Matin blogi

Maan henkinen historia

Perjantai 13.1.2017 klo 19:43 - Matti Kuusela

Maan neljä elämää

Tänään tuntui hyvältä palata siihen, miten meidän maapallomme ei ole täällä maailmankaikkeudessa vain juuri nyt, tällaisena ihmeellisenä planeettana kuin se on, vaan se on käynyt jo aikaisemmin läpi monta kehitysvaihetta.

Kaikki mitä me näemme ympärillämme, on ollut olemassa jo aikaisemmissa vaiheissa, eri muodossa. Maailman henkinen ohjaus johtaa kaikkea eteenpäin, ja niin että kaiken uuden on aina jollain tavalla perustuttava vanhaan.

Me tunnemme esimerkiksi sen valtavan viisauden, joka sisältyy meidän fyysiseen ruumiiseemme. Se meissä onkin kaikkein vanhinta. Fyysinen kehomme alkoi kehittyä jo siinä maapallossa, joka ei ollut edes nykyistä edeltävä, vaan tuo maa oli olemassa kolme suurta kehityssarjaa sitten. Se oli maa, jossa ei ollut vielä mitään kiinteää ainetta, ei mitään, minkä nykyiset aistimme saattaisivat havaita, vaan se oli maa, joka muodostui pelkästään puhtaasta yliaistisesta lämmöstä.

heijastuva_saari_talvella

Kaikki alkaa lämmöstä

Kuvittele siis suurta henkisen lämmön muodostaa taivaankappaletta, joka on kooltaan suunnilleen nykyisen Saturnuksen kiertoradan suuruinen. Siksi tätä ensimmäistä maata tai oikeiastaan aurinkokuntaa nimitetään vanhaksi saturnukseksi.

Tämä saturnus oli kuitenkin täynnä elämää ja liikettä ja kehitystä. Monet henkiset olennot asuivat sen piirissä ja vaikuttivat siihen. Nämä olennot ovat nykyisen kohonneet korkeammille tasolle. Ja meistä ihmisistä oli olemassa vain se lämpäruumis, joka sitten kolmena tähti-inkarnaationa kehittyi meidän nykyiseksi fyysiseksi ruumiiksemme.

Sitten suuren kosmisen lepovaiheen jälkeen kehittyi uusi aurinkokunta. Siihen tuli mukaan valo ja ilma, ja kehittyneempi kasvinomainen elämä.

Seuraavassa aurinkokunnassa ilman ja valon täyttämä lämöplaneetta alkoi muodostaa olentoja, jotka kehittivät vedenomaisessa maailmassa sisäistä elämää. Tämä oli myös se vaihe, jolloin nykyiset enkelit täyttivät koko planeetan tai aurinkokunnan viisaudella. Siksi kaikki se, mitä me voimme havaita ulkopuolellamme, tai itsessämmekin, on valtavan kosmisen viisauden täyttämää.

Ja jälleen taon jälkeen alkaa kehittyä uusi tähti, nykyinen maa. Se kiinteytyy fyysiselle tasolle saakka, ja kun sen olentojen rakenteessa elää syvä viisaus, se antaa mahdollisuuden sille, että nyt syntyvälle uudelle ihmiskunnalle voidaan antaa itsetietoisuus, minuus. Jokaiselle ihmiselle lahjoitetaan henkisten valtojen toimesta oma yksilöllinen minä.

Kristus-minä

Minuuden itsenäistyminen ja kirkastuminen ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen asia. Todellisen mnuuden edellytyksenä on, että se on vapaa. Jotta aito ja vapaa ja rakkauteen ja luovuuteen kykenä ihmisminä voi syntyä, sen on vapautettava itsensä kaikista ajatustason, tunteiden ja kollektiivisten uskomusten sidoksista. Sen on pystyttävä luomaan oma totuutensa oman enkelinsä kanssa yhteistoiminnassa. Täysin vapaasti.

Se on valtava kosminen tehtävä, joka on täynnä mitä erilaisimpia hankaluuksia. Mutta oman minän vapauttaminen ja selkeyttäminen on juuri maan ja aurinkokuntamme nykyisen inkarnaation tehtävä.

Rakkaudella

Matti

Maan inkarnaatioiden henkiset nimitykset:

1. Vanha Saturnus

2. Vanha aurinko

3. Vanha kuu

4. Nykyinen maa

 

1 kommentti . Avainsanat: maa, kehitys, henkisyys, enkelit, viisaus,

Venäjän kansansielu

Torstai 18.9.2014 klo 12:01 - Matti Kuusela

Me puhumme usein kansansielusta tarkoittaen jossain kansassa vallitsevaa sielullista rakennetta. Mutta kansansielu on henkisesti katsottuna myös todellinen henkinen olento, arkkienkeli. Kansansielun tai kansanhengen käsitteitä käytetään jossain määrin lomittain toistensa kanssa, mutta nyt aion kirjoittaa siitä, mitä Rudolf Steiner kertoi vuoden 1912 Suomen vierailullaan venäläisille kuulijoilleen. Tuolloin Suomi oli vielä Venäjän suuriruhtinaskunta ja siinä mielessä Steinerin kaksi vierailua Suomessa olivat samalla ainoat kerrat, jolloin voi sanoa hänen vierailleen Venäjällä.

Siksi venäläisten oli helppo matkustaa tänne, ja paikalla olikin runsaat kolmekymmentä venäläistä, ylimyksiä, totuudenetsijöitä, taiteilijoita, ortodokseja.

Pitäessään kymmenen esitelmän sarjaansa Steiner sai voimakkaan impulssin pitää venäläisille kuulijoille oma tilaisuus. Se toteutui silloisen hotelli Fennian yhdessä vierashuoneessa.

berdyaev2.jpg

Venäjän kansansielu

Steiner oli jo pitkään ja lämpimästi puhunut henkisestä kasvusta ja sen historiasta, Kristuksesta, itäisistä ja läntisistä kansoista, kun hän äkkiä aloittaa kuin toisen vaihteen. Hän alkaa kertoa seuraavaan tapaan, hyvin lämpimästi. Esitän sen tässä tiivistettynä:

Ja nyt on sanottava, rakkaat ystävät, että olen tullut henkisessä maailmassa tuntemaan erään sielun, joka tuntee suurta kaipausta sitä henkeä kohtaan, joka saa ilmaisun meidän henkisen työmme kautta. Olen oppinut tuntemaan tämän sielun juuri henkisessä maailmassa.

