Matin blogi

Harjoituksen tie

Keskiviikko 11.12.2013 klo 1:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kiitos sinulle mukanaolostasi! Kaikkein tärkeintä on vuorovaikutus. Osa siitä tapahtuu näkyvällä tasolla, ja suuri osa näkymättömällä, ja tuon näkymättömän osuuden merkitystä kaikessa meidän kehityksessämme voi vain arvailla. Suuri se on, ja siinä me jokainen olemme mukana.

Ja aivan erityisen iloista on se vuorovaikutus, joka tapahtuu todellisuuden tasolla, eli tässä maailmassa, jossa me olemme läsnä elävinä ja läsnäolevina olentoina. Surullisen huvittavaa siinä on se, miten vähän me tosiasiassa saamme apua aitoon elämiseen. Ajattelen nyt erityisesti vuorovaikutustaitoja, mutta onhan siinä paljon muutakin. Koululaitoksemme perustuu edelleen voimakkaasti siihen vanhaan ajatukseen, jossa sivistyksen perusta nähtiin latinan ja kreikan osaamisessa.

Toki ne ovat jo jääneet pois koulujuen normaalista opetusohjelmasta, mutta silti niiden ihanteet ovat voimakkaasti läsnä. Kun katselee ympärilleen nykyjan ongelmia, niin aivan keskeistä on ymmärtävän vuorovaikutuksen ja ongelmanratkaisujen puute.

Koulukiusaaminen on vuorovaikutusongelmaa, työpaikkakiusaaminen on vuorovaikutusongelmaa, luonnon saastuminen ja kaupallisen eläintenkasvatuksen ongelmat ovat myös vuorovaikutuksen puutetta, joka ilmenee tietenkin ajattelun puutteena, mutta ennen kaikkea tunteiden vajavaisuutena ja kykynä lähteä toimimaan koko ihmisenä, kehollisesti. Ottaa keho mukaan ja kokea, ja toimia sen myötä mitä kokee oikeaksi.

Kasvatus

Kaikki lähtee kasvatuksesta, mikä tarkoittaa käytännössä vanhempien suhdetta lapsiinsa, ja sitä taas edeltää vanhempien suhde toisiinsa. Miten vähän meillä onkaan todellista tietoa ja kokemusta siitä, miten lapsen vanhempien välinen suhde käytännössä toimii, miten sitä voi kehittää, miten ristiriitoja säädellään, miten ihanteiden mukaan toimitaan - toinen ihminen huomioon ottaen.

Ja kaikesta tästä lähtee suhde lapseen. Miten me kasvatamme lapsia, joilla on terve terve luottamus omaan kykyihinsä, jotka tuntevat olonsa kotona turvalliseksi ja rakastetuksi. Jotka tuntevat että heidät otetaan huomioon ja että heidän kanssaan ollaan.

Kun ajattelee kasvatusta sen perustoista alkaen, niin nykyjaan koulujen toimet esimerkiksi koulukiusaamisen vähentämiseksi näyttävät niin kovin vajavaisilta. On hyvä, että uuden lakiesityksen mukaan opettajat saavat ottaa haltuun opetusta häiritseviä tavaroita, mutta häiriötilanteiden hoitaminen on täysin lapsen kengissä.

Ensinnäkin häiriöt lähtevät kotoa, vaikka usein eri tavalla kuin yleensä ajatellaan, ainakin julkisuudessa. Miten usein suuret tragediat tapahtuvatkaan juuri hyvissä perheissä, kuten lehdistössä usein mainitaan. Tai sitten sanotaan, että ketään ei saa syyllistää. Yksinkertainen totuus lienee se, että nykyaikainen tutkimus ei ulotu luomaan uutta vuorovaikutusmaailmaa: esseiden laatiminen ja väitöskirjojen laatiminen siitä, miten jotkut muuttujat ovat yhteydessä toisiinsa ei riitä luomaan sellaista maailmaan, jossa ihmisten yhteiselämä sekä toistensa että koko luonnon kanssa voi kehittyä.

