Matin blogi

Ihanteista ajan virtaan

Maanantai 14.7.2014 klo 14:10 - Matti Kuusela

Tässä kesälämmössä lueskelin juuri keveysti Steinerin englanniksi käännettyjä esitelmiä From Buddha to Christ. Olin valinnut tämän kirjan koska se oli niin pienikokoinen, että se mahtui hyvin taskuun.

Lueskelin vain jo aikaisemmin alleviivaamiani kohtia. Heti ensimmäisellä sivulla tuntui kodikkaalta, kun Steiner sanoo, miten henkisen tutkimuksen tuloksista oikein käytettynä virtaa sydämiimme henkistä elämää. Ja vähän myöhemmin hän lisää, miten nämä henkisen tutkimuksen tulokset voivat ja niiden tulee virrata suoraan elämään.

Ja niinhän se juuri on. Nykyaikana on mahdotonta ajatella henkistä tietoa, joka säilyy vain salaisuutena pienissä piireissä. On ollut aikoja, jolloin se oli välttämätöntä, mutta nyt ei ylipäänsä voi olla henkisiä totuuksia, jotka eivät elä ja laajene ihmiskunnan käyttöön. Henkinen tieto, joka ei loista maailmaan ja lämmitä ihmissydämiä juuri tässä elämässä, menettää kykynsä olla todellista ja aitoa hengen ilmoitusta.

Ihanteet

Kolmannessa alleviivauksessani Steiner kirjoittaa: "Meidän tehtävämme ei ole saarnata ihanteita vaan tuoda ravintoa ihmissieluille, henkisen viisauden, aidon veljeyden ja todellisen ihmisyyden ravintoa."

Tuosta voi oivaltaa, että ihanteiden on siis oltava jotain sellaista, mikä nousee jokaisen ihmisen omasta sisämmästä. Niitä ei kukaan toinen ihminen voi määrittää toiselle. No, ehdottomasti niistä voi keskustella silloin kun se on sopivaa, mutta emme voi vaatia toisia noudattamaan omia ihanteitamme. Voimme vain elää ihanteissamme ja pyrkiä mahdollisuuksiemme mukaan toteuttamaan niitä omassa elämässämme ja oman elämämme kautta.

Ihanteet ovat tärkeitä paitsi koko ihmiskunnan tulevaisuuden luomisen kannalta, myös menneisyyden kannalta. Kun Steiner sitten lausuu, miten jopa tänään menneisyyden suurten opettajien voimat virtaavat meidän hienompiin kehoihimme, voimme ymmärtää, miten ihanteet avaavat meidän korkeampia olemustasojamme henkisen kehityksen ja suurten opettajien voimille.

Tulevaisuus ja menneisyys

Sisäisenä kuvana näen, miten sisäiset ihanteet ovat kuin tulisoihtuja, valon leimuja, joiden kautta menneisyys virtaa mahtavana tulevaisuuteen - ja tulevaisuus menneisyyteen. Aivan, aika virtaa kahteen suuntaan: menneisyydestä tulevaisuuteen fyysisellä tasolla, mutta tulevaisuudesta menneisyyteen korkeammalla tasolla.

Ei voi enää kestää kauaa ennen kuin tämän ajan kaksisuuntaisuus ja sen jälkeen useammatkin ajan virrat alkavat nousta esiin tieteessä ja yleisessä tietoisuudessa. Mutta sitä odotellessa voit tehdä seuraavan yksinkertaisen harjoituksen:

Ojenna kätesi suoraan eteenpäin ja nosta sitä hiljaa ylöspäin. Samanaikaisesti kuvittele, että kätesi onkin ollut ojennettuna ylös ja lasket sitä hiljaa alaspäin. Kun olet ensin harjoitellut yhdellä kädellä, voit laajentaa harjoitusta molemmille käsille ja jaloille ja tehdä siitä vähitellen yhä monipuolisemman.

Tämä harjoitus tekee sinut tietoiseksi näistä kahdesta vastakkaisesta virrasta oman kehon piirissä. Suuremmat ajan puitteissa näiden kahden vastakkaisen virtauksen ero on suurempi, mutta tällainen harjoitus auttaa sinua vapautumaan siitä pelkästään fyysiseen maailmaan perustuvasta kokemisesta, joka on nykyisin tarttunut meihin niin voimakkaasti.