Kun etenemme hengenkuntien tarkastelussa kansansieluihin, arkkienkeleihin, kohtaamme niiden kansansielujen joukossa, jotka vielä ovat nuoria ja joiden täytyy kehittää itseään edelleen, niin kuin jokaisen olennon täytyy, Venäjän kansansielun.

Tiedän miten tämä Venäjän kansansielu tuntee kaipausta sitä henkeä kohtaan, joka saa ilmaisunsa meidän henkisessä työssämme. Steiner käyttää tuossa sanaa teosofia, koska hän vielä tuona vuonna työskenteli teosofisen seuran puitteissa, mutta uskon, että nykyaikana voimme sillä ymmärtää esimerkiksi ajan puhtainta henkisyyttä.

Steiner painottaa vielä tämän Venäjän tai slaavilaisten nuoren kansansielun kaipausta ja sitten hän puhuu vastuuntunnosta: Puhun vastuuntunnosta, koska te, rakkaat ystäväni, olette tämän Venäjän kansansielun lapsia. Se vaikuttaa ja toimii teissä, ja te olette sille vastuulliset. Koettakaa ottaa vastaan tämä vastuu!

Paljon, paljon opetti minulle tämä kansansielu. Traagisimmin minua kosketti se, mitä hän saattoi kertoa minulle vuoden 1900 paikkeilla. Se tuntui silloin niin traagiselta, koska juuri silloin tuli esiin jotain sellaista, mistä kävi ilmi, miten vähän tätä Venäjän kansansielua vieläkään ymmärretään.

Sitten Steiner puhuu siitä valtaisasta venäläisen henkisyyden vaikutuksesta, jota ovat tehneet Tolstoi, Dostojevski, Solovjov... Hän jatkaa, miten Venäjän kansansielu tietää kertoa vielä hyvin paljon enemmän kuin edes Solovjovkaan saattoi ilmaista... sillä kohtaamme Solovjevilla vielä paljon, liian paljon sellaista, mikä on omaksuttu Länsi-Euroopasta.

Tämä on kiintoisaa, koska siinä käy niin selvästi esiin, miten länsimainen henkinen vaikutus ei olekaan Venäjälle pelkästään hyväksi, vaan sen olisi saatava etsiä rauhassa omaa identiteettiään, omaa suhdettaan maahan ja henkeen, todellisuuteen ja ideoihin. Tiedämmehän niin monista esimerkeistä, miten altista venäläinen kehitys on ollut sen sisäisen valon varjopuolien todellistumiselle.

Oikeat henkiset kysymykset - koko maailmaa varten

Sitten Steiner puhuu kehottavasti siitä, miten tärkeää Venäjän henkiselle kasvulle on, että ihmiset herättävät itsessään oikeita henkisiä kysymyksiä. Ja hän jatkaa:

Ja sellaisten rakkaudellisten, kauniiden ja jalojen tunteiden pohjalta ovat Venäjän kansaan kuuluvat ihmiset esittäneet minulle monia kysymyksiä, jota on välttämättä joskus esitettävä, koska ilman niiden vastauksia ei tulevaisuuden ihmiskunta voi elää. Tällaisia kysymyksiä, jotka voivat tulla vain itäisestä Euroopasta, on minulle esittänyt Venäjän kansansielu henkisellä tasolla.

Steiner kuvaa, miten pitkä tie Venäjän kansansielun lapsilla on vielä tämän oman kansansielunsa yhteyteen, sen ymmärtämiseen, mitä tuo sielu todella kaipaa. Mutta hän kehottaa olla epäröimättä kun etsii tietä tämän kansansielun yhteyteen. Kansansielustanne te tulette löytämään ne kysymykset, joihin vastaamatta tulevaisuuden ihmiskunta ei voi säilyä, hän sanoo.

Tässä Steiner tuo selvästi esiin, että venäläisen sielullisuuden piiristä voi nousta  niitä suuria kysymyksiä, jotka vaikuttavat koko ihmiskunnan kehitykseen. Mehän tiedämme, miten menneisyydessä Intia, Egypti, Kreikka, Rooma ja sitten Eurooppa ovat vieneet henkistä kehitystä eteepäin.

Venäjä ei ole vielä löytänyt itseään vastaavalla tavalla, ja voi tulla monelle todella yllätyksenä, että Steiner kertoo seuraavan suuren kulttuurivaiheen nykyisen eurooppalaisen jälkeen nousevan slaavilaisten kansojen piiristä. Ja vasta sen jälkeen tulee sen vuoro, mitä amerikkalaisilla on henkisyyden kehityksessä tarjottavana ihmiskunnalle.

Steinerin mukaan tämä venäläinen kulttuurikausi on hyvin pitkälle samaa, kuin mitä nyt hieman liian varhain puhutaan vesimiehen ajasta. Se on oleva ihmiskunnan suurten henkisten ihanteiden aikaa, aikaa jota luonnehtii täydellinen uskonnonvapaus, enkeliläheisyys, tasa-arvoisuus. Sen olisi oltava aikakausi, joka nykyisen maan päällä ennakoi ihmiskunnan paljon myöhäisempää tulevaisuutta.

Tässä niin koskettavassa puheessaan Steiner tulee siihen, miten tähän tehtäväänsä Venäjän kansansielu tarvitsee apua omilta ihmisiltään. Sillä tulevaisuudessa kansansielun tarvitsevat lapsiaan, ihmisiä, saavuttaakseen päämääränsä.

