Matin blogi

Luther ja henkisen tien uudistaminen

Torstai 12.10.2017 klo 23:23 - Matti Kuusela

Eräässä lokakuun Henkisessä workshopissa lähdimme liikkeelle Martti Lutherista. Olin selaillut vanhaa Safiiri-lehteä, ja silmiini osui kohta, jossa kerrottiin Lutherin vahvasta yhteydestä  keskiajan skolastiikkaan. Olen vuosia hiljalleen ihmetellyt, miten luterilaisessa ajattelussa lähdetään edelleenkiin siitä, että jumala on se joka pelastaa, ja ihmisella ei ole asiassa juuri muuta osaa kuin sallia se. Itselleni on aina ollut selvää, että kysymyksessä on ihmisen ja henkisen maailman yhteistoiminta. Kumpikin tekee oman osansa.

Tuossa löytämässäni katkelmassa Aslak Larjo kirjoittaa, miten Lutherin mukaan teologian varsinainen tehtävä on välittää ihmisille pelastava tieto, itse asiassa pelastava usko. Ja sitten tulee oleellinen kohta: "Luonnollisten kykyjensä avulla ihminen päätyy jonkinlaiseen omavanhurskauteen, ja tämän Luther halusi torjua."

Totta on, että keskiajalla ihminen nähtiin jonkinlaisena luonnonluomana, jonka jumalallinen tieto tuli pelastaa hengen yhteyteen. Ja kun ajattelee, miten vahvasti skolastiikassa lähdetään kaksinaisuudesta, niin ymmärtää, että vielä tuohon aikaan ihmisen ja jumalan, tai ihmisen ja Kristuksen yhteistoiminnan ajatus ei ollut mahdollinen, ainakaan virallisen teologian piirissä.

Skolastiikka oli sitä, että valitaan teesi, sitten sille vastateesi, ja lähdetään väittelemään. Kun toinen väite osoittautuu oikeaksi, se osoittaa samalla että sen vastaväite on väärä. Jos siis hyväksytään se, että jumala pelastaa ihmisen, niin silloin ihminen ei voi pelastaa itseään.

Luther.jpg

Ihmisen arvo

Se on hyvin loogista, ja tajusin, että vielä nykyajan teologinen ajattelu lepää hyvin pitkälle tuolla samalla pohjalla. Mutta tätä taustaa vasten on kiinnostavaa katsoa vanhaa taolaista jin ja jang -symbolia. Siinä vastakohdat, valo ja pimeys ovatkin keskenään tasapainossa, ne eivät taistele kesekenään, vaan tukevat ja täydentävät toisiaan.

>Ne kiertyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka vasta edustaa todellisuutta. Siinä hyvä ja paha eivät taistele toisiaan vastaan, vaan itse asiassa kumpikin sisältää toisen siemenen. Mustassa jin-puolessa on keskellä valkea piste ja valkean jang-alueen keskellä on musta jin-piste. 

Se merkitsee, että pahastakin kasvaa lopulta hyvää, ja myös hyvä voi rajansa ylittäessään tai vanhentuessaan muuttua pahaksi.

Kristus taas asetti näiden kahden ääripuolen väliin kolmannen, tasapainottavan tekijän, itsensä. Golgatalla ei ollut hyvää ja pahaa ristiä taistelemassa toisiaan vastaan, vaan Kristus kahden ryövärin keskellä. Henkisen tiedon mukaan katuvan ryövärin kautta puhui Lusifer, ja toisen kautta Ahriman.

Kun Kristus Vuorisaarnassa sanoo, että älä vastusta pahaa, se on nyt helppo ymmärtää. Pahuutta vastaan taistelemista korkeampi periaate on asettua rauhantekijänä kahden vastakkaisen pahan, viettälevän valon ja kovettavan pimeyden väliin aktiivisena ja luovana rakkauden voimana.

Keskiajalla uuden persoonallisen ajattelun herätessä väittelykulttuuri oli hyvää ja ymmärrettävää harjoitusta, mutta meidän aikanamme väittely ei enää ole todellinen totuutta luova voima. Nyt meidän on löydettävä se totuus, jonka jokainen ihminen kantaa omassa sydämessään, Kristuksen avulla.

Rakkaudella

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Henkinen tie, Luther, skolastiikka, väittely, dualismi, Kristus, hyvyys, Vuorisaarna, keskitie

Maan henkinen historia

Perjantai 13.1.2017 klo 19:43 - Matti Kuusela

Maan neljä elämää

Tänään tuntui hyvältä palata siihen, miten meidän maapallomme ei ole täällä maailmankaikkeudessa vain juuri nyt, tällaisena ihmeellisenä planeettana kuin se on, vaan se on käynyt jo aikaisemmin läpi monta kehitysvaihetta.

Kaikki mitä me näemme ympärillämme, on ollut olemassa jo aikaisemmissa vaiheissa, eri muodossa. Maailman henkinen ohjaus johtaa kaikkea eteenpäin, ja niin että kaiken uuden on aina jollain tavalla perustuttava vanhaan.

Me tunnemme esimerkiksi sen valtavan viisauden, joka sisältyy meidän fyysiseen ruumiiseemme. Se meissä onkin kaikkein vanhinta. Fyysinen kehomme alkoi kehittyä jo siinä maapallossa, joka ei ollut edes nykyistä edeltävä, vaan tuo maa oli olemassa kolme suurta kehityssarjaa sitten. Se oli maa, jossa ei ollut vielä mitään kiinteää ainetta, ei mitään, minkä nykyiset aistimme saattaisivat havaita, vaan se oli maa, joka muodostui pelkästään puhtaasta yliaistisesta lämmöstä.

heijastuva_saari_talvella

Kaikki alkaa lämmöstä

Kuvittele siis suurta henkisen lämmön muodostaa taivaankappaletta, joka on kooltaan suunnilleen nykyisen Saturnuksen kiertoradan suuruinen. Siksi tätä ensimmäistä maata tai oikeiastaan aurinkokuntaa nimitetään vanhaksi saturnukseksi.

Tämä saturnus oli kuitenkin täynnä elämää ja liikettä ja kehitystä. Monet henkiset olennot asuivat sen piirissä ja vaikuttivat siihen. Nämä olennot ovat nykyisen kohonneet korkeammille tasolle. Ja meistä ihmisistä oli olemassa vain se lämpäruumis, joka sitten kolmena tähti-inkarnaationa kehittyi meidän nykyiseksi fyysiseksi ruumiiksemme.

Sitten suuren kosmisen lepovaiheen jälkeen kehittyi uusi aurinkokunta. Siihen tuli mukaan valo ja ilma, ja kehittyneempi kasvinomainen elämä.

Seuraavassa aurinkokunnassa ilman ja valon täyttämä lämöplaneetta alkoi muodostaa olentoja, jotka kehittivät vedenomaisessa maailmassa sisäistä elämää. Tämä oli myös se vaihe, jolloin nykyiset enkelit täyttivät koko planeetan tai aurinkokunnan viisaudella. Siksi kaikki se, mitä me voimme havaita ulkopuolellamme, tai itsessämmekin, on valtavan kosmisen viisauden täyttämää.

Ja jälleen taon jälkeen alkaa kehittyä uusi tähti, nykyinen maa. Se kiinteytyy fyysiselle tasolle saakka, ja kun sen olentojen rakenteessa elää syvä viisaus, se antaa mahdollisuuden sille, että nyt syntyvälle uudelle ihmiskunnalle voidaan antaa itsetietoisuus, minuus. Jokaiselle ihmiselle lahjoitetaan henkisten valtojen toimesta oma yksilöllinen minä.

Kristus-minä

Minuuden itsenäistyminen ja kirkastuminen ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen asia. Todellisen mnuuden edellytyksenä on, että se on vapaa. Jotta aito ja vapaa ja rakkauteen ja luovuuteen kykenä ihmisminä voi syntyä, sen on vapautettava itsensä kaikista ajatustason, tunteiden ja kollektiivisten uskomusten sidoksista. Sen on pystyttävä luomaan oma totuutensa oman enkelinsä kanssa yhteistoiminnassa. Täysin vapaasti.

Se on valtava kosminen tehtävä, joka on täynnä mitä erilaisimpia hankaluuksia. Mutta oman minän vapauttaminen ja selkeyttäminen on juuri maan ja aurinkokuntamme nykyisen inkarnaation tehtävä.

Rakkaudella

Matti

Maan inkarnaatioiden henkiset nimitykset:

1. Vanha Saturnus

2. Vanha aurinko

3. Vanha kuu

4. Nykyinen maa

 

1 kommentti . Avainsanat: maa, kehitys, henkisyys, enkelit, viisaus,

Maan suola

Torstai 16.7.2015 klo 11:52 - Matti Kuusela

Keskiviikkoillan henkisessä workshopissa puhuimme jälleen Vuorisaarnasta. Tämä Matteuksen evankeliumin alussa oleva upea ihmisyyden suunnitelma on myös kuva tulevaisuudessa toteutuvasta henkisestä ihmisestä. 

Niin kutsutut autuaaksi julistukset eivät ole moraalisaarnaa sillä tavoin kuin ne on pitkään ymmärretty, vaan ne ovat tämän tulevaisuuden ihmisen kuvausta. Tällä ihmisellä on olemuksessaan yhdeksän tasoa, kun me nyt kuljemme vasta kuudennessa vaiheessa. Viimeiset kolme ovat varsinaisia henkisiä olemuspuolia, joiden kehittämistä me olemme vasta hiljalleen aloittamassa.

Keskeistä näissä kuudessa vaiheessa, joita me toistaiseksi olemme työstäneet, on se että ne ovat kaikki jatkuvasti ajankohtaisia. Meille tulee helposti käsitys, että vain viimeinen tai uusin alue on merkittävä ja varhaisemmat tasot ovat jo valmiina. 

img_0693.jpg

Kehitys on jatkuvaa

Mutta niin ei suinkaan ole: kaikki kuusi tasoa ovat siis jatkuvasti ajankohtaisia. Kun me etenemme tuossa kuudennessa vaiheessa, meidän on sen mukaan päivitettävä jatkuvasti viittä varhaisempaa.

Tässä mielessä me eroamme suuresti puista. Puuthan ovat mukavia vertauskohtia ihmiselle, mutta niissä suuri ero on se, että puu kasvattaa uutta runkoa aina vanhan rungon pintaan ja jättää sen vanhan sikseen. Se on siellä, siitä on hyötyäkin, mutta sitä ei enää varsinaisesti kehitetä eikä uudisteta.

Ihmisen laita on toisin. Kun me henkistymme, se tarkoittaa että meidän henkinen voimamme kasvaa jatkuvasti. Henkisen läsnäolon voima on minuus, minuuden läsnäolo. Henkinen kasvu on sitä, että minuus jatkuvasti herkistyy ja vahvistuu niin, että se koko ajan muokkaa myös meidän kehollisuuttamme, johon tässä mielessä kuuluvat myös sisäistä elämää kantava astraalikeho ja elämänvoimia kantava eetterikeho, fyysisen ruumiin lisäksi. 

Tähän työskentelyä oman kehollisuuden muuntamiseksi Kristus tarkoittaa sanoessaan Vuorisaarnassa, että te olette maan suola. Suola tarkoittaa tässä juuri kehollisuuden kehittämistä. Maan suola kertoo siitä, että tämä henkinen työ ihmisolemuksen muuntamiseksi vaikuttaa uudistavasti ja kehittävästi myös koko maan olemukseen, ei ainoastaan ihmiseen itseensä. Se mitä me hengen, minuuden voimin kehitämme itsessämme, vaikuttaa koko maan kehitykseen.

Meidän lopullinen päämäärämme onkin se, että me muutamme koko maan. Aivan, vasta kun me olemme kehittäneet itseämme niin pitkälle, että olemme samalla läpäisseet koko maan maan uuden luomisen voimalla, me olemme valmiita siirtymään eteenpäin.

Maan suola

Maan suolan piiriin kuuluu autuus-lauseiden kolme ensimmäistä.

1. Fyysinen keho

Ensimmäinen lause kertoo, miten ihmisen fyysinen ruumis kantaa maanmaailman hengenköyhyyttä. Fyysinen ruumis on tosin vanha ja viisaus, mutta siltä puuttuu uudistavan hengen läheisyys, ellei ihminen sitä sille anna. Tuo fyysisyyden uudistumisen mahdollisuus tulee siitä, että me harjoitamme Matteuksen mainitsemaa hengen köyhyyttä.

Se tarkoittaa, että me tiedon alueella olemme aina avoimia, köyhiä. Me vapautamme vanhan, vapautamme ennakkoluulot, otamme aina vastaan uusia havaintoja ja samalla olemme rukouksen ja toivon kaltaisessa sisäisessä voiman tilassa fyysisen olemuksemme suhteen.

Voimme rukoilla hengen heräämistä fyysisessä maailmassa, fyysisessä kehossa. Se asettaa rukouksen uuteen ja objektiiviseen valoon. Tällä tasolla rukoilemisessa ei ole mitään itsekästä, se on rukousta koko olevaisuuden henkisen kohoamisen puolesta.

Tietokonekieltä käyttääksemme meidän on aina tyhjennettävä välimuistimme siirtyessämme uusiin tilanteisiin. Silloin me olemme valmiita kohtaamaan maailman vapaina henkinä. Ja silloin voi syntyä kehittävä vuorovaikutus meidän itsemme ja maailman välillä. 

2. Eetterikeho

Autuaaksi-julistusten yhteydessä on muistettava, että niissä ei ole kysymys julistamisesta, vaan siitä Kristus istuen kuvaa tulevan henkisen ihmisen rakennetta.

Kysymys ei ole myöskään autuaaksi tulemisesta sanan vanhassa merkityksessä, vaan siitä, että tuo henkiseksi ihmiseksi kasvu toteutuu näiden kuvausten mukaan. Myös olla-verbi näissä lauseessa hämää, koska lauseet kuvaavat kehitysprosesseja, eivät olotilaa. Ne ovat tavallaan verbejä: ihmisen oleminen on jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Ja kun me olemme toimivalla tavalla mukana tuossa kehityksessä, silloin me voimme tuntea olomme siunatuksi, onnelliseksi, autuaaksi, kehittyväksi, mitä se kulloinkin onkin.

Maan suolana toimimiseen kuuluvat puhtaasti fyysisten voimien lisäksi myös elämänvoimat. Elämänvoimia kantavan eetterikehon tasolla suolan kehitys tapahtuu sen kautta, että me ihmiset hyväksymme kaikki tunteemme. Matteus nimittää sitä murehtimiseksi, mutta tuo sana sisältää tosiasiessa murheiden ja ahdistusten lisäksi myös kaikki ilomme. 

On huomattava, että niin kauan kuin me emme vapaasti työstä murheitamme, eivät meidän ilomme ja luovuutemmekaan pääse kunnolla esiin. Niin kauan kuin me torjumme tunteemme, ei varsinaista alkemistista muuntumista, henkistä suolanmuodostusta tapahdu.

Murehtiville Matteuksen evankeliumi lupaa lohdutuksen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on todellinen mahdollisuus muuntaa kielteiset tuntemuksemme positiivisiksi, yksinkertaisesti sallimalla itsemme tuntea ne. 

Tuo muuntuminen taas on mahdollista siksi, että meidän minuutemme on todellisuudessa aito henkinen voima, henkinen läsnäolo, jonka kosketus on parantavaa. Se että tuo henki pystyy toimimaan parantavasti maan olosuhteissa, johtuu kuitenkin siitä, että Kristus on maan päällä ja hän on yhteydessä jokaisen ihmisen minuuteen. Se että kosmiset voimat voivat ihmisminuuden kautta toimia parantavasti maan päällä, on Kristuksen vaikutusta.

Yksinkertaisesti voi sanoa, että elämänvoimien puhdistamiseksi me tarvitsemme rohkeaa sydäntä kohdata tuntemuksemme.

