Matin blogi

Luther ja henkisen tien uudistaminen

Torstai 12.10.2017 klo 23:23 - Matti Kuusela

Eräässä lokakuun Henkisessä workshopissa lähdimme liikkeelle Martti Lutherista. Olin selaillut vanhaa Safiiri-lehteä, ja silmiini osui kohta, jossa kerrottiin Lutherin vahvasta yhteydestä  keskiajan skolastiikkaan. Olen vuosia hiljalleen ihmetellyt, miten luterilaisessa ajattelussa lähdetään edelleenkiin siitä, että jumala on se joka pelastaa, ja ihmisella ei ole asiassa juuri muuta osaa kuin sallia se. Itselleni on aina ollut selvää, että kysymyksessä on ihmisen ja henkisen maailman yhteistoiminta. Kumpikin tekee oman osansa.

Tuossa löytämässäni katkelmassa Aslak Larjo kirjoittaa, miten Lutherin mukaan teologian varsinainen tehtävä on välittää ihmisille pelastava tieto, itse asiassa pelastava usko. Ja sitten tulee oleellinen kohta: "Luonnollisten kykyjensä avulla ihminen päätyy jonkinlaiseen omavanhurskauteen, ja tämän Luther halusi torjua."

Totta on, että keskiajalla ihminen nähtiin jonkinlaisena luonnonluomana, jonka jumalallinen tieto tuli pelastaa hengen yhteyteen. Ja kun ajattelee, miten vahvasti skolastiikassa lähdetään kaksinaisuudesta, niin ymmärtää, että vielä tuohon aikaan ihmisen ja jumalan, tai ihmisen ja Kristuksen yhteistoiminnan ajatus ei ollut mahdollinen, ainakaan virallisen teologian piirissä.

Skolastiikka oli sitä, että valitaan teesi, sitten sille vastateesi, ja lähdetään väittelemään. Kun toinen väite osoittautuu oikeaksi, se osoittaa samalla että sen vastaväite on väärä. Jos siis hyväksytään se, että jumala pelastaa ihmisen, niin silloin ihminen ei voi pelastaa itseään.

Luther.jpg

Ihmisen arvo

Se on hyvin loogista, ja tajusin, että vielä nykyajan teologinen ajattelu lepää hyvin pitkälle tuolla samalla pohjalla. Mutta tätä taustaa vasten on kiinnostavaa katsoa vanhaa taolaista jin ja jang -symbolia. Siinä vastakohdat, valo ja pimeys ovatkin keskenään tasapainossa, ne eivät taistele kesekenään, vaan tukevat ja täydentävät toisiaan.

>Ne kiertyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka vasta edustaa todellisuutta. Siinä hyvä ja paha eivät taistele toisiaan vastaan, vaan itse asiassa kumpikin sisältää toisen siemenen. Mustassa jin-puolessa on keskellä valkea piste ja valkean jang-alueen keskellä on musta jin-piste. 

Se merkitsee, että pahastakin kasvaa lopulta hyvää, ja myös hyvä voi rajansa ylittäessään tai vanhentuessaan muuttua pahaksi.

Kristus taas asetti näiden kahden ääripuolen väliin kolmannen, tasapainottavan tekijän, itsensä. Golgatalla ei ollut hyvää ja pahaa ristiä taistelemassa toisiaan vastaan, vaan Kristus kahden ryövärin keskellä. Henkisen tiedon mukaan katuvan ryövärin kautta puhui Lusifer, ja toisen kautta Ahriman.

Kun Kristus Vuorisaarnassa sanoo, että älä vastusta pahaa, se on nyt helppo ymmärtää. Pahuutta vastaan taistelemista korkeampi periaate on asettua rauhantekijänä kahden vastakkaisen pahan, viettälevän valon ja kovettavan pimeyden väliin aktiivisena ja luovana rakkauden voimana.

Keskiajalla uuden persoonallisen ajattelun herätessä väittelykulttuuri oli hyvää ja ymmärrettävää harjoitusta, mutta meidän aikanamme väittely ei enää ole todellinen totuutta luova voima. Nyt meidän on löydettävä se totuus, jonka jokainen ihminen kantaa omassa sydämessään, Kristuksen avulla.

Rakkaudella

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Henkinen tie, Luther, skolastiikka, väittely, dualismi, Kristus, hyvyys, Vuorisaarna, keskitie

Maan suola

Torstai 16.7.2015 klo 11:52 - Matti Kuusela

Keskiviikkoillan henkisessä workshopissa puhuimme jälleen Vuorisaarnasta. Tämä Matteuksen evankeliumin alussa oleva upea ihmisyyden suunnitelma on myös kuva tulevaisuudessa toteutuvasta henkisestä ihmisestä. 

Niin kutsutut autuaaksi julistukset eivät ole moraalisaarnaa sillä tavoin kuin ne on pitkään ymmärretty, vaan ne ovat tämän tulevaisuuden ihmisen kuvausta. Tällä ihmisellä on olemuksessaan yhdeksän tasoa, kun me nyt kuljemme vasta kuudennessa vaiheessa. Viimeiset kolme ovat varsinaisia henkisiä olemuspuolia, joiden kehittämistä me olemme vasta hiljalleen aloittamassa.

Keskeistä näissä kuudessa vaiheessa, joita me toistaiseksi olemme työstäneet, on se että ne ovat kaikki jatkuvasti ajankohtaisia. Meille tulee helposti käsitys, että vain viimeinen tai uusin alue on merkittävä ja varhaisemmat tasot ovat jo valmiina. 

img_0693.jpg

Kehitys on jatkuvaa

Mutta niin ei suinkaan ole: kaikki kuusi tasoa ovat siis jatkuvasti ajankohtaisia. Kun me etenemme tuossa kuudennessa vaiheessa, meidän on sen mukaan päivitettävä jatkuvasti viittä varhaisempaa.

Tässä mielessä me eroamme suuresti puista. Puuthan ovat mukavia vertauskohtia ihmiselle, mutta niissä suuri ero on se, että puu kasvattaa uutta runkoa aina vanhan rungon pintaan ja jättää sen vanhan sikseen. Se on siellä, siitä on hyötyäkin, mutta sitä ei enää varsinaisesti kehitetä eikä uudisteta.

Ihmisen laita on toisin. Kun me henkistymme, se tarkoittaa että meidän henkinen voimamme kasvaa jatkuvasti. Henkisen läsnäolon voima on minuus, minuuden läsnäolo. Henkinen kasvu on sitä, että minuus jatkuvasti herkistyy ja vahvistuu niin, että se koko ajan muokkaa myös meidän kehollisuuttamme, johon tässä mielessä kuuluvat myös sisäistä elämää kantava astraalikeho ja elämänvoimia kantava eetterikeho, fyysisen ruumiin lisäksi. 

Tähän työskentelyä oman kehollisuuden muuntamiseksi Kristus tarkoittaa sanoessaan Vuorisaarnassa, että te olette maan suola. Suola tarkoittaa tässä juuri kehollisuuden kehittämistä. Maan suola kertoo siitä, että tämä henkinen työ ihmisolemuksen muuntamiseksi vaikuttaa uudistavasti ja kehittävästi myös koko maan olemukseen, ei ainoastaan ihmiseen itseensä. Se mitä me hengen, minuuden voimin kehitämme itsessämme, vaikuttaa koko maan kehitykseen.

Meidän lopullinen päämäärämme onkin se, että me muutamme koko maan. Aivan, vasta kun me olemme kehittäneet itseämme niin pitkälle, että olemme samalla läpäisseet koko maan maan uuden luomisen voimalla, me olemme valmiita siirtymään eteenpäin.

Maan suola

Maan suolan piiriin kuuluu autuus-lauseiden kolme ensimmäistä.

1. Fyysinen keho

Ensimmäinen lause kertoo, miten ihmisen fyysinen ruumis kantaa maanmaailman hengenköyhyyttä. Fyysinen ruumis on tosin vanha ja viisaus, mutta siltä puuttuu uudistavan hengen läheisyys, ellei ihminen sitä sille anna. Tuo fyysisyyden uudistumisen mahdollisuus tulee siitä, että me harjoitamme Matteuksen mainitsemaa hengen köyhyyttä.

Se tarkoittaa, että me tiedon alueella olemme aina avoimia, köyhiä. Me vapautamme vanhan, vapautamme ennakkoluulot, otamme aina vastaan uusia havaintoja ja samalla olemme rukouksen ja toivon kaltaisessa sisäisessä voiman tilassa fyysisen olemuksemme suhteen.

Voimme rukoilla hengen heräämistä fyysisessä maailmassa, fyysisessä kehossa. Se asettaa rukouksen uuteen ja objektiiviseen valoon. Tällä tasolla rukoilemisessa ei ole mitään itsekästä, se on rukousta koko olevaisuuden henkisen kohoamisen puolesta.

Tietokonekieltä käyttääksemme meidän on aina tyhjennettävä välimuistimme siirtyessämme uusiin tilanteisiin. Silloin me olemme valmiita kohtaamaan maailman vapaina henkinä. Ja silloin voi syntyä kehittävä vuorovaikutus meidän itsemme ja maailman välillä. 

2. Eetterikeho

Autuaaksi-julistusten yhteydessä on muistettava, että niissä ei ole kysymys julistamisesta, vaan siitä Kristus istuen kuvaa tulevan henkisen ihmisen rakennetta.

Kysymys ei ole myöskään autuaaksi tulemisesta sanan vanhassa merkityksessä, vaan siitä, että tuo henkiseksi ihmiseksi kasvu toteutuu näiden kuvausten mukaan. Myös olla-verbi näissä lauseessa hämää, koska lauseet kuvaavat kehitysprosesseja, eivät olotilaa. Ne ovat tavallaan verbejä: ihmisen oleminen on jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Ja kun me olemme toimivalla tavalla mukana tuossa kehityksessä, silloin me voimme tuntea olomme siunatuksi, onnelliseksi, autuaaksi, kehittyväksi, mitä se kulloinkin onkin.

Maan suolana toimimiseen kuuluvat puhtaasti fyysisten voimien lisäksi myös elämänvoimat. Elämänvoimia kantavan eetterikehon tasolla suolan kehitys tapahtuu sen kautta, että me ihmiset hyväksymme kaikki tunteemme. Matteus nimittää sitä murehtimiseksi, mutta tuo sana sisältää tosiasiessa murheiden ja ahdistusten lisäksi myös kaikki ilomme. 

On huomattava, että niin kauan kuin me emme vapaasti työstä murheitamme, eivät meidän ilomme ja luovuutemmekaan pääse kunnolla esiin. Niin kauan kuin me torjumme tunteemme, ei varsinaista alkemistista muuntumista, henkistä suolanmuodostusta tapahdu.

Murehtiville Matteuksen evankeliumi lupaa lohdutuksen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on todellinen mahdollisuus muuntaa kielteiset tuntemuksemme positiivisiksi, yksinkertaisesti sallimalla itsemme tuntea ne. 

Tuo muuntuminen taas on mahdollista siksi, että meidän minuutemme on todellisuudessa aito henkinen voima, henkinen läsnäolo, jonka kosketus on parantavaa. Se että tuo henki pystyy toimimaan parantavasti maan olosuhteissa, johtuu kuitenkin siitä, että Kristus on maan päällä ja hän on yhteydessä jokaisen ihmisen minuuteen. Se että kosmiset voimat voivat ihmisminuuden kautta toimia parantavasti maan päällä, on Kristuksen vaikutusta.

Yksinkertaisesti voi sanoa, että elämänvoimien puhdistamiseksi me tarvitsemme rohkeaa sydäntä kohdata tuntemuksemme.

3. Astraalikeho

Kolmas taso maan suolan kehityksessä on astraaliruumiin eli sieluruumiin hallihta. Autuaita ovat pitkämieliset lausuu ainakin joku raamantunsuomennos. Se tarkoittaa, että kun me opettelemme kärsivällisesti tuntemaan ja hallitsemaan, ohjaamaan ja kuuntelmaan kaikkia sielunvireitämme, silloin meidän kehityksemme kulkee eteenpäin niin, että me perimme maan, kuiten Matteus sen ilmoittaa. Maan periminen tarkoittaa, että oppimalla oikealla tavalla ohjaamaan sieluruumistamme me tulemme sisäisellä tasolla toimimaan yhteistyössä kaiken sen kanssa mitä voimme ajatella, tuntea tai tahtoa. Maailma tulee siinä mielessä omaksemme.

Tämäkään kehitysvaihe ei toteudu passiivisen pitkämielisyyden tai kärsivällisyyden avulla. Niitä tarvitaan, mutta olennaista on, että me itse, aivan omalla tavallamme kehitämme sellaista sisäistä aurinkoisuutta, joka valaisee ja ohjaa sisäistä elämäämme hengen osoittamaan suuntaan.

Minä itse

Kaikkiin näihin tasoihin voimme lisätä, että ihminen nyt löytää nämä voimat itsestään. Se on suuri syy, minkä tähden Kristuksen oli kutsuttava opetuslapsensa vuorelle. Aikaisemmin ihmiskunnan opetus tuli ulkoapäin Jahven luonnonsisäisyyden kautta, arkkienkelin profeetoille tai muille henkisille opettajille välittämänä.

Kristuksen tultua maan päälle kaikki tämä mullistui. Kristus puhuu nyt jokaiselle ihmissisäisyyden kautta. Hän puhuu kieltä, jota jokaisen oma suojelusenkeli auttaa ymmärtämään. 

Tämä muutos ulkoapäin tulleen henkisen opetuksen ajasta uuteen vapaan ihmisen ja hänen enkelinsä aikaan oli valtava. Me tuskin sitä vieläkään täysin ymmärrämme. Mutta me voimm opetelle ymmärtämään.

Silloin nämä autuus-lauseet kuuluvat perusrakenteeltaan suunnilleen niin, että kun ihminen korkeimman tarkoituksensa eli Kristusta etsien tahtoo edistyä, silloin hänellä on mahdollisuus löytää opastus omasta itsestään, omasta sydämestään, omasta ajattelustaan.

Rakkaudella
Matti

Kuva Matti Kuusela, Pielisen tunnelmia

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, Uusi testamentti, henkinen kehitys, Matteus

Minuuden olemus

Tiistai 14.7.2015 klo 11:37 - Matti Kuusela

Ihmisen minuus on ihmeellinen asia, koska me emme voi nähdä sitä. Meillä ei ole mitään keinoa havaita ihmisen minuutta tavallisin aistein. Siksi onkin sanottu, että minuuden kokemus on ihmisen ensimmäisen ja myös suurin varsinainen henkinen tai yliaistinen havainto.

Me voimme kokea minuuden vain sen toiminnan kautta. Kuka se on joka ajattelee, tuntee, valitsee, arvottaa yhden ajatuksen paremmaksi kuin toisen? Se on juuri ihmisen minä.

Totta on, että me kyllä samaistumme fyysiseen kehoomme, tunteisiimme ja ajatuksiimme. Me samaistumme jopa siihen mistä pidämme ja mikä meille on tärkeää. Me voimme vahvistaa itseyttämme tai yhtettämme johonkin ryhmään pukeutumisella, puhetavalla, musiikkimieltymyksillä ja monella muulla keinolla. Mutta mikään niistä ei ole meidän varsinainen minämme.

26899720_s.jpg

Ego

Kreikan sana ego tarkoittaa alunperin juuri minää, mutta nykyään se on muuttunut tarkoittamaan alempaa minää. Tällaista alempaa minää voi pitää sielunvoimien tiivistymänä tai jopa kovettumana. 

On täysin luonnollista, että meille kehittyy tiettyjä mieltymyksiä. Teen mielelläni joitakin asioita yhä uudelleen ja kartan toisia. Se on aivan oikein, kunhan en menee äärimmäisyyksiin. Jos päätän, että vain yksi tapa tehdä jokin asia on oikein ja muuta tavat ovat vääriä, silloin olen juuri luonut itselleni illuusion. Sielunvoimani ovat asettuneet tiettyyn tilaan, ja samaistun tuohon tilaan niin, että alan sitoa oman itsetuntoni siihen. Kuvittelen, että on jotain hyvin arvokasta tehdä juuri tiettyä asiaa tai toimia aina tietyllä tavalla.

