Matin blogi

Ihmiskunnan sydänpiiri

Lauantai 31.5.2014 klo 23:43 - Matti Kuusela

Ihmiskunnan elämässä vaikuttaa ihmeellinen tasapaino, vaikka sitä päivittäisessä elämässä ei aina huomaakaan. Kun me esimerkiksi nyt keväällä kohoamme sisäisesti yhä ylemmäs valoon ja lämpöön, niin syksen tullen me tuomme saamamme uudet kosmiset päivitykset jälleen maan päälle uusiksi työvirikkeiksi.

Tosin kesällä meidän sisäisyytemme kohoaa niin korkealle arkkienkeli Urielin opastuksen piiriin, että me emme pysty sitä tietoisuudellamme seuraamaan. Koemme vain olevamme kesän kuumuudessa jollain tavalla unessa. Mutta mitä vahvemmiksi tulemme henkisesti, sitä enemmän pystymme ottamaan kesän lahjoja vastaan sisäisyytemme tietoiseen puoleen.

Kohti helluntaita

pentecost_maria.jpgLapsuudestani muistan vahvasti helluntaiset automatkat sukulaisten luon. Silloin tuomet tuoksuivat ja kukkivat valkoisina usein juuri helluntain aikaan. Vanhemmat sukulaiset istuivat pihakeinussa ja kävivät läpi sairauksiaan, ja me nuoremmat koimme jotain ihmeellistä taianomaista aikaa.

Samaa lapsuuden lumoa voi nyt vain muistella, mutta muisteluissakin on ihmeellinen uudistava ja vahvistava voima, jossa yhtyy enkeleiden ja luonnonhenkien läsnäolo, samoin Kristuksen ja Sofian, vaikka sitä ei vielä silloin ymmärtänyt..

Helluntaina erityisyys näissä muistoissa on siinä, että juhlan tunnelma oli jollain tavoin hyvin tasapainoisesti läsnä fyysisessä ja sielulllisessa ja henkisessä kokemuksessa, tai lämmössä, ilmassa, värien kauneudessa, tuoksuissa, kukkien alkavassa kesäloistossa.

Helluntai on juhla, joka vahvistaa ihmistä tämän luonnon ja hengen yhteyden kokemissa.

Mutta nyt me olemme kulkemassa vielä helluntaita kohti. Helatorstain taivaaseenastumiseensa saakka Jeesus oli ollut opetuslastensa ja seuraajiensa kanssa lähes päivittäin, opettaen ja valmistaen. Nyt kaikki muuttui. Helatorstain jälkeen Neitsyt Maria ja opetuslasten piiri koki valtavaa yksinäisyyttä Jeesuksen jätettyä heidät. Jatkan tästä suoralla lainauksella Valentin Tombergilta:

Tuosta päivästä alkoi opetuslapsille surullinen aika. He tunsivat itsensä hylätyiksi ja syvästi yksinäisiksi... heidän sielunsa vajosivat pimeyteen ja yksinäisyyteen. Heidän tuona aikana kokemaansa surua voi tuskin verrata mihinkään tuskaan, jota ihminen voi kokea tavallisessa elämässä. Sillä sen... aiheutti kaiken sen poissaolo, mikä antaa mikä antaa sielulle elämän ja merkityksen...

Opetuslasten sielun kuoleman kokemus edelsi helluntain tapahtumaa ja oli sille välttämätöntä valmistusta, sillä tuossa tapahtumassa oli kysymys sielun ylösnousemuksesta, kokemuksesta jonka saattoi saada ainoastan sielunkuoleman jälkeen.

Mutta tuotta tuskallista kokemusta lievensi yksi tosiasia, nimittäin se, että se oli kaikkien opetuslasten yhteinen kokemus ja sillä tavoin jaettu. Opetuslasten yksinäisyys oli henkinen kokemus; ihmisyyden kannalta se oli side, joka liitti heidät ryhmäksi mitä syvimmällä tavalla. Sillä jaettu suru on jotain, mikä liittää ihmiset yhteen mitä vahvimmalla tavalla, ja tämä opetuslasten jakama yhteinen suru oli se, mitä tarvittiin yhdistämään opetuslasten piiri helluntaitapahtuman vastaanottajaksi.

Sillä opetuslasten piirin oli muodostuttava aivan erityiseksi piiriksi voidakseen ottaa vastaan sen, mitä helluntaina oli tulossa. Tuon ykseyden... oli ulotuttava tunne-elämän kaikkein syvimmille tasoille saakka. Opetusten sisäisten olemusten tuli kutoutua yhdeksi kuin yliaistisen ihmissydämen kaksitoista virtausta. Opetuslasten ryhmän oli muodostuttava yhdeksi sielulliseksi keskukseksi, joka vastaa ihmissydämen henkistä rakennetta.