3. Astraalikeho

Kolmas taso maan suolan kehityksessä on astraaliruumiin eli sieluruumiin hallihta. Autuaita ovat pitkämieliset lausuu ainakin joku raamantunsuomennos. Se tarkoittaa, että kun me opettelemme kärsivällisesti tuntemaan ja hallitsemaan, ohjaamaan ja kuuntelmaan kaikkia sielunvireitämme, silloin meidän kehityksemme kulkee eteenpäin niin, että me perimme maan, kuiten Matteus sen ilmoittaa. Maan periminen tarkoittaa, että oppimalla oikealla tavalla ohjaamaan sieluruumistamme me tulemme sisäisellä tasolla toimimaan yhteistyössä kaiken sen kanssa mitä voimme ajatella, tuntea tai tahtoa. Maailma tulee siinä mielessä omaksemme.

Tämäkään kehitysvaihe ei toteudu passiivisen pitkämielisyyden tai kärsivällisyyden avulla. Niitä tarvitaan, mutta olennaista on, että me itse, aivan omalla tavallamme kehitämme sellaista sisäistä aurinkoisuutta, joka valaisee ja ohjaa sisäistä elämäämme hengen osoittamaan suuntaan.

Minä itse

Kaikkiin näihin tasoihin voimme lisätä, että ihminen nyt löytää nämä voimat itsestään. Se on suuri syy, minkä tähden Kristuksen oli kutsuttava opetuslapsensa vuorelle. Aikaisemmin ihmiskunnan opetus tuli ulkoapäin Jahven luonnonsisäisyyden kautta, arkkienkelin profeetoille tai muille henkisille opettajille välittämänä.

Kristuksen tultua maan päälle kaikki tämä mullistui. Kristus puhuu nyt jokaiselle ihmissisäisyyden kautta. Hän puhuu kieltä, jota jokaisen oma suojelusenkeli auttaa ymmärtämään. 

Tämä muutos ulkoapäin tulleen henkisen opetuksen ajasta uuteen vapaan ihmisen ja hänen enkelinsä aikaan oli valtava. Me tuskin sitä vieläkään täysin ymmärrämme. Mutta me voimm opetelle ymmärtämään.

Silloin nämä autuus-lauseet kuuluvat perusrakenteeltaan suunnilleen niin, että kun ihminen korkeimman tarkoituksensa eli Kristusta etsien tahtoo edistyä, silloin hänellä on mahdollisuus löytää opastus omasta itsestään, omasta sydämestään, omasta ajattelustaan.

Rakkaudella
Matti

Kuva Matti Kuusela, Pielisen tunnelmia

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, Uusi testamentti, henkinen kehitys, Matteus

Minuuden olemus

Tiistai 14.7.2015 klo 11:37 - Matti Kuusela

Ihmisen minuus on ihmeellinen asia, koska me emme voi nähdä sitä. Meillä ei ole mitään keinoa havaita ihmisen minuutta tavallisin aistein. Siksi onkin sanottu, että minuuden kokemus on ihmisen ensimmäisen ja myös suurin varsinainen henkinen tai yliaistinen havainto.

Me voimme kokea minuuden vain sen toiminnan kautta. Kuka se on joka ajattelee, tuntee, valitsee, arvottaa yhden ajatuksen paremmaksi kuin toisen? Se on juuri ihmisen minä.

Totta on, että me kyllä samaistumme fyysiseen kehoomme, tunteisiimme ja ajatuksiimme. Me samaistumme jopa siihen mistä pidämme ja mikä meille on tärkeää. Me voimme vahvistaa itseyttämme tai yhtettämme johonkin ryhmään pukeutumisella, puhetavalla, musiikkimieltymyksillä ja monella muulla keinolla. Mutta mikään niistä ei ole meidän varsinainen minämme.

26899720_s.jpg

Ego

Kreikan sana ego tarkoittaa alunperin juuri minää, mutta nykyään se on muuttunut tarkoittamaan alempaa minää. Tällaista alempaa minää voi pitää sielunvoimien tiivistymänä tai jopa kovettumana. 

On täysin luonnollista, että meille kehittyy tiettyjä mieltymyksiä. Teen mielelläni joitakin asioita yhä uudelleen ja kartan toisia. Se on aivan oikein, kunhan en menee äärimmäisyyksiin. Jos päätän, että vain yksi tapa tehdä jokin asia on oikein ja muuta tavat ovat vääriä, silloin olen juuri luonut itselleni illuusion. Sielunvoimani ovat asettuneet tiettyyn tilaan, ja samaistun tuohon tilaan niin, että alan sitoa oman itsetuntoni siihen. Kuvittelen, että on jotain hyvin arvokasta tehdä juuri tiettyä asiaa tai toimia aina tietyllä tavalla.

Kehitys vai kiinnijäänti

Tässäkin on hieno ero kehityksen ja kiinnijäämisen välillä. Voin kehittää jotain taitoani vuodesta toiseen, mutta en silti jää siihen kiinni. Silloin se on edistystä ja kehitystä. Voin lopettaa sen, vaihtaa johonkin toiseen, uudistaa tekniikkaa, luoda uusia näkökulmia. Silloin minuuteni toimii ja kehittyyä

Minuus voi erehtyä niin monella tavalla. Virolainen lääkäri Luule Viilma korosti aikoinaan, miten vahingolla on kuvitella olevansa hyvä ihminen, ja vielä pahempaa on yrittää olla vielä parempi ihminen kuin on.

Tuo hyvyyden kokemus on juuri kiinnijäämistä. Huomaa, että onkin vaikeampaa luonnehtia sitä, mikä on aidosti hyvää, millainen on aidosti hyvä ihminen.

Ainakin yhdellä tavalla sitä voi lähestyä. Hyvä ihminen on sellainen, joka katsoo avoimesti, joustavasti, vapaasti, myötämielisesti jokaista ihmistä, olentoa ja tilannetta, jonka hän kohtaa. Hän eläytyy itse tilanteeseen. Hän antaa tilanteen itse kertoa, mitä sille tehdä.

Tietenkään tilanteet eivät osaa sitä kertoa, mutta ihmeellisellä tavalla silloin syntyy kuin vuoropuhelu tuon tilanteen ja vapaan ihmisminän välille: kun ihminen on valmis ottamaan avoimesti vastaan sen, mitä hänelle virtaa eri tilanteista, voi todella sanoa, että maailmaa puhuu. Ihminen aivan kuin kokoaa juuri minuuteensa yhteen sen, mitä hänelle avautuva maailma - puhuu. 

Niin, ihmisen minuudessa tai sen kautta vaikuttaa parhaimmillaan läsnäoleva henki, jolla on kyky lähestyä maailmaa niin, että se alkaa puhua hänelle.

Sanan läsnäolo

Mehän tiedämme, että Uusi testamentti korostaa voimakkaasti puheen osuutta maailman luomisessa. Se tarkoittaa, että maailma on kuin hidastunutta tai pysähtynyttä puhetta. Ja kun meidän henkemme kohtaa vapaasti ja rakkaudellisesti maailman, se vapauttaa luonnon puheen.

Maailman kehittyessä ja aineellistuessa sen luovat voimat ovat hiljalleen köyhtyneet. Ihmeellisellä tavalla maan päällä luonto vielä elää, toisin kuin esimerkiksi Marsin pinnalla, jossa voi havaita muinaisen toiminnan jälkiä, mutta nyt jo kuolleessa muodossa.

Käytännössä se tarkoittaa, että juuri ihmisen tehtävä on luonnon pelastaminen. Ei ole olemassa mitään muuta olentoluokkaa kuin ihmiset, jotka on valmistettu siihen tehtävään.

Meillä on fyysisiä ja sielullisia voimia ja kykyjä, meillä on erilaisia elämänvoimien ominaisuuksia, joita voimme oppia käyttämään, mutta se varsinainen salaperäinen henkinen voima meissä, se joka voi kohottaa maailman uuteen luomisen vaiheeseen, on juuri meidän jokaisen yksilöllisessä minässä.

Uudessa testamentissa Jeesus painottaa usein sitä, miten meidän on saatava minuutemme eli valomme loistamaan voidaksemme suorittaa oman osuutemme. Koska minuus on juuri läsnäolon henkinen voima, sitä voi lähestyä oikeastaan vain yhdellä tavalla: antamalla minälle yhä enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämässämme.

Henkinen kasvu

Koska minä on yksilöllinen, se vahvistuu oikealla tavalla vain niin, että minä teen parhaani. Kun toimin kaikissa mahdollisissa tilanteissa mahdollisimman oikein, sillä minun minuuteni vahvistuu ja alkaa loistaa.

Minä kehittyy oikein vapaassa ja tasapainoisessa vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Me olemme saaneet tämän maailman harjoituskentäksemme siksi, että meillä on täällä mahdollisuus tehdä kaikki mahdolliset yksilölliset virheet. Voimme koota liikaa itsellemme, voimme antaa liikaa itseltämme pois...

Se keskitie, josta Kristus puhui, on jatkuvaa tasapainon etsimistä itsen ja maailman välillä, tai alemman ja korkeamman itsen välillä.

Harjoittelun tekee vaativaksi se, että meillä on niin monta sisäistä tasoa, joilla me elämme samanaikaisesti. Kuten aiempien blogieni Vuorisaarnatarkasteluista ilmenee, meillä on nykyisessä kehitysvaiheessamme kuusi perustasoa, joista meidän on pidettävä huolta.

Ja niiden lisäksi tulee paljon muuta. Nykymaailmassa minuus on meidän tärkein jumallahjamme, jota meillä on lupa kehittää. Ja jota maailmankaikkeus odottaa meidän kehittävän. Minuuden kehitys on samalla vahvistumista ja herkistymistä. Se on aina vastakohtien välillä.

Minä olen

Kristus antaa kyllä vihjeitä siitä, mitä minä on. Minä olen... totuus, esimerkiksi. Mutta minä ei ole valmis totuus, se ei ole tulevaisuuden totuus, vaan jotta minä voi olla totuus, sen on oltava totta juuri tässä, täysin yksilöllisesti, täysin objektiivisesti, samanaikaisesti. 

Juuri tuossa yksilöllisyyden ja maailman vuoropuhelussa minuus kehittyy maailmaa rakentavaksi voimaksi, kun se oppii olemaan se kirkas hengenpiste tai hengenvoima, jonka kautta maailma voi virrata sisään ja ulos. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: minä, minuus, Kristus, henkinen kehitys, ego

Henkinen workshop - Vuorisaarnan ohjeet

Torstai 11.6.2015 klo 10:09 - Matti Kuusela

Henkisestä workshopistamme keskiviikkoiltaisin on tullut viikon työn kohokohta. On mukava saada kiitoksia illan jälkeen, mutta mukavaa on myös illan aloittaminen, koska joka kerta on tullut niin loistavia kysymyksiä, joiden vastaamiseen on saanut käyttää runsaasti aikaa.

Ja mitä sitten ovat loistavat kysymykset? Todellisia, aitoja. Sellaisia joita joku tahtoo kysyä. Kevätkauden aikana olen yhä syvemmin ymmärtänyt, miten tärkeää on käsitellä uudelleen asioita, jotka ovat olleet jo aikaisemmiin esillä. Kun sama asia tulee uudesta näkökulmasta tai jopa vain eri aikana esiin uudelleen, se saa myös uuden muodon. Se paljastaa itsestään uusia puolia. Se elää.

Miten se on mahdollista. Tuon kiinnostavuuden ja koskettavuuden täytyy olla yhteydessä siihen, että kaikki ovat valmiita muuttumaan ja kehittymään ja oppimaan uutta. 

erzengel_michael.jpg

Vuorisaarnan syvyys

Minulle on ollut aikamoinen kokemus se, että juuri Vuorisaarnasta on tullut niin mahtava aihe. Se avaa ihmisenä olemisesta ja ihmisenä kehittymisestä yhä uusia näkymiä. Ja nyt kun olemme sitä käsitelleet jo puolisen vuotta, alkaa tajuta, että avautuu vielä aivan kokonainen uusi maailma, kun siihen liittää Isä meidän -rukouksen, joka itse asiassa on osa Vuorisaarnaa.

Minulta on usein kysytty, voiko workshopiin vielä tulla mukaan. Vastaus on, että ehdottomasti. Idea on siinä, että henkinen tieto ei ole torni, josta rakennetaan mahdollisimman korkea. Ne jotka ovat jo olleet kauemmin mukana, ovat saaneet mahdollisuuden työstää jo monia asioita, mutta jokainen uusi tulija tuo mukaan mahdollisuuden soveltaa ja kehittää sitä, mitä on aikaisemmin käsitelty.

Jokaisen uuden mukaantulijan myötä tieto uudistuu ja sille avautuu uusia mahdolllisuuksia, uusia syvyyksiä.

Viime kerroilla meitä on ollut yleensä kuudesta kahdeksaan, mutta näin kesän tullessa monet ovat matkoilla ja on hyvää tilaa tulla mukaan.

Autuuksien muistilista

Jokainen Vuorisaarnan alun "autuuksista" on valtaisan syvä, mutta lauseet ovat myös ytimeltään niin selkeitä ja kirkkaita, että niistä voi hyvin laatia erilaisia muistilistoja, jotka eivät lainkaan vähennä alkuperäisten lauseiden pyhyyttä.

Tässä versio, joka syntyy juuri nyt:

1. Fyysisen elämän alueella opi olemaan aina avoin uudelle. Opi olemaan aina hengen kosketukselle. Nopea tietäminen ei kehityksen kannalta ole niin tärkeää, vaan se että me luomme itsessämme tilaa ottaa vastaan ja käsitellä enemmän eri tasoita informaatiota.

2. Samoin elämänvoimien alueella ole valmis kokemaan, tuntemaan ja ottamaan vastaan kaikki ne tuntemukset, joita elämä sinulle antaa. Sillä kaikki se, mitä kohtaat, on myös sinä. Se on sinun toinen, salaperäisempi puolesi, johon opit liittymään kokemalla auliisti kaikki tunteesi. Uusi testamentti kutsuu sitä "murehtimiseksi": se on oikeassa mielessä vuorovaikutusta ja yhteistyötä sisäisten tuntemusten kanssa.

3. Varsinaisella sielullisella alueella opi ohjaamaan kokemuksiasi. Sekin on tasapainoisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön opiskelua kaikkien sisäisten virikkeittesi kanssa. Et yksipuolisesti määrää vanhan kokemuksen pohjalta, mitä nyt tulee ajatella tai tuntea, mutta et möskään antaudu hallitsemattomasti voimille joita sisäisyydessäsi viriää. Opit "maltillisesti" tutkimaan, mitä sisäisyydessäsi kohoaa esiin.

4. Kuin solisevana purona löydä sisäinen suhde maailmanhenkisyyteen. Anna sen ravita itseäsi. Etsi aina yhteyttä maailman perustana olevaan oikeamielisyyteen. Se valmistaa sisäistä maaperääsi uudelle kasvulle.

6. Tajua miten olet maailmassa oleva vapaa ihminen, vapaa olento. Sinun minääsi ei rajoita mikään olosuhde. Saat itse valita, millaisiessa vuorovaikutuksessa olet maailman kanssa. Se mitä annat, sitä sinulle annetaan. Siksi olet myös vapaa antamaan anteeksi niin itsellesi kuin muille. Silloin kehityksen voimat virtaavat vapaasti ja kaikki pääsevät eteenpäin. Jos yksikin jää jälkeen, kokonaisuuden vauhti hidastuu. Siksi jokainen on rakkautemme ja tukemme arvoinen.

7. Kun on tajunnut tuon vapauden periaatteen, huomaa että seuraava merkittävä askel itsen ja maailman yhteistyössä on oman sydämen puhdistuminen. Kun luottaa sydänvoimaansa, sen kykyyn selviytyä kaikista tilanteista, se alkaa puhdistua ja vahvistua. Sillä tavoin meistä alkaa tulla henkisten ystäviemme työtovereita ja heidän maailmansa alkaa avautua meille.

