Matin blogi

Ihminen maailman laajuuksissa

Keskiviikko 15.2.2017 klo 0:18 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Olen viime aikoina lukenut jälleen Steinerin esitelmiä papeille, jotka halusivat hänen apuaan ja ja jotka sitten perustivat Kristiyhteisön. Joskus tulee vastaan esitelmiä, joissa kokee miten Steinerille avautuu kuin jumalallinen mahdollisuus kertoa juuri siitä, mikä hänestä on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta.

Usein kokee, miten häne koettaa saada ihmisiä ymmärtämään, ja sitten yhtäkkiä on sellainen tilanne, jossa kaikki on kohdallaan. Tällainen tunne tulee eräästä vuoden 1924 esitelmästä, joka on näiden papeille pidettyjen esitysten neljännessä kirjassa. Siinä on kertoo ihmeellisen avoimella eläytymisellä siitä ihmisen kehityksen merkittävästä kohdasta, jossa Aatami kulkee Paratiisin puutarhassa ja nimeää siellä kohtaamiaan olentoja. Steiner lausuu, miten äärimmäisen merkittävä kosminen kokemus se oli, että Aatami näin saattoi kuin Jumalan helmoissa ollessaan tehdä tätä työtä, nimetä.

Nimeämisellä on Raamatussa muulloinkin tärkeä osuus. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa se tulee esiin, Jeesus nimittää tulevan apostolinsa nimen Pietariksi. Niin se ilmaistaan.

Koen että nimi tässä mielessä on jotain vielä henkistä ja yliaistista, johon meidän tavallinen ajattelumme ei nykyaikana yllä. Mutta heti tämän nimi Jumalan kanssa tapahtuvan nimeämisen jälkeen Steiner siirtyy puhumaan varsinaisesta ihmisyydestä. Siinä hän kertoo hyvin yksinkertaisin ja jopa runollisin käsittein, miten meidän ihmisen on voidaksemme todella nimittää itseämme ihmisiksi, opittava laajentumaan kolmeen suuntaan:

- Meidän on opittava tuntemaan, miten me juurrumme maahan.
- Meidän on opittava kohoamaan korkeuksiin.
- Meidän on opittava havaitsemaan maailmanlaajuudet ympärillämme.

Alkukasvi.jpg

Tiedostamisen kolme suuntaa

Näihin kolmeen suuntaan ulottumiseen sisältyy siis oikeastaan ihmisyyden kehityksen salaisuus. Jokaisessa suunnassa odottavat omat tehtävänsä ja opetuksensa, joista voi sanoa, että jumalat ovat ne meille antaneet.

Osan suhteen me olemme vielä täysin unessa. Juuri maan syvyyden ovat alueita, joista emme saa juuri mitään tietoisuuteemme. Osan suhteen me olemme kuin unennäkijöitä. Sellaisia ovat taivaan korkeudet, joista meillä silloin tällöin on aavistuksia tai tuntemuksia. Ja osassa alamme olla jo hereillä, kun katsomme sitä maailmaa, joka muodostaa välittömän ympäristömme.

Ja sitten on se minä, joka kaikkia näitä suuntia tarkastelee.

Maata ajatellessaan voi miettiä, miten meidän kehomme jokainen osa, korvat, silmät, elimet, ovat enemmän tai vähemmän maan voimien muovaamia. Voi miettiä, aivankuin kosmisesti, miten maan salaperäiset voimat todellakin muovaavat meitä.

Mutta hyppään nyt siihen kohtaan, joka minua tänään erityisesti kosketti. Tällä kohden Steiner puhuu tunteenomaisesta syventymisestä maan perustoihin.

Kasvien valoele

Hän lausuu syvästi, että ennen kuin me ihmiset voimme yltää oman olemuksemme syvyyksien kokemukseen, on meidän ensin pystyttävä syventymään maan syvyyksiin.

"Kun näemme kasvien versovan maasta, on meidän omaksuttava syvempi hartauden tunne, kunnioituksen tunne, joka antaa meidän havaita kasvin jokaisessa osassa jotain itsestämme, jotain mikä tulee esiin aivan kuin sen ilmauksena, mitä maan sisällä tapahtuu.

Meidän on todellakin alettava ymmärtää, mitä tapahtuu maan syvyyksien ja taivaan laajuuksien vuorovaikutuksena. 

Katsokaa miten kukkiva ruusu kohoaa maasta, nähkää itseensä kietoutuvat ruusunnuput suhteellisessa pienuudessaan, ja täydenkää tämä kuva maan keskipisteestä kohoavalla mahtavalla valoruusulla, jonka jumalten valoeleet täyttävät. Näiden valoeleiden on herättävä, jotta nukkuva ruusu voi kehittyä ylöspäin nupuksi. Jokaisen uinuvan ruusunnupun yhteydessä te voitte kokea maan perustoissa heräävän, luovan, elävän valoruusun.

Ja näin on kaikkien kasvien laita.

Katsokaa maan vihertävää kasvipeitettä ja tuntekaa, mitä maan perustoista versoaa vihreänä. Katsokaa sitä maan syvyyksien valoa, mikä täyttyy syvällä violetilla, joka tahtoo elävöittävänä voimana aaltoilla maailmaan."

Tämä oli vain pieni osa koko meditaatiosta. Mutta jo tämä kertoo tuntemisen tärkeydestä. Steinerin esitykset ovat monasti niin vaativia ymmärtää aivan puhtaasti ajattelun kannalta, että jää helposti huomaamatta, miten hän yhä uudelleen ja uudelleen, myös esoteerisessa koulussa, korostaa tunteiden kehittämisen merkitystä.

Meidän on kyllä ensin ajateltava, mutta sitten meidän on harjoitettava saman kohteen tuntemista. Eläydyttävä sen tunteeseen. Ja vähitellen tästä tuntemisesta alkaa kehittyä vielä syvempi tiedostamisen voima kuin ajattelu on!

Jumaläidin vaatteet

Hän kertoo esimerkkinä vanhan tarinan, jonka mukaan iltarusko syntyy, kun jumaläiti ripustaa vaatteesa illalla tuulettumaan. Me voimme tutkia mitä tiede kertoo värien muodostumisesta taivaalla, mutta syventyminen tällaisen kansantarinan sisäisyyteen, sen naiiviin kuvamaisuuteen, on kuitenkin moninverroin viisaampaa kuin oppinein astronomia. 

