Matin blogi

Minuuden henkistyminen

Tiistai 31.1.2017 klo 1:29 - Matti Kuusela

Korkeampi minä

Kuka minä olen? Se on yksi ihmisen suurimpia kysymyksiä. Äsken tätä miettiessäni nojauduin tuolilla selkänojaa vasten, kädet pään takana. Siinä minulla oli tilaisuus kokea selvästi, miten minä olen se, joka tässä juuri näin istun.

Kun nyt kirjoitan, en tunne itseäni niin selvästi. Olen enemmän suuntautunut kirjoittaviin sormiin ja ajatuksiin, joilla niitä ohjaan.

Minän voi tunnistaa myös menneisyyden pohjalta. Pidän siitä ja siitä musiikista, minulle on tapahtunut tietynlaisia asioita, tai sitten olen palomestari, kamreeri, emäntä, koululainen... Näitä kuvauksia on lukemattomia, ja niistä voi huomata, että meidän minäkuvamme on muuttunut voimakkaasti runsaan sadan vuoden aikana. Arvo ja ammatti -aika alkaa olla ohi, ja samaistumme enemmänkin siihen, mitä todella teemme tai mistä aidosti pidämme.

Menneisyydessä samaistuimme erilaisiin rooleihin, mindfullnes korostaa nykyhetken kokemusta ja siinä elämistä, ja itselleni tulee vahvasti mieleen, että täytyy olla myös jokin tulevaisuudesta virtaava voima, joka kuin kutsuu meitä eteenpäin.

Ja kun kaikki nämä kolme suuntaa, menneisyyden minä, nykyhetken minä ja tulevaisuuden minä ovat tasapainossa, voi huomata, että jotenkin myös Kristus on lähempänä. Onko niin, että Kristus ei olekaan vain juuri nyt, vaan hän on kolme, oli, ja on, ja tulee olemaan. 

Ja niin hän itse on sanonutkin: olen alfa ja omega, alku ja loppu. Siitä voi päästä ajatukseen, että Kristus ei ole ole vain ajatus tai havainto, vaan hän on hän, joka elää ajassa. Hän on nyt, mutta hän on samalla yhtä todellisesti menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Tämä luo tietenkin erään vaikeuden. Nykyaikainen materialistinen ajattelu, joka on suhteellisen kovettunutta, pystyy yleensä valitsemaan eri vaihtoehdoista vain yhden. Olen hyvän puolella, siis pahaa vastaan. Olen oikeassa, siis muut ovat väärässä, Togo on hyvä maa, siis se ei voi olla paha maa... ja niin edelleen.

Mutta kun salaperäinen minuutemme voimana ja läsnäolona ja tunteena vahvistuu, me opimme hyväksymään samanaikaisesti yhä useampia ajatuksia, kokemuksia tai havaintoja. Me opimme ymmärtämään, miten maailma rakentuu totuuksista, mutta tosiasiassa käytännön elämä on täynnä paradokseja. Elämä on täynnä eri suuntiin ja usein vastakkaisiin suuntiin virtaavia voimia, jotka meidän on opittava hyväksymään samanaikaisesti. 

Enkeli_kreikkalaistyylinen_veiston.jpg

Korkeamman minuuden luo

Korkeampi minä on sisäinen voima ja läsnäolo, jonka ei tarvitse kiinnittyä vain yhteen näkökohtaan kerrallaan. Korkeamman minän viisaus on sitä, että kykenee näkemään laajempia kuvia. Se kykenee näkemään kokonaisuuksia, joissa vaikuttaa samanaikaisesti monia eri tekijöitä.

Ja ollaksemme todella korkammassa minässämme meidän tulee kyetä suhtautumaan jokaiseen samanaikaiseen kokemusvirtaan samalla antaumuksella, samalla puolueettomuudella. Myös silloin kun huomaamme, että jotkut virtaukset ovat hyviä ja jotkut huonoja.

Viisaus on juuri tätä, että kykenen rauhallisesti seuraamaan, mitä eri virtauksista seuraa, minne ne kulkevat, mistä ne tulevat, mitä ne aiheuttavat. Silloin olen vapaa valitsemaan sen, mitä itse valitsen tehdä.

Ja silloin kun olen tällä tavoin vapaa, olen myös karistanut itsestäni ne esteet, jotka estävät enkeliäni lähestymästä minua. On armoitettuja tilanteita, joissa enkelini voi lähestyä minua, mutta minuuden kehityksen mielessä lähestyn enkeliä silloin kun pyrin puolueettomaan myötätuntoon viisauden pohjalta.

Tietenkin saattaa kokea, että tässä kuvauksessa on vain sanoja, mutta mitä enemmän pääsee sisäisellä harjoituksellaan siihen, että todella tuntee ja kokee jokaisen sanan, käsitteet, ajatuksen... silloin juuri syventyvä tunne luo sen voiman, joka elävöittää meille syvämmän kokemuksen maailmasta ja sen kokemista, sen tuntevasta syvemmästä kokemuksesta.

Tunteen harjoitus

Rakas ystävä, minulla on sinulle harjoitus. Tunteen harjoittaminen auttaa sinua syvempään ja todempaan yhteyteen maaiman kanssa.

Usein kun luet jotain, käytä sisäistä voimaasi ja pysähdy. Sulje silmäsi jos mahdollista, ja anna itsesi tuntea se, mitä olet ajatellut tai lukenut. Tunne koko jälkivaikutelma tai valitse jokin kohde. Sitten vain tunne. Jos ajatuksia on mukana, anna niiden olla, mutta painota silti tuntemista juuri sopivasti.

Tämä on harjoitus, joka auttaa sinua syvempään tietoon sen suhteen, mitä ajatukset merkitsevät. Tämän harjoituksen avulla ajatuksesi rikastuvat ja syvenevät ja tunnet olevasti vahvemmin läsnä maailmassa ja omassa elämässäsi.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: minä, minuus, enkeli, harjoitus, korkeampi minä, tietoisuus, Kristus, viisaus

Sisäinen ravitsemus, sisäinen voima

Torstai 24.7.2014 klo 17:22 - Matti Kuusela

Usko, toivo ja rakkaus ovat jääneet elämään sanontana aikamoisella voimalla, ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Steinerin mukaan kuitenkin johonkin uskominen on ihmisen astraaliruumiin tai sieluruumiin ominaisuus. Ja samalla se on välttämättömyys: ilman minkäänlaista uskomista mihinkään ihmisen on todella vaikea elää.

Usko on myös suuri voima. Jos ihminen tosissaan uskoo johonkin, tuo usko vie häntä voimakkaasti eteenpäin. Se kantaa ja ohjaa.

Rakkauskeho

Ihmisen rakkauskeho on Steinerin mukaan hänen eetteri- tai elonkehonsa. "Rakkaus ei pelkästään solmi siteitä ihmisten välille, vaan sitä tarvitsee myös yksityinen ihminen. Jollei ihminen pysty synnyttämään rakkauden voimaa, hänen olemuksensa autioituu ja kovettuu."

Juuri eetteriruumiista kohoavat vaikuttamaan ne voimat, jotka ilmenevät ihmisen kyvyssä rakastaa. Rakkauden voimat ihmisessä ovat alunperäin jumalsyntyisiä, mutta me muunnamme niitä vähitellen omiksi voimiksemme. Rakkaus on voima, joka voi henkistyä tavattoman korkealle, ja jokaisessa elävässä ihmisessä vaikuttaa myös rakkaus. Vaikka se kohdistuisi käytettyihin postimerkkeihin tai rahaan, niin silti rakkaus on voima joka elävöittää meitä. Ilman rakkautta meidän elämänvoimaruumiimme kuihtuisi pois.

Toivonkeho

Kolmas kehotyyppi meissä on toivonkeho, joka on fyysinen ruumis. Me tarvitsemme ehdottomasti toivon voimia, luottamusta tulevaisuuteen jaksaaksemme elää.

Steiner lisää, että ulkoisen maailman tasolla ei voi tapahtua mitään ilman toivoa. Toivon voimat merkitsevät fyysiselle keholle samaa kuin uskon voimat sieluruumiille ja rakkauden voimat elämänruumiille. Juuri toivo rakentaa ja pitää yllä meidän fyysistä kehoamme.

Steiner näkee, että henkisen tiedon on oltava sellaista, tai että aito henkinen tutkimus on sellaista, että se kantaa ihmistä eteenpäin. Toivon voimat kantavat meitä eteenpäin kun esimerkiksi ymmärrämme oman kohtalomme ja karmamme henkisessä valossa.

Hengen täyteys ja innostus luo seuraavassa elämässä vahvoja kehoja. Steiner jopa lausuu henkisestä tiedon merkityksestä, miten sen uusi ilmoitus "tuo ydintä luustoon, elinvoimaa hermostoon."