Puhtaan sydämen portti

Siinä määrin kuin me olemme kulkeneet tuon puhtaan sydämen portin läpi ja työskennelleet omien sisäisten voimien kanssa, meissä kehittyy tulevaisuudessa aivan uusia voimia, jotka vaikuttavat meisä ulospäin, toisille ihmisille, toisille olennoille.

Tällä hetkellä me olemme edenneet tuohon seitsemänteen vaiheeseen saakka. Yksi aivan keskeisiä asioita, joita kevään aikana on avautunut, on se että vaikka näillä seitsemällä on ajallinen järjestys, niin meidän on koko ajan kehitettävä ja uudistettava niitä kaikkia.

Kun pääsemme pykälänkin eteenpäin yhdellä alueella, meidän on päivitettävä sen mukaan kaikki seitsemän.

Nyt voi helposti ajatella, että tuossa on paljon tekemistä. Mutta tosiasia on, että Kristus nimitti näitä ohjeita ilosanomaksi, joka riemuitseminen arvoinen.

Olen ymmärtänyt sen niin, että Kristus on itse mukana näistä jokaisessa, ja se voima joka taas virtaa jokaisen vaiheen kautta, joka elävöittää ja ohjaa käytännössä, on se, jota uskonnollisesti on nimitetty Pyhäksi hengeksi tai lohduttajaksi. Voimme myös sanoa, että se on enkelitoimintaa.

Kun tutkimme Uutta testamenttia, on tärkeää muistaa, että kun sen kuvaamat asiat tapahtuivat, ei ollut mitään erityistä uskontoa. Uuden testamentin koko henkinen opetus oli puhdasta, vapaata ja tarkoitettu koko ihmiskunnalle. On hyvä palata tähän ajatukseen aina, jos alkaa kokea jonkin sanan tai ilmaisun rajoittavalla tavalla uskonnolliseksi.

Yksi näkökulma siihen, mitä Kristus tarkoitti ilosanomalla, oli se että se mitä hän opetti ja mitä hän on täällä tekemässä meidän kanssamme, on kaikkia ihmisiä ja kaikkia uskontoja varten.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, henkinen, workshop

Viisauden parantavat voimat

Lauantai 17.1.2015 klo 18:20 - Matti Kuusela

On selvää, että rakkaus lisää viisautta. Rudolf Steiner on jopa lausunut, että ilman rakkautta ei voi saada täyttä tai aitoa tietoa jostain kohteesta. Ja niinhän sen täytyy olla; jokaisessa kohteessa esineistä ihmisiin saakka on niin lukemattomia hienovaraisia sävyjä, ettei niitä kaikkia voi ilman rakkautta mitenkään tavoittaa.

Viisauden lähtökohta

Mutta kiintoisaa on, miten rakkauden ja viisauden suhde toimii myös vastakkaiseen suuntaan. Viisaus opettaa ihmiselle rakkautta, ja se tuo myäs terveyttä ja parantavaa voimaa. Mutta tuo on mahdollista, huomaa että meidän on ajateltava viisaus uudella tavalla. Toimiakseen parantavana voimana viisauden on oltava jotain elävää ja toimivaa, hyvin läsnäolevaa.

Esitelmässään viisaudesta ja terveydestä vuodelta 1907 Steiner että henkisen tiedon tai hengentieteen kautta elämää antavat voimat virtaavat ihmisolemukseen, pitävät heidät nuorekkaina ja vahvoina.

Mutta jälleen, jotta henkisellä tiedolla voi olla tuo vaikutus, sen on oltava sellaista, joka koskettaa elämää. Se tieto ei voi olla kuollutta tai ainoastaan abstraktia, vaan sen on oltava sellaista, jonka ihminen kokee enemmän koko olemuksellaan.

Varsinaisesti vain ihminen voi tulla sairaaksi, ja se liittyy Steinerin mukaan siihen, että ihmisellä on kyky ottaa vastaan henkisiä voimia itseensä ja herättää ne jälleen eloon. Tällainen eloon herätetty, imaginatiivinen tai kuvanomainen tieto tuo ihmiselle terveyttä.

Tällä kohden meidän aikamme ihminen ajattelee väistämättä lemmikkieläimiä, jotka ovat meiltä ihmisiltä oppineet kyvyn sairastua. Ilmeisesti se merkitsee, että myös eläinkunnassa kasvaa uusia kykyjä, sellaisia jotka aikaisemmin olivat rajoittuneita vain ihmisiin.

Mutta lainatkaamme Steineria edelleen:

"Viisaus tekee ihmisen avoimeksi ja vastaanottavaiseksi koska se on se perusta, jolta rakkaus kaikkea olemassaolevaa kohtaan kasvaa."

Näinhän maailmankehityksessä on ollut. Yksilöllinen rakkaus on ihmiskunnassakin herännyt vasta viisauden kehittymisen myötä, niin oudolta kuin se saattaa ensin kuulostaakin. Ja edelleen:

"Kun viisaus lämmittää sielua, rakkaus virtaa esiin. Näin me voimme ymmärtää, että oln olemassa ihmisiä, jotka voivat parantaa kättensä avulla.

Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun luin tuon ensimmäisen kerran. Mikä helpostus se olikaan, saada tuntea, että henkinen syventyminen auttaa samalla parantavia voimia nousemaan esiin, virtaamaan ihmisolemuksen kautta.

Ja Steiner jatkaa:

"Viisaus saa rakkauden voimat virtaamaan ihmiskehollisuuden kautta. Kristus oli viisain, ja siksi myös suurin parantaja."

Parantaminen

Sitten Steiner täydentää, että elleivät rakkaus ja myötätunto liity viisauteen, mitään aitoa apua ei synny. On hauska lukea, miten käytännöllisesti Steiner tästä jatkaa:

Jos joku maa kadulla jalka katkenneena ja ympärillään myätätuntoisia ihmisiä. Mutta ellei heillä ole tietoa, he eivät voi auttaa. Mutta lääkäri, jolla on tietoa katkenneen jalan hoitamisesta, voi olla avuksi, sillä hänen viisautensa muuntaa myötätunnon toiminnaksi. Perustavanlaatuista kaikelle ihmisten antamalle avulle on tieto, näkymys ja kyky.

"Me olemme aina viisauden ympäröimiä, koska viisaat olennot ovat luoneet maailman. Kun tämä viisau kohoaa huippuunsa, se muuttuu kaiken käsittäväksi rakkaudeksi. Rakkaus virtaa meitä kohti tulevaisuuden maailmasta. Rakkaus syntyy viisaudesta, ja viisain henkinen olento on suurin parantaja. Kristuksesta on syntynyt Pyhä, toisin sanoen parantava henki."

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viisaus, rakkaus, Rudolf Steiner, parantava, voima, pyhä, henki

Rakkauden sisäistyminen

Keskiviikko 3.12.2014 klo 10:53 - Matti Kuusela

On jopa aika koomista muistella, miten vähän henkisissäkin piireissä käytettiin rakkauden käsitettä ennen 1980-lukua. Silloin se tuli voimalla esiin useammastakin suunnasta, mutta herätti monessa myös epäluuloa.

Mutta rakkaudella on paljon sävyjä, joita oppii yhä enemmän tunnistamaan. Henkisten olentojen rakkaus vaikuttaa maapallolla ja ihmiskunnassa, mutta meidän on opittava se sisäistämään. 

Steiner kirjoittaa, miten ihminen on kutsuttu rakastaen täyttämään kaiken sen, mitä planeetallamme on ja siten vapauttamaan sen. Luonnollisesti se, että tuo vapauttaminen on mahdollista, ei pohjaudu pelkästään ihmisen omiin voimiin, mutta ihminen on siihen tehtävään kutsuttu. Me emme voi odottaa, että joku sen tekisi - meidän puolestamme.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Vapautuminen - vapahtaminen

Steiner jatkaa, että sisäinen vapautuminen tai vapahtuminen ei voi täpahtua ilman sen vapauttamista, mitä on ulkopuolellamme. Me voimme tulla vapaiksi ja vapahtua vain yhdessä koko maan kanssa.

Vapautus ja vapahdus ovat hyvin lähellä toisiaan. Voimme ajatella, että ihminen vapautuu, mutta silloin joutuu kysymään, mitä sitten, mihin hän vapautuu. Kun käytämme vapahtuminen sanaa, niin silloin vapautumiseen liittyy myös kohottava voima. Aivan kuin ottaisimme askeleen ylöspäin, katsoisimme maailmaa uusin silmin ja tajuaisimme mitä me täällä ihmisinä voimma tehdä.

Niin kauan kuin emme ole vapautuneita, joudumme aina taistelemaan jotain vastaan. Kun vapahtuminen alkaa, myös taistelu alkaa muuttaa luonnettaan ja meissä alkaa vaikuttaa se henkinen voima, jota uskonto nimittää pyhäksi hengeksi.

Steiner jatkaa edelleen, että vapahtuminen voi todellistua vain niin, että ihminen antaa voimiensa valautua kosmokseen. Hänen ei ole tultava ainoastaan vapahdetuksi, vaan hänen on tultava vapahtajaksi.

Vapahtaja

Tiedämme että Kristus on se henki, joka suoritti suuren vapahtamisen, sen joka antaa ihmiselle mahdollisuuden vähitellen kulkea hänen perässään. Kristuksen oli tultava maan päälle kääntämään alkuluomisen kehityssuunnan uudeksi.

Alkuluominen oli ihmisen tuloa maan päälle, uusi luominen merkitsee, että Kristuksen kautta kosminen rakkaus on alkanut virrata ihmiskunnan piiriin niin, että meissä ihmisissä tuo jumalallisen rakkauden valo ja tuli voivat alkaa kohottaa tämän vanhan maailman olemusta jälleen kohti henkeä.

Hiljaa tuo uusi hengen kipinä meissä kypsyy, mutta toisaalta se tapahtuu valtavan nopeasti, jos katsomme, miten paljon maailma on muuttunut hyvään suuntaan vaikka viimeisen sadan vuoden aikana. 

Ja uusia vastuksia on tullut, mutta silti se hyvä, joka on kehittynyt, on myös todellista.

Steiner huomauttaa vielä, miten ihmisen uuden kohoamisen kosmokseen on tapahduttava hitaasti. Ellei se olisi kärsivällistä, ei ihmisen henkinen voima ehtisiä täyttää ja läpäistä tätä maailmaa. Meidän on todellakin otetta maa luonnonkuntineen mukaamme kohotessamme. Se on meidän suuri tehtävämme tämän maan piirissä.

Lintujen muuttolento

Me tiedämme henkisistä opetuksista, miten korkeat jumalolennot istuttivat ihmiskuntaan rakkauden ensin meidän kehollisuutemme ja suvullisuutemme piiriin. Siitä me kohotamme sitä henkisten auttajiemme avulla yhä laajemmaksi ja henkisemmäksi.

Mutta rakkautta on jo paljon koko tässä maailmassa. Ihmiskunnan ja eläinkunnan välillä on kehittynyt viime vuosikymmeninä aivan uutta henkisempää rakkautta. Se merkitsee samalla rakkauden sisäistymistä. Rakkaus tulee yhä enemmän jokaisen ihmisen omaksi yksilölliseksi voimaksi.

Mielenkiintoinen on Steinerin antama esimerkki siitä, miten lintumaailmassa rakkaus vaikuttaa vielä ulkoisena voimana ja ilmenee esimerkiksi lintujen muuttolentoina planeetallamme.

Kuva: Cosimo Rosselli, Vuorisaarna. Vuorisaarna tulee esiin aivan Matteuksen evankeliumin alussa. Vuori tarkoittaa sitä, miten kosminen rakkaudenvoima on lähestymässä ihmiskuntaa hengen korkeuksista ja miten se tulee vaikuttamaan ihmisen olemassaolon eri tasoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, minuus, Rudolf Steiner, pyhä henki, vapautuminen, vapahtaja

Henkisyys ja taloussota

Torstai 16.10.2014 klo 2:19 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Kun on syntynyt aikana, jolloin jatkosodan muistot olivat vielä tuoreina ihmisillä, ei olisi millään uskonut, että vielä tässä elämässä joutuu kokemaan, miten virallinen Suomi ja mediasuomi on joutuu suoranaisen taisteluhysterian valtaan. Sillä sitä se on ollut nyt jo yli puoli vuotta.

Muistamme varmaan, miten Ukrainassa tapahtui vallankaappaus, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua outoja asioita. Länsimaat ryhtyivät taloudellisilla pakotteillaan taloussotaan Venäjää vastaan, mikä merkitsee, että paikallinen konflikti laajennettiin tieten tahtoen lännen ja Venäjän väliseksi konfliktiksi.

Jos Ukrainan alueelle olisi haluttu rauhaa, jos lännellä olisi ollut yhtään tahtoa auttaa Ukrainen kansaa, niin siihen olisi ollut helppo vaikuttaa. Neuvottelut ovat erinomainen tie vaikuttaa asioihin etenkin suhteellisen sivistyneissä maissa, tai voisi olla parempi sanoa, että sellaisissa maissa, joissa ei vallitse mitään syvää ja kestävää vihaa jotain toista osapuolta kohtaan. Ja Ukrainassa ei mitään sellaista ollut. Oli vain tarve vaihtaa hallintoa.

Hallinto vaihtui, eikä uudesta hallituksesta tullut mikään ihannedemokratioan edistäjä, mutta niin usein käy vallankaappausten jälkeen.

Taloussodan alku

Muta sen sijaan, että länsi olisi ryhtynyt auttamaan Ukrainaa, julistettiinkin äkkiä kauppasota Venäjää vastaan. Aluksi syyksi ilmoitettiin, että tarkoitus on painostaa Venäjän presidenttiä Putinia vaikuttamaan voimakkaammin Ukrainan itäosan separatisteihin, jotka olivat suuntautuneet voimakkaammin itään kuin länteen tai Kiovan hallitukseen.

Hyvin pian se muuttui. Tahdottiin estää Putinia puuttumasta Ukrainan asioihin. Aluksi muutama kuukausi parjattiin Putinin henkilöä ja sitten ainakin Suomen mediassa vähitellen Putin alkoi jäädä syrjään ja saimme kuulla päivittäin kertomuksia siitä, miten ikävä maa Venäjä on.

Ja kun pakotteita kiristettiin, oltiin olevinaan hämmästyneitä siitä, että myös Venäjä alkoi hyvin hitaasti, vasta useamman kuukauden viiveellä, vastata niihin.

Pakotteet olivat alusta alkaen täysin outo veto, jolle minä ainakaan en pysty keksimään ainoatakaan syytä tai vaikutusta, joka voisi jotenkin auttaa Ukrainaa, ja itse asiassa Ukrainan tilanne onkin vähitelleen jätetty lähes kokonaan syrjään pakotteiden perusteluista. Nyt perustelu on melko yksiselitteisesti se, että ne ovat jonkinlainen moraalinen välttämättömyys Venäjää vastaan.

Media

Minä en nyt puhu siitä, etteivätkö suuravallat tekisi yhtä ja toista. Sekä USA että Venäjä ovat olleet osallisina monenlaisissa kahinoissa ja Afrikassa on säännöllisin väliajoin konfliktejä, joissa surmataan jopa satoja tuhansia ihmisiä.

Se mikä nykyisen konfliktin tekee erityiseksi on se, miten jatkuvalla human interest -uutisoinnilla saatiin aikaan näkemys, että Venäjä on paha ja EU on hyvä, ja sen tähden meidän velvollisuutemme on kiusata pakotteilla venäläisiä liikemiehiä.

Viime viikkoina tähän on lisätty vielä se näkemys, että minkä tahansa myönteisen puolen näkeminen venäläisyydessä on paha asia.

