Matin blogi

Juhannuksen kosminen valo

Perjantai 23.6.2017 klo 23:24 - Matti Kuusela

Juhannus muistuttaa meitä Johanneksesta, Johannes Kastajasta, jonka mukaan tämä juhla on nimetty. Johannes Kastaja oli se, joka valmisti tietä Kristukselle. Sen voimme nähdä myös tässä kesäyön valon juhlassa.

Kun aurinko valaisee myöhään kesäiseltä taivaalta, se muistuttaa meitä siitä, että kerran oli suuri ihminen, joka astui alas taivaallisesta olotilasta, joka ensimmäisenä ihmisenä laskeutui maiseen aineelliseen ruumiiseen. Tämä Aatami tai Adam oli se olento, joka ihmisenä suoritti sen aineellisuuteen laskeutumisen, jonka Kristus myöhemmin toteutti jumalaolentona. Myös sillä tavoin Johannes Kastaja, Adam-sielu, ennakoi Kristuksen astumista maan piiriin.

Ja niinkuin voimme edelleen kuvitella ensimmäisen ihmisen kesäyön taivaallisessa valossa maan ympärillä, niin voimme sielun silmin nähdä, miten vielä korkeampi olento Kristuksena täyttää tuon maan auran, ja yhdessä enkelien kanssa työstää tätä valoa ja ihmissielua niin, että kesäyön valo ja ihmissielut voivat löytää toisensa.

Uriel_the_Archangel_Cairo.jpg

Juhannuksen aurinkoviisaus

Pääsiäisenä maan sisäisyydessä vallinnut elämä alkoi kohota luonnon heräämisen myötä maan pinnalle, ja juhannuksena se noussut kosmisiin sfääreihiin saakka, niihin korkeisiin piireihin, jonne me kokkotulien myötä pyrimme lähettämään myös oman sielullisuutemme.

Mutta sielunelämämme korkeammat tasot ovat siellä, kaukana kosmisten piirien korkeuksissa, joissa aurinko puhuu meille. Auringon henkisyys uudistaa meidän sielumme juhannuksen aikaan, antaa kuin uudet ohjelmat, jotka kantavat meitä aina jouluyön syvään sisäisyyteen saakka, jossa ne jälleen uudistuvat, mutta nyt maan sydänpiiristä lähtien.

Arkkienkeli Uriel on se henki, joka keskikesällä vaikuttaa ihmiskunnan kosmisena ohjaajana. Tämä kultainen enkeli ohjaa eleillään aurinkoviisautta niin, että se voi tulla ihmissielullisuuden piiriin hedelmällisellä tavalla.

Ja samalla kun Uriel vaikuttaa korkeuksissa, on arkkienkeli Rafael kanssamme maan päällä, enemmän näkymättömissä. Tämä suuri syntymän enkeli varmistaa sen, että Urielin korkeat opetukset syntyvät sieluissamme oikealla ja terveellisellä tavalla.

Maan sielullisuus

Esitelmässään vuodenaikojen kiertokulusta 31.3.1923 Rudolf Steiner kuvasi kauniisti tätä juhannuksen hetkeä, jolloin maa on täysin suorittanut uloshengityksensä:

"Maan koko sielullisuus on valautuneena kosmiseen tilaan, avautunut kosmisuuden piiriin. Maan sielullisuus täyttää itsensä aurinkovoimin, tähtivoimin. Kristus, joka on liittynyt maan sielullisuuteen, yhdistää myös voimansa tähtien ja auringon vaikutuksiin, jotka aaltoillen tulvivat kaikkeudelle avautuneeseen maan sielullisuuteen. On juhannus, keskikesän aika. Maa on suorittanut täyden uloshengityksen."

Entisajan vihityt elivät voimakkaasti mukana tässä maansielun uloshengityksessä, mutta nyt on meidän kaikkien yhä enemmän opittava kokemaan heidän tavallaan. Steiner luonnehti tätä kokemusta tähän tapaan:

"Elämme sieluinemme kosmisessa tilassa. Elämme auringon ja tähtien keralla. Ja kun katsomme maahan, joka on täynnä versovia kasveja, avautuvia kukkia, ja joka on luonut itsestään kaikki ihmeelliset eläimet, niin näemme versovissa, kukkaan puhkeavissa kasveissa, värikkäissä, värejä säihkyvissä kukissa, näemme hyönteisten hyörinässä, ilmaa halkovissa linnuissa, joiden höyhenpeite läikkyy mitä moninaisemmin värein, näemme kaikessa tässä kuin maasta huikasevasti heijastuen kaiken sen, mitä sielumme omaksuu silloin kun jätämme maan ja liitymme maan kaikkeuteen virtaavaan hengitykseen, elääksemme kosmisesti emmekä maallisesti.
Mutta se mikä kasvaa maasta tuhansien värein versoen, on kohti kosmosta, on laadultaan samaa, mutta se on maan päällä vain heijastusta, kosmoksesta heijastuvaa voimaa, kun me ihmisinä kannamme sieluissamme tätä voimaa sellaisenaan."
Näihin Steinerin sanoihin sisältyy tavattoman paljon. Ja nämä lauseet on ehkä luettava uudelleen, jotta oikein oivaltaa, mitä ne merkitsevät: meidän sieluissamme elää todelllisena se, mikä kosmoksen heijastuksena ilmenee luonnon koko rikkaudessa ja ihmeellisyydessä. Juhannus on oikea aika sen tajuamiseen.

