Matin blogi

Kuninkaita ja kuninkaantyttäriä Suomessa

Perjantai 12.12.2014 klo 10:48 - Matti Kuusela

Seuratessamme Johannes Messeniuksen kirjoittamaa Suomen riimikronikkaa olemme päässeet aikaan, jolloin hunni Attilan joukot vyöryivät kohti länttä. Silloin monet Euroopan ylhäiset pakenivat kronikan mukaan yli aavan meren ja hietikkojen.

Myrsky ja puhuri ajoivat heidät vendien maahan eli Pohjolaan. He saivat yliotteen ja heistä tuli hallitsijoita. Ja heistä ovat polveutuneet kuninkaat, ruhtinaat ja aatelismiehet. Heitä jäi Liettuaan, Livo-niminen otti haltuunsa Viron, mutta Suomeen jääneen suvun ruotsalaiset surmasivat sukupuuttoon.

Näin suomalaiset säilyttivät omalaatuisuutensa. Erikseen kerrotaan, että kronikan kahdeksas kuningas, Suomen ylväs kuningas Gusi ei ollut tästä eteläisestä suvusta syntyisin. Sen tähden samanniminen Ruotsin kuningas Gusi suhtautui suopeasti Norjan tai tarkemmin sanottuna Haalogalandin kuninkaan Helgen haluun saada Suomen Gusin tytär Thora puolisokseen. Niin suomalainen prinsessa Thora sai Norjan kuninkaan miehekseen.

Suomalainen urheilukansa

Olet saattanut nähdä vanhoja karttoja, joissa Suomessa hiihdetään. Tämä hiihtämisen erikoisuus tulee kronikassakin vahvasti esillä. Käsittelemässämme kohdassa Starkad, jonka henkilöllisyydestä en saa aivan selvää, opetti suomalaisia hiihtämään. Sen takia häntä pidetään täällä kunniassa, vaikka hän muuten sotikin usein suomalaisten kanssa, mistä mainitaan erityisesti Kyrön suuri taistelu.

Kirjan liitteissä taas kerrotaan, miten finnit asuivat Ruijan äärimmäisillä rajoilla, lainatakseni Samuli Paulaharjun kirjan otsikkoa. Kirja kertoo heistä näin:

Finnit ovat Pohjolan äärialueen asukkaita. Viljelmineen ja majoineen he ovat täyttäneet maankolkan, joka on asumiseen lähes kelpaamaton. He käyttävät tehokkaasti heittoaseitaan. Millään toisella kansalla ei ole suurempaa valmiutta ja taitoa kehäitten heittämisessä. Taistellessaan he käyttävät suuria ja leveitä nuolia. He harrastavat loitsintaa ja ovat eteviä metsästäjiä. Pysyvää kotia heillä ei ole, vaan he viettävät vaeltavaa elämää asettuen sinne, mistä kulloinkin löytävät riistaa. Liikkuen kaarevilla laudoilla he kiitävät pitkin lumipeitteisiä vuorenharjanteita.

Suomalaisten maine hiihtäjinä ja keihäänheittäjinä on siis peräisin jo tuhannen vuoden takaa, ja kauempaakin. Jopa paavi on kirjoittanut vanhoista hiihtosuomalaisista.

suomi_814.jpg

Suomi ja Ruotsi

Sitten kronikassa seuraa monenlaista draamaa Suomen ja Ruotsin välillä. Voi olla, että olisi oikeampaa sanoa Kainuun ja Sveanmaan välillä, mutta nyt pyrimme vain osoittamaan, että tällaisista tapahtumista on tietoa, ja että vuorovaikutus Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välillä on ollut läheistä ja dramaattista. Sen lisäksi käytiin jatkuvia taisteluita venäläisten kanssa.

Noituudesta, loitsimisesta ja unien selittämisestä mainitaan kronikassa usein, mutta muistettakoon, että noituudella saatettiin tarkoittaa myös syvää yhteyttä luonnonvoimien ja luonnonolentojen kanssa. Ehkä vasta kristillinen kirkko alkoi selittää tuota elävää luonnonyhteyttä noituudeksi nykyaikaisessa mielessä.