"Usko, rakkaus ja toivo ovat ihmisolemuksen kolme tasoa, jotka vaikuttavat koko terveyteen, koko elämään. Ihminen ei voi olla olemassa ilman niitä... ilman että usko, rakkaus ja toivo voimistavat hänen kolmea verhoaan saaden ne hehkumaan... Ne ovat astraaliruumiin, eetteriruumiin ja fyysisen ruumiin perusvoimat."

Harjoituksia

Kehosi tietää, mitä nämä kolme voimaa ovat, samoin minäsi tietää, vaikka sinulle niiden luonto olisikin vielä epävarma. Siksi voit hyvin meditoida näitä kolmea, tai tehdä näiden kolmen käsitteen kanssa liikeharjoituksia.

Tai seiso lattialla jalat kutakuin vierekkäin. Ajattele sitten rauhassa näitä kolmea voimaa ja huomaa millaisia eleitä tai liikkeitä tahdot kunkin kolmen kohdalla tehdä.

Nämä ovat syvästi vahvistavia harjoituksia.

viis_horsmaa_pieni.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, rakkaus, toivo, meditaatio, harjoitus, Steiner, vahvistuminen

Uskomisesta - kohti rakkautta ja toivoa

Torstai 17.7.2014 klo 13:30 - Matti Kuusela

Vanhoilla tunnetuilla sanonnoilla saattaa olla syvä todellispohja. Yksi tällainen paljon käytetty fraasi on usko, toivo ja rakkaus. Ihmeellistä kyllä, siinä on sanojen järjestys on Steinerin mukaan vaihtunut. Hän jopa hämmästelee sitä, miten meidän aikamme eli silloinen 1900-luvun alku voi olla niin materialistisoitunutta, että tuota väärää järjestystä ei ole huomattu.

Minusta tuota ei tarvitse paljon ihmetellä, sen verran ajatustyötä sanojen järjestys tuottaa, vaikka se selitetäänkin. Steinerin mukaan usko on sielullinen ominaisuus, joka liittyy meidän astraalikehoomme eli sielukehoon. Rakkaudessa taas puhutaan eetterikehon eli elämänvoimakehon tai sanoisiko elonkehon ominaisuuksista. Ja toivo kuuluu meidän fyysisen kehomme ja elämämme alueelle.

Uskoko ennen tietoa

Steiner on puhunut myös siitä, miten runsas tuhat vuotta sitten kirkon piirissä julistettiin uskon dogmi, mikä tarkoitti sitä, että kristinuskon perustotuuksia ei tarvinnut tietää, riitti että niihin uskoi. Sehän tarkoittaa käytännössä, että usko tulee ennen tietoa, ja todella, niin on monella alueella nykyisin: me uskomme jotain, ja suostumme tietämään vain sellaista, mikä on omien tai oman viiteryhmämme uskomusten mukaista.

Mutta Steiner julistaa vahvasti, että meidän on perustettava elämämme tietoon, paitsi luonnontieteelliseen tietoon, myös siihen sisäiseen tai filosofiseen tai henkiseen tietoon, jonka me voimme itse todentaa oikeaksi.

Nyt edessäni olevassa esitelmässä Nürnbergistä vuodelta 1911 Steiner lausuu, että olihan ennenvanhaan myös ihmisiä, jotka olivat paljon viisaampia kuin monet nykyaikaisten näkemysten edustajat. He eivät sanoneet, niinkuin usein luullaan, että uskon siihen, mitä en tiedä, vaan he sanoivat:

"...vasta siihen, minkä tiedän, minä todella uskon. Tieto on vain uskon perusta. Meidän pitää tietää, jotta voimme yhä enemmän kohota ihmissielun uskonvoimien piiriin. Sieluissamme on oltava jotain sellaista, mikä voi katsoa henkistä maailmaa, joka ohjaa ajatuksemme ja mielikuvamme henkisen maailman puoleen."

Jos meillä ei ole näitä voimia, lisää Steiner, joita sana usko kuvaa, jokin meissä autioituu. Lyhyesti sanottuna, hän jatkaa, vain uskon voimat voivat antaa meille sen elämän, jonka tulee raikkaana pulputa sieluissamme.

Minuus ja usko

Mehän saatamme sanoa lapselle, että usko nyt, kun minä sanon. En tiedä, onko se niin hyvää lapselle, mutta mehän - jotka tätä luemme - olemme aikuisia. Ei meitä enää tule opettaa kuin lapsia. Me olemme täällä maan päällä kehityksen koulussa, ja se mitä me varsinaisesti kehitämme, on meidän minuutemme.

Nykyisin puhutaan paljon siitä, miten ego on monen pahan lähde. Mutta itse asiassa tarkoittaa juuri minää, ja paha se ei ole sinällään, vaan pahaa on se, että tuo minuus ei ole riittävän vahva henkisesti, vaan se antaa vallan sielussa vaikuttaville alemmille ja itsekkäille voimille.

Nykyään saa mediasta usein kuulla, miten ahneus on aivan ok, koska vain pieni osa kansasta pystyy todella hyödyntämään omaa ahneuttaan. Totta kai se ilmaistaan hienostuneemmin, mutta tuohon suuntaan se menee. Egoismi on sitä, että minuus ei kasva henkisessä oikeudenmukaisuuden ja rakkauden voimassaan, vaan antautuu puolustamaan alempia voimia.

Kyllähän me tiedämme, että on monia tilanteita, joissa itsekkyys on aivan oikein ja luonnollista. Esimerkiksi riittävä ravinto ja uni on aivan luonnollista itsekkyyttä, kohtuulliseen kunnon elämään riittävä eläke on luonnollista itsekkyyttä myös. Minuuden tehtävä on sitten henkisenä voimana arvioida, missä luonnollisen itsekkyyden tarve vaihtuu henkisemmän oikeudenmukaisuuden ja totuudellisen alueelle.

Totuus ja terve minuus

Minuus on siitä outo voima ihmisessä, että meidän on itse pidettävä siitä huolta. Me voimme paljon tukea toisiamme, mutta pohjimmiltaan meidän on aina itse elävöitettävä tätä minäämme, joka lepää salaperäisessä sisäisyydessämme.

Ja tuota minuutta vahvistavaa voimaa Steiner juuri nimittää uskoksi. "Sitä ihmisen sisäistä aluetta, jossa uskonvoimat elävät, voimme nimittää uskonsieluksi, tai minun puolestani vaikka uskonkehoksi. Ja se on sama asia, jota tähän asti... olemme nimittäneet astraaliruumiiksi. Uskonvoimat ovat astraaliruumiin tärkeimmät voimat, ja termi uskonruumis on yhtä oikea kuin astraaliruumiskin.

Terve minuus siis uskoo, ja usko perustuu tietämiseen.

Koko henkisen tiedon idea perustuu siihen, että meillä todellakin on mahdollisuus tietää myös sellaista, mikä ei ole aistimaailman piirissä. Se voi olla monelle yllätys, mutta myös luonnontieteen ja nykyfilosofiankin alueella totuus on se, minkä tiedeyhteisö totuudeksi hyväksyy. Ja kun miettii, niin sama pätee kaikissa ihmisyhteisöissä. Yhteisölliset totuudet ovat riippuvaisia siitä, hyväksyvätkö ihmiset niitä vai ei.

Se tarkoittaa myös, että yksityinen ihminen voi tietää totuuksia, uskoa totuuksiin, joita muut eivät hyväksy. Ja siitä seuraakin mielenkiintoinen kysymys, miten minä voin ravita ja vahvistaa omaa totuudentuntoani, ja siihen liittyvää uskoa.

Suosittelen seuraavanlaista harjoitusta:

- Ota jokin lähellä oleva kirja käteesi. Tai ellei sellaista ole lähellä, ota käteesi jokin paperi tai mikä tahansa esine ja sovella harjoitus siihen.
- Katso ja tunnustele kirjaa hetken aikaa, ja lausu sitä omia havaintojasi, kuten "tämä on kirja" - "se sisältää sivuja" - "sivuilla on kirjoitusta, ainakin useimmille" - "sivut ovat hieman kellertäviä" - "tämän kirjan sivut eivät ole aivan valkoisia" ..

Tässä tuo harjoitus on aivan yksinkertaisessa muodossa, mutta kun teet sen, niin saatat huomata, että sielussasi tapahtuu jotain. Saatat huomata, millaisia voimia sinussa työskentelee silloin, kun lausut yksinkertaisia totuuksia, ja samalla tuumaat ovatko ne varmasti totta.

Tätä harjoitusta voit soveltaa sitten myös eläviin kohteisiin kuten kasveihin tai lemmikkieläimiin, mutta kannattaa lähteä aivan yksinkertaisista kohteista ja yksinkertaisista lauseista. Ja huomaan, että toden totta, totuuksien lausuminen elävöittää ja vahvistaa sieluani. Ja sillä on jotain tekemistä uskon kanssa!