Ja sitten sitten Steiner jatkaa siitä, minkä me suomalaisetkin niin hyvin ymmärrämme. Ja ymmärrämme sen myös venäläisten suhteen, joiden sielullisuus edelleen kamppailee löytääksen oikean suhteensa maiseen todellisuuteen: Se, mikä voi kantaa ihmisen korkeimmalle, viedä maailman kauneimpiin, valoisimpiin korkeuksiin, on eniten alttiina erehdyksille lankeamiseen.

Teidän tulee, rakkaat ystäväni, sielullistaa se minkä te koette henkiseksi. Teidän tulee löytää hengelle sielu. Ja te kykenette siihen, koska Venäjän kansansielulla on mittaamattomat tulevaisuuden mahdollisuudet ja syvyydet, Steiner korostaa.

Venäläisen henkisyyden luonne

Steiner huomauttaa, että venäläisten vaara henkisyyden suhteen ei niinkään ole skeptisyys, kuten lännessä, vaan liiallinen uppoutuminen henkilökohtaiseen sielullisuuteen. Se saattaa tiivistää auraa niin, että se ei enää päästä varsinaista hengen yhteyttä lävitseen.

Mutta siinä missä keskieurooppalainen sielullisuus joutuu ottamaan henkisyyden vastaan kuin ulkoa tulevana jumalallisena mahtina, voi venäläinen luonne vaalia henkisyyttä kaikkein omimpana sielullisuutenaan.

Eikä venäläisen henkisyyden tehtävänä ei ole niinkään puhua hengestä, ei edes vain kehittää tunnetta ja tahtoa, vaan ennen kaikkea voimaa ja kestävyyttä.

Teidän tarvitsee vain antaa kansansielunne puhua ajatustenne, tunteittenne ja tahtomisenne kautta, ja jos te tunnette vastuuta kansansieluanne kohtaan, te tulette silloin samalla täyttämään velvollisuutenne ihmiskuntaa kohtaan, Steiner lausuu.

Ja vielä lopuksi hän tähdentää, että meidän kaikkien henkisen tien kulkijoiden on tuotava maailmaan uusia hengen virikkeitä, ei vain vanhaa. Lännessä se merkitsee sitä, että meidän on vaalittava sitä, minkä länsi voi henkisistä lähteistään käsin tuoda itse esiin.

Venäjän suhteen tuon voi ymmärtää niin, että kun Venäjä tavallaan on idän ja lännen välillä, se lännestä kaipaa uusinta ja puhtainta henkisyyden valoa.

Rakkaudella
Matti Kuusela

Saat mielellään jakaa tätä blogia myös tutuillesi.

Kuva: Filosofi Nikolai Berdjajev oli mukana Helsingissä kuuntelemassa Steineria vuonna 1912 Ruotsalaisessa Normaalilyseossa.

2 kommenttia . Avainsanat: Rudolf, Steiner, Venäjä, kansansielu, henkisyys

Ihanteista ajan virtaan

Maanantai 14.7.2014 klo 14:10 - Matti Kuusela

Tässä kesälämmössä lueskelin juuri keveysti Steinerin englanniksi käännettyjä esitelmiä From Buddha to Christ. Olin valinnut tämän kirjan koska se oli niin pienikokoinen, että se mahtui hyvin taskuun.

Lueskelin vain jo aikaisemmin alleviivaamiani kohtia. Heti ensimmäisellä sivulla tuntui kodikkaalta, kun Steiner sanoo, miten henkisen tutkimuksen tuloksista oikein käytettynä virtaa sydämiimme henkistä elämää. Ja vähän myöhemmin hän lisää, miten nämä henkisen tutkimuksen tulokset voivat ja niiden tulee virrata suoraan elämään.

Ja niinhän se juuri on. Nykyaikana on mahdotonta ajatella henkistä tietoa, joka säilyy vain salaisuutena pienissä piireissä. On ollut aikoja, jolloin se oli välttämätöntä, mutta nyt ei ylipäänsä voi olla henkisiä totuuksia, jotka eivät elä ja laajene ihmiskunnan käyttöön. Henkinen tieto, joka ei loista maailmaan ja lämmitä ihmissydämiä juuri tässä elämässä, menettää kykynsä olla todellista ja aitoa hengen ilmoitusta.

Ihanteet

Kolmannessa alleviivauksessani Steiner kirjoittaa: "Meidän tehtävämme ei ole saarnata ihanteita vaan tuoda ravintoa ihmissieluille, henkisen viisauden, aidon veljeyden ja todellisen ihmisyyden ravintoa."

Tuosta voi oivaltaa, että ihanteiden on siis oltava jotain sellaista, mikä nousee jokaisen ihmisen omasta sisämmästä. Niitä ei kukaan toinen ihminen voi määrittää toiselle. No, ehdottomasti niistä voi keskustella silloin kun se on sopivaa, mutta emme voi vaatia toisia noudattamaan omia ihanteitamme. Voimme vain elää ihanteissamme ja pyrkiä mahdollisuuksiemme mukaan toteuttamaan niitä omassa elämässämme ja oman elämämme kautta.

Ihanteet ovat tärkeitä paitsi koko ihmiskunnan tulevaisuuden luomisen kannalta, myös menneisyyden kannalta. Kun Steiner sitten lausuu, miten jopa tänään menneisyyden suurten opettajien voimat virtaavat meidän hienompiin kehoihimme, voimme ymmärtää, miten ihanteet avaavat meidän korkeampia olemustasojamme henkisen kehityksen ja suurten opettajien voimille.

Tulevaisuus ja menneisyys

Sisäisenä kuvana näen, miten sisäiset ihanteet ovat kuin tulisoihtuja, valon leimuja, joiden kautta menneisyys virtaa mahtavana tulevaisuuteen - ja tulevaisuus menneisyyteen. Aivan, aika virtaa kahteen suuntaan: menneisyydestä tulevaisuuteen fyysisellä tasolla, mutta tulevaisuudesta menneisyyteen korkeammalla tasolla.

