Matin blogi

Buddha ja rakkauden joulusanoma

Tiistai 26.12.2017 klo 20:52 - Matti Kuusela

Kukapa ei muistaisi jouluevankeliumin kauniita säkeitä, joissa enkelit laulavat kedon paimenille: 

Kunnia jumalalle korkeuksissa
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.

Enkelikuoro.jpg

Kun näitä sanoja katsoo tarkemmin, huomaa että niiden suomennokset ovat vaihdelleet voimakkaasti eri aikoina. Uudemmassa suomennnoksessa rauhaa luvataan, ei hyvä tahdon mukaisesti, vaan ihmisille joita Jumala rakastaa. Mutta se herättää väistämättä kysymyksen, onko rauha vain niitä ihmisiä varten, joita Jumala erityisesti rakastaa. Katsokaamme asiaa hieman syvemmin.

Enkelten sanoma

Jouluevankeliumi on osa Luukkaan evankeliumia, sen toisen luvun ensimmäiset kaksikymmentä säettä, jotka on alunperin kirjoitettu kreikaksi. 

Kun katsoo näitä lauseita alkkukielellä, huomaa, että siellä on kaksi ydinsanaa. Toinen on doxa ja toinen eudokias. Doxa on se, joka on useimmiten suomennetty kunniaksi, mutta usein se käännetään myös sanalla gloria. Se tarkoittaa jonkinlaista henkistä loisttaa tai auraa, mutta minun korvissani se kuulostaa myös ihmeen samalta kuin henkinen tieto. Ainakin minulle siitä tulee mieleen myös dogmi tai dogma.

Kreikankielisessä tekstissä sanotaan, että tämä doxa on taivaassa jumalalla, ja maan päällä taas on rauha ihmisissä, joilla on tuo toinen ominaisuus, eudokias.

Eudokias on myös kiinnostava sana. Käyttämäni interlineaarinen englanninkielinen Uusi testamentti antaa sille perusmerkityksen "hyvä ajattelu" tai "hyvin ajatteleva", englanniksi well thinking.

Tämä antaa säkeelle aivan uuden merkityksen. Rauha maan päällä ei koidu vain jumaltekona ihmisille, vaan nyt rauhasta ovatkin vastuussa ihmiset itse. Rauha syntyy ihmisessä, joka ajattelee hyvin, tai oikealla tavalla. Eudokia-sanan eu merkitsee kaunista tai sopuisaa, sopusointuista.

Tässä muodossa dokia kuulostaa omissa korvissani ihmeen samalta kuin jumalten piirissä vallitseva doksa tai doxa. Rauha syntyy ihmisessä, kun hän luo sisimmässään ajatuksia, jotka seuraavat kauniisti jumaltietoisuutta.

Prepositio sanan ihmiset edessä on kreikkalaisessa tekstissä selkeästi een, ihmisissä, ihmisten sisällä.

Kun enkelit laulavat Jeesus-lapsen syntymästä, sen voi nyt ymmärtää niin, että maailmaan on syntynyt lapsi, jonka tehtävä liittyy jumalajatuksen heräämiseen ihmisajattelussa:

Jumalalla taivaassa on doksa, ja maan päällä rauha ihmisissä, joilla on sisimmässään eu-dokias.

Näin ymmärrettynä enkelten julistus alkaa saada korkeampaa ja loogista merkitystä. Todellinen rauha syntyy siitä, että ihmiskunta Jeesuksen avulla hiljaa, vuosituhansien aikana, kehittää itsessään ajattelua, joka on sopusoinnussa taivaallisen jumalajattelun ja ihmiskunnan suuren kehitystarkoituksen kanssa.

Buddhan odotus

Mutta enkelten taivaalliseen lauluun liittyy myös muuta. Baselissa 1909 pitämässään Luukkaan evankeliumia käsittelevässä esitelmäsarjassaan Steiner kertoo, miten se valo, jossa enkelit ilmestyvät, on itse asiassa Buddhan astraaliruumis, tai sanskriitiksi nirmanakaaja.

Tässä tulemme suureen salaisuuteen, jonka on jo aika tulla laajempaan tietoisuuteen. Ennen vanhaan joulukuusessa käytettiin usein koristeena nauhaa, jossa eri maiden liput kiertävät kuusen ympäri. Se kuvaa sitä, miten kansansielut, arkkienkelit, vapautuvat jouluaikana tavallisista tehtävistään ja kiertävät kuin piirinä maan ympäri.

Mutta sama liittyy myös uskontoihin, tai oikeastaan niihin henkisiin voimiin, joiden kuvastusta maan päällä uskonnot ovat. Henkisellä tasolla Kristus, Buddha tai Krishna ovat yhteistyössä. He toimivat kaikki yhdessä ihmiskunnan hyväksi, ja paljon läheisemmin kuin osaisi kuvitellakaan.

Steiner kuvaa Luukkaan evankeliumi -esitelmissään, miten Buddha oli ensimmäinen, joka kykeni ilmaisemaan ajatuksin ihmisen aseman maailmassa, erityisesti omassa sisimmässään. Buddha oli myös se, joka toi opin rakkaudesta ja myötätunnosta. Kristus on se, joka ei varsinaisesti tuonut uutta oppia, vaan hän toi rakkauden ja myötätunnon elävän voiman henkisiltä alueilta maan päälle.

