kun hän omien sisäisten voimiensa avulla voittaa oman rauhattomuutensa tulemalla yhtä viattomaksi ja puhtaaksi kuin kasvi tai kukka.

Rakkaudella
Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf, Steiner, henkinen, tehtävä, elämä, Johanneksen, evankeliumi, vihkimys

Jouluaatto

Maanantai 24.12.2012 klo 12:04 - Matti Kuusela

Tervetuloa jouluaattoon, hyvät ystävät. Joulun taika vallitsee jo vahvana, vaikka meidän ihmisten energiat tässä puolen päivän alla ovat vielä lähestymässä täyttä joulun tunnelmaa.

Eilen illalla kuulin radiosta katkelman Aristoteleen kantapää -ohjelman esittelystä. Siinä yliopistomies olisi kertonut, miksi juuri Luukkaan evankeliumi valikoitui jouluevankeliumiksi.

Jouluevankeliumi

En tiedä mitä tämä eksegetiikan eli raamatun selitysopin professori olisi sanonut, mutta katsokaamme itse. Neljä evankeliumia eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa, kuten maallisesti usein ajatellaan, vaan jokainen niistä kuvaa tapahtumia omalta näkökannaltaan, aivan kuin talosta voidaan piirtää neljältä eri suunnalta neljä useinkin hyvin erilaista kuvaa. Kaikki kuvan voivat olla erilaisia, mutta silti ne kuvaavat samaa taloa ja kaikki ovat yhtä tosia.

Samoin on evankeliumien laita. Jokainen evankeliumi kuvaa tapahtumia omalta tasoltaan. Matteuksen evankeliumi keskittyy eniteten fyysiseen todellisuuteen ja Jeesuksen syntymän yhteydessä kuninkaisii.

Markuksen evankeliumi puhuu elämanvoimien eli eetterivoimien kannalta ja Luukkaan evankaliumin painopiste on sielukehon eli astraalikehon tapahtumat. Tällä sielullis-tunteellisella tasolla me nykyisin koemme joulun niin voimakkaasti, sisäisen sielunlapsen syntymäjuhlana.

Johanneksen evankeli sitten on elää henkisellä tasolla. Se kertoo asioista kehittyvän, heräävän ja uudistuvan minuuden kannalta.

Tärkeää on huomata, että yksikään evankeliumi ei ole varsinaisesti historiaa, vaan evankeliumit ovat pyhiä tekstejä, jotka valmistavat ihmissielua korkeampaan ymmärrykseen.

Jouluilta

Jokaisen evankeliumin taustalla vallitsevat korkeat henkiset voimat.  Joskus tulee aika, jolloin me kykenemme näkemään kokonaisuutena sen, mistä neljä evankeliumia nyt kertoo neljästä eri suunnasta, tai neljän hyvin korkean enkeli- ja jumalolennon kautta.

Se kertoo myös siitä, että vaikka juuri jouluna, lasten, lapsenmielisyyden ja Luukkaan paimenten juhlassa sisäinen katseemme kääntyy voimakkaasti menneisyyteen ja omaan lapsuuteen, niin varsinainen kristinusko ei ole menneisyyden ja perinteiden juhla, vaan tulevaisuuden juhla.

Nyt kun jouluevankeliumin lukeminen kouluissa ja muissa julkisemmissa joulujuhlissa on ollut vähenemässä, perheiden merkitys joulujuhlan paikkana jälleen kasvaa. Siksi suosittelen lämpimästi esimerkiksi juuri jouluevankeliumin lukemista kotona.

Usein jouluohjelman suunnittelu on vaativaa: lapset odottavat lahjojaan ja jouluateria ja kynttilöiden vienti haudoille vie aikaansa, mutta siitä huolimatta pienilläkiin hiljaisella ja hartaalla hetkellä, jonka pystyy saamaan aikaan lasten kanssa, on suuri merkitys.

Joulun erityisissä henkisissä energioissa äiti ja isä edustavat isoilla kirjaimilla Äitiä ja Isää, Äiti-jumalaa ja Isä-jumalaa, Taivaallista Isää ja Maa-Äitiä. Se on mahdollisuus, joka kannattaa käyttää hyväksi.

Maanhenkien pyhä yö

Jouluaattoyö on ensimmäinen kolmestatoista pyhästä yöstä. Se on mineraalisen maailman tai kivikunnan yö, jolloin pyhä uusi syntymä tapahtuu aivan maan elementtien sisällä, kuten Luukkaan Jeesus-lapsi syntyi Beetlehemin eli Leivän talon luolassa.