Rakkaudella
Matti

Fresko Uriel, Kairossa sijaitsevasta vanhasta kirkosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, valo, Kristus, Uriel, pääsiäinen, Rafael, luonto, Johannes Kastaja, Aatami, Adam, valo, aurinkoviisaus

Helluntaista juhannukseen

Perjantai 20.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Eilisessä blogissa puhuimme jo Neitsyt Marian merkityksestä helluntaina. Journal for Star Wisdom jatkaa, miten hänen siunatusta sielustaan lähtevät tulikipinät olivat Kristuksen kosmisen Minä olen -olemuksen sielullistuneita ilmennyksiä. Tämä maailman ikuinen minä syntyi opetuslapsiin jumalallisen Maria-Sofian puhtaan sydämen kautta, hänen joka seisoi heidän yhteisönsä sydämessä.

Tuosta ensimmäisestä helluntaista alkaen on Kristuksen henki elänyt ihmissieluissa maan päällä. Helluntai oli Kristuksen opetuslasten herääminen unenomaisesta tilasta, minkä seurauksena he yhdistyivät Kristuksen rakkauden prinsiippiin oman sisäisen olemuksensa kokemuksena.

Myös meidän on unenomaisesta tilastamme kohdataksemme aikamme haasteen hereisten sydämien tajunnalla.

Linnunradan sydämen emanaatiot ovat lisääntymässä meidän aikanamme, mikä valmistaa tietä maailmanlaajuiselle helluntaijuhlalle. 

Merkurius

Kun myös Merkurius oli kosmisen helluntain päivänä 19.6. konjunktiossa auringon kanssa kolme astetta Kaksosissa, se rohkaisee meitä elämään sofiaanisessa heräämisessä Kristukselle. Nyt meidän minämme on ottamassa vastaan uutta henkistä ilmoitusta, ja juuri tätä minuuden voimaa vahvistavat Merkurius ja Aurinko Kaksosissa, serafien eli ikirakkaudenhenkien eläinratakuviossa.

Löydämmekö me itsestämme henkisen säteilyn voimaa niin, että pysymme samalla avoimina ottamaan vastaan maailman ääriltä meille virtaavia voimia!

Ja mitä se tarkoittaa?

Jumalallinen sanansaattaja Merkurius oli samaan aikaan ja kutakuinkin samalla linjalla auringon kanssa kuin auringon, maan ja keskusauringon kosmisen helluntain linjaus. Se tarkoittaa, että kosmiset Merkurius-voimat auttavat meitä ymmärtämään.

Oma merkityksensä on edelleen Kaksosilla. Kaksosia vastaava enkelikunta on serafit, korkeimmat alkurakkauden enkelit, jotka ihmisen aisteissa vastaavat minä-aistia. Ihmisellä on todellisuudessa kaksitoista aistia, yksi kutakin eläinradan voimaa kohtaan. Minuuden kokemus on erityisen henkinen aistimus, mutta se on aistimus silti. Myös oman minuutemme kokemus on henkinen tai yliaistinen aistimus.

Meidän aikanamme tämä kosmisen minuuden aivan kuin liekittäminen ja lämmittämin ihmisminuudessa tapahtuu juuri juhannuksen alla. Juhannuksena meidän sielullisuutemme kohoaa korkealle kosmiseen tilaan uudistumaan ja puhdistumaan. Kosmisen helluntain voimat sitä ennen tarjoavat heräämistä ja vahvistusta, niin että me vähitellen opimme ennen juhannusaikaa tulemaan vahvemmiksi henkisessä minässämme, maan piirissä ja kehomme piirissä.

Vähitellen me opimme seuraamaan sielumme mukana kesän henkisiin aurinkokorkeuksiin ja seuraamaan tietoisesti, mitä siellä tapahtuu. Siihen meitä valmistaa helluntain minuuden kehityksen juhla.

jeesus_ikoni_200_keh.jpg

Juhlan merkitys

Esivanhempamme ovat kokeneet voimakkaasti, miten nämä kosmisten voimien sykkeiden juhlakohdat ovat täynnä voimaa, joka meidän on otettava vastaan, ei ainoastaan sisäisesti, vaan näillä erityisillä kohdilla myös fyysisesti. Siksi juhannuksella niin kuin muillakin suurilla juhlilla on ollut oma fyysiset tapahtumansa.

Juhannuksen kohdalla vanhat tanssit, joissa olimme kehollisesti mukana, auttoivat meitä fyysistä ruumistamme myöten avautumaan kiertotähtien liikkeen vaikutuksille ja harmonioihin.

Juhannuksen kukat auttavat meitä kokemaan henkisten aurinkovoimien loisteen sieluissamme.