Sillä sielun ylösnousemus on koettava sydämessä, se oli koettava sydämessä, joka edustaa koko ihmiskuntaa. Ja sellainen sydän oli valmistettava, sydän joka muodostui sellaisesta ihmisryhmästä, jota yhdisti yhteisen surun kärsimyksen kokemus, aivan niin kuin kukan terälehdet muodostavat yhden kokonaisuuden.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helluntai, helatorstai, opetuslapset, Valentin Tomberg

Taivaaseenastumisen jälkeen

Perjantai 30.5.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Helatorstain jälkeen apostolit ja Neitsyt Maria viettivät suurimman osan ajastaan yhdessä, hartaudessa ja rukoillen ehtoollisalissa, Ja kun edellisessä blogissa kirjoitin, Jeesus nimitti helatorstain aamuna ennen ehtoollisrakennuksesta tlähtöä Marian uuden yhteisön keskushenkilöksi. Sillä hän jo valmisteli pian tulevaa helluntaita, jossa Marialla oli keskeinen tehtävä.

Pyhä henki on nähty vahvasti naisellisena olemassaolon puolena, vaikka muistan omasta lapsuudestani, että vaikka pyhä henki ei kuulostanut kovin miehekkäältä, ei ollut myöskään mitenkään vahvasti naisellinen luonteeltaan. Muistan edelleen, miten oli melko suuri ajatus, kun tuumiessani miten Pyhän kolminaisuuden miehisyyden ja naiseuden saisi tasapainotetuksi, ja kokeilin siihen Pyhää henkeä naisellisuuden edustajana. Mutta eihän sekään auttanut, sillä silloinkin kolminaisuudessa miehet olisivat vielä johtaneet 2-1.

Silti Euroopassa on vahva perinne nähdä Pyhä henki ikuisen naiseuden edustajana, vaikkei varsinaisesti naisellisena. Pyhän hengen kokeminen Lohduttajana on myös selvästi yhteydessä naisellisuuteen, vaikka tämäkään puoli ei luterilaisessa opetuksessa ole mitenkään ollut esillä. Katolisuudessa tuo tuntuma on selvästi vahvempi.

Isis ja Osiris

Kun puhumme Jeesus Kristuksesta, niin minulle on aivan selvää, etten puhu hänestä mitenkään yhden uskonnon edustajana, vaan henkisenä todellisuutena. Kristus on henkinen olento, joka on tullut tunnetuksi monissa uskonnoissa niin ennen maallista elämäänsä kuin sen jälkeen. Samoin on Marian laita, hänen jota kutsumme Jeesuksen äidiksi ja sitten Neitsyt Mariaksi. Myös on hän on ollut vanhana aikana tunnettu muuallakin kuin juutalaisten keskuudessa.

Egyptiläiset tunsivat Marian Isiksenä ja Kristuksen Osiriksena, mutta he olivat tuttuja kaikkialla maailmassa. Hindulaisilla, buddhalaisilla ja kreikkalaisilla oli heistä omat kokemuksensa ja omat nimensä. He esiintyvät Kalevalassa ja aivan kristillissävyinen Maria ja lapsi -veistos on tunnettu myös eteläisestä Espanjasta ennen ajanlaskumme alkua.

Juhlat

Kaikkialla maailmassa valmisteltiin Kristuksen tuloa maan päälle, ja hänen ohellaan saapui myös maailmanviisaus, Sofia, tähän suurenmoiseen olentoon liittyneenä helluntain tapahtumassa. Vuoden keväisen puolen juhlista joulu on melko helposti ymmärrettävissä, koska fyysinen syntymä on meille kaikille niin tuttu.

Pääsiäinen on vaativampi ja sen tajuaminen vaatii runsaasti ajatustyölä. Silti pääsiäinen keväisenä ylösnuiosemuksen juhlana sopii yhtä hienosti keväiseen luonnnontodellisuuteen kuin joulu talveen. Pääsiäisen ongelma ainakin meille suomalaisille on paljolti siinä, että meidän on vaikeaa todella eläytyä ja mennä mukaan ylösnousemuksen ilon kokemukseen. Joulun sisäisyys on paljon luontevampaa, vaikka ei monelle helppoa sekään.

Helatorstai sen sijaan kallistuu jo niin voimakkaasti näkymättömän henkisyyden puoleen, että sitä varmaan ajatellaan kovin vähän. Alitajuisesti sen sijaan taivaaseen kohoaminen on näyttää olevan yhä voimakkaammin läsnä. Alussa mainittu taivaaseenastumisen ja ylösnousemuksen käsitteiden sekaannus puhuu juuri siitä, miten monissa sieluissa tuntuu elävän vahva kaipuu henkiseen kohoamiseen ja maallisen elämän vaikeuksista vapautumiseen.

Helluntai puolestaan näyttää, miten kaikki on tasapainossa. Noustuaan taivaaseen eli maan näkymättömään eteeriseen piiriin Jeesus heti kymmenen päivän jälkeen oli valmis lähettämään Pyhän hengen takaisin alas, meidän piiriimme fyysisellä tasolla.