Kun maanhenkisyys suuntautuu syvälle aina kivikuntaan saakka, se merkitsee sydäntasolla ulottumusta maan aivan ensimmäisen alkutulen pyhyyteen. Silloin maanhenget ovat hereillä ja enkelit ja suuret henkiset tähtivoimat pääsevät lähelle maata ja ihmissydäntä, lähelle ihmistunteita.

Hyvää Joulua!
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jouluaatto, pyhä yöt, jouluevankeliumi

Hyvinkäällä

Lauantai 26.5.2012 klo 15:39 - Matti Kuusela

Kuulin juuri autoradiosta Hyvinkään
tapahtumista. Kun olenvalkoruusu.jpg syntynyt ja
kasvanyt Hyvinkäällä, on aina tuntunut oudolta kuulla sieltä jälkeenpäin ikäviä uutisïa. Tämä viimeinen ampumistapaus aivan Hyvinkään keskustassa tuo esille kaikki jo aivan pahimmatkin visiot.

Mutta se tuo esiin myös sen, miten unohduksissa on ollut ollut kristinuskon ydin. Kun Suomikin niin monella tavalla on vahvasti kristillinen maa ja kirkolla on valtavat taloudelliset ja henkilöresurssit käytettävissään, niin on jo viimeistään nyt aika alkaa puhua ja toteuttaa sitä, minkä Kristus antoi viimeiseksi ja ainoaksi käskykseen. Siis ehtoollisillan lopulla:

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä."

Tuo oli Johanneksen evankeliumista 15, 11-12. Se on niin selkeää puhetta. Tietysti minä ymmärrän, että rakkaudesta - kaikkine tasoineen - puhuminen ei ole helppoa, mutta minulla ei myöskään ole tietoa mistään muusta voimasta, joka voi parantaa kaiken, kuin rakkaus.

 

Pelko ja rakkaus

Silloin kun pahoja asioita tapahtuu, on aivan sallittua kokea pelkoa ja järkytystä, ja on tärkeääkin tuntea niitä, jos ne kerran nousevat esiin. Tai jos vihaa ja suuttumusta nousee esiin, niitä saa tuntea ja sillä tavoin vapauttaa ne, mutta samalla on tärkeää muistaa, että meillä on myös korkeampi minä. On viisas enkeliminä ja rakasta Kristus-minä. Ne auttavat meitä ymmärtämään, miten voin työskennellä kokemaani surua, epäilystä, vihaa, järkytystä ja muita kielteisiä tunteita niin, että ne vapautuvat ja muuntuvat, eivätkä aiheuta enää lisää pahaa.

Monasti on niin, se mikä yksityisellä ihmisellä tai yhteisössä kärsii rakkaudettomuudesta, ei pääse parantamaan ennen kuin se jollain tavoin pääsee esiin. Hyvinkään ampumistapauksessa voi kokea selvästi sen, miten jossain on niin suuria kielteisten energioiden rakkaudettomia koostumia, että ne vain jossain tulevat esiin.

Tällaisissa tapauksissa on tärkeää ymmärtää, että vaikka jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen vastuunsa, niin meillä kaikilla on myös yhteinen vastuu. Ja kaikkein keskeisin tapa sen vastuun kantamiseksi on jatkuva oman itsensä kasvattaminen yhä rakastavammaksi olennoksi.

Mitä enemmän jokainen meistä oman enkelinsä kanssa oppii olemaan rakkaus, sisästämään rakkautta ja säteilemään ja loistamaan rakkautta ja hyväksymistä, sitä pienemmäksi käyvät väistämättä ne nimettömät kielteisten voimien koostumat, joita myös väistämättä kehittyy siellä, missä ihmisillä on vapauden mahdollisuus. Sillä vapauteen kuuluu myös vapaus tehdä erehdyksiä, niin onnettamalta kuin se kuulostaakin.

 

Rakkauden filosofia

Filosofisesti rakkauden ymmärtäminen ja etenkin ymmärtää rakkauden suhdetta hyvään ja pahaan, on kovasti vaativaa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten hämmentynyt olin kuullessani ensimmäisen kerran, että myös pahaa tulee rakastaa.