Kokkotuli auttaa meitä luomaan sisäisen kokemuksen siitä, miten maan päälle laskeutunut minuuden tulielementti voi kohota ylös kohti kosmista tulta ja valoa ja voimaa.

Juhannusnäytelmissä, jotka minuuden lapsuudessani olivat tärkeä osa jokavuotista juhannusjuhlaa Hyvinkään Sveitsissä, olivat kuin rukous, jossa ihmiskunta kohottaa oman todellisuutensa jumalten nähtäväksi ja muunnettavaksi.

Järvenranta tai merenranta puhuu siitä, miten me koemme juhannuksena kohoavamme fyysisaineellisesta maailmasta osittain maan elämänvoimien alueelle, siihen maailmaan, jossa Kristus nyt asuu maan piirissä. Vuorella tai kummulle kohoamisella on sama merkitys: nousemme hieman fyysistä maailmaa korkeammalle, tilaan, jossa ympärillämme onkin ilman tai valon elementtien meri.

Tai sitten Hyvinkäällä, jossa lapsuuteni aikana juhannusta vietettiin syvän lukon pohjalla harjumaassa. Siinä taas tuli juhlalliseksi kokemukseksi se, miten hengen tulivoimat voivat laskeutua aina maan aineellisuuden piiriin saakka.

Ja toki meillä on vielä kesäpäivänseisaus ja vuoden pisin päivä lauantaina. Juhlaa riittää. Lisäksi monet meistä, jotka ovat viettäneet lapsuutensa juhannuksen 24. päivä ja aaton 23. päivä, kokevat edelleenkin todellisen juhannuksen juuri noina päivinä. Sitä eetteristä ajan rytmiä, joka on lapsuudessa asettunut paikoilleen, eivät kalenterimuutoksen aina saa vaihtumaan.

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helluntai, Kristus, Maria, minä, minuus, juhannus, juhla, tanssit, Kaksoset, serafit

Juhannustanssia

Lauantai 22.6.2013 klo 17:39 - Matti Kuusela

Tänään on, juhannuspäivänä, on radiosta tullut runsaasti mukavaa vanhaa iskelmämusiikkia. Mistä tuli mieleeni, miten kolmisen vuotta sitten parturissa hiusteni leikkaaja aloitti keskustelun musiikista. Hän kertoi vuolaasti, miten hän piti vanhasta musiikista, ja olimme hyvin samaa mieltä vanhan musiikin eduista uuteen verrattuna. Lopulta kävi ilmi, että hän tarkoitti vanhalla musiikilla 90-luvun musiikkia ja minä 50- tai 60-lukujen musiikkia, mutta perusteet olivat molemmilla samat: vanhassa musiikissa oli jotain sellaista, mitä uudessa ei.

Sukupolvikysymys siis.

Tanhuhovissa

Eilen illalla oltiin Sinikan kanssa Virkkalan Tanhuhovissa tansseissa. Hämmästyttävästi oli kulunut jo täysi vuosi edellisistä tansseista, juhannustansseista samassa paikassa. Tanhuhovi oli ollut meille kaikkein mukavin tanssipaikka jo vuosia: sopivat orkesterit, hyvä parketti, vähän varttuneempaa väkeä, aina tilaa, neliömuotoinen ruuhkautumaton lattia, pienempi sivusali, johon voi tarvittaessa poistua näkyvistä improvisoimaan tai lepäämään.

Olimme jo pitkään suunnitelleet tanssireissua, mutta sydänvoivojeni takia se oli aina jäänyt. Tällä kertaa jollain ihmeellä onnistuin motivoimaan itseni niin, että selvisimme perille saakka. Ja ihmeen hyvin se meni. Tämän päivän olimme varanneet lepoon periaatteella: katsotaan olemme vielä hengissä ja päätetään sitten mitä tehdään. Nyt onkin sopivasti satanut, mutta pienelle kävelylle kohta mennään. Huomenna onkin sitten äidin 91-vuotispäivät ja viemme hänet ja sisareni syömään perinteellisesti Lounais-Hämeen pirttiin.

Meidän intensiteetillämme jaksoimme olla paikalla vähän yli puolitoista tuntia. Oli mukavaa kokea, miten hyvin tanssi lähti liikkeelle vuoden täydellisen tauon jälkeen. Jotain liikkeitä jäi tietysti tekemättä, mutta pian ne palaavat muistiin, jos vain jaksamme jatkaa - ja siltä se tällä hetkellä tuntuu. Ihmeen parantavaa on musiikin ja liikkeen yhteys, ja kumma kyllä, olo on tänään tosi paljon parempi kuin uskalsin odottaa.

Kumpikin orkesteri oli ok. Sääli että meidän yhteinen suosikkimme Korsuorkesteri on jo lopettanut, mutta esimerkiksi Tulipunaruusut jatkaa, samoin Martti Metsäkedon orkesteri, La Strada ja jokunen muu uudempi ja vanhempikin, joille kaikille lämmin kiitos. Ei liene tanssiyhteessä soittaminen pelkkää ruusuilla tanssimista.