Jotta kosmisen rakkaus oli mahdollista tuoda elävänä voimana maan päälle, sen oli liityttävä siihen ajatukseen, siihen oppiin, jonka Buddha ensimmäisenä oli muotoillut maan päällä viisisataa vuotta aikaisemmin.

Siksi Buddhan oli liityttävä astraaliruumiillaan siihen ihmiskehoon, jonka tuleva tehtävä oli ottaa vastaan Kristuksen rakkauden elävä voima.

Ajattelun merkitys

Kalevala kuvaa hyvin sitä, miten vaativaa jumalkipinän vastaanottaminen ihmiskunnan piiriin oli. Se kertoo, miten tuo jumaltuli aluksi riehui hallitsemattomana maailmassa ja aiheutti suurta tuhoa. Vasta pitkien ponnistelujen jälkeen suomalaisten kansanrunojen kuvaamat sielunvoimat, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, kykenivät saamaan tämän kosmisen tulen hallintaan.

Palestiinassa samaan piti kyetä yhden ihmisen. Siksi Jeesus-lapseen tarvittiin sielunperustana mukaan Buddhan ylevä ja vahva ajatusvoima.

Gautama Buddha oli jo ennen buddhaksi tuloaan suorittanut suuria kehitystehtäviä ihmiskunnan hyväksi. Rakkauden ajatuksen muotoaminen oli hänen viimeinen suuri työnsä, jonka jälkeen hänen ei enää tarvinnut inkarnoitua fyysiseen ruumiiseen, vaan hän saattoi jatkaa työtään henkisellä tasolla, astraaliruumis alimpana kehollisena tasonaan.

Siksi hän saattoi tulla mukaan Nasaretin Jeesus-lapsen olemukseen. Paimenet todistivat hänen laskeutumistaan lapsen olemukseen.

Voimme nyt sanoa, että enkelten joulusanoma on Buddhan viesti ihmiskunnalle. Se kertoo siitä, miten tulee aika, jolloin ihmiskunnan on opittava muodostamaan ajattelunsa sillä tavoin kauniiksi, eu, että se kykenee ottamaan vastaan Kristuksen rakkauden voiman.

2 kommenttia . Avainsanat: Hyvä tahto, ajattelu, jumala, Jeesus, Kristus, Buddha, enkelikuorot, joulusanoma, eudokias, doksa, Steiner, Luukkaan evankeliumi

Rakkauden todellisuudet

Perjantai 11.7.2014 klo 17:02 - Matti Kuusela

Vielä vanhana atlantislaisena aikana silloinen ihmiskunta oli hyvin tietoinen enkeleistä ja ihmiset ja enkelit toimivat usein työtovereina. Myös nämä korkeammat olennot kokivat Steinerin mukaan oman sisäisyytensä rikastuvan ihmisten kanssa seurustelusta.

Nykyisinkin me yöaikaan olemme lähellä enkeliolentoja, vaikka päiväsaikaan tiedämmekin heistä hyvin vähän. Meillä on kuitenkin sisäinen tunto siitä, miten yhteys enkeliystäviemme kanssa merkitsee, mutta sitä sekoittaa meidän pinnallinen mielemme. Kun meillä on syvä kaipuu enkeliyhteyteen, niin nykyajan normaali ajattelutapa osaa kysyä vain hyvin pinnallisia kysymyksiä, kuten mikä on enkelin nimi tai mitä hän meiltä nyt tahtoo.

Maailma on rakentunut niin monisäikeiseksi, että joskus me voimme saada noihin kysymyksiin vastauksia, ja ne voivat olla monenlaisia. Mutta pohjimmiltaan yhteys enkeleihin toteutuu sen kautta, että me pyrimme toimimaan niin totuudenmukaisesti, oikein, kauniisti tai rakkaudellisesti kuin suinkin, oman ymmärryksemme ja oivalluksemme pohjalta. Se on nykyaikana meidän korkea kehitystehtävämme, oppia arvioimaan itse omaa elämäämme niin kuin enkelit sitä tekisivät. Ja silloin enkelit tulevat aina avuksemme.

Me elämme jatkuvasti enkelien ohjaamien ajatusten ja voimien piirissä, mutta niiden keskellä meillä on vapaa tila, jossa me meidän on tarkoitus opetella itse luomaan. Rakkaus on yksi aivan keskeinen tekijä tässä opiskelussa.

Rakkauden maailma

Alunperin se enkelikunta tai ne jumalolennot, joille me olemme antaneet nimen elohim tai muodohenget, liitti ihmiskuntaan rakkauden, joka siitä saakka on toiminut suvunjatkamisen, sukujen ja perheiden ja yleensä lähimmäisten piirissä. Se opetti meille rakkautta aivan perusmuodossa, mutta meillä on mahdollisuus oppia rakkautta puhtaasti henkistä tietä. Me voimme kokea rakkauden täysin yksilöllisenä voimana, täysin oman ainutlaatuisen itsemme oivalluksena ja toimintana.

Ja se on jotain mahtavaa. Me todellakin pystymme aivan vapaina yksilöinä ainutlaatuisiin rakkauden tekoihin, sellaisiin, joihin mikään tai kukaan ulkopuolinen voima ei vaikuta. Se on meidän aikamme ihmisen kaikkein suurenmoisimpia kykyjä. Ja sitä voi miettiä: milloin olen tehnyt jonkin teon puhtaasti rakkaudesta, myötätunnusta, tai muutenkin tehnyt jotain oikeaa ilman että mikään ulkopuolinen voima olisi velvoittanut minua siihen.

