Matin blogi

Plejadien tähtisisaremme

Tiistai 1.5.2012 klo 23:51 - Matti Kuusela

Uudessa Ultrassa on Marko Palojärven
kirjoittama arviointi minunpts_150.jpg ja
Robert Powellin Plejadien tähtisisaret kirjasta. Mukavasti kirjoitettu ja mukavaa on sekin, että Tähtisisaret ovat ehdokkaana vuoden 2011 rajatietokirjaksi. On hienoa jos käyt äänestämässä sitä Ultra-lehden sivuilla www.ultra-lehti.com. Varsinainen äänestyskohta on hieman hankalasti löydettävissä ellei heti oivalla klikata vasemman palstan otsikkoa Uusi kilpailu, jonka alta se löytyy.

Hyvä kilpailija on Hannu Piekkolan Kalevala - Matkaopas tähtiin, mikä kertoo siitä, että me olemme henkisesti heräämässä tähtimaailmojen yhteyteen. Kiintotähtien maailma on kauan ollut ihmeen suljettu, mistä kertoo sekin, että normaaleissa syntymäkartoissa ei juuri milloinkaan oteta kiintotähtiä mukaan, vaikka ne ovat aivan olennaisen tärkeitä. Yksi kiireellisiä uudistuksia astrologiaan onkin ottaa läheiset kiintotähdet mukaan, ja toinen on tietenkin luopuminen vanhentuneesta trooppisesta eläinradasta ja siirtyminen uuteen eläinratamalliin, joka vastaa todellista havaintoa tähtitaivaasta.

 

Seulaset

Seulaset eli Plejadit ovat yksi näitä tähtiryhmiä, jotka vaikuttavat maahan ja ihmiskuntaan voimakkaasti, ja joilla on vielä paljon suurempi merkitys: mitä ilmeisintä on, kuten kirjassa olen kuvannut, että me ihmiskuntana ja aurinkokuntana olemme kotoisin Seulasten tähtipiiristä. Me olemme vain kauan ennen noita muita tähtisisariamme astuneet alas fyysisen kehityksen piiriin.

Monet viime vuosisadan lopun kanavoinnit ovat kertoneet plejadilaisten suuresta huolesta ihmiskunnan kehityksen suhteen: me olemme liian pelokkaita, me emme uskalla etsiä emmekä edustaa sitä totuutta, mikä meidän olisi mahdollista löytää.

Nyt kuluva vuosi 2012 on plejadilaisten mukaan aika, jolloin ihmiskunta astuu kosmisesti noin 2000 vuoden pituiseen jaksoon, jotä he kutsuvat kosmiseksi päiväksi. Se on aika, jolloin me olemme sisäisesti monisointisessa yhteydessä koko Linnunrata-galaksimme kanssa - olimmepa me siihen kypsiä tai emme. Maailmankaikkeus ei voi odottaa. Tai toki se on paljon meitä odottanutkin, mutta se ei voi tehdä sitä määrättömästi.

Hyvin vakuuttavalta näyttää se, että astuminen läheisempään yhteyteen sekä koko Linnunradan että Seulasten tähdistön kanssa on suuren maailmojen suunnitelman mukaan luotu tapahtumaan samanaikaisesti myös Kristuksen - ja Sofian - toisen tulemisen kanssa.

 

Minuus

Me olemme kohdassa, jossa hyvin syvällisesti ratkeaa meidän oman minuutemme kehityksen suunta. Hyvin eettisesti monet kokevat nykyaikana ihmisen minuuden egona, josta on luovuttava sen itsekkyyden tähden.

Mutta niin kaunis kuin tuo ajatus onkin, siinä piilee myös suuri vaara. Henkisten opetusten mukaan koko maan nykyisen inkarnaation suurin lahja ihmisille on juuri minuus. Meidän on kehitettävä minäämme, ei hyljättävä sitä. Siinä on valtava ero. Sillä jos me voisimme kokonaan jättää minuutemme syrjään, meille ei jäisi lopulta mitään, minkä voimalla ohjata elämäämme.

Nykyisessä muodossaan suuret uskonnot ovat jo melkoisen vanhoja, eivätkä nekään ole osanneet kertoa meille selvästi, miten Kristus tai Kristus-minä on se kaikille maan ihmisille yhteinen henkinen perusta, joka tukee jokaisen ihmisen henkistä kehitystä kohti oman minuutensa täyttä avautumista.

 

Ihmiskunta ja Plejadit

Yksi ihmiskunnan ja plejadilaisten suuri yhteisiä teemoja on juuri vapaan ja eettisesti vastuullisen sekä taiteellisesti joustavan ja luovan minuuden kehittyminen, sillä näyttää siltä, että karmallisista syistä plejadilaiset opettajamme joutuvat tosi suureen pulaan, jos ihmiskunta menetetään.

