Matin blogi

Buddha ja rakkauden joulusanoma

Tiistai 26.12.2017 klo 20:52 - Matti Kuusela

Kukapa ei muistaisi jouluevankeliumin kauniita säkeitä, joissa enkelit laulavat kedon paimenille: 

Kunnia jumalalle korkeuksissa
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.

Enkelikuoro.jpg

Kun näitä sanoja katsoo tarkemmin, huomaa että niiden suomennokset ovat vaihdelleet voimakkaasti eri aikoina. Uudemmassa suomennnoksessa rauhaa luvataan, ei hyvä tahdon mukaisesti, vaan ihmisille joita Jumala rakastaa. Mutta se herättää väistämättä kysymyksen, onko rauha vain niitä ihmisiä varten, joita Jumala erityisesti rakastaa. Katsokaamme asiaa hieman syvemmin.

Enkelten sanoma

Jouluevankeliumi on osa Luukkaan evankeliumia, sen toisen luvun ensimmäiset kaksikymmentä säettä, jotka on alunperin kirjoitettu kreikaksi. 

Kun katsoo näitä lauseita alkkukielellä, huomaa, että siellä on kaksi ydinsanaa. Toinen on doxa ja toinen eudokias. Doxa on se, joka on useimmiten suomennetty kunniaksi, mutta usein se käännetään myös sanalla gloria. Se tarkoittaa jonkinlaista henkistä loisttaa tai auraa, mutta minun korvissani se kuulostaa myös ihmeen samalta kuin henkinen tieto. Ainakin minulle siitä tulee mieleen myös dogmi tai dogma.

Kreikankielisessä tekstissä sanotaan, että tämä doxa on taivaassa jumalalla, ja maan päällä taas on rauha ihmisissä, joilla on tuo toinen ominaisuus, eudokias.

Eudokias on myös kiinnostava sana. Käyttämäni interlineaarinen englanninkielinen Uusi testamentti antaa sille perusmerkityksen "hyvä ajattelu" tai "hyvin ajatteleva", englanniksi well thinking.

Tämä antaa säkeelle aivan uuden merkityksen. Rauha maan päällä ei koidu vain jumaltekona ihmisille, vaan nyt rauhasta ovatkin vastuussa ihmiset itse. Rauha syntyy ihmisessä, joka ajattelee hyvin, tai oikealla tavalla. Eudokia-sanan eu merkitsee kaunista tai sopuisaa, sopusointuista.

Tässä muodossa dokia kuulostaa omissa korvissani ihmeen samalta kuin jumalten piirissä vallitseva doksa tai doxa. Rauha syntyy ihmisessä, kun hän luo sisimmässään ajatuksia, jotka seuraavat kauniisti jumaltietoisuutta.

Prepositio sanan ihmiset edessä on kreikkalaisessa tekstissä selkeästi een, ihmisissä, ihmisten sisällä.

Kun enkelit laulavat Jeesus-lapsen syntymästä, sen voi nyt ymmärtää niin, että maailmaan on syntynyt lapsi, jonka tehtävä liittyy jumalajatuksen heräämiseen ihmisajattelussa:

Jumalalla taivaassa on doksa, ja maan päällä rauha ihmisissä, joilla on sisimmässään eu-dokias.

Näin ymmärrettynä enkelten julistus alkaa saada korkeampaa ja loogista merkitystä. Todellinen rauha syntyy siitä, että ihmiskunta Jeesuksen avulla hiljaa, vuosituhansien aikana, kehittää itsessään ajattelua, joka on sopusoinnussa taivaallisen jumalajattelun ja ihmiskunnan suuren kehitystarkoituksen kanssa.

Buddhan odotus

Mutta enkelten taivaalliseen lauluun liittyy myös muuta. Baselissa 1909 pitämässään Luukkaan evankeliumia käsittelevässä esitelmäsarjassaan Steiner kertoo, miten se valo, jossa enkelit ilmestyvät, on itse asiassa Buddhan astraaliruumis, tai sanskriitiksi nirmanakaaja.

Tässä tulemme suureen salaisuuteen, jonka on jo aika tulla laajempaan tietoisuuteen. Ennen vanhaan joulukuusessa käytettiin usein koristeena nauhaa, jossa eri maiden liput kiertävät kuusen ympäri. Se kuvaa sitä, miten kansansielut, arkkienkelit, vapautuvat jouluaikana tavallisista tehtävistään ja kiertävät kuin piirinä maan ympäri.

Mutta sama liittyy myös uskontoihin, tai oikeastaan niihin henkisiin voimiin, joiden kuvastusta maan päällä uskonnot ovat. Henkisellä tasolla Kristus, Buddha tai Krishna ovat yhteistyössä. He toimivat kaikki yhdessä ihmiskunnan hyväksi, ja paljon läheisemmin kuin osaisi kuvitellakaan.

Steiner kuvaa Luukkaan evankeliumi -esitelmissään, miten Buddha oli ensimmäinen, joka kykeni ilmaisemaan ajatuksin ihmisen aseman maailmassa, erityisesti omassa sisimmässään. Buddha oli myös se, joka toi opin rakkaudesta ja myötätunnosta. Kristus on se, joka ei varsinaisesti tuonut uutta oppia, vaan hän toi rakkauden ja myötätunnon elävän voiman henkisiltä alueilta maan päälle.

Jotta kosmisen rakkaus oli mahdollista tuoda elävänä voimana maan päälle, sen oli liityttävä siihen ajatukseen, siihen oppiin, jonka Buddha ensimmäisenä oli muotoillut maan päällä viisisataa vuotta aikaisemmin.

Siksi Buddhan oli liityttävä astraaliruumiillaan siihen ihmiskehoon, jonka tuleva tehtävä oli ottaa vastaan Kristuksen rakkauden elävä voima.

Ajattelun merkitys

Kalevala kuvaa hyvin sitä, miten vaativaa jumalkipinän vastaanottaminen ihmiskunnan piiriin oli. Se kertoo, miten tuo jumaltuli aluksi riehui hallitsemattomana maailmassa ja aiheutti suurta tuhoa. Vasta pitkien ponnistelujen jälkeen suomalaisten kansanrunojen kuvaamat sielunvoimat, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, kykenivät saamaan tämän kosmisen tulen hallintaan.

Palestiinassa samaan piti kyetä yhden ihmisen. Siksi Jeesus-lapseen tarvittiin sielunperustana mukaan Buddhan ylevä ja vahva ajatusvoima.

Gautama Buddha oli jo ennen buddhaksi tuloaan suorittanut suuria kehitystehtäviä ihmiskunnan hyväksi. Rakkauden ajatuksen muotoaminen oli hänen viimeinen suuri työnsä, jonka jälkeen hänen ei enää tarvinnut inkarnoitua fyysiseen ruumiiseen, vaan hän saattoi jatkaa työtään henkisellä tasolla, astraaliruumis alimpana kehollisena tasonaan.

Siksi hän saattoi tulla mukaan Nasaretin Jeesus-lapsen olemukseen. Paimenet todistivat hänen laskeutumistaan lapsen olemukseen.

Voimme nyt sanoa, että enkelten joulusanoma on Buddhan viesti ihmiskunnalle. Se kertoo siitä, miten tulee aika, jolloin ihmiskunnan on opittava muodostamaan ajattelunsa sillä tavoin kauniiksi, eu, että se kykenee ottamaan vastaan Kristuksen rakkauden voiman.

2 kommenttia . Avainsanat: Hyvä tahto, ajattelu, jumala, Jeesus, Kristus, Buddha, enkelikuorot, joulusanoma, eudokias, doksa, Steiner, Luukkaan evankeliumi

Luther ja henkisen tien uudistaminen

Torstai 12.10.2017 klo 23:23 - Matti Kuusela

Eräässä lokakuun Henkisessä workshopissa lähdimme liikkeelle Martti Lutherista. Olin selaillut vanhaa Safiiri-lehteä, ja silmiini osui kohta, jossa kerrottiin Lutherin vahvasta yhteydestä  keskiajan skolastiikkaan. Olen vuosia hiljalleen ihmetellyt, miten luterilaisessa ajattelussa lähdetään edelleenkiin siitä, että jumala on se joka pelastaa, ja ihmisella ei ole asiassa juuri muuta osaa kuin sallia se. Itselleni on aina ollut selvää, että kysymyksessä on ihmisen ja henkisen maailman yhteistoiminta. Kumpikin tekee oman osansa.

Tuossa löytämässäni katkelmassa Aslak Larjo kirjoittaa, miten Lutherin mukaan teologian varsinainen tehtävä on välittää ihmisille pelastava tieto, itse asiassa pelastava usko. Ja sitten tulee oleellinen kohta: "Luonnollisten kykyjensä avulla ihminen päätyy jonkinlaiseen omavanhurskauteen, ja tämän Luther halusi torjua."

Totta on, että keskiajalla ihminen nähtiin jonkinlaisena luonnonluomana, jonka jumalallinen tieto tuli pelastaa hengen yhteyteen. Ja kun ajattelee, miten vahvasti skolastiikassa lähdetään kaksinaisuudesta, niin ymmärtää, että vielä tuohon aikaan ihmisen ja jumalan, tai ihmisen ja Kristuksen yhteistoiminnan ajatus ei ollut mahdollinen, ainakaan virallisen teologian piirissä.

Skolastiikka oli sitä, että valitaan teesi, sitten sille vastateesi, ja lähdetään väittelemään. Kun toinen väite osoittautuu oikeaksi, se osoittaa samalla että sen vastaväite on väärä. Jos siis hyväksytään se, että jumala pelastaa ihmisen, niin silloin ihminen ei voi pelastaa itseään.

Luther.jpg

Ihmisen arvo

Se on hyvin loogista, ja tajusin, että vielä nykyajan teologinen ajattelu lepää hyvin pitkälle tuolla samalla pohjalla. Mutta tätä taustaa vasten on kiinnostavaa katsoa vanhaa taolaista jin ja jang -symbolia. Siinä vastakohdat, valo ja pimeys ovatkin keskenään tasapainossa, ne eivät taistele kesekenään, vaan tukevat ja täydentävät toisiaan.

>Ne kiertyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka vasta edustaa todellisuutta. Siinä hyvä ja paha eivät taistele toisiaan vastaan, vaan itse asiassa kumpikin sisältää toisen siemenen. Mustassa jin-puolessa on keskellä valkea piste ja valkean jang-alueen keskellä on musta jin-piste. 