Tämäntyyppisiä harjoituksia opetettiin ennen vanhaan esimerkiksi Nepalin kuninkaallisille, mutta ajat ovat muuttuneet erityisesti arkkienkeli Mikaelin ja luonnollisesti hänen taustallaan Kristuksen vaikutuksen seurauksena monet asiat, joita aikaisemmin valmisteltiin pienissä piireissä, tulevat nyt yhä enemmän koko ihmiskunnan omaisuudeksi.

Henkinen todellisuus siis on, että kun jotain virtaa yhteen suuntaan, sillä on vastavirta olemassaolon toisella tasolla. Pyrkiessämme pois duaalisuudesta eli kaksinaisuudesta me emme voi hypätä suoraan johonkin aivan muuhun tajuntaan, vaan meidän on alettava elvyttää tätä kahden virran todellisuutta. Vuorisaarnan pahan vastustamattomuus liittyy siihen.

Ja meidän on tärkeää huomata, että emme voi vaikuttaa ainoastaan tulevaisuuteen, vaan myös menneisyyteen. Jos ajattelemme, mitä menneisyys todella on, niin huomaamme, miten liikkuvaisia ja arvioinnille alttiita ovat kaikki menneet tapahtumat. Jos oikein ajattelemme, mikä olemassaolon taso menneisyydessä olisi täysin liikkumatonta, täysin muuttamatonta, niin huomaamme, että se käy miettiessämme yhä ohueammaksi ja ohuemmaksi. Toistaiseksi salaperäisellä tavalla menneisyys ja tulevaisuus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Meidän jokainen tekomme ja jokainen valintamme, jokainen ajatuksemme vaikuttaa siihen, miten menneisyys muuttuu kauttamme tulevaisuudeksi, ja miten tulevaisuus taas muokkaa menneisyyttä uudeksi. Ihanteet ovat tässä virrassa yksi merkittävä valaiseva soihtu.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aika, ihanteet, menneisyys, tulevaisuus, henkisyys, harjoitus

Elävä tietoisuus ja hengen sankaruus

Keskiviikko 11.6.2014 klo 20:50 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Jatkan vielä eilisestä. Joulupäiväesitelmiksi kutsutun sarjan päätösesitelmässä Steiner yrittää tuoda kaikin mahdollisin keinoin kuulijoille ymmärrettäväksi, miten tärkeä asia henkisyys on koko ihmiskunnalle. Hän puhuu siitä, miten ilman henkisiä käsitteitä ja ilman henkistä elävää ajattelua voi syntyä sukupolvi, joka ei ennen syntymäänsä saa henkisestä maailmasta riittävästi eväitä henkiseen elämään maan päällä.

Usein ei tule ajatelleeksi, miten tärkeää henkinen tietoisuus maallisessa elämässä on henkiselle elämälle henkisessä maailmassa. Maan päällä me voimme kehittää sellaisia ajatuksia ja sellaista tajuntaa, joka pystyy ottamaan uuden henkisen tiedon vastaan hedelmällisellä tavalla.

Ilman henkisiä käsitteitä ja joustavaa ajattelua me voimme toki nähdä ja kokea henkisessä maailmassa kuolemamme jälkeen... mutta ilman sopivia valmiita henkisiä ajatusmuotoja me emme välttämättämättä tiedä, mitä me koemme, mikä sen merkitys on, puhumattakaan siitä, että me pystyisimme tuomaan tuon uuden tiedon hedelmällisenä maan päälle. 

Tulevaisuuden sukupolvet - nyt

Tuossa esitelmässä uudenvuodenpäivänä 1924 Steiner sanoo:

"...tulevaisuudessa voi syntyä sukupolvi, jolla ei ole ymmärrystä, ei mitään mahdollisuutta soveltaa elämässään (henkisiä) ideoita, niin että elämä ideoissa (ihanteissa) voi kokonaan kadota maan päältä. Silloin maan kansoittaisi vain sairaalloinen, pelkästään vaistonvaraisesti toimiva ihmiskunta. Kehnot tunteet ilman henkisten ideoiden suuntaa antavaa voimaa saisivat otteen ihmiskehityksestä."

Kun luin noita rivejä, tuli kumma ajatus, että hei, tuollaistahan elämä nykyaikana juuri on. Etenkin jos ajattelee poliittista elämää, niin milloin me olemme kuulleet kansanedustajilta tai ministereiltä jostain ihanteesta, jota kohti voimme pyrkiä.

Jos äänestysprosestit ovat pieniä ja puolueiden ohjelmat samankaltaisia, niin sehän johtuu juuri siitä, että henkisen ajattelun ja henkisten ihanteiden voima on päässyt katoamaan.

