Matin blogi

Helluntaista juhannukseen

Perjantai 20.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Eilisessä blogissa puhuimme jo Neitsyt Marian merkityksestä helluntaina. Journal for Star Wisdom jatkaa, miten hänen siunatusta sielustaan lähtevät tulikipinät olivat Kristuksen kosmisen Minä olen -olemuksen sielullistuneita ilmennyksiä. Tämä maailman ikuinen minä syntyi opetuslapsiin jumalallisen Maria-Sofian puhtaan sydämen kautta, hänen joka seisoi heidän yhteisönsä sydämessä.

Tuosta ensimmäisestä helluntaista alkaen on Kristuksen henki elänyt ihmissieluissa maan päällä. Helluntai oli Kristuksen opetuslasten herääminen unenomaisesta tilasta, minkä seurauksena he yhdistyivät Kristuksen rakkauden prinsiippiin oman sisäisen olemuksensa kokemuksena.

Myös meidän on unenomaisesta tilastamme kohdataksemme aikamme haasteen hereisten sydämien tajunnalla.

Linnunradan sydämen emanaatiot ovat lisääntymässä meidän aikanamme, mikä valmistaa tietä maailmanlaajuiselle helluntaijuhlalle. 

Merkurius

Kun myös Merkurius oli kosmisen helluntain päivänä 19.6. konjunktiossa auringon kanssa kolme astetta Kaksosissa, se rohkaisee meitä elämään sofiaanisessa heräämisessä Kristukselle. Nyt meidän minämme on ottamassa vastaan uutta henkistä ilmoitusta, ja juuri tätä minuuden voimaa vahvistavat Merkurius ja Aurinko Kaksosissa, serafien eli ikirakkaudenhenkien eläinratakuviossa.

Löydämmekö me itsestämme henkisen säteilyn voimaa niin, että pysymme samalla avoimina ottamaan vastaan maailman ääriltä meille virtaavia voimia!

Ja mitä se tarkoittaa?

Jumalallinen sanansaattaja Merkurius oli samaan aikaan ja kutakuinkin samalla linjalla auringon kanssa kuin auringon, maan ja keskusauringon kosmisen helluntain linjaus. Se tarkoittaa, että kosmiset Merkurius-voimat auttavat meitä ymmärtämään.

Oma merkityksensä on edelleen Kaksosilla. Kaksosia vastaava enkelikunta on serafit, korkeimmat alkurakkauden enkelit, jotka ihmisen aisteissa vastaavat minä-aistia. Ihmisellä on todellisuudessa kaksitoista aistia, yksi kutakin eläinradan voimaa kohtaan. Minuuden kokemus on erityisen henkinen aistimus, mutta se on aistimus silti. Myös oman minuutemme kokemus on henkinen tai yliaistinen aistimus.

Meidän aikanamme tämä kosmisen minuuden aivan kuin liekittäminen ja lämmittämin ihmisminuudessa tapahtuu juuri juhannuksen alla. Juhannuksena meidän sielullisuutemme kohoaa korkealle kosmiseen tilaan uudistumaan ja puhdistumaan. Kosmisen helluntain voimat sitä ennen tarjoavat heräämistä ja vahvistusta, niin että me vähitellen opimme ennen juhannusaikaa tulemaan vahvemmiksi henkisessä minässämme, maan piirissä ja kehomme piirissä.

Vähitellen me opimme seuraamaan sielumme mukana kesän henkisiin aurinkokorkeuksiin ja seuraamaan tietoisesti, mitä siellä tapahtuu. Siihen meitä valmistaa helluntain minuuden kehityksen juhla.

jeesus_ikoni_200_keh.jpg

Juhlan merkitys

Esivanhempamme ovat kokeneet voimakkaasti, miten nämä kosmisten voimien sykkeiden juhlakohdat ovat täynnä voimaa, joka meidän on otettava vastaan, ei ainoastaan sisäisesti, vaan näillä erityisillä kohdilla myös fyysisesti. Siksi juhannuksella niin kuin muillakin suurilla juhlilla on ollut oma fyysiset tapahtumansa.

Juhannuksen kohdalla vanhat tanssit, joissa olimme kehollisesti mukana, auttoivat meitä fyysistä ruumistamme myöten avautumaan kiertotähtien liikkeen vaikutuksille ja harmonioihin.

Juhannuksen kukat auttavat meitä kokemaan henkisten aurinkovoimien loisteen sieluissamme.