Kehitys vai kiinnijäänti

Tässäkin on hieno ero kehityksen ja kiinnijäämisen välillä. Voin kehittää jotain taitoani vuodesta toiseen, mutta en silti jää siihen kiinni. Silloin se on edistystä ja kehitystä. Voin lopettaa sen, vaihtaa johonkin toiseen, uudistaa tekniikkaa, luoda uusia näkökulmia. Silloin minuuteni toimii ja kehittyyä

Minuus voi erehtyä niin monella tavalla. Virolainen lääkäri Luule Viilma korosti aikoinaan, miten vahingolla on kuvitella olevansa hyvä ihminen, ja vielä pahempaa on yrittää olla vielä parempi ihminen kuin on.

Tuo hyvyyden kokemus on juuri kiinnijäämistä. Huomaa, että onkin vaikeampaa luonnehtia sitä, mikä on aidosti hyvää, millainen on aidosti hyvä ihminen.

Ainakin yhdellä tavalla sitä voi lähestyä. Hyvä ihminen on sellainen, joka katsoo avoimesti, joustavasti, vapaasti, myötämielisesti jokaista ihmistä, olentoa ja tilannetta, jonka hän kohtaa. Hän eläytyy itse tilanteeseen. Hän antaa tilanteen itse kertoa, mitä sille tehdä.

Tietenkään tilanteet eivät osaa sitä kertoa, mutta ihmeellisellä tavalla silloin syntyy kuin vuoropuhelu tuon tilanteen ja vapaan ihmisminän välille: kun ihminen on valmis ottamaan avoimesti vastaan sen, mitä hänelle virtaa eri tilanteista, voi todella sanoa, että maailmaa puhuu. Ihminen aivan kuin kokoaa juuri minuuteensa yhteen sen, mitä hänelle avautuva maailma - puhuu. 

Niin, ihmisen minuudessa tai sen kautta vaikuttaa parhaimmillaan läsnäoleva henki, jolla on kyky lähestyä maailmaa niin, että se alkaa puhua hänelle.

Sanan läsnäolo

Mehän tiedämme, että Uusi testamentti korostaa voimakkaasti puheen osuutta maailman luomisessa. Se tarkoittaa, että maailma on kuin hidastunutta tai pysähtynyttä puhetta. Ja kun meidän henkemme kohtaa vapaasti ja rakkaudellisesti maailman, se vapauttaa luonnon puheen.

Maailman kehittyessä ja aineellistuessa sen luovat voimat ovat hiljalleen köyhtyneet. Ihmeellisellä tavalla maan päällä luonto vielä elää, toisin kuin esimerkiksi Marsin pinnalla, jossa voi havaita muinaisen toiminnan jälkiä, mutta nyt jo kuolleessa muodossa.

Käytännössä se tarkoittaa, että juuri ihmisen tehtävä on luonnon pelastaminen. Ei ole olemassa mitään muuta olentoluokkaa kuin ihmiset, jotka on valmistettu siihen tehtävään.

Meillä on fyysisiä ja sielullisia voimia ja kykyjä, meillä on erilaisia elämänvoimien ominaisuuksia, joita voimme oppia käyttämään, mutta se varsinainen salaperäinen henkinen voima meissä, se joka voi kohottaa maailman uuteen luomisen vaiheeseen, on juuri meidän jokaisen yksilöllisessä minässä.

Uudessa testamentissa Jeesus painottaa usein sitä, miten meidän on saatava minuutemme eli valomme loistamaan voidaksemme suorittaa oman osuutemme. Koska minuus on juuri läsnäolon henkinen voima, sitä voi lähestyä oikeastaan vain yhdellä tavalla: antamalla minälle yhä enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämässämme.

Henkinen kasvu

Koska minä on yksilöllinen, se vahvistuu oikealla tavalla vain niin, että minä teen parhaani. Kun toimin kaikissa mahdollisissa tilanteissa mahdollisimman oikein, sillä minun minuuteni vahvistuu ja alkaa loistaa.

Minä kehittyy oikein vapaassa ja tasapainoisessa vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Me olemme saaneet tämän maailman harjoituskentäksemme siksi, että meillä on täällä mahdollisuus tehdä kaikki mahdolliset yksilölliset virheet. Voimme koota liikaa itsellemme, voimme antaa liikaa itseltämme pois...

Se keskitie, josta Kristus puhui, on jatkuvaa tasapainon etsimistä itsen ja maailman välillä, tai alemman ja korkeamman itsen välillä.

Harjoittelun tekee vaativaksi se, että meillä on niin monta sisäistä tasoa, joilla me elämme samanaikaisesti. Kuten aiempien blogieni Vuorisaarnatarkasteluista ilmenee, meillä on nykyisessä kehitysvaiheessamme kuusi perustasoa, joista meidän on pidettävä huolta.

Ja niiden lisäksi tulee paljon muuta. Nykymaailmassa minuus on meidän tärkein jumallahjamme, jota meillä on lupa kehittää. Ja jota maailmankaikkeus odottaa meidän kehittävän. Minuuden kehitys on samalla vahvistumista ja herkistymistä. Se on aina vastakohtien välillä.

Minä olen

Kristus antaa kyllä vihjeitä siitä, mitä minä on. Minä olen... totuus, esimerkiksi. Mutta minä ei ole valmis totuus, se ei ole tulevaisuuden totuus, vaan jotta minä voi olla totuus, sen on oltava totta juuri tässä, täysin yksilöllisesti, täysin objektiivisesti, samanaikaisesti. 

Juuri tuossa yksilöllisyyden ja maailman vuoropuhelussa minuus kehittyy maailmaa rakentavaksi voimaksi, kun se oppii olemaan se kirkas hengenpiste tai hengenvoima, jonka kautta maailma voi virrata sisään ja ulos. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: minä, minuus, Kristus, henkinen kehitys, ego

Henkinen workshop - Vuorisaarnan ohjeet

Torstai 11.6.2015 klo 10:09 - Matti Kuusela

Henkisestä workshopistamme keskiviikkoiltaisin on tullut viikon työn kohokohta. On mukava saada kiitoksia illan jälkeen, mutta mukavaa on myös illan aloittaminen, koska joka kerta on tullut niin loistavia kysymyksiä, joiden vastaamiseen on saanut käyttää runsaasti aikaa.

Ja mitä sitten ovat loistavat kysymykset? Todellisia, aitoja. Sellaisia joita joku tahtoo kysyä. Kevätkauden aikana olen yhä syvemmin ymmärtänyt, miten tärkeää on käsitellä uudelleen asioita, jotka ovat olleet jo aikaisemmiin esillä. Kun sama asia tulee uudesta näkökulmasta tai jopa vain eri aikana esiin uudelleen, se saa myös uuden muodon. Se paljastaa itsestään uusia puolia. Se elää.

Miten se on mahdollista. Tuon kiinnostavuuden ja koskettavuuden täytyy olla yhteydessä siihen, että kaikki ovat valmiita muuttumaan ja kehittymään ja oppimaan uutta. 

erzengel_michael.jpg

Vuorisaarnan syvyys

Minulle on ollut aikamoinen kokemus se, että juuri Vuorisaarnasta on tullut niin mahtava aihe. Se avaa ihmisenä olemisesta ja ihmisenä kehittymisestä yhä uusia näkymiä. Ja nyt kun olemme sitä käsitelleet jo puolisen vuotta, alkaa tajuta, että avautuu vielä aivan kokonainen uusi maailma, kun siihen liittää Isä meidän -rukouksen, joka itse asiassa on osa Vuorisaarnaa.

Minulta on usein kysytty, voiko workshopiin vielä tulla mukaan. Vastaus on, että ehdottomasti. Idea on siinä, että henkinen tieto ei ole torni, josta rakennetaan mahdollisimman korkea. Ne jotka ovat jo olleet kauemmin mukana, ovat saaneet mahdollisuuden työstää jo monia asioita, mutta jokainen uusi tulija tuo mukaan mahdollisuuden soveltaa ja kehittää sitä, mitä on aikaisemmin käsitelty.

Jokaisen uuden mukaantulijan myötä tieto uudistuu ja sille avautuu uusia mahdolllisuuksia, uusia syvyyksiä.

Viime kerroilla meitä on ollut yleensä kuudesta kahdeksaan, mutta näin kesän tullessa monet ovat matkoilla ja on hyvää tilaa tulla mukaan.

Autuuksien muistilista

Jokainen Vuorisaarnan alun "autuuksista" on valtaisan syvä, mutta lauseet ovat myös ytimeltään niin selkeitä ja kirkkaita, että niistä voi hyvin laatia erilaisia muistilistoja, jotka eivät lainkaan vähennä alkuperäisten lauseiden pyhyyttä.

Tässä versio, joka syntyy juuri nyt:

1. Fyysisen elämän alueella opi olemaan aina avoin uudelle. Opi olemaan aina hengen kosketukselle. Nopea tietäminen ei kehityksen kannalta ole niin tärkeää, vaan se että me luomme itsessämme tilaa ottaa vastaan ja käsitellä enemmän eri tasoita informaatiota.

2. Samoin elämänvoimien alueella ole valmis kokemaan, tuntemaan ja ottamaan vastaan kaikki ne tuntemukset, joita elämä sinulle antaa. Sillä kaikki se, mitä kohtaat, on myös sinä. Se on sinun toinen, salaperäisempi puolesi, johon opit liittymään kokemalla auliisti kaikki tunteesi. Uusi testamentti kutsuu sitä "murehtimiseksi": se on oikeassa mielessä vuorovaikutusta ja yhteistyötä sisäisten tuntemusten kanssa.

3. Varsinaisella sielullisella alueella opi ohjaamaan kokemuksiasi. Sekin on tasapainoisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön opiskelua kaikkien sisäisten virikkeittesi kanssa. Et yksipuolisesti määrää vanhan kokemuksen pohjalta, mitä nyt tulee ajatella tai tuntea, mutta et möskään antaudu hallitsemattomasti voimille joita sisäisyydessäsi viriää. Opit "maltillisesti" tutkimaan, mitä sisäisyydessäsi kohoaa esiin.

4. Kuin solisevana purona löydä sisäinen suhde maailmanhenkisyyteen. Anna sen ravita itseäsi. Etsi aina yhteyttä maailman perustana olevaan oikeamielisyyteen. Se valmistaa sisäistä maaperääsi uudelle kasvulle.

6. Tajua miten olet maailmassa oleva vapaa ihminen, vapaa olento. Sinun minääsi ei rajoita mikään olosuhde. Saat itse valita, millaisiessa vuorovaikutuksessa olet maailman kanssa. Se mitä annat, sitä sinulle annetaan. Siksi olet myös vapaa antamaan anteeksi niin itsellesi kuin muille. Silloin kehityksen voimat virtaavat vapaasti ja kaikki pääsevät eteenpäin. Jos yksikin jää jälkeen, kokonaisuuden vauhti hidastuu. Siksi jokainen on rakkautemme ja tukemme arvoinen.

7. Kun on tajunnut tuon vapauden periaatteen, huomaa että seuraava merkittävä askel itsen ja maailman yhteistyössä on oman sydämen puhdistuminen. Kun luottaa sydänvoimaansa, sen kykyyn selviytyä kaikista tilanteista, se alkaa puhdistua ja vahvistua. Sillä tavoin meistä alkaa tulla henkisten ystäviemme työtovereita ja heidän maailmansa alkaa avautua meille.

Puhtaan sydämen portti

Siinä määrin kuin me olemme kulkeneet tuon puhtaan sydämen portin läpi ja työskennelleet omien sisäisten voimien kanssa, meissä kehittyy tulevaisuudessa aivan uusia voimia, jotka vaikuttavat meisä ulospäin, toisille ihmisille, toisille olennoille.

Tällä hetkellä me olemme edenneet tuohon seitsemänteen vaiheeseen saakka. Yksi aivan keskeisiä asioita, joita kevään aikana on avautunut, on se että vaikka näillä seitsemällä on ajallinen järjestys, niin meidän on koko ajan kehitettävä ja uudistettava niitä kaikkia.

Kun pääsemme pykälänkin eteenpäin yhdellä alueella, meidän on päivitettävä sen mukaan kaikki seitsemän.

Nyt voi helposti ajatella, että tuossa on paljon tekemistä. Mutta tosiasia on, että Kristus nimitti näitä ohjeita ilosanomaksi, joka riemuitseminen arvoinen.

Olen ymmärtänyt sen niin, että Kristus on itse mukana näistä jokaisessa, ja se voima joka taas virtaa jokaisen vaiheen kautta, joka elävöittää ja ohjaa käytännössä, on se, jota uskonnollisesti on nimitetty Pyhäksi hengeksi tai lohduttajaksi. Voimme myös sanoa, että se on enkelitoimintaa.

Kun tutkimme Uutta testamenttia, on tärkeää muistaa, että kun sen kuvaamat asiat tapahtuivat, ei ollut mitään erityistä uskontoa. Uuden testamentin koko henkinen opetus oli puhdasta, vapaata ja tarkoitettu koko ihmiskunnalle. On hyvä palata tähän ajatukseen aina, jos alkaa kokea jonkin sanan tai ilmaisun rajoittavalla tavalla uskonnolliseksi.

Yksi näkökulma siihen, mitä Kristus tarkoitti ilosanomalla, oli se että se mitä hän opetti ja mitä hän on täällä tekemässä meidän kanssamme, on kaikkia ihmisiä ja kaikkia uskontoja varten.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, henkinen, workshop

Henkisyys ja taloussota

Torstai 16.10.2014 klo 2:19 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Kun on syntynyt aikana, jolloin jatkosodan muistot olivat vielä tuoreina ihmisillä, ei olisi millään uskonut, että vielä tässä elämässä joutuu kokemaan, miten virallinen Suomi ja mediasuomi on joutuu suoranaisen taisteluhysterian valtaan. Sillä sitä se on ollut nyt jo yli puoli vuotta.

Muistamme varmaan, miten Ukrainassa tapahtui vallankaappaus, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua outoja asioita. Länsimaat ryhtyivät taloudellisilla pakotteillaan taloussotaan Venäjää vastaan, mikä merkitsee, että paikallinen konflikti laajennettiin tieten tahtoen lännen ja Venäjän väliseksi konfliktiksi.

Jos Ukrainan alueelle olisi haluttu rauhaa, jos lännellä olisi ollut yhtään tahtoa auttaa Ukrainen kansaa, niin siihen olisi ollut helppo vaikuttaa. Neuvottelut ovat erinomainen tie vaikuttaa asioihin etenkin suhteellisen sivistyneissä maissa, tai voisi olla parempi sanoa, että sellaisissa maissa, joissa ei vallitse mitään syvää ja kestävää vihaa jotain toista osapuolta kohtaan. Ja Ukrainassa ei mitään sellaista ollut. Oli vain tarve vaihtaa hallintoa.

Hallinto vaihtui, eikä uudesta hallituksesta tullut mikään ihannedemokratioan edistäjä, mutta niin usein käy vallankaappausten jälkeen.

Taloussodan alku

Muta sen sijaan, että länsi olisi ryhtynyt auttamaan Ukrainaa, julistettiinkin äkkiä kauppasota Venäjää vastaan. Aluksi syyksi ilmoitettiin, että tarkoitus on painostaa Venäjän presidenttiä Putinia vaikuttamaan voimakkaammin Ukrainan itäosan separatisteihin, jotka olivat suuntautuneet voimakkaammin itään kuin länteen tai Kiovan hallitukseen.

Hyvin pian se muuttui. Tahdottiin estää Putinia puuttumasta Ukrainan asioihin. Aluksi muutama kuukausi parjattiin Putinin henkilöä ja sitten ainakin Suomen mediassa vähitellen Putin alkoi jäädä syrjään ja saimme kuulla päivittäin kertomuksia siitä, miten ikävä maa Venäjä on.

Ja kun pakotteita kiristettiin, oltiin olevinaan hämmästyneitä siitä, että myös Venäjä alkoi hyvin hitaasti, vasta useamman kuukauden viiveellä, vastata niihin.

Pakotteet olivat alusta alkaen täysin outo veto, jolle minä ainakaan en pysty keksimään ainoatakaan syytä tai vaikutusta, joka voisi jotenkin auttaa Ukrainaa, ja itse asiassa Ukrainan tilanne onkin vähitelleen jätetty lähes kokonaan syrjään pakotteiden perusteluista. Nyt perustelu on melko yksiselitteisesti se, että ne ovat jonkinlainen moraalinen välttämättömyys Venäjää vastaan.

Media

Minä en nyt puhu siitä, etteivätkö suuravallat tekisi yhtä ja toista. Sekä USA että Venäjä ovat olleet osallisina monenlaisissa kahinoissa ja Afrikassa on säännöllisin väliajoin konfliktejä, joissa surmataan jopa satoja tuhansia ihmisiä.