Ei voi enää kestää kauaa ennen kuin tämän ajan kaksisuuntaisuus ja sen jälkeen useammatkin ajan virrat alkavat nousta esiin tieteessä ja yleisessä tietoisuudessa. Mutta sitä odotellessa voit tehdä seuraavan yksinkertaisen harjoituksen:

Ojenna kätesi suoraan eteenpäin ja nosta sitä hiljaa ylöspäin. Samanaikaisesti kuvittele, että kätesi onkin ollut ojennettuna ylös ja lasket sitä hiljaa alaspäin. Kun olet ensin harjoitellut yhdellä kädellä, voit laajentaa harjoitusta molemmille käsille ja jaloille ja tehdä siitä vähitellen yhä monipuolisemman.

Tämä harjoitus tekee sinut tietoiseksi näistä kahdesta vastakkaisesta virrasta oman kehon piirissä. Suuremmat ajan puitteissa näiden kahden vastakkaisen virtauksen ero on suurempi, mutta tällainen harjoitus auttaa sinua vapautumaan siitä pelkästään fyysiseen maailmaan perustuvasta kokemisesta, joka on nykyisin tarttunut meihin niin voimakkaasti.

Tämäntyyppisiä harjoituksia opetettiin ennen vanhaan esimerkiksi Nepalin kuninkaallisille, mutta ajat ovat muuttuneet erityisesti arkkienkeli Mikaelin ja luonnollisesti hänen taustallaan Kristuksen vaikutuksen seurauksena monet asiat, joita aikaisemmin valmisteltiin pienissä piireissä, tulevat nyt yhä enemmän koko ihmiskunnan omaisuudeksi.

Henkinen todellisuus siis on, että kun jotain virtaa yhteen suuntaan, sillä on vastavirta olemassaolon toisella tasolla. Pyrkiessämme pois duaalisuudesta eli kaksinaisuudesta me emme voi hypätä suoraan johonkin aivan muuhun tajuntaan, vaan meidän on alettava elvyttää tätä kahden virran todellisuutta. Vuorisaarnan pahan vastustamattomuus liittyy siihen.

Ja meidän on tärkeää huomata, että emme voi vaikuttaa ainoastaan tulevaisuuteen, vaan myös menneisyyteen. Jos ajattelemme, mitä menneisyys todella on, niin huomaamme, miten liikkuvaisia ja arvioinnille alttiita ovat kaikki menneet tapahtumat. Jos oikein ajattelemme, mikä olemassaolon taso menneisyydessä olisi täysin liikkumatonta, täysin muuttamatonta, niin huomaamme, että se käy miettiessämme yhä ohueammaksi ja ohuemmaksi. Toistaiseksi salaperäisellä tavalla menneisyys ja tulevaisuus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Meidän jokainen tekomme ja jokainen valintamme, jokainen ajatuksemme vaikuttaa siihen, miten menneisyys muuttuu kauttamme tulevaisuudeksi, ja miten tulevaisuus taas muokkaa menneisyyttä uudeksi. Ihanteet ovat tässä virrassa yksi merkittävä valaiseva soihtu.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aika, ihanteet, menneisyys, tulevaisuus, henkisyys, harjoitus

Elävä tietoisuus ja hengen sankaruus

Keskiviikko 11.6.2014 klo 20:50 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Jatkan vielä eilisestä. Joulupäiväesitelmiksi kutsutun sarjan päätösesitelmässä Steiner yrittää tuoda kaikin mahdollisin keinoin kuulijoille ymmärrettäväksi, miten tärkeä asia henkisyys on koko ihmiskunnalle. Hän puhuu siitä, miten ilman henkisiä käsitteitä ja ilman henkistä elävää ajattelua voi syntyä sukupolvi, joka ei ennen syntymäänsä saa henkisestä maailmasta riittävästi eväitä henkiseen elämään maan päällä.

Usein ei tule ajatelleeksi, miten tärkeää henkinen tietoisuus maallisessa elämässä on henkiselle elämälle henkisessä maailmassa. Maan päällä me voimme kehittää sellaisia ajatuksia ja sellaista tajuntaa, joka pystyy ottamaan uuden henkisen tiedon vastaan hedelmällisellä tavalla.

Ilman henkisiä käsitteitä ja joustavaa ajattelua me voimme toki nähdä ja kokea henkisessä maailmassa kuolemamme jälkeen... mutta ilman sopivia valmiita henkisiä ajatusmuotoja me emme välttämättämättä tiedä, mitä me koemme, mikä sen merkitys on, puhumattakaan siitä, että me pystyisimme tuomaan tuon uuden tiedon hedelmällisenä maan päälle. 

Tulevaisuuden sukupolvet - nyt

Tuossa esitelmässä uudenvuodenpäivänä 1924 Steiner sanoo:

"...tulevaisuudessa voi syntyä sukupolvi, jolla ei ole ymmärrystä, ei mitään mahdollisuutta soveltaa elämässään (henkisiä) ideoita, niin että elämä ideoissa (ihanteissa) voi kokonaan kadota maan päältä. Silloin maan kansoittaisi vain sairaalloinen, pelkästään vaistonvaraisesti toimiva ihmiskunta. Kehnot tunteet ilman henkisten ideoiden suuntaa antavaa voimaa saisivat otteen ihmiskehityksestä."

Kun luin noita rivejä, tuli kumma ajatus, että hei, tuollaistahan elämä nykyaikana juuri on. Etenkin jos ajattelee poliittista elämää, niin milloin me olemme kuulleet kansanedustajilta tai ministereiltä jostain ihanteesta, jota kohti voimme pyrkiä.

Jos äänestysprosestit ovat pieniä ja puolueiden ohjelmat samankaltaisia, niin sehän johtuu juuri siitä, että henkisen ajattelun ja henkisten ihanteiden voima on päässyt katoamaan.

Paikka jossa puhua

Kun tuohon edelliseen kuvaan vertaa sitä, mistä Steiner jatkoi edellistä esitelmäänsä, tulee ihmeellinen tunne, kun alkaa tajuta, millaisten henkisen keskuksen - ja sitten tietysti useamman - luomista Steiner piti mahdollisena, mutta mikä sittemmin ei kuitenkaan pystynyt toteutumaan maan päällä. Ensin hän mainitsee, että aito näkymä henkiseen maailmaan voi luoda ihmisessä vastuun tunnetta, ja sitten hän jatkaa:

"Ja täällä Dornachissa on oltava pakka, jossa niille ihmisille, jotka tahtovat kuulla, on paikka, jossa voidaan puhua henkisen maailman kaikista tärkeistä ja ajankohtaisista kokemuksista."