Se merkitsee, että pahastakin kasvaa lopulta hyvää, ja myös hyvä voi rajansa ylittäessään tai vanhentuessaan muuttua pahaksi.

Kristus taas asetti näiden kahden ääripuolen väliin kolmannen, tasapainottavan tekijän, itsensä. Golgatalla ei ollut hyvää ja pahaa ristiä taistelemassa toisiaan vastaan, vaan Kristus kahden ryövärin keskellä. Henkisen tiedon mukaan katuvan ryövärin kautta puhui Lusifer, ja toisen kautta Ahriman.

Kun Kristus Vuorisaarnassa sanoo, että älä vastusta pahaa, se on nyt helppo ymmärtää. Pahuutta vastaan taistelemista korkeampi periaate on asettua rauhantekijänä kahden vastakkaisen pahan, viettälevän valon ja kovettavan pimeyden väliin aktiivisena ja luovana rakkauden voimana.

Keskiajalla uuden persoonallisen ajattelun herätessä väittelykulttuuri oli hyvää ja ymmärrettävää harjoitusta, mutta meidän aikanamme väittely ei enää ole todellinen totuutta luova voima. Nyt meidän on löydettävä se totuus, jonka jokainen ihminen kantaa omassa sydämessään, Kristuksen avulla.

Rakkaudella

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Henkinen tie, Luther, skolastiikka, väittely, dualismi, Kristus, hyvyys, Vuorisaarna, keskitie

Hyvyyden Buddha

Keskiviikko 12.2.2014 klo 23:50 - Matti Kuusela

Sydämellinen kiitos maanantain Maitreya-kurssilla mukana olleille. Mahtava ilta. Tutustuttuani Robert Powellin ja Estelle Isaacsonin uusimman kirjan Gautama Buddha's Successor mukaan siihen henkiseen olentoon eli bodhisattvaan, josta noin kahden ja puolen tuhannen vuoden kuluttua on tulossa seuraava buddha, Gautama Buddhan seuraaja, on paljon muuttunut.

Olin aikaisemmin kuullut tai paremminkin lukenut tästä suuresta henkisestä yksilöllisyydestä, joka noin sata vuotta ennen Kristusta oli suuri essealaisopettaja ja joka sitten kuoli kivitettynä. Ja tiesin että hänestä on tulossa tuo buddha, jota nimitetään buddhalaisessa perinteessä Maitreya Buddhaksi ja jonka hindulaiset tuntevat Kalki avataarana.

En ollut kuitenkaan tajunnut sitä, miten voimakkaasti hän jo nyt on henkisesti läsnä. Merkittäväähän on huomata, että tällaisilla suurilla olennoilla on luonnollisesti useita erilaisia nimiä eri inkarnaatioittensa pohjalta. Myös Maitreyasta Steiner on kertonut, että hän inkarnoituu hyvin tiheään, noin kerran joka vuosisadalla. Näissä bodhisattva-elämissään he voivat olla yleisesti tunnettuja, mutta yhtä hyvin elää myös aivan hiljaista ja huomaamatonta elämää. 

Näissä elämissä heidän tehtävänään on kerätä kokemuksia ja vahvistaa voimiaan, ja luonnollisesti työskennellä ihmiskunnan hyvän ja edistyksen puolesta. Nämä elämän voivat joskus olla myös hyvin traagisia inhimillisesti katsoen - ja samanaikaisesti he koko ajan valmistautuvat tuohon todella suureen elämään. Buddhaksi tuleminen merkitsee viimeistä elämä ihmisenä fyysisessä ruumiissa maan päällä. Sen jälkeen työ jatkuu korkeammilla tasoilla.

Hyvän voima

Maitreya buddha tulee olemaan hyvän kantaja. Se mikä oli minulle aivan uusi kokemus, oli tämän hyvyyden henkisen voiman läsnäolo keskuudessamme. Ihminen voi tehdä hyvää ja pyrkiä kohti hyvyyttä, mutta se mikä minulle oli kokemuksena uutta, oli se, että hyvyys Maitreyan mielessä onkin niin vahvasti läsnäoleva todellinen voima. Se on vielä voima, joka on niin kovin helposti koettavissa kutsumalla sisäisesti Maitreyaa ja antamalla tuon hyvyyden tulla läsnäolevaksi.

Tämä on niin uusi asia, että en vielä tiedä, miten monet ja millä tavalla muut tämän hyvyyden kokevat tai tuntevat, mutta ainakin minä saatan nyt tuntea sen aivan jatkuvana läsnäolona. Se antaa turvallisuuden ja täyteyden tunnetta omassa voimakentässä, ja ehkäpä se rohkaisee ja tukee myös hyvän tekemisessä, sen varmaan pian huomaa. Tuntemuksena se kuitenkin on voimakas.

Ja se on voimakas myös toisella tavalla, nimittäin meditaatiossa. Kun eräänä iltana meditoin tätä hyvyyttä Maitreyan mielessä, niin seuraavana päivänä tunsin oloni aika kipeäksi. Olin innostunut liikaa. Kannattaa siis aloittaa hyvyys-meditaatiot varovasti ja kevyesti. Sopiva aika saattaa olla se, jolloin tuntee tuon hyvyyden voiman kohtaavan jonkin vastusten itsessä. Se voi olla aivan hyvä kohta päättää sillä kertaa ja jatkaa sitten seuraavana päivänä. Vaikka eipä siitä mitään harmia tule, vaikka hyvyys vaikuttaisikin niin kauan, että sen seuraavanakin päivänä tuntee. Se oli itse asiassa miellyttävä tuntemus, kuin hyvän fyysisen treenin jälkeen.

Kuka siis on Maitreya?

Moni varmaan nyt kysyy, kuka tuo Maitreya siis on? Monelle meistä itämaiset nimet ovat outoja henkisissä yhteyksissä. Ja joka on seurannut nettiä, on saattanut huomata valkoviittaisen Maitreyan ilmestyneen siellä täällä. Sen pohjalta mitä nyt olen siis ymmärtänyt, Maitreyaa voimme odottaa mahtavaan ja loisteliaaseen fyysiseen elämäänsä vasta kahden ja puolen tuhannen vuoden kuluttua. Siihen saakka hän elää toki usein kanssamme, mutta suhteellisen vaatimattomasti, tai jopa hyvin vaatimattomasti, ja jokaisessa elämässään aivan tavallisella nimellään. Aivan keskeinen sääntö on, että bodhisattvat eivät saa paljastaa todellista henkistä olemustaan fyysisen elämänsä aikana. Jos he tahtovat saavuttaa laajempaa tunnettuvuutta, sen on tapahduttava heidän työnsä kautta, ei heidän henkisen yksilöllisyytensä kautta.

Jos siis joku sanoo nykyaina olevansa Maitreya Buddha, tiedämme että hän se ainakaan ole. Toinen puoli asiaa sitten on, että Robert Powellin tutkimusten mukaan tämä yksilöllisyys, josta siis aikanaan on tulossa buddha, on jälleen tulossa maanpäälliseen elämään, ja nämä ajat tulevat olemaan hyvin merkittäviä.

Ja joku varmaan kysyy mielessään, mikä on Jeesuksen tai Kristuksen suhde Maitreyaan. Kun Maitreya siinä elämässä, jossa hän valmisti tietä Jeesukselle, oli nimeltään Jeshu ben Pandira, tulee Kristus nyt vaikuttamaan voimakkaasti tämän tulevan Jeshu ben Pandiran inkarnaation kautta. Jeesus Kristus on hyvyys, Jeshu ben Pandira on tuon hyvyyden kantaja.

Hyvyyteen liittyy vielä yksi suuri asia: bodhisattvasielut, aivan kuten Jeshu ben Pandira, ovat eläneet monina eri aikoina ja monissa eri kulttuureissa. Toisille itäiset nimet voivat olla lämpimiä ja kotoisi, toisille taas oudompia, mutta uusi asia, joka ei ehkä aikaisemmin ole tullut riittävästi esiin, on se, että nämä suuret ihmiskunnan opettajat ja hyväntekijät toimivat keskenään yhteistyössä, kuten Jeesus Kristus, Gautama buddha, tai tuleva buddha. Kasvamalla irti vanhoista rajoittuneista näkemyksistämme me autamme omasta puolestamme tulevia hyvyyden ja rakkauden opettajia tulemaan luoksemme.

Rakkaudella
Matti

3 kommenttia . Avainsanat: Gautama, Maiteya, Buddha, hyvyys, Kristus, Robert Powell, Steiner

Maitreya Buddha

Torstai 23.5.2013 klo 0:14 - Matti Kuusela

Hei Ystävät,

Mennään jälleen tänään aika henkiseen aiheeseen. Kerroin jo teille, Starlight Journal -verkkolehden graalia koskevasta kirjoituksesta Estelle Isaacsonilta. Siitä minulla onkin vielä puolet referoimatta, mutta lehdessä on myös toinen Estellen kirjoitus, joka teki minuun syvän vaikutuksen.

Tämä kirjoitus tai oikeastaan visio käsittelee Maitreya Buddhaa. Sehän on selvästi itämainen ilmaus, mutta Steiner kertoo tästä - ei varsinaisesti vielä buddhasta vaan bodhisatvasta, että hänestä tulee seuraava buddha nykyisen Gautama Buddhan jälkeen.

Kaikille buddhille on ominaista, että he ovat suuria opettajia ja Kristuksen sanansaattajia maan päällä. Aina yksi bodhisatvojen piiristä tulee buddhaksi joka 5000. vuosi. Kysymyksessä on siis pitkät ajat, mutta toisaalta me olemme nyt jo puolivälissä tuota aikaa, jolloin seuraava bodhisatva kohoaa buddhaksi. Ja hänen me siis tunnemme tuolla itäisellä nimellä Maitreya buddha. 

Tuleva buddha työskentelee koko ajan hyvin tiiviisti maanpäällisissä inkarnaatioissa jo nyt, mutta hän ei välttämättä esiinny valkoisissa kaavuissa, sillä hänen työnsä eikä esiintymisensä ei ole mitenkään sidottu intialaiseen suureen henkiseen perintöön. Mutta sen tiedämme, että hän tulevassa tehtävässään on erityisesti hyvän tuoja. Mehän tiedämme varsin hyvin, että hyvän tekeminen ei ole mitenkään erityisen helppoa. Mistä me tiedämme, mikä todella on hyvää, tai johtaa hyvään. No, siitä me saamme lisää tietoa kahden ja puolen tuhannen vuoden kuluttua viimeistään!