Kokkotuli auttaa meitä luomaan sisäisen kokemuksen siitä, miten maan päälle laskeutunut minuuden tulielementti voi kohota ylös kohti kosmista tulta ja valoa ja voimaa.

Juhannusnäytelmissä, jotka minuuden lapsuudessani olivat tärkeä osa jokavuotista juhannusjuhlaa Hyvinkään Sveitsissä, olivat kuin rukous, jossa ihmiskunta kohottaa oman todellisuutensa jumalten nähtäväksi ja muunnettavaksi.

Järvenranta tai merenranta puhuu siitä, miten me koemme juhannuksena kohoavamme fyysisaineellisesta maailmasta osittain maan elämänvoimien alueelle, siihen maailmaan, jossa Kristus nyt asuu maan piirissä. Vuorella tai kummulle kohoamisella on sama merkitys: nousemme hieman fyysistä maailmaa korkeammalle, tilaan, jossa ympärillämme onkin ilman tai valon elementtien meri.

Tai sitten Hyvinkäällä, jossa lapsuuteni aikana juhannusta vietettiin syvän lukon pohjalla harjumaassa. Siinä taas tuli juhlalliseksi kokemukseksi se, miten hengen tulivoimat voivat laskeutua aina maan aineellisuuden piiriin saakka.

Ja toki meillä on vielä kesäpäivänseisaus ja vuoden pisin päivä lauantaina. Juhlaa riittää. Lisäksi monet meistä, jotka ovat viettäneet lapsuutensa juhannuksen 24. päivä ja aaton 23. päivä, kokevat edelleenkin todellisen juhannuksen juuri noina päivinä. Sitä eetteristä ajan rytmiä, joka on lapsuudessa asettunut paikoilleen, eivät kalenterimuutoksen aina saa vaihtumaan.

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helluntai, Kristus, Maria, minä, minuus, juhannus, juhla, tanssit, Kaksoset, serafit

Juhannus

Perjantai 21.6.2013 klo 14:43 - Matti Kuusela

Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhannusta!

Ennenvanhaan ihmiskunta juhli voimakkaasti vuodenaikojen käännekohtia, kesän ja talven tasauksia ja kevään ja syksyn käänteitä. Kristuksen olemuksen liittyessä maan piiriin näiden juhlien merkitys hieman muuttui. Nyt kun Kristus ensimmäisenä helatatorstaina astui "taivaaseen", hän itse asiassa astui maan eetteripiiriin. Hän ei mennyt minnekään pois, vaan hän tuli vielä voimakkaammin maan asukkaaksi. Hän liittyi maahan. Fyysisen kolmen ja puolen vuoden aikana Kristus eli maan päällä, mutta helatorstain taivaaseen eli eetterimaailmaan liittymisen jälkeen hän on elänyt maassa - tai maan vuodenaikojen vaihtelussa.

Siksi myös näiden neljän vuodenaikajuhlan merkitys on muuttunut. Ennen kuin Kristus tuli maan päälle, ihmiskunnan vihityt pyrkivät virittämään vuodenaikajuhlissa maan fyysisen ja eetterisen olemuksen keskinäistä suhdetta niin, että Kristus pystyy tulemaan maan piiriin. Siksi oli tärkeää tietää täsmälleen milloin esimerkiksi kesäpäivänseisaus oli. 

Juhlien uudistuminen

Nyt kun Kristus jo on maan päällä tai maan piirissä, oikeastaan maan elämänolemuksen sisällä juhlien painopiste on muuttunut tilallisesta virityksestä ajalliseen. Olemme siirtyneet tilaan ja paikkaan liittyneistä täsmällisistä juhlista enemmänkin ajanvirran juhliin. Siksi kristillisen ajan juhlien ei enää ole niin tärkeää osua aivan täsmälleen niille paikoille, joissa kosmiset tilalliset muutoksen tapahtuvat. Kun ennen itse juhla rituaaleineen oli tärkeintä, nyt tärkeintä on se sisäisyys ja ne tunnelmat, joita jokainen yksityinen ihminen luo näiden juhlien yhteydessä.

Enkelien kannalta katsottuna me olemme siirtyneet näissä suurissa juhlissa muodonhenkien ajasta liikkeenhenkien aikaan, jolloin sisäinen liike saa aivan uuden merkityksen. Parhaimmillaan me voimme jopa alkaa aavistaa näiden juhlaaikojen sisäistä olemusta niin, että me voimme kohota ainakin pieneltä osalta tajuntaamme lähemmäksi viisaudenhenkiä, jotka voivat lahjoittaa meille näkemyksen näiden juhlien yhteydestä koko aurinkokuntaamme, ei ainoastaan maahan.