Steinerin suunnittele Johannestalo oli rakennettu juuri tuollaista puhetta varten, mutta se oli jo palanut tuhopolton seurauksena. Steiner piti vielä mahdollisena uutta nousua, mutta esteet olivat liian suuria eikä hän elänyt enää kauaa tuon esitelmän jälkeen, vaikka jäljellä olevana aikanaan hän pystyi jättämään ihmiskunnalle valtaisan tietolahjan, jota ei vieläkään ole lähimainkaan saatu avatuksi maailmalle, tai käännetyksi suomeksi.

Mutta sitten voi kokea, että vaikka meillä ei nykyaikana ole sellaista arkkitehtuuria, joka voi tukea henkistä ilmaisua ja puhua meille hengen kieltä, kuten Steiner tarkoitti, niin toki me kuitenkin jokainen omassa itsessämme voimme olla sellaisia Johanneksia, tai vaikkapa hengen sankareita, jotka kykenevät luomaan oman Johannestalonsa omaan auraansa.

Ihanteiden voima

Yhä vahvemmin minusta näyttää siltä, että ihanteet voivat juuri olla henkisen maailman heijastusta meissä. Ihanne on enkeleiden puhetta, joka saa meissä meidän oman henkisen toimintamme perusteella oman yksilöllisen muodon. Uskon että meillä jokaisella on lupa kehittää tällaista hengen sankaruutta, rohkeutta ja luottamusta, joka jälleen lähentää henkisiä maailmoja ja ihmiskuntaa toisiinsa.

Rakkaudella
Matti

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Kuva Steinerin itse laatimasta Johannestalon eli Ensimmäisen Goetheanumin sisätilan pienoismallista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen tietoisuus, Steiner, ideat, ihanteet, henkisyys

Sirius ja Shambala

Perjantai 5.7.2013 klo 16:38 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin jo Astrosofiseen kalenteriin ensi lauantain suuresta auringon ja Siriuksen yhtymästä eli konjunktiosta. Sehän tarkoittaa, että maa, aurinko ja Sirius on samalla linjalla fyysisesti. Ja se puolestaan avaa henkisille energioille mahdollisuuden liikkua näiden taivaankappaleittemme välillä ja tehostaa yhteistoimintaansa.

Toki maan ja Siriuksen läheinen yhteisyys ei tapahdu vain tilallisessa avaruudessa, vaan yhä enemmän me tulemme tietoiseksi siitä, että kiintotähtien voimat kutoutuvat yhteen monin tavoin. Ne muodostavat aivan kuin sisäkautta hyvin elävän ja monisavyisen yhteistoimintaverkoston. Ja kun kirjoitin tuon, huomaan että sekään ei riitä: yhteys on vielä syvempi, niin elämän, sielullisuuden kuin henkisten tasojen alueella. Voimme sanoa, että Sirius on maan sydämessä, Shamballassa, maan sydänchakrassa.

Ensin se voi kuulostaa ihmeelliseltä, jopa mahdottomalta, ja sotiihan se kaikkea normaalia älyllistä ajattelua ja tietoa vastaan. Mutta jos kuulostelee vähän syvemmältä itsessään, voi kysyä, voisiko se ollakaan millään muulla tavalla. Tiedämmehän me syvällä itsessämme, että maapallo ei voi olla yksin, aurinkokuntamme ei voi olla yksin. Me olemme osa tähtimaailmojen perhettä, ja niin kuin perheessä elämänvoimat ovat suurelta osalta yhteisiä, samoin on tähtimaailmojen perheissä. Me jaamme toisten tähtien kanssa yhteisiä elämän- ja sielullisia voimia.

Mutta lauantaina on siis erityinen päivä, joka herättää aurinkomme henkisen loisteen valaisemana maan sisuksien Shamballan ja rakkaan tähtiystävämme Siriuksen välisen yhteyden niin, että jotain uutta voi tapahtua.

Ihminen maan ja taivaan välissä

Maan ja taivaan väliseen yhteyteen liittyy myös suuri henkinen salaisuus, joka on viime päivinä tullut usein mieleeni. Mutta ensin haluaa tulla sanotuksi tämä: miksi kesällä on niin mukava astua jaloillaan maan päälle? Toki maa on kesällä lämmin, mutta siinä on muutakin.

Kun talvella arkkienkeli Gabriel toimii kosmisena ohjaavana henkenä, niin vastakkaisella kesän puolella kosmiseksi hengeksi kohoaa Uriel. Silloin maan pinta jäisi suojattomaksi, ellei Gabriel tulisi maan vastakkaiselta puolelta maata vartioimaan. Kun me kesän lämmössä kävelemme maan pinnalla, me oikeastaan kosketamme Gabrielia ja hänen ihmeellisiä kesän kristallivoimiaan - kesäunessa. Sillä henkisesti katsottuna luonto ei suinkaan ole valveilla kesällä, vaan se tavallaan nukkuu, näkee unta. Kesän kasvimaailma on luonnon unta. Sen vastapainoksi Gabriel tavallaan kristallisoi maan näkymättömällä tasolla, niin että kaikki on tasapainossa.

Sitten tulee jälleen erikoiseen asiaan: Miten me ihmiset voimme tämän kaiken tiedostaa? Miksi mekin emme vain nuku kesällä? Siksi, että ihmisolemus ja luonnonolemus ovat tavallaan asetettu kosmisesti vastakkain maan päälle. Se antaa meille mahdollisuuden pysyä itsestämme ja maailmasta tietoisina olentoina tämän suuren maaolennon päällä.