Ja miksi? Vastaan nyt itse: Koska tämä lapsenomainen asennoituminen avaa meille vähitellen niitä portteja, joiden kautta me voimme kulkea niiden maailmankaikkeuden luovien voimien, enkeli- ja jumalolentojen piiriin, jotka ovat näiden havaitsemiemme ilmiöiden taustalla.

Ja vielä. Maailmanlaajuuksiin eläytyessämme me voimme Steinerin mukaan aivan hyvin nähdä taivaalla loistavat tähdet jumalhenkisten olentojen silminä. Sillä ne ovat sitä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: ihminen, ihmisyys, Steiner, meditaatio, papit, maa, kasvit, valoruusu, tähdet

Kristus ja minuuden tie

Keskiviikko 1.2.2017 klo 23:50 - Matti Kuusela

Kohti minän kehitystä

Kuka minä olen, on yksi elämän suuria kysymyksiä. Hengentiedon pohjalta tiedämme, että meidän alkuperäinen minuutemme on henkisten olentojen antama. Elohim-olennot eli muodonhenget antoivat omasta olemuksestaan ihmisellä minän tämän maapallon kehityksen aikana.

Toisaalta he loivat ihmisolemuksen paljon aikaisemmin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan he loivat jo paljon varhaisemmassa vaiheessa ihmisolemuksen niistä henkisistä aineksista, joita oli kehitetty jo maan tai yhtä hyvin aurinkokuntamme kolmen aikaisemman inkarnaation aikana.

Kristus_plastiliini_Steiner.jpg

Maan kehitysvaiheet

Olemme jo aikaisemminkin puhuneet siitä, miten nykyistä kosmosta valmisteleva ensimmäinen aurinkokunta muodostui pelkästään alkulämmöstä, joka loi ihmisen fyysisen ruumiin alun. Tämän vielä pimeän mutta hyvin elävän maailman voi tuntea syvällä itsessään erityisesti Isän maailmana, alkuperänä, ja toisaalta sinä innostuksen tulen ja alkurakkauden lähtökohtana, josta edelleenkin meidän toimintamme lähtee liikkeelle. Edes vähän sisäistä tulta on oltava, jotta pääsemme vauhtiin. Erittäin hyvä harjoitus on kehittää tätä innostuksen tulta itsessään. Myös hymy on siihen yhteydessä.

Toinen aurinkokunta muodostui valosta ja ilmasta, ja siitä on peräisin meidän elämänvoimiamme ohjaavan eetteriruumiin alku. Tällä valomaailmalla oli myös erityinen suhde Kristukseen ja kasvikuntaan. Se on alkuvalaistumista, idean valoa ihmisessä. Se on ihanaa, voi yksinkertaisesti sanoa.

Kolmas aurinkokunta on hyvin erimuotoinen kuin kaksi ensimmäistä. Siinä alkaa jo muodostua aineen vastustusta. Syntyy vesi. Maailman on kuin eri nopeuksila virtaavaa vettä, tiheimmillään geelimäistä. Tämä vesiaine on niin tiivistä, että se voi alkaa muodostaa sisätiloja, kuin meduusamaista elämää, joissa alkaa kehittyä sielullisuutta. Sielullisuuden kehitys edellyttää, että olemus voi suojata tai ainakin jossain määrin ensin sulkeutua ympärilstöltään.

Sisäinen kehitys

Kaikissa näissä kolmessa vaiheessa kehittyi kuitenkin sisäistä elämää, kun ihmistä korkeammat olennot elivät myös näissä maailmoissa. Ensimmäisen maailman suuri draama oli lämmön ja kylmyyden välillä. Kirjoitimme jo hieman aikaisemmin siitä, että se olento, joka ainoana kykeni itse, omalla olemuksellaan läpäisemään ja sisäistämään tämän lämmön ja kylmyyden perusdraaman, oli hän, jonka tunnemme Kristuksena.

Tai tunnemme oikeastaan hyvin vähän. Nykymaailmassa hänen olemuksensa on peittynyt niin monenlaisten uskomusten, opetusten, yksinkertaistuksien ja väärinkäsitysten taakse, että meidän on häntä usein vaikea tuntia. Mutta voimme oppia.

Tässä ensimmäisessä maailmassa Kristus kulkee kylmyyden läpi vastaavalla tavalla kuin hän nykymaailmassa kulki kuoleman läpi. Kun hän kulkee tai kulki Golgatan mysteerissä läpi kuoleman ja sisäisti sen, hän samalla teki elämän todelliseksi. Se kehollisuuden taso, jossa tämä elämän todellistuminen tapahtui, on ihmisen minä. Ihmisen minä tuli henkisesti todelliseksi, tai ikuiseksi. Tässä sanat eivät ole riittää, vaan meidän kuin aavistettava sanojen taakse, vielä parempi, jos kykenemme ulottamaan edes vähän tuntemistamme sille alueelle.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Ja vielä sisäisempi

Ensimmäisessä maailmassa Kristus siis kohotti maailman fyysisestä alkuperusta osan korkeammalle, objektiivisemmalle tasolle. Se oli kuin maailman alkupilari. Se on se sama pilari, jota egyptiläiset kohottivat ylös obeliskeina, tai jonka voimin suomalaiset esi-isämme nostivat valtavan Kummakiven kallioalustalleen. Se on voima, joka mahdollisti myöhemmin ihmisen pystysuoran asennon, pään muodostumisen erilleen maasta, aistien objektiivisuuden, jopa ihon muodostuksen merkiksi siitä, missä meidän kehollisuutemme raja kulkee. 

Toisessa maan kasvun vaiheessa syntyi siis valo. Valon ihanuuden suuri vastapuoli on erillisyys ja yksinäisyys. Lämmössä olen vielä yhtä maailman kanssa, mutta kun valo alkaa loistaa, ja vaikka se loistaisi kaikille, kuten aurinko tekee, siihen sisältyy yksilöllisyyden ja yksinäisyyden siemen. Tämän yksinäisyyden tai valottomuuden Kristus kävi omassa olemuksessaan läpi niin, että se on mahdollista myös ihmiskunnalle. Todellinen yksilöllisyys ja vapaus eivät voi syntyä ilman että me pystymme kulkemaan myös yksinäisyyden portin kautta. Ja että pystymme sen takaa jälleen kohtaamaan muut ihmiset, kaikki muut olennot.