Itse asiassa Suomen virallisessa uutisoinnissa ja politiikassa on vajottu suoraan vanhojen jengisotien henkiselle tasolle: on yhteinen rintama, ja vaaditaan että kaikkien on siinä pysyttävä.

Ja mitä se merkitsee? Miksi on oltava mukana yhteisessä rintamassa, sillä tavoin kuin iltapäivälehdistö sitä vaatii jopa meidän pääministeriltämme ja ulkoministeriltä?

Yhteinen rintama on aina jotain sellaista, jossa jengi lähtee tekemään pahojaan. Se voi olla yhteistä ryyppäämistä tai vahingontekoa jotain ulkopuolista vastaan, mutta olennaista on, että sen päättää johtaja ja sitten jengin muut jäsenet pitävät huolen siitä, että kaikki ovat mukana ja yhtä syyllisiä.

Näin juuri on käynyt Venäjän vastaisessa taloussodassa. Joku päätti sen todella nopeasti. Jos se olisi päätetty demokraattisesti, niin mitään ruodussa pysymisen vaatimusta ei olisi tarvittu.

Kun on se salaperäinen taho, joka sitten meidän hyökkäyksemme Venäjää vastaan sai aikaan, sitä ei ole missään ainakaan minun näkemässäni mediassa paljastettu, mutta varmaan se muutaman vuoden kuluttua tulee ilmi.

Huolestuttavaa minusta on, että median lisäksi Venäjän vastaisen taistelun lumoissa ovat olleet niin ulkoministeriön kuin puolustusvoimienkin tiedottajat.

vuorisaarna_2_cosimo_rosselli.jpg

Henkinen ihminen

Miten henkinen ihminen suhtautuu. Henkisyydessä on kaikkein olennaisinta, kaikkein korkeinta se, että ihminen oppii muodostamaan itse oman käsityksensä asioista, oman käsityksensä totuudesta, oman käsityksensä siitä, mikä on oikein.

Ja toinen on rakkaus. Rakkaus on vielä suurempi kuin totuus. 

Jos ajatellaan ulkopolitiikkaa, niin siinäkin henkisen tien kulkijan suuri tehtävä on kuunnella rakkauden käskyä. Jeesuksen rakkauden käsky on annettu yksilöille, mutta yksilöllisen rakkauden ja totuuden merkitys pätee myös kansainvälisissä tai valtioiden välisissä asioissa.

Jos yhtään ajattelee rakkauden pohjalta, niin ainakin minä olen vakuuttunut siitä, että talouspakotteiden asettamisella Venäjää vastaan oli aivan toiset syyt kuin ne mitkä liittyvät suoraan Ukrainan tilanteeseen. Siitä puhuu sekin, että monet Suomen korkeat toimijat ovat antaneet ymmärtää, että Ukrainan tilanteen rauhoittuminen ei sinänsä merkitse lainkaan pakoitteiden poistamista. Ja se tarkoittaa, että taustalla ovat aivan jotkut toiset ja todella suuret syyt, joista meille ei ole kerrottu. Valtiotasolla saattaa olla ihmisiä jotka niistä jotain tietävät.

Henkinen yksilöllisyys merkitsee, että meidän on vähitellen kohotettava tietoisuutemme myös valtiolliselle tasolle. Se on vaikeaa, se tekee jopa sisäisesti kipeää, mutta se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus muodostaa oma käsityksensä, jokaisella on oikeus tuntea omat tunteensa, jokaisella on oikeaus luoda oma tahtonsa.

Oman enkelin tie

Mitä onkaan menossa, niin parhaiten me auttaa olemalla menemättä mukaan sellaisiin tunnevirtauksiin, jotka vaikuttavat koko kansaan. Nykyisin ihmiskehityksen henkinen rakenne on sellainen, että totuuden voi tietää ja kokea itsessään aina vain yksityinen ihminen - yhdessä oman enkelinsä kanssa. 

Ryhmät tai kansat voivat olla sopusoinnussa yksilöllisten totuuksien kanssa, mutta yksilöllisyys tulee ensin. Antauminen ulkoapäin annetuille totuuksille on irrottautumista siitä sisäisestä totuudesta, jonka me voimm kokea itsessämme, ja joka meitä vahvistaa.

Hyvät enkelit ja henkinen maailma voi aina tukeutua sellaisiin ihmisiin, jotka pyrkivät seisomaan omalla pohjallaan ja kuuntelemaan oman omantuntonsa ääntä, silloinkin kun me emme tiedä kaikkea. Myös kärsivällisyys on olennaista - joskus voi kestää vuosia, ennen kuin jokin asia selviää.

Rakkaudella
Matti

Kuva Cosimo Rosselli, Vuorisaarna

1 kommentti . Avainsanat: pakotteet, Venäjä, rakkaus, henkinen ihminen, Ukraina

Venäjän kansansielu

Torstai 18.9.2014 klo 12:01 - Matti Kuusela

Me puhumme usein kansansielusta tarkoittaen jossain kansassa vallitsevaa sielullista rakennetta. Mutta kansansielu on henkisesti katsottuna myös todellinen henkinen olento, arkkienkeli. Kansansielun tai kansanhengen käsitteitä käytetään jossain määrin lomittain toistensa kanssa, mutta nyt aion kirjoittaa siitä, mitä Rudolf Steiner kertoi vuoden 1912 Suomen vierailullaan venäläisille kuulijoilleen. Tuolloin Suomi oli vielä Venäjän suuriruhtinaskunta ja siinä mielessä Steinerin kaksi vierailua Suomessa olivat samalla ainoat kerrat, jolloin voi sanoa hänen vierailleen Venäjällä.

Siksi venäläisten oli helppo matkustaa tänne, ja paikalla olikin runsaat kolmekymmentä venäläistä, ylimyksiä, totuudenetsijöitä, taiteilijoita, ortodokseja.

Pitäessään kymmenen esitelmän sarjaansa Steiner sai voimakkaan impulssin pitää venäläisille kuulijoille oma tilaisuus. Se toteutui silloisen hotelli Fennian yhdessä vierashuoneessa.

berdyaev2.jpg

Venäjän kansansielu

Steiner oli jo pitkään ja lämpimästi puhunut henkisestä kasvusta ja sen historiasta, Kristuksesta, itäisistä ja läntisistä kansoista, kun hän äkkiä aloittaa kuin toisen vaihteen. Hän alkaa kertoa seuraavaan tapaan, hyvin lämpimästi. Esitän sen tässä tiivistettynä:

Ja nyt on sanottava, rakkaat ystävät, että olen tullut henkisessä maailmassa tuntemaan erään sielun, joka tuntee suurta kaipausta sitä henkeä kohtaan, joka saa ilmaisun meidän henkisen työmme kautta. Olen oppinut tuntemaan tämän sielun juuri henkisessä maailmassa.

Kun etenemme hengenkuntien tarkastelussa kansansieluihin, arkkienkeleihin, kohtaamme niiden kansansielujen joukossa, jotka vielä ovat nuoria ja joiden täytyy kehittää itseään edelleen, niin kuin jokaisen olennon täytyy, Venäjän kansansielun.

Tiedän miten tämä Venäjän kansansielu tuntee kaipausta sitä henkeä kohtaan, joka saa ilmaisunsa meidän henkisessä työssämme. Steiner käyttää tuossa sanaa teosofia, koska hän vielä tuona vuonna työskenteli teosofisen seuran puitteissa, mutta uskon, että nykyaikana voimme sillä ymmärtää esimerkiksi ajan puhtainta henkisyyttä.

Steiner painottaa vielä tämän Venäjän tai slaavilaisten nuoren kansansielun kaipausta ja sitten hän puhuu vastuuntunnosta: Puhun vastuuntunnosta, koska te, rakkaat ystäväni, olette tämän Venäjän kansansielun lapsia. Se vaikuttaa ja toimii teissä, ja te olette sille vastuulliset. Koettakaa ottaa vastaan tämä vastuu!

Paljon, paljon opetti minulle tämä kansansielu. Traagisimmin minua kosketti se, mitä hän saattoi kertoa minulle vuoden 1900 paikkeilla. Se tuntui silloin niin traagiselta, koska juuri silloin tuli esiin jotain sellaista, mistä kävi ilmi, miten vähän tätä Venäjän kansansielua vieläkään ymmärretään.

Sitten Steiner puhuu siitä valtaisasta venäläisen henkisyyden vaikutuksesta, jota ovat tehneet Tolstoi, Dostojevski, Solovjov... Hän jatkaa, miten Venäjän kansansielu tietää kertoa vielä hyvin paljon enemmän kuin edes Solovjovkaan saattoi ilmaista... sillä kohtaamme Solovjevilla vielä paljon, liian paljon sellaista, mikä on omaksuttu Länsi-Euroopasta.

Tämä on kiintoisaa, koska siinä käy niin selvästi esiin, miten länsimainen henkinen vaikutus ei olekaan Venäjälle pelkästään hyväksi, vaan sen olisi saatava etsiä rauhassa omaa identiteettiään, omaa suhdettaan maahan ja henkeen, todellisuuteen ja ideoihin. Tiedämmehän niin monista esimerkeistä, miten altista venäläinen kehitys on ollut sen sisäisen valon varjopuolien todellistumiselle.

Oikeat henkiset kysymykset - koko maailmaa varten

Sitten Steiner puhuu kehottavasti siitä, miten tärkeää Venäjän henkiselle kasvulle on, että ihmiset herättävät itsessään oikeita henkisiä kysymyksiä. Ja hän jatkaa:

Ja sellaisten rakkaudellisten, kauniiden ja jalojen tunteiden pohjalta ovat Venäjän kansaan kuuluvat ihmiset esittäneet minulle monia kysymyksiä, jota on välttämättä joskus esitettävä, koska ilman niiden vastauksia ei tulevaisuuden ihmiskunta voi elää. Tällaisia kysymyksiä, jotka voivat tulla vain itäisestä Euroopasta, on minulle esittänyt Venäjän kansansielu henkisellä tasolla.

Steiner kuvaa, miten pitkä tie Venäjän kansansielun lapsilla on vielä tämän oman kansansielunsa yhteyteen, sen ymmärtämiseen, mitä tuo sielu todella kaipaa. Mutta hän kehottaa olla epäröimättä kun etsii tietä tämän kansansielun yhteyteen. Kansansielustanne te tulette löytämään ne kysymykset, joihin vastaamatta tulevaisuuden ihmiskunta ei voi säilyä, hän sanoo.

Tässä Steiner tuo selvästi esiin, että venäläisen sielullisuuden piiristä voi nousta  niitä suuria kysymyksiä, jotka vaikuttavat koko ihmiskunnan kehitykseen. Mehän tiedämme, miten menneisyydessä Intia, Egypti, Kreikka, Rooma ja sitten Eurooppa ovat vieneet henkistä kehitystä eteepäin.

Venäjä ei ole vielä löytänyt itseään vastaavalla tavalla, ja voi tulla monelle todella yllätyksenä, että Steiner kertoo seuraavan suuren kulttuurivaiheen nykyisen eurooppalaisen jälkeen nousevan slaavilaisten kansojen piiristä. Ja vasta sen jälkeen tulee sen vuoro, mitä amerikkalaisilla on henkisyyden kehityksessä tarjottavana ihmiskunnalle.

Steinerin mukaan tämä venäläinen kulttuurikausi on hyvin pitkälle samaa, kuin mitä nyt hieman liian varhain puhutaan vesimiehen ajasta. Se on oleva ihmiskunnan suurten henkisten ihanteiden aikaa, aikaa jota luonnehtii täydellinen uskonnonvapaus, enkeliläheisyys, tasa-arvoisuus. Sen olisi oltava aikakausi, joka nykyisen maan päällä ennakoi ihmiskunnan paljon myöhäisempää tulevaisuutta.

Tässä niin koskettavassa puheessaan Steiner tulee siihen, miten tähän tehtäväänsä Venäjän kansansielu tarvitsee apua omilta ihmisiltään. Sillä tulevaisuudessa kansansielun tarvitsevat lapsiaan, ihmisiä, saavuttaakseen päämääränsä.

Ja sitten sitten Steiner jatkaa siitä, minkä me suomalaisetkin niin hyvin ymmärrämme. Ja ymmärrämme sen myös venäläisten suhteen, joiden sielullisuus edelleen kamppailee löytääksen oikean suhteensa maiseen todellisuuteen: Se, mikä voi kantaa ihmisen korkeimmalle, viedä maailman kauneimpiin, valoisimpiin korkeuksiin, on eniten alttiina erehdyksille lankeamiseen.

Teidän tulee, rakkaat ystäväni, sielullistaa se minkä te koette henkiseksi. Teidän tulee löytää hengelle sielu. Ja te kykenette siihen, koska Venäjän kansansielulla on mittaamattomat tulevaisuuden mahdollisuudet ja syvyydet, Steiner korostaa.

Venäläisen henkisyyden luonne

Steiner huomauttaa, että venäläisten vaara henkisyyden suhteen ei niinkään ole skeptisyys, kuten lännessä, vaan liiallinen uppoutuminen henkilökohtaiseen sielullisuuteen. Se saattaa tiivistää auraa niin, että se ei enää päästä varsinaista hengen yhteyttä lävitseen.

Mutta siinä missä keskieurooppalainen sielullisuus joutuu ottamaan henkisyyden vastaan kuin ulkoa tulevana jumalallisena mahtina, voi venäläinen luonne vaalia henkisyyttä kaikkein omimpana sielullisuutenaan.

Eikä venäläisen henkisyyden tehtävänä ei ole niinkään puhua hengestä, ei edes vain kehittää tunnetta ja tahtoa, vaan ennen kaikkea voimaa ja kestävyyttä.

Teidän tarvitsee vain antaa kansansielunne puhua ajatustenne, tunteittenne ja tahtomisenne kautta, ja jos te tunnette vastuuta kansansieluanne kohtaan, te tulette silloin samalla täyttämään velvollisuutenne ihmiskuntaa kohtaan, Steiner lausuu.

Ja vielä lopuksi hän tähdentää, että meidän kaikkien henkisen tien kulkijoiden on tuotava maailmaan uusia hengen virikkeitä, ei vain vanhaa. Lännessä se merkitsee sitä, että meidän on vaalittava sitä, minkä länsi voi henkisistä lähteistään käsin tuoda itse esiin.

Venäjän suhteen tuon voi ymmärtää niin, että kun Venäjä tavallaan on idän ja lännen välillä, se lännestä kaipaa uusinta ja puhtainta henkisyyden valoa.

Rakkaudella
Matti Kuusela

Saat mielellään jakaa tätä blogia myös tutuillesi.

Kuva: Filosofi Nikolai Berdjajev oli mukana Helsingissä kuuntelemassa Steineria vuonna 1912 Ruotsalaisessa Normaalilyseossa.

2 kommenttia . Avainsanat: Rudolf, Steiner, Venäjä, kansansielu, henkisyys

Seistä omalla pohjalla

Tiistai 19.8.2014 klo 11:48 - Matti Kuusela

Onnittelut Suomen keihäsmiehille. On hauskaa, että meillä on yksi tällainen perinnesuomalainen laji, jossa voimme kokea menestymistä.

Ja tsemppiä mös Sandra Erikssonille. Ei ole yksinkertaista olla samalla kertaa sekä huippujuoksija että huippuvoittaja. Mutta kumpaakin voi oppia.

Suomen henkinen voima

Onnittelut myös presidentti Niinistölle. Arvostan uskomattoman paljon sitä, että meillä on huipulla ainakin yksi todellinen valtiomies, presidentti joka toimii aidosti oman näkemyksensä pohjalta, Suomen hyväksi ja rohkeasti.