Sillä ihmiskunnan suurena tehtävänä on ei ole ainoastaan passiivisesti palata takaisin jumalan luo, vaan luoda uusi vapaaseen minuuteen pohjautuva kulttuuri, joka tulee vanhan jo kehitysvoimansa menettäneet jumalluomisen tilalle, ja alkaa nyt viedä kehitystä eteenpäin uuteen suuntaan, maailmankaikkeutta uudistaen.

Ja se on valtava ajatus: kosmoksen kehitys on nyt meidän eli ihmiskunnan valintojen ja kehityksen varassa. Ellemme me nouse henkisesti itsenäisen ja luovan rakkauden minuuden voimaan, sitä tuskin voi tapahtua missään muuallakaan universumissamme.

Tästä siis on kysymys. Ja tosiaankin, Plejadien tähtisisarissa olen kuvannut seitsenvaiheisen meditaatiotien oman voiman elvyttämisestä rakkaudentäyteiseen kosmiseen kansalaisuuteen saakka.

Ja Plejadisisaret saat käikkein kätevimmin hankittua Enkelimaan nettikaupasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Plejadien tähtisisaret, seulaset, plejadit, mediaatio, ihmiskunta, tulevaisuus, Kristus, vuosi 2012

Minän vastuu ja luonnon katastrofit

Maanantai 14.3.2011 klo 23:02 - Matti Kuusela

Tänään on ollut outo tunne blogin kirjoittamisen kanssa, ja nyt juuri luulen ymmärtäneeni mistä se johtuu. Maan energiat ovat jollain lailla jumissa. Kun suuntaudun maata kohti hoitoenergioillani, se tuntuu olevan yhtä jumissa kuin ihminen, joka on todella voimakkaassa järkytystilassa.

Se saa muistamaan, että me ihmiset ja Maa olemme todellakin täällä yhdessä. Keskiajalla ja vielä 1800-luvun lopulla me ihmiset tunsimme Maan ja luonnon vastustajiksemme, vaikka erityisen kaunista luontoa olikin jo opittu ihailemaan. Luonnon epäpyhyyden kokemus vallitsi vahvana vielä 1960-luvun alussa, jolloin Ruusuvuoren suunnittelema Hyvinkään kirkko valmistui. Siinä oli alttarin sivulla ikkuna, josta näkyi mäntymetsää, ja sitä pidettiin yleisesti epäsoveliaana. Tuntuu oudolta ajatella, että tuosta ajasta on vain puoli vuosisataa. Nyt me koemme luonnon jälleen lähes jumalallisuuden symbolina, ei enää jumalasta erillisyyden tai jumalan vastaisuuden symbolina.

Aluksi hyvin erikoiselta kuulostava asia on, että me ihmiset olemme Maan tietoisuus. Onhan maalla oma henkinen tietoisuutensa, joka vastaa ihmisen korkeampaa sielun ja hengen tietoisuutta, mutta me ihmiset ja Maa kuulumme yhteen ja kun me katsomme Maata tällä fyysisellä tasolla, niin meidän ihmisten yhteinen tietoisuus on ja on myös Maan tietoisuus. Luonnonhenkien tietoisuus on siitä yksi ulottuvuus.

Maa ja luonnonhenget

Onhan luonnonhengillä oma tietoisuutensa, mutta heidän maailmassaan ihmistietoisuus vaikuttaa ehkä vähän samalla tavalla kuin sää meihin. Jos sataa, me toimimme tietyllä tavalla: sade auttaa jossain ja vaikeuttaa jossain toisessa työssä.

Kun tiedämme miten elävälle luonnolle vierasta meidän tietoisuutemme ja toimintamme on, voimme vain kuvitella, miten meidän luonnonhengille luomamme olosuhteet tekevät heidän työnsä vaikeaksi.

On aivan varmaa, että korkeammat luonnnolennto haluavat rauhaa ja sopusointua, ja muutenkin he ovat paljolti kuin entisajan ammattimiehet, jotka halusivat tehdä työnsä hyvin ja olivat työstään ylpeitä. Nyt ihminen tuo niin omaan työhönsä kuin luonnonolentojen työhän energeettisen epävarmuuden elementin.

Erinomainen kuva ihmisen kehittämästä epämoraalisuudesta, joka vaikuttaa tuhoavasti elementaaristen voimien piirissä, on vaikkapa Idols-kilpailut. En tosin ole niitä katsonut, mutta sen mukaan mitä niistä olen iltapäivälehtien otsikoista seurannut, niin sadattuhannet ihmiset seuraavat miten kokelaita kohdellaan huonosti. Ja monet keskeyttävät. Siihen liittyvät tunteet luovat koko maan ilmakehään valtavaa epävarmuutta ja sekaannusta luonnonolentojen maailmassa.

Silloin, vaikka korkeammat luonnonhenget tekevät kaikkensa ylläpitääkseen tasapainoa ja ohjatakseen välttämättömät muutokset mahdollisimman rauhanomaisella tavalla, heidän mahdollisuutensa loppuvat, kun ihmiskunnan tuottamat suuren ajatus-, tunne ja tahtoenergioden saasteet kasvavat suunnattomiin mittoihin.