Se mikä nykyisen konfliktin tekee erityiseksi on se, miten jatkuvalla human interest -uutisoinnilla saatiin aikaan näkemys, että Venäjä on paha ja EU on hyvä, ja sen tähden meidän velvollisuutemme on kiusata pakotteilla venäläisiä liikemiehiä.

Viime viikkoina tähän on lisätty vielä se näkemys, että minkä tahansa myönteisen puolen näkeminen venäläisyydessä on paha asia.

Itse asiassa Suomen virallisessa uutisoinnissa ja politiikassa on vajottu suoraan vanhojen jengisotien henkiselle tasolle: on yhteinen rintama, ja vaaditaan että kaikkien on siinä pysyttävä.

Ja mitä se merkitsee? Miksi on oltava mukana yhteisessä rintamassa, sillä tavoin kuin iltapäivälehdistö sitä vaatii jopa meidän pääministeriltämme ja ulkoministeriltä?

Yhteinen rintama on aina jotain sellaista, jossa jengi lähtee tekemään pahojaan. Se voi olla yhteistä ryyppäämistä tai vahingontekoa jotain ulkopuolista vastaan, mutta olennaista on, että sen päättää johtaja ja sitten jengin muut jäsenet pitävät huolen siitä, että kaikki ovat mukana ja yhtä syyllisiä.

Näin juuri on käynyt Venäjän vastaisessa taloussodassa. Joku päätti sen todella nopeasti. Jos se olisi päätetty demokraattisesti, niin mitään ruodussa pysymisen vaatimusta ei olisi tarvittu.

Kun on se salaperäinen taho, joka sitten meidän hyökkäyksemme Venäjää vastaan sai aikaan, sitä ei ole missään ainakaan minun näkemässäni mediassa paljastettu, mutta varmaan se muutaman vuoden kuluttua tulee ilmi.

Huolestuttavaa minusta on, että median lisäksi Venäjän vastaisen taistelun lumoissa ovat olleet niin ulkoministeriön kuin puolustusvoimienkin tiedottajat.

vuorisaarna_2_cosimo_rosselli.jpg

Henkinen ihminen

Miten henkinen ihminen suhtautuu. Henkisyydessä on kaikkein olennaisinta, kaikkein korkeinta se, että ihminen oppii muodostamaan itse oman käsityksensä asioista, oman käsityksensä totuudesta, oman käsityksensä siitä, mikä on oikein.

Ja toinen on rakkaus. Rakkaus on vielä suurempi kuin totuus. 

Jos ajatellaan ulkopolitiikkaa, niin siinäkin henkisen tien kulkijan suuri tehtävä on kuunnella rakkauden käskyä. Jeesuksen rakkauden käsky on annettu yksilöille, mutta yksilöllisen rakkauden ja totuuden merkitys pätee myös kansainvälisissä tai valtioiden välisissä asioissa.

Jos yhtään ajattelee rakkauden pohjalta, niin ainakin minä olen vakuuttunut siitä, että talouspakotteiden asettamisella Venäjää vastaan oli aivan toiset syyt kuin ne mitkä liittyvät suoraan Ukrainan tilanteeseen. Siitä puhuu sekin, että monet Suomen korkeat toimijat ovat antaneet ymmärtää, että Ukrainan tilanteen rauhoittuminen ei sinänsä merkitse lainkaan pakoitteiden poistamista. Ja se tarkoittaa, että taustalla ovat aivan jotkut toiset ja todella suuret syyt, joista meille ei ole kerrottu. Valtiotasolla saattaa olla ihmisiä jotka niistä jotain tietävät.

Henkinen yksilöllisyys merkitsee, että meidän on vähitellen kohotettava tietoisuutemme myös valtiolliselle tasolle. Se on vaikeaa, se tekee jopa sisäisesti kipeää, mutta se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus muodostaa oma käsityksensä, jokaisella on oikeus tuntea omat tunteensa, jokaisella on oikeaus luoda oma tahtonsa.

Oman enkelin tie

Mitä onkaan menossa, niin parhaiten me auttaa olemalla menemättä mukaan sellaisiin tunnevirtauksiin, jotka vaikuttavat koko kansaan. Nykyisin ihmiskehityksen henkinen rakenne on sellainen, että totuuden voi tietää ja kokea itsessään aina vain yksityinen ihminen - yhdessä oman enkelinsä kanssa. 

Ryhmät tai kansat voivat olla sopusoinnussa yksilöllisten totuuksien kanssa, mutta yksilöllisyys tulee ensin. Antauminen ulkoapäin annetuille totuuksille on irrottautumista siitä sisäisestä totuudesta, jonka me voimm kokea itsessämme, ja joka meitä vahvistaa.

Hyvät enkelit ja henkinen maailma voi aina tukeutua sellaisiin ihmisiin, jotka pyrkivät seisomaan omalla pohjallaan ja kuuntelemaan oman omantuntonsa ääntä, silloinkin kun me emme tiedä kaikkea. Myös kärsivällisyys on olennaista - joskus voi kestää vuosia, ennen kuin jokin asia selviää.

Rakkaudella
Matti

Kuva Cosimo Rosselli, Vuorisaarna

1 kommentti . Avainsanat: pakotteet, Venäjä, rakkaus, henkinen ihminen, Ukraina

Seistä omalla pohjalla

Tiistai 19.8.2014 klo 11:48 - Matti Kuusela

Onnittelut Suomen keihäsmiehille. On hauskaa, että meillä on yksi tällainen perinnesuomalainen laji, jossa voimme kokea menestymistä.

Ja tsemppiä mös Sandra Erikssonille. Ei ole yksinkertaista olla samalla kertaa sekä huippujuoksija että huippuvoittaja. Mutta kumpaakin voi oppia.

Suomen henkinen voima

Onnittelut myös presidentti Niinistölle. Arvostan uskomattoman paljon sitä, että meillä on huipulla ainakin yksi todellinen valtiomies, presidentti joka toimii aidosti oman näkemyksensä pohjalta, Suomen hyväksi ja rohkeasti.

Vähän niin kuin keihäänheitossa siinä on jotain perivoimaa, että Suomen presidentti lähtee juttelemaan Venäjän presidentin kanssa ja sitten Ukrainen presidentin kanssa. Rauhantyö ja edistyksen tukeminen on juuri sellaista. Otetaan rohkeasti yhteyttä silloin kun sitä tarvitaan.

Monet vanhat näkijät Tapio Kaitaharju mukaanluettuna ovat kokeneet että Suomella on voimaa. Itsekin kirjoitin siitä Enkelit kanssamme -kirjassa. Ollaan ehkä hiljaa ja tuumitaan, mutta kun on tarvis, lähdetään liikkeelle.

Tuulet kuitenkin puhaltavat. Nyt ne ovat jo yli puolen vuotta puhaltaneet siihen suuntaan, että mitä ikinä tapahtuukin, tai on tapahtumatta, Putin on henkilökohtaisesti syyllinen.

Silloin tällöin tulee tällaisia projekteja, jotka kehittyvät päivä päivältä eteenpäin mediassa. Ensi ilmoitetaan yksi syy, sitten se vähän kehittyy, ja kun muutama kuukausi on kulunut, niin perustelut jollekin toimelle alkavat jo kuulostaa kovin tutuilta ja uskottavilta, vaikka niillä ei olisi juuri mitään perusteita.

Onhan se aikamoista, että kun Ukrainaan syntyi kriisiä, niin yksi mies toisesta maasta julistettiin syylliseksi, ja sitä on sitten jatkunut.

Samalla tavalla tapahtui aikoinaan Irakin sodan syttyessä. Kun WTC:n kaksoistornit olivat syttyneet tuleen, USA:n presidentti jo parin tunnin kuluttua julisti, että syyllisiä rankaistaan hyökkäämällä Irakiin.

Ja sille hyökkäykselle saimme sitten lukea lehdistöstä päivä päivältä yhä hienommaksi kehittyneitä perusteluja, kunnes muutaman vuoden kuluttua ilmoitettiin, että kaikki olikin vain CIA:n tiedustelun virhettä.

Eiväthän nämä ole hauskoja asioita, mutta yksi tuollaisia perisuomalaisia mielikuvia on, että tuulee mistä tuulee, arvioidaan itse mitä tapahtuu eikä uskota kaikkia lehtijuttuja.

Pohjolan olemus

Meillä täällä Pohjolassa on henkisesti erinomainen paikka katsella maailmantapahtumia vähän rauhallisemmin kuin muualla maailmassa. Siihen on oikein henkis-energeettisiä syitäkin. Meillä on luja peruskallio jalkojemme alla. Siihen voi tukeutua.

Meillä on maan ja veden keskinäisissä suhteissa sellainen rikkaus sekä sisämaassa että merellä, että se tukee mahdollisuutta nähdä maailmantapahtumisen rikkautta ja monimuotoisuutta kaikessa rauhassa. Ei tarvitse lähteä kaikkien tuulien mukaan, vaan tunnustellaan, mikä on se tuuli, mikä on se tuli tai voima, jota itse lähdemme ajamaan.

Ja kunnon vaikka pohojalaaseen tyyliin se voima voi olla vain se, että seisotahan omalla pihalla ja kuunnellaan mitä on menossa. 

Mutta se korkein henkis-maantieteellinen voima meillä on pohjolan valo. Vuodenkierrossa meillä vuorokauden valo yhtyy vahvasti vuodenkierron valon rytmiin. Se merkitsee, että ajattelun viisauden ja tunteen viisauden rytmit kohtaavat Suomessa aivan ainutlaatuisella tavalla, vielä Golf-virran tuodessa meille eteläistä lämpöä tänne pohjolan viileyteen.

Kalevalaisesti ilmaistuna meiltä on odottamassa sisäinen Marjatan poika, uusi Karjalan kuningas. Ja meillä on vielä paljon muuta sellaista, mikä toivottavasti tekee meistä todellisen rauhan ja uudistumisen voiman tässä maailmassa.

Hieno esimerkki suomalaisesta sisäisestä voimasta oli myös se, että suomalaiset olivat mukana päätöksessä, että tietokotekniikkaa ei otettu mukaan Venäjän vastaisiin pakotteisiin.

Jos tarkoituksena on todella edistää rauhaa Ukrainassa, niin Venäjän ärsyttäminen ei todellakaan ole siihen mikään oiva keino. Jossakin tietysti on päätetty siihen ryhtyä, ja luultavasti muutaman vuoden kuluttua kuulemme siihen syynkin. Vielä se ei ole tullut selville.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen, henkinen, voima, presidentti,

Arkkitehtuurin henkisyys - Johannestalo

Perjantai 27.6.2014 klo 0:40 - Matti Kuusela

Luin juuri Takoja-lehdestä Laura Krookin kirjoitusta Chatresin katedraalista ja sen viestistä nykyajalle. Kirjoituksesta kohosivat äkkiä esiin voimakkaana lauseet:

...koko Chartresin katedraali on kuva Mariasta, puhtaasta ihmissielusta, johon henki voi synytä... Marialla oli niin puhdas sielu, että hän kykeni puhumaan enkelien kanssa.

Noinhan se tietysti on. Hämmästyin etten ollut ennen tajunnut Marian ja Chartresin katedraalin konkreettista yhteyttä. Kun koko katedraali on valtava henkinen kokonaistaideteos, niin on selvää, että siinä täytyy olla myös mukana jokin yhtenäinen prinsiippi: Marian olemus. Seurakunta kokoontuu kuin Marian olemuksen sisään, suojaan.

Kreikkalainen temppeli

Sitten mietin, miten kreikkalaiset temppelit olivat aikoinaan rakennuksia, joihin aivan todellisesti liittyivät silloisten jumalten eetteriruumiit. Jumalat asuivat noissa temppeleissä maan piirissä.

Egyptiläiset pyramidit taas äärettömän tarkkoja astraalikuvia ihmishengen tiestä tähtimaailmoihin ja niissä vallitsevien jumalolentojen luo.

Ja sitten toisella tavalla katsottuna: Jerusalemin temppeli - kuten monet sen kaltaiset lähi-idän temppelit, mutta Jerusalemin temppeli erityisesti - oli tulevaisuudet ihmiskehon kuva, sen rakenne, muoto ja mittasuhteet. Temppelin äärettömän tarkat mitat, jotka jumala antoi, oli tarkoitettu tulevaisuuden ihmisen, meidän aikamme ihmisen fyysisen kehon muotoamiseen.

Silloin ihmiskunta oli vielä laskeutumassa kohti fyysistä maailmaa. Nyt me olemme jälleen nousemassa ylös, ja siksi meidän temppeliemme tai kirkkojemme, tai miten vain tahdommekin pyhää tai henkistä arkkitehtuuriamme nimittää, tehtävänä ei enää ole fyysisen olemuksen vaan sisäisen ja sielullisen olemuksen muotoaminen. Ja samoin meidän auttamisemme kohoamaan jälleen ylöspäin, siihen sielun puhtauteen ja harmoniaan, joka auttaa meitä puhumaan enkelten kanssa, kuten Lauran kirjoituksessa sanotaan.

Tulevaisuuden henkinen arkkitehtuuri

Nyt me elämme jo hyvin erilaisen kehityksen aikaa kuin keskiaikana. Yleissuunta on sama, mutta nyt minuuden kehitys nousee yhä tärkeämmäksi. Nyt on olennaista auttaa ihmisen henkistä minuutta kokomaan itsensä ohjaavana voimana astaaliruumiin, eetteriruumiin ja fyysisen ruumiin piirissä.

Monissa arkkitehtuuriesitelmissään Rudolf Steiner kuvasi, miten fyysistä kehon tasoa vastaa rakennuksen geometria, sen eetteriruumiin tasoa muotojen elävyys ja sen astraali- tai sieluruumiin tasoa muotojen moraalinen ilmaisu: se mikä kantaa, se mikä ottaa tuon kantamisen vastaan, on ilmaistu puhtaana sielunvoimana, samoin esimerkiksi ikkunoiden ryhmitys niin, että keskimmäinen suurempi ikkuna tukee viereisiä pienempiä ikkunoita niin, että ihminen kokee, miten suurempi tukee heikompia ja heikommat tai pienemmät taas tukeutuvat suurempaan.

Steiner piti tällaisen arkkitehtuurin muotojen sielullis-moraalista vaikutusta niin suurena, että hän sanoi, että ihminen joka elää tällaisten muotojen keskuudessa, ei voisi esimerkiksi varastaa.

goetheanum_1_pienoismalli_kristus.jpg

Henkinen taso

Mutta vielä tärkeämpi on hänen mukaansa puhtaasti henkinen taso, joka vastaa ihmisen minuutta. Ja sitä vastaa arkkitehtuurissa symmetria, aivan kuin ihmiskehossakin. Minuus asuu ihmisessä ruumiissa, joka on muodoltaan ja toiminnaltaan oleellisesti symmetrinen vasemman ja oikean suhteen.

Nyt jännittävää on, että steinerilaisen arkkitehtuurin piirissä ei käytännössä kukaan ole Steinerin jälkeen kyennyt hallitsemaan tätä symmetrian periaatetta lähellekään sitä täydellisyyttä, johon Steiner itse kykeni.

Koska tuo symmetria on niin vaikeaa, siitä on oikeastaan luovuttukin käytännössä ja tilanne on luotu dynaamisen symmetrian käsite. Se tarkoittaa, että vaikka vasemman ja oikean vastaavuus ei olekaan suoraan havaittavissa, kokonaisuus on kuitenkin jollain tavalla symmetrinen, dymaamisesti, aivan kuin osiensa summana, tai niiden momenttien summana, jos haluaa ilmaista asian vähän matemaattisemmin.

Ja joku oikeutus tälläkin näkemyksellä on, koska voi huomata, miten ihmisminuus kuitenkin ainakin joskus tuntee viihtyvänsä tilassa, jossa se joutuu itse omin voimin luomaan kaipaamansa symmetrian tai kokonaisuuden tunteen.

Valtava tragedia kuitenkin on, että meillä ei enää ole sitä varsinaista rakennusta ja sen sisätilaa, jossa tämä Steinerin näkemys puhtaan minuus-symmetrian voimasta tuli täydellisimmin esiin: ensimmäistä Goetheanumia, tai oikeastaan alkuperäisellä nimellään, jonka nyt voisi jälleen ottaa käyttöön, Johannestaloa. Se nimittäin puurakennuksena paloi tuhopolton seurauksena jo 1920-luvun alussa.