Sittemmin vuosien kuluessa se on tullut täysin selväksi: Ainoa voima, joka maan päällä voi muuntaa pahan hyväksi ja vapauttaa sen voimastaan, on rakkaus. Se että rakastan kaikkia ihmisyyden ilmentymiä ei aiheuta sitä, että paha kasvaisi ja vahvistuisi, vaan sitä, että kaikki paikoiltaan pois suistuneet hyvät voimat alkavat jälleen palata oikealle paikalleen.

Nykyään me vielä yleisesti ajattelemme niin, että minä ja pahuus olemme vastakkain. Silloin aivan luonnollisesti nousee esiin ajatus taistelusta pahaa vastaan.

Mutta Jeesus puhui ja näytti toisen tien, joka on keskellä olemisen tie. Hän itse oli ristillä kahden ryövärin välissä, ei heitä vastaan.

Kun itse uskallan siinä rakkaudessa, joka minulle on mahdollista, asettua oman universumini keskukseen ja olla siinä rakkaus niin itselleni kuin kaikille muille, alan tajuta, että minun ei rakkaudessani tarvitse erotella hyviä ja pahoja. Kun olen keskellä itsessäni (mikä on oikeastaan Vuorisaarnan tarkoittaman rakkauden tila), voin rauhassa loistaa rakkautta tai asettua rakkaudelliseen vuorovaikutukseen kaiken kanssa ympärilläni.

Niin Jeesuskin teki ristillä. Hän jutteli niiden toisten ristillä olevien kavereiden kanssa, ja heti ainakin toinen tuli uusiin ajatuksiin.

Niinhän meillä kaikilla on ristimme, mutta rakkaus antaa meille silti mahdollisuuden olla rakentavassa yhteydessä ympäristöömme. Mitä useammin me toteutamme tuota Kristuksen yhtä ja ainoaa käskyä rakastaa toisiamme, sitä enemmän meille ja jokaiselle meistä tulee myös mahdollisuus kokea sitä iloa, josta Kristus puhui. Sillä eiköhän kaikkien näiden lisääntyvien dramaattisten tapahtumien suurin syy ole siinä, on ihminen kokee jäävänsä yksin, ilman että häntä rakastetaan ja tuetaan.

Nyt saa odottaa ja jopa vaatia, että kirkot ja muut henkiset yhteisöt alkavat tosissaan miettiä ja edistää rakkauden opetusta. Sillä rakkauden oppi on myös se, joka lopulta antaa meille voiman itse sitä hyvää, mitä me kuitenkin syvällä itsessämme tahdomme tai tahtoisimme olla.

Syvä myötätuntoni kaikille Hyvinkää tragedian kokeneille!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Hyvinkää, tragedia, rakkaus, hyvä, paha, Johanneksen evankeliumi, Kristus

2012 ja muuta uutta

Keskiviikko 21.12.2011 klo 18:15 - Matti Kuusela

Vuoden 2012 läheisyys alkaa ainakin minulla tuntua jo selvästi sydänalassa. Jotakin uutta on tulossa, jotakin on muuttumassa.

Näiden päivien päivämäärien luvut ovat myös erikoisia 21.12.2011 ja vuoden kuluttua 21.12.2012. Selvästi tämä on ollut porttivuosi - 11 - jossa kaksi ykköstä seisoo portinvartijoina. Ensi vuoden 12 merkitsee valtavaa muutosta. Yhteenlaskettuina niistä tulee jo kolme, hengen ja toiminnan luku, nyt jäätiin kakkoseen, 1+1=2.

Lisäksi kahdestatoista aukeaa Eläinradan ja sitä hallitsevien kerubien kahdentoista piiri, henkinen näyttämö. Se merkitsee että tämän vuoden kahden ykkösen dualismista ja valmistelusta siirrtytäänkin äkkiä laajaan henkiseen tilaan, jossa kaikki kaksitoista asettuvat kuin henkisen näyttämön pylväinä tilaan ympärillemme.

 

Viikkolauseet

Minua on viime kuukausina usein ilahduttanut, kun niin monet ovat kertoneet lukevansa säännöllisesti viikkolauseita ja astrosofista kalenteria.

Se tuntuu tosi hyvältä, koska molemmat tuovat koko ajan niin paljon uutta. Viikkolauseet tietenkin ovat jo melkein sata vuotta vanhoja, mutta niiden uudistava voima ei ole tippaakaan vähentynyt.