Jatkamme sitten rakkaudesta ja toivosta, vaikka voi olla että tähän väliin tulee toinen aihe, joka nyt tahtoo vahvasti nousta esiin. Se koskee maallisella tasolla suurempia asioita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, toivo, rakkaus, Steiner, totuus, harjoitus

Ihanteista ajan virtaan

Maanantai 14.7.2014 klo 14:10 - Matti Kuusela

Tässä kesälämmössä lueskelin juuri keveysti Steinerin englanniksi käännettyjä esitelmiä From Buddha to Christ. Olin valinnut tämän kirjan koska se oli niin pienikokoinen, että se mahtui hyvin taskuun.

Lueskelin vain jo aikaisemmin alleviivaamiani kohtia. Heti ensimmäisellä sivulla tuntui kodikkaalta, kun Steiner sanoo, miten henkisen tutkimuksen tuloksista oikein käytettynä virtaa sydämiimme henkistä elämää. Ja vähän myöhemmin hän lisää, miten nämä henkisen tutkimuksen tulokset voivat ja niiden tulee virrata suoraan elämään.

Ja niinhän se juuri on. Nykyaikana on mahdotonta ajatella henkistä tietoa, joka säilyy vain salaisuutena pienissä piireissä. On ollut aikoja, jolloin se oli välttämätöntä, mutta nyt ei ylipäänsä voi olla henkisiä totuuksia, jotka eivät elä ja laajene ihmiskunnan käyttöön. Henkinen tieto, joka ei loista maailmaan ja lämmitä ihmissydämiä juuri tässä elämässä, menettää kykynsä olla todellista ja aitoa hengen ilmoitusta.

Ihanteet

Kolmannessa alleviivauksessani Steiner kirjoittaa: "Meidän tehtävämme ei ole saarnata ihanteita vaan tuoda ravintoa ihmissieluille, henkisen viisauden, aidon veljeyden ja todellisen ihmisyyden ravintoa."

Tuosta voi oivaltaa, että ihanteiden on siis oltava jotain sellaista, mikä nousee jokaisen ihmisen omasta sisämmästä. Niitä ei kukaan toinen ihminen voi määrittää toiselle. No, ehdottomasti niistä voi keskustella silloin kun se on sopivaa, mutta emme voi vaatia toisia noudattamaan omia ihanteitamme. Voimme vain elää ihanteissamme ja pyrkiä mahdollisuuksiemme mukaan toteuttamaan niitä omassa elämässämme ja oman elämämme kautta.

Ihanteet ovat tärkeitä paitsi koko ihmiskunnan tulevaisuuden luomisen kannalta, myös menneisyyden kannalta. Kun Steiner sitten lausuu, miten jopa tänään menneisyyden suurten opettajien voimat virtaavat meidän hienompiin kehoihimme, voimme ymmärtää, miten ihanteet avaavat meidän korkeampia olemustasojamme henkisen kehityksen ja suurten opettajien voimille.

Tulevaisuus ja menneisyys

Sisäisenä kuvana näen, miten sisäiset ihanteet ovat kuin tulisoihtuja, valon leimuja, joiden kautta menneisyys virtaa mahtavana tulevaisuuteen - ja tulevaisuus menneisyyteen. Aivan, aika virtaa kahteen suuntaan: menneisyydestä tulevaisuuteen fyysisellä tasolla, mutta tulevaisuudesta menneisyyteen korkeammalla tasolla.

Ei voi enää kestää kauaa ennen kuin tämän ajan kaksisuuntaisuus ja sen jälkeen useammatkin ajan virrat alkavat nousta esiin tieteessä ja yleisessä tietoisuudessa. Mutta sitä odotellessa voit tehdä seuraavan yksinkertaisen harjoituksen:

Ojenna kätesi suoraan eteenpäin ja nosta sitä hiljaa ylöspäin. Samanaikaisesti kuvittele, että kätesi onkin ollut ojennettuna ylös ja lasket sitä hiljaa alaspäin. Kun olet ensin harjoitellut yhdellä kädellä, voit laajentaa harjoitusta molemmille käsille ja jaloille ja tehdä siitä vähitellen yhä monipuolisemman.

Tämä harjoitus tekee sinut tietoiseksi näistä kahdesta vastakkaisesta virrasta oman kehon piirissä. Suuremmat ajan puitteissa näiden kahden vastakkaisen virtauksen ero on suurempi, mutta tällainen harjoitus auttaa sinua vapautumaan siitä pelkästään fyysiseen maailmaan perustuvasta kokemisesta, joka on nykyisin tarttunut meihin niin voimakkaasti.

Tämäntyyppisiä harjoituksia opetettiin ennen vanhaan esimerkiksi Nepalin kuninkaallisille, mutta ajat ovat muuttuneet erityisesti arkkienkeli Mikaelin ja luonnollisesti hänen taustallaan Kristuksen vaikutuksen seurauksena monet asiat, joita aikaisemmin valmisteltiin pienissä piireissä, tulevat nyt yhä enemmän koko ihmiskunnan omaisuudeksi.

Henkinen todellisuus siis on, että kun jotain virtaa yhteen suuntaan, sillä on vastavirta olemassaolon toisella tasolla. Pyrkiessämme pois duaalisuudesta eli kaksinaisuudesta me emme voi hypätä suoraan johonkin aivan muuhun tajuntaan, vaan meidän on alettava elvyttää tätä kahden virran todellisuutta. Vuorisaarnan pahan vastustamattomuus liittyy siihen.

Ja meidän on tärkeää huomata, että emme voi vaikuttaa ainoastaan tulevaisuuteen, vaan myös menneisyyteen. Jos ajattelemme, mitä menneisyys todella on, niin huomaamme, miten liikkuvaisia ja arvioinnille alttiita ovat kaikki menneet tapahtumat. Jos oikein ajattelemme, mikä olemassaolon taso menneisyydessä olisi täysin liikkumatonta, täysin muuttamatonta, niin huomaamme, että se käy miettiessämme yhä ohueammaksi ja ohuemmaksi. Toistaiseksi salaperäisellä tavalla menneisyys ja tulevaisuus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Meidän jokainen tekomme ja jokainen valintamme, jokainen ajatuksemme vaikuttaa siihen, miten menneisyys muuttuu kauttamme tulevaisuudeksi, ja miten tulevaisuus taas muokkaa menneisyyttä uudeksi. Ihanteet ovat tässä virrassa yksi merkittävä valaiseva soihtu.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aika, ihanteet, menneisyys, tulevaisuus, henkisyys, harjoitus

Tietoisuuden vuodenaikoja

Maanantai 16.6.2014 klo 23:26 - Matti Kuusela

Tänään oli ihmeen mukava kertoa aurinkokuntamme henkisestä rakenteesta. Enkelikurssilla oli kahdeksan osanottajaa paikalla ja tunnelma oli vahva. Myös hyviä kysymyksiä oli runsaasti, ja niihinhän on aina hauska vastata.

Se tuli tänäänkin täysin selväksi, että vuoden 1912 Helsingin esitelmäsarjassaan Steiner kyllä antoi kuulijoilleen täyden laidallisen asiaa. Ja esitelmiä oli kaikkiaan kymmenen. Tosin oli pari välipäivää, mutta silloinkin oli julkisia esitelmiä ja muuta ohjelmaa. 

Edelleenkin näihin esitelmiin syventyminen on aikamoinen ponnistus, mutta samalla ponnistus joka tuntee mahtavan hyvältä. Tietää, miten tärkeitä nämä enkelikuntia, aurinkokunnan rakennetta ja ihmisolemusta yhdistävät tiedot ovat jokaiselle kuoleman jälkeisenä aikana, mutta tuosta tiedosta huolimatta tuli ihmeellinen tunne jota on aika vaikea kuvata. Ehkä sen yksinkertaisesti voi vain sanoa: tämä on juuri sitä, miten asiat ovat.

Henkinen tieto

Totuushan on, että me ihmiset tiedämme oman maailmamme henkisestä rakenteesta ja olemuksesta todella vähän. Meillä on päämme ympärillä vain melkoisen pieni alue, jossa olemme vapaita tuumailemaan ja ihmettelemään ja luomaan uutta. Tosian se vapauden alue avartuu ajattelun avulla nykyisin jo aurinkokuntamme ulkopuolelle, mutta se tietoisuus, jolla luotaimia lähetetään avaruuteen on kovasti ohutta ja rajallista.

Kun vähänkin ajattelee meidän henkisiä tehtäviämme nyt ja tulevaisuudessa, niin niissä on odotusta kerrakseen: meidän on tietenkin opittava tuntemaan enkelien maailmat, siis kaikki yhdeksän hierarkiaa ainakin perustavasti, sillä kaikki nuo yhdeksän enkelikuntaa vaikuttavat meissä koko ajan. Ne vaikuttavat meissä sisäisesti, ja ne vaikuttavat luonnossa, ja ne vaikuttavat siinä kosmisessa todellisuudessa, jonka olemassaoloa me emme oikein vielä ymmärrä.

Rudolf Steiner

Kun tämä enkelikurssi perustuu Rudolf Steinerin esitelmiin, vaikka muutakin enkelitietoa on runsaasti mukana, niin tänään tuli hyvä kysymys myös Steinerin tiedoista. Mistä hänen tietonsa ovat peräisin? Siihen on selkeä vastaus. Steiner on itse useita kertoja korostanut, että kaiken mitä hän opetti, hän on itse useita kertoja tarkistanut.