Minkä temppeli Johannestalo oli? Se oli Steinerin mukaan kuvaus ihmisen ja maailman kehityksestä, nykyajan ihmissielun mukaisesti. Ja toden totta, silloin myös tämä rakennus oli väistämättä jumalallisen viisauden ja jumalallisen kehitystien talo, Sofian talo. Ehkä kuitenkin niin, että Marian tuli nyt vaikuttaa niiden ihmisten sydämissä, jotka siellä tahtoivat avautua ottamaan vastaan maailmanviisauden, maailmansielun, Sofian kosketuksen.

Rakkaudella
Matti

Kuva Steinerin itse tekemästä ensimmäisen Goetheanumin eli Johannestalon pienoismallista, suunta katsomosta kohti näyttämöä ja sen taustalla olevaa Kristusveistosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Takoja, Laura Krook, henkinen, arkkitehtuuri, Rudolf, Steiner, Johannestalo, Sofia

Jumalyhteys ja enkeliyhteys

Torstai 19.6.2014 klo 1:21 - Matti Kuusela

Hei ystävät, nyt menemmekin hyvin hienovaraisella alueelle. Tänään, tai siis oikeastaan jo eilen, nousi yhden hoidon yhteydessä energioita, joista sitten kohosi seuraavia ajatuksia.

Sisäisten voimien kannalta yksi perusajatuksia on, että me voimme auttaa ja tukea toinen toisiamme, myös parisuhteissa, mutta meidän ei ole hyvä alkaa elää tai ottaa vastuuta toisen puolesta. 

Mutta tuossa me olemmekin jo sillä hienovaraisella alueella. Ihmissuhteissa on nimittäin sellaisia tilanteita ja sellaisia vaiheita, joissa niin tapahtuu, eikä sitä aina voi pitää vääränä. Vääräksi tai energeettisesti harmilliseksi vääränlainen tai ulkopuolelta napattuun velvolllisuudentuntoon perustuva vastuu muodostuu oikeastaan vasta silloin, kun siihen havahtuu. Eikä tähän lueta myöskään niiitä tilanteita, joissa vain on autettava, piti siitä tai ei.

Yksilöllisyys ihmissuhteissa

Ihanteellisena ihmissuhteena voi pitää sellaista, joissa kumpikin seisoo omilla jaloillaan ja vastaan ainakin periaatteessa itsestään. Ja ihanteellisesti kommunikaatio on silloin tasapainossa. 

Mutta voi olla tällainen ongelma. Autan ja tuen toista kovasti, mutta en saa häneltä siitä mitään kiitosta. Keneltä sen kiitoksen sitten saan?

Kun mietin tuota kohtaa, niin äkkiä tajusin: jumalalta. Siinä on kysymys ihmisen ja jumalan välisestä vuorovaikutuksesta ja sopimuksesta!

Ja samalla tajusin, mitä jotkut raamatunkohdat tarkoittavat: ajattele ensin jumalaa, ja kaikki muu selviää sen jälkeen! Tai se, että kaiken mitä teet minun vähäisimmilleni, sen sinä teet minulle. Se on sama asia toistapäin ajateltuna.

Jumala tässä tarkoittaa sitä, miten kukin jumalan kokee, oman uskontonsa mukaisesti tai muulla tavalla.

Jumalyhteyteen avautuminen

Tämä jumalyhteyden ajatus tuntui hoitoenergioissa hämmästyttävän selvältä. Muistan useinkin miettineeni sitä, miten Vanhan testamentin patriarkoilla kaikki oli hyvin. He olivat varakkaita miehiä myös taloudellisisti, ja heissä korostuu se että he luottivat jumalaan.

Toki heidän ajoistaan on jo tuhansia vuosia, mutta sittenkin tuo yhteys jumalallisuuteen näyttää sittenkin olevan olemassa. Aikaisempi opetus tällä kohden on ollut, että voit itse antaa itsellesi sitä rakkautta, jota haluat tai koet tarvitsevasi. Tämä pätee sekä silloin etten koe saavani rakkautta tarpeeksi muilta, tai lähimmäisiltä tai puolisoltani, ja samoin silloin kun sitä saan.

Onko niin, että tämä jumalyhteyden avautuminen voi tapahtua sen jälkeen, kun itse on oppinut ensin rakastamaan itseään. Kun rakastaa itseään, on vapaa tai ainakin vapaampi antamaan rakkautta myös muille.

Tämä jumalyhteys, josta nyt puhun, ei siis ole ajatus, vaan se on sisäinen kokemus. Sen voi toki muodostaa ajatukseksi sen jälkeen kun se ensin on kokenut.

Tästä nousee esiin myös ajatuksena se, että pyhät kirjat eivät ole vain ajatuksia, vaan niissä on ajatusten takana perimmäisempänä todellisuudenmukainen tunnekokemus, tunneviisaus.

Ja kun oivaltaa tuon, päätyy välttämättä ajatukseen, että jos me voimme ymmärtää pyhiä kirjoituksia todellisuudesta kertovina tunteina, niin niiden taustalla täytyy olla vielä taso, jossa nuo pyhät opetukset ilmenet todellisuuden mukaisena tahtona, tahdon kokemuksena.

Sitä on jo vaikeampi ymmärtää, mutta sen taytyisi tarkoittaa, että esimerkiksi Jeesuksen tai Buddhan elämästä lukiessani koen eri tapahtumiin liittyvän tahdon. Niinkuin tapahtumien ajatukset ovat erilaisia, niin ovat myös niihin liittyvät tunteet ja samoin tahdonvoimat ja niiden sävyt.

Enkelikielellä

Enkelikielelle käännettynä tämä tarkoittaa: jumalalliseksi kokemani ajatus on enkeliyhteys. Jumalallisesti kokemani tunne on arkkienkeliyhteys.

Jumalallinen tahto olisi silloin yhteys suurenkeliin, mutta se on vielä kaukaisen tulevaisuuden asia.

Nykytietoisuudessamme me elämme lähinnä matkalla kohti pään tietoisuuden liittymistä enkelitietoisuuteen ja henkisen todellisuuden mukaisen tunnetietoisuuden liittymistä arkkienkeliin.

Ja mikä siis on se varsinainen viesti, josta puhun: kun luomme yhteyden jumalallisuuteen, me emme ole enää riippuvaisia maailmasta, vaan me olemme itsenäinen henkinen voima.

Rakkaudella
Matti

power_200.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, tietoisuus, enkeli, arkkienkeli, yksilöllisyys, ihmissuhteet, jumala, tunteet, ajatukset

Elävä tietoisuus ja hengen sankaruus

Keskiviikko 11.6.2014 klo 20:50 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Jatkan vielä eilisestä. Joulupäiväesitelmiksi kutsutun sarjan päätösesitelmässä Steiner yrittää tuoda kaikin mahdollisin keinoin kuulijoille ymmärrettäväksi, miten tärkeä asia henkisyys on koko ihmiskunnalle. Hän puhuu siitä, miten ilman henkisiä käsitteitä ja ilman henkistä elävää ajattelua voi syntyä sukupolvi, joka ei ennen syntymäänsä saa henkisestä maailmasta riittävästi eväitä henkiseen elämään maan päällä.

Usein ei tule ajatelleeksi, miten tärkeää henkinen tietoisuus maallisessa elämässä on henkiselle elämälle henkisessä maailmassa. Maan päällä me voimme kehittää sellaisia ajatuksia ja sellaista tajuntaa, joka pystyy ottamaan uuden henkisen tiedon vastaan hedelmällisellä tavalla.

Ilman henkisiä käsitteitä ja joustavaa ajattelua me voimme toki nähdä ja kokea henkisessä maailmassa kuolemamme jälkeen... mutta ilman sopivia valmiita henkisiä ajatusmuotoja me emme välttämättämättä tiedä, mitä me koemme, mikä sen merkitys on, puhumattakaan siitä, että me pystyisimme tuomaan tuon uuden tiedon hedelmällisenä maan päälle. 

Tulevaisuuden sukupolvet - nyt

Tuossa esitelmässä uudenvuodenpäivänä 1924 Steiner sanoo:

"...tulevaisuudessa voi syntyä sukupolvi, jolla ei ole ymmärrystä, ei mitään mahdollisuutta soveltaa elämässään (henkisiä) ideoita, niin että elämä ideoissa (ihanteissa) voi kokonaan kadota maan päältä. Silloin maan kansoittaisi vain sairaalloinen, pelkästään vaistonvaraisesti toimiva ihmiskunta. Kehnot tunteet ilman henkisten ideoiden suuntaa antavaa voimaa saisivat otteen ihmiskehityksestä."

Kun luin noita rivejä, tuli kumma ajatus, että hei, tuollaistahan elämä nykyaikana juuri on. Etenkin jos ajattelee poliittista elämää, niin milloin me olemme kuulleet kansanedustajilta tai ministereiltä jostain ihanteesta, jota kohti voimme pyrkiä.

Jos äänestysprosestit ovat pieniä ja puolueiden ohjelmat samankaltaisia, niin sehän johtuu juuri siitä, että henkisen ajattelun ja henkisten ihanteiden voima on päässyt katoamaan.

Paikka jossa puhua

Kun tuohon edelliseen kuvaan vertaa sitä, mistä Steiner jatkoi edellistä esitelmäänsä, tulee ihmeellinen tunne, kun alkaa tajuta, millaisten henkisen keskuksen - ja sitten tietysti useamman - luomista Steiner piti mahdollisena, mutta mikä sittemmin ei kuitenkaan pystynyt toteutumaan maan päällä. Ensin hän mainitsee, että aito näkymä henkiseen maailmaan voi luoda ihmisessä vastuun tunnetta, ja sitten hän jatkaa:

"Ja täällä Dornachissa on oltava pakka, jossa niille ihmisille, jotka tahtovat kuulla, on paikka, jossa voidaan puhua henkisen maailman kaikista tärkeistä ja ajankohtaisista kokemuksista."

Steinerin suunnittele Johannestalo oli rakennettu juuri tuollaista puhetta varten, mutta se oli jo palanut tuhopolton seurauksena. Steiner piti vielä mahdollisena uutta nousua, mutta esteet olivat liian suuria eikä hän elänyt enää kauaa tuon esitelmän jälkeen, vaikka jäljellä olevana aikanaan hän pystyi jättämään ihmiskunnalle valtaisan tietolahjan, jota ei vieläkään ole lähimainkaan saatu avatuksi maailmalle, tai käännetyksi suomeksi.

Mutta sitten voi kokea, että vaikka meillä ei nykyaikana ole sellaista arkkitehtuuria, joka voi tukea henkistä ilmaisua ja puhua meille hengen kieltä, kuten Steiner tarkoitti, niin toki me kuitenkin jokainen omassa itsessämme voimme olla sellaisia Johanneksia, tai vaikkapa hengen sankareita, jotka kykenevät luomaan oman Johannestalonsa omaan auraansa.

Ihanteiden voima

Yhä vahvemmin minusta näyttää siltä, että ihanteet voivat juuri olla henkisen maailman heijastusta meissä. Ihanne on enkeleiden puhetta, joka saa meissä meidän oman henkisen toimintamme perusteella oman yksilöllisen muodon. Uskon että meillä jokaisella on lupa kehittää tällaista hengen sankaruutta, rohkeutta ja luottamusta, joka jälleen lähentää henkisiä maailmoja ja ihmiskuntaa toisiinsa.

Rakkaudella
Matti

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Kuva Steinerin itse laatimasta Johannestalon eli Ensimmäisen Goetheanumin sisätilan pienoismallista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen tietoisuus, Steiner, ideat, ihanteet, henkisyys

Pilvien henkisyyttä

Tiistai 20.5.2014 klo 9:29 - Matti Kuusela

Pilvet ovat hyvä kohde harjoittaa mielikuvista ja henkisten olentojen tunnistusta. Kevyissä kesäpilvissä voi havaita monenlaisia ilmanhenkien ja enkelien muotoja. Mielikuvitus on väline, jolla me voimme liittyä maailmassa vaikuttavien luovien voimien seuraan.

Korkeimmillaan juuri mielikuvituksen voimat muuttuvat selvänäköisyyden voimiksi. 

Eetterivoimat

Tuo lause tarvitsee kuitenkin hieman selitystä. Yleensä ajatellaan, että ajattelun voima lähtee pelkästään fyysisistä aivoista, mutta asia ei ole. Varsinainen ajattelu tapahtuu fyysisen pään ympärillä sijatsevissa eetteriaivoissa ja sieltä ajatukset heijastuvat fyysisiin aivoihin, joiden kautta me ne havaitsemme.

Henkisen kasvun myötä meidän tietoisuutemme siirtyy yhä enemmän eetteriaivoihin, jolloin me voimme päästä todelliseen ajatuselämykseen. Me tunnemme tai koemme ajattelumme voimaluonteen eetteriaivoissa.

Päästäksemme silloin henkisen maailman ymmärtämiseen on olennaista vapauttaa eetteriaivot yhä enemmän sidonnaisuudesta fyysisiin aivoihin. Materialistinen ajattelu luo eetteriaivojen ja fyysisten aivojen välisiä kiinteitä yhteyksiä, joista vapautuminen on yksi henkisen ajattelun tärkeimpiä tehtäviä.

Mikä sitten ohjaa ajattelua? Minuus. Minuutemme on se, mikä hallitsee eetteriaivojen liikkeitä, ja se tarvitsee myös voimaa. Monilla meistä on tai on ollut taipumus nukahtaa esimerkiksi henkisiä esitelmiä kuunnellessa tai meditaatiossa. Se johtuu siitä, että minuus ei vielä kykene hallitsemaan kaikkia eetteriaivojen liikkeitä, vaan se menettää otteensa.

Siinä auttaa juuri sellaisen henkisen kirjallisuuden lukaminen, jossa eetterisen ajatusvoimat joutuvat todella töihin. Harjoituksena sen voi tehdä esimerkiksi niin, että lukee illalla muutaman kappaleen vaikkapa Steinerin kirjaa, ja aamulla muistelee mitä siinä oli.

Kaikissa näissä harjoituksissa on vain hyvä muistaa, ettei tee niistä liian vakavia. Silloin ne helposti unohtuvat ja saattaa jopa saada epäonnistumisen tunteita, vaikka se ei ole lainkaan tarpeellista. On hyvä ottaa harjoittelu harjoitteluna ja nauttia siitä!

Pilvien muodot

Palatkaamme siis pilviin. Kun katselen taivaalla purjehtivia kesäpilviä ja kaikessa rauhassa tarkastelen niiden muotoja, harjoitan eetteriaivojeni liikkuvuutta. Samalla saatan saada vaikutelmia luonnonolennoista, enkeleistä tai ilmanhengistä, jotka liittyvät noihin ilmassa lepääviin vesielementin muotoihin.

Ja jos pilvissä kohtaan muodon, joka muistuttaa haltijaa, keijua, ihmistä tai aivan vain lennokasta liikettä, voin olla vakuuttunut, että se on jonkin henkisen tai meidän silmillemme näkymättömän olennon luomus. Enkelit ja haltiat, keijut, eroavat meistä ihmisistä siinä, että he voivat vaihtaa ilmennystään aineellisella tasolla. Meillä ihmisillä on jokaisella oma kiinteä aineellinen kehomme, mutta nämä ystävämme voivat liittyä kehollisesti monenlaisiin vaihtuviin luonnonilmiöihin.

2 kommenttia . Avainsanat: pilvet, mielikuvitus, ilmanhenget, enkelit, henkinen kasvu, eetteriaivot, ajattelu

Valoa tulevaisuudesta

Torstai 20.3.2014 klo 15:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin viimeksi Ilkka Koppelomäeltä oppimasta pomppimisesta, siitä miten muutama aivan pienikin pomppu energisoi ihmeesti. Tänään en kuitenkaan ole pompannut vielä ainoatakaan kertaa, vaikka olen noista pompuista intoillut muille. Äsken keskeytin jo kirjoittamisen noustakseni pomppimaan, mutta sitten puhelin soi ja se unohtui.

No, tähän sisältyy useampiakin viisaita asioista. Yksi on se, että kun aiot aloittaa jonkin uuden tavan, kirjoita se päivittäiseen tehtävälistaasi. Silloinkin kun tehtävä on noin yksinkertainen. Kun olet pomppinut, menet ja vedät sen listasta yli. Tietenkin voit sen jälkeen pomppia vapaasti niin monta kertaa kuin haluat. Ensimmäinen kerta päivässä on se ratkaiseva.