Kun olemme sanoneet, lausuu Steiner eräässä esitelmässään, että maa on rakkauden planeetta, niin hän jatkaa: ja vasta maapallolla rakkaus todella syntyy, sitä viljellään. Ja ollessaan yhteydessä ihmisiin oppivat jumalatkin tuntemaan rakkauden, vaikka juuri he ovat toisaalta olleet sitä ihmiskunnalle lahjoittamassa.

Mutta niinhän se on: vasta maa on rakkauden todellinen koulu.

Steiner jatkaa, miten jumalat tai yhtä hyvin voimme sanoa enkelikunnat, antavat rakkauden kuin sataa maan päälle.

"Jumalat ovat niin pitkällä, että he pystyvät sytyttämään ihmisissä rakkauden, niin että ihmiset voivat oppia sen tuntemaan, mutta rakkauden todellisuuden voivat jumalatkin oppia tuntemaan vasta ihmisten kautta.  Niin jumalat voivat sukeltaa korkeuksista ihmiskunnan piiriin ja kokea rakkauden lämmön. Niin, me tiedämme, että jumalat ovat jotain vailla, elleivät ihmiset elä keskinäisessä rakkaudessa, sillä ihmisten rakkaus on jumalille ravintoa. Mitä enemmän ihmisten kesken on rakkautta maan päällä, sitä enemmän  jumalille on ravintoa taivaassa. Ja mitä vähemmän rakkautta, sitä enemmän näkevät jumalat nälkää."

Nykyisin ajatus juamalille uhraamisesta on kovasti vanhentunut ja tähydellisesti väärin ymmärretty ajatus, että sitä tuskin uskaltaa edes mainita, mutta silti: pohjimmillaan siinä on kyse ihmisrakkauden virtaamisesta ylös jumalten luo.

Tai jos me kirjoitamme, ihmisrakkauden virtaamisesta enkeleilla, niin se tulee paremmin ymmärretyksi. Silloin on helpompi ymmärtää, miten tuo ravinto enkeleille, jota me ihmisinä voimme näissä vaativissa maan olosuhteissa antaa, on jotain äärimmäisen herkkää ja kaunista, ja merkittävää. Jokaisella rakkauden teolla on merkityksensä.

Rakkaudella
Matti

Steinerin lainaukset olivat peräisin kirjasta Maailma, maa ja ihminen, esitelmä 13.88.1908.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, enkelit, jumalat, muodonhenget, Rudolf Steiner

Sanan talo

Lauantai 28.6.2014 klo 9:21 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner muutti aikanaan suunnittelemansa Johannestalon nimen Goethen estetiikan mukaan Goetheanumiksi, kun ihmiset eivät oikein ymmärtäneet tuon Johanneksen merkitystä. Moni sekoitti sen Steinerin mysteeridraamojen päähenkilöön, joka myös oli nimeltään Johannes. Ja olihan se myös ymmärrettävää siksi, että rakennuksen alkuperäinen syy oli juuri luoda oma kotipaikka näille mysteeridraamoille, joita Steiner oli alkanut kirjoittaa 1910-luvun alussa.

Se Johannes, jota Steiner kuitenkin tarkoitti, oli evankelista Johannes. Ja nyt juoni menee jonkin verran vaativaksi. Miksi evankeliumin ja ilmestykirjan kirjoittaja Johannes oli niin tärkeä lähtökohta tälle uudelle mysteeri- tai vihkimysrakennukselle, jota Steiner nimitti myös Sanan taloksi.

Sanan talo

Meidän on lähdettävä melko kaukaa. Vanhan testamentin alussa puhutaan siitä, miten jumala loi maailmaa sanojensa avulla, ja Johanneksen evankeliumi taas Uudessa testamentissa julistaa heti alussa, että "Alussa oli sana".

goetheanum_1_pituusleikkaus.jpg

Ihmeellisesti tämä sana on se, joka vahvasti yhdistää Vanhaa ja Uutta testamenttia. Mutta ymmärtääksemme, mitä sana oikein tarkoittaa, meidän on katsottava vielä paljon kauemmaksi maan menneisyyteen.

Henkinen tieto kertoo, miten nykyinen maa on nykyisen maamme ja samalla koko aurinkokuntamme neljäs ilmentymä, neljäs ruumiillistuma. Ensimmäinen niistä ilmentyi ainoastaan lämmön elementissä, ja siinä muotoavana prinsiippinä oli eetterivoima nimeltä lämpöeetteri. Kuvittele miten tämä maailmanlämpö muodostuu kahdesta osasta, on voima joka sitä liikuttaa, ja sitten on aines, jota liiketetaan. Mutta tässä maan ensimmäisessä olomuodossa tämä lämmön eetterivoima ja sitä vastaava aines tai elementti ovat hyvin lähellä toisiaan.

Toisessa maan inkarnaatiossa lämmöstä tiivistyy elementtinä ilma ja muotoavana ja elävöittävänä eetterivoimana, valo, valoeetteri. Se joka valaisee ja samalla luo.

Kolmannessa maan inkarnaatiossa ilman elementistä tiivistyy edelleen vielä raskaampi ja jähmeämpi veden elementti. Ja vastaavasti uudeksi korkeammaksi eetterivoimaksi kohoaa ääni- tai sointieetteri. Tämä periaatteessa kosminen sointi sisältää veden virtauksen lainomaisuudet ja samalla myös matematiikan. Vettä vastaavat eetterivoiman sisäinen matematiikka on sitä järjestävää olemusta, joka ohjaa esimerkiksi kaikkia kemiallisia reaktioita.