Siitä tyhjyydestä, jonka Jeesuksen läheiset kokivat opettajansa lähdettyä ei heissä niinkään syntynyt kaipuuta lähteä pois maan päältä, vaan seurauksena olikin helluntain kehitysihme: ihmispersoonan ja minuuden henkinen vahvistuminen - mikä ei siis merkitse egoismia. Se merkitsee, että opetuslapset olivat jo niin vahvistuneita henkisessä koulutuksessaan, että he kykenivät ottamaan vastaan Marian kautta virtaavan henkisen läsnäolon voiman niin, että se synnytti heissä jokaisessa yksilöllisen henkisen ymmärryksen ja kyvyn opettaa. Ei siis niin, että henkinen voima olisi vain virrannut heidän jokaisen kautta, vaan he kykenivät muodostamaan siitä yksilöllisen henkisen kokemuksen.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helatorstai, helluntai, Kristus, opetuslapset, Maria

Helatorstai

Torstai 29.5.2014 klo 16:23 - Matti Kuusela

Helatorstailla ja helluntailla on sama skandinaavinen alku, joka puhuu pyhyydestä, eheydestä ja parantamisesta. Mutta mitä helatorstai tarkoittaa? Se sijaitsee kalenterissa tasan neljäkymmentä päivää pääsiäisestä, ja helluntaihin on siitä matkaa vielä kymmenen päivää. Helluntai on siis viisikymmentä päivää päivää pääsiäisestä, mistä tulee myös sen englanninkielinen nimi pentecost.

Toinen suomessa käytetty nimitys on Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Onneksi suomenkielessä nämä kaksi sanaa, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen ovat selvästi erilaisia. Ovathan ne sitä myös englanniksi, resurrection siis ylösnousemus ja ascension taivaaseenastuminen. Jostain syystä ne ovat suomennoksista useimmiten pahasti sekaisin ja niinpä ascension on new age -teksteissä todella usein käännetty ylösnousemukseksi, mikä on todella pahasti väärin.

Tiellä kohti taivaaseenastumista

Kristuksen ylösnousemuksesta taivaaseenastumiseen kesti siis neljäkymmentä päivää, minkä aikana hän oli usein yhteydessä oppilaisiinsa ja opetti heitä. Sinä aikana hän esiintyi puhdistuneessa ja muuntuneessa fyysisessä kehossaan, jota nimitetään myös ylösnousemusruumiiksi.

Tuo keho oli fyysinen, mutta se ei ollut enää fyysisen aineen täyttämä kuten tavalliset ruumiimme, ja siksi se ei myöskään ollut kaikkien havaittavissa. Ylösnousseen Kristuksen näkemiseksi oli jo oltava jossain määrin selvänäköinen, kuten Kristuksen seuraajat ja oppilaat olivat.

Normaalisti ihmisen kuollessa hänen minuutensa yhdessä eetteriruumiin ja astraaliruumiin kanssa irtoaa fyysisestä ruumiista. Silloin fyysisestä ruumiista vapautunut eetteriruumis laajentuu sisäiseen tilaan ihmisen siihenastisten elämäntapahtumien panoraamaksi.

Jeesuksen elämän kohdalla ei tapahtunutkaan samalla tavalla, koska hänen fyysinen kehonsa ei hävinnut minnekään. Tämän uuden ja korkeammin värähtelevän ylösnousemuskehon yhteydessä Kristuksen oli kuitenkin mahdollista vapauttaa vanha Jeesuksen eetterikeho muistoineen ja antaa se opetuslasten yhteiseen käyttöön. Opetuslapsethan olivat jo aikaisemminkin olleet olemuksellista hyvin lähellä Jeesusta.

Tästä eetterikehosta hänen seuraajansa saivat tukea ja lohdustusta ja erityisesti neljä hänen seuraajistaan sai siihen voimakkaan yhteyden: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Se mitä he myöhemmin kirjoittivat evankeliumeinaan, sen he saivat tästä Jeesuksen Kristuksen eetterikehosta.

Myöhemmin esimerkiksi se, mitä kirkkoisä Augustinus tai Rudolf Steiner saattoivat kirjoittaa Jeesuksen elämän tapahtumista, oli peräisin tästä maan piiriin vaikuttamaan jääneestä Jeesus Kristuksen eetterikehosta, jota voi nimittää myös Ikuiseksi evankeliumiksi, koska se on pystyvästi täällä meidän kanssamme.

Helatorstai

Viimeisinä päivinä ennen helatorstaita Kristus oli lähes taukoamatta opetuslastensa kanssa useimmiten siinä pyhässä salissä, jossa myös viimeinen vanha ja ensimmäinen uusi ehtoollinen olivat tapahtuneet. Hän ruokaili heidän kanssaan, rukoili heidän kanssaan ja opetti heitä.

Helatorstaita edeltävänä päivänä Jeesus ja opetuslapset sekä pyhät naiset olivat kokoontuneina Lasaruksen kotiin Betaniassa. Sieltä he palasivat Jerusalemiin ja pian auringonlaskun jälkeen he saapuivat taloon, jossa heille oli valmistettu illallinen. Mutta sen jälkeen tapahtui vielä toinen rakkauden ateria, jossa Jeesus siunasi leivän ja viinin ja opetti jälleen.