Paljon väsymyksestämme ja elämän hankaluudesta johtuu siitä, että me kulttuurimme mukaan kuvittelemme ajan suoraksi linjaksi. Ja kun siinä tapahtuu muutoksia, me koemme sen heti rasituksena.

Mutta paljon oikeampi kuva vuodenkulusta on ympärä. Jokainen päivä on energioiltaan aine hieman erilainen kuin edellinen. Viikkolauseet antavat vuodessa nuo 52 sykäystä jokaisen viikon henkisen ja eetterisen tilan tavoittamiseen.

Kun siis luet viikkolauseita, anna siis itsesi asettua joka kerta uudistuneella tavalla ajan pyörivään virtaan. Silloin vähitellen ajan kokemus palautuu jälleen voimaannuttavaksi ympyräksi, jossa jokainen päivä voi antaa uutta voimaa ja innostusta.

 

Astrosofinen kalenteri

Astrosofisessa kalenterissa tulee paljon uutta asiaa. Nyt minulla on ilo kertoa, että Enkelimaan kirjamyynnissä on kaksi uutta kirjaa, jotka antavat paljon uutta ja paljon mietittävää Kristuksen elämästä.

Toinen koostuu Steinerin vuonna 1913 pitämistä esitelmistä Viidennestä evankeliumista, eli akashakronikasta luettua tietoja Jeesuksen ja Kristuksen elämästä.

Nuo esitelmätä pidettiin aivan ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Tarkoitus oli, että ihmiskunnassa olisi jo 1930-luvulla avautunut laaja Kristuksen toisen tulemisen tunnistaminen, ja sitä Steiner oli valmistelemassa. Historian pyörät olivat kuitenkin raskaammat ja se minkä olisi pitänyt tuolloin tapahtua, odottaa edelleenkin.

Mutta Kristus lähestyy meitä nyt toisella tavalla ja hänen elämänvaiheittensa tunteminen auttaa selvittämään monta kysymystä.

Toinen uusi tuttavuus on Judith von Halle, joka on nyt kirjoittanut jo Jeesuksen elämästä jo yli kymmenen kirjaa, jotka perustuvat sekä hänen omille että Rudolf Steinerin henkisille tutkimuksille. von Hallella on ihmeellisen selkeä kyky kirjoittaa vaativista henkisistä tapahtumista läheisesti ja rakentavasti. Hän on minun ymmärtääkseni ainoa nykyään elävä henkilö, joka on kyennut tuomaan Jeesuksen ja Kristuksen elämästä aivan uutta ja osin dramaattistakin tietoa.

 

Joulu ja hartaus

Jouluaikaan maan energiat painuvat pääosin maan sisään ja siitä seuraa ihmeellinen maanvoimien ja henkisten voimien liittyminen ihmisen sydänvoimiin sekä yhteisöllisenä aaltona ihmisten yhteisöihín. Tämä ihmeellisenä aikana niin luonnonhenget kuin enkelitkin ovat vapautuneita normaaleista tehtävistään ja he kykenevät silloin antamaan meille monenlaisia lahjoja.

Yksi suuria jouluajan henkisiä rakenteita on jouluaatosta loppiaiseen yltävä kolmentoista pyhän yön sarja, josta olen äänittänyt myös aivan oman meditaationkin. Noissa kolmessatoista yössä kuljetaan läpi luonnonkuntien ja enkelikuntien. Se on huimaava hengen matka talven keskelle avautuvassa sisäisessä kesässä. Toivottavasti ehdin kirjoittamaan noista 13 yöstä tarkemmin.

Yhä vahvemmin koen, miten tärkeä asia on tuo hartaus, josta nyt olen jo puhunut. Jos maailma nuorempana antoi meille tunteita valmiina ja kuin itsestään, on ne meidän vanhempina luotava yhä enemmän itse.

Se on aivan järkeenkäyvä ajatus, koska kaikki maailmassa tulee yhä enemmän meidän vastuullemme. Mutta jos sitä ei ole tullut koskaan ajatelleeksi, joulu tuntuu helposti rasittavalta ja jopa epäreilulta, jos se enää annakaan meille niin helpolla kaikkia hyviä tunteita.

Mutta nuo hyvät tunteet ovat edelleen olemassa. Nyt vanhempina me vain joudumme hieman tekemään sisäistä työtä niiden löytämiseksi ja vahvistamiseksi. Ja kuin ihmeen kautta nuo hyvät tunteet avautuvat, joka heti tai hieman myöhemmin.