Paikka jossa puhua

Kun tuohon edelliseen kuvaan vertaa sitä, mistä Steiner jatkoi edellistä esitelmäänsä, tulee ihmeellinen tunne, kun alkaa tajuta, millaisten henkisen keskuksen - ja sitten tietysti useamman - luomista Steiner piti mahdollisena, mutta mikä sittemmin ei kuitenkaan pystynyt toteutumaan maan päällä. Ensin hän mainitsee, että aito näkymä henkiseen maailmaan voi luoda ihmisessä vastuun tunnetta, ja sitten hän jatkaa:

"Ja täällä Dornachissa on oltava pakka, jossa niille ihmisille, jotka tahtovat kuulla, on paikka, jossa voidaan puhua henkisen maailman kaikista tärkeistä ja ajankohtaisista kokemuksista."

Steinerin suunnittele Johannestalo oli rakennettu juuri tuollaista puhetta varten, mutta se oli jo palanut tuhopolton seurauksena. Steiner piti vielä mahdollisena uutta nousua, mutta esteet olivat liian suuria eikä hän elänyt enää kauaa tuon esitelmän jälkeen, vaikka jäljellä olevana aikanaan hän pystyi jättämään ihmiskunnalle valtaisan tietolahjan, jota ei vieläkään ole lähimainkaan saatu avatuksi maailmalle, tai käännetyksi suomeksi.

Mutta sitten voi kokea, että vaikka meillä ei nykyaikana ole sellaista arkkitehtuuria, joka voi tukea henkistä ilmaisua ja puhua meille hengen kieltä, kuten Steiner tarkoitti, niin toki me kuitenkin jokainen omassa itsessämme voimme olla sellaisia Johanneksia, tai vaikkapa hengen sankareita, jotka kykenevät luomaan oman Johannestalonsa omaan auraansa.

Ihanteiden voima

Yhä vahvemmin minusta näyttää siltä, että ihanteet voivat juuri olla henkisen maailman heijastusta meissä. Ihanne on enkeleiden puhetta, joka saa meissä meidän oman henkisen toimintamme perusteella oman yksilöllisen muodon. Uskon että meillä jokaisella on lupa kehittää tällaista hengen sankaruutta, rohkeutta ja luottamusta, joka jälleen lähentää henkisiä maailmoja ja ihmiskuntaa toisiinsa.

Rakkaudella
Matti

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Kuva Steinerin itse laatimasta Johannestalon eli Ensimmäisen Goetheanumin sisätilan pienoismallista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen tietoisuus, Steiner, ideat, ihanteet, henkisyys

Elämä ja henkiset ihanteet

Keskiviikko 11.6.2014 klo 0:44 - Matti Kuusela

Kun uusi antroposofinen seura perustettiin vuodenvaihteessa 1923-24, Steiner piti näiden päivien aikana esitelmäsarjan, jossa on koetti saada ihmiset ymmärtämään syvemmin, mitä oikein maailmankehityksessä on menossa, ja millaista henkistä työtä tarvitaan ja miksi.

Tuon sarjan viimeisessä esitelmässä uudenvuodenpäivänä Steiner puhuu uskomattoman syvällisiä asioista. Hän selvästi avaa sydämensä ja pyrkii antamaan kaiken mahdollisen, mutta jotenkin näistä sanoista kokee, että asiaa on niin paljon, on niin paljon uudistettavaa, on niin paljon sanottavaa, että milloinkaan ei tule sellaista hetkeä, jolloin voisi kertoa kaiken.

Maailmanuni

Tuon esitelmän alussa Steiner huomauttaa, miten monet maailman johtohenkilöt elävät kuin materialistisessa maailmanunessa, heräämättä koskaan hengen todellisuudelle. Vähän myöhemmin hän jatkaa tästä teemasta, miten ihminen, jos hän sattuisi pääsemään henkisen maailman kokemiseen nykyajan, tai sen ajan, normaaleilla käsitteillä, hän lamaantuisi henkisesti niin, että palattuaan tietoisuudellaan takaisin fyysiseen maailmaan, hän joutuisi kokemaan ajatusten ja ideoiden tyhjyyttä.

Ja sen takia henkinen maailma ei myöskään voi päästää ihmisiä varsinaiseen henkiseen kokemukseen!

Me olemme siis tilanteessa, jossa meidän on kehitettävä sisäisiä voimiamme ymmärtämään henkisiä käsitteitä voidaksemme päästä henkisen maailman yhteyteen.