Ne tiedot ovat siis häneltä itseltään. Ja hämmästyttävää on, että hän pystyy kulkemaan tiedostosta toiseen niin helpon tuntuisesti. Monissa Kristuksen elämää ja kristillisyyttä koskevissa esitelmissään hän välillä kertoo, miten nuo asiat on koettavissa kristillisellä koulutustiellä, ja miten ne puolestaan on koettavissa rosenkreutzilaisella tai kristillis-rosenkreutzilaisella tiellä.

Kun vähän syventyy näihin eroihin, niin huomaa väistämättä sen ihmeellisen asian, jota varmasti ei ole liikaa tai tarpeeksi korostettu, että hänelle tuo eri henkisten näkökulmien ja virtausten kuvaaminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia.

Ainakin minulta kesti melkoisen kauan ymmärtää, mitä se oikein merkitsee. Ensin hyväksyä, että on se sitten mahdollista. Sitten alkaa tajuta, että hänen on todellakin täytynyt omata sellainen selvänäköisyyden ja henkisen tiedon taso, että hänelle kaikki nuo muiden mestarien edustamat henkiset virtaukset olivat lähes itsestään selviä.

Steiner ja Rosenkreutz

Yksi kuulijoita hämääviä tekijöitä oli aikoinaan varmasti se, että Steiner, joka toimichristian_rosenkreutz.jpg läheisessä yhteistyössä Christian Rosenkreutsin kanssa, joka hänen mukaansa on nykyisen eli viidennen kulttuurikauden varsinainen mestari, kertoi joskus, että nyt mestari, Rosenkreutz, puhuu, siis hänen kauttaan.

Kuulijat ilmeisesti ymmärsivät silloin, että Rosenkreutz mestarina olisi korkeammalla henkisellä tasolla, koska Steiner antoi hänen puhua kauttaan. Mutta silloin heiltä jäi oivaltamatta, että Steiner itsekin oli mestari. Ja hänen oli oltavat hyvin korkea mestari, jotta hän pystyi suvereenisti kertomaan myös kaikkien muiden aktiivisten mestarien opetuksista. Tai intialaisen tai kiinalaisen henkisyyden yksintyiskohdista.

Jossain sitten tuleekin esiin, että Steiner ja Christian Rosenkreutz ovat nykyajan henkisyyden ohjaajia vähän kuin veljeksinä saman alttarin ääressä, toinen punaisessa ja toinen sinisessä stoolassa.

Kerron nyt lopuksi pienen energeettisen ajatusharjoituksen. Yleensä me ymmärtääksemme vaikeaa tekstiä tai oivaltaaksemme sen totuuden supistamme aivojamme energeettisesti. Se keskittää voimia, mutta toisaalta myös rajoittaa laajempaa sisäistä näkemistä. Niinpä kokeile joskus avartaa aivojasi.

Se voi tuntua aluksi oudolta, koska me olemme tottuneet totuuden ymmärtääksemme keskittämään tietoisuusvoimiamme juuri supistamalla niitä, mutta yhtä hyvin me voimma tajuta totuuden avaamalla aivojamme.

Moni voi varmaan kokea sen, mutta voit tehdä tuon saman vain ajattelemalla tekeväsi niin. Eetterikeho osaa toimia ajattelumme mukaan myös silloin kun emme sitä itse tunne.

Tämä supistaminen ja avartaminen on myös erinomaista aivojumppaa sen lisäksi, että se tuo meidät lähemmäksi suuria totuuksia. Sillä suuret totuudet ovat niitä, joihin sisältyy kaksi vastakkaista puolta sekä niiden väliset siirtymätilat. Vuorokausi on siitä hyvä esimerkki, yötietoisuus ja päivätietoisuus sekä niiden välillä aamun ja illan tietoisuudet.

Samoin vuodenajoissa toimii sama nelinäisyyden ja vastakkaisuuksien rakenne: kesän ja talven henkinen tietoisuustila sekä kevät ja syksy niiden välillä. Yleensä me yllämme kuvaannollisesti sanottuna, vaikka se on myös aivan konkreettista, vain yhden vuodenajan totuuksiin. Korkeampi totuus syntyy siitä, miten kaikkien neljän vuodenajan tai 52 viikon totuudet liittyvät yhteen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf, Steiner, Christian, Rosenkreutz, tietoisuus, ajattelu, ajatusharjoitus, mestarit, aivoharjoitus

Keväistä kävelyä

Torstai 27.3.2014 klo 15:36 - Matti Kuusela

Terveisiä keväiseltä kävelyltä!

Pari viikkoa sitten huomasin kävelleeni kahtena päivänä peräkkäin yli 10 000 askelta ja siitä innostuin koettamaan kävellä tuo kymppitonni ainakin muutamana päivänä viikossa. Ensimmäisellä viikolla neljä, toisella kolme kertaa ja tänään olen tällä viikolla kulkemassa vakaasti jo kohti toista kertaa. Nyt juuri 9077 askelta.

Askelia on helppo mitata nykyisillä mittareilla. Sain nyt käyttämäni mittarin syntymäpäivälahjaksi ja hyvin on toiminut. Pidän sitä klipsilla kiinni housuntaskussa eikä mitään muuta tarvitse tehdä kuin tarkistaa lukema aina halutessaan. Laite toimii automaattisesti ja säilyttää tiedot seitsemän päivää, joten kirjaamisessakaan ole mitään kiirettä, jos haluaa laittaa lukemat ylös. Merkki on Omron Walking style III ja sitä voin hyvällä mielellä suositella.

Kävely ja terveys

Joskus vuosia sitten minusta tuntui huvittavalta kun joku puhui kävelystä kuntoiluna. Mitä kuntoilua sen nyt on, minä ajattelin, sehän on vain kävelyä. Nyt erilaisten terveysoperaatioiden jälkeen olen tullut kokonaan toisiin ajatuksiin.

Pari kolme vuotta sitten luin amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan yli kuusikymppisille sopiva päivittäinen kävelymäärä on 8 km, ei juuri vähempää mutta ei paljon enempääkään. Ilmeisesti yli noiden kilometrien jatkuva ylittäminen voi aiheuttaa ylirasitusta säännölllisesti kävellessä.

Kahdeksan kilometriä on suunnilleen 11 000 askelta, joten se tuntuu hyvältä määrältä. Askelmittarin näytöllä on myös pieni mies, joka heiluttaa iloisesti käsiään kun kymmenentuhatta tulee täyteen, joten siinä on vielä yksi hyvä kannustin.

Aivot ja kävely

Kävely tekee erinomaisen hyvää aivoille. Kaikki hoitajat varmaan tietävätkin, että energeettisesti (ja muillakin tavoin) jalkaterät ja aivot ovat läheisessä yhteydessä keskenään. Jalkaterän liikkeet heijastuvat suoraan aivojen energioissa. 

Vielä tehokkaampaa on, kun kävellessä antaa alitajunnan ymmärtää, että sallii aivojen elävöityä. Monilla meistä aivot ovat virittyneet sillä tavoin vanhahtavasti, että ne pysäyttävät kehossa alhaalta ylöspäin nousevia elämänvoiman virtauksia. Luo mielikuva että annat aivojesi nyt päästää energiat virtaamaan vapaasti isojen aivojen ja päänkuoren läpi - ja voit vielä sisäisesti kertoa alitajunnallesi saman asian.

Jos nyt mieleesi nousee kysymys, miten se tehdään, niin se tehdään juuri noin: mutta kevyesti, yrittämättä, vain ilmoitusluontoisesti, mitenkään pakottamatta. Sisäisillä tasoilla viestit menevät perille parhaiten kun ne lähettää matkaan mahdollisimman pienellä voimalla.

Metsäpolku

Paras kävelyalusta on kokemukseni mukaan vanha kunnon metsäpolku. Kun jalka joutuu etsimään uuden asennon jokaisella askeleella, niin se tekee niille tosi hyvää ja samalla aivot saavat erinomaista hierontaa. Se parantaa myös henkisten asioiden ymmärrystä. Tietenkin parhaiten silloin, kun tekee myös jotain ajatustraaniä, lukee hyvää henkistä kirjallisuutta tai tekee Autuutta aivoille -korttien suosituksia.

Metsäpolut ovat niin upeita perinneaarteita, että kun sellaisen löytää, ei ole ollenkaan tyhmä ajatus ajaa autolla kävelylenkille kymmenen kilometrin päähän, jos auto vain on käytettävissä. Mutta polut ovat niin arvokkaita, että muutama kymmenen tai muutama sata metriä tasaisemman kävelyn lomassa tekee erinomaisen hyvää sekin.