Toisin tuo "noituus" lienee ollut pelottavaa monille muille kansoille, jotka olivat menettäneet selvänäköisen luonnonyhteytensä jo aikaisemmin.

Tämän jälkeen Messenius siirtyy kuvaamaan Karjalaa ja Venäjää siellläpäin käytyjä suuria sotia, joissa olivat myös Baltian maat mukana.

Kuningaskunnat

Mutta pysytään vielä hetki kuningaskunnissa. Suomessa tiedetään merkittäviksi kuninkaskunniksi ainakin suuri Kainuu, jonka vaikutus ulottui aina Brittein saarille ja Ranskaan saakka. Tavastia ja Varsinais-Suomi ovat olleet merkittäviä myös, samoin pohjoisessa Bjarmia. Ja miten paljon pienempiä kuningaskuntia on ollut, sitä voi vain arvailla.

Jos jonkun mielestä nämä ovat liian pieniä kuningaskunniksi, niin muistettakoon, että esinerkiksi 1000-luvun alkupuolella alkoi vähitellen tuntemaksemme Ruotsiksi muodostua kolme kuningaskuntaa, Länsi-Jöötanmaa, Itä-Jöötanmaa ja Sveanmaa, jotka kaikki kolme mahtuivat rinnakkain suunnilleen nykyisen Gööteborgin ja Tukholman väliselle alueelle. Näitä kolme kuningaskuntaa tarkoittavat Ruotsin kolme kruunua. Niiden pohjoispuolella olivat suomalaiset ja maan eteläkärjessä tanskalaiset.

Ja joskun ensimmäisen tuhatluvun lopulla esimerkiksi jo Britannin etelärannikolla oli myös useampi kuningaskunta. Aivan läntiisin niemi, Cornwall, oli kelttien hallussa, mutta sitten mereen rajoittuvinä kuningaskuntina vaihtelivat voimasuhteista riippuen Essex, Wessex ja Kent, ja saattoi niitä olla joskus muitakin.

Seuraavassa blogissa suuntaamme katseemme enemmän idän ja slaavien suuntaan.

Tästä jatkoa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, kuninkaat, Johannes. Messenius, kronikka, hiihto, keihäänheitto, urheilukansa, Ruotsi, historia

Kuutamohiihdosta enkelikokemuksiin

Sunnuntai 20.3.2011 klo 13:15

Sydämellinen ja iloinen kiitos jokaiselle Enkelimaan lukijalle. Olemme mukana tärkeässä työssä maailman uudistamisessa. Se on työtä, jonka jokainen voi tehdä vain itse omalla kohdallaan, mutta voimme tehdä sitä myös yhdessä.

Enkelimaan kävijämäärät ovat upeasti kaksinkertaistuneet joka kuukausi. Viikonpäivittäin ei suurta eroa ole lukijämäärissä, mutta tiistai on koko ajan johtanut. Päivien erot ovat kuitenkin jatkuvasti tasoittuneet.

Käyntien kellonajoissa on selvät piikit klo 3, 10, 19 ja 21. Hiljaisen yön klo 3 on jännittävä. Mitä silloin tapahtuu? Herääkö silloin moni ja avaa tietokoneen. Tervetuloa kaikki yön herääjät, ja toivottavasti saatte unen helposti vielä uudelleen.

Suurimmillaan kävijöiden määrä on klo 19 alkavalla tunnilla ja pienimmillään klo 4.

 

Superkuulla hiihtamässä

Viime yönä olimme jälleen Sinikan kanssa hiihtämässä. Yöhiihto Vantaan rannalla ja Haltialan pelloilla on ihmeellisen rauhallista ja jollain tavoin kosmista. Taivaan, tähtien, lentokoneiden ja asutuksen valot sekä lumeen ja usviin heijastuvat valot ja värit vaihtelevat joka kerta. Yöllä voi pääkaupunkiseudullakin kokea läheisen suhteen suureen yötaivaaseen ja luonnon elementteihin.