Maitreya

Visiossaan Estelle puhuu Maitreyasta hyvin ylistävästi, ja olisin saattanyt sitä vähän ihmetellä elleivät hänen sanansa olisi puhutelleet minua niin voimakkaasti. Ja siitä lähtien kun tämän tekstin luin, tuo Maitreya-energia on tuntunut koko ajan hyvin läheiseltä, ja ajoittain vahvasti koskettavalta. Tässä joitakin lainauksia:

Jos vain ajatteletkin Maitreyaa, sinut on kutsuttu. Jos rakastat häntä, sinut on kutsuttu. Hänen menneisyydessään, muissa elämissään lausumansa sanat ovat viisauden sanoja, jotka voit löytää ja joita voit mietiskellä.

Tähän työhön kutsutut ovat Hyvän tuojia, sillä he auttavat Maitreyan todellistamisessa.

Meditoi platonisia viisauden, kohtuuden ja rohkeuden hyveitä, jotka yhdessä muodostavat oikeamielisyyden. Kehittäessäsi näitä kolmea hyvettä edistät Maitreyan työtä.

Maitreya tulee ilmentymään viisaudentäyteisistä kosmisista ajatuksista muotoutuneena ja ihmissieluista syntyneenä olentona. Hän hahmonsa tulee olemaan kuin kosmiseen eetteriin kaikkein oikeudenmukaisimmista ja hyvää tahtovimmista ihmisajatuksista kutoutunut. Hänellä tulee olemaan kaikkein suurimpien ja oikeudenmukaisimpien ihmisajatusten voima.

Sen tähden pyrkiessäsi kohottamaan ajatuksiasi korkeammalle tasolle ja jalostamaan niitä olet mukana rakentamassa Maitreyan kehoa. Ja hän alkaa maniferstoitua, kun riittävä määrä ihmisajatuksia on jalostunut kaikkein oikeimmista kaikkein oikeimpien ihmisajatusten voimasta - jotka versovat Vuosisaarnan siunatuksi tulemisen julistuksista. Silloin Maitreya ilmestyy täydessä voimassaan. Ja hän tulee lausumaan Sanan, joka on syntynyt Kosmisista ajatuksista. Ja Hyvä tulee välittömästi todellistumaan.

Maitreya tulee todellistamaan ihmisajattelun voiman. Hän on ruumiillistunut oikeudenmukaisuus - josta tulee hänen hahmonsa. Hän voi todellistaa Hyvää kaikissa olosuhteissa, jopa nyt, jos vain yksikin ihminen kykenee ajattelemaan Hyvyyden ajatuksia.

Sinulla on aivan nyt mahdollisuuksia panna tämä käytäntöön - ajattelemalla hyviä ajatuksia silloinkin kun tunnet houkutusta muuhun. Sinulla on voima tuoda Rakkaus mihin tahansa tilanteeseen, jopa niille, jotka eivät näytä ansaitsevan sitä. Näe edessäsi olevat haasteet mahdollisuuksina harjoitella Rakkauden tuomista - Hyvyyden tuomista.

Sinua inspiroidaan ja ohjataan niin kauan kuin et alistu pelolle.

Sinun kärsimyksesi on sen kärsimystä, joka rakastaa.

Mahtavia sanoja, jotka koen todella läheisiksi. Ja kuten jo sanoin, nämä ovat minun valitsemiani otteita. Koko tekstin löydät osoitteesta www.sophiafoundation.org

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maitreya, buddha, Rudolf, Steiner, hyvyys, Hyvä, rakkaus, bodhisattva, Estelle, Isaacson, Starlight

Runsaus lähtee rauhasta ja tasapainosta

Maanantai 15.4.2013 klo 17:34 - Matti Kuusela

Aito runsaus on läheisessä yhteydessä parantamiseen. Silloin kun me olemme runsauden tilassa, elämänvoimat kulkevat vapaasti meidän kauttamme, ja niillä on ihmeellinen kyky myös luoda. Elämänmaailman eli eetterimaailman energioilla on oma älykkyytensä. 

Voi olla ihmeellistä ajatella tuota meille läheisen ja meidät kaikkialla läpäisevän voimamaailman tietoisuutta, mutta se on hyvin todellista. Jumalan tai maailmankaikkeuden voimat läpäisevät kaiken olemassaolon ja niihin on alusta saakka istutettu voima kehittää maailmankaikkeutta eteenpäin.

Sisäinen tasapaino

Silloin kun me ihmiset olemme sisäisessä tasapainossa, runsaasti maailmankaikkeuden voimia pääsee virtaamaan meidän kauttamme. Ne kokevat meidän sisäisen virityksemme, meidän tahtomme ja pyrkimyksemme, sen mihin me keskitymme. Ja koska näiden voimien yksi aivan perustarkoituksia on luoda toimivia ja eläviä kokonaisuuksia, ne ryhtyvät kokoamaan meidän ympärillemme sellaista, mikä vastaa meidän sisäistä viritystämme.

Näin on helppo ymmärtää, millä tavoin runsaus toimii. Kun tähän vapaaseen voimien virtaan näyttää jonkin sisäisen kuvan, sanotaan vaikka purjelentokoneen, niin nuo voimat tunnistavat heti mikä se on, tai millainen se on. Ne tunnistavat tunteet, joita purjekoneen lentäjillä on ollut, ne tunnistavat ne mahtavat liitämisen, vapauden ja lähes rajattoman näköalan kokemukset ja ilman suhinan, joka purjekoneella lentämiseen liittyy.

Nämä voimat tunnistavat sen, millaisia tuntemuksia aikaisemmilla purjekoneen hankkijoilla tai lentokerhoon hakeutuneilla on ollut, ja ne ryhtyvät heti sovittelemaan tämän mielikuvan tarjoajalle näitä ominaisuuksia. Jos purjekoneeseen tahtova jäljittelee mahdollisimman hyvin niitä kokemuksia, joita on aikaisemmin liittynyt tähän kohteeseen, silloin näiden älykkäiden voimien mahdollisuudet luoda juuri tälle ihmiselle oma tai vuokrattu kone tai mahdollisuus lentää sellaisella on helppo.

Mahdottomat toiveet

Toki nämä älykkäät voimat pystyvät luomaan myös mahdottomia asioita, sellaisia joita ei aikaisemmin ole ollut olemassa, ainakaan fyysisellä tasolla. Silloin usko on hyvään tarpeeseen. Usko on sielunelämän perusvoimia ja se ravitsee ja järjestää meidän sieluruumiimme eli astraaliruumiimme voimia. 

Kun tähän uskon kenttään - ja tässä uskoon ei ole tarpeen liittää mihinkään valmiisiin uskontoihin liittyviä oletuksia, vaikka niin saa tehdä, jos se kuuluu omaan uskonnolliseen elämään - niin, kun tähän puhtaaseen ja vahvaan sisäisen uskon kenttään liittää jonkin mielikuvan tai yhtenäisen mielikuvan, ajatusten ja tunteiden kokonaisuuden, sillä on hyvin suuri vaikutus myös elämänvoimiin ja suureen joukkoon meidän lähimaailmamme energioita.

Vähän sisäistä innokkuutta, valoa ja luottamusta mukaan, nämä voimat saattavat kutsua mukaansa korkeamman haltijan, enkelin tai jopa kiinnostuneita fyysisestä elämästä poistuneita vainajia, jotka saattavat hyvinkin innolla lähteä kehittämään sitä uutta, mitä tahdot luoda.

Eikä tässä edes tarvitse pelätä sitä, että häiritsee henkisen maailman asukkaita. Ymmärtääkseni ankara tosiasia on se, että me ihmiset olemme aktiivisen toivomisen ja luomisen sijaan uskomattoman laiskoja. Juuri meidän ihmisten henkisenä tehtävänä olisi luoda uutta tähän maailmankaikkeuteen, mutta emme sitä juuri tee.

Meidän lähikosmoksessamme on tuhatmäärin enkeleitä, haltijoita ja muista henkisten maailmojen asukkaita, jotka ovat valmiit auttamaan meitä. Heidät on asetettu alkujaan paikalleen juuri siksi, että he olisivat meidän apunamme, kun meille annetaan vapaa tahto ja luovuus, mutta siellä he sitten odottavat.

Heidän kannaltaan onnetonta on myös se, että ihmiskunnan luovuus nykyaikana keskittyy niin vahvasti pelkkään tekniikkaan, joka on henkisesti katsottuna hyvin rajallinen alue. Totta kai, jos ihmiskunta ymmärtäisi olla edes aidosti kiitollinen luomastaan tekniikasta, niin silloin siihen osallistuneet näkymättömien maailmojen ystävät ja energiat kehittyisivät eteenpäin, mutta ilman kiitollisuutta ja vastaavia eläviä tunteita, heidän työnsä menee maailmankaikkeuden kehityksen kannalta suurelta osin hukkaan.

Luovuus 

Meidän maailmassamme olisi ja on aivan suunnattoman paljon sellaista keksittävää, mikä pohjautuu taiteeseen, kauneuteen, elämään, henkiseen kehitykseen ja muihin elämää edistäviin asioihin. Etenkin sellaisen kehityksen piiriin meidän lähimaailmojemme henkiset ystävät ja elävät energiat ovat tosi innokkaita astumaan.

Mikä tahansa sellainen luominen, joka on sopusoinnussa niin ihmisen itsensä kuin henkisen maailman kanssa, on kehitykselle ravintoa ja mieluista. Meidän on hyvä toivoa sellaista mikä on maailmankaikkeuden kehitystarkoituksen suuntaista. mikä edistää rauhaa, kauneutta, terveyttä ... mutta myös taloudellinen vauraus on aivan paikallaan silloin, kun se pyrkii sopusointuun ja parempaan elämään, suurempaan vuorovaikutukseen ihmisten ja luonnonolentojen ja enkelien ja muiden henkisten maailmojen ystävien kanssa.