 

2 kommenttia . Avainsanat: 2012. viides evankeliumi, joulu, tunteet, Rudolf Steiner, Judith von Halle, Kristus

Veljeni Kristus

Torstai 17.3.2011 klo 1:04

Hei Kaikki,

Kiitos viesteistä. Johanneksen ilmestyksen energiat näyttävät olevan hyvinkin voimakkaita silloin kun niille avautuu suoraan, jopa niin voimakkaita että aluksi voi tulla painavuuden tunteita eetterikehoon kun sen energiat alkavat järjestyä uudelleen. Siksi onkin varmaan hyvä lähteä liikkeelle Johanneksen evankeliumista, jonka kehitysvoima on keveämpi, voimakas sekin, mutta kevyemmällä tasolla.

Kysymyshän on Kristuksen ja erilaisten enkelivaikutusten yhteissoinnista. Vaikka niin moneen kertaan on lukenut ja itsekin aavistellut pyhien kirjojen ja kirjoitusten voimia, nämä Johannes-energiat hämmästyttivät silti.

Jokainen neljästä evankeliumista keskittyy omalle tasolleen seuraavasti:

Matteuksen evankeliumi - fyysinen keho, kuninkuus
Markuksen evankeliumi - eetterikeho, elämänvoimat
Luukkaan evankeliumi - astraaliruumis eli sielukeho, parantavat voimat
Johanneksen evankeliumi - henkinen, minuus

Näitä on hyvä tunnustella vielä lisää.

 

Kristuksen veljeys

Tänään on ollut mielessä voimakkaasti Kristuksen veljeys. En juuri nyt muista, missä kohden hän sitä korostaa, mutta joskus löysin sellaisen kohdan voimakkaana kokemuksena. Kristus - evankeliumin mukaan - siis tahtoo, että me koemme hänet veljenä. Siitä tulee myös erittäin hyvä meditaatio tai mantra:

Veljeni Kristus

Tuolla lauseella on ihmeellisen hyvää tekevä vaikutus. Se rauhoittaa ja tasapainottaa omia energioita maailman kanssa. Aivan helppoa Kristuksen kokeminen veljenä ei kuitenkaan ole. Me olemme niin tottuneet katsomaan esimerkiksi kirkoissa Kristuksen kuvia aina jossakin korkeammalla. Saa oikein keskittyä voidakseen kokea tämän Kristuksen veljeys-aspektin samalla tasolla kuin itse on.

Kristuksella on monta puolta. Kristus- ja Jeesus-nimillä on monia tosia merkityksiä, joten meidän ei tarvitse miettiä, mikä niistä olisi yksi ainoa oikea, ja sulkea muita pois.

On kaunista ajatella, miten me voimme alkaa nähdä maailmankaikkeuden enemmänkin henkisen maailman ilmauksena - sen sävyt henkisten olentojen erilaisina ilmauksina, kasvoina.

Henki katsoo meitä monista suunnista ja monina eri kasvoina, kunhan vapaudumme tuosta aineellistuneen ajattelun harhasta, että eri kokemisen mahdollisuuksista vain periaatteessa yksi olisi oikea. Me voimme kokea todellisuuden oikeastaan lukemattoman monilla eri tavoilla ja monin sävyin, jotka kertovat meille suurenmoisia tarinoita, jos annamme sille mahdollisuuden.

 


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, Kristus veljenä, Johanneksen evankeliumi, Johanneksen ilmestys, henkiset energiat

Minävoiman ihmeitä

Torstai 10.3.2011 klo 9:03 - Matti Kuusela

Ennen eilisillan Siriusryhmää koin itseni kovin väsyneeksi, mutta kun meditaatio sitten alkoi henkinen energia nousi hyvin selkeäksi ja hereiseksi. Tuo sama selkeys jatkuu edelleen tätä kirjoittaessani nyt aamulla.

Kuvittelin yöllä olevani niin väsynyt, että varauduin nukkumaan pitkään, kun tänään ei aamupäivällä ole mitään menoja. Mutta niin vain heräsin kirkkaana jo varhain ja kirjoitin toukokuun kevätlauantain Enkeli-iltapäivän ohjelmaa Hollolaan. Siitä näyttää tulevan kiva kolmen tunnin kokoontuminen vaihtelevien mutta keskeisten aiheiden äärellä Suomen ensimmäisessä arkkitehdin suunnittelemassa kunnantalossa.