Tämä ihmisen ja maan tietynlainen vastakkaisuus, pelikuvamaisuus, johtaisi ongelmiin, ellei eläinkunta tulisi apuun. Ja kerron sen tässä nyt aivan lyhyesti: Lehmä tuo kosmoksesta maahan niitä voimia, jotka ihminen jättää tuomatta. Ruonsulatuksensa kautta lehmä ottaa vastaan korkeita tähtivoimia, jotka loistavat maan sisäisyyteen luonnonolentojen suureksi iloksi.

Kotka puolestaan täydentää kosmoksen suuntaan sitä, minkä ihminen jättää tekemättä. Kotka - ja samalla koko lintujen suku - henkistää maan materiaa, joka loistaa kosmokseen etenkin lintujen sulkapeitteen kautta niiden kuollessa.

Ja vielä kolmaskin eläin tarvitaan, jotta joku pitäis huolen maan ja taivaan välisten voimien tasapainosta. Leijona on se eläin, jonka mahtavat rytmiset voimat ilmentyvät jo fyysisesti sen uljaassa rintakehässä, sydämen ja keuhkojen yhteistoiminnassa.

Näin nämä kolme eläintä, leijona, lehmä ja kotka auttavat ihmiskuntaa pysymään oikeassa voimatasapainossa maan ja taivaan välillä. Ja ne maksavat meidän puolestamme maalle ja taivaalle sitä, mitä me emme vielä itse kykene tekemään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sirius, shamballa, arkkienkeli, Gabriel, Uriel, lehmä, kotka, leijona, henkisyys, maa, taivas

Musiikki, luonto ja ihminen

Perjantai 24.5.2013 klo 20:14 - Matti Kuusela

Kesällä aavistaa ja kokee musiikin luonnossa aivan toisella tavalla kuin talven sydämessä. Kesän tullessa musiikki kaikuu lintujen laulussa. Onhan se totta, kuten tutkijat sanovat, että lintu-urokset laulullaan merkitsevät omia reviireitään, mutta se ei suinkaan ole koko totuus, vaan lintujen mahtavan voimallinen laulu kohoaa kauas taivaallisiin piireihin saakka – ja ne kuuntelevat oman laulunsa heijastusta takaisin maahan.

Kun sitä ajattelee, huomaa äkkiä miten enkelten viestit soivat luonnon äänten mukana ympäri koko maapallon. Valaat täyttävät meret omalla informaatiollaan, joka on äärettömän tiheää. Yhdessä sekunnissa ne välittävät kokonaisen ihmiskirjan verran informaatiota miljoonille meren olennoille. Revontulten ääni tuo suurten enkeliolentojen viimeisiä viestejä suoraan auringosta.

Tähän luonnonolentojen henkisesti puhuvaan ja soivaan maailmaan verrattuna meidän ihmisten informaatiomaailma on vielä hyvin vaatimatonta. Ajattele miten se, mitä aurinko puhuu, tulee suoraan tiedoksi kaikille pohjolan olennoille, oikeastaan vain me ihmiset olemme tietämättömiä siitä, mitä luonto puhuu, mitä maailmankaikkeus puhuu.

Niin upeita löytöjä kuin tiede jatkuvasti tekee, se laahaa monessa mielessä paljon jäljessä siitä, mitä taas aivan tavalliset ihmiset ymmärtävät. Se että revontulista tulee ääntä, on vasta hiljan tieteen vahvistama. Se että kasvit eivät suinkaan taistele elintilasta luonnossa, on sekin vasta hiljattain tullut tieteelliseksi käsitykseksi. Meillä muistan miten innokkaasti siitä puhui Esko Jalkanen jo vuosikymmeniä sitten, ja Steiner sata vuotta sitten, ja varmasti se on ollut ikiajoista saakka henkisesti suuntautuneiden ihmisten aivan normaali kokemus.

Musiikki on luonnon sisäisen kielen yksi taso. Kasvien henget ilmoittavat, että jos haluat kommunikoida kasvien ja kukkien kanssa (ja puiden), laula niille. Kun alat laulaa, mieluummin tietysti ääneen, niin voi tapahtua jotain ihmeellistä. Alat sisäisellä korvallasi kuulla vaikka miten kukkaniitty laulaa, tai tuuli, tai voikukkien kultakelta.

Mielikuvitus sanoo, että siitä voi kehittyä todellinen keskustelu luonnon kanssa, mutta vaikka kuinka aina silloin tällöin päätän tuota kokeilla, aina sen olen luonnossa unohtanut. Mutta on varmasti paljon musikaalisia ihmisiä, joille tuo luonnon kanssa laulaminen avautuu aivan helposti. Kokeilkaa!

Musiikin olemus

Liitän tähän joitakin jo kauan sitten alleviivaamiani kohtia Steinerin Saksassa pitämistä musiikkiesitelmistä vuodelta 1906, vihkosena joka on ilmestynyt 1988 nimellä Musiikin olemus.

... Silloin ihminen oppii vähitellen näkemään sen, mitä nimitetään ihmisen astraaliruumiiksi. Hän kokee maailman, joka on paljon todellisempi kuin tavallinen fyysinen maailma. Fyysinen maailma on eräänlainen astraalimaailman tihentymä, kristallisoituma.

Tämä uusi maailma ei ole valo- tai värimaailma, vaan se ilmenee ensin sävelmaailmana. Tässä tietoisuuden tilassa ihminen saavuttaa kyvyn henkiseen kuulemiseen, sellaisten sävelyhdistelmien, sävelmoninaisuuksien havaitsemiseen, joita fyysinen korva ei erota. Tätä maailmaa kutsutaan henkiseksi maailmaksi.

Mutta henkisen maailman peruselementti on sävelten virtaava meri.

Näkyvässä maailmassa kaikki edustaa tiettyä henkisen maailman säveltä. Kaikilla esineillä on olemuksensa perustalla henkinen sävel. Itse ihminen on syvimmältä olemukseltaan tällainen henkinen sävel.

