Matin blogi

Ihminen maailman laajuuksissa

Keskiviikko 15.2.2017 klo 0:18 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Olen viime aikoina lukenut jälleen Steinerin esitelmiä papeille, jotka halusivat hänen apuaan ja ja jotka sitten perustivat Kristiyhteisön. Joskus tulee vastaan esitelmiä, joissa kokee miten Steinerille avautuu kuin jumalallinen mahdollisuus kertoa juuri siitä, mikä hänestä on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta.

Usein kokee, miten häne koettaa saada ihmisiä ymmärtämään, ja sitten yhtäkkiä on sellainen tilanne, jossa kaikki on kohdallaan. Tällainen tunne tulee eräästä vuoden 1924 esitelmästä, joka on näiden papeille pidettyjen esitysten neljännessä kirjassa. Siinä on kertoo ihmeellisen avoimella eläytymisellä siitä ihmisen kehityksen merkittävästä kohdasta, jossa Aatami kulkee Paratiisin puutarhassa ja nimeää siellä kohtaamiaan olentoja. Steiner lausuu, miten äärimmäisen merkittävä kosminen kokemus se oli, että Aatami näin saattoi kuin Jumalan helmoissa ollessaan tehdä tätä työtä, nimetä.

Nimeämisellä on Raamatussa muulloinkin tärkeä osuus. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa se tulee esiin, Jeesus nimittää tulevan apostolinsa nimen Pietariksi. Niin se ilmaistaan.

Koen että nimi tässä mielessä on jotain vielä henkistä ja yliaistista, johon meidän tavallinen ajattelumme ei nykyaikana yllä. Mutta heti tämän nimi Jumalan kanssa tapahtuvan nimeämisen jälkeen Steiner siirtyy puhumaan varsinaisesta ihmisyydestä. Siinä hän kertoo hyvin yksinkertaisin ja jopa runollisin käsittein, miten meidän ihmisen on voidaksemme todella nimittää itseämme ihmisiksi, opittava laajentumaan kolmeen suuntaan:

- Meidän on opittava tuntemaan, miten me juurrumme maahan.
- Meidän on opittava kohoamaan korkeuksiin.
- Meidän on opittava havaitsemaan maailmanlaajuudet ympärillämme.

Alkukasvi.jpg

Tiedostamisen kolme suuntaa

Näihin kolmeen suuntaan ulottumiseen sisältyy siis oikeastaan ihmisyyden kehityksen salaisuus. Jokaisessa suunnassa odottavat omat tehtävänsä ja opetuksensa, joista voi sanoa, että jumalat ovat ne meille antaneet.

Osan suhteen me olemme vielä täysin unessa. Juuri maan syvyyden ovat alueita, joista emme saa juuri mitään tietoisuuteemme. Osan suhteen me olemme kuin unennäkijöitä. Sellaisia ovat taivaan korkeudet, joista meillä silloin tällöin on aavistuksia tai tuntemuksia. Ja osassa alamme olla jo hereillä, kun katsomme sitä maailmaa, joka muodostaa välittömän ympäristömme.

Ja sitten on se minä, joka kaikkia näitä suuntia tarkastelee.

Maata ajatellessaan voi miettiä, miten meidän kehomme jokainen osa, korvat, silmät, elimet, ovat enemmän tai vähemmän maan voimien muovaamia. Voi miettiä, aivankuin kosmisesti, miten maan salaperäiset voimat todellakin muovaavat meitä.

Mutta hyppään nyt siihen kohtaan, joka minua tänään erityisesti kosketti. Tällä kohden Steiner puhuu tunteenomaisesta syventymisestä maan perustoihin.

Kasvien valoele

Hän lausuu syvästi, että ennen kuin me ihmiset voimme yltää oman olemuksemme syvyyksien kokemukseen, on meidän ensin pystyttävä syventymään maan syvyyksiin.