Neljännessä eli nykyisessä maan inkarnaatiossa veden elementistä pudotaan vielä yksi suuri askel alaspäin, yhä tiiviimpää olemassaoloa kohti, fyysiseen aineellisuuteen. Ja koska me ihmisetkin elämme täällä fyysisessä ja aineellisessa kehossamme, tarvitaan tämän aineellisuuden elävöittäjäksi ja muotoajaksi hyvin korkea henkinen voima. Tätä meidän tietoisuudellemme hyvin hankalasti käsitettävää eetterivoimaa on nimitetty sekä elämäneetteriksi että sanan tai puheen eetteriksi. Ehkä sopivin nimi suomeksi on eloneetteri.

Ja tässä eloneetterissä tai sen kautta vaikuttaa se henkisyys, jota Raamatussa nimitetään Sanaksi, tai puheeksi. Enkelikursseihin osallistuneet voivat muistaa, että näitä Vanhan testamentin sanankäyttäjiä olivat erityisesti muodonhengiksi nimittämämmä olennot, joita kutsutaan myös nimellä elohim, ja monkilla muilla nimillä.

Johanneksen evankeliumin alku taas korostaa sitä, miten elohimin luovan kosmisen sanan taustalla vaikuttaa vielä korkeampi voima, kosmisen Pojan prinsiippi, tai hän jota me maan päällä nimitämme Kristukseksi.

Sanan voima

Sana on siis tässä mielessä se voima, joka vaikuttaa kaiken meidän olemassaolomme läpäisevässä eloneetterissä. Se selittää jopa sen, miten puhe on ominaisuus, joka liittyy kaikkiin yksilöllisiin kohteisiin. Hyvin herkät ihmiset voivat kokea, miten luonto puhuu, tai miten jopa jokainen yksityinen kasvi tai puu tai kivi kykenee sisäisesti puhumaan tavalla, jonka me voimme ymmärtää selkeinä ajatuksina. Joskus tulee hetkiä, jolloin me kaikki saatamme jollain tavalla sen aavistaa, tai melkein ymmärtää...

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli aivan erityisen tavalla Kristuksen vihkimä. Kristuksen kautta hänelle avautui tämä sisäinen luova sana, joka on kaiken olemassaolon taustalla. Ja Johanneksella oli hyvin läheinen yhteys myös tämän Sanan ikäänkuin sisareen tai morsiameen, Viisauteen, jota me kutsumme myös Sofiaksi.

Steiner taas toimi läheisessä yhteydessä niin Johanneksen kuin Sofiankin kanssa, ja siksi hän rakensi tämän talon, Johannestalon, jossa sekä henkien Sana että suuri maailmankehityksen Viisaus tulivat ilmi, suoraan aistimaailmassa ihmisten havaittavaksi.

Tässä voimme ymmärtää Sanan myös enkelten puheeksi, enkelikuntien puheeksi, joka tuli ilmi tämän rakennuksen muotojen kautta.

Tuo rakennus oli kuitenkin jotain niin suurta, että käytännössä sen aina maan päällä fyysisessä todellisuudessa oli lyhyt. Henkisesti se on kuitenkin edelleen olemassa.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Pituusleikkaus Rudolf Steinerin suunnittelemasta ensimmäisestä Goetheanumista eli Johannestalosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Goetheanum, evankelista, Johannes, Rudolf Steiner, Johannestalo, Sanan talo, enkelit, jumalat

Jumalyhteys ja enkeliyhteys

Torstai 19.6.2014 klo 1:21 - Matti Kuusela

Hei ystävät, nyt menemmekin hyvin hienovaraisella alueelle. Tänään, tai siis oikeastaan jo eilen, nousi yhden hoidon yhteydessä energioita, joista sitten kohosi seuraavia ajatuksia.

Sisäisten voimien kannalta yksi perusajatuksia on, että me voimme auttaa ja tukea toinen toisiamme, myös parisuhteissa, mutta meidän ei ole hyvä alkaa elää tai ottaa vastuuta toisen puolesta. 

Mutta tuossa me olemmekin jo sillä hienovaraisella alueella. Ihmissuhteissa on nimittäin sellaisia tilanteita ja sellaisia vaiheita, joissa niin tapahtuu, eikä sitä aina voi pitää vääränä. Vääräksi tai energeettisesti harmilliseksi vääränlainen tai ulkopuolelta napattuun velvolllisuudentuntoon perustuva vastuu muodostuu oikeastaan vasta silloin, kun siihen havahtuu. Eikä tähän lueta myöskään niiitä tilanteita, joissa vain on autettava, piti siitä tai ei.

Yksilöllisyys ihmissuhteissa

Ihanteellisena ihmissuhteena voi pitää sellaista, joissa kumpikin seisoo omilla jaloillaan ja vastaan ainakin periaatteessa itsestään. Ja ihanteellisesti kommunikaatio on silloin tasapainossa. 

Mutta voi olla tällainen ongelma. Autan ja tuen toista kovasti, mutta en saa häneltä siitä mitään kiitosta. Keneltä sen kiitoksen sitten saan?

Kun mietin tuota kohtaa, niin äkkiä tajusin: jumalalta. Siinä on kysymys ihmisen ja jumalan välisestä vuorovaikutuksesta ja sopimuksesta!

