Matin blogi

Maria Magdaleena Kristuksen opetuslapsena

Lauantai 25.8.2012 klo 12:54 - Matti Kuusela

On ihmeellistä ajatella, miten Maria Magdaleenan tie on avautunut viimeistä runsaan kymmenen vuoden aikana. Kun pidin silloin kauan sitten ensimmäisen tilaisuuteni rakkaasta Magdaleenasta Minä Olen -keskuksen salissa, joka silloin sijaitsi Liisankadun varrella, oli ilmassa suuria odotuksen voimia.

Kuten joskus käy, voimatmaria_magdaleena_voitelee_jeesuksen_jalat_n_220.jpg
olivat sinä päivänä niin suuret,
että ainoa viime hetken
valmistuminen johon kykenin
päivällä - vaikka olin varannut siihen hyvää aikaa - oli mennä päiväunille. Niin sitten sain illalla vain vähän sanoja esiin, mutta ainakin minulle tunnelma ja voima olivat valtavat. Itse asiassa tunnelma oli paljon samankaltainen kuin toisessa silloin pitämässäni illassa Plejadeista eli Seulasista, niiden henkisistä voimista.

Voin hyvin kuvitella, miten Plejadien tähtineidot kulkevat paljossa Maria Magdaleenan rinnalla.

 

Magdaleena Turussa

Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana Maria Magdaleenan tutkimuksen tiellä. Olemme kulkeneet jo hienon matkan. Tänä kesänä on uudeksi näkijäksi noussut amerikkalainen Estelle Isaacson, joka kertoo Marian elämästä valtavan elävästi, tunteikkaasti ja samalla havainnollisesti.

Estelle valottaa Marian etsintää ja epäilyksiä, hänen viehtymystään Egyptiin ja hänen siellä suorittamiaan mysteeriopintoja. Hän kertoo Magdaleenasta liikenaisena sekä hänen kiinnostuksestaan voiteiden ja hajusteiden parantavaan käyttöön.

Hän kertoo kauniin Madaleenan julkkielämästä tämän Magdalan linnassa, hänen epäilyksistään ja siitä miten hänen sisarensa Martta suurin ponnistuksin saa Marian kuuntelemaan opettajaansa Jeesusta, joka oli jo koko sisarusparven lapsuudenystävä. Martta, Maria Magdaleena ja Lasarus olivat kaikki sisaruksia.

Kaikkein tärkeimmässä puhumme nyt alkusyksynä sekä Turussa ensi viikolla 29.8. sekä Helsingissä 6.9. puhumme Maria Magdaleenan tiestä valtavien takaiskujen, epäilysten ja henkisen arvottomuuden tunteiden kautta yhdeksi Jeesusta seuraavista Pyhistä naisista, sitten hänen opetuslapsekseen ja lopulta hänen henkilökohtaiseksi oppilaakseen.

Mitä oli puhdistuminen seitsemästä demonista, ja miten tullaan siihen, miten Magdaleena lopultakin jo hyvin varhain saa tietoa suuresta tulevaisuuden tehtävästään Kristuksen rinnalla - mutta miten vaikea hänen on sitä uskoa. Niinkuin Lasaruksella oli omat vaikeutensa henkisellä tiellään evankeliumin kirjoittajaksi, niin myös Marialla oli.

Mutta nämä kokemukset olivat niitä, joita Magdaleenan oli käytävä läpi voidakseen tulla olennoksi, joka voi auttaa kaikkia olentoja omalla henkisellä tiellään, ja samoin oppiakseen näkemään maailmaa enemmän tavallisen ihmisen näkökulmasta.

Tämä on kutsu tulla mukaan Turkuun tai Helsinkiin Maria Mahdaleena -kurssille, rakkaan Magdaleenan energioiden ja henkisen opetuksen auttamiseksi, mutta ennen kaikkea myös oman itsesi takia.

 

 

Kurssit ovat Turussa 29.8. ja Helsingissä 6.9.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria, Magdaleena, Kristus, ihmiskunnan, opettaja, johdattaja

Kristus kanssamme

Maanantai 27.12.2010 klo 10:08 - Matti Kuusela

Mahtavaa, kiitos, 131 käyntiä Enkelimaan sivuilla Tapaninpäivänä!

Mietin tuota Steineria ja Kristiyhteisöä edelleen. Aiheesta kirjoittaminen eilen avasi jo voimakkaita energioita. Se onkin suurempi asia kuin vain jonkun yksittäisen ihmisen - kuten minun - mielipide, tai kokemus.

Steiner ei aikanaan halunnut olla uskonnon perustaja. Kun papit kuitenkin pyysivät haneltä apua, hän välitti henkiseltä puolelta palvelustekstit ja niitä juttuja, joita alttarilla tehdään. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan puuttunut millään lailla siihen, miten seurakunnan elämä tapahtuu, vaan jätti sen papiston harteille.

Kun tuon ajan papit sata vuotta, olivatpa he miten uudistusmielisiä tahansa, olivat kuitenkin syvästi konservatiivisia, kävi ilmeisesti niin, ettei kukaan tullut miettineeksi, miten seurakunnan elämä hoidetaan. Yhä edelleen olen kuullut lauseen, että jumalanpalvelus on se ydin, jonka ympärille seurakuntaelämä muotoutuu. Toki, mutta jos jumalanpalvelus on kovasti neutraali osallistujien suhteen, se ei helposti säteile sitä valoa ja lämpöä, joka lämmitää ihmisten sydämiä niin, että luottamus voi syntyä.