Päätösten pitäminen

Nyt kävin pomppimassa ja hyvältä tuntui. Selvä keventyminen ja energioistuminen, mikä merkitsee myös sitä, että ideat virtaavat helpommin kehoon, joka ne kuitenkin suorittaa käytännön tasolla. Ne jotka ovat lukeneet Steinerin Henkisen tiedon tie -kirjan, saattavat muistaa, että päätöksissä pysyminen on yksi henkisen koulutuksen osia, kurkkuchakran kehitysvoimien viides kohta: mielenlujuus kerran tehdyn päätöksen seuraamisessa.

Nythän oli kuitenkin kysymys aikaisemmin tehdyn päätöksen muistamisessa, joka on joskus yllättävän vaikeaa. Mutta kun jokin on vaikeaa ja saa ponnistella muistaakseen, se kehittää sisäisiä voimia, jotka taas muuttuvat chakroja kasvattaviksi ja vahvistaviksi voimiksi.

Steinerilla on myös mielenkiintoinen harjoitus, joka lähteeä itse vapaasti valitun sinänsä merkityksettömän teon muistamisesta ja tekemisestä joka päivä. Siitä kertova kirja on listallani, mutta tästä harjoituksesta ei tässä kannata puhua enempää, koska siihen liittyy kokonainen sarja. Tämä ensimmäisen muistamisen ja tekemisen harjoitus kehittää sisäisiä voimia, joita sitten käytetään seuraavassa harjoituksessa, ja siitä syntyneitä voimia taas seuraavassa.

Tavoite ja tulevaisuus

Pomppiminen auttaa tavoitteiden toteuttamisessa, mutta jotta tavoite voi toteutua, sen on ensiksi oltava olemassa. Joku on sanonut fiksusti, että useat ihmiset ovat tyytymättömiä, koska he eivät saavuta tavoitteitaan, joista he eivät tiedä mitä ne ovat.

Amerikkalaisilla on tähän hyvä lääke: luodaan tavoitteita ja kuljetaan niitä kohti. Olen lukenut runsaasti kirjoja, joissa kerrotaan, miten päätetään montako dollaria tililla tai palkkakuitissa on vuoden lopulla, ja sitten vain kuljetaan sitä kohti ja toteutetaan se. Mutta tuo ei selvästikään päde minulle. Tarvitsen jotain pehmeämpää tekniikkaa.

90-luvulla tein Orinin ja Sanaya Romanin hienoja meditaatioita, joissa tavoitteesta luodaan symboli. Se asetetaan mielikuvana ja tunteenakin vuoren huipulle ja luotetaan siihen, että kuvan sisäinen voima ohjaa tavoitteeseen, tai tavoitteen meidän luoksemme.

Ne ei tuokaan minulla toiminut. Olemme ryhmissä tai kursseilla tehneet meditaatioita, joissa harjoittelemme menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välisen vuorovaikutuksen avaamista ja puhdistamista, mutta nyt tuo kulku kohti tavoitetta.

Nyt tuossa maanantain valmennustilaisuudessa, josta kerroin, sain oivalluksen, että  tulevaisuuteen asetettu kuva voi olla lämpimämpi. Kuvittelen, miten tulevaisuudessa, joidenkin vuosien päässä, minua vetää puoleensa lämmin kultainen säteilevä ja lämmittävä energia. Minun tarvitsekaan liittää siihen kiinteitä mielikuvia, vaan paremminkin tunteita, tuntemuksia, energiasävyjä, ja henkeä.

Ainakin nyt parin päivän jälkeen tämä harjoitus on selvästi auttanut. Tavoitteen energia vetää selvästi puoleensa, mutta se ei ole liian täsmällinen rajoittaakseen vapauden tunnettani.

Ja nyt käytänkin tätä tilaisuutta pyytääkseni nöyrästi anteeksi teiltä kaikilta, jotka niin kärsivällisesti olette odottaneet seuraavaa kirjaani. Kyllä se tulee. Viimeinen läpiluku on nyt puolessa välissä. Ja se kertoo miten henkisen kasvun tie lämmittää ja vahvistaa tavallista elämää. Henkinen kasvu ei enää ole jotain erillistä, vaan ikiaikaiset henkisen tien opetukset tekevät elämästä täydempää, voimakkaampaa ja iloisempaa. Henkisen tien kulku vahvistaa elämää, niin tunteiden kuin elämänvoimien tasoilla.

Kirjan nimeksi tulee viimeisen vakaan käsitykseni mukaan Henkinen kasvu tai Henkiseen kasvuun.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen, kasvu, kirja, päätökset, pomppiminen, pomppimisharjoitus, Sanaya, Roman, Ilkka Koppelomäki,

Henkinen parantaminen

Perjantai 3.1.2014 klo 3:31 - Matti Kuusela

Kun kirjoittelen tätä nyt yöllä, niin keskiviikkona eli uudenvuodenpäivänä olimme jouluajan pyhässä virrassa liikkeenhenkien eli voimien tai hyveiden päivässä. Tuo sisäiseen henkiseen liikkeeseen avautuminen näyttää olevan aika hiljainen päivä, johon kuin Wienin uudenvuodenkonsertti sopii loistavasti. Minun mielestäni tosin valsseja olisi saanut olla enemmän. Pakko tunnustaa, etten oikein enää viimeisistä polkista huomannut miten ne erosivat aiemmista. Mutta ehkä se johtuu vain polkkakorvan harjaantumattomuudesta. 

Eilen torstaina, jota päivää tässä vielä elelen, alkoi sitten viisaudenhenkien päivä. Ja kuinka ollakaan, heräsin hienosti jo kuuden tienoilla ja aloin lukea Steinerin Baselissa 20. marraskuuta 1907 pitämää esitelmää Mariasta ja Maria Magdaleenasta. Tuossa esitelmässä Steiner puhuu viisaudesta ja alkaa sitten lähestyä parantamista. Ensin hän puhuu tunnetusta parantajasta ja kirjailijasta Paracelsuksesta, joka esiintyy myös eräässä Mika Waltarin kirjassa.

Paracelsus oli saavuttanut tällaisen viisauden. Hän lähestyi jokaista kasvia, jokaista kemiallista ainetta niin että hän tunnisti suoraan niiden parantavat ominaisuudet. Eläin tietää välittömästi tiedostamattomien vaistojensa avulla, mitä on sille hyväksi. Paracelsus tunsi tietoisen viisautensa avulla, miten jokin sairaus voisi hyötyä tietystä aineksesta.

Sairauden merkitys

Mahdoitko huomata, että Steiner käytti tuossa ilmaisua, että sairaus hyötyy... Mehän olemme tottuneet ajattelemaan, että sairaus on aina huono asia. Mutta tosiasiassa sairaus on prosessi, joka pyrkii palauttamaan ihmisen hänen kadottamaansa sopusointuun yhteydessä maailmankaikkeuteen ja omaan kehitystiehensä.

Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se mahtava asia, josta aioin kertoa, vaikka se saattaa kyllä monet ajatukset kääntymään päälaelleen. Sehän merkitsee, että sairaudet hankaluuksistaan huolimatta ovat siis hyväksi, ja silloin hoitajan tehtäväksi tuleekin - ei ainoastaan poistaa sairautta - vaan luoda sille sille toinen tapa suorittaa se vahvistuminen tai mitä ihminen henkiseltä kannalta kulloinkin kaipaakaan.

Tosiasiassa suuri osa tuosta tapahtuu alueille, jota me ihmisten emme vielä tiedostamisellamme hallitse, mutta on hyvä alkaa kuitenkin tulla tietoiseksi siitä, miten sairaus henkiseltä kannalta katsottuna voi olla suorastaan jotain upeaa: se on parantamista, jota luonto ja maailmankaikkeus itse suorittavat.

Mutta kun me ihmiset, parantajat, hoitajat, lääkärit, terapeutit, olemme täällä läsnä, meillä on mahdollisuus osallistua tähän luonnon ja hengen viisauden parannusprosessiin ja tehdä siitä paljon miellyttävämpi. 

Ainahan tulee muistaa, että ei ole hyvä poistaa ihmiseltä sitä sisäisen parantamisen ja vahvistumisen mahdollisuutta, jonka jokin vaiva hänelle tahtoo antaa. Siksi prosessit tarvitsevat myös aikaa, vaikka joskus tapahtuu myös parantumisia, jotka voimme kokea aivan ihmeinä. Nämä ihmeet johtuvat usein siitä, että me olemme jo sisäisesti työstäneet jonkin asian ainakin kutakuinkin valmiiksi, mutta sairaus on jäänyt aivan kuin roikkumaan jälkeen. Silloin ei hoitajalta tarvita kuin pieni kosketus, niin tasapaino taas palautuu.

Viisaus ja sisäinen aktiivisuus

Sielun on tultava aktiiviseksi... Ellei sielu luo itsessään sisäisiä kuvia, henkinen maailma ei voi virrata siihen. Nämä sisäisesti luodut kuvat pysyvät objektiivisina edellyttäen että ne eivät ole itsekkäiden toiveiden luomia. Kun niiden sisältö on henkistä, silloin parantavat voimat virtaavat ihmiset sieluun.

Kun ihminen saavuttaa kyvyn muuntaa henkisen tutkimuksen käsitteet eläviksi kuviksi, jotka ovat täynnä väriä, sointia ja elämää, silloin tämä viisaus muuttuu kaikissa elämänpiireissä parantaviksi voimiksi, ei ainoastaan itsellemme, vaan myös toisille, koko maailmalle.

Silloinkin vaikka nuo sielussamme luomamme kuvat eivät olisi aivan tarkkoja... meitä ohjaavat henkiset voimat oikaisevat niitä. Paracelsus oli tällainen tietäjä. Hän sulautui luonnon kaikille alueille ja muunsi tietonsa tarmokkaiksi sisäisiksi voimiksi. Jokainen kasvi puhui hänelle paljastaen luonnon sisältämää viisautta.

Merkittävä opetus tässä on asia, jota itsekin olen viime aikoina paljon miettinyt: ottaaksemme vastaan luonnon ja maailmankaikkeuden voimia ja viisautta, ei riitä, että me antaudumme luonnolle vain passiiisesti, vaan päin vastoin meidän on oltava aktiivisia, hyvinkin aktiivisia. Ja kun siis luemme henkisiä tekstejä, henkisen tutkimuksen tuloksia, ei riitä että otamme ne vastaan vain värittöminä ajatuksia, vaan meidän on itse täytettävä ne väreillä, tuoksuilla, äänillä, tunteilla.

Silloin kun meidän sisäinen elämämme toimii tuolla tavoin herkän ja sävykkään luovasti eri alueilla, silloin meidän sisäiset oppaamme voivat liittää näihin liikkuviin sisäisyydessämme eläviin kuviin oman opastuksensa. Ja johtaa vähitellen siihen, että luonto itse voi alkaa puhua meille - tai että me olemme kehittäneet itsessämme sellaisen sisäisen liikkuvuuden, voiman ja herkkyyden, joka kykenee ottamaan luonnon puhetta vastaan, ja vielä ymmärtämään sitä, mihin tarvitaan lisäksi ajattelun joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Viisaus ja Rakkaus

Sitten hyppään yli pari sivua, joissa Steiner kuvaa tarkemmin tätä sisäisen tiedon ja sen kehittymisen prosessia - johon toivottavasti voimme palata - ja tulemme kohtaan, jossa Steiner kuvaa miten imaginatiiinen viisaus tuo ihmiselle terveyttä, miten elämää antavat voimat virtaavat ihmisolemuksiin henkistyneen viisauden kautta ja pitävät heidä nuorekkaina ja voimakkaina!

Viisaus tekee ihmisen avoimeksi ja vastaanottavaiseksi, koska se on perusta, jolta rakkaus kaikkia olentoja kohtaan kasvaa... Kun viisaus lämmittää sielua, rakkaus virtaa siitä esiin. Niin me voimme ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat parantaa käsiensä avulla. Viisaus saa rakkauden voimat virtaamaan heidän käsiensä kautta. Kristus oli viisain, ja siksi hän oli myös suurin parantaja.

Elleivät rakkaus ja myötätunto liity viisauteen, ei aitoa parantumista tapahdu.

Tänä viisaudenhenkien eli herruuksien päivän aamuna tämän tekstin löytäminen oli aivan ihmeellinen kokemus. Olen tutkinut Steinerin työtä jo puoli vuosisataa ja tehnyt parannustyötä yli kaksikymmentä vuotta, ja koskaan aikaisemmin ei tämä kohta ollut tullut esiin - ei myöskään kenenkään kertomana!

Aivan uskomattoman upea ja vahvistava ja lämmittävä kokemus. Ja sitten Steiner vielä jatkaa viisauden ja rakkauden asemasta maailmassa:

Me olemme aina viisauden ympäröimiä, koska viisaat olennot ovat luoneet tämän maailman. Kun tämä viisaus tulee saavuttamaan huippunsa, se on muuttunut kaikenkäsittäväksi rakkaudeksi. Rakkaus tulee virtaamaan meitä kohti tulevaisuuden maailmasta. Rakkaus syntyy viisaudesta ja viisain henkinen olento on suurin parantaja. Kristuksesta on syntynyt Pyhä, toisin sanoen Parantava Henki.

Rakkaudella
Matti

PS: Perjantai on nyt Tahdonhenkien eli Valtaistuimien päivä. Ikoneissa tahdonhenget ovat enkeliolentoja, jotka usein seisovat maailmanpyörän päällä ja heidän siivissään on lukemattomia silmiä, jotka kuvaavat heidän olemuksessaan vaikuttavia muita enkeleitä. Tahdonhenkien ominaisuuksiin kuuluu myös Suomen vaakunaeläin Leijona sekä sydänvoimat ja hyveiden kannalta erityisesti rauhantekeminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Parantaminen, henkinen tieto, käsillä parantaminen, viisaus, rakkaus, Kristus, sairauksien merkitys, sielun aktiivisuus, Paracelsus, Parantava, Pyhä, Henki

Taidetta ja hyviä tekoja

Torstai 26.9.2013 klo 1:15 - Matti Kuusela

Taiteella ja henkisellä ryhmätyöllä on paljon yhteistä siinä, että kumpaankin osallistuminen harmonisoi ja kehittää ihmiskuntaa ja sen energioita paljon enemmän kuin yleensä kuvitellaan. Toinen merkittävä näkökulma on siirtyminen kamppailusta myönteiseen työskentelyyn. On suunnattomasti paljon parempi työskennellä hyvien asioiden ja ihanteittensa puolesta kuin huonoja asioita vastaan. Siihen meidän on kehityttävä yhä enemmän.

Steiner jopa sanoo niin, että ryhmässä parhaimmalla tavalla ryhmässä vaikuttaa se, että katsoo toisia silmiin ja ymmärtää, mitä he tarvitsevat, ja sitten toimii sen puolesta. Se on tulevaisuuden kannalta paljon arvokkaampaa kuin se, että saa oman näkemyksensä esiin.

Yksi edistyksen suuria lainalaisuuksia on, että se mikä yhtenä aikakautena vaikuttaa ajatuksina ja tunteita, se ilmenee seuraavana vastaavana aikakautena ulkoisena ympäristönä, luontona, kaupunkirakenteita. Ja myös päinvastoin: se millaisessa ympäristössä me elämme, luo seuraavana vastaavana kautena meidän sielumme sisäisen maiseman.

Siksi on niin mielekästä pyrkiä eteenpäin juuri rauhanomaisin keinoin.

Taide ja ihmissielu

Merkittävää on myös se, miten suuren merkityksen Steiner
antaa taiteen tarkastelulle. Hän kertoosikst_madonna_365.jpg henkisellä ohjaustunnilla 28.11.1911, miten niillä ihmisillä, jotka antavat itseensä vaikuttaa sellaisten suurten taideteosten kuin Rafaelin Sikstiiniläinen madonna, on maankehitykseen paljon suurempi vaikutus kuin taiteilijalla itsellään.

Hän tarkentaa, että jos Rafael olisi toki maalannut madonnansa, mutta kukaan muu ei olisi niitä nähnyt, olisi näillä teoksilla ollut arvoa vain hänelle itselleen, mutta ei ikuisuudelle. Kun ihmiset antavat taideteosten tai muiden hengentuotteiden vaikuttaa itseensä, syntyy jotain sellaista, mikä ei jää ainoastaan nykyisen maan piiriin, vaan siirtyy maan seuraavaan Jupiter-inkarnaatioon. Taiteilija ei ole tärkein, vaan valtavasti tärkeämpiä ovat katsojat tai lukijat tai kuuntelijat.