Rakkaudella

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: runsaus, meditaatio, hyvinvointi, vauraus, sisäinen, tasapaino, parantaminen, enkelit

Tie onnellisuuteen

Torstai 28.2.2013 klo 1:24 - Matti Kuusela

Brian Tracy yllätti kertomalla paperissaan Living by Your Personal Code, että jo Aristoteles oli miettinyt niin vahvasti onnellisuutta. Aristoteleen mukaan kaikki ihmisen toiminta pyrkii onnellisuuden saavuttamiseen. Ja niin se varmaan onkin, vaikka meidän henkilökohtaiset keinomme siihen ovat monenlaisia. Joskus me pyrimme ainakin hetkelliseen onneen pyrkimällä johonkin, ja jonain toisena kertana me ajattelemme, että on onnellisempaa vain jättää jotain tekemättä.

Mutta Aristoteles jatkaa mielenkiintoisesti kirjoittamalla, että vain hyvä voi olla onnellinen, ja vain hyveellinen voi olla hyvä. Siksi Tracyn mukaan onnellisuus määräytyy ihmisen kyvystä perustaa ja elää sellaisten arvojen mukaisesti, jotka ovat elämää edistäviä.

Rudolf Steiner taas on sanonut onnellisuudesta, että se on sisäisen aktiivisuuden tila. Kummallakin siis onnellisuus on tavallaan tiellä olemista, sillä tavoin että oma sisäisyys on sopusoinnussa ulkoisen maailman kanssa, vapaassa ja aktiivisessa vuorovaikutuksessa.

 

Luo oma tulevaisuutesi

Ja jotta ihminen voi olla vapaa toteuttamaan sisäisen ja ulkoisen maailmansa välisen sopusoinnun ja luomisen tilan, tulee hetkiä, jolloin hänen on kyettävä tekemään sitä, mitä hän tahtoo tehdä.

Lomalla voi helppo saavuttaa tuo tila, jossa tekeminen on helppoa ja se nivoo sisäisen tunnemaailman ja ulkoisen aistimaailman yhteen. Auringon paistaessa talvisilla hangilla tai uimarannalla se voi varmasti toteutua, mutta vaikkapa perhetilanteissa tai työpöydän äärellä se voi joskus olla vaativaa.

Siihen Tracy antaa lääkkeeksi huomautuksen, että ihmeellinen asia ihmisessä on, että hän on aina vapaa muotoamaan omaa luonnettaan. Me voimme aina tehdä uusia valintoja, uusia ratkaisuja ja uusia päätöksiä. Me voimme ryhtyä käyttäytymään aivan uudella tavalla, ja silloin meistä vähitellen tulee sen mukaisia miten käyttäydymme. Tai voimme ryhtyä käyttäytymään oman sisäisyytemme, oman sydämemme mukaan. Kumpikin toimii ja kumpikin on mahdollinen, käytöksen tie ja sydämen tie.

Toki on muitakin teitä, mutta nämä kaksi antavat jo mahtavan lähtökohdan: voimme uudistua sisältä ulospäin tai ulkoa sisäänpäin. Meillä on ihmeen suuri vapaus.

Ja tuo vapaus tarkoittaa, että me olemme vapaita luomaan myös omaa tulevaisuuttamme.

Tärkeää tulevaisuuden luomisessa on arvostaa ja kunnioittaa itseään niin paljon, että kykenee tekemään muutoksia elämässään, juuri nyt, koska minään muuna aikana niitä ei voi tehdä.

On toki ajattomuuden tie: päätän jotain ja odotan, että tuo päätös alkaa vaikuttaa. Tuo tie toimii monella tavalla, mutta loisteliaamman itsekunnioituksen rakennamme, kun yhä uudelleen voimme kokea, miten me voi voimme tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä juuri nyt. Tänään, nyt heti!

Kun tämä päätöskyky oman elämän suhteen vahvistuu, se antaa Tracyn mukaan mahdollisuuden tuntea olonsa itsessään todella hyväksi.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: onni, onnellisuus, tie, Rudolf Steiner, Brian Tracy, arvot, hyveet, luominen, tulevaisuus, hyvä olo, meditaatio

20-luvun joulu Hyvinkäällä

Sunnuntai 23.12.2012 klo 16:13 - Matti Kuusela

 Ensimmäinen adventti eli pikkujoulu oli äitini lapsuudessa odotettu juhla. Hän muistaa hyvin, miten hän kerran pääsi hakemaan pikkujoulukuusta.

Oli niin erikoista päästä isonveljen, Pentin, mukaan. Oli lumeton talvi. Isä seisoi saunan rappusilla ja oli laittamassa saunaa lämpiämään. Pentti sai kirveen mukaan ja lapset lähtivät nykyisen Erkylänkadun kohdalla kulkenutta ratastietä myöhemmän Konepaja-alueen suuntaan.

Oli jo pimeä kun he tulivat kuusen kanssa kotiin. Kuusi laitettiin keittiön pöydälle ja äiti sitoi siihen kynttilät narulla. Oli juhlallista, käytiin saunassa ja sianlihasta oli tehty paisti uuniin ja oli perunalaatikkoa, riisipuuroa ja luumusoppaa. Lapset saivat jonkun pienen lahjan. Se saattoi olla joku pieni makeinen, kynä, kumi tai lehtiö.

Adventtikirkko oli tavalliseen aikaan klo 11. Kuoro lauloi Hoosiannaa, ja se oli ainakin lasten mielestä hyvin juhlallista ja kaunista. Vanha kirkko oli niihin aikoihin aina täynnä. Myös käytävillä oli ihmisiä seisomassa.

Myös koulussa oli juhlalliset joulujuhlat. Oli joululauluja ja näytelmiä, tonttu- ja piirileikkejä, runoa ja yhteislaulua, johon vanhemmatkin saivat ottaa osaa. Koulun joulujuhlaan lapset saivat yleensä uudet vaatteet ja kengät.

Lastentarhassa ja kotonakin lapset tekivät itse koristeita. Liimaamalla ja leikkaamalla saatiin lippunauhoja ja muuta värillisestä paperista. Lasten mielestä ne olivat hyvin arvokkaita.

Täydelliset siivoukset tehtiin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Komerot siivottiin ja kaikki vuodevaatteet vietiin ulos. Ikkunat pestiin sisäpuolelta ja vaihdettiin puhtaat verhot.

Havut oli aina portaiden edessä. Kynttilöitä ei ulkona käytetty, ellei ollut pehmeätä lunta, jolloin lapset pääsivät tekemään lumilyhtyjä. Haudoille ei viety kynttilöitä vielä niihin aikoihin. Joulukortteja jo lähetettiin, mutta ei nykyisessä laajuudessa.

Lapsia peloteltiin olemaan kilttejä. - Pukki ei tuo mitään jos ette ole kilttejä, ja tontut kurkkii ikkunasta.

Jouluksi saatiin aina hakea kuusi sukulaisten metsästä. Pappa saattoi tuoda sen sitten reellä tai isä lainasi papan hevosta ja toi sen sillä. Silloin hänellä oli potkukelkka mukana jolla hän pääsi kulkemaan matkat ilman hevosta. Isällä oli myös tuttu hevosajomies Salo, joka asui Keskikadun ja Viistokadun kulmauksessa. Häneltäkin isä sai lainata hevosta ja rekeä silloin kun ei itsellä ollut hevosta.

Jouluaattona tehtiin työtä eri työpaikoissa kahteen ja kolmeen. Kuusi tuotiin sisään ja koristeltiin viiden ja kuuden välillä illalla. Se oli viety jo edellisenä päivänä kuivamaan saunaan, jossa isä laittoi sen puiseen jalkaan. Yleensä lapset hoitivat koristelun,  mutta äiti kiinnitti kynttilät narulla ja isä laittoi tähden ja sitten oli sauna.

Sen jälkeen alkoi aattoateria ja jo jännitti koska joulupukki saattoi tulla ruokailun aikanakin. Ruoka aloitettiin sillisalaatilla, johon kuului paloiteltua porkkanaa, punajuurta, perunaa ja sipulia sekä pienennettyä silliä tai silakkaa sekä muutama kovaksi keitetty kananmunanviipale koristeeksi. Salaatin kanssa syötiin itse tehtyä piimäjuustoa.

Sitten tuli imellettyä perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja tietysti siankinkkua, kun oli itse pidetty sikaa.

 Ruokajuomana oli maitoa ja kotona tehtyä kaljaa. Ellei jälkiruoaksi tehty riisipuuroa niin oli luumukiisseliä kermavaahdon kera.

Joku vieras yritettiin saada joulupukiksi, mutta usein se kai oli isä. Kerran äiti oli kutsunut Myllymäen tädin pukiksi  Ahdenkallionkadun varrelta. Edes isä ei tuntenut häntä kun oli pukeutunut mustiin, muuntanut äänensä ja peittänyt kasvona mustalla hunnulla.

Kyllä sitä pukkia sitten odoteltiin ja ikkunasta katseltiin että koska se mahtaa tulla. Kadulla näkyi joskus muiden pukkeja lapset ihmettelivät kun joulupukilla ei ollut minkäänlaista säkkiä vaikka se siellä kadulla käveli.

Sitten kuului kovat koputukset ovelta ja kuului matalalla äänellä kysymys: Onkos täällä kilttejä lapsia? Siihen piti vastata ja joulupukille piti myös laulaa. Joskus mentiin pukin kanssa piirileikkiäkin. Joulupukilla oli keppi kädessä, turkislakki nurinpäin päässä, harmaa verkapomppa päällä, pumpuliparta ja isot vilttitossut.

Paketit oli yleensä paketoitu kaupasta ostetulla valkoisella pakettipaperilla.

Kivoin lahja oli nuken kehto, johon oli tehty kaikki vuodevaatteet ja kauniit pitsisomisteiset lakanat. Toinen muistuva lahja oli pieni peukalonpään kokoinen nukke. Pehmeät paketit olivat aina mieleisiä, koska niissä saattoi olla joku kaunis villamyssy tai kauniit lapaset.

Kiiltokuvat olivat aina tytöille mieluisia. Pojat saivat hevosia ja rattaita ja puuautoja. Myös kirjoja saatiin, vaikka niitä ei kovin paljon ostettu koska kirjasto oli kovasti käytössä.

 Sitten oli aikuisille kahvit ja lapsille mehua. Radiota ei vielä ollut, elävät kynttilät paloivat, äidin kanssa laulettiin joululauluja ja isä luki joitain kohtia raamatusta. Ja lapset leikkivät lahjoillaan.