Sen jälkeen hän meni yhdentoinsta apostolin ja Marian kanssa ehtoollissaliin, jossa heidän sanotaan viettäneen pyhää sakramenttia samoin kuin aikaisemmin kiirastorstaina. Toiset opetuslapset ja naiset viipyivät sen aikana rakennuksen muissa osissa rukoillen ja laulaen läpi yön.

Seuraavana aamuna Jeesus nimesi Marian - siis Neitsyt Marian - juhlallisesti apostolien ja seuraajiensa edustajaksi ja keskushenkilöksi.

Helatorstain aamunkoitteesta he lähtivät pyhästä salista. He kävivät useissa kaupungin paikoissa Jeesuksen opettaessa jatkuvasti. Auringon noustessa korkeammalle he kiipesivät Oljymäelle, puolenpäivän tienoilla aina sen huipulle saakka. Heidän kulkiessaan Jeesus säteili yhä enemmän ja enemmän valoa. Sen voima kasvoi ja kasvoi ja tuli lopulta kirkkaammaksi kuin aurinko taivaalla. Ja siellä, opetuslastensa ja paikalle kokoontuneen väkijoukon edessä Jeesus katosi tähän valon kirkkauteen. Ja enkelit ilmestyivät valon säteistä.

Mutta jos sanomme, että Jeesus astui taivaaseen, niin se ei ole koko totuus, sillä tuona hetkenä hän siirtyi maan eetteriseen maailmaan, pysyvästi. Hän itse asiassa tuli lähemmäksi meitä kaikkia. Paljon on tapahtunut hänen olemuksessaan yhteydessä maan, auringon ja kuun voimiin tuosta ajasta lähtien, mutta nyt jo lähes sadan vuoden ajan hän on ollut etenkin henkisesti läsnä. Viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana voimme sanoa hänen läsnäolonsa olleen enemmän olemuksellista, voimakasta ja vaikuttavaa kyllä, mutta nyt hänen henkinen läsnäolonsa merkitsee sitä, että meidän on opittava tuntemaan hänet vapaassa henkisyydessämme, ei enää pelkkänä uskona, opetuksena tai voimana.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helatorstai, neitsyt Maria, ikuinen evankeliumi; Kristus

Juhannus

Perjantai 21.6.2013 klo 14:43 - Matti Kuusela

Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhannusta!

Ennenvanhaan ihmiskunta juhli voimakkaasti vuodenaikojen käännekohtia, kesän ja talven tasauksia ja kevään ja syksyn käänteitä. Kristuksen olemuksen liittyessä maan piiriin näiden juhlien merkitys hieman muuttui. Nyt kun Kristus ensimmäisenä helatatorstaina astui "taivaaseen", hän itse asiassa astui maan eetteripiiriin. Hän ei mennyt minnekään pois, vaan hän tuli vielä voimakkaammin maan asukkaaksi. Hän liittyi maahan. Fyysisen kolmen ja puolen vuoden aikana Kristus eli maan päällä, mutta helatorstain taivaaseen eli eetterimaailmaan liittymisen jälkeen hän on elänyt maassa - tai maan vuodenaikojen vaihtelussa.

Siksi myös näiden neljän vuodenaikajuhlan merkitys on muuttunut. Ennen kuin Kristus tuli maan päälle, ihmiskunnan vihityt pyrkivät virittämään vuodenaikajuhlissa maan fyysisen ja eetterisen olemuksen keskinäistä suhdetta niin, että Kristus pystyy tulemaan maan piiriin. Siksi oli tärkeää tietää täsmälleen milloin esimerkiksi kesäpäivänseisaus oli. 

Juhlien uudistuminen

Nyt kun Kristus jo on maan päällä tai maan piirissä, oikeastaan maan elämänolemuksen sisällä juhlien painopiste on muuttunut tilallisesta virityksestä ajalliseen. Olemme siirtyneet tilaan ja paikkaan liittyneistä täsmällisistä juhlista enemmänkin ajanvirran juhliin. Siksi kristillisen ajan juhlien ei enää ole niin tärkeää osua aivan täsmälleen niille paikoille, joissa kosmiset tilalliset muutoksen tapahtuvat. Kun ennen itse juhla rituaaleineen oli tärkeintä, nyt tärkeintä on se sisäisyys ja ne tunnelmat, joita jokainen yksityinen ihminen luo näiden juhlien yhteydessä.

Enkelien kannalta katsottuna me olemme siirtyneet näissä suurissa juhlissa muodonhenkien ajasta liikkeenhenkien aikaan, jolloin sisäinen liike saa aivan uuden merkityksen. Parhaimmillaan me voimme jopa alkaa aavistaa näiden juhlaaikojen sisäistä olemusta niin, että me voimme kohota ainakin pieneltä osalta tajuntaamme lähemmäksi viisaudenhenkiä, jotka voivat lahjoittaa meille näkemyksen näiden juhlien yhteydestä koko aurinkokuntaamme, ei ainoastaan maahan.

