Matin blogi

Sisäisen maiseman kokeminen

Perjantai 13.12.2013 klo 18:55 - Matti Kuusela

Tänään olin kuuntelemassa Orland Bishopin vierailun viimeistä esitelmää Snellman-korkeakoulussa. Olin aikoinaan perustamassa tätä korkeakoulua - siitä on jo yli kolmekymmentä vuotta. Nyt oli pitkästä aikaa mukava käydä siellä kolmena päivänä, ja hyvältä tuntui. Valoisa ilmapiiri ja hienoja nuoria ihmisiä.

Orland on ollut joidenkin nuorempien ystävieni suuri suosikki, ja nyt ymmärrän hyvin miksi. Kaikki mitä hän puhuu, on itse koettua ja työstettyä, todella sisäistettyä. Hänellä on ihmeellinen kyky kertoa ihmisen tahdosta, tarkoituksista, ajatuksista, sillä tavoin että hän tosiaankin itse on tietoinen siitä, mistä hän puhuu. Tällaista kykyä en ole koskaan aikaisemminkin tavannut kellään, en edes antroposofi-aikoinani.

Sisäiset kokemukset

Orland siis puhui kokemuksia sisäisistä
tapahtumista, esimerkiksi siitä, milloin
joku asia muuttuuorland_bishop.jpg todellisuudeksi. Mutta hänelle se ei ole sisäisyyttä sillä normaalilla tai ehkäpä menneellä tavalla, jossa sisäinen on jotain häilyvää. Hän on pystynyt tuomaan sisäisen ihmisen tarkastelun tietoisuuden piiriin, ehkä voi vielä sanoa, tahtovan tietoisuuden piiriin.

Tältä pohjalta Orland on myös ensimmäinen ihminen, josta sain vaikutelman, että hän on kehittänyt syvästi niitä sisäisiä voimia, joista Steiner puhuu Vapauden filosofia -kirjassaan. Tuo kirjahan ilmestyi jo vuonna 1894, eikä ole mikään ihme, että filosofit eivät ole pitäneet Steineria oikeana arvostettuna filosofiana: vasta nyt lähes 120 vuotta myöhemmin tulee vastaani ihminen, joka on sisäistänyt sen. On tosin monia, jotka ovat ymmärtäneet, mistä Vapauden filosofiassa puhutaan, mutta siitä on vielä pitkä askel sen todellistamiseen omassa elämässä.

Vedenpintavertaus

Vapaus ei Steinerille merkitse lainkaan irrallisuutta, vaan päinvastoin, se merkitsee mahdollisuutta luoda omasta hengestä käsin. Mutta tänään löysin seuraavan mielikuvan siitä, mistä Vapauden filosofian mukaisessa ajattelussa on kysymys. Samalla se on kuva siitä, miten ihmisen tietoisuuden kasvu kehittyy eteenpäin.

Ajatellaan tyyntä järven pintaa. Ihmisen henki on se tuli ja lämpö, joka mahdollistaa tuon maiseman elämän ja liikkeen. Ihmisen vanha, luonnonomainen ajattelu on kuin tuuli, joka kulkee järven yllä ja saa voimiestuessaan veden pinnan värähtelemään ja aaltoilemaan.

Kun ihmisen henkinen minävoima kasvaa, se alkaa saada otetta ajattelun tuulesta ja ohjata sitä. Kun ajattelu vielä kehittyy, se pystyy ohjaamaan osaa tuulesta haluamiinsa muotoihin. Mutta tämä ajattelun tuuli on normaalisti heikkoa. Nyt me olemme siinä vaiheessa, jossa vapauden filosofian mukainen ajattelu pystyy luomaan sellaisia muotoja, jotka saavat vedessä aikaan pysyviä liikkeitä, jotka on selvästi havaittavissa.

Orlandon esityksissä tämä ajatusvoima pystyy kaikessa rauhassa menemään veden sisälle ja liikuttamaan siinä olevia energioita, tunnustelemaan niitä, näkemään ne, havaitsemaan niitä ja sitä miten eri käsitteiden voimamuodot vaikuttavat toisiinsa.