Säännöllinen kävely

Ja vielä yksi pointti kävelyn puolesta. Ystäväni Marie suositteli minulle pari vuotta sitten keltaista kirjaa nimeltä Nuorempi ensi vuonna. En jaksanut lukea sitä kokonaan, mutta kertoo, että kehon toiminnan kannalta on valtaisa ero käveleekö satunnaisesti vai säännöllisesti. Säännöllinen liikkuminen virittää ihmisen kirjan mukaan aktiivitilaan, jossa keho kehittyy ja polttaa myös ylimääräisiä rasvoja pois. 

Epäsäännöllisesti liikuttaessa kehon primitiivimuisti luulee, että ollaan luolassa talven energiasäästötilassa. Siinä keho yrittää säästää kaiken rasvan pitkiä vähäravintoisia talvikuukausia varten ja varoo myös tuhlaamasta energiaa mihinkään esimerkiksi turhaan lihasten kasvattamiseen.

Mutta silloin kun liikutaan joka päivä, keho ymmärtää että on kesä ja ravinnon keruun, kasvun ja kehityksen aika. Kaikki systeemit rullaavat ja koko olemus nuorentuu.

Tämän mukaan viikossa saisi olla vain yksi harjoitukseton päivä. Tuo on aivan järkeenkäypää, vaikka itse en ole noin tiuhaa harjoittelua (vielä) kokeillut. Se on kuitenkin tullut aivan selväksi, että kolmen päivän perättäinen kymmenentuhannen askeleen kävely nostaa energiatasoa ja aloitteellisuutta ja sisäinen elämä saa kehosta paremman vasteen.

Autuutta aivoille -kortit saat nettikaupasta täältä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kävely, kunto, 10 000 askelta, harjoitus, aivot, aivojen kunto, Nuorempi ensi vuonna, Autuutta aivoille

Valoa tulevaisuudesta

Torstai 20.3.2014 klo 15:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin viimeksi Ilkka Koppelomäeltä oppimasta pomppimisesta, siitä miten muutama aivan pienikin pomppu energisoi ihmeesti. Tänään en kuitenkaan ole pompannut vielä ainoatakaan kertaa, vaikka olen noista pompuista intoillut muille. Äsken keskeytin jo kirjoittamisen noustakseni pomppimaan, mutta sitten puhelin soi ja se unohtui.

No, tähän sisältyy useampiakin viisaita asioista. Yksi on se, että kun aiot aloittaa jonkin uuden tavan, kirjoita se päivittäiseen tehtävälistaasi. Silloinkin kun tehtävä on noin yksinkertainen. Kun olet pomppinut, menet ja vedät sen listasta yli. Tietenkin voit sen jälkeen pomppia vapaasti niin monta kertaa kuin haluat. Ensimmäinen kerta päivässä on se ratkaiseva.

Päätösten pitäminen

Nyt kävin pomppimassa ja hyvältä tuntui. Selvä keventyminen ja energioistuminen, mikä merkitsee myös sitä, että ideat virtaavat helpommin kehoon, joka ne kuitenkin suorittaa käytännön tasolla. Ne jotka ovat lukeneet Steinerin Henkisen tiedon tie -kirjan, saattavat muistaa, että päätöksissä pysyminen on yksi henkisen koulutuksen osia, kurkkuchakran kehitysvoimien viides kohta: mielenlujuus kerran tehdyn päätöksen seuraamisessa.

Nythän oli kuitenkin kysymys aikaisemmin tehdyn päätöksen muistamisessa, joka on joskus yllättävän vaikeaa. Mutta kun jokin on vaikeaa ja saa ponnistella muistaakseen, se kehittää sisäisiä voimia, jotka taas muuttuvat chakroja kasvattaviksi ja vahvistaviksi voimiksi.

Steinerilla on myös mielenkiintoinen harjoitus, joka lähteeä itse vapaasti valitun sinänsä merkityksettömän teon muistamisesta ja tekemisestä joka päivä. Siitä kertova kirja on listallani, mutta tästä harjoituksesta ei tässä kannata puhua enempää, koska siihen liittyy kokonainen sarja. Tämä ensimmäisen muistamisen ja tekemisen harjoitus kehittää sisäisiä voimia, joita sitten käytetään seuraavassa harjoituksessa, ja siitä syntyneitä voimia taas seuraavassa.

Tavoite ja tulevaisuus

Pomppiminen auttaa tavoitteiden toteuttamisessa, mutta jotta tavoite voi toteutua, sen on ensiksi oltava olemassa. Joku on sanonut fiksusti, että useat ihmiset ovat tyytymättömiä, koska he eivät saavuta tavoitteitaan, joista he eivät tiedä mitä ne ovat.

Amerikkalaisilla on tähän hyvä lääke: luodaan tavoitteita ja kuljetaan niitä kohti. Olen lukenut runsaasti kirjoja, joissa kerrotaan, miten päätetään montako dollaria tililla tai palkkakuitissa on vuoden lopulla, ja sitten vain kuljetaan sitä kohti ja toteutetaan se. Mutta tuo ei selvästikään päde minulle. Tarvitsen jotain pehmeämpää tekniikkaa.

90-luvulla tein Orinin ja Sanaya Romanin hienoja meditaatioita, joissa tavoitteesta luodaan symboli. Se asetetaan mielikuvana ja tunteenakin vuoren huipulle ja luotetaan siihen, että kuvan sisäinen voima ohjaa tavoitteeseen, tai tavoitteen meidän luoksemme.

Ne ei tuokaan minulla toiminut. Olemme ryhmissä tai kursseilla tehneet meditaatioita, joissa harjoittelemme menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välisen vuorovaikutuksen avaamista ja puhdistamista, mutta nyt tuo kulku kohti tavoitetta.

Nyt tuossa maanantain valmennustilaisuudessa, josta kerroin, sain oivalluksen, että  tulevaisuuteen asetettu kuva voi olla lämpimämpi. Kuvittelen, miten tulevaisuudessa, joidenkin vuosien päässä, minua vetää puoleensa lämmin kultainen säteilevä ja lämmittävä energia. Minun tarvitsekaan liittää siihen kiinteitä mielikuvia, vaan paremminkin tunteita, tuntemuksia, energiasävyjä, ja henkeä.

Ainakin nyt parin päivän jälkeen tämä harjoitus on selvästi auttanut. Tavoitteen energia vetää selvästi puoleensa, mutta se ei ole liian täsmällinen rajoittaakseen vapauden tunnettani.

Ja nyt käytänkin tätä tilaisuutta pyytääkseni nöyrästi anteeksi teiltä kaikilta, jotka niin kärsivällisesti olette odottaneet seuraavaa kirjaani. Kyllä se tulee. Viimeinen läpiluku on nyt puolessa välissä. Ja se kertoo miten henkisen kasvun tie lämmittää ja vahvistaa tavallista elämää. Henkinen kasvu ei enää ole jotain erillistä, vaan ikiaikaiset henkisen tien opetukset tekevät elämästä täydempää, voimakkaampaa ja iloisempaa. Henkisen tien kulku vahvistaa elämää, niin tunteiden kuin elämänvoimien tasoilla.

Kirjan nimeksi tulee viimeisen vakaan käsitykseni mukaan Henkinen kasvu tai Henkiseen kasvuun.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen, kasvu, kirja, päätökset, pomppiminen, pomppimisharjoitus, Sanaya, Roman, Ilkka Koppelomäki,

Tasapainon harjoittelu

Sunnuntai 15.1.2012 klo 11:23 - Matti Kuusela

Kuulin pari päivää sitten radiosta judon harrastajan ohjeita kaatumiseen ja tasapainoharjoitteluun. Näin lumisten ja jäisten kulkiväylien aikana ne ovatkin paikallaan. Usein pienikin apu voi auttaa pystyssä pysymiseen tai turvalliseen kaatumiseen.

Ensimmäinen harjoitus on yksinkertainen. Seiso yhdellä jalalla, vuorotellen kummallakin, ja huojuttele ylävartaloa. Tämä on mukava ja joustava harjoitus, jota voi kehitellä moneen suuntaan. Ja jos se alkaa tuntua turhan helpolta, voi aina lisätä vaikeutta sulkemalla silmänsä tai nousemalla päkiälleen.

Tämä harjoitus auttaa saamaan tuntumaa koko vyötärön alueesta ja sen lihaksista. Vatsa tuntuu asettuvan paremmin paikoilleen ja kyljet heräävät eloon. Samoin lonkkaniveltä ympäröivät lihakset vahvistuvat. Ja se parantaa hyvää läsnäolon kokemusta koko kehossa.

 

Hyppyharjoitus

Toinen harjoitus oli seisoa jalat hieman harallaan ja hyppiä puoli kierrosta kumpaankin suuntaan. Tämä on hyvinkin herättävä harjoitus, joka lisäksi jyskyttää mukavasti. Ja sehän taas vahvistaa luustoa, mikä on oikein hyvä asia, etenkin jos kaikesta huolimatta joskun sattuu lipsahtamaan nurin, kuten monelle käy.