Näitä uusia tapoja luoda yhteisyyttä ja purkaa samalla vanhoja sisäisiä paineita ei voi kuin pieneltä osalta kehittää vain mennyttä tutkimalla, vaan nyt me tarvitsemme aivan uudenlaista akateemisuutta ja uudenlaista koulutusta kaikilla tasoilla, sellaista joka lähtee toimivan ihmisten yhteistoiminnan tutkimisesta ja uusien harjoitusten kehittämisestä.

Harjoituksen tie

On ka selvää, että esimerkiksi lasten kasvatus tai vanhempien välinen kommunikaatio ovat asioita, jotka tarvitsevat jatkuvaa harjoittelua ja itsekasvatusta. Myös uutta tietoa me tarvitsemme, runsaasti, sellaista tietoa, joka kertoo, mikä ihmissuhteissa toimii, niin oman itsen kuin muiden kanssa. Mitä useampi ihminen on sovussa itsensä kanssa, sitä paremmin yhteisö toimii, kaikilla tasoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusi koulutus, harjoittelu, kasvatus, uudistus, vuorovaikutus

Tasapainon harjoittelu

Sunnuntai 15.1.2012 klo 11:23 - Matti Kuusela

Kuulin pari päivää sitten radiosta judon harrastajan ohjeita kaatumiseen ja tasapainoharjoitteluun. Näin lumisten ja jäisten kulkiväylien aikana ne ovatkin paikallaan. Usein pienikin apu voi auttaa pystyssä pysymiseen tai turvalliseen kaatumiseen.

Ensimmäinen harjoitus on yksinkertainen. Seiso yhdellä jalalla, vuorotellen kummallakin, ja huojuttele ylävartaloa. Tämä on mukava ja joustava harjoitus, jota voi kehitellä moneen suuntaan. Ja jos se alkaa tuntua turhan helpolta, voi aina lisätä vaikeutta sulkemalla silmänsä tai nousemalla päkiälleen.

Tämä harjoitus auttaa saamaan tuntumaa koko vyötärön alueesta ja sen lihaksista. Vatsa tuntuu asettuvan paremmin paikoilleen ja kyljet heräävät eloon. Samoin lonkkaniveltä ympäröivät lihakset vahvistuvat. Ja se parantaa hyvää läsnäolon kokemusta koko kehossa.

 

Hyppyharjoitus

Toinen harjoitus oli seisoa jalat hieman harallaan ja hyppiä puoli kierrosta kumpaankin suuntaan. Tämä on hyvinkin herättävä harjoitus, joka lisäksi jyskyttää mukavasti. Ja sehän taas vahvistaa luustoa, mikä on oikein hyvä asia, etenkin jos kaikesta huolimatta joskun sattuu lipsahtamaan nurin, kuten monelle käy.

Kaikenkaikkiaan on hyvä oppia ajattelemaan harjoittelua koko elämän pituisena asiana. Meistä on luonnollista, että lapset ja nuoret harjoittelevat asioita, mutta jotenkin kuvittelemme, että vanhoina me saamme levätä laakereillamme.

Mutta harjoittelu ja etenkin lapsenmielinen harjoittelu on tärkeää läpi koko elämän. Tavoitteellinen ja säännönmukainen harjoittelu on hyvä asia, mutta jos se tapahtuu liikaa hampaat irvessä, sillä on vaara kovettaa eetteriruumista. Siksi on hyvä tehdä harjoituksia, jotka elävöittävät ja keventävät ja tapahtuvat aina uusilla tavoilla.

Jos puolen kierroksen hyppy alkaa sujua, voi alkaa harjoitella hypätä kumpaankin suuntaan ympäri koko kierroksen. Mutta jos ikä alkaa viitosella tai sitä suuremmalla numerolla, kannattaa harjoitella ensin muutama kerta puolta kierrosta. Kirjahyllyn kulmat ovat edelleekin kovia, jos niitä päin horjahtaa.