Vähän niin kuin keihäänheitossa siinä on jotain perivoimaa, että Suomen presidentti lähtee juttelemaan Venäjän presidentin kanssa ja sitten Ukrainen presidentin kanssa. Rauhantyö ja edistyksen tukeminen on juuri sellaista. Otetaan rohkeasti yhteyttä silloin kun sitä tarvitaan.

Monet vanhat näkijät Tapio Kaitaharju mukaanluettuna ovat kokeneet että Suomella on voimaa. Itsekin kirjoitin siitä Enkelit kanssamme -kirjassa. Ollaan ehkä hiljaa ja tuumitaan, mutta kun on tarvis, lähdetään liikkeelle.

Tuulet kuitenkin puhaltavat. Nyt ne ovat jo yli puolen vuotta puhaltaneet siihen suuntaan, että mitä ikinä tapahtuukin, tai on tapahtumatta, Putin on henkilökohtaisesti syyllinen.

Silloin tällöin tulee tällaisia projekteja, jotka kehittyvät päivä päivältä eteenpäin mediassa. Ensi ilmoitetaan yksi syy, sitten se vähän kehittyy, ja kun muutama kuukausi on kulunut, niin perustelut jollekin toimelle alkavat jo kuulostaa kovin tutuilta ja uskottavilta, vaikka niillä ei olisi juuri mitään perusteita.

Onhan se aikamoista, että kun Ukrainaan syntyi kriisiä, niin yksi mies toisesta maasta julistettiin syylliseksi, ja sitä on sitten jatkunut.

Samalla tavalla tapahtui aikoinaan Irakin sodan syttyessä. Kun WTC:n kaksoistornit olivat syttyneet tuleen, USA:n presidentti jo parin tunnin kuluttua julisti, että syyllisiä rankaistaan hyökkäämällä Irakiin.

Ja sille hyökkäykselle saimme sitten lukea lehdistöstä päivä päivältä yhä hienommaksi kehittyneitä perusteluja, kunnes muutaman vuoden kuluttua ilmoitettiin, että kaikki olikin vain CIA:n tiedustelun virhettä.

Eiväthän nämä ole hauskoja asioita, mutta yksi tuollaisia perisuomalaisia mielikuvia on, että tuulee mistä tuulee, arvioidaan itse mitä tapahtuu eikä uskota kaikkia lehtijuttuja.

Pohjolan olemus

Meillä täällä Pohjolassa on henkisesti erinomainen paikka katsella maailmantapahtumia vähän rauhallisemmin kuin muualla maailmassa. Siihen on oikein henkis-energeettisiä syitäkin. Meillä on luja peruskallio jalkojemme alla. Siihen voi tukeutua.

Meillä on maan ja veden keskinäisissä suhteissa sellainen rikkaus sekä sisämaassa että merellä, että se tukee mahdollisuutta nähdä maailmantapahtumisen rikkautta ja monimuotoisuutta kaikessa rauhassa. Ei tarvitse lähteä kaikkien tuulien mukaan, vaan tunnustellaan, mikä on se tuuli, mikä on se tuli tai voima, jota itse lähdemme ajamaan.

Ja kunnon vaikka pohojalaaseen tyyliin se voima voi olla vain se, että seisotahan omalla pihalla ja kuunnellaan mitä on menossa. 

Mutta se korkein henkis-maantieteellinen voima meillä on pohjolan valo. Vuodenkierrossa meillä vuorokauden valo yhtyy vahvasti vuodenkierron valon rytmiin. Se merkitsee, että ajattelun viisauden ja tunteen viisauden rytmit kohtaavat Suomessa aivan ainutlaatuisella tavalla, vielä Golf-virran tuodessa meille eteläistä lämpöä tänne pohjolan viileyteen.

Kalevalaisesti ilmaistuna meiltä on odottamassa sisäinen Marjatan poika, uusi Karjalan kuningas. Ja meillä on vielä paljon muuta sellaista, mikä toivottavasti tekee meistä todellisen rauhan ja uudistumisen voiman tässä maailmassa.

Hieno esimerkki suomalaisesta sisäisestä voimasta oli myös se, että suomalaiset olivat mukana päätöksessä, että tietokotekniikkaa ei otettu mukaan Venäjän vastaisiin pakotteisiin.

Jos tarkoituksena on todella edistää rauhaa Ukrainassa, niin Venäjän ärsyttäminen ei todellakaan ole siihen mikään oiva keino. Jossakin tietysti on päätetty siihen ryhtyä, ja luultavasti muutaman vuoden kuluttua kuulemme siihen syynkin. Vielä se ei ole tullut selville.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen, henkinen, voima, presidentti,

Ihanteista ajan virtaan

Maanantai 14.7.2014 klo 14:10 - Matti Kuusela

Tässä kesälämmössä lueskelin juuri keveysti Steinerin englanniksi käännettyjä esitelmiä From Buddha to Christ. Olin valinnut tämän kirjan koska se oli niin pienikokoinen, että se mahtui hyvin taskuun.

Lueskelin vain jo aikaisemmin alleviivaamiani kohtia. Heti ensimmäisellä sivulla tuntui kodikkaalta, kun Steiner sanoo, miten henkisen tutkimuksen tuloksista oikein käytettynä virtaa sydämiimme henkistä elämää. Ja vähän myöhemmin hän lisää, miten nämä henkisen tutkimuksen tulokset voivat ja niiden tulee virrata suoraan elämään.

Ja niinhän se juuri on. Nykyaikana on mahdotonta ajatella henkistä tietoa, joka säilyy vain salaisuutena pienissä piireissä. On ollut aikoja, jolloin se oli välttämätöntä, mutta nyt ei ylipäänsä voi olla henkisiä totuuksia, jotka eivät elä ja laajene ihmiskunnan käyttöön. Henkinen tieto, joka ei loista maailmaan ja lämmitä ihmissydämiä juuri tässä elämässä, menettää kykynsä olla todellista ja aitoa hengen ilmoitusta.

Ihanteet

Kolmannessa alleviivauksessani Steiner kirjoittaa: "Meidän tehtävämme ei ole saarnata ihanteita vaan tuoda ravintoa ihmissieluille, henkisen viisauden, aidon veljeyden ja todellisen ihmisyyden ravintoa."

Tuosta voi oivaltaa, että ihanteiden on siis oltava jotain sellaista, mikä nousee jokaisen ihmisen omasta sisämmästä. Niitä ei kukaan toinen ihminen voi määrittää toiselle. No, ehdottomasti niistä voi keskustella silloin kun se on sopivaa, mutta emme voi vaatia toisia noudattamaan omia ihanteitamme. Voimme vain elää ihanteissamme ja pyrkiä mahdollisuuksiemme mukaan toteuttamaan niitä omassa elämässämme ja oman elämämme kautta.

Ihanteet ovat tärkeitä paitsi koko ihmiskunnan tulevaisuuden luomisen kannalta, myös menneisyyden kannalta. Kun Steiner sitten lausuu, miten jopa tänään menneisyyden suurten opettajien voimat virtaavat meidän hienompiin kehoihimme, voimme ymmärtää, miten ihanteet avaavat meidän korkeampia olemustasojamme henkisen kehityksen ja suurten opettajien voimille.

Tulevaisuus ja menneisyys

Sisäisenä kuvana näen, miten sisäiset ihanteet ovat kuin tulisoihtuja, valon leimuja, joiden kautta menneisyys virtaa mahtavana tulevaisuuteen - ja tulevaisuus menneisyyteen. Aivan, aika virtaa kahteen suuntaan: menneisyydestä tulevaisuuteen fyysisellä tasolla, mutta tulevaisuudesta menneisyyteen korkeammalla tasolla.

Ei voi enää kestää kauaa ennen kuin tämän ajan kaksisuuntaisuus ja sen jälkeen useammatkin ajan virrat alkavat nousta esiin tieteessä ja yleisessä tietoisuudessa. Mutta sitä odotellessa voit tehdä seuraavan yksinkertaisen harjoituksen:

Ojenna kätesi suoraan eteenpäin ja nosta sitä hiljaa ylöspäin. Samanaikaisesti kuvittele, että kätesi onkin ollut ojennettuna ylös ja lasket sitä hiljaa alaspäin. Kun olet ensin harjoitellut yhdellä kädellä, voit laajentaa harjoitusta molemmille käsille ja jaloille ja tehdä siitä vähitellen yhä monipuolisemman.

Tämä harjoitus tekee sinut tietoiseksi näistä kahdesta vastakkaisesta virrasta oman kehon piirissä. Suuremmat ajan puitteissa näiden kahden vastakkaisen virtauksen ero on suurempi, mutta tällainen harjoitus auttaa sinua vapautumaan siitä pelkästään fyysiseen maailmaan perustuvasta kokemisesta, joka on nykyisin tarttunut meihin niin voimakkaasti.

Tämäntyyppisiä harjoituksia opetettiin ennen vanhaan esimerkiksi Nepalin kuninkaallisille, mutta ajat ovat muuttuneet erityisesti arkkienkeli Mikaelin ja luonnollisesti hänen taustallaan Kristuksen vaikutuksen seurauksena monet asiat, joita aikaisemmin valmisteltiin pienissä piireissä, tulevat nyt yhä enemmän koko ihmiskunnan omaisuudeksi.

Henkinen todellisuus siis on, että kun jotain virtaa yhteen suuntaan, sillä on vastavirta olemassaolon toisella tasolla. Pyrkiessämme pois duaalisuudesta eli kaksinaisuudesta me emme voi hypätä suoraan johonkin aivan muuhun tajuntaan, vaan meidän on alettava elvyttää tätä kahden virran todellisuutta. Vuorisaarnan pahan vastustamattomuus liittyy siihen.

Ja meidän on tärkeää huomata, että emme voi vaikuttaa ainoastaan tulevaisuuteen, vaan myös menneisyyteen. Jos ajattelemme, mitä menneisyys todella on, niin huomaamme, miten liikkuvaisia ja arvioinnille alttiita ovat kaikki menneet tapahtumat. Jos oikein ajattelemme, mikä olemassaolon taso menneisyydessä olisi täysin liikkumatonta, täysin muuttamatonta, niin huomaamme, että se käy miettiessämme yhä ohueammaksi ja ohuemmaksi. Toistaiseksi salaperäisellä tavalla menneisyys ja tulevaisuus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Meidän jokainen tekomme ja jokainen valintamme, jokainen ajatuksemme vaikuttaa siihen, miten menneisyys muuttuu kauttamme tulevaisuudeksi, ja miten tulevaisuus taas muokkaa menneisyyttä uudeksi. Ihanteet ovat tässä virrassa yksi merkittävä valaiseva soihtu.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aika, ihanteet, menneisyys, tulevaisuus, henkisyys, harjoitus

Perhosaura

Keskiviikko 9.7.2014 klo 21:55 - Matti Kuusela

Perhoset ja linnut ovat maan henkisessä kokonaisuudessa niin merkittäviä ja kiinnostavia olentoja, että meillä riittää alkuviikon kurssilla puhumista niistä vielä ensi viikollakin. Perhoset kantavat maailman alkumuistoja omassa ilmaolemuksessaan, linnut taas ovat henkisten ajatusten kantajia.

Jokaisella olentoljilla maan päällä on oma tehtävänsä. Ja nämä tehtävät voivat olla yllättävän laajoja. Ihminen on tasapaino-olento, joka kykenee tekemään kaikenlaista sellaista, mitä moniet eläimetkin, ja vielä paljon enemmän. Mutta eläimet ovat oman tehtävänsä asiantuntijoita. Kun niillä ei ole sellaista tuumimisen ja ihmettelyn sisäistä jarrutusta, ne suorittavat loistokkaasti juuri niitä tehtäviä, jotka niille kuuluvat.

Perhoset aineen henkistäjinä

Perhosen inkarnoituvat maalliseen aineellisuuteen vain niin vähän ne suinkin voivat. Se aine, jota ne ottavat itseensä, on aurinkovoimien läpäisemää ja hienointa, mitä maan päältä voi löytyä. Ja tätä maan hienoa aineellisuutta ne henkistävät maan päällä, tai oikeastaan maan päällisessä aurinkopiirissä eläessään niin, että tuosta henkistymisestä syntyy maan ympärille loistavan valoisa aura.

Tästä perhosaurasta Steiner jopa sanoo, että se sätelee hienompaa valoa kuin itse aurinko. Tällä auralla on merkittävä käytännöllinen tehtävä. Se kutsuu kuolemansa jälkeen uutta elämää etsiviä sieluja maan päälle. Se on kuin tunnusvalo, joka joka vetää puoleensa henkisessä maailmassa kulkevia ihmissieluja.

Ja vielä enemmän: perhosten henkistämä maan aines toimii omansta puolestaan myös siltana,  joka johtaa maan seuraavaan inkarnaatioon lepovaiheen yli.

Kun ajattelee näitä suuria kosmisia ja ihmiselämään vaikuttavia perhosten tekoja, huomaa myös että ne tekevät sitä ihmisen puolesta. Me ihmiset olemme niin erikoistuneita - voisi sanoa lääkäreihen verrattuna yleislääkäreiksi, että me olemme joutuneet luovuttamaan monia tällaisia mitä tärkeimpiä tehtäviä muille olennoille.

Eläinkunta ja kasvikunta antavat meille ihmisille mahdolisuuden puuhailla omia juttujamme silloin kun suurella kyvykkyydellään hoitelevat tehtäviä, joihin ihmiskunnan kyvyt eivät enää yllä. Meidän tehtävämme onkin kulkea kriisistä toiseen ja luoda uutta, kehittää tietoisuutta, jota koskaan aikaisemmin ei ole ollut olemassa. Ja tätä tietoisuutta me taas puolestamme voimme lahjoittaa luonnonkunnille.

Lintujen maailma

Myös linnut elävät vahvasti ilmassa perhosten tavoin, vaikka lintujen lento on jo huomattavasti maanomaisempaa perhosten ihmeelliseen lepatukseen verrattuna. Perhonen elää ilmassa, mutta siihen kuvautuvat maan ikivanhan alkukehityksen tuliprosessit. Perhosten siipien kuvioinnin kautta me pääsemme suoraan näkemään aurinkokuntamme ja koko ihmisolemuksen ensimmäiseen kaukaiseen inkarnaatioon, kosmisiin ikimuitoihin.

Se mikä varsinaisesti kantaa perhosta ilmassa, on kuitenkin valo, tai valon sisäinen energia, valoeetteri. Kun perhonen pysähtyy ja liikuttaa hiljaa siipiään, se kerää niihin lisää valoeetteriä, joka on niiden varsinainen kantava voima, jolla ne voittavat ilman raskauden.

Toki perhosten lennolla on myös aineellis-fyysinen perusta, mutta osa siitä jää kuitenkin tämän ihneellisen valon energian piiriin.

Lintu taas voittaa ilman lämmön avulla. Lintu kokoa hengittäessään ilmaa koko olemukseensa, aina onttoja luitaan myöten. Ja tuon ilman se lämmittää. Perhosten valoeetterin sijasta lintujen lennon kantava voima on lämpöeetteri. Se antaa niille kyvyn pysyä ilmassa. Lämpöeetterin vaikutuksen myötä myös lintujen lennossa on tietty taianomainen komponentti... vaikka voi tuon ihmeellisen lentämisen kokemuksen saada myös lennättäessään liidokkia, silloin kun olosuhteet ovat sopivia.