Kun kirkonmenot alkoivat klo 6 aamulla, piti joulukirkkoon lähteä kävelemään joulupäivänä jo viisitoista yli viisi aamulla, jotta kirkkoon mahtui sisälle. Maalta tultiin hevosilla ja hevosten kellot soivat. Kotiin tultiin jonkun hevosen reen talloilla seisten, vanhemmatkin, ellei mahtunut rekeen istumaan. Talloille sai mennä kenen kyytiin vaan, ei tarvinnut mitään kysyä.

Joulupäivänä oli sitten useampi hevonen pihassa kun maalta tulleita sukulaisia tuli kirkkokahveille. Heillä oli aina jotain tuliaisia, iso limppu, hiivaleipä, kermaa, maitoa, juustoa... Sen ajan joulut oli juhlallisempia kuin nykyään.

Joulupäivänä syötiin riisipuuroa ja luumukeittoa tai sekahedelmäkeittoa.

Jos oli jäät, sai joulupäivänä käydä luistelemassa. Urheilukentällä oli silloin luistinrata. Kun kaunoluistimia ei vielä ollut, kansakoululaisena sai jo hokkarit ettei tarvinnut enää nurmeksilla luistella.

Tapaninpäivänä saatiin joltain tutulta naapurilta hevonen ja reki ja lähdettiin sukulaisiin maaseudulle ja vietiin joitakin lahjoja.  Mummon ja vaarin luona Ylentolassa Terholassa, sedän, isän veljen luona Untolassa. Voimakkaasti jäi mieleen suru, kun äiti oli ostanut oikein kauniin vahasta tehdyn onton joulupukin, ja joku oli reessä istunut sen päälle.

- Matti Kuusela

 

Enkelimaasivu täydentyy vielä jouluaattonakin ja todennäköisesti täydennän Astrosofista sivua päivittäin jouluajan pyhistä öistä kertovalla tiedolla.  - Matti

1 kommentti . Avainsanat: vanha, joulu, 20-luku, Hyvinkää, joulukuusen haku, havut, joulukortit, joulujuhla, adventti, kirkko, aattoateria, joulupukki

Hyvinkäällä

Lauantai 26.5.2012 klo 15:39 - Matti Kuusela

Kuulin juuri autoradiosta Hyvinkään
tapahtumista. Kun olenvalkoruusu.jpg syntynyt ja
kasvanyt Hyvinkäällä, on aina tuntunut oudolta kuulla sieltä jälkeenpäin ikäviä uutisïa. Tämä viimeinen ampumistapaus aivan Hyvinkään keskustassa tuo esille kaikki jo aivan pahimmatkin visiot.

Mutta se tuo esiin myös sen, miten unohduksissa on ollut ollut kristinuskon ydin. Kun Suomikin niin monella tavalla on vahvasti kristillinen maa ja kirkolla on valtavat taloudelliset ja henkilöresurssit käytettävissään, niin on jo viimeistään nyt aika alkaa puhua ja toteuttaa sitä, minkä Kristus antoi viimeiseksi ja ainoaksi käskykseen. Siis ehtoollisillan lopulla:

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä."

Tuo oli Johanneksen evankeliumista 15, 11-12. Se on niin selkeää puhetta. Tietysti minä ymmärrän, että rakkaudesta - kaikkine tasoineen - puhuminen ei ole helppoa, mutta minulla ei myöskään ole tietoa mistään muusta voimasta, joka voi parantaa kaiken, kuin rakkaus.

 

Pelko ja rakkaus

Silloin kun pahoja asioita tapahtuu, on aivan sallittua kokea pelkoa ja järkytystä, ja on tärkeääkin tuntea niitä, jos ne kerran nousevat esiin. Tai jos vihaa ja suuttumusta nousee esiin, niitä saa tuntea ja sillä tavoin vapauttaa ne, mutta samalla on tärkeää muistaa, että meillä on myös korkeampi minä. On viisas enkeliminä ja rakasta Kristus-minä. Ne auttavat meitä ymmärtämään, miten voin työskennellä kokemaani surua, epäilystä, vihaa, järkytystä ja muita kielteisiä tunteita niin, että ne vapautuvat ja muuntuvat, eivätkä aiheuta enää lisää pahaa.

Monasti on niin, se mikä yksityisellä ihmisellä tai yhteisössä kärsii rakkaudettomuudesta, ei pääse parantamaan ennen kuin se jollain tavoin pääsee esiin. Hyvinkään ampumistapauksessa voi kokea selvästi sen, miten jossain on niin suuria kielteisten energioiden rakkaudettomia koostumia, että ne vain jossain tulevat esiin.

Tällaisissa tapauksissa on tärkeää ymmärtää, että vaikka jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen vastuunsa, niin meillä kaikilla on myös yhteinen vastuu. Ja kaikkein keskeisin tapa sen vastuun kantamiseksi on jatkuva oman itsensä kasvattaminen yhä rakastavammaksi olennoksi.

Mitä enemmän jokainen meistä oman enkelinsä kanssa oppii olemaan rakkaus, sisästämään rakkautta ja säteilemään ja loistamaan rakkautta ja hyväksymistä, sitä pienemmäksi käyvät väistämättä ne nimettömät kielteisten voimien koostumat, joita myös väistämättä kehittyy siellä, missä ihmisillä on vapauden mahdollisuus. Sillä vapauteen kuuluu myös vapaus tehdä erehdyksiä, niin onnettamalta kuin se kuulostaakin.

 

Rakkauden filosofia

Filosofisesti rakkauden ymmärtäminen ja etenkin ymmärtää rakkauden suhdetta hyvään ja pahaan, on kovasti vaativaa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten hämmentynyt olin kuullessani ensimmäisen kerran, että myös pahaa tulee rakastaa.

Sittemmin vuosien kuluessa se on tullut täysin selväksi: Ainoa voima, joka maan päällä voi muuntaa pahan hyväksi ja vapauttaa sen voimastaan, on rakkaus. Se että rakastan kaikkia ihmisyyden ilmentymiä ei aiheuta sitä, että paha kasvaisi ja vahvistuisi, vaan sitä, että kaikki paikoiltaan pois suistuneet hyvät voimat alkavat jälleen palata oikealle paikalleen.

Nykyään me vielä yleisesti ajattelemme niin, että minä ja pahuus olemme vastakkain. Silloin aivan luonnollisesti nousee esiin ajatus taistelusta pahaa vastaan.

Mutta Jeesus puhui ja näytti toisen tien, joka on keskellä olemisen tie. Hän itse oli ristillä kahden ryövärin välissä, ei heitä kumpaakaan vastaan.

Kun itse uskallan siinä rakkaudessa, joka minulle on mahdollista, asettua oman universumini keskukseen ja olla siinä rakkaus niin itselleni kuin kaikille muille, alan tajuta, että minun ei rakkaudessani tarvitse erotella hyviä ja pahoja. Kun olen keskellä itsessäni (mikä on oikeastaan Vuorisaarnan tarkoittaman rakkauden tila), voin rauhassa loistaa rakkautta tai asettua rakkaudelliseen vuorovaikutukseen kaiken kanssa ympärilläni.

Niin Jeesuskin teki ristillä. Hän jutteli niiden toisten ristillä olevien kavereiden kanssa, ja heti ainakin toinen tuli uusiin ajatuksiin.

Niinhän meillä kaikilla on ristimme, mutta rakkaus antaa meille silti mahdollisuuden olla rakentavassa yhteydessä ympäristöömme. Mitä useammin me toteutamme tuota Kristuksen yhtä ja ainoaa käskyä rakastaa toisiamme, sitä enemmän meille ja jokaiselle meistä tulee myös mahdollisuus kokea sitä iloa, josta Kristus puhui. Sillä eiköhän kaikkien näiden lisääntyvien dramaattisten tapahtumien suurin syy ole siinä, on ihminen kokee jäävänsä yksin, ilman että häntä rakastetaan ja tuetaan.

Nyt saa odottaa ja jopa vaatia, että kirkot ja muut henkiset yhteisöt alkavat tosissaan miettiä ja edistää rakkauden opetusta. Sillä rakkauden oppi on myös se, joka lopulta antaa meille voiman itse sitä hyvää, mitä me kuitenkin syvällä itsessämme tahdomme tai tahtoisimme olla.

Syvä myötätuntoni kaikille Hyvinkää tragedian kokeneille!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Hyvinkää, tragedia, rakkaus, hyvä, paha, Johanneksen evankeliumi, Kristus

Henkisen kasvun tiellä - aina rokotuksiin saakka

Maanantai 9.1.2012 klo 19:11 - Matti Kuusela

Miten henkisen tien kulkija suhtautuu maailmaan? Ensimmäinen asia on varmasti mielenkiinto henkistä todellisuutta kohtaan. Sen jälkeen asia meneekin jo monitasoisemmaksi. Olen usein huomannut, että henkisellä tiellä pelkän etenemisen sijasta tärkeää on myös kulkea takaisin alkuun. Itse asiassa henkisellä tiellä ei oikeastaan voi edetä kulkemalla vain suoraviivaisesti eteenpäin.

Kun jossain on sanottu, että henkisellä tiellä on otettava yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin, niin sitä kuvittelee ensin vain vertauskuvalliseksi - kunnes tajuaa, että se on täyttä totta.

Edetessämme me käytämme perusvoimiamme, ja voidaksemme edetä turvallisesti on meidän aina palattava takaisin perusvoimiin. Mitä suurempia edistysaskeleita, sitä enemmän voimaa tarvitsemme. Jos vain kuljemme eteenpäin yhä hienompiin ja hienompiin asioihin, perusvoimat ehtyvät.

Silloin luonto meissä toki lopulta hoitaa asian ja me putoamme rytisten takaisin. Ongelma on siinä, että nykyinen älymme ei millään tahdo tajuta, että sisäisellä tiellä kulkeminen on rytmistä. Ulkoisessa maailmassa me saamme helposti harhan, että voi kulkea jatkuvasti eteenpäin, mutta ei se siinäkään ole totta.