Hauska ja lähes uskomattoman tehokas rytminen lisäharjoitus on tehdä pieniä hyppyjä vuorottain kolme toisella jalalla ja kolme toisella. Niin pieneltä ja helpolta kuin tämä kuulostaakin, ainakin tässä iässä sen tehon tuntee oikein hyvin seuraavana päivänä. Ei siis kannata tehdä ensimmäisellä kerralla kovin montaa toistoa

Yleensäkin pienet ja pieniliikkeiset harjoitukset vaikuttavat enemmän eetterikehoon ja suuret ja voimalliset fyysiseen kehoon. Siksi on hyvä tehdä tosiaankin usein harjoituksia mahdollisimman pienillä fyysisillä liikkeillä. Se auttaa joskus energiavirtauksia avautumaan paljon enemmän kuin suuret tai voimakkailla vastapainoilla tehdyt liikkeet.

 

Tasapaino

Koska meidän aistimme eivät toimi pelkästään yksinään, vaan usein montakin päällekkäin, fyysisen tasapainon harjoitus auttaa myös ajattelun ja tunteiden tasapainoon, ja sillä on yhteys myös kuulemiseen ja samoin koko elämän tasapainoisuuteen.

Esimerkiksi totuus on aina tasapainokokemus, aistimuksen tai havainnon ja vastaavan ajatuksen tasapaino, niiden elävä kohtaaminen. 

Samoin liikeaistin harjoitus auttaa ajattelun ja tunteitten elävyyteen. 

 

Kaatuminen

Kaatuessaan lapsi usein tupsahtaa vaarattomasti takamuksilleen. Siihen tietystä auttaa se, että putoamismatka on huomattavasti lyhyempi kuin aikuisella. Mutta toinen syy on se, että lapsi koukistaa polvensa ja kaatuu yleensä rennosti.

Me aikuiset teemme luonnonmukaisesti kaatuessamme juuri päinvastoin kuin pitäisi. Me ojennamme kätemme ja jalkamme mahdollisimman pitkiksi, jäykistämme kehomme ja laitamme käden kaatuvan kehon alle. Kaadumme uljaasti ja taistellen kuin myrskyn taittama vanha puu.

Judo-opettajan mukaan kaatuessa on koukistettava polvet, vedettävä leuka rintaan ja kädet kehoa vasten. Silloin se on tarvallista ja kierähdämme maahan loukkaamatta itseämme.

Mutta aikuinen, jonka tietoisuus on enemmänkin päässä kuin koko kehossa, laittaa niin helposti loukkaantuvan ranteensa alimmaiseksi, kehon ja maan väliin. Ja kun tiedämme, että yhden hoitoon johtavan kaatumisen kustannukset ovat ainakin 10 000 euron luokkaa, ymmärtää, että kaatumista kannattaa harjoitella.

Jos mahdollista, etsi pehmeäluminen paikka, ja harjoittele aivan käytännössä tuota kaatumista käden kiinni vartalossa ja polvia koukistaen, leuka kiinni rinnassa. Ja yritä saada koko kaatuminen joustavaksi ja rennoksi.

Ellei hyvää harjoituspaikkaa heti löydy, on hyvä harjoitella tällaista kaatumista mielikuvissa, ja tosi monta kertaa. Tarvitaan useita toistoja, että uusi tekniikka alkaa mennä perille.

 

Speden tekniikka

Oikein liukkaissa kohdissa selviää Speden kehittämällä tekniikalla, joka on aivan loistava, vaikka aluksi tuntuukin hassunkuriselta.

Kävele lyhyin askelin jalkaterät sisäänpäin ja asettaen päkiät ensiksi maahan.

Tämä yksinkertainen tekniikka todella toimii. Siinä vartalon paino asettuu paremmin jalan päälle ja päkiät ovat joustavampia kuin kantapää ottamaan askelen vastaan.

Turvallista talvikävelyä!
Matti

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: tasapainoharjoittelu, tasapaino, ajattelun tasapaino, harjoittelu, kaatuminen, eetterikehon harjoitus, tunteiden tasapaino, turvallinen talvikävely