Tanssimusiikki

Yksi lavatanssimusiikin ongelmista ainakin meille on, että nuorempien suosimat yhtyeet soittavat usein liian kovaa meidän ja etenkin minun korvilleni. Siitä kuitenkin selviää, kun pitää aina korvatulppia mukana ja oppii tuntemaan eri yhtyeitten ja lavojen äänitason.

Toinen ongelma, joka koskee juuri minua ja Sinikkaa, on äänibalanssi, tai miten sen sanoisi. Kun olen itse harjoitellut paljon yksinäni radiomusiikin tahdissa, niin siinähän ei paljon bassoja kuulu: tanssin mielelläni hyvin vapaasti melodian mukaan. Mutta eilen, etenkin solistin saavuttua lavalle. toinen orkestereista laittoi bassojumputuksen vielä kovemmalle, ja se on jotain mistä me emme pidä lainkaan. Se on tylsää. Se pakottaa tanssimaan tanssin irti kuuntelusta. Kuka tanssisi jotain herkkää iskelmää voimakasta tahtijumputusta painottaen.

Mutta suurin osa yleisöstä näyttää pitävän tästä "iskelmästä", kuten sitä lavasanastossa kutsutaan. Päät kääntyvät ja kohoavat ylöspäin, innostuksen aalto saa kaikki liikkeelle, sisäinen valotaso kohoaa. Eilen taas näin sen niin selvästi, kun juuri tuollaisella hetkellä satuimme istumaan. Ja kun me toivomme juuri päinvastaista, niin eipä siitä muuta voi sanoa kuin että ollaan kiitollisia silloin kun kaikki menee kohdalleen.

Huippuorkestereilla on meidän mielestämme yksi hämmästyttävä kyky, jota on vaikea selittää. Se liittyy ajoitukseen. Jokaiselle iskulle äänet kokoontuvat juuri niin, että se saa energiatason kohoamaan, mitä voisi yksinkertaisesti kutsua kohottavaksi tai innostavaksi. Heikommilla yhtyeille eri soittimet tulevat kunkin iskun kohdalla mukaan jotenkin sattumanvaraisesti, laskien energiatasoa. Kysymys lienee sadasosasekunteista, ehkä tuhannesosista, sen varmaan pystyisi nykyisillä laitteilla jo analysoimaankin. Ehkä voisi myös sanoa, että soittajien yhteistyö on saumatonta: kaikki on mukana samassa perustunteessa, ei vain siinä että soitto menee suunnilleen oikein.

Kun me Sinikan kanssa tanssimme aina kaksistaan, olemme tietenkin hyvin eri asemassa kuin ne, jotka ovat liikkeellä ilman paria. Meillä on varaa mennä taolle milloin haluamme, mutta kun haku tapahtuu usein jo ennen tietoa kappaleesta - sen soittotyylistä puhumattakaan - niin siinä ei hakemisen jälkeen ole varaa sanoa, ettei tykkääkään biisistä. Silloin on opeteltava tanssimaan kappale kuin kappale, riippumatta siitä, millä tavoin se soitetaan.

Juhannustanssit

Sellaisia tunnelmia, joita tansseissa oli silloin kun itse oli nuori, ei enää mitenkään voi saada aikaan, mutta niistä voi hieman arvailla sitä voimakasta latausta, joka tansseilla oli vanhempiemme ja esivanhempiemme aikoihin.

Vanhat tanssirituaalit toivat maan päälle planeettojen liikkeen. Tanssin spiraalimuodot loivat henkisiä energiamuotoja, jotka ulottuivat kaukaan kosmisista korkeuksista syvälle maahan, lopulta aina maan vastakkaiselle puolelle saakka, eräänlaisena vastaspiraalina. Eräs puolalaissyntyinen puunhoitoguru, jonka nimeä en nyt juuri muista, kertoi 80-luvulla kurssillaan, miten se, mitä me teemme täällä juhannuksena, vaikuttaa siihen, millainen sää on tulevana jouluna toisella puolelle maapalloa.

Nämä ovat juuri sellaisia ajatuksia, joita nykyajan henkisen heräämisen yhteydessä on hyvä tutkailla. Ei ole niin tärkeää heti päättää, onko se mahdollista tai totta vai ei, vaan olennaista on käännellä ja zoomailla ajatuksiaan niin, että saa jonkinlaisen yhteyden tähän mahdollisuuteen. Nimittäin: ihmiskunnan uudet haasteet tarvitsevat ratkaisemisekseen uudenlaista ajattelua, uudenlaisia ajatuksia. Tarvitsemme totuuksien tajua myös sellaisille ajatuksille, jotka eivät ole pelkästään loogisia suoria, vaan kaarteita, spiraaleita, jopa kaarevia pintoja.