Urielin aika

Kesällä arkkienkeli Uriel tuo meille lämmön myötä muiston maan
ensimmäisestä inkarnaatiosta, joka oli180767_194325020597260_100000592900475_638137_6992440_n.jpg pelkkää lämmön olemusta. Se oli myös aikaa, jolloin ihmisen fyysinen olemus sai ensi alkunsa, ja siksi meissä herää kesällä syvä tarve kokea fyysisen kehomme olemus läsnäolevammin kuin muina aikoina, ei vielä toiminnan kautta kuten syksyllä, vaan puhtaasti antautuvana läsnäolemisena.

Samalla Uriel kohottaa meidän sisäisiä tasojamme maallisuuden piiristä kauas kosmisiin, koko aurinkokuntamme korkeuksiin, jossa meidän sisäinen aurinkoyhteytemme päivittyy. Me saamme kesällä korkeampiin olemustasoihimme maailmankaikkeuden uusimmat viestit, joita me sitten syksyllä arkkienkeli Mikaelin avulla riennämme innoissamme toteuttamaan.

Voit kuvitella miten kesän henkisissä korkeauksissa Uriel aivankuin kultaisilla ikiviittomilla ohjaa ihmissielujen korkeampia ulottuvuuksia.

Juhannus

Juhannuksena tässä vuodenkierrossa tapahtuu erityinen täydentyminen. Eetterivoimamaapallon läpi kulkee silloin puhdas henkinen virtaus juhannuksesta jouluun maapallon vastakkaiselle puolelle. Koska tämä virtaus on yhteydessä myös fyysiseen maahan, se on todellisuudessa vielä monimutkaisempi, mutta ajattele sitä nyt eläytyen vain maan puhtaiden eetterivoimien kannalta: toisella puolella maata Urielin kantamana ihmisolemus laajentuu maailmankaikkeuden kulkaisen valon korkeauksiin. Toisella puolella maata arkkienkeli Gabrielin kantamana tuo kosminen kultavaloa kiertyy ihmissydänten sisäisyyteen, mahdollistaen aina joka vuosi uuden sisäisen sielunlapsen syntymän.

Kesällä ihminen koskettaa suurta kosmista alkukuvaansa, sitä suurta ihmistä, joka ulottuu yli koko aurinkuntamme, ja syksyn aikana me tuomme tämän kosmisen ihmisen kultavalon omiin sydämiimme. Kesällä me laajennumme kokemaan ihmisyyden laajuuden, talven joulusydämessä me koemme yhteyden läheisiimme ja toisiin ihmisiin sydäntemme kautta.

Ja nyt se suuri asia: kaikki tämä tapahtuu oikeastaan Kristuksen olemuksessa. Maan nykyisessä olemuksessa vuodenajan ovat Kristuksen sisäistä elämää, johon me näiden juhlien kautta osallistumme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, juhlat, henkinen, merkitys, Kristus, helatorstai, taivaaseen astuminen, arkkienkeli, Uriel, Gabriel, Mikael

Helatorstai

Keskiviikko 8.5.2013 klo 20:07 - Matti Kuusela

Mitä tapahtui helatorstaina eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä alkupääsiäisen jälkeen vuonna 33? Judith von Hallen Kristuksen ylösnousemus-kirjan mukaan on tärkeää ymmärtää, että opetuslapset eivät pääsiäisen jälkeen nähneet Kristusta ylösnousemuskehossaan fyysisin silmin vaan sielunsilmin.

Kun pääsiäisenä viimeinen ja sitä seuraava uusi ehtoollinen oli nautittu, Kristus opetti auringonnousuun saakka. Aamuhämärissä hän opetuslapsineen sekä naiset ja muutama muu oppilas suuntasivat kulkunsa Getsemaneen. Kristus kulki melkein painottomana, yhä nopeammin, säteillen kaikkea sitä rakkautta mitä suinkin voi maan päällä antaa. 

Öljymäellä Kristuksen ylle ilmestyi sateenkaari, joka tuli kuin muista sfääreistä, ja hän tuli kirkkaammaksi kuin aurinko, joka oli juuri nousemassa Öljymäen takaa. Hän itse oli aurinko, hän tuli auringoksi.

Hän antoi maalle siunauksensa nostamalla vasemman kätensä ja antamalla kosmoksen mahdin virrata itseensä ja sitten kohti maata alas suunnatun oikean kätensä kautta. Sitten hän lähetti tämän virran ihmisille vasen käsi sydämellään ja oikea siunaten. Se oli sanoinkuvaamaton kosmisen rakkauden virta, joka kuljetti Kristuksen kaiken yli-inhimillisen rakkauden sen tähtikodista Kristuksen sydämeen ja sieltä maahan, näin liittäen yhteen henkiset ja maallisen maailmat.