Kun tilaisuus päättyy jo kolmelta, ehtii hienosti käydä katsomassa viereistä Pyhän Marian kivikirkkkoa ja vaikka sen lähteen vielä Kiikunlähdettä, jonka sinisine kirkkaine vesineen on vahvasti mukana Suomen chakrajärjestelmässä. Tervetuloa sinne, vaikka joukolla.

 

Rakkaus ja Voima

Ihmisen minuus osoittautuu yhä hämmästyttävämmäksi asiaksi. Olen kauan kantanut mielessäni amerikkalaisen Lynn W. Andrewsin ihastuttavan kirjan lausetta:

Kun rakkaus ja voima ovat tasapainossa, kaikki on hyvin.

Suunnilleen noin se lause meni, ja kumma kyllä en löytänyt sitä nyt kirjasta, vaikka siellä on paljon kauniisti oranssilla ja punaisella alleviivaamiani kohtia. No nyt vasta tajusin, että tuon kirjan nimi on juuri Love and Power, Rakkaus ja Voima. Etsimäni lause onkin seuraava, että ihmisellä:

...tasapainon tila voi toteutua vain silloin, kun rakkaus ja voima kulkevat käsi kädessä.

Viime päivinä, kun vapaa kirjottaminen ei oikein virrannut ja koin itsessäni lähinnä vahvaa myllerrystä. Mutta se on yhteydessä tasapainoon: jos tahtoo kokea hyviä hetkiä, on hyväksyttävä myös myllerryksen ajat. Ei voi kohota korkealle tai saada pohjaa suurempaan voimaan, ellei energiarakennetta silloin tällöin uudisteta.

On tärkeää oppia itse ja opettaa muillekin, että heikot tai hiljaiset ajat tai jopa menetyksen tunnot eivät ole paha asia. Ne ovat niitä aallonpohjia, jotka ovat välttämättömiä uuden kehittymiselle.

Flunssat, valvomiset ja väsymykset ovat useimmiten sitä samaa. Suhtaudu niihin luottavaisesti. Harvoilla meistä eetterikeho on niin joustava ja hyväkuntoinen, ettemme tarvitse koskaan flunssaa sen pehmentämiseen. Mutta mitä enemmän teemme työtä itsemme kanssa, muistamme myötätuntoa ja rakkautta ja yritämme oikein kokea niitä, siitä paremmin etenemme.

 

Pyhien kirjojen energiat

Energiakokeilut kirjojen kanssa jatkuvat. Kun luen Johanneksen ilmestystä niin, että vain luen sitä aivan kuin koke olemuksellani, mutta yrittämättä sen enempää tulkita sen merkityksiä, koen miten kirjan energiavärähtely menee koko kehon läpi.

Mutta varsinainen teho tuntuu vastaa seuraavana päivänä. Ilmestys luo yön nukkumisen aikana vahvan yhteyden henkiseen tasoon, itse asiassa suoraan Kristuksen vaikutukseen, ja se virtaa yöenergiasta seuraavaan päivään - tosi vahvana.

Se liittyy Steinerin mukaan siihen, miten Kristuksen voima ei nykyaikana enää ole henkisessä maailmassa, vaan nyt kun Kristus on liittänyt voimansa kokonaan Maahan, hän elää Maan piirissä ja vaikuttaa meidän päivätajuntamme kautta.

Johanneksen ilmestyksen kautta virtaa kuitenkin voima, joka liittää meidän minuutemme ja sielullisuutemme yön aikana Kristukseen, ja tuo yhteys virtaa seuraavana päivinä tai päivinä meidän henkiseltä puoleltamme eetteriruumiiseen ja fyysiseen kehoon.

Onhan tuo monimutkaista ja tarvitsen itsekin vielä aikaa työstää tuota yhteyttä, mutta joka tapauksessa olen nyt vahvasti kokenut, että noin se toimii.

Johanneksen evankeliumi on toinen voimakirja, jonka suora energia avautui minulle nyt Ilmestyksen energioiden jälkeen. Johanneksen evankeliumin värähtely on, miten sanoisin "henkisempi", kun Ilmestyksen energia on täyteläinen ja tosi vahva, ikäänkuin pyöreämmällä tavalla.

Energialukemisen salaisuus näyttää olevan siinä, että lukiessa ei pidä eristää tunne- ja tahto-olemustaan pois miettimisellä. Miettiminen ja ajattelu ovat hyviä asioita, mutta näiden henkisten pyhien kirjojen kanssa ne kykenevät yksipuolisesti tehtynä eristämään meidät syvemmästä kokemisesta. Oikea tapa on kai kokemisen ja ajattelun vuorottelu.