Ja samalla tajusin, mitä jotkut raamatunkohdat tarkoittavat: ajattele ensin jumalaa, ja kaikki muu selviää sen jälkeen! Tai se, että kaiken mitä teet minun vähäisimmilleni, sen sinä teet minulle. Se on sama asia toistapäin ajateltuna.

Jumala tässä tarkoittaa sitä, miten kukin jumalan kokee, oman uskontonsa mukaisesti tai muulla tavalla.

Jumalyhteyteen avautuminen

Tämä jumalyhteyden ajatus tuntui hoitoenergioissa hämmästyttävän selvältä. Muistan useinkin miettineeni sitä, miten Vanhan testamentin patriarkoilla kaikki oli hyvin. He olivat varakkaita miehiä myös taloudellisisti, ja heissä korostuu se että he luottivat jumalaan.

Toki heidän ajoistaan on jo tuhansia vuosia, mutta sittenkin tuo yhteys jumalallisuuteen näyttää sittenkin olevan olemassa. Aikaisempi opetus tällä kohden on ollut, että voit itse antaa itsellesi sitä rakkautta, jota haluat tai koet tarvitsevasi. Tämä pätee sekä silloin etten koe saavani rakkautta tarpeeksi muilta, tai lähimmäisiltä tai puolisoltani, ja samoin silloin kun sitä saan.

Onko niin, että tämä jumalyhteyden avautuminen voi tapahtua sen jälkeen, kun itse on oppinut ensin rakastamaan itseään. Kun rakastaa itseään, on vapaa tai ainakin vapaampi antamaan rakkautta myös muille.

Tämä jumalyhteys, josta nyt puhun, ei siis ole ajatus, vaan se on sisäinen kokemus. Sen voi toki muodostaa ajatukseksi sen jälkeen kun se ensin on kokenut.

Tästä nousee esiin myös ajatuksena se, että pyhät kirjat eivät ole vain ajatuksia, vaan niissä on ajatusten takana perimmäisempänä todellisuudenmukainen tunnekokemus, tunneviisaus.

Ja kun oivaltaa tuon, päätyy välttämättä ajatukseen, että jos me voimme ymmärtää pyhiä kirjoituksia todellisuudesta kertovina tunteina, niin niiden taustalla täytyy olla vielä taso, jossa nuo pyhät opetukset ilmenet todellisuuden mukaisena tahtona, tahdon kokemuksena.

Sitä on jo vaikeampi ymmärtää, mutta sen taytyisi tarkoittaa, että esimerkiksi Jeesuksen tai Buddhan elämästä lukiessani koen eri tapahtumiin liittyvän tahdon. Niinkuin tapahtumien ajatukset ovat erilaisia, niin ovat myös niihin liittyvät tunteet ja samoin tahdonvoimat ja niiden sävyt.

Enkelikielellä

Enkelikielelle käännettynä tämä tarkoittaa: jumalalliseksi kokemani ajatus on enkeliyhteys. Jumalallisesti kokemani tunne on arkkienkeliyhteys.

Jumalallinen tahto olisi silloin yhteys suurenkeliin, mutta se on vielä kaukaisen tulevaisuuden asia.

Nykytietoisuudessamme me elämme lähinnä matkalla kohti pään tietoisuuden liittymistä enkelitietoisuuteen ja henkisen todellisuuden mukaisen tunnetietoisuuden liittymistä arkkienkeliin.

Ja mikä siis on se varsinainen viesti, josta puhun: kun luomme yhteyden jumalallisuuteen, me emme ole enää riippuvaisia maailmasta, vaan me olemme itsenäinen henkinen voima.

Rakkaudella
Matti

power_200.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, tietoisuus, enkeli, arkkienkeli, yksilöllisyys, ihmissuhteet, jumala, tunteet, ajatukset

Alussa oli sana... ja on edelleenkin

Keskiviikko 18.6.2014 klo 0:42 - Matti Kuusela

Heti Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa jakeessa Jumala sanoi - Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli.

Myös Johanneksen evankeliumin alussa Sana on aivan keskeisessä roolissa. Se esiintyy kaikissa viidessa ensimmäisessä säkeessä.

Se tarkoittaa käytännössä, että maailman luominen maan nykyisen inkarnaation aikana on nimenomaan sanan tai puheen mysteeri. Sitä voi aavistella myös siitä, miten jotkut herkät ihmiset pystyvät keskustelemaan kaikkien olentojen kanssa, puiden ja kivien, jopa elottomien esineiden kanssa. Se johtuu siitä, että sanan henkinen voima läpäisee meidän koko olemassaolomme. Sana elää kaikessa mukana, kaiken taustalla.

meditaatioenkeli.jpg

Maan luovat voimat

Myös valo on yksi luomisen perusvoimia. Maan ensimmäisessä inkarnaatiossa oli luomisen voimana lämpö, tai tarkemmin sanottuna lämpöeetteri. Maan toisessa ilmentymässä luomisvoima toimi valon muodossa. Silloin se oli vielä aineetonta, nykysilmille näkymätöntä valoa, mutta voi vain kuvitella sitä ihmeellistä valomaailmaa, joka sisäisyydessä ja loisteessa ihmisen, mineraalit, kasvit ja enkelit elivät aineettomassa olotilassa.