Urielin aika

Kesällä arkkienkeli Uriel tuo meille lämmön myötä muiston maan
ensimmäisestä inkarnaatiosta, joka oli180767_194325020597260_100000592900475_638137_6992440_n.jpg pelkkää lämmön olemusta. Se oli myös aikaa, jolloin ihmisen fyysinen olemus sai ensi alkunsa, ja siksi meissä herää kesällä syvä tarve kokea fyysisen kehomme olemus läsnäolevammin kuin muina aikoina, ei vielä toiminnan kautta kuten syksyllä, vaan puhtaasti antautuvana läsnäolemisena.

Samalla Uriel kohottaa meidän sisäisiä tasojamme maallisuuden piiristä kauas kosmisiin, koko aurinkokuntamme korkeuksiin, jossa meidän sisäinen aurinkoyhteytemme päivittyy. Me saamme kesällä korkeampiin olemustasoihimme maailmankaikkeuden uusimmat viestit, joita me sitten syksyllä arkkienkeli Mikaelin avulla riennämme innoissamme toteuttamaan.

Voit kuvitella miten kesän henkisissä korkeauksissa Uriel aivankuin kultaisilla ikiviittomilla ohjaa ihmissielujen korkeampia ulottuvuuksia.

Juhannus

Juhannuksena tässä vuodenkierrossa tapahtuu erityinen täydentyminen. Eetterivoimamaapallon läpi kulkee silloin puhdas henkinen virtaus juhannuksesta jouluun maapallon vastakkaiselle puolelle. Koska tämä virtaus on yhteydessä myös fyysiseen maahan, se on todellisuudessa vielä monimutkaisempi, mutta ajattele sitä nyt eläytyen vain maan puhtaiden eetterivoimien kannalta: toisella puolella maata Urielin kantamana ihmisolemus laajentuu maailmankaikkeuden kulkaisen valon korkeauksiin. Toisella puolella maata arkkienkeli Gabrielin kantamana tuo kosminen kultavaloa kiertyy ihmissydänten sisäisyyteen, mahdollistaen aina joka vuosi uuden sisäisen sielunlapsen syntymän.

Kesällä ihminen koskettaa suurta kosmista alkukuvaansa, sitä suurta ihmistä, joka ulottuu yli koko aurinkuntamme, ja syksyn aikana me tuomme tämän kosmisen ihmisen kultavalon omiin sydämiimme. Kesällä me laajennumme kokemaan ihmisyyden laajuuden, talven joulusydämessä me koemme yhteyden läheisiimme ja toisiin ihmisiin sydäntemme kautta.

Ja nyt se suuri asia: kaikki tämä tapahtuu oikeastaan Kristuksen olemuksessa. Maan nykyisessä olemuksessa vuodenajan ovat Kristuksen sisäistä elämää, johon me näiden juhlien kautta osallistumme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, juhlat, henkinen, merkitys, Kristus, helatorstai, taivaaseen astuminen, arkkienkeli, Uriel, Gabriel, Mikael

20-luvun joulu Hyvinkäällä

Sunnuntai 23.12.2012 klo 16:13 - Matti Kuusela

 Ensimmäinen adventti eli pikkujoulu oli äitini lapsuudessa odotettu juhla. Hän muistaa hyvin, miten hän kerran pääsi hakemaan pikkujoulukuusta.

Oli niin erikoista päästä isonveljen, Pentin, mukaan. Oli lumeton talvi. Isä seisoi saunan rappusilla ja oli laittamassa saunaa lämpiämään. Pentti sai kirveen mukaan ja lapset lähtivät nykyisen Erkylänkadun kohdalla kulkenutta ratastietä myöhemmän Konepaja-alueen suuntaan.

Oli jo pimeä kun he tulivat kuusen kanssa kotiin. Kuusi laitettiin keittiön pöydälle ja äiti sitoi siihen kynttilät narulla. Oli juhlallista, käytiin saunassa ja sianlihasta oli tehty paisti uuniin ja oli perunalaatikkoa, riisipuuroa ja luumusoppaa. Lapset saivat jonkun pienen lahjan. Se saattoi olla joku pieni makeinen, kynä, kumi tai lehtiö.