Johanneksen ilmestys auttaa selvästi myös Kalevalan kokemista entistä laajemmin, ei vain suomalaisena, vaan universaalina maailman ja ihmisen kehityksen kuvauksena. Siinä kuvataan siis jotain mitä on todella tapahtunut, ja mikä tapahtuu edelleen. Siinä mielessä Kalevala kulkee läpi sekä Vanhan testamentin, Uuden testamentin että Ilmestyksen.

Kalevalan energiat eivät kuitenkaan tässä kuvaamassani mielessä ole auenneet, vain tuollaisella korkeammalla, kuin henkis-liitävällä kokemisen tasolla. Työtä siis riittää.

 

Voiman teot


Ellet ole koskaan tehnyt voiman tekoa,
et voi todella nähdä millainen olet.

Tuo oli yksi Lynnin lauseita, ja se liittyy vahvasti aiheeseemme. Monilla meistä henkisistä ja herkistä ihmisistä suhde omaan minuuteen on liian löyhä. Me tunnemme, että maailma ei tue eikä kanna meitä.

Mutta minuus näyttääkin olevan jossain mielessä lihaksen kaltainen. Sitä voi voimistaa ja harjoittaa. No, nyt herkkätuntoiset ihmiset kokevat, että vahva minä on huono juttu, koska juuri egoismi on kaiken pahan takana. Totta, mutta minä ei olekaan tuo ego, vaan minä juurtuu henkeen, ja kun kun jonkun raskaan hetken jälkeen löydämme kohdan, jossa voimme ponnistaa minuuttamme, saatamme yhtäkkiä huomata, että se toimii. Minuus on valtava voima, kun sen kosminen yhteys kytkeytyy.

4 kommenttia . Avainsanat: Rakkaus, voima, Kristus, Lynn W. Andrews, minävoima, Johanneksen evankeliumi, Johanneksen ilmestys

Nykyajan pappeus

Keskiviikko 2.3.2011 klo 12:16 - Matti Kuusela

Yksi toistaiseksi syvään hiljaisuuteen jääneistä Rudolf Steinerin teemoja on pappeus. Hän piti aikanaan sen ajan reformoiduille - ei siis katolisille - papeille esitelmiä uskonnollisen elämän uudistamisesta. Olen lueskellut niistä viimeistä esitelmäsarjaa, joka on myös aivan viimeisiä sarjoja, joita hän kykeni pitämään ennen sairastumistaan.

Olen mietiskellyt tätä pappeusteemaa itse kauan siltä kannalta, että meiltä nykyajan luterilaisilta miehiltä on papin tai henkisen johtajuuden elementti onnistuttu jotenkin ihmeellisesti poistamaan kokonaan.

Kun lukee vaikka hindulaiselta suunnalta tulevia avioliitto-oppaita, niissä korostetaan voimakkaasti miehen vastuuta perheen tai avioparin henkisestä elämästä. Miehen täytyy olla aina henkisesti aloitteellinen.

Tietenkään tuota ei voi soveltaa sillä tavalla, ettei nainen nykyaikana ole yhtä hyvin pappi kuin mieskin.

Olen siis tuumaillut miehenä olemista siihen suuntaan, että tuo pappina oleminen ei voi kuulua vain papeiksi vihityille, vaan ainakin aivan pieneltä osalta se kuuluu myös jokaisen miehen olemukseen. Kyllä, puhun nyt tällä kertaa miesten kannalta.

En tiedä, miten muut mahtavat tämän kokea, mutta itsestäni tuntui silloin kun oli perhe ja lapsia, että papit jollakin tavalla veivät pois sitä voimaa, joka olisi kuulunut perheenisällä, tai siis miehelle. On tietenkin mahdollista, että se oli vain henkilökohtainen kokemus.

Itse kuitenkin koen, että yleinen pappeus on jotain, mihin jokainen ihminen yltää ainakin hieman minuutensa henkisyyden kautta.

Ja todellinen pappi nykyisessä mielessä on ihminen, joka tukee ja kunnioittaa jokaisen ihmisen omaa henkisyyttä ja minää.