Myös valo ja pimeys ovat näitä vanhan vihkimystien suuria mysteereitä, ja ne kulkevat kanssamme myös tulevaisuuteen. Ja tulevat tulevaisuudesta meitä vastaan.

Kolmannessa vaiheessa, jossa vesi tulee mukaan elementtinä, jossa ääni tai kosminen musiikki alkaa soida, on mukana jo niin paljon aineen hidastavuutta, että tähän kosmokseen alkaa kehittyä kaksi puolta, valoisampi ja pimeämpi. Silloin syntyi suuri vaara, että silloinen vesi-ihmiskunta alkoi jakaantua valoihmisiin, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä aurinkoon, ja pimeysihmisiin, joita kohtasi vaara unohtaa. Silloin Kristus kävi ihmiskunnan puolesta läpi tämän unohtamisen ja muistamisen välisen portin, meidän kaikkien kuljettavaksi.

Tähän sisältyy jo valtavan paljon, mutta voi miettiä sitä, mikä itselleni jokin aika sitten avautui Valentin Tombergin kirjasta, ja jota pitkään olin ihmetellyt: Viimeinen ehtoollinen on tämän kolmannen maan Kristus-teon muistamista. Tehkää se minun muistokseni. Tarkoittaa, että muistakaan "minut" kosmisesti silloinkin, kun maailma on pimeää, tai yksinäistä, tai kylmää, tai erillistä. Näiden Kristuksen alkutekojen takia, me voimme "muistaa" hänet kaikessa siinä, missä saatamme kokea itsemme erillisiksi tai hyljätyiksi. Näiden kolme suuren alkuteon johdosta hän on aina läsnä ja saavutettavissa, muistettavissa.

Mutta meidän on pyrittävä muistamaan itse, koska meistä ollaan luomassa vapaita, ja vapauden pohjalta luovia olentoja. Tätä samaa tarkoittaa uskonnollinen käsite pelastaja. Mutta voidaksemme ymmärtää, mitä pelastaja tarkoittaa, meidän on vapauduttuva myös ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. On löydettävä juuri oikea keskitie, se kohta missä hartaus ja antaumus kohtaavat tapahtumien objektiivisen kulun.

Kuva: Rudolf Steinerin plastiliiniluonnos ylösnousseen Kristuksen kasvoista.

Toinen kuva: Ruokolahden Kummakivi ja Matti Kuusela. Foto Sinikka Raunio.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minuus, Kristus, lämpö, valo, ihminen, kehitys, pelastaja, yksinäisyys, Tomberg

Henkisyys ja taloussota

Torstai 16.10.2014 klo 2:19 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Kun on syntynyt aikana, jolloin jatkosodan muistot olivat vielä tuoreina ihmisillä, ei olisi millään uskonut, että vielä tässä elämässä joutuu kokemaan, miten virallinen Suomi ja mediasuomi on joutuu suoranaisen taisteluhysterian valtaan. Sillä sitä se on ollut nyt jo yli puoli vuotta.

Muistamme varmaan, miten Ukrainassa tapahtui vallankaappaus, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua outoja asioita. Länsimaat ryhtyivät taloudellisilla pakotteillaan taloussotaan Venäjää vastaan, mikä merkitsee, että paikallinen konflikti laajennettiin tieten tahtoen lännen ja Venäjän väliseksi konfliktiksi.

Jos Ukrainan alueelle olisi haluttu rauhaa, jos lännellä olisi ollut yhtään tahtoa auttaa Ukrainen kansaa, niin siihen olisi ollut helppo vaikuttaa. Neuvottelut ovat erinomainen tie vaikuttaa asioihin etenkin suhteellisen sivistyneissä maissa, tai voisi olla parempi sanoa, että sellaisissa maissa, joissa ei vallitse mitään syvää ja kestävää vihaa jotain toista osapuolta kohtaan. Ja Ukrainassa ei mitään sellaista ollut. Oli vain tarve vaihtaa hallintoa.

Hallinto vaihtui, eikä uudesta hallituksesta tullut mikään ihannedemokratioan edistäjä, mutta niin usein käy vallankaappausten jälkeen.

Taloussodan alku

Muta sen sijaan, että länsi olisi ryhtynyt auttamaan Ukrainaa, julistettiinkin äkkiä kauppasota Venäjää vastaan. Aluksi syyksi ilmoitettiin, että tarkoitus on painostaa Venäjän presidenttiä Putinia vaikuttamaan voimakkaammin Ukrainan itäosan separatisteihin, jotka olivat suuntautuneet voimakkaammin itään kuin länteen tai Kiovan hallitukseen.

Hyvin pian se muuttui. Tahdottiin estää Putinia puuttumasta Ukrainan asioihin. Aluksi muutama kuukausi parjattiin Putinin henkilöä ja sitten ainakin Suomen mediassa vähitellen Putin alkoi jäädä syrjään ja saimme kuulla päivittäin kertomuksia siitä, miten ikävä maa Venäjä on.

Ja kun pakotteita kiristettiin, oltiin olevinaan hämmästyneitä siitä, että myös Venäjä alkoi hyvin hitaasti, vasta useamman kuukauden viiveellä, vastata niihin.

Pakotteet olivat alusta alkaen täysin outo veto, jolle minä ainakaan en pysty keksimään ainoatakaan syytä tai vaikutusta, joka voisi jotenkin auttaa Ukrainaa, ja itse asiassa Ukrainan tilanne onkin vähitelleen jätetty lähes kokonaan syrjään pakotteiden perusteluista. Nyt perustelu on melko yksiselitteisesti se, että ne ovat jonkinlainen moraalinen välttämättömyys Venäjää vastaan.

Media

Minä en nyt puhu siitä, etteivätkö suuravallat tekisi yhtä ja toista. Sekä USA että Venäjä ovat olleet osallisina monenlaisissa kahinoissa ja Afrikassa on säännöllisin väliajoin konfliktejä, joissa surmataan jopa satoja tuhansia ihmisiä.

Se mikä nykyisen konfliktin tekee erityiseksi on se, miten jatkuvalla human interest -uutisoinnilla saatiin aikaan näkemys, että Venäjä on paha ja EU on hyvä, ja sen tähden meidän velvollisuutemme on kiusata pakotteilla venäläisiä liikemiehiä.