Kuunvalon soinnut olivat hienoja. Sinikka tosin ei nähnyt täysikuuta normaalia suurempana, vaikka niin piti ollakin. Pienistä eroista siinä on kyse Kuun radalla ja lopultakin Kuun koko näyttäytyy enemmänkin sen mukaisesti, miten lähellä se on taivaanrantaa ja millainen väliaine on pilvineen ja ilman kosteuksineen.

Oli upeaa hiihtää, kun oli jälleen uutta lunta.

Vahvasti jo kokee kevään tulon ja  keväisten luonnonhenkien tuikahdukset yöilmassa. Nyt on hyvä aika alkaa luoda taas uutta suhdetta keväisen kasvun luonnonhenkiin, jotka ovat jo täydelläl touhulla valmistelemassa uutta kasvukautta ja kohoamassa maasta ilman ja valon piiriin.

 

Enkelikokemukset

Eilen tuli useaan otteeseen mieleen enkelikokemusten kolme eri vaihetta. Ensimmäinen on yhteyden avautuminen meitä lähinnä oleviin enkeleihin. Se on upetaa ja uutta irrottautumista vanhasta ja kokemuksen avartumista kosmisiin mittoihin ja korkeampiin ulottuvuuksiin.

Tämä on vaihetta, jossa usein syntyy valtava kaipaus yhä voimakkaampaan henkiseen yhteyteen ja henkisten viestien saamiseen ja noudattamiseen.

Toinen kokemusvaihe syntyy kun enkelikorkeuksista katse ohjautuu takaisin maan päälle, ihmisten elämään ja alkaa oivaltaa, että henkisyys ei olekaan vain katseen ja toiveiden suuntaamista maasta johonkin muualle, vaan nyt palaa uusin voimin maan ja elämän piiriin. Tajuaa, että se paratiisi, jonka on ensin ajatellut sijaitsevan jossain muualla, onkin saavutettavissa ja rakennettavissa Maan piirissä ja ihmisten elämässä. 

Tämä toinen vaihe on vahvasti myös Kristus-kokemuksen aikaa, vaikka se ei välttämättä synny sillä tavoin kuin se uskonnollisesti ymmärretään. Siinä kokemus itsestä, omasta suojelusenkelistä ja Kristuksesta alkavat tulla todelliseksi omassa ajattelussa ja toiminnassa.

Tässä vaiheessa alkaa syntyä uusi kokemus, että minulla ihmisenä on suuri merkitys: aloite on minulla, ja kun lähden liikkeelle, henkinen maailma tukee minua ja auttaa toimintaani jäsentymään maailmankaikkeuteen.

Tuo toinen vaihe katsoo maailmaa kuin vaakatasossa ja näkee ihmiset ja luonnon läheisenä työkenttänä, ja alkaa kokea myös Kristuksen ja henkiset ystävät työtovereina uudella tavalla.

Toisessa vaiheessa avautuu yhteys toisen hierakian enkeleihin, jotka eivät kuitenkaan tule normaalisti samalla tavoin henkilökohtaisiksi kuin lähienkelit. Heihin yhteys vahvistuu´.

Kolmannessa vaiheessa alkaa juurtuminen itse Maan yhteyteen. Tulemme tietoisiksi siitä, miten juuri Maan kautta meille avautuu uusi ja syvempi yhteys maailmankaikkeuteen. Alamme tajuta, että Maa ei olekaan meille este tai rajoite, vaan että juuri samaistuminen Maan suureen kehitystehtävään avaa meille myös suuren kosmisen kehityksen portit. Tässä tulemme suurten ensimmäisen hierarkian enkelten työtovereiksi

Ja luultavasti sitten kun nämä kolme tasoa: ylöspäin, vaatasossa ja alaspäin ovat meillä tasapainossa, me olemme valmiit etenemään siihen tilaan, jota kuvataan eri puolilla maailmaa nirvanaksi, autuudeksi tai jonka koen itse enemmänkin suuren kosmisen työn alkamiseksi.

Rakkaudella
Matti

 

(Enkelihierarkioista tulee selvitystä Enkelimaahan. Toistaiseksi niistä voi parhaiten lukea Enkelimaa-kirjasta, jonka voi tilata näiden sivujen kautta.)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuu, hiihto, enkelikokemukset, kävijämäärät, luonnonhenget, kevään luonnonhenget