Lento vai paluu

Tämä ajattelun elävä vahvistuminen on suunnattoman tärkeä asia tietoisuuden kehitykselle ja henkistymiselle. Tavallisesti normaalin elämän tylsyyteen kyllästynyt tietoisuus pyrkii tuossa järvimaisemassa ylös valon korkeuksiin saadakseen henkisiä kokemuksia. Ja se on erittäin ymmärrettävää. Me tarvitsemme vapautumista ja kohoamista voidaksemme kokea oman henkisyytemme. Mutta heti alkaa myös toinen suunta - joka usein saattaa jäädä pitkäksi aikaa huomaamatta:

Kun sielu vapautuu menneestä ja kohoaa, sillä syntyy samalla mahdollisuus katsoa syvemmälle todellisuuden voimaelämään, sekä sisäisessä että ulkoisessa mielessä. Sielu voi vahvistua niin, että se ajatellessaan saa kokemuksen voimasta ja ohjattavissa olevasta liikkeestä. Tällainen ajattelu kykenee ottamaan piiriinsä myös tahdon ja tunteen voimat. Ihminen oppii tahtomaan ajattelussaan, tai ajattelemaan tahdossaan - toisin sanoen näin henkistyessään ja vahvistuessaan ihminen pääsee tietoisuudellaan sisään, tai mukaan, ajatteluunsa. 

Silloin ajattelu ei ole enää sitä pinnallista ja abstraktia ja usein kokemuksellista tyhjää, kuten se nykyään usein koetaan, vaan ajattelusta tulee todellisempaa, koskettavampaa, se muodostuu eläväksi ja turvalliseksi perustaksi henkisille kokemuksille, ja itse asiassa näin vahvistuessaan elävöityessään ajattelu itsessään voi myös syvemmälle todellisuuteen laskeutumisensa lisäksi kohota laajempaan yliaistiseen tai henkiseen ymmärrykseen.

Sydänkokemus

Tällä tavoin meidän tietoisuutemme myös lähestyy sydänkokemusta, ja kun me liitämme siihen mukaan rakkauden tunteena ja tahtona ja havaitsemisana, silloin meidän olemuksemme voi yhä syvemmin yhdistyä sydänkeskukseemme, ja sen kautta rakkauteen. Sydänvoima on myös yhteytemme maan henkisyyteen: kun me päässämme koemme vapaan ajattelun voiman ja jaloissamme vapaan maan päällä kulkemisen voiman, silloin me alamme lähestyä sisäistä tasapainoa, joka tuo meidät sydämemme yhteyteen, jonka kautta me saamme kosketuksen todelliseen maahan, ja taivaallisuuteen.

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Orland, Bishop, Steiner, ajattelu, kokemus, tietoisuus, Vapauden filosofia

Enkelten maailmaan - ilo, elämä ja taide

Lauantai 13.7.2013 klo 4:34 - Matti Kuusela

Voi niitä aikoja, jolloin Findhorn-yhteisö Skotlannin rannikolla oli vielä aluillaan. Kun nyt muistelen, se toi mukanaan sellaisia ihmeellisiä tunnelmia, joita sen jälkeen en ole kokenut. Dorothy Maclean oli yksi Findhornin perustajia ja mieleeni johtui lainata tulevaan kirjaani Enkelitie ote hänen kirjastaan, joka suomeksi olisi Kuulla enkelten laulavan, To Hear the Angels Sign. Voi, kirjan ensimmäinen laitos on jo vuodelta 1980, siis kolmenkymmenenkolmen vuoden takaa, huomaan nyt.

Ilo

33 vuotta, Jeesuksen elämän vuodet, se on rytmi, jonka aikana henkinen impulssi uudistuu, ja alkaa uudelleen. Onkin siis hyvä aika ottaa tuo muistorikas ja hieno kirja esiin. Dorothy oli suurin ponnistuksin opiskelullut kuuntelemaan, kanavoimaan henkisten maailmojen olentoja, ja tuo viesti, jota halusin lainata ja joka edelleen usein soi sielussani, on kohta jossa hän kertoo huomanneensa, että enkelit lentävät ilon siivin ja aina toimivat ilossa.

Enkelit kehottavat Dorothyä heittämään yli laidan kaiken ohjelmoinnin ja kokemaan sisäisesti. "Anna ilon nousta esiin liittää sinut kaikkeen elämään," he sanovat, "Elämä on rajatonta... liity iloon."

Kun Dorothy protestoi, että hänen on elettävä todellisessa maailmassa, enkelit jatkavat: "Mitä on todellisuus? Eikö ykseys ole todellisempaa, elävämpää, enemmän jumalallista kuin teidän jokapäiväinen tietoisuutenne? "

"Kyllä, teidän on elettävä ja työskenneltävä jokapäiväisessä tietoisuudessa, mutta sen ei tarvitse olla niin rajoittunutta. Se voi sisältää tämän ilon. "

Ja sitten tulevat nuo muistamani lauseet:

"Kuten teillä, meilläkin on ainesta tiheällä fyysisellä tasolla, mutta jos todella katsot, näet ilon jokaisessa kasvin lehdessä, jokaisessa terälehdessä, joka värissä, joka tuoksussa. Me ilmaisemme tätä jumalallista todellisuutta."