Viime viikkoina tähän on lisätty vielä se näkemys, että minkä tahansa myönteisen puolen näkeminen venäläisyydessä on paha asia.

Itse asiassa Suomen virallisessa uutisoinnissa ja politiikassa on vajottu suoraan vanhojen jengisotien henkiselle tasolle: on yhteinen rintama, ja vaaditaan että kaikkien on siinä pysyttävä.

Ja mitä se merkitsee? Miksi on oltava mukana yhteisessä rintamassa, sillä tavoin kuin iltapäivälehdistö sitä vaatii jopa meidän pääministeriltämme ja ulkoministeriltä?

Yhteinen rintama on aina jotain sellaista, jossa jengi lähtee tekemään pahojaan. Se voi olla yhteistä ryyppäämistä tai vahingontekoa jotain ulkopuolista vastaan, mutta olennaista on, että sen päättää johtaja ja sitten jengin muut jäsenet pitävät huolen siitä, että kaikki ovat mukana ja yhtä syyllisiä.

Näin juuri on käynyt Venäjän vastaisessa taloussodassa. Joku päätti sen todella nopeasti. Jos se olisi päätetty demokraattisesti, niin mitään ruodussa pysymisen vaatimusta ei olisi tarvittu.

Kun on se salaperäinen taho, joka sitten meidän hyökkäyksemme Venäjää vastaan sai aikaan, sitä ei ole missään ainakaan minun näkemässäni mediassa paljastettu, mutta varmaan se muutaman vuoden kuluttua tulee ilmi.

Huolestuttavaa minusta on, että median lisäksi Venäjän vastaisen taistelun lumoissa ovat olleet niin ulkoministeriön kuin puolustusvoimienkin tiedottajat.

vuorisaarna_2_cosimo_rosselli.jpg

Henkinen ihminen

Miten henkinen ihminen suhtautuu. Henkisyydessä on kaikkein olennaisinta, kaikkein korkeinta se, että ihminen oppii muodostamaan itse oman käsityksensä asioista, oman käsityksensä totuudesta, oman käsityksensä siitä, mikä on oikein.

Ja toinen on rakkaus. Rakkaus on vielä suurempi kuin totuus. 

Jos ajatellaan ulkopolitiikkaa, niin siinäkin henkisen tien kulkijan suuri tehtävä on kuunnella rakkauden käskyä. Jeesuksen rakkauden käsky on annettu yksilöille, mutta yksilöllisen rakkauden ja totuuden merkitys pätee myös kansainvälisissä tai valtioiden välisissä asioissa.

Jos yhtään ajattelee rakkauden pohjalta, niin ainakin minä olen vakuuttunut siitä, että talouspakotteiden asettamisella Venäjää vastaan oli aivan toiset syyt kuin ne mitkä liittyvät suoraan Ukrainan tilanteeseen. Siitä puhuu sekin, että monet Suomen korkeat toimijat ovat antaneet ymmärtää, että Ukrainan tilanteen rauhoittuminen ei sinänsä merkitse lainkaan pakoitteiden poistamista. Ja se tarkoittaa, että taustalla ovat aivan jotkut toiset ja todella suuret syyt, joista meille ei ole kerrottu. Valtiotasolla saattaa olla ihmisiä jotka niistä jotain tietävät.

Henkinen yksilöllisyys merkitsee, että meidän on vähitellen kohotettava tietoisuutemme myös valtiolliselle tasolle. Se on vaikeaa, se tekee jopa sisäisesti kipeää, mutta se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus muodostaa oma käsityksensä, jokaisella on oikeus tuntea omat tunteensa, jokaisella on oikeaus luoda oma tahtonsa.

Oman enkelin tie

Mitä onkaan menossa, niin parhaiten me auttaa olemalla menemättä mukaan sellaisiin tunnevirtauksiin, jotka vaikuttavat koko kansaan. Nykyisin ihmiskehityksen henkinen rakenne on sellainen, että totuuden voi tietää ja kokea itsessään aina vain yksityinen ihminen - yhdessä oman enkelinsä kanssa. 

Ryhmät tai kansat voivat olla sopusoinnussa yksilöllisten totuuksien kanssa, mutta yksilöllisyys tulee ensin. Antauminen ulkoapäin annetuille totuuksille on irrottautumista siitä sisäisestä totuudesta, jonka me voimm kokea itsessämme, ja joka meitä vahvistaa.

Hyvät enkelit ja henkinen maailma voi aina tukeutua sellaisiin ihmisiin, jotka pyrkivät seisomaan omalla pohjallaan ja kuuntelemaan oman omantuntonsa ääntä, silloinkin kun me emme tiedä kaikkea. Myös kärsivällisyys on olennaista - joskus voi kestää vuosia, ennen kuin jokin asia selviää.

Rakkaudella
Matti

Kuva Cosimo Rosselli, Vuorisaarna

1 kommentti . Avainsanat: pakotteet, Venäjä, rakkaus, henkinen ihminen, Ukraina

Syntymähoroskooppi

Lauantai 5.7.2014 klo 5:53 - Matti Kuusela

Helposti ajattelee, että ihmisen syntymähoroskooppi on jonkin alku. Jo sen nimi viittaa siihen, syntymään. Mutta syntymähoroskoopin merkitys onkin se, että se on ihmisen henkisen tai kosmisen elämänkauden loppuhetki.

Kohdussa ihminen elää vielä vesimaailmassa. Se on puhdasta elämänvirtaa ilman fyysisen maailman kiinnikkeitä. Vesi vastaa ihmisen aikaisempaa kehitysvaihetta, jossa tähtimaailman voimat vielä vaikuttivat häneen suoraan. Niin kauan kuin tuo kohdun vesielämä jatkuu, ihminen on koko ajan alttiina kosmisten voimien vaikutuksille. Elämä ulottuu koko aurinkokuntaan saakka.

Syntymä

Mutta syntyessään ihminen liukuu kohdun paratiisinomaisesta unimaailmasta kovaan fyysiseen maailmaan, jonka voimat kiinnittävät hänen lujasti tilaan. Silloin kosmisten voimien vaikutus heikkenee ja ihminen kulkee elämässään aivan uusien lakin mukaan.