Adventtikirkko oli tavalliseen aikaan klo 11. Kuoro lauloi Hoosiannaa, ja se oli ainakin lasten mielestä hyvin juhlallista ja kaunista. Vanha kirkko oli niihin aikoihin aina täynnä. Myös käytävillä oli ihmisiä seisomassa.

Myös koulussa oli juhlalliset joulujuhlat. Oli joululauluja ja näytelmiä, tonttu- ja piirileikkejä, runoa ja yhteislaulua, johon vanhemmatkin saivat ottaa osaa. Koulun joulujuhlaan lapset saivat yleensä uudet vaatteet ja kengät.

Lastentarhassa ja kotonakin lapset tekivät itse koristeita. Liimaamalla ja leikkaamalla saatiin lippunauhoja ja muuta värillisestä paperista. Lasten mielestä ne olivat hyvin arvokkaita.

Täydelliset siivoukset tehtiin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Komerot siivottiin ja kaikki vuodevaatteet vietiin ulos. Ikkunat pestiin sisäpuolelta ja vaihdettiin puhtaat verhot.

Havut oli aina portaiden edessä. Kynttilöitä ei ulkona käytetty, ellei ollut pehmeätä lunta, jolloin lapset pääsivät tekemään lumilyhtyjä. Haudoille ei viety kynttilöitä vielä niihin aikoihin. Joulukortteja jo lähetettiin, mutta ei nykyisessä laajuudessa.

Lapsia peloteltiin olemaan kilttejä. - Pukki ei tuo mitään jos ette ole kilttejä, ja tontut kurkkii ikkunasta.

Jouluksi saatiin aina hakea kuusi sukulaisten metsästä. Pappa saattoi tuoda sen sitten reellä tai isä lainasi papan hevosta ja toi sen sillä. Silloin hänellä oli potkukelkka mukana jolla hän pääsi kulkemaan matkat ilman hevosta. Isällä oli myös tuttu hevosajomies Salo, joka asui Keskikadun ja Viistokadun kulmauksessa. Häneltäkin isä sai lainata hevosta ja rekeä silloin kun ei itsellä ollut hevosta.

Jouluaattona tehtiin työtä eri työpaikoissa kahteen ja kolmeen. Kuusi tuotiin sisään ja koristeltiin viiden ja kuuden välillä illalla. Se oli viety jo edellisenä päivänä kuivamaan saunaan, jossa isä laittoi sen puiseen jalkaan. Yleensä lapset hoitivat koristelun,  mutta äiti kiinnitti kynttilät narulla ja isä laittoi tähden ja sitten oli sauna.

Sen jälkeen alkoi aattoateria ja jo jännitti koska joulupukki saattoi tulla ruokailun aikanakin. Ruoka aloitettiin sillisalaatilla, johon kuului paloiteltua porkkanaa, punajuurta, perunaa ja sipulia sekä pienennettyä silliä tai silakkaa sekä muutama kovaksi keitetty kananmunanviipale koristeeksi. Salaatin kanssa syötiin itse tehtyä piimäjuustoa.

Sitten tuli imellettyä perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja tietysti siankinkkua, kun oli itse pidetty sikaa.

 Ruokajuomana oli maitoa ja kotona tehtyä kaljaa. Ellei jälkiruoaksi tehty riisipuuroa niin oli luumukiisseliä kermavaahdon kera.

Joku vieras yritettiin saada joulupukiksi, mutta usein se kai oli isä. Kerran äiti oli kutsunut Myllymäen tädin pukiksi  Ahdenkallionkadun varrelta. Edes isä ei tuntenut häntä kun oli pukeutunut mustiin, muuntanut äänensä ja peittänyt kasvona mustalla hunnulla.

Kyllä sitä pukkia sitten odoteltiin ja ikkunasta katseltiin että koska se mahtaa tulla. Kadulla näkyi joskus muiden pukkeja lapset ihmettelivät kun joulupukilla ei ollut minkäänlaista säkkiä vaikka se siellä kadulla käveli.

Sitten kuului kovat koputukset ovelta ja kuului matalalla äänellä kysymys: Onkos täällä kilttejä lapsia? Siihen piti vastata ja joulupukille piti myös laulaa. Joskus mentiin pukin kanssa piirileikkiäkin. Joulupukilla oli keppi kädessä, turkislakki nurinpäin päässä, harmaa verkapomppa päällä, pumpuliparta ja isot vilttitossut.

Paketit oli yleensä paketoitu kaupasta ostetulla valkoisella pakettipaperilla.