Kun joku luo taideteoksen, kirjoittaa kirjan saadessaan siihen virikkeen henkisestä maailmasta, on sillä työn aloittamisen hetkeen saakka myös ikuinen merkitys. Mutta kun hän ryhtyy varsinaiseen työhön, on sillä enää merkitystä vain hänelle itselleen. Kaikki, mikä tuotetaan vain maailmaa varten, katoaa, mutta se mikä viriää ihmissieluissa, tulee pysyväksi.

Nämä henkiset näkökulmat ovat usein yllättäviä, ja ellei ole niihin tottunut, saa niitä usein lukea useampaan kertaan ennen kuin alkaa edes vähän tajuta, mistä puhutaan. Tämä taiteen suhde ajallisuuteen ja ajattomuuteen on varmasti yksi sellainen asia.

Mutta jos on tällaisen ajatuksen lukenut ja edes vähän yrittänyt sitä ymmärtää - mitään pakkoa eikä välttämättömyyttä sen uskomiseen ei ole - niin voi lohduttautua sillä, että kuolemanjälkeisessä maailmassa henkisellä ajatuksella, jota maan päällä ei ole ymmärtänyt, voi olla paljonkin käyttöä.

Mutta todellakaan, henkisessä koulutuksessa ja opiskelussa ei ole kysymys jonkin asian tai opetuksen uskomisesta, vaan siitä, että koettelee niitä niin sisimmässään kuin käytännössään. Maailma sitten kertoo, miten tosia tai miten käyttökelpoisia nämä ajatukset ovat. Ja mitä joustavammaksi ja avoimemmaksi ajattelu muodostuu, eli mitä vähemmän pyrkii ennenaikaisesti päättelemään mikä on totta ja mikä ei, sitä herkemmäksi kehittyy myös ihmisen totuusaisti, joka kertoo millainen ajatus on maailmankehityksen mukainen, tai missä suhteessa maailman ja ihmiskunnan kehitykseen tuo ajatus on. Luonnollisesti tuollainen ajatusaisti toimii yhteydessä enkelikuntiin ja etenkin omaan suojelusenkeliin tai ohjaavaan enkeliin, mutta myös muihin henkisiin oppaisiin ja opettajiin.

Hyvän henkisen kirjan lukemisen merkityksestä Steiner lausuu jopa näin voimakkaasti: On äärettömän paljon merkittävämpää lukea hyvä jo aiemmin kirjoitettu kirja kuin kirjoittaa itse huono.

No, se kuulostaa kärjistetyltä, mutta aivan varmasti pitää paikkansa.

Rakkaudella
Matti 

3 kommenttia . Avainsanat: henkinen, tieto, taide, ihmissielu, Steiner, Rafael, maan seuraava inkarnaatio, ikuisuus

Henkiset yhteisöt

Keskiviikko 25.9.2013 klo 2:10 - Matti Kuusela

Yleensä enkelit toimivat yksityisten ihmisten kanssa ja ryhmien kanssa toimivat korkeammat enkelit, arkkienkelit. Enkelien yhteys meihin tapahtuu paljolti ajatusten välityksellä, ajatusten, jotka ovat tuntemisen ... pehmentämiä. Vai onko parempi sanoa: jotka tunteet tekevät joustaviksi, mukautuviksi, taiteellisiksi, kuunteleviksi. 

Kun ajattelun aluetta ihmisessä on varsinaisesti pää, elävät tunteet sydämissä tai sydämen ja keuhkojen yhteisessä virtauksessa ja sykkeessä. Silloin kun ryhmä ihmisiä kykenee näin avautumaan, voi arkkienkeli tulla mukaan ja antaa korkeampaa tietoa ja ymmärrystä. Se on tietoa ja ymmärrystä, jossa taiteellinen joustavuus ja toinen toistensa kuuleminen on mukana. Kun jokin ryhmä tai yhteisö vanhenee, se on aina vaarassa jäykistyä, jolloin tuoreiden ja avointen tunteiden sijaan esiin alkavatkin nousta tunteiden ja ajatusten varjot. Silloin ei uutta henkistä sisältöä pääse virtaamaan ryhmään enkelimaailmasta, vaan kaikki tulee yhä enemmän ennaltatiedetyksi ja ennalta-arvattavaksi. Siksi jatkuva uudistuminen on niin tärkeää. Ja uudistuminen merkitsee myös yhteisön tai ryhmän jäseniltä jatkuvaa avautumista ja itsensä alttiiksi panoa. Se on myös sitä pehmeyttä, joka on todellista voimaa, sisäistä voimaa.

Lainaan tässä lyhentänen joitakin otteita Rudolf Steinerin veljeskuntia ja olemassaolon kamppailua käsitelleestä esitelmästä vuodelta 1905 Berliinissä. 

Yhdistys merkitsee mahdollisuutta, että korkeampi olento voi ilmaista itseään yhteen liittyneiden jäsenten kautta. Se on kaiken elämän yleinen periaate. Viisi ihmistä, jotka toimivat sopusointuisesti yhdessä, niin ajattelussa kuin tunteissakin, ovat enemmän kuin viisi. Uusi, korkeampi olemus on heidän keskuudessaan, ja niin tapahtuu jo kahden ja kolmenkin kesken.

"Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän kanssaan." Jotain aivan uutta syntyy yhteisön kautta, sellaista mikä ei ole vain osanottajien summa. Mutta se syntyy vain, kun yksi elää toisissa, kun yksilö ei ammenna voimaansa ainoastaan itsestään, vaan myös muista. Mutta niin voi tapahtua ainoastaan silloin, kun hän elää muissa epäitsekkäästi.

Näin ovat ihmisyhteisöt salaperäisiä paikkoja, joihin korkeammat henkiset olennot laskeutuvat vaikuttaakseen yksityisten ihmisten kautta, niin kuin ihmissielu vaikuttaa kehon kokonaisuuden ja jäsenten kautta.

Meidän materialistisena aikanamme ei aina ole helppo ymmärtää, että se ei ole vain symbolista vaan todellista, mitä korkeimmassa mitassa. Siten hengentutkija puhuu täysin todellisista henkisistä olennoista puhuessaan kansanhengestä tai kansansielusta, perheenhengestä tai minkä tahansa yhteisön hengestä. 'Tavallisin aistein näitä henkiä ei voi nähdä, mutta ne ovat olemassa näissä yhteisöissä vaikuttavien ihmisten veljellisen rakkauden ansiosta.

Yhteisöissä yhdessä vaikuttavat ihmiset ovat kuin taikureita siinä mielessä, että he kutsuvat piiriinsä korkeampia olentoja. Ei tarvita mitään erityisiä henkisiä merkkejä, kun veljellisessä rakkaudessa vaikutetaan yhteisössä. Korkeammat olennot tulevat niissä todellisiksi. Liittyessämme yhteisöön (jossa yhteinen rakkaus ja toinen toistensa hyväksyminen vallitsee) me vahvistumme, ja tuo vahvistuminen ulottuu aina meidän fyysiseen elimistöömme saakka.

Kun me toimimme tai puhumme tällaisen yhteisön jäseninä, ei meissä puhu ja toimi yksittäinen sielu, vaan yhteisön henki. Siihen sisältyy tulevaisuuden ihmiskunnan henkinen edistys, toimia yhteisöjen pohjalta.

Tulevaisuuden tehtävänä on perustaa jälleen veljeskuntia, ja nimenomaan henkiseltä pohjalta, sielun korkeimpien ihanteiden pohjalta.

Nykykielellä on veljeskunnat luonnollisesti ymmärrettävä yhteisöksi, joissa vaikuttavat sekä miehet että naiset, miehiset ja naiselliset voimat. Vielä henkisemmin meidän on oivallettava, että juuri kosmisnaisellinen henkisyys on sitä, mitä yhteisöt tarvitsevat puhtaassa ja epäitsekkäässä muodossa, jotta korkeampi minä, Kristus-minä voi astua mukaan yhteisöön. Tuon naisellisuuden voiman toinen nimi on Sofia, maailmanviisaus. Ja yksityisissä ihmisissä Sofia ilmenee sielullisesti Mariana, tai oikeastaan kolmena Mariana, sillä ihmissielussa on useampia ulottuvuuksia, jotka jokainen tarvitsevat oman Mariansa, aivan niin kuin Golgatan ristin äärellä oli kolme Mariaa: Magdaleena, Kleopaan vaimo (josta lähiaikoina lisää) sekä Jeesuksen äiti.

Materialistis-miehisesti me ajattelemme helposti, että kovuus on vahvaa ja voimakasta, mutta nyt kun me olemme siirtymässä miehisen kulttuuriin painotuksesta uuteen naiselliseen kulttuuriin, meille tulee yhä enemmän ymmärrettäväksi, miten naisellinen elämänvoimien virtaavuus ja pehmeys on kovuutta voimakkaampaa.

Yhteisössä sen oivaltaminen on aivan keskeistä: ei taistelua vaan myönteisyyttä. Myönteinen ja kehittyvä minuus oppii yhä enemmän perustumaan elämään ja selkeytyviin tunnevoimiin. Ja silloin henkiset enkeliystävämme voivat tulla yhteisöissä tai ryhmissä mukaamme niin, että ryhmästä tulee enemmän kuin osanottajien summa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkiset yhteisöt, henkinen, yhteisöllisyys, ihanteet, Rudolf, Steiner

Aurinkokunnan kokonaisuus

Tiistai 24.9.2013 klo 0:07 - Matti Kuusela

Vanha henkinen tieto antaa ymmärtää, miten jokaisella planeetalla aurinkokunnassamme on oma henkinen tai energeettinen tehtävänsä. Ihmisessä ja kaikissa elävissä olennoissa nuo planeettojen voimapiirit sulautuvat yhteen, mutta ei suinkaan samalla tavoin kaikissa. Se osaltaan luo kaikkien olentojen erilaisuutta.

Henkisestä lääketieteestä tiedämme, miten eri sisäelimiin vaikuttavat kuhunkin omat planeettavoimansa, esimerkiksi Aurinko vaikuttaa sydämeen, Venus munuaisiin, Mars sappeen ja Jupiter maksaan. Jo siinä riittää runsaasti pohdittavaa. Ja jos kysyy, vaikuttavatko ihmisiin planeettojen lisäksi myös kiintotähtien alueet, niin ikivanhan tiedon perusteella vastaus kuuluu: kiintotähtien alueet vaikuttavat eläinratamerkkeihin jakautuneena, ei eri elimiin vaan kehon osiin. Jalkateriin vaikuttavista Kalojen voimista alkaen kuljetaan ylöspäin niin, että esimerkiksi Neitsyen aluetta kehossa on syli (tai koko vatsaontelon alue), Leijonalle kuuluu sydämen seutu ja kaikkein ylimpänä pää on Oinaan aluetta.

Näihin yhteyksiin perehtyminen ei ole aivan helppoa, vaikka niiden kokonaisuus kyllä ajan mittaan avautuu upean selkeänä kokonaisuutena. Samassa kirjassa, josta edellisen blogin ehkä yllättävätkin tiedot ovat peräisin, on muistiinpanoja myös Steinerin esoteerisesta tunnista Suttgartussa toukokuussa 1913, siis hieman ennen hänen toista Suomen matkaansa. Tällä tunnilla hän esittää aurinkokunnantamme tai planeettakuntamme voimien yhteistoimintaa varsin - ainakin minun mielestäni - havainnollisella tavalla.

Aurinko ja planeettavoimat

Jotta henkiset tiedot
voivat tulla
ymmärrettäviksi niin,
että henkisen tien
kulkija todella edistyy
- eli eisun-christ_process.jpg pelkästään kerää esimerkiksi lisää tietoa - on Steinerin mukaan harjoitelta sellaisilla yksinkertaisilla ja selkeillä totuuksilla, kuten seuraava lause: "Niin kuin keuhkoni hengittävät ilmaa, niin hengittävät fyysinen kehoni ja eetterikehoni aamulla herätessäni hengen sisäänsä."

Tätä lausetta on hyvä miettiä sen koko laajuudessa ja merkityksessä meditatiivisesti. Ymmärrän sen niin, että vakaa henkisen tien kulkija eli vanhemmalla käsitteistöllä esoteerikko yksinkertaisten henkisten totuuksien äärellä ajattelemaan niin selväpiirteisesti ja voimallisesti, että sisäinen voima voi liittyä hänen ajatuselämäänsä.

Jos pyrkii ajattelemaan vain hienoja ja uusia asioita, ajattelu ei ehkä koskaan saavuta sitä syventyvää voimaa, jota on juuri henkisellä tiellä edistymisen merkki.

Ja nyt siis aurinkokuntaan. Hyppään alusta jonkin verran yli kohtaan, jossa Steiner puhuu siitä, miten Auringosta lähtevät ne voimat, jotka vahvistavat meidän minuuttamme. Jotta ihminen voi tulla siitä itsessään tietoiseksi, on tähän ajatukseen liitettävä myös tunne siitä armosta, joka minuusvoimien kehitykseen liittyy. Henkinen tutkimus lähtee ajattelusta, mutta vasta tunteet ovat se elementti, joka kykenee antamaan ajatuksille niiden varsinaisen merkityksen, syvyyden, koskettavuuden sekä kosmisessa mielessä korkeamman olemassalon.

Mutta Auringon yllä vaikuttaa Merkurius-voimien kehä, joka kantaa meidän ymmärrysvoimiamme. Ne liittyvät siihen, mikä meissä ihmisissä virtaa sukupolvesta sukupolveen ja inkarnaatiosta inkarnaatioon. Kosmis-henkisesti meidän on henkisen tien kulkijoina oltava aina kiitollinen Merkurius-voimille käyttäessämme älyämme ja ymmärrystämme.

On hyvä käyttä hetki aikaa kokeakseen sisäisenä kuvana sen, miten auringonvoimat ja merkuriusvoimat leimuvat yhdessä muodostaakseen ihmisen aurinkohengestä laajemman piirin, johon ymmärryksen voimat liittyvät sukupolvien virrassa. Mutta tarvitaan vielä jotain korkeampaa kuin pelkkä ymmärrys, ja siinä tulevat apuun seuraavassa vyöhykkeessä Venuksen voimat, jotka luovuudessaaan ja rakkaudellisuudessaan tuovat ajattelun piiriin aina uudistavat ja uutta luovat voimat.

Sitten kohoamme yleviin Mars-voimiin, jotka ylevillä voimillaan virtaavat läpi Venus-voimien ja hedelmäittävät ne niin, että niistä voi tulla maailmankaikkeudessa toimivia.

Näiden yltä virtaavat vielä korkeammat Jupiterin jumalallisen valon voimat, jotka ovat tavalliselle ihmiselle näkymättömiä. Tämä jumalalllinen korkea valo vaikuttaa niin, että Mars-voimat eivät kohtaa Venuksen voimia sotaisesti vaan sopusointuisesti.

Ja jos ihminen henkisen kasvunsa ja selvänäköisyytensä tiellä oppii avautumaan Jupiterista virtaavalle sisäiselle valolle, silloin hän lähestyy myös sitä henkistä mahtavaa lämpöä, joka Saturnuksesta virtaa läpi Jupiterin valon.

"Kristus minussa"

Ja yhteen vaikuttavien Marsin ja Venuksen välissä on aurinkovyöhyke sillä kohden, missä planeettakartassa näemme maan Venuksen ja Marsin välillä. Kun tässä esityksessä Steiner kuvaa, miten varsinaisen auringon ympärillä vaikuttaa tuo "toinen aurinko", joka vahvistaa minuuttamme, vaikuttaa tällä kohden "kolmas aurinko", kolmas auringonpiiri.

Ensimmäinen on luova fyysinen aurinko, joka lähettää meille lämmittäviä säteitään. Toinen aurinko sen taustalla lahjoittaa meille minämme ja kolmas on korkea Kristuksen, Kristus-prinsiipin kantaja, joka armon aurinkovoimiensa kautta lahjoittaa meille korkeamman minän.

Tästä kolmannesta auringosta on opetettu kaikissa vanhoissa mysteereissä ja Golgatan mysteeristä alkaen on tästä kolmannesta auringosta vaikuttanut suora yhteys maahan. Tämä on se aurinko, josta Paavali lausuu: "En minä, vaan Kristus minussa." Se on Kristus, jonka tuosta ajasta lähtien jokainen ihminen voi ottaa vastaan.

