Matin blogi

Minän vastuu ja luonnon katastrofit

Maanantai 14.3.2011 klo 23:02 - Matti Kuusela

Tänään on ollut outo tunne blogin kirjoittamisen kanssa, ja nyt juuri luulen ymmärtäneeni mistä se johtuu. Maan energiat ovat jollain lailla jumissa. Kun suuntaudun maata kohti hoitoenergioillani, se tuntuu olevan yhtä jumissa kuin ihminen, joka on todella voimakkaassa järkytystilassa.

Se saa muistamaan, että me ihmiset ja Maa olemme todellakin täällä yhdessä. Keskiajalla ja vielä 1800-luvun lopulla me ihmiset tunsimme Maan ja luonnon vastustajiksemme, vaikka erityisen kaunista luontoa olikin jo opittu ihailemaan. Luonnon epäpyhyyden kokemus vallitsi vahvana vielä 1960-luvun alussa, jolloin Ruusuvuoren suunnittelema Hyvinkään kirkko valmistui. Siinä oli alttarin sivulla ikkuna, josta näkyi mäntymetsää, ja sitä pidettiin yleisesti epäsoveliaana. Tuntuu oudolta ajatella, että tuosta ajasta on vain puoli vuosisataa. Nyt me koemme luonnon jälleen lähes jumalallisuuden symbolina, ei enää jumalasta erillisyyden tai jumalan vastaisuuden symbolina.

Aluksi hyvin erikoiselta kuulostava asia on, että me ihmiset olemme Maan tietoisuus. Onhan maalla oma henkinen tietoisuutensa, joka vastaa ihmisen korkeampaa sielun ja hengen tietoisuutta, mutta me ihmiset ja Maa kuulumme yhteen ja kun me katsomme Maata tällä fyysisellä tasolla, niin meidän ihmisten yhteinen tietoisuus on ja on myös Maan tietoisuus. Luonnonhenkien tietoisuus on siitä yksi ulottuvuus.

Maa ja luonnonhenget

Onhan luonnonhengillä oma tietoisuutensa, mutta heidän maailmassaan ihmistietoisuus vaikuttaa ehkä vähän samalla tavalla kuin sää meihin. Jos sataa, me toimimme tietyllä tavalla: sade auttaa jossain ja vaikeuttaa jossain toisessa työssä.

Kun tiedämme miten elävälle luonnolle vierasta meidän tietoisuutemme ja toimintamme on, voimme vain kuvitella, miten meidän luonnonhengille luomamme olosuhteet tekevät heidän työnsä vaikeaksi.

On aivan varmaa, että korkeammat luonnnolennto haluavat rauhaa ja sopusointua, ja muutenkin he ovat paljolti kuin entisajan ammattimiehet, jotka halusivat tehdä työnsä hyvin ja olivat työstään ylpeitä. Nyt ihminen tuo niin omaan työhönsä kuin luonnonolentojen työhän energeettisen epävarmuuden elementin.

Erinomainen kuva ihmisen kehittämästä epämoraalisuudesta, joka vaikuttaa tuhoavasti elementaaristen voimien piirissä, on vaikkapa Idols-kilpailut. En tosin ole niitä katsonut, mutta sen mukaan mitä niistä olen iltapäivälehtien otsikoista seurannut, niin sadattuhannet ihmiset seuraavat miten kokelaita kohdellaan huonosti. Ja monet keskeyttävät. Siihen liittyvät tunteet luovat koko maan ilmakehään valtavaa epävarmuutta ja sekaannusta luonnonolentojen maailmassa.

Silloin, vaikka korkeammat luonnonhenget tekevät kaikkensa ylläpitääkseen tasapainoa ja ohjatakseen välttämättömät muutokset mahdollisimman rauhanomaisella tavalla, heidän mahdollisuutensa loppuvat, kun ihmiskunnan tuottamat suuren ajatus-, tunne ja tahtoenergioden saasteet kasvavat suunnattomiin mittoihin.

Silloin kielteiset energiat kerääntyvät maapallolla kohtiin, jotka ylittävät luonnonalueiden ja kansanhenkien rajat, ja katastrofi valikoituu jollekin alueelle, joka silloin on heikoimmalla.