Luova säveltaiteilija asettaa ulkoisiin säveliin rytmin, harmonian ja melodian, jotka yön aikana ovat painuneet hänen eetteriruumiiseensa. Muusikolla on tiedottomasti henkisessä maailmassa esikuva, jonka hän muovaa ulkoisiksi säveliksi. Tämä on se salaperäinen yhteys, joka vallitsee fyysisessä maailmassa soivan musiikin ja korkeamman, yöllä henkisessä maailmassa soivan musiikin välillä.

Kun ihminen kuulee musiikkia, voi yliaistisesti havaita, kuinka sävelet virtaavat ja miten ne tarttuvat eetteriruumiin kiinteämpään ainekseen ja saavat sen soimaan mukanaan. Siitä ihminen saa mielihyvää. Se johtuu siitä, että ihminen silloin kokee astraaliruumiillaan voittaneensa eetteriruumiin.

Kun musiikki soi duurissa, voi seurata miten aistimusruumis voittaa eetteriruumiin. Molli-asteikossa on eetteriruumis voittanut aistimussielun...

Kun ihminen elää musiikissa, hän elää henkisen kotimaansa heijastuksessa. Tässä henkisen maailman varjokuvassa ihminen löytää korkeimman mielenylennyksensä ja läheisimmän suhteen ihmisen peruselementtiin.

Musiikissa ihminen kokee maailmantahdon sydämensykkeen.

Sielu elää sävelten kautta siinä maailmassa... jossa tunteet vielä elävät.

Musiikin alkukuvat ovat henkisessä maailmassa, kun taas muiden taiteiden perikuvat ovat itse fyysisessä maailmassa. Kun ihminen kuuntelee musiikkia, hän voi hyvin, koska sävelet soivat yhteen sen kanssa, mitä hän on kokenut henkisessä kotimaassaan.

Muusikko kuulee välittömästi maailman kautta virtaavan jumalallisen tahdon sydänsykkeen. Hän havaitsee se, miten tämä tahto ilmenee sävelissä. Sillä tavoin hän on lähempänä maailman sydäntä kuin kaikki muut taiteilijat. Hänessä elää mahdollisuus kuvailla tahtoa, maailmantahtoa. Musiikki on luonnon tahdon ilmausta, kun taas kaikki toiset taiteet ovat luonnon idean ilmausta. Koska musiikki virtaa lähimpänä maailman sydäntä, koska musiikki on niin välitön ilmaus maailman sisäisyyden aaltoilusta ja kuohunnasta, siksi se vaikuttaa välittömästi ihmissieluun. Siinä jumalallisuus virtaa sieluun erilaisissa muodoissaan. Siksi on ymmärrettävissä, miksi musiikilla on niin välitön, niin perustava vaikutus ihmisen sieluun.

Aavista miten tärkeää on vaikka laulella pieni hetki aivan omalla äänellä. Olennaista siinä on se, miten ääni kaikuu ja soi omassa olemuksessa, fyysisessä kehossa ja aurassa, miten ihminen sillä tavoin ilmoittaa tälle maailmalle olevansa olemassa, ja miten enkelit ja luonnonolennot pääsevät sisäisesti liittymään lyhyeenkin lauluun tai hyräilyyn, mutta nimenomaan itse laulettuun. Sähköinen laulu tai äänenvahvistus ikävä kyllä poistaa musiikista monia sisäisiä tasoja, minkä takia jokaisella itse lauletulla sävelellä on sielullisilla tasoilla niin suuri elävöittävä vaikutus.

Ja muistammehan miten niin monissa maalauksissa enkelit on kuvattu juuri taivaallisina soittavina olentoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: musiikki, henkisyys, luonto, lintujen laulu, Rudolf, Steiner, musiikin alkukuvat, sävelet, sielu

Suvisaunan salaisuuksia

Maanantai 13.6.2011 klo 11:08 - Matti Kuusela

ilta_200.jpgMaanantai helteen jälkeen. Kuu heijastaa viikonlopun lämmön uuteen alkuun. Anna sen, mitä viikonvaihteessa otit vastaan luonnon lämpönä, muodostua nyt sisäiseksi voimaksesi.

 

Mystinen lämpö

Lämpö on mystinen elementti. Kaikki lähtee lämmöstä. Lämmön alueella elementti ja sen eetterivoimat ovat melkein samaa. Henkisen tiedon mukaan maan ensimmäinen inkarnaatio muodostui pelkästä lämmöstä ja sen sisäisistä hienoista virtauksista.

Sitä me suomalaiset edelleenkin muistelemme saunan sisäisyydessä. Me olemme ja elämme edelleenkin niin lähellä luontoa, että lämpö ei kovetu meissä itsekkyydeksi, vaan avaa meille tien sisäiseen lämpökosmokseen ja alati uudistaviin ja puhdistaviin alkuvoimiin.

Astuessamme kesäiltana ulos saunasta (etenkin savusaunasta) astumme maan toiseen inkarnaatioon, jossa alkulämmöstä kohoaa ylöspäin kuin liekkinä valo ja sen tuhkana tiivistyy ilma. Tätä suven lempeän ilman ja valon leikkiä on ihana katsella saunan terassilta, ja muistella maapallon toista inkarnaatiota, jota henkisesti nimitetään Auringoksi, kuten ensimmäistä maapalloa Saturnukseksi.

Kun astun lämmön, valon ja ilman piiristä järveen uimaan, siirryn kolmanteen Maan inkarnaatioon, jota nimitetään (vanhaksi) Kuuksi. Se on nestämäisen elementin ja kuulon ja äänen maailmaa. Kuikan huuto ja veden kosketus tuovat esiin sielullisuuden sisäisyyden syntymisen. Alan kokea itseni ihoni sisäpuolella, kehon muodossa. Vedessä kokemus itsestäni tiivistyy.

Saunamakkara ja saunakalja tuhoavat saunan ikipyhyyden ja pudottavat meidät Maan neljänteen inkarnaatioon, jossa ihminen lankeaa pyhyyden piiristä aineen hengettömyyteen, kokee sisäisen elämänsä sukulaisena aineen maailmalle. Raamatussa Nooa oli ensimmäinen, joka kasvatti viinirypäleitä ja humaltui.