Miten kauniisti sanottu. Ja todesti. Ja sitten tulee ihmeellinen lause, jonka oli unohtanut:

"Te  voitte ilmaista sitä jopa enemmän kuin me voimme."

 

Taide

Outoa. En ollut edes allaviivannut aikoinaan tätä pientä lausetta, joka nyt herättää niin syviä tuntemuksia. Ensin arkielämästä luonnonolentojen ja enkelien ihmeelliseen ilon taikamaailmaan, jonne enkelit meitä kutsuvat. Ja he perustelevat aivan hyvin, miten meidän on täällä arkielämässäkin mahdollista valita ja kutsua elämä ja ilo elämäämme.

Ja sitten he kertovat, miten me tässä omassa maailmassamme voimme ilmaista elämänmaailman ja ykseyden iloa vielä enemmän kuin he! Miksi se on ahdollista, on suuri aihe, joka luonnollisesti liittyy siihen, miten me ihmiset elämme vielä raskaammassa aineellisessa maailmassa kuin nämä enkelit. Ja lisäksi meillä on vapaa henki maan päällä. Me ihmiset olemme ainoita vapaan hengen, vapaan minän omaavia henkisiä olentoja fyysisessä maailmassa. Aivan, kaikkien muiden olentojen minuudet ovat henkisemmissä maailmoissa.

Mutta me olemme vasta opettelemassa elämää maan päällä uudessa minuudessamme, joka on altis niin monille maailman aineellisuuden houkutuksille. Taide on yksi tie elää henkisempää elämää aineellisen maailman piirissä. Taiteella me voimme henkistä maan raskasta aineellisuutta. Taiteessa me voimme ilmaista todellista iloa.

Kun selasin kirjaa alusta, niin ensimmäinen alleviivaani lause on Dorothyn "sisäisen äänen" viestistä, joka kertoo:

"Tänä aamuna aurinko loistaa sivuille, joille kirjoitat, ja heittää pitkiä lepattavai varjoja. Suurin osa siitä, mitä ihminen tekee, luo pitkiä varjoja ja, kuten Platonin myytissä, ihminen uskoo näitä varjoja todellisuudeksi ja hän tuo niihin tuoretta elämää joka päivä. Kun hän kieltäytyy enää uskomasta niihin, valon ja pimeyden muodot tulevat yhä vähemmän ja vähemmän toisistaan erottuviksi, ja vähitellen ne sulautuvat valoon. Teillä on vielä vastakohtien maailma, mutta vastakohdat muodostuvat nyt väreistä, ei mustasta ja valkoisesta, ja muutoksesta, ei raskauteen vajonneesta pimeydestä.

Valon kirjo tulee äärettömästi laajemmaksi ja pinnat eivät ainoastaan heijasta vaan loistavat valoa sisäisyydestään. Pinnat itsessään eivät ole staattisia; se on liikkuva kuva, jota taiteilijan on mahdotonta maalata nykyisillä välineillä. Taiteilijasta tulee elämänmaailman taiteilija, ja hänen kankaastaan yhtä laaja kuin maailmankaikkeus."

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: enkelit, luonnonhenget, Dorothy Maclean, Findhorn, ilo, deevat, taide, vastakohdat

Henkinen tieto ja terveys

Keskiviikko 3.4.2013 klo 11:57 - Matti Kuusela

Olen ennenkin lukenut Steinerilta, miten oikean henkisen tiedon on tarkoitus edistää terveyttä. Nyt se oikein iski voimakkaasti, kun luin hänen Vanhan testamentin alkua koskevan esitelmäsarjansa loppusanoja. Näin Steiner todellakin on lausunut Münchenissä elokuussa 1910:

Mitä me teemmekin, millä alalla,
missä maallisessa ammatissasteiner2_180.jpg me toimimmekin: nämä asiat voivat innoittaa, hedelmöittää meidän luomistyötämme, meidän toimintaamme, mutta ne voivat myös lisätä iloamme, onneamme elämässä.

Näin yhdessä ainoassa lauseessa tulee jo esiin innoitus ja luomistyö, koko toiminnan hedelmöittyminen sekä elämän ilon ja onnen lisääntyminen! Alkaa vähän ihmetellä, että hetkinen, miten tässä näin on käynyt? Miten monta henkistä ja samalla innoittunutta, luovaa, vahvasti iloista ja onnellista ihmistät tunnet - yleensä ja sitten henkisistä piireistä?