Ylösnousemuskeho

Se Kristuksen fyysisten voimien keho, joka paljastui opetuslapsille yhä uudelleen pääsiäisen ylösnousemuksen jälkeen, oli sielunsilmin nähtävissä oleva henkinen keho, joka tuli näkyväksi siihen valmistautuneille opetuslapsille ja naisille.

Tämä ylösnousemuskeho toimi pääsiäisen jälkeen aina taivaaseen astumiseen saakka Kristuksen ulkoisena kehona esimerkiksi hänen jatkaessaan opetuslastensa opettamista. Tuon 39 päivän ajan Kristus kuoleman portin läpi kuljettuaan on tavallaan kuollut, mutta voittanut kuoleman, hän on opetuslasten ja naisten sielunsilmien nähtävissä jatkaessaan toimintaansa. Hänellä on fyysinen keho, mutta aivan erilaatuinen fyysinen keho, kuin meidän aineen täyttämä fyysinen ruumiimme.

Taivaaseenastumisessa Kristus siirtyy henkiseen maailmaan, jota voimme pitää henkisenä maan piirinä. Kun Kristus sanoo, ettei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Minun kauttani, se merkitsee, että ihmisen on käytävä Kristuksen asuttaman Maan eetterisen piirin kautta halutessaan Isän luo. Hänen on otettava käyttöönsä se, mitä häneen virtaa Kristuksen hengestä.

Opetuslapset näkivät, miten Kristus ylösnousemuskehossaan kuin hajosi ja astui maan kosmiseen piiriin. Hän on nyt se Kristus, jonka yhä useampi voi nyt ja tulevaisuudessa tulla näkemään. Opetuslapsilta Kristus hävisi tässä näkyvistä. He olivat nähneet Kristuksen fyysisen maailman piirissä, mutta eivät eteerisen, kuten Paavalille tuli mahdolliseksi.

Taivaaseen astuminen

von Halle kertoo näin:

Tämä taivaaseenastuminen oli joka tapauksessa opetuslapsille voimakas ja ratkaiseva näky. Kosmoksen, puhtaan hengen valo, joka ei ole tästä maailmasta, liittyi ylösnousemuskehon valonloisteeseen, joka oli yhtä kirkas kuin pääsiäisaamuna - paitsi että nyt opetuslapset ja naiset tiedostivat sen. Ja vaikutti siltä kuin Hänen ylösnousemuskehonsa liukenisi näiden kahden valon yhdistyessä. Oli kuin kaksi tulta olisi liittynyt yhtee yhdeksi voimakkaaksi liekiksi. Aurinko nousi hänen takanaan, ja Öljymäen takaa. Mutta hän loisti sitä kirkkaammin. Ja hänen päänsä ja kasvonsa kääntyivät aurinkoon ja liittyivät Aurinko-isään, ja vasta sitten hänen muu ruumiinsa. Oli kuin hän olisi noussut taivaaseen hänen jalkojensa viimeisenä liittyessä suureen loisteeseen. Koska tämä valo oli aurinkoa kirkkaampi, vaipuivat kaikki läsnäolijat maahan Kristuksen liityttyä kokonaan tähän maan henkiseen piiriin.

Lähde Judith von Halle: "Ja ellei Hän olisi ylösnoussut..." Oheisissa lainauksissa olen muuttanut suomennosta hieman tähän kirjoitukseen sujuvammaksi. - Rakkaudella, Matti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Judith, von Halle, Kristus, helatorstai, Getsemane, rakkaus

Helatorstai

Torstai 17.5.2012 klo 14:06 - Matti Kuusela

Pyhä torstai eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivä ei merkitse niinkään kaukaiseen taivaaseen menoa, kuin Kristuksen asettumista maan elämänvoimien piiriin. Kristuksen asettuminen maan piiriin noudattaa hyvin erilaista ajallitsta rytmiä kuin maan ihmisten elämä.

Se mitä tapahtui Jordanin kasteessa ei ollut niinkään syntymä maan piiriin, niin kuin ihmisellä on syntymä, vaan siinä Jumala selvästi lausuu, että olen siittänyt poikani. Aika Jordanilta ristille on jumalalliselle tai kosmiselle Kristukselle vastaava vaihe kuin odotusaika äidin kohdussa.

Tuon runsaan kolmen vuoden aikana Kristuksen kosminen olemus vähitellen asettuu yhä syvemmin ihmiskehoon, niin että voidaan sanoa hänen olleen kehossaan sekä ihminen että jumala. Siitä Jeesus puhuu myös Kaanaan häissä sanoessaan että minun aikani - eli täysi läsnäolo fyysisessä maailmassa - ei ole vielä tullut. Golgatan ristillä hän viimeisiksi sanoikseen lausuu, että se on täytetty. Silloin hän on kokonaan ihminen, ja silloin hän varsinaisesti syntyy maan päälle kuolemansa kautta, ylösnousemuskehossaan, joka on muuntunut ja uudistunut fyysinen ruumis.