Syntymän hetki on se viimeinen hetki, jolloin kosmiset voimat ovat vaikuttaneet suoraan ihmisen olemukseen aina silloin vielä pehmeää ja mukautuvaista fyysistä kehoa myöten. Kun ihminen sitten tulee ulos kohdusta, tähtimaailman suora vaikutus hänen kehoonsa päättyy ja viimeisen tähtimaailman asennon vaikutus jää pysyväksi. Se seuraa meitä elämämme loppuun saakka.

Tähtivoimat ja lukuenergiat

Luonnollisesti tähtivoimat jatkavat edelleen olemassaoloaan ja vaikutustaan, mutta vain pienellä teholla verrattuna siihen, miten ne vaikuttivat kohdussa olevaan ihmistaimeen. Hämmästyttävästi - ja ainakin minua se on hämmästyttänyt - tähtivoimien lisäksi myös syntymäpäivän lukuarvoilla on oma merkityksensä.

Sehän tarkoittaa sitä, että myös ihmisen luoma ajattelun perustuva ajanlaskun järjestelmä vaikuttaa ihmisen eetterikehoon, siihen osaan meistä, joka on sukua juuri vedelle ja sen kosmiselle vastaanottokyvylle.

Energiahoidoissa huomaa usein, miten elämän epävarmoina aikoina yhteys syntymäpäivän lukuenergioihin heikkenee. Hoidossa tilannetta on helppo auttaa toiselle, mutta mielenkiintoista onkin, miten sitä voisi auttaa itselle.

Tämän vahvistuksen voi varmasti tehdä niin, että aivankuin eetterikehon kosmisen vesimaailman piirissä lausuu ajatuksen "syntypäivän asetukset kohdalleen". Jotta tuollainen ajatus tai lause vaikuttaa oikein sisäisillä tasoilla, se on luotava kevyesti, pehmeästi, ikäänkuin hämmästyen. Siihen ei ole hyvä liittää mitään pakottamisen tai vaatimuksen asennetta, vaan se on hyvä pitää kuin kosmisessa avoimuudessa.

Yksi kerta riittää, ja tosiaan, mitä vähemmällä voimalla lauseen pystyy sisäisessä maailmassaan lausumaan, sitä paremmin se menee oikeaan osoitteeseen.

Ja tosiaankin, luvut merkitsevät, niin päivän kuin kuukaudenkin, jopa vuodenkin luvut. Tulkitseminen on kuitenkin eri asia, sillä jokaisen luvun varsinen merkitys riippuu siitä tilanteesta ja ympäristöstä, jossa se esiintyy. Siksi tulkita on pohjimmiltaan aina jossain mielessä taiteellinen tehtävä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aurinkokunta, ihminen, syntymä, horoskooppi, syntymäpäivä, luvut

Suuri ihminen

Lauantai 10.5.2014 klo 21:14 - Matti Kuusela

Kun mietti ihmisen seitsemää voimakeskusta, chakraa, niin nehän vastaavat seitsemää aurinkokuntamme klassista planeettavoimaa. Kaikki nämä seitsemän luomisen planeettaa loistavat ihmisessä sisäisesti.

Ja kun ajattelee samaa toisinpäin, niin voi kokea miten ihminen alkukuvallisesti laajenee kaikkien seitsemän planeettapiirin yli, koko aurinkokuntamme alueelle. Siitä on helppo oivaltaa, miten jossain suuressa kosmisessa kehitysvaiheessa tämä planetaarinen alkuihminen tiivistyi ilman pitkiltä pihoilla tänne alas, pohjalle, maan aineellisuuden pariin

Kosminen ihminen

Mutta ihmisen voi kosmis-henkisesti ymmärtää vieläkin laajemmin. Oikeastaan suuri ihminen ei ole kuin levittäytyneenä vaakasuoraan aurinkokuntamme planeettapiirien yli, vaan hän seisoo kohtisuoraan sitä vastaan.

Luo nyt uusi kuva, jossa ihmishahmo seisoo uljaasti suuressa maailmankaikkeudessa ja planeettapiirit ympäröivät häntä rintakehän korkeudella, sydämen ympärillä. Voit nähdä planeettavoimat kukin omalla värillään, mutta sen lisäksi ne soivat ihmisen rintakehään, hänen keuhkojensa liikkeeseen ja sydämensä sykkeeseen. Tässä kuvassa vallitsee liike ja elämä, minuus liikkuvana ja luovana.

Rintakehän yläpuolella pään kupolin yllä loistavat suuret kiintotähdet, jotka säteilevät ihmisen päähän hänen henkisen alkuperänsä loistoa ja valoa ja läsnäoloa. Pään kosmista perua olevien ajatusvoimien ytimessä ihminen voi lausua, että hän on, minä olen.

Ja kolmas kosminen yhteys suuntautuu alaspäin. Se ei ehkä tunnu ensin niin kosmiselta, koska tällä kolmannella tavalla ihminen juurtuu maahan, syviin maan voimiin. Mutta toisaalta kun ajattelee syvemmin, niin tässä maan yhteyssä avautuu ihmisen tahto, ja sen kautta avautuu myös syvä yhteys kosmokseen ja maailmankaikkeuteen, aivan kuin maan keskipisteen polttopisteestä. Tämä on kaikkein syvin yhteys kosmiseen olemassaoloomme, niin syvä, että siitä me toistaiseksi ymmärrämme voi hyvin vähän.

Soiva ihminen

Luo kuva, kosminen tunne. Harjoittele tämän meditaatiokuvan kolmea vaihetta niin, että saat niistä yhtenäisen kuvan. Värikkään, liikkuvan ja elävän ja soivan. Ja etenkin soivan. Liitä kuvaan näiden kolmen eri tason tunteet ja koeta saada lisäksi mukaan sointi.

Enkelikunnat

Tässä olemme jo aivan lähellä enkelikuntia. Maanantaina enkelikurssilla jatkamme siitä, miten enkelit ovat mukana tässä suuressa kuvassa. Tulemme suurten enkeleiden, troonien, kerubien ja serafien alueelle.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihminen, kosmos, kosminen ihmiskuva

Kevät, maa ja aurinkokunta

Perjantai 11.4.2014 klo 19:06 - M

Kevät lähestyy väistämättä ja tämän ja edellisen viikon viikkolauseissa on vahvoja mainintoja kevätajan energioista. Kevään kasvuvoimat nousevat vähitellen maanpinnan yläpuolelle luonnonhenkien elävöittäminä, ja kun sillä silmällä osaa katsoa, huomaa miten auringonvalo elää ja värisee ilmassa aivan erityisellä tavalla.