Maan kolmannessa olotilassa tiiveimmäksi ainekseksi tuli vesi, ehkä voi sanoa, kosminen nestemäisyys, sekin vielä hyvin ohuena nykyiseen aineellistuneeseen veteen verrattuna. Silloin tämän nesteplaneetan - tai yhtä hyvin me voimme sanoa veden elementistä muodustuvan aurinkokunnan - täytti luovana prinsiippinä sointi tai ääni. Kun katselee nyt akvaariossa uivia ameeboja, saa aika hyvän käsityksen siitä, millaista elämä tuolla planeetalla oli, maan edellisessä inkarnaatiossa.

Sitten syntyy maan neljäs inkarnaatio, meidän upea nykyinen maamme. Se astuu fyysiseen ja aineelliseen olotilaan saakka. Kiinteys tai aineellisuus on sen uusi elementti ja siinä luovana voimana vaikuttaa sanan eetteri, jota nimitetään myös elämäneetteriksi. Sanan täyttämä aina fyysiseen todellisuuteen saakka ulottuva elämänvoima on maan tämän inkarnaation luova prinsiippi, jonka kautta korkeiden jumal- tai enkeliolentojen sana ja puhe ovat kaikuneet meidän maamme luomistyöhön.

Nyt, maapallon vanhetessa, jumalan ääni ei enää kaiu samalla tavoin meidän olemassaoloomme, mutta elämä jatkuu ja sanan jälkivaikutus kaikuu edelleen kaikessa luodussa.

Nyt lisäksi Kristukseksi nimittämämme suuri luova jumalolento on tullut sanan prinsiippiä kantaen maan päälle ja se luo vähitellen ihmiskunnalle aivan uusia mahdollisuuksia. Luova jumalsana alkaa vähitellen soida ja luoda meissä kaikissa, ihmiskunnassa. Helluntai oli tuon uuden sanan voiman alkujuhla.

Sana ja rukous

Valolla ja pimeydellä on keskenään monenlaisia suhteita. Jos tahtoo ymmärtää vuorokauden henkisen merkityksen, kuuluu myös yön pimeys täydellä voimallaan siihen mukaan.

Mutta kuten hyvin tiedetään, on myös sellaista pimeyttä, joka pyrkii itsekkäisiin päämääriin. Se on pimeyttä, joka tahtoo tietoisesti vaikuttaa salassa valolta. Se tahtoo ottaa valoa vastaan vain sulkeakseen sen omaan piiriinsä.

Tällaista valon käyttöä. tai pimeyden hyväksikäyttöä tapahtuu myös meidän maailmassamme. Se on hinta siitä, että tällainen ihmisen vapauden kehittämiselle mahdollinen maailma on voinut syntyä.

Ongelma tämän pahan pimeyden kanssa on siinä, että me emme kykene sitä ihmisvoimin muuntamaan ja valaisemaan. Tavattoman paljoon me jo henkisin voiminemme pystymme, mutta emme kaikkeen. Silloin meidän on aika turvautua enkeleiden apuun.

Hyvät enkelit eivät voi nähdä syvään pimeyteen. Siksi täällä maan päällä vaikuttavan pimeyden selvittäminen jää meidän ihmisten tehtäväksi. Meidän tehtävämme on kertoa enkeleille, mitä täällä tapahtuu. Nyt ymmärtää, että se on myös yksi rukouksen sävy: me kerromme enkeleille - tai Kristukselle - sisäisesti ja täyden luottamuksen vakaumuksella, mitä me täällä näemme ja havaitsemme, mitä täällä tapahtuu. Silloin enkelikunnat voivat ottaa nämä tapahtumat hoiviinsa ja ryhtyä muuntamaan niitä.

Tämä rukous on alkua sille, miten sanan voiman avulla uusi vastuu voi alkaa meissä kehittyä.

Ita Wegmanin sanoin

Lääkäri Ita Wegman oli Steinerin läheinen työtoveri. Hän kertoo, miten Steiner puhui hänelle tästä asiasta:

"Eräänä päivänä Rudolf Steiner ilmoitti minulle, miten mikaelinvastaiset demonit häpeämättömästi toimivat saadakseen Mikaelin työn jäämään näkymättömäksi ja tuhotakseen sen. Näiden demonien salaisuuksia voivat vain ihmiset houkutella esiin. Jumalat odottavat näitä salaisuuksia, joita ihmiset heille tuovat, ja vain jumalat voivat ratkaista ihmisille näitä demonien salaisuuksia."

Tämän ihmisten ja jumalten yhteisen työn ansiosta voi henkinen valo alkaa jälleen loistaa siellä, missä aikaisemmin vallitsi demonien pimeä toiminta.

Tämä on hyvin lohdullista. Meidän ei tarvitse taistella sellaista vastaan, minkä voittamiseen me emme kykene. Mutta on tärkeää, että me toimimme yhdessä henkisen maailman kanssa. Me tarvitsemme jumalia ja jumalat tarvitsevat meitä. Me elämme heidän kanssaan yhteisessä maailmassa, ja meidän on vähitellen osallistuttava myös henkisesti yhä enemmän maan ja ihmiskunnan kehitykseen ohjaamiseen, parhaan kykymme mukaan.

Usein meissä vallitsee jonkinlainen arkuus vaivat korkeita henkisiä ystäviämme. Ja kuitenkin on niin, että heille on suuri ilo se, että ihmiset osallistuvat yhteiseen työhömme. Ja suuri suru vallitsee ihmisten passiivisuudesta.