Kivoin lahja oli nuken kehto, johon oli tehty kaikki vuodevaatteet ja kauniit pitsisomisteiset lakanat. Toinen muistuva lahja oli pieni peukalonpään kokoinen nukke. Pehmeät paketit olivat aina mieleisiä, koska niissä saattoi olla joku kaunis villamyssy tai kauniit lapaset.

Kiiltokuvat olivat aina tytöille mieluisia. Pojat saivat hevosia ja rattaita ja puuautoja. Myös kirjoja saatiin, vaikka niitä ei kovin paljon ostettu koska kirjasto oli kovasti käytössä.

 Sitten oli aikuisille kahvit ja lapsille mehua. Radiota ei vielä ollut, elävät kynttilät paloivat, äidin kanssa laulettiin joululauluja ja isä luki joitain kohtia raamatusta. Ja lapset leikkivät lahjoillaan.

Kun kirkonmenot alkoivat klo 6 aamulla, piti joulukirkkoon lähteä kävelemään joulupäivänä jo viisitoista yli viisi aamulla, jotta kirkkoon mahtui sisälle. Maalta tultiin hevosilla ja hevosten kellot soivat. Kotiin tultiin jonkun hevosen reen talloilla seisten, vanhemmatkin, ellei mahtunut rekeen istumaan. Talloille sai mennä kenen kyytiin vaan, ei tarvinnut mitään kysyä.

Joulupäivänä oli sitten useampi hevonen pihassa kun maalta tulleita sukulaisia tuli kirkkokahveille. Heillä oli aina jotain tuliaisia, iso limppu, hiivaleipä, kermaa, maitoa, juustoa... Sen ajan joulut oli juhlallisempia kuin nykyään.

Joulupäivänä syötiin riisipuuroa ja luumukeittoa tai sekahedelmäkeittoa.

Jos oli jäät, sai joulupäivänä käydä luistelemassa. Urheilukentällä oli silloin luistinrata. Kun kaunoluistimia ei vielä ollut, kansakoululaisena sai jo hokkarit ettei tarvinnut enää nurmeksilla luistella.

Tapaninpäivänä saatiin joltain tutulta naapurilta hevonen ja reki ja lähdettiin sukulaisiin maaseudulle ja vietiin joitakin lahjoja.  Mummon ja vaarin luona Ylentolassa Terholassa, sedän, isän veljen luona Untolassa. Voimakkaasti jäi mieleen suru, kun äiti oli ostanut oikein kauniin vahasta tehdyn onton joulupukin, ja joku oli reessä istunut sen päälle.

- Matti Kuusela

 

Enkelimaasivu täydentyy vielä jouluaattonakin ja todennäköisesti täydennän Astrosofista sivua päivittäin jouluajan pyhistä öistä kertovalla tiedolla.  - Matti

1 kommentti . Avainsanat: vanha, joulu, 20-luku, Hyvinkää, joulukuusen haku, havut, joulukortit, joulujuhla, adventti, kirkko, aattoateria, joulupukki

Ritvalan helkajuhlat

Maanantai 28.5.2012 klo 19:21 - Matti Kuusela

Olin Sinikan kanssa sunnuntaina
eli helluntaipäivänä ensimmäistäritvalan_tyttoja_loppukietueessa.jpg
kertaa Ritvalan helkajuhlilla. Hullua oli, miten sinne kulkiessa jännitti. Jotain vanhoja muistoja nousi esiin ja autolla huristellessani huomasin tarkistelevani useampaan kertaan, miekka, lyhytmiekka ja muut varusteet ovat paikallaan.

Mutta nämä sotaisat syvämuistot katosivat Ritvalan raittiristin lähestyessä ja ajaessamme nuorisoseuran talolle, jonne neitojen helkakulkua päätyi. Ja todellakin kulkueaan lähestyessä oli minunkin selvänäköisillä taidoillani helppo havaita, että seudun suuret haltijat olivat mukana, ja olivat varmasti pienemmätkin, vaikka siinä ei kaikkea ehtinytkään tarkata.

 

Melkein unohduksesta uuteen eloon

Helkakulkue oli jo melkein unohtumassa 1880-luvulla. Silloin 1881 kylän tytöt sanoivat unohtaneensa helkalaulujen sanat ja lähtivät mieluummin rantalaiturielle katsomaan sinne tullutta höyrylaivaa. Ja vielä muutamaa vuotta myöhemmin kylän vanhemmat naiset vielä viimeisen kerran lauloivat laulut, kun se ei nuorempia enää kiinnostanut.