Viime viikon viikkolauseessa kerrotaan kauneudesta, siitä miten se kumpuaa luonnosta kaikkialla ja miten kauneus saa elämänvoimat virtaamaan kaikkeuden ääristä tänne maan päälle. Tämän viikon viikkolauseessa kerrotaan auringonvalon herättämästä riemusta ja siitä, miten sen myötä ihmisajatukset nousevat korkeammalle kosmokseen. Kummassakin tapahtuu ihmishengen ja maailmanhengen lähestymistä toisiinsa.

Näin auringonvalo ja keväänvoimat eivät ole vain subjektiivisia tuntemuksia, vaan niiden myötä tapahtuu suuria liikkeitä ihmisen, maan ja koko aurinkokunnan energioissa. Kun Steiner näissä viikkolauseissa puhuu maailmanlaajuuksista, se tarkoittaa lähinnä meidän omaa aurinkokuntaamme. Kaikkialliset elämänvoimat virtaavat tänne aurinkokuntamme rajoilta, etenkin silloin kun suotuiset olosuhteet vallitsevat.

Henki ja aine

Henki, niin kuin me sen ymmärrämme vallitsee voimakkaampana avaruudessa, siellä missä ei ole niin paljon aineellisuutta ja siihen liittyviä voimiä. Mitä enemmän aineellisuutta, sitä vähemmän henkeä. Hengen kannalta aurinkokunta on suhteellisen tyhjää tilaa ja maa aineellisena planeettana vielä vielä tyhjempää. Mutta tämä hengen vähäisyys maan päällä antaa meille mahdollisuuden kehittää ja vahvistaa omia henkisiä voimiamme.

Kun me puhumme maasta elävänä tai henkisenä olentona, niin silloin meidän on oikeastaan aina ajateltava maata ja koko aurinkokuntaamme yhtenä kokonaisuutena. Myös aurinko kuuluu tähän samaan kokonaisuuteen. Joskus aurinkokuntamme elämän alussa kaikki planeetat, aurinko mukaanluettuna, ovat olleet yhtä koko aurinkokuntamme kanssa. Vasta myöhemmin maa ja aurinko ovat eronneet toisistaan ja samoin muut planeetat ovat eriytyneet ja asettuneet omille vyöhykkeilleen auringon ympärille.

Kristussanat

Suurena henkisenä olentona maan päällä Kristuksen koko elämä tapahtui yhteistyössä koko aurinkokuntamme planeettavoimien kanssa. Tämä kaikki huipentui pääsiäisaikaan, aikaan jolloin Kristus Jeesus oli kiinnitettynä Golgatan pääkallonpaikan ristille. Jo Johanneksen evankeliumin Minä olen -lauseet virtaavat läpi aurinkokunnan planeettapiirien, ja ristillä lausutut sanat kulkevat jälleen kuin aurinkokunnan hengityksenä läpi planeettavoimien, aina maahan ja kuuhun saakka.

Katsokaamme jälleen, miten nämä vyöhykkeet asettuvat aurinkokuntamme piirissä, sen sisäisessä energiahengityksessä:

Saturnus - Minä olen ylönnousemus ja elämä (kruunu)
Jupiter - Minä olen maailman valo (otsa)
Mars - Minä olen hyvä paimen (kurkku)
Aurinko - Minä olen elämän leipä (sydän)
Merkurius - Minä olen portti (solaari)
Venus - Minä olen tie, totuus ja elämä (sakraali)
Kuu - Minä olen tosi viinipuu (kuu)

Kosminen ihminen

Nämä lauseet vastaavat myös chakroja,
jotka ovat mukana suluissa. Myös meidän chakramme taicosmology_clockwork.jpg sisäisten voimakeskustemme seitsensointi vastaa planeettavoimien piirejä. Niiden keskuksen, varsinaisen ihmisyyden tai minuuden piirin muodostaa aurinko, joka tässä yhtyy maan kanssa.

Tämä on toki yksinkertainen esitys valtavan laajasta kokonaisuudesta, mutta voit myös kysyä. Yksi suuri kuva on, että alkuperäinen laaja ihminen ennen nykyistä aineellistunutta kosmosta oli laajentuneena koko aurinkokuntaamme. Ajattele: pää tai päramminkin päälaki Saturnuksen vyöhykkeellä, otsa ajatusvoimineen Jupiterin vyöhykkeesseä, kurkunpään voimat Marsin vyöhykkeessä ja sydänvoimat laajemmassa aurinkopiirissä, joka ulottuu maahan saakka.

Tämän kerran opetuksen voimme siis tiivistää ajatukseen: kuvittele miten kosmiset elämänvoimat huuhtovat ja hengittävät läpi meidän koko aurinkokuntamme ja sen planeettavyöhykkeiden. Koe miten merkittävät tunteet, kuten kevään riemu kohottavat myös ihmisolemusta tähän aurinkunnallisen tai planeetaarisen hengityksen piiriin, lähentäen meitä maailmanhengen kanssa.

1 kommentti . Avainsanat: maa, aurinkokunta, chakrat, Kristus-sanat, Minä olen, kosminen, ihminen

Mielenkiinto pitää elossa

Sunnuntai 1.1.2012 klo 19:50 - Matti Kuusela

Tottahan mielenkiinto pitää ihmisen itsensä elossa, mutta flensburgilaisen nro 110 mukaan mielenkiinto pitää tässä maailmassa myös ne olentolajit, joita kohtaan ihmiset osoittavat kiinnostusta. Mielenkiinnon henki Calyttä kertoo, miten ne lajit, jotka eivät ihmisiä kiinnosta, yksinkertaisesti katoavat täältä vähitellen, tärkeytensä mukaan.

Ne lajit, jotka ovat ihmiselle ja maalle tärkeitä, eivät kuitenkaan katoa kokonaan, vaan vetäytyvät kauemmaksi. Esimerkiksi enkeleiden kohdalla on juuri näin. Mitä enemmän me olemme heistä kiinnostuneita, sitä lähempänä meitä he voivat olla ja toimia. Samoin mitä monipuolisemmin ja laaja-alaisemmin me olemme kiinnostuneita, sitä rikkaammaksi maailmamme muodostuu, ei ainoastaan subjektiivinen maailmamme, vaan tämä täysin objektiivinen maailma myös.