Tällä korkeammalle minälle on ominaista se, että sen ymmärtäminen tavallisella minällämme on jossain määrin vaikeaa: korkeampi minä on Kristus minussa, mutta samalla se on vielä vapaampi ja todempi kuin tavallinen minä. Mutta siksipä juuri se onkin korkeampi minä. Se tarkoittaa myös, että tuossa Paavalin lauseessa tuo tavallinen minä ja korkeampi minä eivät ole vaihtoehtoisia, vaan "Kristus minussa" on se korkeampi minä, josta voi saada aavistuksenomaisen vaikutelman lausuessaan sen hyvin pyhästi ja henkisesti avaralla, herkästi kuulostelevalla tunteella.

Lähde Rudolf Steiner: Aus den Inhalten der esoterischen Stunden, III, 1913-1923.

1 kommentti . Avainsanat: henkinen, aurinko, planeetat, planeettavoimat, aurinkokunta, Kristus, minussa, Rudolf, Steiner

Juhannus

Perjantai 21.6.2013 klo 14:43 - Matti Kuusela

Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhannusta!

Ennenvanhaan ihmiskunta juhli voimakkaasti vuodenaikojen käännekohtia, kesän ja talven tasauksia ja kevään ja syksyn käänteitä. Kristuksen olemuksen liittyessä maan piiriin näiden juhlien merkitys hieman muuttui. Nyt kun Kristus ensimmäisenä helatatorstaina astui "taivaaseen", hän itse asiassa astui maan eetteripiiriin. Hän ei mennyt minnekään pois, vaan hän tuli vielä voimakkaammin maan asukkaaksi. Hän liittyi maahan. Fyysisen kolmen ja puolen vuoden aikana Kristus eli maan päällä, mutta helatorstain taivaaseen eli eetterimaailmaan liittymisen jälkeen hän on elänyt maassa - tai maan vuodenaikojen vaihtelussa.

Siksi myös näiden neljän vuodenaikajuhlan merkitys on muuttunut. Ennen kuin Kristus tuli maan päälle, ihmiskunnan vihityt pyrkivät virittämään vuodenaikajuhlissa maan fyysisen ja eetterisen olemuksen keskinäistä suhdetta niin, että Kristus pystyy tulemaan maan piiriin. Siksi oli tärkeää tietää täsmälleen milloin esimerkiksi kesäpäivänseisaus oli. 

Juhlien uudistuminen

Nyt kun Kristus jo on maan päällä tai maan piirissä, oikeastaan maan elämänolemuksen sisällä juhlien painopiste on muuttunut tilallisesta virityksestä ajalliseen. Olemme siirtyneet tilaan ja paikkaan liittyneistä täsmällisistä juhlista enemmänkin ajanvirran juhliin. Siksi kristillisen ajan juhlien ei enää ole niin tärkeää osua aivan täsmälleen niille paikoille, joissa kosmiset tilalliset muutoksen tapahtuvat. Kun ennen itse juhla rituaaleineen oli tärkeintä, nyt tärkeintä on se sisäisyys ja ne tunnelmat, joita jokainen yksityinen ihminen luo näiden juhlien yhteydessä.

Enkelien kannalta katsottuna me olemme siirtyneet näissä suurissa juhlissa muodonhenkien ajasta liikkeenhenkien aikaan, jolloin sisäinen liike saa aivan uuden merkityksen. Parhaimmillaan me voimme jopa alkaa aavistaa näiden juhlaaikojen sisäistä olemusta niin, että me voimme kohota ainakin pieneltä osalta tajuntaamme lähemmäksi viisaudenhenkiä, jotka voivat lahjoittaa meille näkemyksen näiden juhlien yhteydestä koko aurinkokuntaamme, ei ainoastaan maahan.

Urielin aika

Kesällä arkkienkeli Uriel tuo meille lämmön myötä muiston maan
ensimmäisestä inkarnaatiosta, joka oli180767_194325020597260_100000592900475_638137_6992440_n.jpg pelkkää lämmön olemusta. Se oli myös aikaa, jolloin ihmisen fyysinen olemus sai ensi alkunsa, ja siksi meissä herää kesällä syvä tarve kokea fyysisen kehomme olemus läsnäolevammin kuin muina aikoina, ei vielä toiminnan kautta kuten syksyllä, vaan puhtaasti antautuvana läsnäolemisena.

Samalla Uriel kohottaa meidän sisäisiä tasojamme maallisuuden piiristä kauas kosmisiin, koko aurinkokuntamme korkeuksiin, jossa meidän sisäinen aurinkoyhteytemme päivittyy. Me saamme kesällä korkeampiin olemustasoihimme maailmankaikkeuden uusimmat viestit, joita me sitten syksyllä arkkienkeli Mikaelin avulla riennämme innoissamme toteuttamaan.

Voit kuvitella miten kesän henkisissä korkeauksissa Uriel aivankuin kultaisilla ikiviittomilla ohjaa ihmissielujen korkeampia ulottuvuuksia.

Juhannus

Juhannuksena tässä vuodenkierrossa tapahtuu erityinen täydentyminen. Eetterivoimamaapallon läpi kulkee silloin puhdas henkinen virtaus juhannuksesta jouluun maapallon vastakkaiselle puolelle. Koska tämä virtaus on yhteydessä myös fyysiseen maahan, se on todellisuudessa vielä monimutkaisempi, mutta ajattele sitä nyt eläytyen vain maan puhtaiden eetterivoimien kannalta: toisella puolella maata Urielin kantamana ihmisolemus laajentuu maailmankaikkeuden kulkaisen valon korkeauksiin. Toisella puolella maata arkkienkeli Gabrielin kantamana tuo kosminen kultavaloa kiertyy ihmissydänten sisäisyyteen, mahdollistaen aina joka vuosi uuden sisäisen sielunlapsen syntymän.

Kesällä ihminen koskettaa suurta kosmista alkukuvaansa, sitä suurta ihmistä, joka ulottuu yli koko aurinkuntamme, ja syksyn aikana me tuomme tämän kosmisen ihmisen kultavalon omiin sydämiimme. Kesällä me laajennumme kokemaan ihmisyyden laajuuden, talven joulusydämessä me koemme yhteyden läheisiimme ja toisiin ihmisiin sydäntemme kautta.

Ja nyt se suuri asia: kaikki tämä tapahtuu oikeastaan Kristuksen olemuksessa. Maan nykyisessä olemuksessa vuodenajan ovat Kristuksen sisäistä elämää, johon me näiden juhlien kautta osallistumme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, juhlat, henkinen, merkitys, Kristus, helatorstai, taivaaseen astuminen, arkkienkeli, Uriel, Gabriel, Mikael

Henkinen tieto ja terveys

Keskiviikko 3.4.2013 klo 11:57 - Matti Kuusela

Olen ennenkin lukenut Steinerilta, miten oikean henkisen tiedon on tarkoitus edistää terveyttä. Nyt se oikein iski voimakkaasti, kun luin hänen Vanhan testamentin alkua koskevan esitelmäsarjansa loppusanoja. Näin Steiner todellakin on lausunut Münchenissä elokuussa 1910:

Mitä me teemmekin, millä alalla,
missä maallisessa ammatissasteiner2_180.jpg me toimimmekin: nämä asiat voivat innoittaa, hedelmöittää meidän luomistyötämme, meidän toimintaamme, mutta ne voivat myös lisätä iloamme, onneamme elämässä.

Näin yhdessä ainoassa lauseessa tulee jo esiin innoitus ja luomistyö, koko toiminnan hedelmöittyminen sekä elämän ilon ja onnen lisääntyminen! Alkaa vähän ihmetellä, että hetkinen, miten tässä näin on käynyt? Miten monta henkistä ja samalla innoittunutta, luovaa, vahvasti iloista ja onnellista ihmistät tunnet - yleensä ja sitten henkisistä piireistä?

Ensin ei ehkä tule ketään mieleen, ellei se joku ole oma itse. Kyllä innoittuneita ihmisiä saattaa olla, mutta tulee sellainen vaikutelmä, että useimmat heistä ovat syntymäiloisia, eli he ovat tehneet iloon johtavan henkisen työnsä jo aikaisemmissa elämissä. Steiner selvästi tarkoittaa, että tuon ilon ja innoituksen pitäisi tulla esiin jo samassa elämässä.

Ilo ja innoitus

Olisiko niin, että iloa, innoitusta ja elämän täyteyttä olisi tosiaan saatavissa elämän henkisten totuuksien tutkimisen seurauksena, mutta sitä on myös itse tahdottava? Olen itse viime aikoina useaan kertaan kirjoittanut siitä, miten maailma antaa meille lapsena - mitä antaakin - mutta aikuisina meidän on itse luotava sitä mitä haluamme.

Esoteerinen kristinuskon esitelmistä luin Steinerilta juuri pääsiäisaikaan. Siellä hän eräässä kohdassa sanoo: Uusi ilmoitus tuo ydintä luihin, elinvoimaa hermostoon. Ja hän lisää: Se ei ole vain teoriaa, vaan se on elävöittävää voimaa, ennen kaikkea elävöittävää toivon voimaa.

Ja hieman toisessa kohdassa hän puhuu siitä, miten ihmisen fyysistä kehoa eivät suinkaan rakenna normaalit fyysiset voimat, vaan toivo rakentaa fyysisen ruumiin.

Muistathan nämä kolme - usko, toivo ja rakkaus - jotka tosin Steinerin mukaan Raamatussakin lausutaan väärässä järjestyksessä, sillä usko ravitsee astraalikehoa, rakkaus eetterikehoa ja toivo fyysistä kehoa. Ja kun ovat juuri tuossa järjestyksessä, niin meidän on siis lausuttava: usko, rakkaus ja toivo.

Uskonkehossa tunteet ja ajattelu, rakkauskehossa elämä ja uusiutuminen, toivonkehossa fyysinen olemus.

Jossakin näissä samoissa esitelmissä Steiner puhuu siitä, miten tärkeää meidän on jatkuvasti kamppailtava ja tehtävä työtä kehittääksemme innostustamme, kiinnostustamme, iloisuuttamme. Henkisen kasvun tiellä meidän on - itse - tehtävä kaikkemme välttääksemme laiskistumista.

Minuus ja innoitus

Se on tietysti järkeenkäyvää. Meidän henkinen kasvumme keskittyy maapallolla minuuden kehitykseen. Minuus ei siis tarkoita egoa tai jotain ikävää, kuten myös usein voi lukea, vaan minuus on se voima meissä itsessämme, jolla on kyky ja voima ottaa haltuunsa oma ajattelu ja omat tunteet, ja vähitellen kulkea yhä pidemmälle oman elämän hallitsemisessa ja ohjaamisessa.

Se näyttää tarkoittavan, että vaikka meille annetaan hyviä asioita ja sisäistä ravintoa, meidän on kuitenkin aina harjoitettava minuuttamme tuon ravinnon ottamiseksi käyttöön. Ja meistä on tultava voimakkaita, samalla herkkiä, anteliaita - mitä kaikkea kukin oman minuutensa kykyihin liittääkin.

Siis jatkuvasti harjoitella iloa, innostusta, kiinnostusta, ja luonnollisesti uskoa, rakkautta ja toivoa. Silloin elämänvirrat pääsevät virtaamaan ja vaikuttamaan kehoissamme ja niiden eri tasoilla.

Katsokaamme vielä, miten Steiner jatkaa edelleen tuosta lainauksesta, jolla aloitimme tämän tarkastelun:

Ja jokainen, joka on oikealla tavalla ymmärtänyt ihmisen olemassaolon suuren alkuperän, astuu myöhempään elämäänsä mukanaan nämä opit siemeninä, joista tulee elämän onnea ja iloa. Antakaa totuuden ihmisen suuresta, valtavasta alkuperästä, hänen mahtavasta päämäärästään säteille silmistänne, kun tahdotte suorittaa rakkauden töitä. Sillä tavalla te kaikkein parhaiten edustatte henkisen tiedon opetusta.

Tämä oppi ilmenee teoissa, tuottaen onnea ihmisen ympäristöön, tehden oman henkisyytemme, oman sielumme, oman ruumiimme onnelliseksi, iloiseksi, virkistäen, tervehdyttäen. Ottaessamme vastaan henkisen tiedon opetuksen meistä tulee parempia, terveempiä, voimakkaampia ihmisiä.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: henkinen, tieto, elämän, terveys, ilo, innoitus, Rudolf, Steiner

Henkiset tehtävät

Torstai 7.2.2013 klo 22:19 - Matti Kuusela

Viime sunnuntain Suomen henkistä tehtävää käsitelleen luentoni jälkeen tunnen vieläkin innostusta, ei pelkästään Suomen vaan koko maan henkistä tehtävää kohtaan. Vaikka siitä on omin ajatuksin helppokin saada henkevä idea, niin Rudolf Steinerin vuonna 1907 lausumat sanat saavat minut edelleen kohottuneeseen tilaan.

Vuonna 1907 Rudolf ja Marie Steiner järjestivät Münchenissä suuren eurooppalaisen teosofisen kongressin, jossa Steiner esitti oman henkisen ohjelmansa. Seuraavissa lainauksissa suomennan kuitenkin teosofisen aina jollain yleisinhimillisessä käsitteellä, niin niiden idea tulee uskoakseni paremmin ilmi.

Steiner lausuu, että aktiivinen henkinen elämä kysyy, miten me nousemme jälleen ylös fyysisen maailman sidoksista, ja mikä tämän fyysisyyteen laskeutumisen tehtävä on.

Sitten hän puhuu siitä, ettei riitä, että me vain tiedämme. Meidän on omaksuttava kaikki tieto sieluumme. Ja henkinen elämä vaatii, että kaikki mitä sielussamme elää, muuttuu toiminnaksi!

Otan noista kongressin esitelmistä vain joitakin kohokohtia. Seuraava esiin kohoava lause: "Johanneksen evankeliumi on vihkimyksen menetelmiä käsittelevä vihkimyskirja, Johanneksen ilmestys taas tuon vihkimyksen sisältö."

Siinäpä miettimistä.

"Ruusuristiläinen vihkimys (jota Steiner itse edustaa) on sellainen, joka mahdollista ihmiselle kaikkien nykyajan kulttuurin välineiden käytön."

Siinä on vastaus niihin kysymyksiin, voiko henkisen tien kulkija käyttää nykyajan teknisiä välineitä. Mutta Steiner panee suuren painon myös sille, miten meidän sisäinen maailmamme ja ulkoinen maailma vastaavat toisiaan:

"Muodossa, kuvassa, värissä olisi ihmisen havaittava se, mikä hänen sielussaan elää. Ulkoapäin tulee meille loistaa sen, mitä sieluissamme elää. Silloin ihminen on työskennellyt maailmankehityksen merkeissä."

Ja toisessa esitelmässä edelleen: "Ulkoisen maailman tervehtyminen voi tapahtua vain sen kautta, että siitä tulee meidän sisäisimmän sieluntunnelmamme ilmaisu."

Henkisen tien periaate on johtaa henki maailmaan, antaa sielulle mahdollisuus hedelmälliseen työskentelyyn.

Kaiken perustana on tarkoitus kristallisoida henkisyys maailman rakenteeseen.

Henkisen liikkeen on kyettävä hedelmöittämään ihmiskunta uusilla henkisillä siemenillä.

On oltava selvillä siitä, ettei ainoastaan työstetä edelleen sitä, mikä on lähtöisin vanhasa isä-kosmoksesta, vaan että ihmiskuntaan on tultava kuin kaaoksen pohjalta uusia hengen taimia.

Vasta silloin tulee henkinen virtaus eläväksi, kun se ei virtaa ainoastaan ajatuksina ja sanoina, vaan kun se muotoaa kaiken mitä meitä ympäröi, kun se läpäisee kaiken maailmassamme.

Ja lopuksi vielä hieno lause: "Niin kuin kasvit pyrkivät sopusointuisesti kohti aurinkoa, niin tulevat ihmiset sopusointuisiksi, kun heissä vallitsevat samankaltaiset tunteet (kuin kasveissa tai kukissa)."

Tämän viimeisen lauseen merkityksen voi kuvata kuvata seuraavasti, myös meditaatiovihjeenä: ihminen tulee sisäisesti sopusointuiseksi ja tasapainoiseksi, kun hän omien sisäisten voimiensa avulla voittaa oman rauhattomuutensa tulemalla yhtä viattomaksi ja puhtaaksi kuin kasvi tai kukka.