Todellakin, meidän on kehitettävä itsessämme intoa osallistua!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sana, Kristus, Rudolf Steiner, luominen, rukous, demonit, valo, pimeys, enkelit, jumalat

Elohim ja sanan voima

Tiistai 3.6.2014 klo 16:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, lämmin kiitos teille kaikille jotka olette seuranneet viime päivien tutkielmia monasti niin arvoituksellisesta Sofiasta. Tuntuu että Sofian tai Maria Sofian merkitys sisäisessä kasvussa on tulossa yhä suuremmaksi. Henkinen työ, jossa Sofian lämpö on mukana, luo pohjaa kaiken muunkin ymmärtämiselle, myös Kristuksen.

Maailma myös lähtee lämmöstä jos ajattelemme elementtejä. Siinä meidän ihmisten sisäinen tehtävä on tuon lämmön sieluttaminen ja sisäistäminen. Myös innostuminen on mukana samassa kokonaisuudessa. Pieni lapsi innostuu luonnostaan, koska enkelivoimat vaikuttavat hänessä suoraan. Meidän aikuisten on puolestamme opittava innostumaan itse. Se on meidän henkistä koulutustamme.

Vuorisaarna

Enkelit kanssamme -kirjassani käsittelen melko paljon Vuorisaarnaa enkelikuntien kannalta. Katsokaamme sitä nyt toiselta kannalta, ja jälleen Valentin Tombergin Uuden testamentin tutkielmia seuraten.

Tomberg kertoo, miten Jeesuksen Vuorisaarnan sanat eivät olleet tarkoitettuja pelkästään niille ihmispersoonille, jotka olivat läsnä, vaan heidän syvemmälle olemukselleen, sille joka kulkee inkarnaatiosta inkarnaatioon. Ja se meissä, joka aina on kanssamme, elämästä elämään, on meidän minämme. Jeesuksen puheella oli voima puhutella ihmisen kaikkien kehollisten kerrosten läpi suoraan ihmisminää, kulkea fyysisen, eetterisen ja astraalikehon läpi.

Minuus meissä on myös se sisäinen elin, joka voi tajuta totuuden. Toki totuuden arvioimiseksi voi käyttää monenlaisia apukeinoja, mutta voima totuuden tajuamiseksi meillä on juuri siinä, mikä meissä on henkistä läsnäoloamme. 

Me voimme arvioida eetterikehollamme värimuotoja ja astraalikehollamme sointimuotoja, mutta varsinainen totuuden tajuaminen on Tombergin ja Steinerin mukaan geometrisen kuvion kaltainen sisäinen liike. Siinä ei ole värejä, se ei soi.

Jos sinulla on ollut onni opiskella koulussa geometriaa, olet saattanut saada kokemuksen siitä ihmeellisestä sisäisestä liikkeestä, jonka saattaa tuntea kun oivaltaa miten geometrinen teoreema tulee todistetuksi. Se on ainutlaatuinen kokemus, vaativa myös ja joskus sisäisesti vaivalloinen, koska siinä joutuu käyttämään niin suoraan omia sisäisiä voimiaan:

"Kaikkein tärkein Vuorisaarnan vaikutus oli sentähden minuuden sisäisten voimien henkinen, yliaistinen aktivointi."

Tomberg tarkentaa: "Tämä stimulaatio oli tulosta tiettyjen täsmällisten moraalis-henkisten sisäisten viivojen liikkeestä, jonka Kristus Jeesus niin mahtavasti esitti ihmisolemuksen sisäisimmän ytimen edessä."

Mitä viivoja? Jos olet lukenut Steinerin Henkisen tiedon tien, niin siinä hän kertoo miten selvänäköisyyden yhdessä aika varhaisessa vaiheessa yliaistinen sisältö ilmenee viivoina ja linjoina. Ne tulevat esille myös uusimmassa kirjassani, ja luulen että itse asiassa aika moni asettelee miettiessään näitä sisäisiä linjoja uusin suhteisiin keskenään. Sitä ei vain niin helposti huomaa, etenkään jos ei ole kuullut mistä siinä on kyse.

Elohim

Sitten Tomberg jatkaa siitä, mistä tuo Kristuksen Vuorisaarnan puheen voima oli peräisin:

"Keskeisesti Kristus Jeesuksesta virtaava vaikutus oli luonteeltaan samankaltaista mikä aikoinaan virtasi muodonhengiltä (vallat,elohim, joihin myös Jehova kuului), ihmisen minä-olemuksen henkisiltä vanhemmilta, sillä ikialussa muodonhenget painoivat ihmisen minä-luontoon ihmiskunnan maanpäällisen tehtävät muodot."

Ja sitten Tomberg jatkaa, miten Jeesus nyt vuorella teki jotain sellaista, minkä ihminen voi normaalisti kokea vain henkisessä maailmassa kuoleman ja uuden syntymän välisenä aikana:

"Mutta sen, minkä muodonhenget toivat esiin henkisessä maailmassa ennen ihmisen astumista uuteen elämään, sen Kristus Jeesus suoritti nyt ruumiillisessa tilassa maan päällä Vuorisaarnassa."

Sitten Tomberg kuvaa, miten ihmiskunta oli jo unohtanut taivaallisten Isien antaman "nimen", ja sen hän nyt antoi ihmiskunnalle takaisin. Valtakuntaa koskevassa saarnassa hän muistutti ihmiskuntaa tästä alkunimestä.