Tämä kaikki on helppo uskoa. Jos hiukankin kuvittelee kiinnostunutta mitä tahansa kohtaan, niin kehon asento muuttuu, energiat lähtevät virtaamaan ja silmiin herää haukankatse, tai ainakin jotain sinnepäin.

 

Ihmisen vastuu

Meidän ihmisten suuri vastuu koko luontoa ja kehitystä kohtaan on uusi asia. Aikaisemmin luonto - mikä tarkoittaa enkelit ja jumalat - ovat huolehtineet kehityksestä, mutta Kristuksen tultua maan päälle kosmisena minä-olentona meistä ihmisistä on tullut myös henkisiä ja tavallaan jumalolentoja, vaikkakin hyvin vaatimattomia toistaiseksi.

Kun maapallon henkinen ohjaus aikaisemmin tapahtui kosmoksen henkisten olentojen toimesta, vastuu on nyt siirtynyt Kristuksen mukana maan päälle, meille ihmisille, jotka nyt olemme minä-olentoja eli henkisiä olentoja maan päällä.

Kosminen uuden luominen ja jumalluomisen jatkuminen on siis meidän vastuullamme. Jos me emme kiinnostu elämästä ja maailmasta ja etenkin henkisestä kasvustamme, tämä maailma meidän osaltamme alkaa vain vähitellen hiipua. Ja se olisi valtava vahinko, ei vain meidän ihmisten kannalta, vaan koko kosmoksemme kannalta, sillä meihin ihmisiin on investoitu todella paljon.

Sen näkee jo siitä, miten meidän maamme on aurinkokunnassamme ainoa planeetta, jossa fyysinen elämä on säilynyt. Uusimmat tutkimukset ovat jo osoittaneet, että vettä ja elämän mahdollisuuksia on ollut muillakin planeetoilla, mutta ilmeisesti meidän maamme luominen Kristuksen planeetaksi on yhteydessä siihen, että henkinen elämä ja henkinen luominen voi jatkua ja mennä eteenpäin juuri fyysisellä ja aineellisella tasolla.

Mutta vaikka vanha jumalluominen on antanut meille edellytykset fyysisen elämän jatkumiseen, niin meistä itsestämme on kuitenkin kiinni se, mitä todellisuudessa tapahtuu. Sitä tarkoittaa Uudessa testamentissa ihmiskunnan nimittäminen sekä maailman puutarhureiksi että kuninkaiksi.

Ja siihen liittyy myös lähetyskäskyn yksi ulottuvuus: kertokaa kaikelle maailmalle, että minä olen tullut maan päälle. Se tarkoittaa, että meissä jokaisessa on nyt henkisen, luovan minuuden mahdollisuus - ja velvollisuus!

 

Bonukset

Johdon bonukset suuryhtiöissä ovat yksi mielenkiintoinen kohde sekin. VR:n toimitusjohta saa vuoden 2015 toukokuun loppuun mennessä iltapäivälehden mukaan lähes 1,1 miljoonan bonukset palkan päälle, jos hoitaa työnsä kunnolla.

Onneksi hänelle myös ne, jotka arvioivat ovatko tavoitteet toteutuneet, saavat kunnon bonukset hekin, joten bonusten ehdoista ei varmaan tulee erimielisyyttä.

Minun mielestäni nämä jättibonukset saisi lopettaa. Jos ei työn tekeminen kunnolla kiinnosta ilman erityisiä bonuksia, niin miksi pitää sellaista miestä tai naista töissä ollenkaan?

No, on minulla tuohon vastauskin. Kun yhdelle miehelle maksetaan kunnolla ylimääräistä, niin ne, jotka sen vaikkapa hallintoneuvostossa hyväksyvät, saavat kannattavan siivunsa hekin. Tuskin siinä paljon merkitsee, kulkevatko junat ajallaan, kun näitä palkkioita mietitään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenkiinto. kiinnostus, lähetyskäsky, elämän säilyminen, ihminen luonnon puutarhurina, ihminen luonnon kuninkaana

Minän vastuu ja luonnon katastrofit

Maanantai 14.3.2011 klo 23:02 - Matti Kuusela

Tänään on ollut outo tunne blogin kirjoittamisen kanssa, ja nyt juuri luulen ymmärtäneeni mistä se johtuu. Maan energiat ovat jollain lailla jumissa. Kun suuntaudun maata kohti hoitoenergioillani, se tuntuu olevan yhtä jumissa kuin ihminen, joka on todella voimakkaassa järkytystilassa.

Se saa muistamaan, että me ihmiset ja Maa olemme todellakin täällä yhdessä. Keskiajalla ja vielä 1800-luvun lopulla me ihmiset tunsimme Maan ja luonnon vastustajiksemme, vaikka erityisen kaunista luontoa olikin jo opittu ihailemaan. Luonnon epäpyhyyden kokemus vallitsi vahvana vielä 1960-luvun alussa, jolloin Ruusuvuoren suunnittelema Hyvinkään kirkko valmistui. Siinä oli alttarin sivulla ikkuna, josta näkyi mäntymetsää, ja sitä pidettiin yleisesti epäsoveliaana. Tuntuu oudolta ajatella, että tuosta ajasta on vain puoli vuosisataa. Nyt me koemme luonnon jälleen lähes jumalallisuuden symbolina, ei enää jumalasta erillisyyden tai jumalan vastaisuuden symbolina.

Aluksi hyvin erikoiselta kuulostava asia on, että me ihmiset olemme Maan tietoisuus. Onhan maalla oma henkinen tietoisuutensa, joka vastaa ihmisen korkeampaa sielun ja hengen tietoisuutta, mutta me ihmiset ja Maa kuulumme yhteen ja kun me katsomme Maata tällä fyysisellä tasolla, niin meidän ihmisten yhteinen tietoisuus on ja on myös Maan tietoisuus. Luonnonhenkien tietoisuus on siitä yksi ulottuvuus.

Maa ja luonnonhenget

Onhan luonnonhengillä oma tietoisuutensa, mutta heidän maailmassaan ihmistietoisuus vaikuttaa ehkä vähän samalla tavalla kuin sää meihin. Jos sataa, me toimimme tietyllä tavalla: sade auttaa jossain ja vaikeuttaa jossain toisessa työssä.