Rakkaudella
Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf, Steiner, henkinen, tehtävä, elämä, Johanneksen, evankeliumi, vihkimys

"Minä olen hyvä paimen"

Perjantai 21.9.2012 klo 11:02 - Matti Kuusela

Hei Enkelimaan ystävä,

Olen viime päivinä uudistanut Enkelimaan nettikauppaa. Huomasin ihmeekseni, että osa teksteistä oli aika eilisiä, joten nyt pitäisi kirjojen ja CD-äänitteiden profiilit olla paremmin tunnistettavissa.

Mukava uutuus on ystäväni Helge Salon tuleva kirja Haltiain kertomaa. Helge on jo pitkään pitänyt läheistä yhteyttä luonnonhenkiryhmäänsä, ja nyt luonnonhenkien viestejä on koottu oikeaksi kirjaksi, joka ilmestyy kuun vaihteessa.

Olen lukenut runsaasti luonnonhenkikirjoja, mutta aina olen kokenut, että niin hienoja kuin etenkin keskieurooppalaisten luonnonhenkien ja haltioiden viestit ovatkin, meidän tulisi saada myös suomalaista tietoa heidän maailmastaan. Niinkuin tiedetään, luonnonhenget ovat läheisessä yhteydessä Äiti maahan, ja kun maan energiat ovat erilaisia eri maissa ja eri seuduilla, ovat myös luonnonhenget erilaisia. Siksi on niin hienoa saada näitä lähiseutujen viestejä luettavaksi.

Tätä Haltiain kertomaa -kirjaa voi jo nyt tilata ennakkoon Enkelimaan nettikaupasta, niin silloin se saa kotiinsa pian ilmestymisen jälkeen. Ei ainakaan unohdu.

 

Maailman myllerrystä

Maailma myllertää nyt kovasti.
Tiedän, että kukaan ei haluaisihyva_paimen.jpg
kuulla tällaista, mutta luin juuri miten USA:n sisäisen puolustuksen voimat eli poliisit ovat tilaamassa lähiaikoina puolitoista miljardia ammusta käsiaseisiin. Se on aika paljon, ylittää armeijan tilausmäärät ja siitä riittää useampi luoti jokaista amerikkalaista kohden. Lisäksi on rakennettu valmiiksi satoja keskitysleirejä, jotka ovat toistaiseksi tyhjiä.

Mitä syyt sitten ovatkin, niin monet viestit kertovat kasvavasta kuilusta kansalaisten ja päättäjien välillä. Tämä aamuna luin myös jutun, jossa kerrottiin, että EU:n ulkoministerit ovat esittäneet EU:lle yhteistä armeijaa, jota johtaisi joku keskieurooppalainen paronitar, nimi ei jäänyt mieleen, enkä ole varma tuosta paronittarestakaan, joka tapauksessa joku ilmeisen varakkaan suvun yksityinen henkilö.

En sitten tiedä, onko Suomen ulkoministeri tässä hankkeessa mukana, mutta olisi todella hyvä tietää missä mennään.

Kaikki tämä kuitenkin puhuu siitä, että yhteisten asioiden hoidossa yksityinen henkinen voima on kadoksissa. Se on tietenkin hyvin pitkälle kristinuskon kriisi, sillä Euroopan henkisessä ilmastossa kristillisillä kirkoilla on ollut yli tuhannen vuoden aikana keskeisin henkisen kasvattajan rooli. Se on kuitenkin kadottanut varsinaisen kristillisen henkisen tietoisuusytimensä jo kauan sitten.

En näe tähän tilanteeseen muuta ratkaisua kuin uuden henkisen aallon, jossa kristillisen minä-käsityksen täysi voima ja merkitys pääsevät esiin.

Uudenajan piireissä on jo kauan koettu  Minä olen -lauseiden tärkeys, ja tieto Johanneksen evankeliumin Kristuksen seitsemästä Minä olen -lauseesta on leviämässä.

Nykyisin vallitsee kuitenkin kuitenkin selvä minuuden kriisi. Johdossa on ihmisiä, jotka ovat kovettaneet minuutensa, ja taas herkimmin kokevat ihmiset ovat kokonaan luopumasta egosta, alemmasta minuudesta.

 

Minuuden vahvistuminen

Henkisen tiedon mukaan juuri minuus on kuitenkin se suurin lahja, jonka ihminen on saanut tämän maapallon inkarnaation aikana. Itse näen niin, että koska minuus meissä on varsinaista henkistä aluetta, minuuden meissä on vahvistuttava. Mutta sen on vahvistuttava niin, että minuus ja rakkaus ovat tasapainossa, tai voima ja rakkaus ovat tasapainossa, kuten myös on sanottu.

Olen tosi pitkään miettinyt mitä tehdä maailman ongelmien kanssa. Jos niihin haluaa, vaikuttaa, ne on tiedostettava. Mutta mitä sitten. Henkiset oppaat suhtautuvat kovin varauksella valittamiseen, tai suorastaan sysäävät sen syrjään.

Tänään sitten keksin sen! Kuuntelin muutama päivä sitten äänitettä, jossa Brian Tracy mainitsee, että 3% korkeimmin palkatuista ihmistä kokee asemastaan riippumatta olevansa koko ajan oman firmansa johdossa. Ja eilen tuo sama tuli esiin toisessa yhteydessä, jossa puhuttiin henkilökohtaisesta karismasta: karismaattinen ihminen on sellainen, joka kokee olevansa vastuuhenkilö kaikissa tilanteissa - tietysti ystävällisesti, lämpimästi ja henkilökohtaisesti, ei hyppien kenenkään varpaille.

Tajusin, että tämä pätee myös maailman suuriin ongelmiin. Minä käyttäydyn kuin johtaja tai itsenäisesti vastuussa oleva johtaja! En enää asetukaan noiden toisten uhriksi!

 

Henkinen minävoima

Se on henkistä minävoimaa. Jos amerikkalainen poliisilaitos hamstraa tuhansin miljoonin panoksia, niin minä sanon mielessäni, että ei se käy. On etsittävä toisia teitä ja kuljettava ongelmien juurille. Meidän on tarkoitus olla maailman vapain valtio, meidän on tarkoitus olla maailman edelläkävijä - niinhän amerikkalaiset kokevat, ainakin parempiaosaiset - nyt me olemme rakentaneet ympäri maata keskitysleirejä miljoonalle ihmiselle. Hei pojat ja tytöt, ajatelkaa vähän, nyt pelko ohjaa teitä, jonkin tuntemattoman pelko, mutta meidän pitää olla positiivisia ja etsittävä rakentavia ratkaisuja, meidän on mentävä juurille ja luotava sieltä uutta. Meidän historiassamme on lukuisia suuria henkiä, joilta voimma ottaa oppia, Lincolmista ja Ben Franklinistä alkaen. Menkää ja miettikää uudelleen, miettikää sellaista ratkaisua, joka muuttaa kokemanne ongelman uudeksi mahdollisuudeksi. Muistakaa Fordia! Hän halusi saada V6-moottorin rungon yhdestä osasta, ilman valusaumaa. Hänen insinöörinsä sanoivat, että se on mahdotonta. Kuuden kuukauden kuluttua insinöörit sanoivat edelleen, että se on mahdotonta. Mutta lopulta he onnistuivat.

Suomessa on potilastietojärjestelmien luomisesta kehittynyt aivan häpeällinen sotku. Voi sanoa, että jopa vuosikymmenestä toiseen it-firman ovat vedättäneet virkamiehiä ja virkamiehet päättäjiä, täysin häpeämättömästi.

Luodaan erillisiä ja hankalia ja keskeneräisiä järjestelmiä, joita korjataan sydämen kyllyydestä tuntiveloituksella. Se on aivan suunnaton rahasampo, sillä kukaan ei halua sanoa mitään vastaan, kun kysymys on terveydestä. Toisaalta maan tavan mukaan aina kun halutaan kierrättää rahaa väärään osoitteeseen, aletaan leikkamaan yksinhuoltajaäitien, vanhusten ja muiden vähäosaisten rahoja. Sillä tavalla saadaan kansa mukavasti pysymään hallinnassa.

Näinhän se menee. Nyt it-firmat aikovat hoitaa ongelman korjaamisen samalla valtavasti rahaa syövällä tavalla, jolla se on luotu...

Siis ongelma, ja suuri ongelma. Nyt ymmärrän entistä paremmin, miksi Suomea koskevan meditaatiosarjan ensimmäiseksi tuli Hallitysmysteeri 1: Oma voima. Meidän on korkeamman itsemme tuella kyettävä tulemaan minässä niin avoimen vahvoiksi, että uskallamme nähdä tilanteet, puuttua niihin, puhua ja ajatella niitä - loputa aivan suuttumatta, kuin Maan Äiti tai Isä, meistä jokainen. Se on myös kurkkuchakran alueen tehtävä, se että minuutemme voimin meistä jokaisesta alkaa kehittyä yhä enemmän Hyvä Paimen. "Minä olen Hyvä Paimen".

 

Millainen on Hyvä paimen?

Etsin sitten kuvia Kristuksesta hyvänä paimenena, ja huomasin hämmästykseni, että käytännössä kaikissa maalauksissa hän vaikenee! Ja kuitenkin hyvä paimen on kurkkuchakran eli meidän ilmaisuchakramme ominaisuus. Olla hyvä paimen on olla aktiivinen, se ei ole sisäänpäin kääntymistä.

Toki hyvä paimen voi johtaa myös sanattomasti, jos kaikki silläkin ohjauksella kulkevat oikeaan suuntaan. Mutta kyllä ihmisten hyvä paimen puhuu. Hän ajattelee ja kertoo totuuden niinkuin sen ymmärtää ja kertoo sen muille! Hän ei ehkä aina vaadi tiettyjä suorituksia, mutta kun hänen äänensä kaikuu, ihmiset alkavat tajuta. Onko meidän kasvettava nyt hyviksi paimeniksi toisillemme?

Kun me tulemme sekä hyviksi hyviksi lampaiksi että hyviksi paimeniksi, ehkä silloin suuren paimenen sanat alkavat kuulua meille ja kaikua meissä.

1 kommentti . Avainsanat: henkinen, vastuu, minuus, haltiain kertomaa

Koulukiusaaminen on lopetettava

Keskiviikko 13.6.2012 klo 0:04 - Matti Kuusela

Siitä on jo kauan kun viimeksi kirjoitin koulukiusaamisesta. Silloin näytti siltä, että ongelma on jollain tavalla hallinnassa KivaKoulu -projektin ansiosta, johon useat koulut olivat sitoutuneet.

Tänään lehdissä näkyi juttua,
että myös säädöstasolla
ollaanritarinkannus_240.jpg antamassa opettajille
lisää valtuuksia. Esimerkiksi luokassa riehuvaa lasta on voitava hillitä ja tarvittaessa laukkuja tarkastaa. Hankaluuksiseta ilmoitetaan sekä koulun terveydenhoitoon että kunnalliselle puolelle, olikohan se lastensuojeluvirastoon.

Hyvä. Kunnon keinojen löytäminen on silti hankalaa. Jos joku lintsaa koulusta tai häiritsee opetusta, niin hän saattaa olla vain tyytyväinen kolmen päivän väliaikaisesta erottamisrangaistuksesta, joka kuuluu kaavailuun.

Myös mietitään jälki-istunnon korvaamista työllä, kuten tuolien järjestämisellä tai pihan haravoinnilla. En tiedä, jotenkin hankalalta tuokin tuntuu, ja etenkin se että lapsille viestitetään työnteon tai yhteisissä asioissa auttamisen olevan rangaistus. Mutta miksei, luulen että oikean sävyn löytyminen riippuu opettajista, jotka tuon rangaistuksen panevat toimeen.

Iltapäivälehdessä yksi oppilas ehdottaa, että jälki-istonnon voisi käyttää rästissä olevien kotitehtävien tekemiseen. Se on varmasti järkevä ajatus. Nämä rangaistukset ovat kuitenkin hankalia, ja kun itselläkään ei ole enää mitään kontaktia koulumaailmaan, niin vaikea sanoa, mikä siellä voisi käytännössä auttaa, paitsi tahto muuttaa tilannetta ja vahva välittäminen.

 

Koulurauha

Sikäli kuin olen ymmärtänyt opettajakoulutukseen ei sisälly kiusaamistilanteiden ja tunneilla häiritsemin ongelmanratkaisua, vaikka nykytilanteessa juuri niitä pitäisi opettaa. Tietenkin teoriassa, mutta ennen kaikkea käytännön harjoituksina.

Minkä tahansa kiusaamis- tai häiritsemistilanteiden hallitseminen on varmasti opettajille todella vaativaa, eikä siinä voi auttaa muu kuin se, että opettajakoulutuksessa opetellaan tilanteiden hallitsemista ja ratkaisemista aivan käytännössä.

Sitten on yksi suuri asia, jota ilmeisestikään ei ole ymmärretty. Lapset käyvät kasvussaan läpi ihmiskunnan aikaisempia kehitysvaiheita. Sekä näkyy selvästi esimerkiksi poikien kiinnostuksessa aseleikkeihin ja kamppailuihin. Nyt olennaista on se, että toisilla on vahva sisäinen tarve näihin menneiden aikojen käytösmalleihin, ja toisilla taas vallitsee enemmän eettinen minä, joka ohjaa käytöstä hyvän ja oikean käsitteiden mukaan.

Koulussa opettajan pitää pystyä näkemään nämä kaksi linjaa. Ja hänen on ymmärrettävä, että kumpikin linja voi toteutua sekä hyvänä että pahana, ja kaksi tai jopa neljä eri yhdistelmää näistä voi esiintyä samassakin oppilaassa.

Hyvyyden puolustaja voi olla sankari, joka puolustaa heikkoja, mutta toisaalta hänestä voi tulla myös kiusattu, koska hän ei ymmärrä puolustaa itseään.

Kiusaaminen on hyvin vanha luonnonmukainen reaktio. Luonnossa tavallaan kiusaamista on se, että hyönteisten tehtävänä luonnon kiertokulussa on ahmaista elinkelvottomat kasvit suihinsa, samoin petoeläinten tehtävä savannilla on käyttää ravinnokseen heikkoja eläimiä. Mutta ihmisen on opittava ymmärtämään, että jokaisella ihmisellä on henkinen itseisarvo hänen fyysisestä tai psyykkisestä puolustautumiskyvystään riippumatta.

 

Itsepuolustuskurssit

Jos joku on heikko puolustautumaan, on tietenkin häntä itseään autettava vahvistumaan ja puolustautumaan. Tietenkin on puututtava myös kiusaajiin, mutta opettamalla uhriksi joutuneita puolustamaan itseään ja oikeuksiaan sekä fyysisesti, psyykkisesti, että henkisesti, puhumalla ja toimimalla saadaan valtavasti autettua ihmisiä sekä kouluemässä että myöhemmässä elämässä, sekä opiskelussa, työssä että perhe-elämässä.

Olin aikoinaan suunnattoman järkyttynyt, kun kuulin että koulussa kiusattua oppilasta oli opettajien taholta neuvottu olemaan puolustautumatta. Se on aivan todellisuuden vastainen asenne. Oman arvon ja oman voiman tunteminen, ja aikuisten lupa kasvaa omassa voimassaan sekä kyky puolustaa itseään on todellakin jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Kuka haluaisi kiusata ihmistä, joka on varma itsestään, oikeuksistaan ja omasta puolustautumiskyvystään!

Tietenkin laajan itsepuolustuksen opettaminen on vaativaa, sillä ihminen joka mistä tahansa syystä on heikosti läsnä omassa voimassaan, on hyvin haavoittuvainen myös opetuksen suhteen. Kuitenkin olen varma siitä, että ainakin kahdelle kolmasosalle laajakaistaisen itsepuolustuksen oppiminen auttaa lähes välittömästi. Yksi kolmannes voi sitten tarvita syvällisempää tukea oivaltaakseen, että hänellä on myös omat arvonsa aivan omassa itsessään, ja sitä saa puolustaa.

 

Henkinen kasvu

Välttämätön tekijä on myös jokaisen kasvattajan oma henkinen kasvu. Opettaja, joka kehittää itseään henkisesti, välittää pelkällä läsnä olemisellaan luokassa suunnattoman arvokasta henkisen kasvun energiaa kaikkiin oppilaisiin.

Rakkaudella
Matti

 

4 kommenttia . Avainsanat: koulukiusaaminen, itsepuolustus, opettajat, henkinen kasvu

Vanhemmat kirjoitukset »