Huonot energiat

Suurkatastrofit tuovat esiin ja laukaisevat
myös muata_pilari_net.jpgsuurten kielteisten olentojen toimintaa. WTT:n lieskoissa näkyi runsaasta vääristyineitä energiaolentoja. Japanista sain kuvan, jossa näkyy ainakin minulla kokonaan uusi musta pilari: musta aukko pilvessä ja musta pilari maan ja taivaan välillä.

On valtavan tärkeää, että me alamme kantaa tietoisuutta siitä, että Maa on elävä olento.

Me olemme jo hienosti sisäistäneet elämyksen Äiti Maasta, joka on vaikeuksissa ja kärsii. Nyt meidän on mielestäni päästävä vielä hieman pidemmälle ja alettava ymmärtää, että meidän ihmisten ja Maan välinen suhde on hyvin konkreettine. Maata ei rasita pelkästään se, mitä me teemme suoraan sitä vastaan saastuttamalla ja tuhoamalla, vaan myös kaikki se, mitä me sisäisesti teemme.

Menen esimerkkinä vielä Idolsiin. Joku tuomareista sanoi, että jos kokelaat eivät kestä kilpailun olosuhteita, hänellä on aivan väärä kuva laulajan ammatista. Mutta: meidän vanhempien tehtävä on tehdä kaikkemme luodaksemme uudelle sukupolvelle moraalinen maailma ja moraaliset käyttäytymissäännöt, sellaiset olosuhteet, jossa niin ihmiset, enkelit kuin luonnonhengetkin voivat elää kunnollista ja luovaa elämää.

On totta, että joissakin kilpailuissa, kuten American Talent, nähdään myös suunnattoman hienoja ja kohottavia suorituksia, mutta ne eivät mitenkään pysty tasapainottamaan sitä tuhoavaa sielullista energiaa, mitä me niin monessa yhteydessä tuotamme.

Me paheksumme helposti vanhoja roomalaisia, jotka kokoontuivat katsomaan gladiaattorikilpailuja. Uskon että me luomme nykyaikana vielä paljon pahempaa energiaa moraaliltaan epäkunnioittavilla ja sisäisesti epäeettisillä ohjelmilla - ja televisio-ohjelmat tietysti tässä ovat vain yksi, mutta vaikuttava esimerkki, kun niitä katsoessaan monet aivan kuin riisuvat yltään henkilökohtaisen moraalin vastuun: uskottelemme, että jos nuoria kilpailijoita kohdellaan huonosti, vastuu on jollakin muulla kuin minulla.

Minuuden vastuullisuus

Alan yhä enemmän oivaltaa, miten me Uuden ajan työntekijät, Enkelisielut ja kaikki vastuuta kokevat ihmiset tarvitsemme jälleen yhden uuden tason: minuuden vastuullisuuden.

Missä olenkin mukana, koen että MINÄ olen vastuussa. Mutta en vihaa (paitsi sen pienen hetken, joka saa minut kokemaan, mikä on väärin), vaan rakastan, olen omassa voimassani, olen myötätunto kaikkea inhimillistä kohtaan, sekä kaikkien enkelikuntien ja luonnonolentojen kuntia kohtaan.

On vaativaa olla henkisesti tiedostava, ja samalla olla omassa rakkaudessaan ja voimassaan, niin että rakkaus ja voima ovat tasapainossa, kuten Lynn niin hienosti on kirjoittanut.

Nykyaika on minuuden vastuullisuuden aikaa. On hyvää, hienoa ja oikein, että me liitymme toinen toisiimme tehdäksemme hyviä asioita näkyvässä maailmassa ja energiatasoilla, mutta vastuu on aina minun. En enää koskaan voi antaa vastuuta kenellekään muulle.

On poikkeustilanteita, joissa yksilön karmallinen vastuu pienenee suhteessa ryhmän johtajaan - vaikka leikkaussalissa tai sotilastehtävissä - mutta henkistä vastuuta mukanaolosta se ei poista. Uskon että meidän on siis opittava tämä ihmeellinen asia: kun koen muiden tekevän väärin, minun on rukoiltava heidän puolestaan ja rakastettava heitä. Minä rakastan kaikkea mitä ihmiskunta luo. Sillä tavoin voin muuntaa sitä, mitä me nyt ihmiskuntana teemme epätäydellisesti, viisaudeksi, rakkaudeksi ja voimaksi.

Rakkaudella

Matti

4 kommenttia . Avainsanat: Luonto, ihminen, ihmiskunta, vastuu, luonnonhenget, luonnonolennot, rakastaminen, vastuu, myltätunto, huonot energiat