Kaikenkaikkiaan on hyvä oppia ajattelemaan harjoittelua koko elämän pituisena asiana. Meistä on luonnollista, että lapset ja nuoret harjoittelevat asioita, mutta jotenkin kuvittelemme, että vanhoina me saamme levätä laakereillamme.

Mutta harjoittelu ja etenkin lapsenmielinen harjoittelu on tärkeää läpi koko elämän. Tavoitteellinen ja säännönmukainen harjoittelu on hyvä asia, mutta jos se tapahtuu liikaa hampaat irvessä, sillä on vaara kovettaa eetteriruumista. Siksi on hyvä tehdä harjoituksia, jotka elävöittävät ja keventävät ja tapahtuvat aina uusilla tavoilla.

Jos puolen kierroksen hyppy alkaa sujua, voi alkaa harjoitella hypätä kumpaankin suuntaan ympäri koko kierroksen. Mutta jos ikä alkaa viitosella tai sitä suuremmalla numerolla, kannattaa harjoitella ensin muutama kerta puolta kierrosta. Kirjahyllyn kulmat ovat edelleekin kovia, jos niitä päin horjahtaa.

Hauska ja lähes uskomattoman tehokas rytminen lisäharjoitus on tehdä pieniä hyppyjä vuorottain kolme toisella jalalla ja kolme toisella. Niin pieneltä ja helpolta kuin tämä kuulostaakin, ainakin tässä iässä sen tehon tuntee oikein hyvin seuraavana päivänä. Ei siis kannata tehdä ensimmäisellä kerralla kovin montaa toistoa

Yleensäkin pienet ja pieniliikkeiset harjoitukset vaikuttavat enemmän eetterikehoon ja suuret ja voimalliset fyysiseen kehoon. Siksi on hyvä tehdä tosiaankin usein harjoituksia mahdollisimman pienillä fyysisillä liikkeillä. Se auttaa joskus energiavirtauksia avautumaan paljon enemmän kuin suuret tai voimakkailla vastapainoilla tehdyt liikkeet.

 

Tasapaino

Koska meidän aistimme eivät toimi pelkästään yksinään, vaan usein montakin päällekkäin, fyysisen tasapainon harjoitus auttaa myös ajattelun ja tunteiden tasapainoon, ja sillä on yhteys myös kuulemiseen ja samoin koko elämän tasapainoisuuteen.

Esimerkiksi totuus on aina tasapainokokemus, aistimuksen tai havainnon ja vastaavan ajatuksen tasapaino, niiden elävä kohtaaminen. 

Samoin liikeaistin harjoitus auttaa ajattelun ja tunteitten elävyyteen. 

 

Kaatuminen

Kaatuessaan lapsi usein tupsahtaa vaarattomasti takamuksilleen. Siihen tietystä auttaa se, että putoamismatka on huomattavasti lyhyempi kuin aikuisella. Mutta toinen syy on se, että lapsi koukistaa polvensa ja kaatuu yleensä rennosti.

Me aikuiset teemme luonnonmukaisesti kaatuessamme juuri päinvastoin kuin pitäisi. Me ojennamme kätemme ja jalkamme mahdollisimman pitkiksi, jäykistämme kehomme ja laitamme käden kaatuvan kehon alle. Kaadumme uljaasti ja taistellen kuin myrskyn taittama vanha puu.

Judo-opettajan mukaan kaatuessa on koukistettava polvet, vedettävä leuka rintaan ja kädet kehoa vasten. Silloin se on tarvallista ja kierähdämme maahan loukkaamatta itseämme.

Mutta aikuinen, jonka tietoisuus on enemmänkin päässä kuin koko kehossa, laittaa niin helposti loukkaantuvan ranteensa alimmaiseksi, kehon ja maan väliin. Ja kun tiedämme, että yhden hoitoon johtavan kaatumisen kustannukset ovat ainakin 10 000 euron luokkaa, ymmärtää, että kaatumista kannattaa harjoitella.

Jos mahdollista, etsi pehmeäluminen paikka, ja harjoittele aivan käytännössä tuota kaatumista käden kiinni vartalossa ja polvia koukistaen, leuka kiinni rinnassa. Ja yritä saada koko kaatuminen joustavaksi ja rennoksi.

Ellei hyvää harjoituspaikkaa heti löydy, on hyvä harjoitella tällaista kaatumista mielikuvissa, ja tosi monta kertaa. Tarvitaan useita toistoja, että uusi tekniikka alkaa mennä perille.

 

Speden tekniikka

Oikein liukkaissa kohdissa selviää Speden kehittämällä tekniikalla, joka on aivan loistava, vaikka aluksi tuntuukin hassunkuriselta.

Kävele lyhyin askelin jalkaterät sisäänpäin ja asettaen päkiät ensiksi maahan.

Tämä yksinkertainen tekniikka todella toimii. Siinä vartalon paino asettuu paremmin jalan päälle ja päkiät ovat joustavampia kuin kantapää ottamaan askelen vastaan.

Turvallista talvikävelyä!
Matti

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: tasapainoharjoittelu, tasapaino, ajattelun tasapaino, harjoittelu, kaatuminen, eetterikehon harjoitus, tunteiden tasapaino, turvallinen talvikävely

Onnellisuus

Tiistai 27.12.2011 klo 23:11 - Matti Kuusela

Jos ajattelemme, mitä meidän pitäisi tehdä tullaksemme onnellisiksi, kysymys tuntuu useimmiten lähes mahdottomalta selvittää. Ja kuitenkin ratkaisu on niin lähellä.

Jos luot mielikuvan onnellisesta ihmisestä tai onnellisesta pariskunnasta, mitä näet. Ainakin minä näen sisäisillä silmilläni ihmisen tai ihmisiä, jotka liikkuvat hillitysti ja suorittavat jokaisen tekonsa hartaasti - ja onnellisena.

Hämmästyttävää, mutta niin helppoa se on. Nyt ulkoinen mieli kysyy, mitä olisi tehtävä tuon onnellisuuden saavuttamiseksi, ja vastaus on niin yksinkertainen, että mieli ei sitä oikein tajua: kun ryhtyy elämään ja toimimaan onnellisena, tulee onnelliseksi.

Mitään muuta ratkaisua on vaikea kuvitella, vaikka voi vielä jopa sanoa: tekisin mitä tahansa tullakseni onnelliseksi. Mutta se mitä tahansa ei olekaan ratkaisu, vaan ratkaisu on onnelliseksi ryhtyminen. Nyt heti!

 

Onnellinen: Nyt!

Mitä jos kokeilet tukea tämän blogin loppuun onnellisena. Mitä koet?

Jos olet herkkä energioille ja tunteille, koet varmaan montakin muutosta. Ellet ole herkkä - vielä - niin aivan varmaa on, että alat piankin kokea muutoksia, jos vain ryhdyt onnelliseksi.

On minulle toinenkin mielikuva onnellisesta perheestä. Se on sellainen, jossa lapset ovat iloisia ja onnellisia, ja vanhemmat kannustavat heitä, hymyilevät ja näyttävät valoisilta ja myönteisiltä.

Ehkä me kukin voimme temperamenttimme mukaan valita tuollaisen enemmän hitaan ja hiukan sisäisen onnellisuuden tai sitten valoisan ja tanssivan ulospäin avautuvan onnellisuuden.

 

Yhteys kehoon

Yksi tärkeä asia onnellisuudessa on yhteys kehoon. Onnellisuus on sitä, että on onnellinen koko kehollaan. Ajatukset, tunteet ja kehossa eläminen ovat tasapainossa.

Jos päätit kokeilla onnellisuutta, niin kokeile nyt liikuttaa hieman kehoa niin, että saat onnellisuuden tunteen ja sen sisältämän lämmön laajenemaan ja syvenemään koko kehoon.

Jos tämä tuntuu liian vaativalta, voit lohduttautua sillä, että jos harjoittelet tätä onnellisuuden kokemista muutaman minuutinkin päivässä, se varmasti vaikuttaa, vaikka nyt tuntuisi miten pahalta tahansa. Onnellisuus on niin suuri voima, että sen harmonisoivat vaikutus alkaa toimia hyvin nopeasti kaikkien sekasortoisten tai vanhojen kielteisten tuntemusten läpi.

Huomaa vain, että tuo uusi onnellisuus lähtee sinusta, sinun omasta minästäsi. Se ei tule ulkoapäin vaan sisältä. Ja se on hyvin helppoa.

Vaativaksi onnellisuuden löytämisen tekee ennen kaikkea se, että me etsimme sitä kaikkialt muualta kuin omasta itsestämme. Me olemme tottuneet toteuttamaan asioita tekemällä jotakin, aivan kuin käymällä kauppaa maailman kanssa. Minä teen jonkin jutun, ja maailma antaa minulle onnen.

Mutta se ei mene niin. Nyt meidän on herättävä omaan todelliseen minäämme: Minä ryhdyn onnelliseksi.

Tiedän, me emme ole tottuneet sellaiseen, koska se merkitsee myös vastuun ottamista omalle itselle. Mutta se on tulevaisuuden suunta. Minuus meissä tulee yhä suurempaan ja suurempaan vastuuseen kaikesta omassa elämässämme ja myös koko maailmassamme.