Jos ajan autoa, minun on välillä tankattava. Siinä meidän olisi kuljettava takaisin ja etsittävä öljyä tai kasvatettava öljykasveja, mutta kun tekniikka ja kauppa tuo meille huoltoaseman, me emme tajua, että tankatessamme me oikeasti otamme juuri niitä askeleita taaksepäin. Meillä on vain harhakuvitelma jatkuvasta etenemistä.

 

Henkisellä tiellä

Henkisellä tiellä me emme voi tehdä kauppaa ja käyttää tekniikkaa samalla tavoin. No, voimme, mutta on hyvä tiedostaa, että on tehtävä mahdollisimman paljon itse edetäkseen rakentavalla ja luonnonmukaisella tavalla.

Henkiselläkään tiellä me emme tule toimeen ilman oppia ja opastusta. Tarvitsemme kirjoja, opettajia ja kokemusten vaihtoa. Silti on tärkeää palata aivan perustunteisiin yhä uudelleen ja uudelleen. On tärkeää saada sisäisten energioiden virta ja uusiutuminen vahvaksi ja terveeksi. Muuten voi tosiaankin käydä niin, että joudumme ihmettelemään, missä on vika, vaikka teen kaiken mielestäni niin hyvin ja yritän niin kovasti.

Tuo tärkein perusta on hartaus, rakkaus, hyväntahtoisuus, hyväksyminen. Silloin mieli monella kysyy, mitä, miten minä voisin olla hyväntahtoinen tai tyytyväinen tai hyväksyvä, kun maailmassa on niin paljon väärin, kun tuo tekee noin tyhmästi tai nuo tekevät asioita niin väärin kuin ikinä?

Sitä onkin vaikea selittää, mutta se menee niin, että maailma pohjautuu rakkaudelle, vaikka kehityksen liepeillä tapahtuu monenmoista häiriöitä. Jos kaikki olisi vain hyvin, vain niin ihanaa, vain niin oikein, meidän kehityksemme pysähtyisi 90-prosenttisesti siihen paikkaan.

Siksi meille on annettu tämä alempi minä ja alempi ajattelu, joilla on henkiseen kasvuumme nähden aivan liikaa voimia ja valtaa. Nämä alemmat mutta toisaalta niin tehokkaat kykymme luovat kaikenlaista, mikä sitten pakottaa henkisen osan meissä miettimään asioita. - Miten minä suhtaudun tuohon väärään?

Yksi vastaus on: meidän on rakastetta kaikki erheellinen ja puutteellinen jälleen hyvän perusvirtaan. Kun olen hyväksyvä itsessäni, mitä ikinä tapahtuukin, minä luon sitä hyvän perusvirtaa, johon virheellisten tekojen tulokset voivat aikanaan palata.

 

Hyväksyminen ja suuttuminen

Meidän on kasvaaksemme henkisesti kehitettävä hyviä tunteita ja energioitamme ... mutta silloin me helposti suljemme silmämme niiltä kaikilta vääryyksiltä, jotka saisivat meidät suuttumaan, jos katsoisimme niitä.

Mutta näin tehdessämme me jätämme kotitehtävämme tässä maailman koulussa suorittamatta. Me olemme täällä oppiaksemme käyttämään voimiamme, myös suhteessa siihen pahaan ja huonoon, mitä havaitsemme.

Ja jos kuvittelen, että minä olen niin hyvä ja hieno ja henkinen ihminen, että en suutu mistään ... olenkin helposti vain tekopyhä, tai sitten olen sillä tavoin aivan normaalilla tavalla lapsekas, että suljen nuo huonot tuntemukset sisääni ja laitan komeron ovet kiinni.

Sekin on huono ratkaisu. Hyvä ratkaisu lähtee siitä, että katsot myös sitä, mikä on pahaa, mikä on huonosti, mikä on pois kohdaltaan, ja ... annan kaiken siihen liittyvän suuttumuksen vapautua. Mutta suhtauden tuohon suuttumukseen ymmärtäväisesti. Sallin itseni olla suuttunut, niin kauan kuin sitä kestää, ja sitten olen taas tyytyväinen.

Tällä tavoin minä työstän energioita ja tunteita.

Vähitellen pääsen siihen, että pystyn työstämään kielteisiä tunteita yhä enemmän ja enemmän, myös toisten ihmisten puolesta, sillä ellemme me henkisen tien kulkijat sitä tekisi, tämä maailma hukkuisi huonoihin energioihin.

Ja luonnonhenkiraukat joutuisivat purkamaan ja puhdistamaan näitä meidän ihmisten aiheuttamia kielteisiä energioita yhä useammilla tulvilla ja tulivuorenpurkauksilla ja myrskyillä.

Ihannetila siis on, että pysyn tyytyväisenä ja rakkaudellisena, hyväksyvänä, katsellessani kaikkea sitä tyhmää, mitä maailmassa tehdään ... yhtä hyvin kuin kaikkea sitä ihanaa ja hyvää, mitä täällä syntyy. Silloin minä työstän eteenpäin niin hyviä kuin huonoja energioita. Se on henkistä kasvua, kasvua kohti suurempia henkisiä tehtäviä ja suurempaa henkistä voimaa.

 

Rokotukset

Jos nyt ei halua tällä kertaa tiedostaa enempää ikäviä asioita, voi tämän viimeiden osan jättää lukematta. Muistamme varmaan kaikki sen viime vuotisen flunssarokotusjupakan, jota monet henkiset ihmiset ja vaihtoehtoiset hoitajapiirit niin voimakkaasti vastustivat. Useat siksi, että se vain tuntui niin väärältä.

Sinikivi-sivuilla Jukkis on taas selvittänyt rokotuksiin liittyviä väärinkäytöksiä ja uhkia, ja kannattaa lukea seuraava hänen kirjoituksensa, jossa on jälleen paljon uutta:

http://www.sinikivi.com/15/foorumi/7-konspiraatio/10363-tuleeko-tappaja-influenssa-suomeenkin.html?limit=10&start=40#11173

Tätä on hyvä käyttää harjoituskohteena ja tunnustella omia sisäisiä tuntemuksiaan. Ja miettiä mikä on oikea, paras tai juuri minulla sopiva tapa suhtautua tähän uuteen viestiin.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen kasvu, tunteet, rokotukset, Jukkis, hartaus, rakkaus, hyväksyminen, Sinikivi

Juhannuksen lähestyessä

Torstai 23.6.2011 klo 2:35 - Matti Kuusela

Hyvää juhannuksen aatonaattoa kaikille täältä Länsi-Pasilan yöstä. Aivan kuten viime yönäkin, yö on ihmeellisen pimeä. Talvella tottui siihen, että valoa riitti hohtavien hankien takia yli koko yön ja kevään eli lisääntyvän valon ihmeessä. Nyt hämmästyy kun katsoo ulos. Pitäisi olla vuoden pisimmät päivät, mutta pimeä vallitsee.

Onneksi se on kuitenkin hyvää, pehmeää ja lämmintä kesäyön pimeää. Vielä valoisan aikaan kävin ensimmäisen kerran elämässäni hiihtamässä rullasuksilla. Sukset olivat Sinikat tosivanhat mutta hyvälaatuiset sukset, joihin kävin vaihdattamassa siteet Etelä-Haagan urheiluliikkeestä, alkoikohan sen nimi jotain Kallen ... tai vastaavaa. Palvelu nopeaa, valikoima pieni, mutta yllätys: kun siteitä vaihdettiin, kiertelin ympäri ja kaikkea löytyi mitä vaan osaa toivoa, ja vähän enemmänkin.

On hyviä uusia suuriakin liikkeitä, mutta ehdottomasti kannattaa muistaa myös lähiseudun erikoisliikkeitä, joissa saattaa olla tosiasiassa parempi valikoima kahdella neliömetrillä kuin suurmyymälässä kahdellakymmenellä, tai kahdellasadalla.

 

Rullahiihtoa

Kävelin suosiolla alas loivan mäen Keskuspuistoon. Hiihto lähti kulkemaan oikein mukavasti. Vauhti tosin ei huumannut, koska suksista joutui pitämään tarkkaa lukua vaikka niitä vain kaksi olikin. Jokaista lievääkin alamäkeä piti harkita tarkkaan, mutta ylöspäin pääsi helpolla, sillä pitoa riitti. Suksi ei nimittäin luista taaksepäin lainkaan.

Metsäteiltä poikkesin laajoille pysäköintialueiden asvalteille, ja mukavaa se oli. Paluun aikana sattui kaksi useamman metrin pätkää, jolloin huomasin hiihtäväni ilman suksien jatkuvaa tarkkailua. Ensi kerralla voi mennä jo pidempäänkin, ja parin päivän päästä jalat kertovat mitä tuosta pitivät.

 

Juhannustuulet

Tuulten puheesta olen varmaan kirjoittanut jo liiankin kanssa, mutta jälleen tänään ja eilen tuulet olivat jotenkin erityisen puhuttelevat ja koskettavat. Niin tuttuja, lieneekö sitten ollut tuttuja ilmanhenkiä, ehkä lapsuudesta saakka. Kiitos että saan kohdata teitä uudelleen.

 

CD-valinta

Lisäilen vähitellen uusia meditaatioäänitteitä cd-listaan. Näiden sivujen tekniikalla ei taida saada uusimpia esille mitenkään omalla toiminnallaan, mutta pyrin ilmoittamaan niistä Enkelimaa-viesteissä ja ehkä uutisiin voi myös laittaa listan uusimmista tulokkaista.

Oli väliaika, joiden äänityksiä alan myös työstää listalle. Sellaisia on erityisesti viime vuoden Siriusryhmän äänitteet, jotka eivät ole vielä koskaan olleet esillä.

Olen messumyynneissä usein koetellut energisesti, mikä meditaatio kullekin sopii, ja se on ollut hauskaa minulle ja ymmärtääkseni myös niille joille niitä olen valinnut. Se on aina saanut innostuneen vastaanoton. Siksi päätin lisätä saman mahdollisuuden myös Enkelimaapuotiin.

Voit siis ostaa yhden tai useamman äänitteet ja minä sitten valitsen ne sinulle energioiden mukaan. Kuulostaako mukavalta. Tervetuloa kokeilemaan!

Ja mielellään saa kertoa kokemuksia ja myös toivomuksia kaikesta mitän Enkelimaasivuihin liittyy. Sinunkin näkemyksiäsi tarvitaan!