Sitten parikymmentä vuotta myöhemmin kohtalo järjesti ihmeellisesti. Ritvalaan oli tullut kansakoulu ja sen opettajaksi Hämeenlinnan opistosta ensimmäiseen työpaikkaansa nuori Armiida Manner. Laulu koettiin siihen aikaan tärkeäksi, ja kun Armiida perustui koululaisille kuoron, nämä pyysivät saada laulaa myös helkalauluja.

Kuinka ollakaan, Hämeenlinnan opistossa Armiidan opettajana oli ollut Hannikainen, jolla oli helkalaulujen sanat ja sävelet, ja hän oli laulattanut niitä opettajaopiskelijoilla. Näin laulut saivat uuden elämän ja samoin helkajuhlat uuden alun ensinnä vapaapalokunnan kesäjuhlien yhteydessä.

On tosi mielenkiintoista, miten monet asiat tässä helka- ja helluntaijuhlan uudelleen syntymisessä kietoutuvat yhteen.

 

Pappien myötämielisyys

Mietiskelin miten montaa asiaa tarvittiin tämän ritvalalaisten oman juhlan elpymiseksi. Yksi niistä on se, että Ritva sijaitsee niin hiljaisessa kolkassa, että se kautta ei ole juuri lainkaan läpikulkuliikennettä. Siksi vanha raittinristi, josta helkakulkue lähtee liikkeelle neljine kietueineen eri suuntiin, on säilynyt ihmeellisellä tavalla siltä byrokraattiselta tientekijöiden mielivallalta, joka on miltei kaikki muut kyläkeskukset koko maasta hävittänyt.

Varmasti myös raittinristin ympärille kerääntyineiden isojen tilojen välillä on säilynyt jonkinlaien tasapaino, minkä ansiosta perinteen ylläpito on ollut mahdollinen. Ja yksi tärkeä asia on väistämättä ollut se, ettei kylällä ole omaa kirkkoa, vaan on käyty Sääksmänen komealla kivikirkolla muutaman kilometrin päässä.

Sen ansiosta helkajuhlien vietto on saatettu jakaa niin, että helluntain aamupäivällä on käyty Sääksmäen kirkossa ja iltapäiväksi siirrytty Ritvalaan helkajuhlille.

Tämä on tapahtunut pappien kanssa sulassa sovussa. Kauniissa joukos -kirjassa ritvalalainen tutkija ja puuhanainen Leena Valkeapää kirjoittaakin, että "vaikka juhlan alkuperän katsottiin olevan pakanallisissa riiteissä ja hieman epäilyttävässä 'puolikananallisessa' katolisuudessa, voitiin juhlan merkitys tulkita kristilliseksi. Sen merkkeinä nähtiin ristinmuotoinen reitti, lopputoivotus-virren sanat, vanha refrengi "Jumala on joukos" ja liittäminen katolisiin kulkueisiin. Sääksemäellä yhdistelmä kirkkopyhän jumalanpalvelus ja helkajuhla vahvisti juhlan kristillistä sävyä.

 

Suomalainen helkajuhla

Jatketaan lainausta vielä toisesta kohdasta: "Ritvalan helka oli mitä parhain syväjuurisen suomalaisen kulttuurin olemassaolon osoitus. Helkaperinne oli vanha ja suomenkielinen. Se oli talonpoikaisen kulttuurin tuote ja itsenäisiä talonpoikia pidettiin suomalaisen kulttuurin perustana."

Nykyään arvellaan, että helkajuhlien vietto ulottuu ainakin 1100-luvulle, jolloin noita seutuja asutettiin. Ja juhlien pääsisältö oli neitojen kulkue helkalauluineen, helkavalkeat ja myös iltamien vietto, joka sekin on jatkunut jossain muodossa ainakin viime vuosikymmenelle saakka.

Hyvin syvällisestä helluntainpyhityksestä tässä on kysymys, sellaisesta, jonka on täytynyt olla voimissaan ja ennen katolisen uskonnon tuloa, sillä kirkon päästyä seudulla valtaan ei näitä kansanomaisia henkis-kristillisiä juhlia olisi voinut enää syntyä.

Niin ja se unohtui vielä sanoa tuossa aikaisemmin, että jos Ritvalan keskustassa olisi kirkko ollut, ei siitä myöskään olisi helkakulkue lähtenyt neljää suuntaa ja kylän peltojen kasvua pyhittämään.