Mutta takaisin lintuihin. Ilmanolentoina myös ne henkistävät ainetta, vaikka ne vapauttavat sen kosmokselle vasta kuollessaan. Ihminen ei elämällään pysty vielä henkistämään ainetta lintujen ja perhosten tavoin niin, että se vapautuu puhtaaksi henkiseksi voimaksi. Mutta me pystymme henkistämään havaintojemme elementaatisia voimia silloin, kun me katsomme maailmaa riittävän myönteisesti, kauneuden tai rakkauden tai kunnioituksen silmin.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhoset, linnut, henkistäminen, valoeetteri, lämpöeetteri

Arkkitehtuurin henkisyys - Johannestalo

Perjantai 27.6.2014 klo 0:40 - Matti Kuusela

Luin juuri Takoja-lehdestä Laura Krookin kirjoitusta Chatresin katedraalista ja sen viestistä nykyajalle. Kirjoituksesta kohosivat äkkiä esiin voimakkaana lauseet:

...koko Chartresin katedraali on kuva Mariasta, puhtaasta ihmissielusta, johon henki voi synytä... Marialla oli niin puhdas sielu, että hän kykeni puhumaan enkelien kanssa.

Noinhan se tietysti on. Hämmästyin etten ollut ennen tajunnut Marian ja Chartresin katedraalin konkreettista yhteyttä. Kun koko katedraali on valtava henkinen kokonaistaideteos, niin on selvää, että siinä täytyy olla myös mukana jokin yhtenäinen prinsiippi: Marian olemus. Seurakunta kokoontuu kuin Marian olemuksen sisään, suojaan.

Kreikkalainen temppeli

Sitten mietin, miten kreikkalaiset temppelit olivat aikoinaan rakennuksia, joihin aivan todellisesti liittyivät silloisten jumalten eetteriruumiit. Jumalat asuivat noissa temppeleissä maan piirissä.

Egyptiläiset pyramidit taas äärettömän tarkkoja astraalikuvia ihmishengen tiestä tähtimaailmoihin ja niissä vallitsevien jumalolentojen luo.

Ja sitten toisella tavalla katsottuna: Jerusalemin temppeli - kuten monet sen kaltaiset lähi-idän temppelit, mutta Jerusalemin temppeli erityisesti - oli tulevaisuudet ihmiskehon kuva, sen rakenne, muoto ja mittasuhteet. Temppelin äärettömän tarkat mitat, jotka jumala antoi, oli tarkoitettu tulevaisuuden ihmisen, meidän aikamme ihmisen fyysisen kehon muotoamiseen.

Silloin ihmiskunta oli vielä laskeutumassa kohti fyysistä maailmaa. Nyt me olemme jälleen nousemassa ylös, ja siksi meidän temppeliemme tai kirkkojemme, tai miten vain tahdommekin pyhää tai henkistä arkkitehtuuriamme nimittää, tehtävänä ei enää ole fyysisen olemuksen vaan sisäisen ja sielullisen olemuksen muotoaminen. Ja samoin meidän auttamisemme kohoamaan jälleen ylöspäin, siihen sielun puhtauteen ja harmoniaan, joka auttaa meitä puhumaan enkelten kanssa, kuten Lauran kirjoituksessa sanotaan.

Tulevaisuuden henkinen arkkitehtuuri

Nyt me elämme jo hyvin erilaisen kehityksen aikaa kuin keskiaikana. Yleissuunta on sama, mutta nyt minuuden kehitys nousee yhä tärkeämmäksi. Nyt on olennaista auttaa ihmisen henkistä minuutta kokomaan itsensä ohjaavana voimana astaaliruumiin, eetteriruumiin ja fyysisen ruumiin piirissä.

Monissa arkkitehtuuriesitelmissään Rudolf Steiner kuvasi, miten fyysistä kehon tasoa vastaa rakennuksen geometria, sen eetteriruumiin tasoa muotojen elävyys ja sen astraali- tai sieluruumiin tasoa muotojen moraalinen ilmaisu: se mikä kantaa, se mikä ottaa tuon kantamisen vastaan, on ilmaistu puhtaana sielunvoimana, samoin esimerkiksi ikkunoiden ryhmitys niin, että keskimmäinen suurempi ikkuna tukee viereisiä pienempiä ikkunoita niin, että ihminen kokee, miten suurempi tukee heikompia ja heikommat tai pienemmät taas tukeutuvat suurempaan.

Steiner piti tällaisen arkkitehtuurin muotojen sielullis-moraalista vaikutusta niin suurena, että hän sanoi, että ihminen joka elää tällaisten muotojen keskuudessa, ei voisi esimerkiksi varastaa.

goetheanum_1_pienoismalli_kristus.jpg

Henkinen taso

Mutta vielä tärkeämpi on hänen mukaansa puhtaasti henkinen taso, joka vastaa ihmisen minuutta. Ja sitä vastaa arkkitehtuurissa symmetria, aivan kuin ihmiskehossakin. Minuus asuu ihmisessä ruumiissa, joka on muodoltaan ja toiminnaltaan oleellisesti symmetrinen vasemman ja oikean suhteen.

Nyt jännittävää on, että steinerilaisen arkkitehtuurin piirissä ei käytännössä kukaan ole Steinerin jälkeen kyennyt hallitsemaan tätä symmetrian periaatetta lähellekään sitä täydellisyyttä, johon Steiner itse kykeni.

Koska tuo symmetria on niin vaikeaa, siitä on oikeastaan luovuttukin käytännössä ja tilanne on luotu dynaamisen symmetrian käsite. Se tarkoittaa, että vaikka vasemman ja oikean vastaavuus ei olekaan suoraan havaittavissa, kokonaisuus on kuitenkin jollain tavalla symmetrinen, dymaamisesti, aivan kuin osiensa summana, tai niiden momenttien summana, jos haluaa ilmaista asian vähän matemaattisemmin.

Ja joku oikeutus tälläkin näkemyksellä on, koska voi huomata, miten ihmisminuus kuitenkin ainakin joskus tuntee viihtyvänsä tilassa, jossa se joutuu itse omin voimin luomaan kaipaamansa symmetrian tai kokonaisuuden tunteen.

Valtava tragedia kuitenkin on, että meillä ei enää ole sitä varsinaista rakennusta ja sen sisätilaa, jossa tämä Steinerin näkemys puhtaan minuus-symmetrian voimasta tuli täydellisimmin esiin: ensimmäistä Goetheanumia, tai oikeastaan alkuperäisellä nimellään, jonka nyt voisi jälleen ottaa käyttöön, Johannestaloa. Se nimittäin puurakennuksena paloi tuhopolton seurauksena jo 1920-luvun alussa.

Minkä temppeli Johannestalo oli? Se oli Steinerin mukaan kuvaus ihmisen ja maailman kehityksestä, nykyajan ihmissielun mukaisesti. Ja toden totta, silloin myös tämä rakennus oli väistämättä jumalallisen viisauden ja jumalallisen kehitystien talo, Sofian talo. Ehkä kuitenkin niin, että Marian tuli nyt vaikuttaa niiden ihmisten sydämissä, jotka siellä tahtoivat avautua ottamaan vastaan maailmanviisauden, maailmansielun, Sofian kosketuksen.

Rakkaudella
Matti

Kuva Steinerin itse tekemästä ensimmäisen Goetheanumin eli Johannestalon pienoismallista, suunta katsomosta kohti näyttämöä ja sen taustalla olevaa Kristusveistosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Takoja, Laura Krook, henkinen, arkkitehtuuri, Rudolf, Steiner, Johannestalo, Sofia

Jumalyhteys ja enkeliyhteys

Torstai 19.6.2014 klo 1:21 - Matti Kuusela

Hei ystävät, nyt menemmekin hyvin hienovaraisella alueelle. Tänään, tai siis oikeastaan jo eilen, nousi yhden hoidon yhteydessä energioita, joista sitten kohosi seuraavia ajatuksia.

Sisäisten voimien kannalta yksi perusajatuksia on, että me voimme auttaa ja tukea toinen toisiamme, myös parisuhteissa, mutta meidän ei ole hyvä alkaa elää tai ottaa vastuuta toisen puolesta. 

Mutta tuossa me olemmekin jo sillä hienovaraisella alueella. Ihmissuhteissa on nimittäin sellaisia tilanteita ja sellaisia vaiheita, joissa niin tapahtuu, eikä sitä aina voi pitää vääränä. Vääräksi tai energeettisesti harmilliseksi vääränlainen tai ulkopuolelta napattuun velvolllisuudentuntoon perustuva vastuu muodostuu oikeastaan vasta silloin, kun siihen havahtuu. Eikä tähän lueta myöskään niiitä tilanteita, joissa vain on autettava, piti siitä tai ei.

Yksilöllisyys ihmissuhteissa

Ihanteellisena ihmissuhteena voi pitää sellaista, joissa kumpikin seisoo omilla jaloillaan ja vastaan ainakin periaatteessa itsestään. Ja ihanteellisesti kommunikaatio on silloin tasapainossa. 

Mutta voi olla tällainen ongelma. Autan ja tuen toista kovasti, mutta en saa häneltä siitä mitään kiitosta. Keneltä sen kiitoksen sitten saan?

Kun mietin tuota kohtaa, niin äkkiä tajusin: jumalalta. Siinä on kysymys ihmisen ja jumalan välisestä vuorovaikutuksesta ja sopimuksesta!

Ja samalla tajusin, mitä jotkut raamatunkohdat tarkoittavat: ajattele ensin jumalaa, ja kaikki muu selviää sen jälkeen! Tai se, että kaiken mitä teet minun vähäisimmilleni, sen sinä teet minulle. Se on sama asia toistapäin ajateltuna.

Jumala tässä tarkoittaa sitä, miten kukin jumalan kokee, oman uskontonsa mukaisesti tai muulla tavalla.

Jumalyhteyteen avautuminen

Tämä jumalyhteyden ajatus tuntui hoitoenergioissa hämmästyttävän selvältä. Muistan useinkin miettineeni sitä, miten Vanhan testamentin patriarkoilla kaikki oli hyvin. He olivat varakkaita miehiä myös taloudellisisti, ja heissä korostuu se että he luottivat jumalaan.

Toki heidän ajoistaan on jo tuhansia vuosia, mutta sittenkin tuo yhteys jumalallisuuteen näyttää sittenkin olevan olemassa. Aikaisempi opetus tällä kohden on ollut, että voit itse antaa itsellesi sitä rakkautta, jota haluat tai koet tarvitsevasi. Tämä pätee sekä silloin etten koe saavani rakkautta tarpeeksi muilta, tai lähimmäisiltä tai puolisoltani, ja samoin silloin kun sitä saan.

Onko niin, että tämä jumalyhteyden avautuminen voi tapahtua sen jälkeen, kun itse on oppinut ensin rakastamaan itseään. Kun rakastaa itseään, on vapaa tai ainakin vapaampi antamaan rakkautta myös muille.

Tämä jumalyhteys, josta nyt puhun, ei siis ole ajatus, vaan se on sisäinen kokemus. Sen voi toki muodostaa ajatukseksi sen jälkeen kun se ensin on kokenut.

Tästä nousee esiin myös ajatuksena se, että pyhät kirjat eivät ole vain ajatuksia, vaan niissä on ajatusten takana perimmäisempänä todellisuudenmukainen tunnekokemus, tunneviisaus.

Ja kun oivaltaa tuon, päätyy välttämättä ajatukseen, että jos me voimme ymmärtää pyhiä kirjoituksia todellisuudesta kertovina tunteina, niin niiden taustalla täytyy olla vielä taso, jossa nuo pyhät opetukset ilmenet todellisuuden mukaisena tahtona, tahdon kokemuksena.

Sitä on jo vaikeampi ymmärtää, mutta sen taytyisi tarkoittaa, että esimerkiksi Jeesuksen tai Buddhan elämästä lukiessani koen eri tapahtumiin liittyvän tahdon. Niinkuin tapahtumien ajatukset ovat erilaisia, niin ovat myös niihin liittyvät tunteet ja samoin tahdonvoimat ja niiden sävyt.

Enkelikielellä

Enkelikielelle käännettynä tämä tarkoittaa: jumalalliseksi kokemani ajatus on enkeliyhteys. Jumalallisesti kokemani tunne on arkkienkeliyhteys.

Jumalallinen tahto olisi silloin yhteys suurenkeliin, mutta se on vielä kaukaisen tulevaisuuden asia.

Nykytietoisuudessamme me elämme lähinnä matkalla kohti pään tietoisuuden liittymistä enkelitietoisuuteen ja henkisen todellisuuden mukaisen tunnetietoisuuden liittymistä arkkienkeliin.

Ja mikä siis on se varsinainen viesti, josta puhun: kun luomme yhteyden jumalallisuuteen, me emme ole enää riippuvaisia maailmasta, vaan me olemme itsenäinen henkinen voima.

Rakkaudella
Matti

power_200.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, tietoisuus, enkeli, arkkienkeli, yksilöllisyys, ihmissuhteet, jumala, tunteet, ajatukset

Elävä tietoisuus ja hengen sankaruus

Keskiviikko 11.6.2014 klo 20:50 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Jatkan vielä eilisestä. Joulupäiväesitelmiksi kutsutun sarjan päätösesitelmässä Steiner yrittää tuoda kaikin mahdollisin keinoin kuulijoille ymmärrettäväksi, miten tärkeä asia henkisyys on koko ihmiskunnalle. Hän puhuu siitä, miten ilman henkisiä käsitteitä ja ilman henkistä elävää ajattelua voi syntyä sukupolvi, joka ei ennen syntymäänsä saa henkisestä maailmasta riittävästi eväitä henkiseen elämään maan päällä.

Usein ei tule ajatelleeksi, miten tärkeää henkinen tietoisuus maallisessa elämässä on henkiselle elämälle henkisessä maailmassa. Maan päällä me voimme kehittää sellaisia ajatuksia ja sellaista tajuntaa, joka pystyy ottamaan uuden henkisen tiedon vastaan hedelmällisellä tavalla.

Ilman henkisiä käsitteitä ja joustavaa ajattelua me voimme toki nähdä ja kokea henkisessä maailmassa kuolemamme jälkeen... mutta ilman sopivia valmiita henkisiä ajatusmuotoja me emme välttämättämättä tiedä, mitä me koemme, mikä sen merkitys on, puhumattakaan siitä, että me pystyisimme tuomaan tuon uuden tiedon hedelmällisenä maan päälle. 

Tulevaisuuden sukupolvet - nyt

Tuossa esitelmässä uudenvuodenpäivänä 1924 Steiner sanoo:

"...tulevaisuudessa voi syntyä sukupolvi, jolla ei ole ymmärrystä, ei mitään mahdollisuutta soveltaa elämässään (henkisiä) ideoita, niin että elämä ideoissa (ihanteissa) voi kokonaan kadota maan päältä. Silloin maan kansoittaisi vain sairaalloinen, pelkästään vaistonvaraisesti toimiva ihmiskunta. Kehnot tunteet ilman henkisten ideoiden suuntaa antavaa voimaa saisivat otteen ihmiskehityksestä."

Kun luin noita rivejä, tuli kumma ajatus, että hei, tuollaistahan elämä nykyaikana juuri on. Etenkin jos ajattelee poliittista elämää, niin milloin me olemme kuulleet kansanedustajilta tai ministereiltä jostain ihanteesta, jota kohti voimme pyrkiä.

Jos äänestysprosestit ovat pieniä ja puolueiden ohjelmat samankaltaisia, niin sehän johtuu juuri siitä, että henkisen ajattelun ja henkisten ihanteiden voima on päässyt katoamaan.

Paikka jossa puhua

Kun tuohon edelliseen kuvaan vertaa sitä, mistä Steiner jatkoi edellistä esitelmäänsä, tulee ihmeellinen tunne, kun alkaa tajuta, millaisten henkisen keskuksen - ja sitten tietysti useamman - luomista Steiner piti mahdollisena, mutta mikä sittemmin ei kuitenkaan pystynyt toteutumaan maan päällä. Ensin hän mainitsee, että aito näkymä henkiseen maailmaan voi luoda ihmisessä vastuun tunnetta, ja sitten hän jatkaa:

"Ja täällä Dornachissa on oltava pakka, jossa niille ihmisille, jotka tahtovat kuulla, on paikka, jossa voidaan puhua henkisen maailman kaikista tärkeistä ja ajankohtaisista kokemuksista."