Ja miksi tuo henkinen yhteys on niin tärkeä? Siksi, että maailman ja ihmiskunnan kehitys on todellakin jatkuvaa - kehitystä. Aikaisemmin kehityksen ongelma ei ollut niin suuri, koska henkisestä maailmasta tuli ihmiskuntaan jatkuvasti uusia ideoita välittäjien kautta, mutta nyt kun vastuu henkisestä kehityksestä on yhä enemmän meillä tavallisilla ihmisillä, meillä jokaisella, me olemme niitä, joiden on löydettävä uusia ideoita, joita henkisestä maailmasta annetaan.

On tärkeää, että ihmiset voivat ottaa nuo hengen uudet virikkeet vastaan mahdollisimman aikaisin, siinä vaiheessa, jolloin me olemme vielä sisäisesti vapaita miettimään niitä ja toteuttamaan niitä.

Maailman henkinen rakenne näyttää olevan sellainen, että välttämättömät uudistukset tosin tapahtuvat, ainakin jossain määrin, mutta toivottaman myöhään. Ja silloin kun ne tapahtuvat ulkoisen välttämättömyyden pakosta, niiden siunauksellisuus ei ulotu lähellekään sille tasolle, mikä niillä voisi olla.

Ihanteet

Meidän aikanamme ihanteista puhuminen tuntuu oudolta, koska meillä ei oikeastaan ole ihanteita enää. Siis todellisia henkisiä, vapaita sisäisiä ihanteita, joiden kokemuksessa meidän sydänliekkimme leimuaa innostusta.

Steiner puhui dramaattisesti siitä, miten nykyajan abstrakteilla ja tunneköyhillä käsitteillä varustettuina ihmiset eivät kykene enää kuolemansa jälkeen saamaan henkisessä maailmassa uusia ihanteita maan päälle tuotavaksi, koska heillä ei ole selleisia käsitteitä ja ajatusmuotoja, joihin liittää nuo ihanteet.

Sen tähden meidän on tehtävä nyt kaikkemme luodaksemme sellaisia ajatuksia ja sellaista ihanteellisuutta, joka kykenee hedelmöittymään henkisen maailman anneilla, niin meditaatiossa ja yön aikana kuin kuoleman ja syntymän välisenä aikana.

Matti

steiner2_180.jpg

Rudolf Steiner

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ihanteet, ihanteettomuus, ideat

Henkiset yhteisöt

Keskiviikko 25.9.2013 klo 2:10 - Matti Kuusela

Yleensä enkelit toimivat yksityisten ihmisten kanssa ja ryhmien kanssa toimivat korkeammat enkelit, arkkienkelit. Enkelien yhteys meihin tapahtuu paljolti ajatusten välityksellä, ajatusten, jotka ovat tuntemisen ... pehmentämiä. Vai onko parempi sanoa: jotka tunteet tekevät joustaviksi, mukautuviksi, taiteellisiksi, kuunteleviksi. 

Kun ajattelun aluetta ihmisessä on varsinaisesti pää, elävät tunteet sydämissä tai sydämen ja keuhkojen yhteisessä virtauksessa ja sykkeessä. Silloin kun ryhmä ihmisiä kykenee näin avautumaan, voi arkkienkeli tulla mukaan ja antaa korkeampaa tietoa ja ymmärrystä. Se on tietoa ja ymmärrystä, jossa taiteellinen joustavuus ja toinen toistensa kuuleminen on mukana. Kun jokin ryhmä tai yhteisö vanhenee, se on aina vaarassa jäykistyä, jolloin tuoreiden ja avointen tunteiden sijaan esiin alkavatkin nousta tunteiden ja ajatusten varjot. Silloin ei uutta henkistä sisältöä pääse virtaamaan ryhmään enkelimaailmasta, vaan kaikki tulee yhä enemmän ennaltatiedetyksi ja ennalta-arvattavaksi. Siksi jatkuva uudistuminen on niin tärkeää. Ja uudistuminen merkitsee myös yhteisön tai ryhmän jäseniltä jatkuvaa avautumista ja itsensä alttiiksi panoa. Se on myös sitä pehmeyttä, joka on todellista voimaa, sisäistä voimaa.

Lainaan tässä lyhentänen joitakin otteita Rudolf Steinerin veljeskuntia ja olemassaolon kamppailua käsitelleestä esitelmästä vuodelta 1905 Berliinissä. 