Ylösnousemuskeho eroaa normaalista fyysisestä kehosta siinä, että se ei ole aineen täyttämä. Se on normaaleille fyysisille silmille näkymätön eli henkinen. Kristus voi sen kuitenkn helposti tehdä näkyväksi ollessaan tuon 40 päivän päivän ajan maan fyysisten voimien piirissä pääsiäisestä helluntaihin. Tuo aika on Kristuksen varsinaisen maallisen elämän aika. Ja se päättyy helatorstaihin eli taivaaseen astumiseen.

Tässä taivas kuitenkin tarkoittaa lähinnä niitä "pilviä", joiden piiristä hän nyt meidän aikanamme on jälleen toisessa tulemisessaan astumassa keskuuteemme, meitä lähemmäksi. Pilvet ovat eetterimaailma tai elämänmaailma aivan fyysisen maan piirissä. Ja ylösnousemuskeho on tosin fyysinen keho, mutta eetterimaailman tasolla, ja sinne Kristuks siis kohoaa.

Tuo 2000 vuotta ensimmäisestä helatorstaista ei kuitenkaan ole mitään luppoaikaa, vaan valtavan moninaisten kehitystapahtumien aikaa, jossa nyt maan piiriin tullut Kristus järjestää uudelleen kaikki kosmisen olemuksensa tasot auringon ja maan välillä. Siinä toinen tulemnen merkitsee sitä, että Kristus on palannut kokonaan takaisin luoksemme järjestettyään 2000 vuoden aikana olemuksensa kokonaan maan yhteyteen tai ympärille niin, että uusi luomisen aika voi nyt alkaa maan ja ihmiskunnan piiristä, koko kosmoksen uudistamiseksi - ja matkalla takaisin Isän luo, kuten se myös on ilmaistu.

 

Isä ja Äiti

Jotta matka takaisin Isän luo on mahdollinen, on kuitenkin luotava uusi suhde myös Äitiin, maailmankaikkeuden naiselliseen prinsiippiin. Kulkiessaan kuoltuaan Tuonelaan Kristus kävi myös maan syvyyksien Äidin luona ja loi näin uuden kosmisen suhteen syntiinlankeemuksessa toisistaan erilleen joutuneiden isän ja äidin välille.

Se oli kuitenkin vain kosmisen suhteen uudistuminen. Nyt Kristuksen toisen tulemisen myötä meidän ihmisten tehtävänä on yhdessä Kristuksen kanssa luoda Äitiin uusi suhde, jokaisella henkilökohtaisesti.

Tämä kosminen naisellisuus ei kuitenkaan ole vain äiti, vaan kolminaisuus: Äiti, Tytär ja Pyhä Sielu. Sitä on sydähdyttävällä tavalla selostettu suomentamassani kirjassa Pyhä Sofia-kolminaisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helatorstai, Kristus, taivaaseen astuminen, Isä, Äiti, Golgata

Helatorstai

Torstai 2.6.2011 klo 10:19 - Matti Kuusela

Vanha helatorstai on hyvä nimi tämän päivän juhlalle. Helatorstain muuttaminen Kristuksen taivaaseenastumisen päiväksi on noita teknisiä ilmaisuja, jotka saivat niin suuren arvon nyt jo kaukaisella 70-luvulla.

Mitä helatorstaina tapahtui? Niin
monta helatorstaita kuin jo
onkin käynytascension.jpg läpi, joutuu aina ponnistelemaan luodakseen siitä ajatuksen ja edistyäkseen ymmärtämisessä aina hieman enemmän.

Olen viime päivinä miettinyt paljon antautumisen ja myös hartauden merkitystä. Niin tärkeää kuin onkin avautua ja ottaa meditatiivisesti ja tunnetasolla vastaan asioita, niin toisaalta on tärkeää meidän sisäinen aktiivisuutemme ja oma voimamme. Pelkkä antauminen ei riitä, sillä se ei kehitä meidän sisäisiä voimiamme. Ja tullaksemme tämän universumin arvokkaiksi ja luoviksi olennoiksi meidän on oltava myös voimakkaita. Ja meidän on osattava myös luoda omat ajatuksemme.

Steiner kertoo, miten vielä vanhalla kreikkalaisella ajalla ihmiset aivan kuin aistivat tai havaitsivat asioissa niiden jumalalliset ajatukset. Nyt meidän on luotava ajatuksemme itse.

Sama pätee suhteessa enkeleihin. Ennen enkelit ohjasivat meitä aktiivisesti ja täyttivät meidän tajuntamme sopivilla sisällöillä esimerkiksi juhlapäivinä. Nyt meidän on yhä uudelleen luotava juhlista omat ajatuksemme. Meidän on tavallaan synnytettävä näiden juhlien idea omasta voimastamme, jotta niiden henkinen sisältö ja merkitys voi meissä vahvistua.

 

Luominen ja auringon henkisyys

Me luomme itseämme jatkuvasti uudelleen kosmoksen voimista. Silti vasta pienen pieni osa siitä on meidän omaa tietoista toimintaamme, minän toimintaan.