Sellaisten ajatusten totuuksien kokeminen on voimakkaassa yhteydessä sekä taiteeseen että yhteisöllisyyteen. Tanssi yksi niitä teitä, jotka voivat harjoittaa meitä uudenlaisten totuuksien tajuamiseen. Tanssissa koko keho on liikkeessä ja se vahvistaa meitä juuri niitä sisäisiä aistimuksia, jotka ovat myös totuuksien tajuamisen perustana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, tanssi, lavatanssi, Tanhuhovi,

Juhannus

Perjantai 21.6.2013 klo 14:43 - Matti Kuusela

Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhannusta!

Ennenvanhaan ihmiskunta juhli voimakkaasti vuodenaikojen käännekohtia, kesän ja talven tasauksia ja kevään ja syksyn käänteitä. Kristuksen olemuksen liittyessä maan piiriin näiden juhlien merkitys hieman muuttui. Nyt kun Kristus ensimmäisenä helatatorstaina astui "taivaaseen", hän itse asiassa astui maan eetteripiiriin. Hän ei mennyt minnekään pois, vaan hän tuli vielä voimakkaammin maan asukkaaksi. Hän liittyi maahan. Fyysisen kolmen ja puolen vuoden aikana Kristus eli maan päällä, mutta helatorstain taivaaseen eli eetterimaailmaan liittymisen jälkeen hän on elänyt maassa - tai maan vuodenaikojen vaihtelussa.

Siksi myös näiden neljän vuodenaikajuhlan merkitys on muuttunut. Ennen kuin Kristus tuli maan päälle, ihmiskunnan vihityt pyrkivät virittämään vuodenaikajuhlissa maan fyysisen ja eetterisen olemuksen keskinäistä suhdetta niin, että Kristus pystyy tulemaan maan piiriin. Siksi oli tärkeää tietää täsmälleen milloin esimerkiksi kesäpäivänseisaus oli. 

Juhlien uudistuminen

Nyt kun Kristus jo on maan päällä tai maan piirissä, oikeastaan maan elämänolemuksen sisällä juhlien painopiste on muuttunut tilallisesta virityksestä ajalliseen. Olemme siirtyneet tilaan ja paikkaan liittyneistä täsmällisistä juhlista enemmänkin ajanvirran juhliin. Siksi kristillisen ajan juhlien ei enää ole niin tärkeää osua aivan täsmälleen niille paikoille, joissa kosmiset tilalliset muutoksen tapahtuvat. Kun ennen itse juhla rituaaleineen oli tärkeintä, nyt tärkeintä on se sisäisyys ja ne tunnelmat, joita jokainen yksityinen ihminen luo näiden juhlien yhteydessä.

Enkelien kannalta katsottuna me olemme siirtyneet näissä suurissa juhlissa muodonhenkien ajasta liikkeenhenkien aikaan, jolloin sisäinen liike saa aivan uuden merkityksen. Parhaimmillaan me voimme jopa alkaa aavistaa näiden juhlaaikojen sisäistä olemusta niin, että me voimme kohota ainakin pieneltä osalta tajuntaamme lähemmäksi viisaudenhenkiä, jotka voivat lahjoittaa meille näkemyksen näiden juhlien yhteydestä koko aurinkokuntaamme, ei ainoastaan maahan.

Urielin aika

Kesällä arkkienkeli Uriel tuo meille lämmön myötä muiston maan
ensimmäisestä inkarnaatiosta, joka oli180767_194325020597260_100000592900475_638137_6992440_n.jpg pelkkää lämmön olemusta. Se oli myös aikaa, jolloin ihmisen fyysinen olemus sai ensi alkunsa, ja siksi meissä herää kesällä syvä tarve kokea fyysisen kehomme olemus läsnäolevammin kuin muina aikoina, ei vielä toiminnan kautta kuten syksyllä, vaan puhtaasti antautuvana läsnäolemisena.

Samalla Uriel kohottaa meidän sisäisiä tasojamme maallisuuden piiristä kauas kosmisiin, koko aurinkokuntamme korkeuksiin, jossa meidän sisäinen aurinkoyhteytemme päivittyy. Me saamme kesällä korkeampiin olemustasoihimme maailmankaikkeuden uusimmat viestit, joita me sitten syksyllä arkkienkeli Mikaelin avulla riennämme innoissamme toteuttamaan.

Voit kuvitella miten kesän henkisissä korkeauksissa Uriel aivankuin kultaisilla ikiviittomilla ohjaa ihmissielujen korkeampia ulottuvuuksia.

Juhannus

Juhannuksena tässä vuodenkierrossa tapahtuu erityinen täydentyminen. Eetterivoimamaapallon läpi kulkee silloin puhdas henkinen virtaus juhannuksesta jouluun maapallon vastakkaiselle puolelle. Koska tämä virtaus on yhteydessä myös fyysiseen maahan, se on todellisuudessa vielä monimutkaisempi, mutta ajattele sitä nyt eläytyen vain maan puhtaiden eetterivoimien kannalta: toisella puolella maata Urielin kantamana ihmisolemus laajentuu maailmankaikkeuden kulkaisen valon korkeauksiin. Toisella puolella maata arkkienkeli Gabrielin kantamana tuo kosminen kultavaloa kiertyy ihmissydänten sisäisyyteen, mahdollistaen aina joka vuosi uuden sisäisen sielunlapsen syntymän.