Kun tiedämme miten elävälle luonnolle vierasta meidän tietoisuutemme ja toimintamme on, voimme vain kuvitella, miten meidän luonnonhengille luomamme olosuhteet tekevät heidän työnsä vaikeaksi.

On aivan varmaa, että korkeammat luonnnolennto haluavat rauhaa ja sopusointua, ja muutenkin he ovat paljolti kuin entisajan ammattimiehet, jotka halusivat tehdä työnsä hyvin ja olivat työstään ylpeitä. Nyt ihminen tuo niin omaan työhönsä kuin luonnonolentojen työhän energeettisen epävarmuuden elementin.

Erinomainen kuva ihmisen kehittämästä epämoraalisuudesta, joka vaikuttaa tuhoavasti elementaaristen voimien piirissä, on vaikkapa Idols-kilpailut. En tosin ole niitä katsonut, mutta sen mukaan mitä niistä olen iltapäivälehtien otsikoista seurannut, niin sadattuhannet ihmiset seuraavat miten kokelaita kohdellaan huonosti. Ja monet keskeyttävät. Siihen liittyvät tunteet luovat koko maan ilmakehään valtavaa epävarmuutta ja sekaannusta luonnonolentojen maailmassa.

Silloin, vaikka korkeammat luonnonhenget tekevät kaikkensa ylläpitääkseen tasapainoa ja ohjatakseen välttämättömät muutokset mahdollisimman rauhanomaisella tavalla, heidän mahdollisuutensa loppuvat, kun ihmiskunnan tuottamat suuren ajatus-, tunne ja tahtoenergioden saasteet kasvavat suunnattomiin mittoihin.

Silloin kielteiset energiat kerääntyvät maapallolla kohtiin, jotka ylittävät luonnonalueiden ja kansanhenkien rajat, ja katastrofi valikoituu jollekin alueelle, joka silloin on heikoimmalla.

Huonot energiat

Suurkatastrofit tuovat esiin ja laukaisevat
myös muata_pilari_net.jpgsuurten kielteisten olentojen toimintaa. WTT:n lieskoissa näkyi runsaasta vääristyineitä energiaolentoja. Japanista sain kuvan, jossa näkyy ainakin minulla kokonaan uusi musta pilari: musta aukko pilvessä ja musta pilari maan ja taivaan välillä.

On valtavan tärkeää, että me alamme kantaa tietoisuutta siitä, että Maa on elävä olento.

Me olemme jo hienosti sisäistäneet elämyksen Äiti Maasta, joka on vaikeuksissa ja kärsii. Nyt meidän on mielestäni päästävä vielä hieman pidemmälle ja alettava ymmärtää, että meidän ihmisten ja Maan välinen suhde on hyvin konkreettine. Maata ei rasita pelkästään se, mitä me teemme suoraan sitä vastaan saastuttamalla ja tuhoamalla, vaan myös kaikki se, mitä me sisäisesti teemme.

Menen esimerkkinä vielä Idolsiin. Joku tuomareista sanoi, että jos kokelaat eivät kestä kilpailun olosuhteita, hänellä on aivan väärä kuva laulajan ammatista. Mutta: meidän vanhempien tehtävä on tehdä kaikkemme luodaksemme uudelle sukupolvelle moraalinen maailma ja moraaliset käyttäytymissäännöt, sellaiset olosuhteet, jossa niin ihmiset, enkelit kuin luonnonhengetkin voivat elää kunnollista ja luovaa elämää.

On totta, että joissakin kilpailuissa, kuten American Talent, nähdään myös suunnattoman hienoja ja kohottavia suorituksia, mutta ne eivät mitenkään pysty tasapainottamaan sitä tuhoavaa sielullista energiaa, mitä me niin monessa yhteydessä tuotamme.

Me paheksumme helposti vanhoja roomalaisia, jotka kokoontuivat katsomaan gladiaattorikilpailuja. Uskon että me luomme nykyaikana vielä paljon pahempaa energiaa moraaliltaan epäkunnioittavilla ja sisäisesti epäeettisillä ohjelmilla - ja televisio-ohjelmat tietysti tässä ovat vain yksi, mutta vaikuttava esimerkki, kun niitä katsoessaan monet aivan kuin riisuvat yltään henkilökohtaisen moraalin vastuun: uskottelemme, että jos nuoria kilpailijoita kohdellaan huonosti, vastuu on jollakin muulla kuin minulla.

Minuuden vastuullisuus

Alan yhä enemmän oivaltaa, miten me Uuden ajan työntekijät, Enkelisielut ja kaikki vastuuta kokevat ihmiset tarvitsemme jälleen yhden uuden tason: minuuden vastuullisuuden.

Missä olenkin mukana, koen että MINÄ olen vastuussa. Mutta en vihaa (paitsi sen pienen hetken, joka saa minut kokemaan, mikä on väärin), vaan rakastan, olen omassa voimassani, olen myötätunto kaikkea inhimillistä kohtaan, sekä kaikkien enkelikuntien ja luonnonolentojen kuntia kohtaan.

On vaativaa olla henkisesti tiedostava, ja samalla olla omassa rakkaudessaan ja voimassaan, niin että rakkaus ja voima ovat tasapainossa, kuten Lynn niin hienosti on kirjoittanut.

Nykyaika on minuuden vastuullisuuden aikaa. On hyvää, hienoa ja oikein, että me liitymme toinen toisiimme tehdäksemme hyviä asioita näkyvässä maailmassa ja energiatasoilla, mutta vastuu on aina minun. En enää koskaan voi antaa vastuuta kenellekään muulle.

On poikkeustilanteita, joissa yksilön karmallinen vastuu pienenee suhteessa ryhmän johtajaan - vaikka leikkaussalissa tai sotilastehtävissä - mutta henkistä vastuuta mukanaolosta se ei poista. Uskon että meidän on siis opittava tämä ihmeellinen asia: kun koen muiden tekevän väärin, minun on rukoiltava heidän puolestaan ja rakastettava heitä. Minä rakastan kaikkea mitä ihmiskunta luo. Sillä tavoin voin muuntaa sitä, mitä me nyt ihmiskuntana teemme epätäydellisesti, viisaudeksi, rakkaudeksi ja voimaksi.

Rakkaudella

Matti

4 kommenttia . Avainsanat: Luonto, ihminen, ihmiskunta, vastuu, luonnonhenget, luonnonolennot, rakastaminen, vastuu, myltätunto, huonot energiat