Me siis kokoamme itseämme maailmankaikkeudesta. Ainetta maasta, erityyppisiä sisäisiä voimia planeetoista, varsinaisia henkisiä voimia Eläinradasta, minävoimaa Auringosta.

Hyvin kuvaava on seuraava ote Steinerilta, esoteeriselta tunnilta 1913 Stuttgartissa:

Auringosta me saamme voimia, jotka vahvistavat minuuttamme, mutta meidän ei pidä ainoastaan tuijottaa Aurinkoa, vaan antaa itsessämme syntyä ajatuksen: Sinä loistava maailmanvoima, sinun kauttasi, sinun aurinko-armovoimiesi kautta otan minä vastaan minuuteni ja kaikki siihen liittyvät voimat. Hartaasti kunnioittaen minä sinua kiitän!

Ja kuka se on, jota me Auringossa puhuttelemme. Se on Kristus-voima, joka loistaa meille luonnontapahtumien kautta, mutta pääsiäinen, helatorstai ja helluntai liittyvät siihen, miten Kristuksen uusi voima astuu meihin ihmisiin ja alkaa loistaa meissä. Ja sisäisen Kristusvoiman osallisuutemme kautta me tunnistamme nyt uudelleen Kristus-valon luonnonvalossa, Kristus-puheen luonnonpuheessa.

 

Helatorstai

Pääsiäisenä muodostuu Kristuksen uudistama, "ylösnoussut" fyysinen keho, joka on aineesta vapautunut fyysinen, mutta eetteritasolle kohonnut keho.

Evankeliumien kertomukset Golgatalle saakka ovat valmistusta, joka tapahtuu neljällä tasolla, joita neljä eri evankeliumia kuvaa. Golgatan jälkeen nämä neljä maailmanvirtaa liittyvät yhteen, ja siksi niitä kuvaavat nyt Apostolien teot. Valmistus muuttuu elämäksi.

Helatorstaina Kristuksen ylösnoussut eterisoitunut (elämänvoimien alueella oleva - siksi Maria Magdaleena näkee Kristuksen puutarhurina) keho kohoaa pilviin eli myös elämänvoimien maailmaan. Siellä Kristus valmistaa sitä todellisuuden tasoa, joka lopulta mahdollistaa opetuslapsille muuntumisen opetuslapsista itsenäisiksi toimijoiksi eli apostoleiksi.

Ymmärtääkseni tuo apostoliksi eli itsenäiseksi minä-ihmiseksi tuleminen edellyttää yhteyttä Kristuksen nyt eetterimaailmassa vaikuttavaan ylösnousemuskehoon. Muuten ihmiskeho ei kykenisi ottamaan vastaan helluntain Kristus-tietoisuuden minävoiman liekkiä.

Jos nämä edelliset kappaleet tuntuivat käsitteellisesti vaikeilta, se ei ole mikään ihme, sillä ne ovat vaikeita. Ja vasta nyt alan tajuta, että se on henkisen ohjauksemme tarkoituskin. Korkeimmat totuudet eivät olekaan enää niitä, jotka voimme ottaa vastaan, vaan nyt ne ovat niitä, jotka tuon vastaanottamisen pohjalta luomme itse, mutta maailmankaikkeuden luovien ajatusten myötä.

Kysymys ei enää ole siitä vanhentuneesta näkemyksestä ja kysymyksestä, kuka tai mikä on oikeassa: oikeassa oleminen voi olla vain jokaisen ihmisen oman aktiivisen toiminnan ainutlaatuinen tulos. Totuus tule minussa totuudeksi vasta kun sen itse luon.

Vasta silloin totuuteni tulee maailmaa rakentavaksi ja uudistavaksi voimaksi.

Rakkaudella
Matti

 

Oma henkinen ajattelu

Mutta voidaksemme ymmärtää Kristuksen osuutta maailmankaikkeudessa, luonnossa, itsessämme, ei riitä, että joku kertoo meille jotain tai luemme jotain. Vasta oman ajatusvoimamme kautta me voimme tietää. Ajattelu on sisäisenä voimana lähinnä minuuttamme, ja kun me näemme vaivaa aina luoda uusia ajatuksia, meidän ajatusvoimamme kasvaa.

Kun me luomme todellisuudenmukaisia ajatuksia, esimerkiksi ajattelemme ja luomme sisäisiä kuvia siitä, miten kasvi kasvaa, me vahvistamme itsessämme yhteyttä myös maailman luomisvoimiin.

Jos katson aurinkoa, voin luoda ajatuksia auringonhengen voimasta. Kun katson kasveja, voin niissä nähdä sisäisen yhteyden Auringon lahjoittamaan valoon ja kasvuvoimaan, kasvien viattomuuteen ja puhtauteen, värien ilmaisemaan tunteiden puhtauteen. Tällaiset ajatukset liittävät meitä yhteen maailman ja maailmanhenkisyyden kanssa.

 

 


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: taivaaseenastuminen, Kristus, helatorstai