 

Kauniisti sanottua

Olen kevään mittaan lueskellut itäsuomalaisen
näkijän ja parantajan Niina-niina-matilda.jpgMatildan (Niina-Matilda Juhola) kahta kirjaa, joilla on yhteinen nimi Näkijä. Jälkimmäisessä, Rakkauden tiellä, hän aivan alussa kirjoittaa ihmeellisen kauniisti ja koskettavasti:

Olen tässä. Nämä sanat tuovat minut luoksesi. Vain olemalla avoin edessäsi voin todella kertoa sinulle, mitä minulle on tapahtunut. Jos tahdot tulla lähelleni, huomaat itsesi kuoriutuvan samaan avoimuuteen sitä mukaa, kun kuljetan sinua hellästi läpi monen näkymättömän kerroksen. Jos annat, kosketan sydäntäsi syvältä ja kerron sinulle suurimpia salaisuuksiani. ...

 

Esoteerista

Tuo varmaan riitti tällä kertaa, ja mielelläni palaan Niina-Matildan kertomuksiin vielä uudelleen. Otan tähän vielä otteen Steinerilta:

Hyvä meissä tulee ilmentämään itseään niin, että me tunnemme sen kasvavan, tunnemme sen kasvavan aina kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa se kantaa hedelmää; ja me tunnemme, miten sen pahan, jota meissä vielä on ... on tultava ravinnoksi kasvavalle hyvälle.

Jos tämä kuulostaa vallankumoukselliselta nyt, sen on täytynyt kuulostaa vielä vallankumouksellisemmalta vuonna 1914, jolloin Steiner lausui nämä sanat esoteerisella tunnilla Berliinissä. Ja täytyy vielä ottaa huomioon, että nuo olivat ensimmäisen maailmansodan aikoja, jolloin paha maailmassa todella tunnettiin Keski-Euroopassa. Steiner jatkaa:

Me tunnemme, miten paha on jotain kuolevaa, kun taas hyvä on jotain kasvavaa, mutta me tunnemme myös, miten hyvyyden jatkuva kasvu riippuu siitä ravinnosta, jota se voi saada kuolevasta pahuudesta. Meidän on voitava tuntea molemmat samanaikaisesti, hyvä ja paha, ja samaan aikaan tietää, että se paha, jonka me voimme ideana kuvitella, ei milloinkaan saa tulla toiminnaksi: että meidän tulee tietää, mutta ei milloinkaan tehdä.

Nämä ovat monumentaalisia sanoja. Olin luullut, että ensimmäinen, joka puhui tällä tavoin hyvyyden ja pahuuden kysymyksestä, oli virolainen parantaja-lääkäri Luule Viilma, ja erittäin vahvasti tästä on yhä uudelleen puhunut Jukka Hirvonsalo.

Nämä ovat asioita, joiden on annettava pikku hiljaa kypsyä sielussa. Niitä voi tuumailla sinne ja tänne, mutta on erityisesti varottava, ettei tee henkisistä opetuksista johtopäätöksiä liian varhain. Oikeat johtopäätökset henkisistä opetuksista ovat niitä, jotka tulevat omasta sydämestä, ajatuksina ja tekoina, kun aika on kypsä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvä ja paha, Rudolf Steiner, Luule Viilma, Jukka Hirvonsalo, Niina-Matilda, Niina-Matilda Juhola, Näkijä

Hyvä elämä - hyvä johtajuus

Perjantai 1.4.2011 klo 1:11 - Matti Kuusela

On aika itsestään selvää, että hyvä johtajuus on yksi osa elämäämme. Joskus se voi olla kadoksissa, ja silloin se on hyvä muistaa ja nostaa jälleen esiin.

Joskus johtajuus voi olla liian heikkoa. Silloin on hyvä harjoitella uskaltamaan hieman enemmän. Ja kokea, ettei taivas pudonnutkaan niskaan.

Joillakin voi johtajuus olla niin voimakasta, että sen energia menee tavallaan hukkaan. Se ei tuota toivottua tulosta, jos alaisesi tai läheisesi alkavatkin suojata itseään johtamiseltasi. Silloin on hyvä keventää otetta ja etsiä sellainen voiman taso ja myötätunnon sävy, että toiset ottavast viestisi mielellään vastaan.

 

Johtajuuden ensimmäinen periaate

Eilisessä blogissa käsittellimme jo Googlen löytämiä kahdeksaa johtajuuden tärkeintä ominaisuutta. Nuo ominaisuudet eivät tutkijoille olleet sinänsä suuria yllätyksiä, mutta niiden järjestya kyllä. Katsokaamme noista kolmesta kärjessä olevasta asiasta ensimmäistä vielä uudelta kannalta.

Ensimmäinen oli tarjota toisille heidän VAHVUUKSIINSA perustuvia ratkaisuja. On kiintoisaa katsella lähimmäisiä uudelleen heidän vahvuuksiensa kannalta. Ja on suuri ilo, kun pystyy esittämään jotain sellaista, minkä toinen iloisesti ottaa vastaan.

Entäpä jos tarjoat tällaisia mahdollsuuksia myös itsellesi! Se vahvistaa sinua. Salli ja innosta itseäsi tekemään jotain sellaista, mikä perustuu omille vahvuuksillesi.

Uskotko, että enkelisi rakastaa sitä. Enkelisi haluaa auttaa sinua kehittymään ja käyttämään omia lahjojasi. Myös koko maailmankaikkeus tahtoo sitä, sillä juuri siksi sinä olet olemassa. Juuri siksi maailmankaikkeus on käyttänyt niin valtavasti aikaa ja työtä tämän maailman kehittämiseksi sellaiseksi, että vapaudessa ja rakkaudessa luovuuteen kasvava ihminen on mahdollinen.

 

Seuraa omia vahvuuksiasi

Jokaisella meistä on omat vahvuutemme. On erittäin tärkeää oppia
toisilta, sillä silläkristus_noin_100.jpg tavoin ihmiskunnan kehitys menee eteenpäin. Mutta yhtä tärkeää on palata itseensä ja käyttää muilta oppimaansa omalla tavallaan. Sillä tavoin juuri sinä kehityt.

Voitko kuvitella, että kukaan joka on edistynyt pitkälle millä tahansa alueella, olisi saavuttantu sitä muita jäljittelemällä?

Itsestään selvä vastaus on ei. Joltain suomalaiselta formula-ajajalta kysyttiin kauan sitten, miten hän Porsche-kilpailussa pystyi ajamaan kaarteet nopeammin kuin sen alan erikoismiehet. Kun hän selitti sen auliisti, ihmeteltiin, miksi hän näin paljasti salaisuutensa muille.

Mutta hän vastasi siihen tapaan, että se on hänen metodinsa eikä hän pelkää, että toiset voisivat onnistua juuri sillä tekniikalla häntä paremmin.

Jokaisen vahvuuksien kunnioittaminen on myös kristillinen periaate. Jokainen ihminen itsessään on arvokas, sillä Kristuksen tultua Maan päälle hän jatkaa luomistyötään jokaisen ihmisen sydämessä.

 

Entä alaisena?

Usein sanotaan, että ollakseen hyvä johtaja on oltava myös hyvä alainen. En tiesä pitääkö se aina paikkansa, mutta usein kyllä. Kannattaa miettiä asiaa myös siltä puolelta, miten minun kykyni voivat parhaiten edistää muiden hyvää. Tai miten minä olen hyvä alainen?

Entä hyvä alainen itselleni?

Tuo onkin hyvä kysymys, sillä usein johtaja meissä antaa hyviä ohjeita - vain huomatakseen, etteivät ne tule täytetyksi. Mitäpä jos olisin parempi alainen omille ohjeilleni, tai omien päämäärieni ja tavoitteitteni suhteen!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtajuus, hyvä johtajuus, hyvä elämä, hyvä alainen

Parisuhteista johtajuuteen

Keskiviikko 30.3.2011 klo 18:06 - Matti Kuusela

Voiko parisuhteessa menestymistä harjoitella? Varmasti voi, mutta tilanteet ovat  elävästä elämästä eikä niiden harjoittelu tai jäljitteleminen suinkaan ole helppoa.

Tämän aamupäivän hoidosta - kiitos asiakkaalle! - nousi esiin parisuhdeharjoitus, jonka jäljillä olen tosin ollut jo pitkään, mutta tänään se loksahti paikoilleen.

Parhaimmillaan ihmissuhteet ovat kuin tanssia. Mielenkiintoista miten tässä tanssin elämys on vahvasti yhteydessä Plejadeihin eli suomeksi Seulasiin. Eräällä kielellä niiden nimi on Seitsemän tanssivaa sisarta, ja monilla muillakin kielillä nämä kauniisti kimmeltävät tähdet ovat saaneet hyvin samankaltaisia kauniita ja yhteisöllisiä nimiä.

Hyvät harjoitukset ovat mielellään yksinkertaisia, ja pyrin hoitojen yhteydessä antamaan sellaisia harjoituksia, jotka on helppo tehdä ja jotka ovat lisäksi tehokkaita ja nopeita. Tämän päivän toinen hoitoasiakas oli hieman huolissaan siitä, että hän ei ollut tehnyt suosittelemaani harjoitusta "paljon", vain kaksi, kolme tai neljä kertaa kerrallaan - koska se tuntui riittävältä.

Siinä hän teki aivan oikein. Koetan aina muistaa sanoa, että riittävä määrä näitä hoitavia harjoituksia on se, minkä itse kokee mukavaksi. Mutta meillä tosiaankin on vahvasti sisäänrakennettuna uskomus, että paljon on parempi - parempi kuin mikä, sopiva?

Hänelle tuo harjoitus oli melko yksinkertainen hypähdys, mutta olennaista onkin se, että harjoitus joka nousee hoitotilanteesta ja sen energioista, noutaa hoidon aikana vallinneen voimatilan ja vaikuttaa siksi niin voimakkaasti. Lisäksi aina kokeilen tuota harjoitusta itse asiakkaan energioiden kanssa.

 

Parisuhteet

Ensimmäisen mainitsemani hoidon tilanteessa koin selvästi, miten oikeastaan kaikki parisuhteiden ongelmat ovat hyvin yksinkertaisesti selitettävissä kiinni pitämisenä: toinen tai molemmat tahtoo pitää kiinni jostain näkemyksestä tai tilanteeesta. Usein syynä ovat henkilökohtaisten ja monasti karmallisten taipumusten lisäksi lapsuuden kokemukset ja traumat tai aivan yksinkertaisesti tottumukset.