Meidän ei enää tarvitse kulkea Nooan humalan ja krapulan tietä, vaan voimme uustestamentillisesti nähdä saunan terassilta maan elementteineen ja eetterivoiminen Kristuksen kehona. Meidän ei tarvitse humalan kautta erillistää itseämme hengen kokemisesta tässä maailmassa, vaan voimme kohottaa aistikokemuksen jälleen henkisten alkuvoimien yhteyteen ja sillä tavoin luoda uutta tietä tulevaisuuteen.

Maapallon seuraavaa inkarnaatiota nimitetään Jupiteriksi. Siinä meillä ei enää ole aineellista todellisuutta, vaan voimme kuvitella Jupiterin olevan sitä, mitä lauantain kesäillassa voimme kauneimmillaan kokea saunan jälkeen, kuin kaikesta aineellisuudesta vapautettuna.

2 kommenttia . Avainsanat: sauna, saunan henkisyys, maan inkarnaatiot, lämpö, valo, vesi

Lorna Byrne Kulttuuritalolla - Suomen kansallisenkeli - meditaatiokutsu

Torstai 17.2.2011 klo 10:40 - Matti Kuusela

Tarkistin juuri: Lorna Byrnen Helsingin tilaisuuteen on saatavilla vielä lippuja Kulttuuritalon yläkatsomosta. Hinta on näkyy olevan 26 euroa ja kympillä lisää saa simultaanikuulokkeet korvilleen, jos oma englanti tuntuu epävarmalta. Lippuja löytyy osoitteesta liput.fi.

Tästä tilaisuudesta, johon olen itsekin menossa Sinikan kanssa, minulla on hyvin lämmin tuntu. Sellainen, että enkelit ja tietysti Jumala (jolla nimellä Lorna kutsuu Kristusta) ovat voimakkaasti läsnä. Oikein lämpimästi suosittelen mukaantuloa tuolloin lauantaina 26. maaliskuuta.

Vaikka paikkoja on enää vain yläkatsomoon, niin Kulttuuritalon sali on kuitenkin niin pieni, että etäisyys ei ole pidempi kuin jonkun suuremman hallin eturiveiltä. Ja olen aivan varma, että enkelit ottavat jokaisen mukaan, istumapaikastariippumatta :)

 

Yhteismeditaatiokutsu

Ja vaikka ei itse pääsisikään mukaan Helsinkiin, voi aina
meditoida mukana omallalornabyrne2090.jpg paikkakunnallaan. Ei olisi lainkaan hassumpi idea koota silloin lauantaina 26.3. klo 14 ryhmää ja hiljentyä yhdessä enkeleiden läsnäololle Lornan ja kaikkien meidän kanssa, jotka olemme Kulttuuritalolla, ja kaikkien kanssa, jotka osallistuvat omilta paikkakunniltaan. Kokoontumisen enkeliläsnäolo tuntuu jo nyt olevan niin voimakas, että sen kanssa voi jo seurustalla sisäisesti, yksin tai ryhmissä.

 

Suomen kansallisenkeli

Minulla on tähän vielä yksi ajatus. Lorna puhuu Portaat taivaaseen kirjassaan kansallisenkeleistä, jotka "työskentelevät erityisen ahkerasti auttaakseen ihmisiä ja erityisesti johtajia löytämään ongelmiinsa ratkaisuja..." Lornan mukaan kansallisenkelit - kansanhenget - pyrkivät luomaan jokaiselle kansalle sellaiset olosuhteet, jossa ihmiset voivat työskennellä vapauden ja oikeudenmukaisuuden ilmapiirissä, jossa lapset voivat olla lapsia ja jossa vanhemmat voivat itse seurata valitsemaansa uskontoa - tai henkistä suuntaa.

Lorna jatkaa, että kansojen enkelit pyrkivät takaamaan, että kansojen johtajat ovat oikeudenmukaisia ja että heillä on sydämellään kansan paras. Nyt on hyvä  aika kutsua mukaan myös Suomen kansanenkeli tuohon 26.3. klo 14 tapahtumaan!

Enkelityöskentelyn suuri salaisuus on kantaa enkeleille omat ajatuksensa niin myötätuntoisesti ja rakastavasti kuin osaa. On aivan ok kertoa enkeleille vaikeuksistaan sillä tavoin kuin ne kokee, mutta mitä enemmän kykenemme itse kohottamaan asioita rakkauden ja myötätunnon piiriin, sitä suuremman avun me annamme enkeleille, jotka todella haluavat työskennellä kanssamme ja auttaa meitä. Mutta nykyaikana heidän on kaikissa normaalitilanteissa odotettava meidän aloitteitamme, ja silloin he voivat tulla mukaan siihen työhön, jota he niin hartaasti odottavat voivansa tehdä.

 

Kutsu enkeleitä elämääsi

Ohjelman mukaan Lornan aiheita ovat oppia kutsua enkeleitä elämäänsä, miten elää yhteydessä omien enkeleitten kanssa ja miten vastaanottaa enkeleitten viestejä.

Nyt enkelit näyttävät vielä kaunista kuvaa siitä, miten kaikki me, jotka tahdomme olla mukana, voimme jo ennakolta vaihtaa informaatiota ja olla sisäisessä yhteydessä toistemme enkeleiden välityksellä. Se auttaa enkeleitä luomaan mahdollisimman paljon hyviä kanavia valmiiksi jo ennalta.

Miten luoda tuo yhteys? Se on juuri helppoa. Sulje silmäsi, hymyile kevyesti ja tunne olemuksessasi sisäinen kosketus enkeleiden maailmaan. Se voi tapahtua sydämen seudulla, mutta yhtä hyvin muuallakin, ja riittää vaikka löytäisit tai kuvittelisit miten pienenkin enkelitunteen tahansa.

Rakkaudella
Matti


18 kommenttia . Avainsanat: Lorna Byrne, liput, enkelit, kansanenkeli, Suomen kansallisenkeli, yhteys enkeleihin, Portaat taivaaseen, Suomen henkisyys, yhteismeditaatiokutsu