Enkelit ja koko maailmankaikkeuden voimat ovat valmiita auttamaan meitä. Kun me minästämme lähdemme liikkeelle uuteen suuntaan, siitä lähtevät väreet kaikkiin suuntiin :)

1 kommentti . Avainsanat: Onnellisuus, onnelliseksi tuleminen, onnellisuusharjoitus

Hartaus ja myötätunto ajattelun ravintona

Maanantai 26.12.2011 klo 19:52 - Matti Kuusela

Koko vuoden kierto on kuin pienoiskoossa vuoden kolmentoista pyhän aikana. Jouluaaton yhteys kivikuntaan ja sen sisäisyyteen on melkoisin helposti aistittavissa, myös siitä, että tonttukansa on silloin näkyvästi liikkeellä, usein ainakin lasten havaittavana.

Joulupäivän yhteys kasvikuntaan on hankalammin havaittavissa, koska kasvien viaton valoisuus on niin huomaamatonta sielunelämässämme.

Toisen joulupäivän eläinkunnan yhteys sen sijaan nousee esiin jouluajan hiljaisuudesta. Vanhat kunnon rekiajelut ja yhä edelleen ainakin puheissa elävät tapanintanssit muistuttavasti tästä lapsenomaisen riemun ja liikkeen päivästä. Tänä jouluna myös tuuli oli mahtavasti mukana toisen joulupäivän teemassa ja näytti mahtiaan, aivan kuin muistuttaen meitä jostain ... välttämättömästä ... mutta mistä?

Joka tapauksessa on hyvä muistaa, että niinkuin joskus on ollut aika, jolloin puunlatvat ovat puhuneet meille kalevalaisia lausehia, tulee jälleen aika, jolloin me tunteittamme kautta opimme kuulemaan luonnon puhetta. Jo nyt meillä on mahdollisuus kokea, miten jokainen tuuli puhuu aivan omaa kieltään, kertoo aivan omasta tehtävästään.

Ensimmäinen arki, ihmiskunnan päivä, onkin jälleen arvoituksellisempi. Siinä luultavasti kaikki olemme hieman ymmällämme. Vasta viattomain lasten enkelivoimien päivänä, tällä viikolla tiistaina, voimma jälleen alkaa selvemmin kokea jotain, minkä saatammae tuntea sisimmässämme.

 

Kosminen myötätunto

Martta, myötätunnon astraalis-henkinen olento, kertoo flensburgilaisissa kirjoissa edelleen, miten hän ei ole myötätunto ainoastaan meidän maailmallemme, vaan koko kosmokselle, vaikka hän vielä ei olekaan täysin läsnä. Hän ei sitä itse sano, mutta on selvää, että hänen lähestymisensä on vahvasti kiinni meistä ihmisistä, meidän myötätunnostamme, meidän kyvystämme ylipäätään tuntea, ja kokea tunteita.

Joulu on hyvä esimerkkki siitä, miten lapset ovat valmiit ottamaan vastaan koko sen tunteen, mitä maailma eli luonnonhenget ja enkelit antavat, mutta meidän aikuisten on harjoitettava tunteitamme voidaksemme tuntea.

Ja tunteminen ei todellakaan ole mitään vanhanaikaista. Se vain oli aikaisemmin luonnonvoimaista. Nyt ihmiskunnan on opittava tuntemaan, sillä kuten varmaan olemme kaikki huomanneet, meidän ajattelumme käy yhä elämättömämmäksi, yhä tunteettomammaksi, yhä teknisemmäksi. Vain tunteet voivat pelastaa ajattelumme elävyyden, ja samalla ihmikunnan tulevaisuuden.

Iloinen uutinen on se vanha henkinen tieto, että samalla tavoin kuin ihmiskunta on aikoinaan onnistunut kehittämään ajattelun objektiivisuuden, on tunteiden kokeminen tulossa samalla tavalla objektiiviseksi. Suuri ero vain on siinä, että tunteet ulottuvat maailmankaikkeuden yhtä suurta porrasta syvemmälle tasolle kuin ajattelu.

Henkisellä kielellä ilmaistuna ajattelu kantaa astraalimaailmaan saakka, mutta tunteet aina alempaan henkiseen maailmaan eli alempaan devakaaniin saakka.

Aivan subjektiivisesti rakkauden, hartauden ja myötätunnon tunteet auttavat ajatusvoimiamme juurtumaan tähän todellisuuteen niin, että sen parantavat ja vahvistavat voimat elpyvät myös omissa kehoissamme.

Toinen suuri hartauden ja vastaavien tunteiden lahja on, että meidän normaali ajattelumme on tullut niin elämättömäksi, että sen kyky kertoa meille maailman salaisuuksista on heikentynyt. Miten usein monet saavatkaan hienoja ajatuksia, mutta nuo ajatukset jäävät niin ohuiksi, että ihmiselle jää usein jäljelle vain toistuvat kysymys, mitä se merkitsee? Mitä tämä tai tuo merkitsee?

Kun syvä ja esteettinen tunne liittyy ajatteluun, silloin ajatukset saavat itselleen syvyyttä, painoa, ulottuvuutta ja elävyyttä, niin ajatukset alkavat jälleen puhua meille sellaista kieltä, joka ravitsee meidän sieluamme, ja kertoo itse omasta merkityksestään.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuulten puhe, tunteet, ajattelu, tunteiden harjoitus, hartaus

Avautuminen omalle tielle - Kristus-totuus

Keskiviikko 17.8.2011 klo 5:06 - Matti Kuusela

Hei ystävät, hyvää huomenta teille, jotka jo aamulla olette täällä ja oikein hyvää keskiviikkoa kaikille. Keskiviikon Merkurius-voimat pitävät asioita liikkeellä ja luovat tasapainoa.

Keskiviikon arkkienkeli on ystävämme Rafael, joka tuo parantavia hengitysvoimia. Muistathan tuon vanhan kuvan Hermeksen sauvasta, jossa on pystysuora sauva ja kaiksi voimavirtaa vaihtelee sen ympäri niin kuin pullapitkossa. Voi ne käärmeiksi ajatella, jolloin nuo kaaret ovat täynnä energiaa ja se on selkärangan kolmen voiman kuva.

Mutta se kuva, jota nyt ajattelin, on elämäntie. Valtavan moni meistä ihmettelee elämäntiellä vielä viidenkymmenenkin molemmin puolin, mitä oikein tehdä. Paljon on takana, mutta jotain uutta kaipaa ja vanha työ ei enää oikein kanna.

Pitäisikö vaihtaa työtä?

No pitäisi. Jos tuo kysymys nousee esiin, se on melko varmasti merkki siitä, että vaihtamisen aika on tullut.

 

Merkuriuksen sauva

Merkuriuksen sauva on hieno symboli voimille, jotka voivat silloin auttaa. Harvoin me tiedämme aivan tarkasti mitä haluamme. Harvoin me uskallamme kulkea suoraan sitä kohti, mitä haluamme, vaan aika usein yritämme hieman hämätä itseämme olemalla muka tietämättömiä siitä, mitä haluamme ja tahdomme.

Monasti tuo tietämättömyys on hyvin todellista. Nuorena on upeaa, jos elämä kantaa ja ohjaa eteenpäin, mutta vanhempana epäröinti johtuu usein siitä, että olemme keränneet olemukseemme ja kehoomme vanhoja kielteisiä kokemuksia ja energioita, jotka ovat tietyllä tavalla älykkäitä.

Ne osaavat pitää puoliaan ja usein ne pyrkivät kaikin voimin estämään meitä sellaisilta uusilta asioita, jotka ne kokevat vaarallisiksi.

Niillä on siis tiettyä älyä - no ei kaikilla, jotkut ovat hidasvärähteisiä ja tyhmänlaisiakin energioita - mutta ne, jotka ovat älykkäitä, eivät kuitenkaan ymmärrä kokonaiskuvaa. Ja tuo oman kokonaiskuvan ymmärrys onkin se uudistava voima, joka liittyy meissä elävään henkeen ja minuuteen.

Voit keventää tällaisia energioita hengittämällä mielikuvana vasemman ja oikean välillä. Oikea tie kulkee niiden keskellä, mutta vapauttamalla sen kummallakin puolella olevia voimia, ne lähtevät jälleen liikkeelle.

 

Uskallin jälleen unelmoida

Kun luemme lehdistä julkkiksista, yksi mainittuja lauseita on tuo "Uskalsin jälleen unelmoida". Se ei ole mitenkään yleisin, mutta sen kuuleminen herättää aina jotain.

Milloin sinä viimeksi unelmoit?

On ihanaa, jos olet unelmoinut. Hoitavalta kannalta unelmien liike sielunmaailmassa vapauttaa myös vanhoja kiinni jääneitä energioita. Ja se on erittäin hyvä asia, etenkin jos uskallamme olla samalla luottavaisia sitä kohtaan, että kaikki menee hyvin.