 

PARISUHDEHARJOITUS

Ota kumpaankin käteesi pieni kaunis kivi tai esine. Toinen kivi symboloi sinua itseäsi ja toinen sitä toista henkilöä, jonka kanssa haluat parantaa energioiden tanssia. Harjoituksen voi tehdä aivan hyvin myös nimeämättä ketään. Vain kaksi ihmistä, tai kaksi kiveä.

Anna näiden kivien nyt tanssia keskenään, tehdä kaaria ja kieputuksia. Huomaa vain, että pidät koko ajan yllä näiden kivien välisen yhteyden. Koe miten ne ovat yhteisessä liikkeessä kiertässään toistensa ympäri tai lähetessään, mutta myös kulkiessaan kauemmaksi toisistaan.

Tee niin kauniita ja jatkuvia liikkeitä kuin osaat. Anna kivien tanssia keskenään samalla lapsenmielisyydellä kuin pikkulapset tanssivat.

Anna energioiden johtaa, käytä mielikuvitustasi, leiki. Pidä yhteyttä yllä muistaen että pohjimmainen tarkoitus on hiljaa ja lempeästi saada lukkiutuneet energiat jälleen avautumaan, unohtaa kiinnipitäminen ja nauttia liikkeestä, kehittää uudenlaista luottamusta.

 

Vaikka parisuhteessa ei ongelmia olisikaan, tämä on myös erinomainen henkisen kasvun harjoitus. Henkisellä tiellä tiedostaminen alkaa pohjata yhä enemmän koko kehoon ja sen energialiikkeisiin vapautuessaan fyysisistä aivoista.

 

Johtajuus

Samaan pakettiin sopii hyvin myös uutinen, joka kertoo Googlen löytäneen hyvän johtajan 8 ominaisuutta. Laittaisin tähän siihen linkin, mutta itse uutinen ehti kadota jonnekin. Ehdin kuitenkin printata sen.

Kenenpä elämänlaatua hyvän johtajuuden hallinta ei parantaisi. Me tarvitsemme johtajuuden kykyjä jo pelkästään itsemme kanssa, itsemme ohjaamisessa, mutta yhtä hyvin suhteessa lapsiin, vanhempiin, puolisoon, työtovereihin. Kaikissa tilanteissa hyvä johtaja on vahvoilla.

Ensimmäinen näistä ominaisuuksista - huom. siis ensimmäinen ja kaikkein tärkein - on olla hyvä valmentaja, keskustella kasvotusten ihmisten kanssa (alkutekstissä alaisisten) ja tarjota jokaiselle heidän vahvuuksiinsa pohjautuvia ratkaisuja.

Tämähän on aivan mahdottoman hyvä ohje, joka kannattaa muistaa kaikissa tilanteissa, joissa on muiden kanssa. Tällaisia valmentajia ja johtajia tarvitaan kaikkialla. Tekee jopa mieleni sanoa, että tällaisia johtajia me kaikki kaipaamme ympärillemme. Mikäpä on mukavampaa kuin se, että joku tulee tarjoamaan minulle juuri omien vahvuuksieni mukaisia ideoita tai tehtäviä.

Toinen on delegoida valtaa tiimille eikä puuttua kaikkiin yksityiskohtiin, mutta olla saatavilla, jos ryhmä tarvitsee neuvoja. Tätäkin tekniikkaa voisi varmasti käyttää laajemminkin kuin vain työpaikalla.

Kolmas on osoittaa mielenkiintoa tiimin jäsenten menestykseen ja henkilökohtaiseen hyvinvointiin, opetella tuntemaan toiset. Tässä tullaankin sitten amerikkalaisen ja suomalaisen energiasykkeen eroihin. Ehkäpä noin on hyvä, mutta aluksi voisi olla outoa ja jopa pelottavaa, jos pomo tulisi kysymään mitä teen vapaa-ajallani. Mutta voi olla, että tilanne on muuttunut. Itse olen ollut oikeissa firmoissa töissä viimeksi 70-luvulla, joten asiat ovat saattaneet muuttua ainakin joillakin aloilla.

Neljäskin on asia, jota kannattaa miettiä: auta alaisiasi priorisoimaan työitään ja käytä valtaasi poistaaksesi esteitä heidän tieltään!

Näin jos olemme toinen toistemme valmentajajohtajia ja teemme lisäksi elämäntanssiharjoituksia, niin eiköhän tämä maailma tästä parane!

Rakkaudella
Matti
Enkelimaa.fi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: parisuhdeongelmat, parisuhdeharjoitus, hyvä johtajuus

Hyvinvointi ja vaalit

Torstai 10.2.2011 klo 2:08 - Matti Kuusela

Viime päivinä pohdiskeluni ovat menneet lujaa. Yksi suuria oivalluksia on se, miten tärkeää on, että me uskallamme työstää loppuun saakka sen mitä koemme - ainakin mielessämme.

Ihmeellisesti yhteiskunnassamme on saanut vallat aivan päinvastainen näkemys:

Päättäjille on annettava työrauha. - Miksi? Meidän yhteisistä asioistamme täällä on kysymys!

Ei pidä ajatella negatiivisesti. - Jos valittaa jostakin mikä on huonosti. Totta, ei kukaan halua kuunnella valitusta. Sen sijaan on tärkeää ajatella ja tuntea itse valmiiksi se mitä kokee. Jos työnnämme jatkuvasti syrjään kaiken sen mitä koemme ympäristöstämme tai jos jätämme omat tuumailulle kesken, menetämme helposti oman voimamme tunteen. Silloin me uuvumme helposti.

Uupumus on paljolti sitä, että ensin en uskalla ja sitten en enää jaksakaan ajatella, kun käsittelemättömiä asioita kertyy ylimäärä sisäisiin varastoihin.

Enkelimaa-vastaus onkin: ajattele aina se mitä itse koet oikeaksi! Ei sinun tarvitse kaikkea ryhtyä itse toteuttamaan. Jo se että ajattelee yhteiskunnallisia asioita ja tuo mielikuvansa sellaiseen muotoon, että se tyydyttää itseä, on luovuutta ja vaikuttamista. Silloin enkelit pääsevät vaikuttamaan kauttamme.

Itselleni olen nyt päättänyt sallia ajatella uuteen muotoon koko vaalijärjestelmän. Olen kokenut niin voimakkaasti - kuten useat muutkin - miten vähän nykymuotoisella äänestämisellä voidaan saada aikaan. Ehkä vaihtaa joku, ehkä tuoda joku uusi esille. Siinä kaikki. Mutta vaikuttaako se todella asioihin?

 

Uusi vaalijärjestelmä ja eduskunta

Eduskuntavaaleihin voi osallistua keräämällä riittävän määrän kannatusnimiä, olkoon se vaikka viisikymmentä, mutta määrää voi rauhassa miettiä. Osallistumiseen riittää oma päätös ja halukkuus.

Ehdokkaista kootaan ehdokaskirja, jossa on jokaisella oma sivunsa valokuvineen, perustietoineen ja ohjelmineen. Se antaa kaikille yhtä hyvät mahdollisuudet, pelkällä rahalla ei enää pääse eduskuntaan, sillä muu vaalimainonta on kiellettyä. Ehdokaskirja jaetaan jokaiseen talouteen, ja siihen osallistumisesta peritään nimellinen maksu.

Puolueet eivät siis enää aseta ehdokkaita.

Eduskuntaan valitut eivät ole enää puolueiden vaan oman itsensä edustajia. Jokainen edustaa parhaalla kyvyllään omaa totuuttaan ja parasta näkemystään. Silloin me voimme mielekkäästi valita arvostamiamme henkilöitä, koska tiedämme heillä itsellä olevan sananvaltaa.

Kaikki kansanedustajien painostaminen tai pakottaminen on kiellettyä. Kaikki puolueikuri poistetaan täydellisesti.

Kansanedustajat voivat liittyä vapaasti erilaisiin ryhmiin asian mukaan, mutta nämä rymätkään eivät voi päättää keskenään jäsentensä äänestämisestä. Jokaisen edustajan vapaa oman tunnon äänioikeus on, vanhaa sanontaa käyttääksemme, pyhä.

Koska valitut edustajat eivät enää ole puolueiden edustajia, puolueet ja niiden etuisuudet nykymuodossa lakkaavat. Siinä ei menetetä mitään, sillä jo nytkin ne teettävät olennaiset vaaliohjelmansa mainostoimistoissa.

Tällä me pääsemme alkuun. Tärkeintä on ehdokkaiden vaalitiedotuksen tasa-arvo ja kansanedustajien riippumattomuus mistään muusta kuin omasta parhaasta ymmärryksestään ja tahdostaan. Sillä tavoin voi muodostua todellinen kansan eduskunta.

 

Luova ajattelu

Olen aivan vakavissani näiden ajatusten suhteen, ja usko vain, että näiden ilmaiseminen ja piilossa pysymisen pelon voittaminen tuntuu hyvältä ja vahvistavalta.

Vanhastaan on ajateltu, että mielipiteiden pitäisi taistella keskenään ja että huonoja mielipiteitä pitäisi aina vastustaa ja kritisoida. Mutta ei asia olekaan niin. Enkelimaassa jokaista rohkaistaan esittämään oma näkymyksensä ja ajattelemaan se ja täydentämään sitä mahdollisimman pitkälle. Ja häntä kiitetään siitä mikä hänen luovassa ajatuksessan on hyvää, sillä sehän tulee jokaisen hyväksi, sen lisäksi että on kehittäjälleen hieno saavutus.

Kun mahdollisimman moni esittää hyviä ajatuksia, ne eivät voi olla vaikuttamatta todellisuuteen. Kun elämään virtaa runsaasti hyvää keskustelua ja uutta henkistä voimaa, päättäjät väkisinkin ryhdistäytyvät ja alkavat toimia jälleen kansan hyväksi.

Aidot ja hyvät ajatukset, tunne ja tahto ovat sellaisia, joiden kehittämiseen enkeliystävämme tulevat mielellään mukaan, ja silloin myös he voivat inspiroida meitä.

Matti Kuusela

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvinvointi, vaalit, luovuus, enkelit, ajattelu, eduskunta, eduskunnan uudistaminen