 

Moderni pappeus

Steiner lausuu näin:

Me olemme ihmisinä minä-olentoja, sanan modernissa mielessä me tulemme papeiksi, kun Johanneksen ilmestys ei jää meille vain evankeliumeihin, kun Johanneksen ilmestys ei myöskään jää pelkästään sydämiimme jonakin valmiiksi kirjoitettuna, vaan kun Minä tulee tietoiseksi siitä, että hän elämänsä jokaisena silmänräpäyksenä itsessään synnyttää ja tuo esiin Ilmestyksen vaikutuksen.

Tuo on upeasti kirjoitettu. No, Johanneksen ilmestys on vaikea kirja, ja koska se on niin vaikea, sitä on kautta aikojen yleensä ymmärretty aivan väärin, yksittäisten ennustuskohtien etsimiseen. Siitähän ei ole lainkaan kysymys, vaan siitä, että sen enkelikuvien kautta muodostuu kehitysvoima.

Steiner päättää toisen esitelmänsä tässä sarjassa sanoihin:

Sitä on Johanneksen ilmestyksen ymmärtäminen. Mutta se merkitsee myös, että me ymmärrämme sanan syvemmässä merkityksessä sanat: Kristus on vihkinyt meidät papeiksi. - Te olette tunteneet mitä merkitsee, kun Johannes sanoo, että Kristus itse on voidellut teidät papeiksi. Papiksi voiteleminen seuraa, kun on itsessään kokenut, miten Johanneksen ilmestyksen sisältö on syntynyt. Kun on tuntenut, miten nämä nykyajan ihmiset, jotka tahtovat tulla papeiksi, tulevat papeiksi sen kautta, että kun he synnyttävät itsessään Johanneksen Ilmestykseen sisältyvän minuuden elämyksen, tulee heidän minuutensa apokalyptiseksi (elää Ilmestyksen henkisessä joka hetki uusiutuvassa voimassa); silloin tulee minä papilliseksi.

Tässä tulee niin voimakkaasti esiin se, että pappeus ei siis ole vain esimerkiksi uskoa, joka on sielullinen ominaisuus, vaan jatkuvasti uusiutuvassa hengen voimassa elämistä. Enkä nyt tosiaankaan puhu siitä uskonnollisesta romanttisesta hengestä, vaan kyvystä olla henkisesti läsnä ja valveilla.

Seuraavassa esitelmässä Steiner esittää pappina olemisen toiselta kannalta:

...ihminen voi tulla todella papiksi, kun hän omaksuu itselleen mielikuvia, jotka ovat yliaistisen maailman aitoja henkisiä kuvia.

Se on selkeää. Elää sitä, mitä henkisesti kokee aidosti ja puhtaasti.

...antaessani Ilmestyksen vaikuttaa itseeni liittyy se jokaisessa kuvassa, jokaisessa imagianaatiossa omaan minääni. - Ja silloin tulee hetki, jossa Ilmestys ei tule ainoastaan omaksi kokemuksekseni vaan jolloin se voi tulla ihmisminuuden omaksi ilmennykseksi.

On tuossa pureskelemista. Steiner puhuu sitten toisissa kohdin siitä, miten Johanneksen ilmestys on erityinen pappiskirja. Johanneksen evankeliumi sisältää voiman, joka kohottaa ihmistä ja joka on suurinpiirtein sitä, mitä nykyisin puhutaan "ylösnousemusvoimana", vaikka se oikeastaan tarkoittaa henkisen kohoamisen voimaa, ascension.

Johanneksen ilmestyksen kautta virtaa ihmiseen Steinerin mukaan se voima, joka tekee mahdolliseksi elää esimerkillisellä tavlla se henkisyys, joka Johanneksen evankeliumin kautta avautuu ja alkaa vaikuttaa ihmisessä.

Nämä ovat suuria asioita, mutta tärkeitä tietää, sillä koen että juuri tällä pappeuden kohdalla meidän henkisessä ilmapiirissämme on vallitsee suuri ... niin, mikä se onkaan ... ehkä avoin kysymys.

Koen että silloin pappeus toimii oikealla tavalla, kun se loistaa jokaiselle ihmiselle hänen omaa minuuttaan tukevaa valoa ja läsnäolevan rakkauden uudistavaa voimaa.

Rakkaudella
Matti

Ja kuten aina, Enkelimaaviestit ovat vapaasti käytettävissä jokaista ihmistä varten.

2 kommenttia . Avainsanat: pappeus, nykyajan pappeus, Rudolf Steiner, Johanneksen ilmestys, Johanneksen evankeliumi