"Kun näemme kasvien versovan maasta, on meidän omaksuttava syvempi hartauden tunne, kunnioituksen tunne, joka antaa meidän havaita kasvin jokaisessa osassa jotain itsestämme, jotain mikä tulee esiin aivan kuin sen ilmauksena, mitä maan sisällä tapahtuu.

Meidän on todellakin alettava ymmärtää, mitä tapahtuu maan syvyyksien ja taivaan laajuuksien vuorovaikutuksena. 

Katsokaa miten kukkiva ruusu kohoaa maasta, nähkää itseensä kietoutuvat ruusunnuput suhteellisessa pienuudessaan, ja täydenkää tämä kuva maan keskipisteestä kohoavalla mahtavalla valoruusulla, jonka jumalten valoeleet täyttävät. Näiden valoeleiden on herättävä, jotta nukkuva ruusu voi kehittyä ylöspäin nupuksi. Jokaisen uinuvan ruusunnupun yhteydessä te voitte kokea maan perustoissa heräävän, luovan, elävän valoruusun.

Ja näin on kaikkien kasvien laita.

Katsokaa maan vihertävää kasvipeitettä ja tuntekaa, mitä maan perustoista versoaa vihreänä. Katsokaa sitä maan syvyyksien valoa, mikä täyttyy syvällä violetilla, joka tahtoo elävöittävänä voimana aaltoilla maailmaan."

Tämä oli vain pieni osa koko meditaatiosta. Mutta jo tämä kertoo tuntemisen tärkeydestä. Steinerin esitykset ovat monasti niin vaativia ymmärtää aivan puhtaasti ajattelun kannalta, että jää helposti huomaamatta, miten hän yhä uudelleen ja uudelleen, myös esoteerisessa koulussa, korostaa tunteiden kehittämisen merkitystä.

Meidän on kyllä ensin ajateltava, mutta sitten meidän on harjoitettava saman kohteen tuntemista. Eläydyttävä sen tunteeseen. Ja vähitellen tästä tuntemisesta alkaa kehittyä vielä syvempi tiedostamisen voima kuin ajattelu on!

Jumaläidin vaatteet

Hän kertoo esimerkkinä vanhan tarinan, jonka mukaan iltarusko syntyy, kun jumaläiti ripustaa vaatteesa illalla tuulettumaan. Me voimme tutkia mitä tiede kertoo värien muodostumisesta taivaalla, mutta syventyminen tällaisen kansantarinan sisäisyyteen, sen naiiviin kuvamaisuuteen, on kuitenkin moninverroin viisaampaa kuin oppinein astronomia. 

Ja miksi? Vastaan nyt itse: Koska tämä lapsenomainen asennoituminen avaa meille vähitellen niitä portteja, joiden kautta me voimme kulkea niiden maailmankaikkeuden luovien voimien, enkeli- ja jumalolentojen piiriin, jotka ovat näiden havaitsemiemme ilmiöiden taustalla.

Ja vielä. Maailmanlaajuuksiin eläytyessämme me voimme Steinerin mukaan aivan hyvin nähdä taivaalla loistavat tähdet jumalhenkisten olentojen silminä. Sillä ne ovat sitä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: ihminen, ihmisyys, Steiner, meditaatio, papit, maa, kasvit, valoruusu, tähdet

Ilmaise omaa totuuttasi!

Maanantai 21.11.2011 klo 22:59 - Matti Kuusela

Hei ystävät, melkein kuukausi meni ilman blogikirjoituksia, mutta täällä taas ollaan.

Kolin runsaan viikon loma oli syvää uudistumista. Pimeää, lepoa, kävelyä yli Mäkrän, Kolin huippujen ja muiden harjanteiden, soutelua ...  ja joka päivä saunassa. Pyhä Koli tapahtuma oli siellä jälleen kerran samaan aikaan kuin Sinikka ja minäkin, lämpimät terveiset kaikille tutuille!