Historia tietää, miten esimerkiksi vanhassa Englannissa maat kesän tullessa pyhitettiin kulkueiden ja musiikin voimin. Suomessa meidän vanhaa henkisyyttämme ei ole koskaan osattu riittävästi arvostaa, mutta jokohan sen aika nyt on tullut. Varmaan kirjoitan tästä aiheesta vielä syvemmin, mutta sanotaan nyt tässä vain, että Suomi on ollut tavattoman paljon pyhempi ja henkisesti paljon viisaampi maa, kuin oppineet ja valtaa pitävät ovat sallineet meidän tähän saakka ymmärtää.

Vaikka turha tässä on oppineitakaan syyttää. Luulen, että todellinen syy on se, että Suomen korkea ja valoisa valkean Kristuksen henkisyys on suorastaan henkisten valtojen toimesta ollut painettuna piiloon, niin että se voi taas ajan koittaessa nousta uudella tavalla ja henkisesti uudistuneena esiin, ainakin koko Euroopan, ellei koko maailman kulttuurille loistamaan.

 

12 kommenttia . Avainsanat: Ritvala, helka, helkajuhla, helkakulkue

Horsmat ja luonnonhenget + juhlat

Keskiviikko 13.7.2011 klo 11:07

Olin ottanut pari kuvaa maitohorsmista Ruutinkosken rantalehdossa Vantaan rannalla. Tulin sitten miettineeksi tuota ihmeellistä kasvia, joka eroaa niin suuresti Suomen kukkakasvien paljon vaatimattomammasta yleisilmeestä.

Olin myös lukenut Helgemikaelin
viestejä hänen ja Marjan
yhteistyöstäviis_horsmaa_pieni.jpg luonnonhenkien kanssa. Siitä tuli mieleeni kirjoittaa Helgelle ja kysyä, ovatko luonnonhenget halukkaita kertomaan asiasta. Heidän maailmastaanhan tuossa paljolti on kysymys.

Eilen illalla sain Helgemikaelilta vastauksen. Helgemikael on kanavoinut haltiaa, joka lupasi vastata, Marja kirjoitti ylös ja paikalla olivat omasta kiinnostuksestaan menninkäinen Servakki Etukeno, Haltia Heridan, Maahis Manteri ja Helgen kotihaltija Matilda.

 

Ja seuraavassa siis kertomus maitohorsmasta
12. heinäkuuta 2011.


"Minä tervehdin teitä läsnäolostanne, asiastanne ja kysymyksestänne.
Horsma on tänne tuotu tarkoituksella odottamaan näitä aikoja. Niinkuin
luonnonhenkiväki puhuu oleentumisestansa, niin voi sanoa horsmallekin
käyneen tarkoituksella. Se on tuotu tänne oleentumaan, vakiintumaan, tälle alueelle. Siis kaikkialle, minne se on Suomessa levinnyt. Niin, kiitos,
kyllä se on kotiutunut ja oleentunut.

Niinkuin kaiken olevaisen värähtelymaailma ja -malli on näinä aikoina
kohonnut koko ajan, niin myös kasvimaailman ja näin ollen tässä puhutun horsman. Se värähtelymaailma, jota horsma voi tarjota nyt korkeammissa värähtelymaailmoissa, se on erittäin edullinen myös ihmisen värähtelymaailmalle. Siksipä onkin tarkoituksenmukaista ollut, että se on oleentuntunut täällä niin kauan jo, että se on levinnyt helposti ja laajalle, jotta se olisi kaikkien hyödynnettävissä.

Horsman parantavat vaikutukset ovat luonnonlääkinnässä tiedetty jo kauan. Mutta mikä tärkeintä tässä ajassa on, on kasvien nousseen värähtelymallin hyöty ihmisen kohonneelle ja kohoavalle värähtelymaailmalle. Niinpä horsmalla sen laajan yhdistymisen tarkoituksena tässä ajassa on ollut tulla kasvimaailman puolelta tukemaan ihmisen kohoavaa värähtelymaailmaa.

Horsmalla on eheyttävä vaikutus lähes kaikille ihmisen olemuspuolille
juuresta latvaan ja kukkiin. Yksi tärkeimpiä vaikutuksia on juuri tämä tuki ihmisen eetterikeholle, ja myös sen runsaan kukinnan vaikutus korkeammille tietoisuuden tasoille. Se avaa ihmistä enemmän aktivoimaan omaa korkeampaa värähtelymalliaan.