Ensin ei ehkä tule ketään mieleen, ellei se joku ole oma itse. Kyllä innoittuneita ihmisiä saattaa olla, mutta tulee sellainen vaikutelmä, että useimmat heistä ovat syntymäiloisia, eli he ovat tehneet iloon johtavan henkisen työnsä jo aikaisemmissa elämissä. Steiner selvästi tarkoittaa, että tuon ilon ja innoituksen pitäisi tulla esiin jo samassa elämässä.

Ilo ja innoitus

Olisiko niin, että iloa, innoitusta ja elämän täyteyttä olisi tosiaan saatavissa elämän henkisten totuuksien tutkimisen seurauksena, mutta sitä on myös itse tahdottava? Olen itse viime aikoina useaan kertaan kirjoittanut siitä, miten maailma antaa meille lapsena - mitä antaakin - mutta aikuisina meidän on itse luotava sitä mitä haluamme.

Esoteerinen kristinuskon esitelmistä luin Steinerilta juuri pääsiäisaikaan. Siellä hän eräässä kohdassa sanoo: Uusi ilmoitus tuo ydintä luihin, elinvoimaa hermostoon. Ja hän lisää: Se ei ole vain teoriaa, vaan se on elävöittävää voimaa, ennen kaikkea elävöittävää toivon voimaa.

Ja hieman toisessa kohdassa hän puhuu siitä, miten ihmisen fyysistä kehoa eivät suinkaan rakenna normaalit fyysiset voimat, vaan toivo rakentaa fyysisen ruumiin.

Muistathan nämä kolme - usko, toivo ja rakkaus - jotka tosin Steinerin mukaan Raamatussakin lausutaan väärässä järjestyksessä, sillä usko ravitsee astraalikehoa, rakkaus eetterikehoa ja toivo fyysistä kehoa. Ja kun ovat juuri tuossa järjestyksessä, niin meidän on siis lausuttava: usko, rakkaus ja toivo.

Uskonkehossa tunteet ja ajattelu, rakkauskehossa elämä ja uusiutuminen, toivonkehossa fyysinen olemus.

Jossakin näissä samoissa esitelmissä Steiner puhuu siitä, miten tärkeää meidän on jatkuvasti kamppailtava ja tehtävä työtä kehittääksemme innostustamme, kiinnostustamme, iloisuuttamme. Henkisen kasvun tiellä meidän on - itse - tehtävä kaikkemme välttääksemme laiskistumista.

Minuus ja innoitus

Se on tietysti järkeenkäyvää. Meidän henkinen kasvumme keskittyy maapallolla minuuden kehitykseen. Minuus ei siis tarkoita egoa tai jotain ikävää, kuten myös usein voi lukea, vaan minuus on se voima meissä itsessämme, jolla on kyky ja voima ottaa haltuunsa oma ajattelu ja omat tunteet, ja vähitellen kulkea yhä pidemmälle oman elämän hallitsemisessa ja ohjaamisessa.

Se näyttää tarkoittavan, että vaikka meille annetaan hyviä asioita ja sisäistä ravintoa, meidän on kuitenkin aina harjoitettava minuuttamme tuon ravinnon ottamiseksi käyttöön. Ja meistä on tultava voimakkaita, samalla herkkiä, anteliaita - mitä kaikkea kukin oman minuutensa kykyihin liittääkin.

Siis jatkuvasti harjoitella iloa, innostusta, kiinnostusta, ja luonnollisesti uskoa, rakkautta ja toivoa. Silloin elämänvirrat pääsevät virtaamaan ja vaikuttamaan kehoissamme ja niiden eri tasoilla.

Katsokaamme vielä, miten Steiner jatkaa edelleen tuosta lainauksesta, jolla aloitimme tämän tarkastelun:

Ja jokainen, joka on oikealla tavalla ymmärtänyt ihmisen olemassaolon suuren alkuperän, astuu myöhempään elämäänsä mukanaan nämä opit siemeninä, joista tulee elämän onnea ja iloa. Antakaa totuuden ihmisen suuresta, valtavasta alkuperästä, hänen mahtavasta päämäärästään säteille silmistänne, kun tahdotte suorittaa rakkauden töitä. Sillä tavalla te kaikkein parhaiten edustatte henkisen tiedon opetusta.

Tämä oppi ilmenee teoissa, tuottaen onnea ihmisen ympäristöön, tehden oman henkisyytemme, oman sielumme, oman ruumiimme onnelliseksi, iloiseksi, virkistäen, tervehdyttäen. Ottaessamme vastaan henkisen tiedon opetuksen meistä tulee parempia, terveempiä, voimakkaampia ihmisiä.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: henkinen, tieto, elämän, terveys, ilo, innoitus, Rudolf, Steiner