Silloin kielteiset energiat kerääntyvät maapallolla kohtiin, jotka ylittävät luonnonalueiden ja kansanhenkien rajat, ja katastrofi valikoituu jollekin alueelle, joka silloin on heikoimmalla.

Huonot energiat

Suurkatastrofit tuovat esiin ja laukaisevat
myös muata_pilari_net.jpgsuurten kielteisten olentojen toimintaa. WTT:n lieskoissa näkyi runsaasta vääristyineitä energiaolentoja. Japanista sain kuvan, jossa näkyy ainakin minulla kokonaan uusi musta pilari: musta aukko pilvessä ja musta pilari maan ja taivaan välillä.

On valtavan tärkeää, että me alamme kantaa tietoisuutta siitä, että Maa on elävä olento.

Me olemme jo hienosti sisäistäneet elämyksen Äiti Maasta, joka on vaikeuksissa ja kärsii. Nyt meidän on mielestäni päästävä vielä hieman pidemmälle ja alettava ymmärtää, että meidän ihmisten ja Maan välinen suhde on hyvin konkreettine. Maata ei rasita pelkästään se, mitä me teemme suoraan sitä vastaan saastuttamalla ja tuhoamalla, vaan myös kaikki se, mitä me sisäisesti teemme.

Menen esimerkkinä vielä Idolsiin. Joku tuomareista sanoi, että jos kokelaat eivät kestä kilpailun olosuhteita, hänellä on aivan väärä kuva laulajan ammatista. Mutta: meidän vanhempien tehtävä on tehdä kaikkemme luodaksemme uudelle sukupolvelle moraalinen maailma ja moraaliset käyttäytymissäännöt, sellaiset olosuhteet, jossa niin ihmiset, enkelit kuin luonnonhengetkin voivat elää kunnollista ja luovaa elämää.

On totta, että joissakin kilpailuissa, kuten American Talent, nähdään myös suunnattoman hienoja ja kohottavia suorituksia, mutta ne eivät mitenkään pysty tasapainottamaan sitä tuhoavaa sielullista energiaa, mitä me niin monessa yhteydessä tuotamme.

Me paheksumme helposti vanhoja roomalaisia, jotka kokoontuivat katsomaan gladiaattorikilpailuja. Uskon että me luomme nykyaikana vielä paljon pahempaa energiaa moraaliltaan epäkunnioittavilla ja sisäisesti epäeettisillä ohjelmilla - ja televisio-ohjelmat tietysti tässä ovat vain yksi, mutta vaikuttava esimerkki, kun niitä katsoessaan monet aivan kuin riisuvat yltään henkilökohtaisen moraalin vastuun: uskottelemme, että jos nuoria kilpailijoita kohdellaan huonosti, vastuu on jollakin muulla kuin minulla.

Minuuden vastuullisuus

Alan yhä enemmän oivaltaa, miten me Uuden ajan työntekijät, Enkelisielut ja kaikki vastuuta kokevat ihmiset tarvitsemme jälleen yhden uuden tason: minuuden vastuullisuuden.

Missä olenkin mukana, koen että MINÄ olen vastuussa. Mutta en vihaa (paitsi sen pienen hetken, joka saa minut kokemaan, mikä on väärin), vaan rakastan, olen omassa voimassani, olen myötätunto kaikkea inhimillistä kohtaan, sekä kaikkien enkelikuntien ja luonnonolentojen kuntia kohtaan.

On vaativaa olla henkisesti tiedostava, ja samalla olla omassa rakkaudessaan ja voimassaan, niin että rakkaus ja voima ovat tasapainossa, kuten Lynn niin hienosti on kirjoittanut.

Nykyaika on minuuden vastuullisuuden aikaa. On hyvää, hienoa ja oikein, että me liitymme toinen toisiimme tehdäksemme hyviä asioita näkyvässä maailmassa ja energiatasoilla, mutta vastuu on aina minun. En enää koskaan voi antaa vastuuta kenellekään muulle.

On poikkeustilanteita, joissa yksilön karmallinen vastuu pienenee suhteessa ryhmän johtajaan - vaikka leikkaussalissa tai sotilastehtävissä - mutta henkistä vastuuta mukanaolosta se ei poista. Uskon että meidän on siis opittava tämä ihmeellinen asia: kun koen muiden tekevän väärin, minun on rukoiltava heidän puolestaan ja rakastettava heitä. Minä rakastan kaikkea mitä ihmiskunta luo. Sillä tavoin voin muuntaa sitä, mitä me nyt ihmiskuntana teemme epätäydellisesti, viisaudeksi, rakkaudeksi ja voimaksi.

Rakkaudella

Matti

4 kommenttia . Avainsanat: Luonto, ihminen, ihmiskunta, vastuu, luonnonhenget, luonnonolennot, rakastaminen, vastuu, myltätunto, huonot energiat