Kesällä ihminen koskettaa suurta kosmista alkukuvaansa, sitä suurta ihmistä, joka ulottuu yli koko aurinkuntamme, ja syksyn aikana me tuomme tämän kosmisen ihmisen kultavalon omiin sydämiimme. Kesällä me laajennumme kokemaan ihmisyyden laajuuden, talven joulusydämessä me koemme yhteyden läheisiimme ja toisiin ihmisiin sydäntemme kautta.

Ja nyt se suuri asia: kaikki tämä tapahtuu oikeastaan Kristuksen olemuksessa. Maan nykyisessä olemuksessa vuodenajan ovat Kristuksen sisäistä elämää, johon me näiden juhlien kautta osallistumme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, juhlat, henkinen, merkitys, Kristus, helatorstai, taivaaseen astuminen, arkkienkeli, Uriel, Gabriel, Mikael

Iloista juhannusta

Lauantai 25.6.2011 klo 5:39 - Matti Kuusela

On erittäin vahvistavaa päättää itse mitä kokee, ja mitä tahtoo kokea. Totta on, että emme aina kykene siihen pitkää aikaa. Silti jokainen hetki, jolloin voin luoda itse oman kokemukseni, on valtava askel oman henkisen kehityksen tiellä, ja se on suuri askel koko ihmiskunnan kehityksen taipaleella.

Tuo oman kokemuksen luominen on eri asia kui harha tai illuusio. Siinä luulen että minulla on hauskaa, mutta hauskuuden tunne tulee siitä, että eristäydyn ja luon oma itsenäisen voimakuplan ympärilleni.

Kun luon kokemukseni, olen vahvassa yhteydessä koko voimakenttään ympärilläni. Kun luon itselleni hyvän kokemuksen vaikkapa juhannusjuhlissa, autan myös kaikkia muita juhlijoita. Ja tuon myös enkeleiden ja luonnonhenkiystävien työtä. Hei kaipaavat ihmisauttajia.

Kun meidän ihmisten vastuu kasvaa yhä suuremmaksi, meidän tehtäväksi tulee olla juhlien, tunteiden ja energiatilojen johtajiva. Joillakin meistä onkin loistelias kyky vaikuttaa voimakkaasti ympäristöön, mutta se nyt tässä olekaan niin tärkeää, vaan se, että me kaikki alemme kehittää omaa luomisen voimaamme.

Meillä on täällä Maan päällä mahdollisuus luoda sellaista todellisuutta kuin tahdomme, ja mikä on vielä suurempaa: meillä on mahdollisuus luoda sellaista Maata kuin tahdomme.

Lapsena ollessamme maailma antaa meille, mutta aikuisina on meidän vuoromme antaa Maalle. Ajattele, sinulla on mahdollisuus olla kehittämässä kokonaista planeettaa!

 

Maailman kauneus ja luominen

Ja miksi Sinä olisit täällä ja miksi
Maa olisi täällä, ellei tarkoituksena
olisiuriel_sinivalkokulta.jpg juuri tuo kehitystyö, herääminen
siihen. Me katsomme ympärillemme ja ihmettelemme, että täällä on tällaista. Juhannuksena on paljon kaunista - kun ihailen sitä, vahvistan tuota kauneutta.

Se on aivan todellista, sillä tuo kauneus ei ole täällä itsestään. Se on enkelten ja luonnonhenkien ja haltioiden ja deevojen työtä. On hienoa ihailla spontaanisti, vielä hienompaa on ihailla tahtoen.

Meillä on niin paljon sellaisia kykyjä, joita emme ole vielä avanneet. Kielteiset yheisenergiat painavat meitä, ja meidän on ravistettava ne yltämme ja alettava luoda.

Joskus tuntuu niin helpolta yhtyä kollektiiviseen valituskuoroon: taas sataa, taas tuulee, on liian kuuma. Sillä tavoin me emme luo emmekä ole itsenäisiä, vaan vahvistamme luomista madaltavia voimia. Muista, että sinä voit luoda joka ainoa hetki. Mutta on upeaa, jos muistat luomisesi voiman vaikka kerran päivässä, ja jo kerran viikossakin on upeaa, aluksi.

 

Luominen

Katsomalla maailmaa kauneuden silmin sinä luot sitä kauniimmaksi.

Se on aivan totta, sillä tämä maailma on voiman kokonaisuus. Millaista voimaa me luomme ja lisäämme tähän voimien kokonaisuuteen, se vahvistuu ja todellistuu.

Nykyinen maailma on vielä pitkälle enkelien ja jumalten luomus, mutta tosiasiassa siinä on paljon aikaisempien ihmisten vaikutusta. Uskon että me osallistumme innokkaasti tämän maailman luomiseen (ainakin monet meistä) henkisillä tasoilla yön aikana ja kuoleman jälkeisessä olotilassa.

Mutta jotta meillä on siihen voima ja mahdollisuus, meidän on aloitettava kiinnostuksemme jo maanpäällisen elämämme aikana.