Kun Kristiyhteisön energioissa on vallinnut ihmeellinen hiljaisuus, olen kokenut, etten itsekään voi niistä puhua. Nyt tajuan, että päästäkseni eteenpäin on välttämätöntä avata menneisyyttä.

Seitsemänkymmentäluvun alkupuolella Kristiyhteisön tilat sijaitsivat kerrostaloasunnossa Lönnrotinkadulla. Silloin sali oli suuntautunut niin, että pappi ja ministrantit tulivat sakastista salin takaosasta ja kulkivat salin vasenta reunaa eteen alttarin luo. Se tuntui hyvältä. Siitä tuli tunne, että kulkiessaan näin seurakunnan tuolirivien ohi pappi otti seurakunnan aivan kuin mukaansa alttarin ja Kristuksen luo.

Kun jo Lönnrotinkadulla sitten alttari vaihdettiin toiselle puolella salia ja pappi tuli saliin alttarin takana olevasta sakastista, tunnelma muuttui huomattavasti. Tuli vaikutelma, että pappi on kuin jotain korkeampaa lajia oleva olento, joka tulee henkisen maailman puolelta tavallisten ihmisten piiriin, mutta välimatkan säilyttäen.

Mainitsinkin tästä silloiselle papille ja Suomen Kristiyhteisön perustajalle, Helmer Knutarille, mutta hänestä uudistus oli hyvä. Puhuin myös toisesta asiasta, nimittäin tuoliriveistä. Itse olin, ja olen edelleenkin, sitä mieltä, että kirkossa tuolirivien olisi hyvä olla kaarevasti alttarin ympärillä. Tuohon Helmer vastasi, että se ei olisi objektiivista. Tarkoitus on, että palvelus on kaikkia kristittyjä varten. Kun tuolirivi on suora, se ottaa mukaansa myös ne, jotka eivät ole fyysisesti paikalla.

Minä koen aivan toisin. Hieman kaareva rivi toisi inhimimillistä läheisyyttä, ja myös maapallon muoto on pyöreä. Ei kaarevakaan muoto ketään pois sulkisi. Päin vastoin se minun kokemukseni mukaan toisi sen läsnäolijoiden yksityisen henkisen minuuden arvostuksen jota niin tarvitaan. Jokainen ihminen on tärkeä, jokainen yksilö on arvokas.

Kristus kanssamme

Tämän päivän ajatus Kristuksesta. Ennen Golgataa Kristus oli se kosminen henki, joka kulki ihmiskunnan saattajana kohti aineellista maailmaa. Hän ilmentyi silloin vielä kosmoksessa ja luonnonelementeissä ja hänen läsnäolonsa heijastui lukemattomien henkisten olentojen kautta ihmiskuntaan.

Golgatan aikaan ihmiskunta oli jo tullut niin syvälle aineellisen maailman ja vanhan luomisen erillisyyteen, että uusi suunta oli välttämätön ihmiskunnan pelastamiksi. Koko ihmiskunta ja luonto meidän kanssamme oli tällaisenaan kuollut ilman Kristuksen aktiivista mukaantuloa - aivan niin kuin naapuriplaneetoillemme on käynyt.

Ellei se olisi niin traagista, olisi aika hullunkurista se, miten kristinusko näki pakanauskonnoiksi kutsutut vanhat uskonnot vihollisikseen ja vastustajikseen, vaikka kysymys oli siitä, että noissa kristinuskoa edeltävissä uskonnoissa oli nimenomaan odotettu ja myös palvottu Kristusta silloin vielä kosmisena olentona.

Kristuksen antama lähetyskäsky merkitsee sen iloisen sanoman kertomista, että se kosminen olento, jota on niin kauan odotettu, on tullut maan päälle. Ja toiseksi siihen liittyy suuri mysteeri: minä. Kun Kristus eli ihmisenä ja kuoli ihmisenä hän samalla loi ihmisminuuden uuden henkisen mallin, Kristus-minän perustan jokaiselle ihmiselle.

Se merkitsee myös pappien ja kirkkojen vähittäistä häviämistä, koska Kristus on nyt koettavissa jokaisen ihmisminän kautta. Me odotamme edelleen hieman liikaa ilmestyksiä, todisteita ja ihmeitä. Oikeastaan Kristus-kokemus puhtaimmillaan ja kauneimmillaan toteutuu aina siellä, missä me ihmiset yksilöinä teemme jonkin asian oikein. Kauniisti, rohkeasti, rakastaen ja myötätuntoisesti.

Nyt Kristus kulkee meidän edellämme uutta tietä "ylös" Isän maailmanperustan luo, mutta tärkeää on, että tuo tie ylös ei kulje varsinaisesti irti maallisesta maailmasta, vaan samalla tavalla kuin me ihmiset olemme tulleet maan myötä tänne aineelliseen maailmaan, nyt meidän tehtävämme on kohota ylös - mutta kohottaa maa mukanamme henkiseen.

Se voi kuulostaa aika mahdottoman vaikealta tehtävältä, mutta jos ajattelee, että me olemme tulleet tänne muiden luonnonkuntien kehityksen kanssa yhtä jalkaa, niin meissä on sisäisesti myös kaikki se piilevä tieto, joka tarvitsee vain uutta elävöitymistä.

Rakkaudella
Matti

9 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Kristiyhteisö, ihmisminä, ihmiskunnan tehtävä