Niin kuin on paljon rikkaruohoiksi ja roskakasveiksi luokiteltuja kasveja,
joiden tärkeämpiä eheyttäviä vaikutuksia ei ole tiedostettu; voikukka yhtenä
hyvänä esimerkkinä. Aika paljon samoin on käynyt horsmalle suhteessa sen
todella merkitykselliseen korkeamman tietoisuuden avaamiseen.

Kasvien eteerisistä öljyistä tiedetään nykyään jo paljon, mutta kun
ajatellaan koko kasvia juuri sellaisena, läsnäolevana, elävänä
kasvitietoisuutena, joka se on, onko kellään tullut vielä mieleen istua
kukkivien horsmien keskellä ja ammentaa itseensä sen omaa, värähtelyä
kohottavaa vaikutusta ja olemuksen korkeampien värähtelykehojen kohottavaa vaikutusta.

Sitten kun teillä on mahdollisuus, niin kokeilkaapa. Avaudutte sydämestänne
läsnäololle kukkivien horsmien kanssa ja vain pyydätte värähtelytason
eheyttämistä niin korkealle kuin se on mahdollista juuri nyt."

Kysyn, kuka hän mahtaa olla; että Mattia varmaan kiinnostaisi ja meitä:
"Niin, minun olemukseni värähtelee lähellä sitä, mitä on sana Evian. Niin,
mikä minä olen (naurahtaen)... Kiitos siitä läsnäolevasta yhteydestä, jolla te olette tekemisissänne. Ja niinkuin Pyrri sanoo, on hauska olla
tekemisissä teidän kanssanne. (Luonnonhenkien "tekeminen, tekemiset, olla tekemisissä" ovat ilovärähteisempiä ilmauksia ihmisen sanalle "työ".)"
Olen kirjoittanut, kuten Haltian kertomaan kirjauksissakin, mahdollisimman
tarkasti heidän puhutun kielensä mukaisesti, jotta alkuperäinen värähtely
säilyisi mahdollisimman tarkkaan.

Lämpimin terveisin: Helgemikael ja Marja
Sydämelliset kiitokset Helgemikaelille, Marjalle, Evianille ja kaikelle luonnonväelle tästä vastauksesta. Paino vierähti sydämeltäni saadessani kuulla, että komea maitohorsma on oleentunut maahamme ja sillä on hyvä tehtävänsä odottamassa meitä ihmisiä.

Luonnonväen rituaalit

Luonnonväki, kodinhaltijat, maahiset ja periaatteessa kaikki luonnonhenget pitävät pienistä rituaaleista ja juhlista. Niitä järjestämällä voit tukea omaa kodinhaltijaasi ja tuottaa iloa muillekin.
Niinpä voit tehdä vaikka niin, että kerrot mielessäsi kodinhaltijallesi, tai ketä luonnonväkeä sinulla onkin lähettyvilläsi, että illalla esimerkiksi klo 19, luetaan tuo horsmateksti ääneen. Silloin hän ja häenen ystävänsä, joille hän varmasti toimittaa tietoa tästä hauskasta tapahtumasta ja luonnonväkeä kiinnostavasta aiheesta, ennättävät valmistautua ja tulla paikalle.
Mutta muista sitten täyttää lupauksesi. Voit tehdä pieniä valmisteluja, esimerkiksi sytyttää kynttilän, miettiä istumapaikkoja ja vaikkapa tarjota pipareita, sillä luonnonväki pitää samoista herkuista kuin ihmisetkin. Muista silloin, että kun piparista on eetterivoimat iloisesti nautittu, se ei enää ole syömäkelpoista tavaraa, vaan panet sen huolellisesti biojätteisiin.
Lue sitten teksti ääneen, hitaasti ja tunteella. Siitä pidetään. Samanlaisia lukuhetkiä voit pitää myös saduista, ja usein jopa vainajat ja monet muutkin henkisen maailman olennot ovat kiinnostuneita henkisistä teksteistä, jolloin on hyvä lukea myös heille. Silloin ei välttämättä tarvitse lukea ääneen, vaan selvästi ajatellen, mutta ääneen lukeminen on erittäin hyvä harrastus, sillä se tuo myös itselle tekstin aivan toisella tavalla eläväksi ja todelliseksi, kuin hiljaa lukeminen.
Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: maitohorsma, horsma, haltiat, luonnonhenget, Helgemikael, eetterikeho, parantava vaikutus, rikkaruohot, luonnonväen juhlat, ääneen lukeminen, vainajille lukeminen