Kauneus on luonnollisesti vain yksi ulottuvuus, mutta juuri tässä kesäajan hehkeydessä hyvin merkittävä.

 

Juhannus ja Uriel

Lainataanpa jälleen Rudolf Steineria vuodelta 1923:

Kuvitelkaamme seuraavaa juhannuskuvaa. Uriel on ylhäällä kehkeytyvässä auringon kultakehässä kutoen kehoaan valon kultasäikeistä. Hänen arvioiva katseensa on suntautunut maan kristillikerrokseen. Hän näkee, kuinka ihmisten erheet ovat epäsoinnussa sen loistavan ihmeellisyyden kanssa, joka esiintyy maan syvyyksien kristallisaatiotapahtumassa. Tämä vertailu ihmiserheiden ja maassa tapahtuvan kiteytymisen välillä saa hänen katseensa vakavaksi.

Urielin ele on kehottava ele on kehottava ele ... muuntakaa erheenne hyveiksi, sillä pilvissä esiintyy auringon kullasta kehrättyjä kuvia, kun ihmiset kehittävät hyveitä.

Tässä Rudolf Steineri siis ilmaisee suoraan, että luonto ilmaisee meille näkyvässä muodossa sitä, mitä me täällä itse kehitämme.

Hyveiden kehittäminen ei siis koskaan mene hukkaan. Enkelit huomaavat ne, ja kutovat niistä pilviin kultareunuksia. Tämähän on runollinen kuva, voi sanoa, mutta runoilijat ovatkin aina olleet ihmisiä, jotka näkevät asioita myös enkelten silmin.

 

 

 

5 kommenttia . Avainsanat: juhannus, kauneus, luominen, Uriel, Rudolf Steiner, kollektiivienergiat, pilvien kultareunat, runoilijat, juhannuskuva

Juhannuskuvia

Perjantai 24.6.2011 klo 5:03 - Matti Kuusela

Hyvää huomenta ja Hyvää juhannusaattopäivää!

Huomaan, että yökirjoittamiseni jatkuvat. Heräsin ja tämän blogin kirjoittaminen veti puoleensa voimalla, jota en tahtonut alkaa ollenkaan vastustamaan. Saapa nähdä, mihin suuntaan menemme.

Kiitos Sinulle ja teille kaikille, että kuljette kanssani. Nyt enkelit sanovat, että teidän apunne on paljon suurempi kuin oikeastaan ikinä osaisitte kuvitella. Omaa työtänsä tehdäkseen enkelit tarvitsevat nykyaikana ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita heidän työstään. Jotka osallistuvat, vaikkapa lukemalla näitä blogeja, sillä ne energiat ja voimat, joita tässä muodostuu, antavat myös enkeleille mahdollisuuden osallistua ja tehdä omaa työtään.

Enkelit pyytävät meitä avaamaan silmiämme ja näkemään, että meillä jokaisella on näköpiirissään useita ihmisiä, jotka ovat enkelten sanansaattajia, ja joide elämään tai opetukseen osallistuminen pienelläkin tavalla auttaa kehitystä menemään eteenpäin.

 

Enkelisielut

Monilla näistä enkelisieluista ei ole vielä ollut mahdollista saada omia energioitaan sillä tavoin paikalleen, että heidän varsinainen työnsä voisi tulla näkyviin. Siinä me kaikki voimme auttaa. Osallistumalla hyvällä tavalla siihen, mitä koemme toisten ihmisen henkisestä aurakentästä olevan nousemassa esiin, me autamme tätä ihmistä toteuttamaan omaa tehtäväänsä, mutta autamme samalla myös enkeleitä toteuttamaan omaansa.

Aikaisempina aikoina elämä oli enkelten kannalta jotenkin yksinkertaisempaa. He välittivät ihmisille sen, mitä heidän tehtäviinsä kuului. Nyt meidän ihmisten on opittava - tajuan sen nyt - ei olemaan ainoastaan aloitteellisia, niin kuin olen usein aikaisemmin kirjoittanut, vaan suorastaan tahtomaan tulevaisuutta, enkelten tehtävä on paljon vaativampi.

No, sen tarvitsisi olla, jos me tahdomme kunnolla. Mutta koen itsessänikin tuon tahtomisen vaativuuden. Mitä jos minä tahdon, ja ... Oikeastaan ei tule mitään järkevää veruketta olla tahtomatta tulevaisuutta siihen suuntaan, jonka itse koen oikeaksi. Puuttuu oikeastaan vain rohkaisua. Rohkaiskaamme siis toinen toisamme tahtomaan ja luomaan - sellaista tulevaisuutta, jonka koemme oikeaksi ja hyväksi.

Joidenkin ihmisten kohdalla voi kysymys olla hyvin herkistä ja taiteellisista asioista, toisten kohdalla suurista. Mutta kun tahdomme auttaa ja lähdemme siinä liikkeelle, enkelit kyllä ovat apua ja näyttävät. Älä siis pelkää osallistua.