Steinerin suunnittele Johannestalo oli rakennettu juuri tuollaista puhetta varten, mutta se oli jo palanut tuhopolton seurauksena. Steiner piti vielä mahdollisena uutta nousua, mutta esteet olivat liian suuria eikä hän elänyt enää kauaa tuon esitelmän jälkeen, vaikka jäljellä olevana aikanaan hän pystyi jättämään ihmiskunnalle valtaisan tietolahjan, jota ei vieläkään ole lähimainkaan saatu avatuksi maailmalle, tai käännetyksi suomeksi.

Mutta sitten voi kokea, että vaikka meillä ei nykyaikana ole sellaista arkkitehtuuria, joka voi tukea henkistä ilmaisua ja puhua meille hengen kieltä, kuten Steiner tarkoitti, niin toki me kuitenkin jokainen omassa itsessämme voimme olla sellaisia Johanneksia, tai vaikkapa hengen sankareita, jotka kykenevät luomaan oman Johannestalonsa omaan auraansa.

Ihanteiden voima

Yhä vahvemmin minusta näyttää siltä, että ihanteet voivat juuri olla henkisen maailman heijastusta meissä. Ihanne on enkeleiden puhetta, joka saa meissä meidän oman henkisen toimintamme perusteella oman yksilöllisen muodon. Uskon että meillä jokaisella on lupa kehittää tällaista hengen sankaruutta, rohkeutta ja luottamusta, joka jälleen lähentää henkisiä maailmoja ja ihmiskuntaa toisiinsa.

Rakkaudella
Matti

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Kuva Steinerin itse laatimasta Johannestalon eli Ensimmäisen Goetheanumin sisätilan pienoismallista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen tietoisuus, Steiner, ideat, ihanteet, henkisyys

Pilvien henkisyyttä

Tiistai 20.5.2014 klo 9:29 - Matti Kuusela

Pilvet ovat erinomainen kohde harjoittaa mielikuvista ja henkisten olentojen tunnistusta. Kevyissä kesäpilvissä voi havaita monenlaisia ilmanhenkien ja enkelien muotoja. Nykyajan järkevä ihminen voi tietysti sanoa, että pilvissä esiintyvät hahmot ovat vain mielikuvistusta, mutta eivät ne ole. Mielikuvitus on väline, jolla me voimme liittyä maailmassa vaikuttavien luovien voimien seuraan.

Korkeimmillaan juuri mielikuvituksen voimat muuttuvat selvänäköisyyden voimiksi. 

Yksi kaikkien aikojen mielilainauksia on hollantaiselta kirjailijalta Johanna Knottenbeltiltä. Hän lainaa Herman Poppelbaumin lausetta: "Hänen mielikuvituksensa yksilöllistyminen totuutta luovaksi voimaksi on Albert Steffenin suuri taito."

Eetterivoimat

Tuo lause tarvitsee kuitenkin hieman selitystä. Yleensä ajatellaan, että ajattelun voima lähtee pelkästään fyysisistä aivoista, mutta asia ei ole. Varsinainen ajattelu tapahtuu fyysisen pään ympärillä sijatsevissa eetteriaivoissa ja sieltä ajatukset heijastuvat fyysisiin aivoihin, joiden kautta me ne havaitsemme.

Henkisen kasvun myötä meidän tietoisuutemme siirtyy yhä enemmän eetteriaivoihin, jolloin me voimme päästä todelliseen ajatuselämykseen. Me tunnemme tai koemme ajattelumme voimaluonteen eetteriaivoissa.

Päästäksemme silloin henkisen maailman ymmärtämiseen on olennaista vapauttaa eetteriaivot yhä enemmän sidonnaisuudesta fyysisiin aivoihin. Materialistinen ajattelu luo eetteriaivojen ja fyysisten aivojen välisiä kiinteitä yhteyksiä, joista vapautuminen on yksi henkisen ajattelun tärkeimpiä tehtäviä.

Mikä sitten ohjaa ajattelua? Minuus. Minuutemme on se, mikä hallitsee eetteriaivojen liikkeitä, ja se tarvitsee myös voimaa. Monilla meistä on tai on ollut taipumus nukahtaa esimerkiksi henkisiä esitelmiä kuunnellessa tai meditaatiossa. Se johtuu siitä, että minuus ei vielä kykene hallitsemaan kaikkia eetteriaivojen liikkeitä, vaan se menettää otteensa.

Siinä auttaa juuri sellaisen henkisen kirjallisuuden lukaminen, jossa eetterisen ajatusvoimat joutuvat todella töihin. Harjoituksena sen voi tehdä esimerkiksi niin, että lukee illalla muutaman kappaleen vaikkapa Steinerin kirjaa, ja aamulla muistelee mitä siinä oli.

Kaikissa näissä harjoituksissa on vain hyvä muistaa, ettei tee niistä liian vakavia. Silloin ne helposti unohtuvat ja saattaa jopa saada epäonnistumisen tunteita, vaikka se ei ole lainkaan tarpeellista. On hyvä ottaa harjoittelu harjoitteluna ja nauttia siitä!

Pilvien muodot

Palatkaamme siis pilviin. Kun katselen taivaalla purjehtivia kesäpilviä ja kaikessa rauhassa tarkastelen niiden muotoja, harjoitan eetteriaivojeni liikkuvuutta. Samalla saatan saada vaikutelmia luonnonolennoista, enkeleistä tai ilmanhengistä, jotka liittyvät noihin ilmassa lepääviin vesielementin muotoihin.

Ja jos pilvissä kohtaan muodon, joka muistuttaa haltijaa, keijua, ihmistä tai aivan vain lennokasta liikettä, voin olla vakuuttunut, että se on jonkin henkisen tai meidän silmillemme näkymättömän olennon luomus. Enkelit ja haltiat, keijut, eroavat meistä ihmisistä siinä, että he voivat vaihtaa ilmennystään aineellisella tasolla. Meillä ihmisillä on jokaisella oma kiinteä aineellinen kehomme, mutta nämä ystävämme voivat liittyä kehollisesti monenlaisiin vaihtuviin luonnonilmiöihin.

2 kommenttia . Avainsanat: pilvet, mielikuvitus, ilmanhenget, enkelit, henkinen kasvu, eetteriaivot, ajattelu

Valoa tulevaisuudesta

Torstai 20.3.2014 klo 15:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin viimeksi Ilkka Koppelomäeltä oppimasta pomppimisesta, siitä miten muutama aivan pienikin pomppu energisoi ihmeesti. Tänään en kuitenkaan ole pompannut vielä ainoatakaan kertaa, vaikka olen noista pompuista intoillut muille. Äsken keskeytin jo kirjoittamisen noustakseni pomppimaan, mutta sitten puhelin soi ja se unohtui.

No, tähän sisältyy useampiakin viisaita asioista. Yksi on se, että kun aiot aloittaa jonkin uuden tavan, kirjoita se päivittäiseen tehtävälistaasi. Silloinkin kun tehtävä on noin yksinkertainen. Kun olet pomppinut, menet ja vedät sen listasta yli. Tietenkin voit sen jälkeen pomppia vapaasti niin monta kertaa kuin haluat. Ensimmäinen kerta päivässä on se ratkaiseva.

Päätösten pitäminen

Nyt kävin pomppimassa ja hyvältä tuntui. Selvä keventyminen ja energioistuminen, mikä merkitsee myös sitä, että ideat virtaavat helpommin kehoon, joka ne kuitenkin suorittaa käytännön tasolla. Ne jotka ovat lukeneet Steinerin Henkisen tiedon tie -kirjan, saattavat muistaa, että päätöksissä pysyminen on yksi henkisen koulutuksen osia, kurkkuchakran kehitysvoimien viides kohta: mielenlujuus kerran tehdyn päätöksen seuraamisessa.

Nythän oli kuitenkin kysymys aikaisemmin tehdyn päätöksen muistamisessa, joka on joskus yllättävän vaikeaa. Mutta kun jokin on vaikeaa ja saa ponnistella muistaakseen, se kehittää sisäisiä voimia, jotka taas muuttuvat chakroja kasvattaviksi ja vahvistaviksi voimiksi.

Steinerilla on myös mielenkiintoinen harjoitus, joka lähteeä itse vapaasti valitun sinänsä merkityksettömän teon muistamisesta ja tekemisestä joka päivä. Siitä kertova kirja on listallani, mutta tästä harjoituksesta ei tässä kannata puhua enempää, koska siihen liittyy kokonainen sarja. Tämä ensimmäisen muistamisen ja tekemisen harjoitus kehittää sisäisiä voimia, joita sitten käytetään seuraavassa harjoituksessa, ja siitä syntyneitä voimia taas seuraavassa.

Tavoite ja tulevaisuus

Pomppiminen auttaa tavoitteiden toteuttamisessa, mutta jotta tavoite voi toteutua, sen on ensiksi oltava olemassa. Joku on sanonut fiksusti, että useat ihmiset ovat tyytymättömiä, koska he eivät saavuta tavoitteitaan, joista he eivät tiedä mitä ne ovat.

Amerikkalaisilla on tähän hyvä lääke: luodaan tavoitteita ja kuljetaan niitä kohti. Olen lukenut runsaasti kirjoja, joissa kerrotaan, miten päätetään montako dollaria tililla tai palkkakuitissa on vuoden lopulla, ja sitten vain kuljetaan sitä kohti ja toteutetaan se. Mutta tuo ei selvästikään päde minulle. Tarvitsen jotain pehmeämpää tekniikkaa.

90-luvulla tein Orinin ja Sanaya Romanin hienoja meditaatioita, joissa tavoitteesta luodaan symboli. Se asetetaan mielikuvana ja tunteenakin vuoren huipulle ja luotetaan siihen, että kuvan sisäinen voima ohjaa tavoitteeseen, tai tavoitteen meidän luoksemme.

Ne ei tuokaan minulla toiminut. Olemme ryhmissä tai kursseilla tehneet meditaatioita, joissa harjoittelemme menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välisen vuorovaikutuksen avaamista ja puhdistamista, mutta nyt tuo kulku kohti tavoitetta.

Nyt tuossa maanantain valmennustilaisuudessa, josta kerroin, sain oivalluksen, että  tulevaisuuteen asetettu kuva voi olla lämpimämpi. Kuvittelen, miten tulevaisuudessa, joidenkin vuosien päässä, minua vetää puoleensa lämmin kultainen säteilevä ja lämmittävä energia. Minun tarvitsekaan liittää siihen kiinteitä mielikuvia, vaan paremminkin tunteita, tuntemuksia, energiasävyjä, ja henkeä.

Ainakin nyt parin päivän jälkeen tämä harjoitus on selvästi auttanut. Tavoitteen energia vetää selvästi puoleensa, mutta se ei ole liian täsmällinen rajoittaakseen vapauden tunnettani.

Ja nyt käytänkin tätä tilaisuutta pyytääkseni nöyrästi anteeksi teiltä kaikilta, jotka niin kärsivällisesti olette odottaneet seuraavaa kirjaani. Kyllä se tulee. Viimeinen läpiluku on nyt puolessa välissä. Ja se kertoo miten henkisen kasvun tie lämmittää ja vahvistaa tavallista elämää. Henkinen kasvu ei enää ole jotain erillistä, vaan ikiaikaiset henkisen tien opetukset tekevät elämästä täydempää, voimakkaampaa ja iloisempaa. Henkisen tien kulku vahvistaa elämää, niin tunteiden kuin elämänvoimien tasoilla.

Kirjan nimeksi tulee viimeisen vakaan käsitykseni mukaan Henkinen kasvu tai Henkiseen kasvuun.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen, kasvu, kirja, päätökset, pomppiminen, pomppimisharjoitus, Sanaya, Roman, Ilkka Koppelomäki,

Henkinen parantaminen

Perjantai 3.1.2014 klo 3:31 - Matti Kuusela

Kun kirjoittelen tätä nyt yöllä, niin keskiviikkona eli uudenvuodenpäivänä olimme jouluajan pyhässä virrassa liikkeenhenkien eli voimien tai hyveiden päivässä. Tuo sisäiseen henkiseen liikkeeseen avautuminen näyttää olevan aika hiljainen päivä, johon kuin Wienin uudenvuodenkonsertti sopii loistavasti. Minun mielestäni tosin valsseja olisi saanut olla enemmän. Pakko tunnustaa, etten oikein enää viimeisistä polkista huomannut miten ne erosivat aiemmista. Mutta ehkä se johtuu vain polkkakorvan harjaantumattomuudesta. 

Eilen torstaina, jota päivää tässä vielä elelen, alkoi sitten viisaudenhenkien päivä. Ja kuinka ollakaan, heräsin hienosti jo kuuden tienoilla ja aloin lukea Steinerin Baselissa 20. marraskuuta 1907 pitämää esitelmää Mariasta ja Maria Magdaleenasta. Tuossa esitelmässä Steiner puhuu viisaudesta ja alkaa sitten lähestyä parantamista. Ensin hän puhuu tunnetusta parantajasta ja kirjailijasta Paracelsuksesta, joka esiintyy myös eräässä Mika Waltarin kirjassa.

Paracelsus oli saavuttanut tällaisen viisauden. Hän lähestyi jokaista kasvia, jokaista kemiallista ainetta niin että hän tunnisti suoraan niiden parantavat ominaisuudet. Eläin tietää välittömästi tiedostamattomien vaistojensa avulla, mitä on sille hyväksi. Paracelsus tunsi tietoisen viisautensa avulla, miten jokin sairaus voisi hyötyä tietystä aineksesta.

Sairauden merkitys

Mahdoitko huomata, että Steiner käytti tuossa ilmaisua, että sairaus hyötyy... Mehän olemme tottuneet ajattelemaan, että sairaus on aina huono asia. Mutta tosiasiassa sairaus on prosessi, joka pyrkii palauttamaan ihmisen hänen kadottamaansa sopusointuun yhteydessä maailmankaikkeuteen ja omaan kehitystiehensä.

Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se mahtava asia, josta aioin kertoa, vaikka se saattaa kyllä monet ajatukset kääntymään päälaelleen. Sehän merkitsee, että sairaudet hankaluuksistaan huolimatta ovat siis hyväksi, ja silloin hoitajan tehtäväksi tuleekin - ei ainoastaan poistaa sairautta - vaan luoda sille sille toinen tapa suorittaa se vahvistuminen tai mitä ihminen henkiseltä kannalta kulloinkin kaipaakaan.

Tosiasiassa suuri osa tuosta tapahtuu alueille, jota me ihmisten emme vielä tiedostamisellamme hallitse, mutta on hyvä alkaa kuitenkin tulla tietoiseksi siitä, miten sairaus henkiseltä kannalta katsottuna voi olla suorastaan jotain upeaa: se on parantamista, jota luonto ja maailmankaikkeus itse suorittavat.

Mutta kun me ihmiset, parantajat, hoitajat, lääkärit, terapeutit, olemme täällä läsnä, meillä on mahdollisuus osallistua tähän luonnon ja hengen viisauden parannusprosessiin ja tehdä siitä paljon miellyttävämpi. 

Ainahan tulee muistaa, että ei ole hyvä poistaa ihmiseltä sitä sisäisen parantamisen ja vahvistumisen mahdollisuutta, jonka jokin vaiva hänelle tahtoo antaa. Siksi prosessit tarvitsevat myös aikaa, vaikka joskus tapahtuu myös parantumisia, jotka voimme kokea aivan ihmeinä. Nämä ihmeet johtuvat usein siitä, että me olemme jo sisäisesti työstäneet jonkin asian ainakin kutakuinkin valmiiksi, mutta sairaus on jäänyt aivan kuin roikkumaan jälkeen. Silloin ei hoitajalta tarvita kuin pieni kosketus, niin tasapaino taas palautuu.