Kun unelmoit, voit kuvitella että luot sisäisen elokuvateatterin, johon kutsut kaikki kehosi eri energiat, toimivat ja vähemmän hyvin toimivat, kaikki ne nauttivat sisäisten kuviesi esityksistä ja saavat uutta intoa ja väljyyttä töihinsä.

 

Kristus-totuus

Avautuminen Kristus-totuudelle (DS47) on meditaatio, joka auttaa syvällisesti oman vapauden ja oman tien löytämistä. Kristus on se suuri rakkaus ja viisaus, joka ei pakota, vaan auttaa sinua hyvin ymmärtäväisesti asettamaan elämäsi energioita ja suuntia kohdalleen.

Ajattele keventävää ja harmonisoivaa S-liikettä, vaikka mutkittelevana jokena. Unelmoi ja kutsu sisäiset energiasi mukaan katselemaan. Näytä mielessäsi näin syntynyttä kuvaa Kristukselle. Saat varmasti vastauksen, heti tai myöhemmin.

Kristuksella on myös paljon apulaisia. Voit näyttää sisäistä kuvaasi myös omalle enkelillesi, mestarillesi, Christian Rosenkreutzille, joka auttaa käytännön elämän kysymyksissä.

Tässä Kristus-totuus on se, joka vapauttaa sinut löytämään itseäsi ja tietäsi ja omaa maailmaasi, sillä tässä yhteisessä maailmassa meillä on jokaisella myös oma maailmamme. On onnellista luoda siihen yhteys

Rakkaudella
Matti

 

 

1 kommentti . Avainsanat: oma tie, oman tien löytäminen, Kristus-totuus, Rafaelin sauva, Christian Rosenkreutz, meditaatio, mielikuvaharjoitus, Kristus, keskiviikon enkeli

Parisuhteista johtajuuteen

Keskiviikko 30.3.2011 klo 18:06 - Matti Kuusela

Voiko parisuhteessa menestymistä harjoitella? Varmasti voi, mutta tilanteet ovat  elävästä elämästä eikä niiden harjoittelu tai jäljitteleminen suinkaan ole helppoa.

Tämän aamupäivän hoidosta - kiitos asiakkaalle! - nousi esiin parisuhdeharjoitus, jonka jäljillä olen tosin ollut jo pitkään, mutta tänään se loksahti paikoilleen.

Parhaimmillaan ihmissuhteet ovat kuin tanssia. Mielenkiintoista miten tässä tanssin elämys on vahvasti yhteydessä Plejadeihin eli suomeksi Seulasiin. Eräällä kielellä niiden nimi on Seitsemän tanssivaa sisarta, ja monilla muillakin kielillä nämä kauniisti kimmeltävät tähdet ovat saaneet hyvin samankaltaisia kauniita ja yhteisöllisiä nimiä.

Hyvät harjoitukset ovat mielellään yksinkertaisia, ja pyrin hoitojen yhteydessä antamaan sellaisia harjoituksia, jotka on helppo tehdä ja jotka ovat lisäksi tehokkaita ja nopeita. Tämän päivän toinen hoitoasiakas oli hieman huolissaan siitä, että hän ei ollut tehnyt suosittelemaani harjoitusta "paljon", vain kaksi, kolme tai neljä kertaa kerrallaan - koska se tuntui riittävältä.

Siinä hän teki aivan oikein. Koetan aina muistaa sanoa, että riittävä määrä näitä hoitavia harjoituksia on se, minkä itse kokee mukavaksi. Mutta meillä tosiaankin on vahvasti sisäänrakennettuna uskomus, että paljon on parempi - parempi kuin mikä, sopiva?

Hänelle tuo harjoitus oli melko yksinkertainen hypähdys, mutta olennaista onkin se, että harjoitus joka nousee hoitotilanteesta ja sen energioista, noutaa hoidon aikana vallinneen voimatilan ja vaikuttaa siksi niin voimakkaasti. Lisäksi aina kokeilen tuota harjoitusta itse asiakkaan energioiden kanssa.

 

Parisuhteet

Ensimmäisen mainitsemani hoidon tilanteessa koin selvästi, miten oikeastaan kaikki parisuhteiden ongelmat ovat hyvin yksinkertaisesti selitettävissä kiinni pitämisenä: toinen tai molemmat tahtoo pitää kiinni jostain näkemyksestä tai tilanteeesta. Usein syynä ovat henkilökohtaisten ja monasti karmallisten taipumusten lisäksi lapsuuden kokemukset ja traumat tai aivan yksinkertaisesti tottumukset.

 

PARISUHDEHARJOITUS

Ota kumpaankin käteesi pieni kaunis kivi tai esine. Toinen kivi symboloi sinua itseäsi ja toinen sitä toista henkilöä, jonka kanssa haluat parantaa energioiden tanssia. Harjoituksen voi tehdä aivan hyvin myös nimeämättä ketään. Vain kaksi ihmistä, tai kaksi kiveä.

Anna näiden kivien nyt tanssia keskenään, tehdä kaaria ja kieputuksia. Huomaa vain, että pidät koko ajan yllä näiden kivien välisen yhteyden. Koe miten ne ovat yhteisessä liikkeessä kiertässään toistensa ympäri tai lähetessään, mutta myös kulkiessaan kauemmaksi toisistaan.

Tee niin kauniita ja jatkuvia liikkeitä kuin osaat. Anna kivien tanssia keskenään samalla lapsenmielisyydellä kuin pikkulapset tanssivat.

Anna energioiden johtaa, käytä mielikuvitustasi, leiki. Pidä yhteyttä yllä muistaen että pohjimmainen tarkoitus on hiljaa ja lempeästi saada lukkiutuneet energiat jälleen avautumaan, unohtaa kiinnipitäminen ja nauttia liikkeestä, kehittää uudenlaista luottamusta.

 

Vaikka parisuhteessa ei ongelmia olisikaan, tämä on myös erinomainen henkisen kasvun harjoitus. Henkisellä tiellä tiedostaminen alkaa pohjata yhä enemmän koko kehoon ja sen energialiikkeisiin vapautuessaan fyysisistä aivoista.

 

Johtajuus

Samaan pakettiin sopii hyvin myös uutinen, joka kertoo Googlen löytäneen hyvän johtajan 8 ominaisuutta. Laittaisin tähän siihen linkin, mutta itse uutinen ehti kadota jonnekin. Ehdin kuitenkin printata sen.

Kenenpä elämänlaatua hyvän johtajuuden hallinta ei parantaisi. Me tarvitsemme johtajuuden kykyjä jo pelkästään itsemme kanssa, itsemme ohjaamisessa, mutta yhtä hyvin suhteessa lapsiin, vanhempiin, puolisoon, työtovereihin. Kaikissa tilanteissa hyvä johtaja on vahvoilla.

Ensimmäinen näistä ominaisuuksista - huom. siis ensimmäinen ja kaikkein tärkein - on olla hyvä valmentaja, keskustella kasvotusten ihmisten kanssa (alkutekstissä alaisisten) ja tarjota jokaiselle heidän vahvuuksiinsa pohjautuvia ratkaisuja.

Tämähän on aivan mahdottoman hyvä ohje, joka kannattaa muistaa kaikissa tilanteissa, joissa on muiden kanssa. Tällaisia valmentajia ja johtajia tarvitaan kaikkialla. Tekee jopa mieleni sanoa, että tällaisia johtajia me kaikki kaipaamme ympärillemme. Mikäpä on mukavampaa kuin se, että joku tulee tarjoamaan minulle juuri omien vahvuuksieni mukaisia ideoita tai tehtäviä.

Toinen on delegoida valtaa tiimille eikä puuttua kaikkiin yksityiskohtiin, mutta olla saatavilla, jos ryhmä tarvitsee neuvoja. Tätäkin tekniikkaa voisi varmasti käyttää laajemminkin kuin vain työpaikalla.

Kolmas on osoittaa mielenkiintoa tiimin jäsenten menestykseen ja henkilökohtaiseen hyvinvointiin, opetella tuntemaan toiset. Tässä tullaankin sitten amerikkalaisen ja suomalaisen energiasykkeen eroihin. Ehkäpä noin on hyvä, mutta aluksi voisi olla outoa ja jopa pelottavaa, jos pomo tulisi kysymään mitä teen vapaa-ajallani. Mutta voi olla, että tilanne on muuttunut. Itse olen ollut oikeissa firmoissa töissä viimeksi 70-luvulla, joten asiat ovat saattaneet muuttua ainakin joillakin aloilla.

Neljäskin on asia, jota kannattaa miettiä: auta alaisiasi priorisoimaan työitään ja käytä valtaasi poistaaksesi esteitä heidän tieltään!

Näin jos olemme toinen toistemme valmentajajohtajia ja teemme lisäksi elämäntanssiharjoituksia, niin eiköhän tämä maailma tästä parane!

Rakkaudella
Matti
Enkelimaa.fi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: parisuhdeongelmat, parisuhdeharjoitus, hyvä johtajuus