 

Hengen ja tiedo ja muut messut

Saan jopa hauskan kuvan henkisistä ja muutenkin raja-alueen messuista. Tiedämmehän me, miten paljon niissä saa helposti rahaa kulumaan. Ja onnellinen se, jonka kaikki ostokset osuvat kohdalleen.

Mutta tämä kuva. Kyselen, mikä olisi minulle hyvä tai paras, mikä auttaisi minua. Mutta nyt nousee tämä uusi kuva: mitä sinä tahdot ostaa, vapaasti? Mitä sinä tahdot tukea? Ketä sinä tahdot tukea? Tuntuu kuin enkelit sanoisivat, että tuo oma tahtosi suunnata energiaa ostamalla jotain on suunnattoman paljon tärkeämpää kuin miettiä pienesti, mikä juuri minulle on hyväksi.

Tiedän että tuolla on joskus käytännössä vain hienonhieno sävyero, mutta henkisesti se ero voi olla todella suuri. Älä anna myyjien painostaa itseäsi, vaan ole sinä se, joka sijoitat oman henkis-energeettisen ja valon panoksesi siihen, minkä koet oikeaksi. Se on juhlallista.

Samaa on näissä juhlissa, joiden aikaa me nyt vietämme. Juhlien merkitys meille on vähentynyt, koska emme enää niin hyvin koe, mitä juhlat voivat antaa meille itsellemme. Mutta todellisuus näyttääkin olevan päinvastoin: mitä minä tahdon?

Juhlat ovat vuodenkierron hetkiä, jotka antavat minulle ja meille kaikille mahdollisuuden todella tahtoa meidän kaikkien ja Maaäidin yhteistä tulevaisuutta. Kuvittelemme me, että Maa vain jatkaa kulkuaan ja kehitystään ilman meidän ihmisten osallisuutta? Se ei mene niin, vaan meidän ihmisten on tahdottava - Maan tulevaisuutta.

Se on yksi asia, joka kuuluu Raamatussa niin ´väärinymmärrettyyn käsitykseen ihmisestä luomakunnan kruununa. Meillä ihmisillä on tuo henkinen minuus, joka antaa meille läsnäolevan luomisen voiman. Se on se tuli!

 

Juhlien liekit

Helluntai antaa meille jokaiselle tuon tunnetun oman henkisen liekkimme, josta me myöskään emme oikein tajua, mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa tekemisen ja tahtomisen, henkisen tekemisen ja tahtomisen voimaa ja kykyä.

Ikävää, että joudun taas puhumaan kirkoista ja henkisistä yhteisöstä, mutta näen jälleen kuvana, miten ne estävät meitä ottamasta vastaan omakohtaista hengen liekkiämme, ja ryhtymään omakohtaiseen henkiseen työhön, tahtomaan henkisesti, jokainen itse.

Toisaalta meidän ei tarvitse syyttää näitä yhteisöjä, sillä itse me olemme niitä luoneet ja antaneet niille valtaa. Totta on että ne hoitavat niitä tehtäviä - joita meidän suurelta osalta tulisi hoitaa itse!

Uusi ajattelu sanoo, että jonkun instituution hyvyys voi olla henkisesti yhtä hankala juttu kuin sen huonous. Jos koen, että uskonnolliset yhteisöt ovat hyväksi, minulta jää helposti huomaamatta, miten rajoitan oman toimintani niiden mukaiseksi. Hienonhienosti tunnustelen, mitä yhteisöni ajattelee tästä ja tästä, ja jätän sen sitten tekemättä.

Yhteisöjen pitäisi tietenkin rohkaista meitä jokaista tekemään juuri yksilöllisesti parhaamme!

Ja jos me alamme kukin itse tehdä niin, rohkaista itseämme ja muita, kaikki tietenkin muuttuu.

Helluntai on siis yksilöllisen henkisen tahtomisen juhla. Minä tahdon!

Eikö se kuulostakin egoistiselta: minä tahdon.

Ja kuitenkin se on samalla korkeinta mitä me ihmiset voimme henkisesti tehdä! Upeaa ja tärkeää on osallistuminen, mutta henkinen tahtominen on tuon osallistumisen kruunu. Uskaltaminen tuntea on sen helmi.

 

Juhannuksen liekki

Eräässä kirjassa luonnonhenget muistuttavat ihmisiä, että olipa sää mikä tahansa, tarkoitus on että ihmiset antavat henkensä ja sielunsa leimuta. Luonto kohoaa energeettisesti ylös kohti taivasta ja hengen kosmisia korkeuksia koko kevään ajan kesäpäinseisaukseen saakka.

Juhannuksena me ihmiset liitämme oman hengen tulemme tuohon luonnon tuleen ja valoon. Se on tekemisen ele, syksyä valmistava ele, me tartumme luonnon tuleen ja valoon omalla osallistumisellamme ja sisäisellä kuuntelulla, jotta nuo hengenvoimat voivat syksyllä laskeutua meidän sisäisyyteemme luoviksi käytännön energioiksi ja ideoiksi syksyn tekoja varten.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, helluntai, tahto, juhlien merkitys, enkelisielut