Viisaus ja sisäinen aktiivisuus

Sielun on tultava aktiiviseksi... Ellei sielu luo itsessään sisäisiä kuvia, henkinen maailma ei voi virrata siihen. Nämä sisäisesti luodut kuvat pysyvät objektiivisina edellyttäen että ne eivät ole itsekkäiden toiveiden luomia. Kun niiden sisältö on henkistä, silloin parantavat voimat virtaavat ihmiset sieluun.

Kun ihminen saavuttaa kyvyn muuntaa henkisen tutkimuksen käsitteet eläviksi kuviksi, jotka ovat täynnä väriä, sointia ja elämää, silloin tämä viisaus muuttuu kaikissa elämänpiireissä parantaviksi voimiksi, ei ainoastaan itsellemme, vaan myös toisille, koko maailmalle.

Silloinkin vaikka nuo sielussamme luomamme kuvat eivät olisi aivan tarkkoja... meitä ohjaavat henkiset voimat oikaisevat niitä. Paracelsus oli tällainen tietäjä. Hän sulautui luonnon kaikille alueille ja muunsi tietonsa tarmokkaiksi sisäisiksi voimiksi. Jokainen kasvi puhui hänelle paljastaen luonnon sisältämää viisautta.

Merkittävä opetus tässä on asia, jota itsekin olen viime aikoina paljon miettinyt: ottaaksemme vastaan luonnon ja maailmankaikkeuden voimia ja viisautta, ei riitä, että me antaudumme luonnolle vain passiiisesti, vaan päin vastoin meidän on oltava aktiivisia, hyvinkin aktiivisia. Ja kun siis luemme henkisiä tekstejä, henkisen tutkimuksen tuloksia, ei riitä että otamme ne vastaan vain värittöminä ajatuksia, vaan meidän on itse täytettävä ne väreillä, tuoksuilla, äänillä, tunteilla.

Silloin kun meidän sisäinen elämämme toimii tuolla tavoin herkän ja sävykkään luovasti eri alueilla, silloin meidän sisäiset oppaamme voivat liittää näihin liikkuviin sisäisyydessämme eläviin kuviin oman opastuksensa. Ja johtaa vähitellen siihen, että luonto itse voi alkaa puhua meille - tai että me olemme kehittäneet itsessämme sellaisen sisäisen liikkuvuuden, voiman ja herkkyyden, joka kykenee ottamaan luonnon puhetta vastaan, ja vielä ymmärtämään sitä, mihin tarvitaan lisäksi ajattelun joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Viisaus ja Rakkaus

Sitten hyppään yli pari sivua, joissa Steiner kuvaa tarkemmin tätä sisäisen tiedon ja sen kehittymisen prosessia - johon toivottavasti voimme palata - ja tulemme kohtaan, jossa Steiner kuvaa miten imaginatiiinen viisaus tuo ihmiselle terveyttä, miten elämää antavat voimat virtaavat ihmisolemuksiin henkistyneen viisauden kautta ja pitävät heidä nuorekkaina ja voimakkaina!

Viisaus tekee ihmisen avoimeksi ja vastaanottavaiseksi, koska se on perusta, jolta rakkaus kaikkia olentoja kohtaan kasvaa... Kun viisaus lämmittää sielua, rakkaus virtaa siitä esiin. Niin me voimme ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat parantaa käsiensä avulla. Viisaus saa rakkauden voimat virtaamaan heidän käsiensä kautta. Kristus oli viisain, ja siksi hän oli myös suurin parantaja.

Elleivät rakkaus ja myötätunto liity viisauteen, ei aitoa parantumista tapahdu.

Tänä viisaudenhenkien eli herruuksien päivän aamuna tämän tekstin löytäminen oli aivan ihmeellinen kokemus. Olen tutkinut Steinerin työtä jo puoli vuosisataa ja tehnyt parannustyötä yli kaksikymmentä vuotta, ja koskaan aikaisemmin ei tämä kohta ollut tullut esiin - ei myöskään kenenkään kertomana!

Aivan uskomattoman upea ja vahvistava ja lämmittävä kokemus. Ja sitten Steiner vielä jatkaa viisauden ja rakkauden asemasta maailmassa:

Me olemme aina viisauden ympäröimiä, koska viisaat olennot ovat luoneet tämän maailman. Kun tämä viisaus tulee saavuttamaan huippunsa, se on muuttunut kaikenkäsittäväksi rakkaudeksi. Rakkaus tulee virtaamaan meitä kohti tulevaisuuden maailmasta. Rakkaus syntyy viisaudesta ja viisain henkinen olento on suurin parantaja. Kristuksesta on syntynyt Pyhä, toisin sanoen Parantava Henki.

Rakkaudella
Matti

PS: Perjantai on nyt Tahdonhenkien eli Valtaistuimien päivä. Ikoneissa tahdonhenget ovat enkeliolentoja, jotka usein seisovat maailmanpyörän päällä ja heidän siivissään on lukemattomia silmiä, jotka kuvaavat heidän olemuksessaan vaikuttavia muita enkeleitä. Tahdonhenkien ominaisuuksiin kuuluu myös Suomen vaakunaeläin Leijona sekä sydänvoimat ja hyveiden kannalta erityisesti rauhantekeminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Parantaminen, henkinen tieto, käsillä parantaminen, viisaus, rakkaus, Kristus, sairauksien merkitys, sielun aktiivisuus, Paracelsus, Parantava, Pyhä, Henki

Isä, Poika ja Henki - sekä tulevaisuuden tiede

Keskiviikko 30.10.2013 klo 0:36 - Matti Kuusela

Kristinuskon vaikutuspiirissä Isän, Pojan ja Hengen tai Pyhän hengen kolminaisuus yksi kaikkein vaikeimmin käsitettäviä asioita. Miksi niin on, se onkin jo toinen asia. Ja vielä toinen on se, että esimerkiksi Kalevalassa tai hindulaisuudessa ei jumalolentojen kolminaisuuden käsittämisessä tunnu olevan mitään ongelmaa.

Seuraan nyt tässä esitelmää, jonka Rudolf Steiner piti papeille syyskuussa vuonna 1924. Hän puhuu vanhoista mysteereistä, joissa ihmiset kantoivat voimakkaasti perinnöllisyyden impulssia, mutta heidän piti oppia sielullisesti kohottautumaan irti tästä perinnöllisyydestä - eli siitä, että henkiset voimat kulkevat suvuissa tai suoraan isältä pojalle.

Pojan impulssi

Tämä voima kohottautua vapaaksi perintövirtojen henkisyydestä on Steinerin mukaan juuri Pojan tai Kristuksen impulssi. Kun Isän voimat siis kulkevat perinnöllisyyden ja sillä tavoin kehollisuuden kautta, on Pojan impulssi otettava vastaan sielussa. Ihmissielun on itse työstettävä Pojan voimia ja avarruttava niin, että vapautuminen kehollisista ja perinnöllisistä voimasta tulee mahdolliseksi.

Näin Pojan voimat liittyvät ihmisen sielulliseen vapauteen - siinä mielessä kuin vapaus ymmärrettiin noina vanhoina aikoina, joista tässä puhutaan - vapauteen perinnöllisyydestä ja samalla sukuvirrasta. Tämä on se vapautuminen, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden sielulliseen jälleensyntymiseen. Tämä vapaus antaa ihiselle mahdollisuuden ottaa Isältä saamansa elämä omaan haltuunsa.

Tällä tavoin näissä vanhoissa mysteereissä nähtiin Isä-ihmisiä sekä ihmisiä, jotka olivat Isän Poikia, ihmisiä jotka olivat näin Kristuksen veljiä, ottaessaan itse oman elämänsä haltuunsa. Nämä ihmiset saivat siis itselleen jotain, mikä johti heidät vapauteen ruumiista, kantamaan itsessään uutta valtakuntaa, joka ei sisäisesti perustu luontoon, vaan aivan toiseen järjestelmään, Hengen valtakuntaan.

Luonnontiede

Steiner huomauttaa, miten nykyaikana luonnontiede perustuu yksipuolisesti tähän vanhaan tietoisuuteen Isästä. Ja tässä tullaankin aivan huimiin näkymiin. Uskontojen piirissä ihmiskunta on jo jossain määrin oivaltanut sen Kristuksen opetuksen, jossa hän puhuu jokaisen ihmisen sielullisesta vapautumisesta - vaikka jos niin todella tapahtuisi, silloin nykymuotoisia kirkkoja ei enää olisi, vaan ihmiset alkaisivat itse luoda oman suhteensa henkeen ja oman sielunsa johtoon.

Steiner jatkaa, miten meidän
ikivanhoihin Isä-mysteereihin
perustuvan vanhan luonnontieteen rinnalle onpiilolampi_puut.jpg tultava uusi, joka lähtee Pojasta, Kristuksesta. Se on tiede, joka perustuu siihen, että ihminen itse tarttuu asioihin, että hänessä vaikuttaa impulssi, jonka hän voi omaksua vain sielullisesti ja joka ei ole lähtöisin perinnöllisyyden voimista.

Kun muistamme miten Jeesus Uudessa testamentissa puhuu siirtymisestä Isän lakiuskonnosta uuteen minä-uskontoon, niin Steiner puhuu nyt siitä, miten tämä sama muutos on mahdollinen - eikä vain mahdollinen, vaan välttämätön - myös tieteessä. Lähes uskomattomalta kuulostaa ensin ajatus, että ihminen voisi vapautua tieteessä luonnon vanhoista laeista aivan niin kuin hän uskonnon tai henkisyyden piirissä on vapautumassa vanhojen lakiuskontojen periaatteista!

Vanhojen mysteereiden mielessä meillä on kaksi valtakuntaa: luonnon valtakunta joka on samalla Isän valtakunta, sekä Hengen valtakunta. Ja Pojan, tai Kristuksen, voima on se, joka kantaa ihmisen Luonnon valtakunnasta Hengen valtakuntaan.

Uusi henki ja uusi luonnonkokemus

Tämä siirtyminen luonnosta henkeen ei kuitenkaan merkitse luonnonvastaisuutta. Nyt kun itsenäinen henki vaikuttaa meissä, myös luonto avautuu meille uudella tavalla. Kun me siirrymme vanhasta Isä-kokemuksesta Pojan voimien kantamana uuteen henkiseen maailmankokemukseen, silloin myös olemassaolon rakkaus ja arvostus herää ja vahvistuu meissä yksilöllisenä kokemuksena, niin luontoa kuin toisia ihmisiä ja omaa itseä kohtaan.

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Isä, poika, pyhä, henki, Rudolf, Steiner, uusi luonnonkokemus, luonnontiede

Taidetta ja hyviä tekoja

Torstai 26.9.2013 klo 1:15 - Matti Kuusela

Taiteella ja henkisellä ryhmätyöllä on paljon yhteistä siinä, että kumpaankin osallistuminen harmonisoi ja kehittää ihmiskuntaa ja sen energioita paljon enemmän kuin yleensä kuvitellaan. Toinen merkittävä näkökulma on siirtyminen kamppailusta myönteiseen työskentelyyn. On suunnattomasti paljon parempi työskennellä hyvien asioiden ja ihanteittensa puolesta kuin huonoja asioita vastaan. Siihen meidän on kehityttävä yhä enemmän.

Steiner jopa sanoo niin, että ryhmässä parhaimmalla tavalla ryhmässä vaikuttaa se, että katsoo toisia silmiin ja ymmärtää, mitä he tarvitsevat, ja sitten toimii sen puolesta. Se on tulevaisuuden kannalta paljon arvokkaampaa kuin se, että saa oman näkemyksensä esiin.

Yksi edistyksen suuria lainalaisuuksia on, että se mikä yhtenä aikakautena vaikuttaa ajatuksina ja tunteita, se ilmenee seuraavana vastaavana aikakautena ulkoisena ympäristönä, luontona, kaupunkirakenteita. Ja myös päinvastoin: se millaisessa ympäristössä me elämme, luo seuraavana vastaavana kautena meidän sielumme sisäisen maiseman.

Siksi on niin mielekästä pyrkiä eteenpäin juuri rauhanomaisin keinoin.

Taide ja ihmissielu

Merkittävää on myös se, miten suuren merkityksen Steiner
antaa taiteen tarkastelulle. Hän kertoosikst_madonna_365.jpg henkisellä ohjaustunnilla 28.11.1911, miten niillä ihmisillä, jotka antavat itseensä vaikuttaa sellaisten suurten taideteosten kuin Rafaelin Sikstiiniläinen madonna, on maankehitykseen paljon suurempi vaikutus kuin taiteilijalla itsellään.

Hän tarkentaa, että jos Rafael olisi toki maalannut madonnansa, mutta kukaan muu ei olisi niitä nähnyt, olisi näillä teoksilla ollut arvoa vain hänelle itselleen, mutta ei ikuisuudelle. Kun ihmiset antavat taideteosten tai muiden hengentuotteiden vaikuttaa itseensä, syntyy jotain sellaista, mikä ei jää ainoastaan nykyisen maan piiriin, vaan siirtyy maan seuraavaan Jupiter-inkarnaatioon. Taiteilija ei ole tärkein, vaan valtavasti tärkeämpiä ovat katsojat tai lukijat tai kuuntelijat.

Kun joku luo taideteoksen, kirjoittaa kirjan saadessaan siihen virikkeen henkisestä maailmasta, on sillä työn aloittamisen hetkeen saakka myös ikuinen merkitys. Mutta kun hän ryhtyy varsinaiseen työhön, on sillä enää merkitystä vain hänelle itselleen. Kaikki, mikä tuotetaan vain maailmaa varten, katoaa, mutta se mikä viriää ihmissieluissa, tulee pysyväksi.

Nämä henkiset näkökulmat ovat usein yllättäviä, ja ellei ole niihin tottunut, saa niitä usein lukea useampaan kertaan ennen kuin alkaa edes vähän tajuta, mistä puhutaan. Tämä taiteen suhde ajallisuuteen ja ajattomuuteen on varmasti yksi sellainen asia.

Mutta jos on tällaisen ajatuksen lukenut ja edes vähän yrittänyt sitä ymmärtää - mitään pakkoa eikä välttämättömyyttä sen uskomiseen ei ole - niin voi lohduttautua sillä, että kuolemanjälkeisessä maailmassa henkisellä ajatuksella, jota maan päällä ei ole ymmärtänyt, voi olla paljonkin käyttöä.

Mutta todellakaan, henkisessä koulutuksessa ja opiskelussa ei ole kysymys jonkin asian tai opetuksen uskomisesta, vaan siitä, että koettelee niitä niin sisimmässään kuin käytännössään. Maailma sitten kertoo, miten tosia tai miten käyttökelpoisia nämä ajatukset ovat. Ja mitä joustavammaksi ja avoimemmaksi ajattelu muodostuu, eli mitä vähemmän pyrkii ennenaikaisesti päättelemään mikä on totta ja mikä ei, sitä herkemmäksi kehittyy myös ihmisen totuusaisti, joka kertoo millainen ajatus on maailmankehityksen mukainen, tai missä suhteessa maailman ja ihmiskunnan kehitykseen tuo ajatus on. Luonnollisesti tuollainen ajatusaisti toimii yhteydessä enkelikuntiin ja etenkin omaan suojelusenkeliin tai ohjaavaan enkeliin, mutta myös muihin henkisiin oppaisiin ja opettajiin.

Hyvän henkisen kirjan lukemisen merkityksestä Steiner lausuu jopa näin voimakkaasti: On äärettömän paljon merkittävämpää lukea hyvä jo aiemmin kirjoitettu kirja kuin kirjoittaa itse huono.

No, se kuulostaa kärjistetyltä, mutta aivan varmasti pitää paikkansa.

Rakkaudella
Matti 

3 kommenttia . Avainsanat: henkinen, tieto, taide, ihmissielu, Steiner, Rafael, maan seuraava inkarnaatio, ikuisuus

Vanhemmat kirjoitukset »