Ja vahvoja iltakursseja on ollut. Helsingin Plejadikurssi ja sitten 11:11:11 -kurssi olivat voimallisesti täyteläisiä. Yhä vahvemmin kokee, miten me olemme oman maapallomme ja aurinkokuntamme kanssa itse osa Plejadien tähtisisaria - vaikka kierrämmekin täällä muista sisarista kauempana ja vain noin kymmenentuhannen vuoden välein tulemme heitä lähemmäksi.

Samoin viime viikon Enkeliaskeleet -kurssi Heinolassa oli tosi upea. Siellä on lähtenyt liikkeelle jotain aivan uutta ja henkisesti kantavaa yhteisyyttä.

 

Ihmisyyden oppitunti

Plejadisisaruksillemme on heidän oman kehityksensä takia tärkeää, että me opimme kasvamaan ihmisiksi, jos niin rohkenee sanoa. Plejadien tähtisisaret -kirjan viesti vain vahvistuu: tullaksemme todellisiksi ihmisiksi ja voimallisiksi yksilöiksi meidän on löydettävä omat juuremme maan päällä, mutta ennen kaikkea meidän on tavallaan tultava joulukuusiksi, joilla jokaiselle loistaa oma tähti päänä päällä.

Joulukuusi muistuttaa meitä siitä, että me olemme jokainen tähtimaailman edustajia täällä maan päällä. Heräämisen ensimmäinen vaihe on toive päästä takaisin tähtisisartemme joukkoon - olipa kyse sitten Plejadeista, Siriuksesta tai jostain muusta - mutta heti kun olemme heränneet, alkaakin loistaa toinen valo, uusi suunta: alamme oivaltaa, että myös Maa on tähti, ja nyt meidän tehtävämme on herättää Maa omalla valollamme.

Onhan Maa viisas ja voimakas ja vanha, mutta meidän ihmisten tehtävä on paljon suurempi kuin osaamme helposti kuvitellakaan. Nyt olemme heränneet näkemään miten me rasitamme maata, mutta on toinenkin suunta. Se on se, että omalla hengen tähdellämme me voimme tuoda Maahan uutta kosmista valoa! Olemalla aitoja ihmisjoulukuusia, heräämällä omaan henkisyyteemme ja omaan kosmisuuteemme me alamme kohottaa myös maata korkeampaan olotilaan yhdessä itsemme kanssa.

Suuri viesti on, että meidän on kohotettava maa kanssamme. Ja se on ensimmäinen kerta, jolloin meidän on se tehtävä. Maan ensimmäisen kolmen inkarnaation aikana toiset henkiset olennot ovat tehneet sen meidän puolestamme.

Nyt meidän on tajuttava ... tai kun nyt olemme tajuamassa, että me olemme henkisiä olentoja, niin meidän on tajuttava myös, että me olemme todellisia henkisiä olentoja ja meillä on myös tehtävää ja vastuuta. Me emme ole lomalla maan päällä päällä vaan kasvamassa ja kehittymässä. Ja se merkitsee, että meidän on oman henkemme, kehittyvän minuutemme valaisemalla luovuudella ja rakkaudella muunnetta maaplaneettamme niin, että myös se kohoaa meidän kanssamme.

 

Luovuuden muutosvoima

Mitä meidän siis on tehtävä? Ei mitään sinänsä niin ihmeellistä, vaan juuri sitä, mikä on luonnollista: meidän on löydettävä itsemme siitä elämästä, jossa me olemme. Ja siinä opittava juurtumaan omaan olemukseemme ja ilmaisemaan itseämme.

Ajatelkaa itse, olkaa taiteellisia, edistäkää kaikkea kauneutta, hoitakaa ja hoivatkaa, rohkaiskaa itseänne ilmaisemaan omaa totuuttanne - nuo ovat kaikki niitä opetuksia, joita plejadilaiset tähtisisaremme tahtovat meille ilmaista!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Totuus, oman totuuden ilmaisu, plejadit, Plejadi-kurssi, ihmisyys