Yhdistys merkitsee mahdollisuutta, että korkeampi olento voi ilmaista itseään yhteen liittyneiden jäsenten kautta. Se on kaiken elämän yleinen periaate. Viisi ihmistä, jotka toimivat sopusointuisesti yhdessä, niin ajattelussa kuin tunteissakin, ovat enemmän kuin viisi. Uusi, korkeampi olemus on heidän keskuudessaan, ja niin tapahtuu jo kahden ja kolmenkin kesken.

"Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän kanssaan." Jotain aivan uutta syntyy yhteisön kautta, sellaista mikä ei ole vain osanottajien summa. Mutta se syntyy vain, kun yksi elää toisissa, kun yksilö ei ammenna voimaansa ainoastaan itsestään, vaan myös muista. Mutta niin voi tapahtua ainoastaan silloin, kun hän elää muissa epäitsekkäästi.

Näin ovat ihmisyhteisöt salaperäisiä paikkoja, joihin korkeammat henkiset olennot laskeutuvat vaikuttaakseen yksityisten ihmisten kautta, niin kuin ihmissielu vaikuttaa kehon kokonaisuuden ja jäsenten kautta.

Meidän materialistisena aikanamme ei aina ole helppo ymmärtää, että se ei ole vain symbolista vaan todellista, mitä korkeimmassa mitassa. Siten hengentutkija puhuu täysin todellisista henkisistä olennoista puhuessaan kansanhengestä tai kansansielusta, perheenhengestä tai minkä tahansa yhteisön hengestä. 'Tavallisin aistein näitä henkiä ei voi nähdä, mutta ne ovat olemassa näissä yhteisöissä vaikuttavien ihmisten veljellisen rakkauden ansiosta.

Yhteisöissä yhdessä vaikuttavat ihmiset ovat kuin taikureita siinä mielessä, että he kutsuvat piiriinsä korkeampia olentoja. Ei tarvita mitään erityisiä henkisiä merkkejä, kun veljellisessä rakkaudessa vaikutetaan yhteisössä. Korkeammat olennot tulevat niissä todellisiksi. Liittyessämme yhteisöön (jossa yhteinen rakkaus ja toinen toistensa hyväksyminen vallitsee) me vahvistumme, ja tuo vahvistuminen ulottuu aina meidän fyysiseen elimistöömme saakka.

Kun me toimimme tai puhumme tällaisen yhteisön jäseninä, ei meissä puhu ja toimi yksittäinen sielu, vaan yhteisön henki. Siihen sisältyy tulevaisuuden ihmiskunnan henkinen edistys, toimia yhteisöjen pohjalta.

Tulevaisuuden tehtävänä on perustaa jälleen veljeskuntia, ja nimenomaan henkiseltä pohjalta, sielun korkeimpien ihanteiden pohjalta.

Nykykielellä on veljeskunnat luonnollisesti ymmärrettävä yhteisöksi, joissa vaikuttavat sekä miehet että naiset, miehiset ja naiselliset voimat. Vielä henkisemmin meidän on oivallettava, että juuri kosmisnaisellinen henkisyys on sitä, mitä yhteisöt tarvitsevat puhtaassa ja epäitsekkäässä muodossa, jotta korkeampi minä, Kristus-minä voi astua mukaan yhteisöön. Tuon naisellisuuden voiman toinen nimi on Sofia, maailmanviisaus. Ja yksityisissä ihmisissä Sofia ilmenee sielullisesti Mariana, tai oikeastaan kolmena Mariana, sillä ihmissielussa on useampia ulottuvuuksia, jotka jokainen tarvitsevat oman Mariansa, aivan niin kuin Golgatan ristin äärellä oli kolme Mariaa: Magdaleena, Kleopaan vaimo (josta lähiaikoina lisää) sekä Jeesuksen äiti.

Materialistis-miehisesti me ajattelemme helposti, että kovuus on vahvaa ja voimakasta, mutta nyt kun me olemme siirtymässä miehisen kulttuuriin painotuksesta uuteen naiselliseen kulttuuriin, meille tulee yhä enemmän ymmärrettäväksi, miten naisellinen elämänvoimien virtaavuus ja pehmeys on kovuutta voimakkaampaa.

Yhteisössä sen oivaltaminen on aivan keskeistä: ei taistelua vaan myönteisyyttä. Myönteinen ja kehittyvä minuus oppii yhä enemmän perustumaan elämään ja selkeytyviin tunnevoimiin. Ja silloin henkiset enkeliystävämme voivat tulla yhteisöissä tai ryhmissä mukaamme niin, että ryhmästä tulee enemmän kuin osanottajien summa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkiset yhteisöt, henkinen, yhteisöllisyys, ihanteet, Rudolf, Steiner