"Ihmiskunnan unohtunut kosminen tehtävä syttyi jälleen heidän sielujensa syvyydessä heidän kaikkein keskeisimpänä ikimuistonaan, Kristuksen valtakuntaa koskevien sanojen mahtavien muotojen herättämänä."

enkeli_2014.jpg

Sanan voima

Tämän puheen erityistä voimaa kuvaa esimerkiksi Luukas seuraavasti: "...ja ihmiset olivat hämmästyksissän hänen opetuksistaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta." Kirjaimellisesti se tarkoittaa, sillä hänen sanassaa oli voima, tai vielä tarkemmin: hänen puheensa oli lähtöisin valloista, mikä taas tarkoittaa muodonhenkien eli elohim-olentojen hierarkiaa, sitä jonka tunnemme hyvin jo Vanhasta testamentista.

Raamatussa on useita kohtia, joiden sanoihin on kuin kätketty enkeli- tai jumalaolentojen nimiä. Voimat, vallat, mahdit ovat kaikki tällaisia, samoin viisaus, herra ja paljon muuta. Laitan tähän varmuuden vuoksi vielä luettelon enkelikunnista ihmisestä näihin valtoihin saakka - joista Jehova oli yksi.

- Vallat, mahdit, elohim, muodonhenget, elämänhenget, suuri henki
- Suurenkelit
- Arkkienkelit
- Enkelit 
- Ihminen

Enkelikunnilla on runsaasti eri aikoina ja eri oppisuunnissa kehittyneitä nimiä, myös heidän eri tehtäviään kuvaavia nimiä, mutta niitä on hyvä vain rauhassa opetella, sillä jokainen nimi kertoo jotain merkittävää. Jumalina ovat eri kansoille ja kulttuureille toimineet kaikkien enkelikuntien olennot, mutta silloin kun normaalisti puhumme esimerkiksi persoonallisesta jumalasta tai Israelin jumalasta, niin kysymys on juuri näistä Valloista.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elohim, muodonhenget, Kristus, sana, vuorisaarna, Tomberg, selvänäköisyys, jumalat, sana

Uuden vuoden vahvistuminen

Tiistai 31.12.2013 klo 10:48 - Matti Kuusela

Hei ystävät, vuosi on vaihtumassa ja tänään uudenvuoden aattona pyhien päivien ketjussa kuljemme kohti yhteyttä muodonhenkiin. Tämä enkelikunta on se, josta Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa puhutaan "jumalina" ja Jahve on yksi heistä. Kun me puhumme "jumalasta", niin useimmiten tarkoitamme juuri tätä hengenkuntaa, vaikka heidän yläpuolellaan on vielä runsaasti vanhempia enkelikuntia, tai jumalkuntia.

Oleellista on, että juuri tämän jumalkunnan toimesta syntyi nykyinen ihminen. Toki ihmisolemus oli kosmisessa mielessä olemassa jo aikaisemmin, mutta juuri nämä muodonhenget tai elämänhenget olivat se jumalkunta, joka otti tehtäväkseen meditoida alkuperäisestä kosmisesta, laajasta ja vielä muotoutumattomasta ihmisolemuksesta sen selkeän "ihmisen", jollaiseksi me nyt ihmisen ja itsemme tässä fyysisessä olomuodossa koemme.

Koko ihminen

Toissapäivänä olivat esillä voimakkaat yhteisyyden tunteet. Yöllä kirjoitin siitä suuren inspiraation vallassa, mutta kun blogi piti tallentaa, se hävisi saman tien. Näin on käynyt ennenkin silloin kun olen päässyt todella syvälliseen kosketukseen, ja joka kerta on käynyt niin, että uudelleen en ole kyennyt kirjoittamaan enää yhtä hyvin.

Näin pari päivää myöhemmin muistan, miten hienosti siinä kirjoittaessani oivalsin Paratiisista karkoittamisen yhteyden ihmisen vapauteen ja elämän ongelmiin, jotka kulkevat käsi kädessä. Eivät ikuisesti, siitä ei ole kymys, vaan siitä, että yksilöllinen vapaus on niin suuri asia, että sen seuraukset energiatasoilla tekevät joskus kipeää. Se taas johtuu siitä, että meille on annettu vapaus kosmisessa mielessä ennenaikaisesti. Jokainen voi ymmärtää, että me emme varsinaisesti ole vielä kypsiä vapauteen omasta voimastamme tai viisaudestamme käsin. Siksi me tavallaan olemme suostuneet siihen, että opettelemme viisautta kantapään kautta, ja joskus kärsimme myös sen seurauksista, aivan niin kuin toisina hetkinä niistä voimme iloita.

Tähän liittyy yhteisöllisyyden kannalta se suuri asia, että meidän korkeammalla minällämme on mahdollisuus ottaa tasoitettavakseen sellaisia meidän vapautemme ja myös törmäilyjemme seurauksia, jotka eivät ahtaasti kuulu omaan karmaamme. Tällaisen antaumuksellisuuden kautta tulevilla sairauksilla tai muilla hankaluuksilla on aivan oma sisäinen ... ja miten sen osaisinkaan sanoa, armonsa.

Kun me tänään liitymme voimakkaasti elämänhenkiin, niin tämä on aivan erityinen parantumisen päivä. Henkiset, sielullisen ja keholliset voimat etsivät tänään vahvasti uutta yhteyttä ja uutta kokonaisuutta, niin omaan henkiseen olemukseen kuin koko ihmiskunnan ja maan kokonaisuuteen.

Yksilöllisyydestä suurempaan tehtävään

Olemme siis kulkeneet yksilöllisyyden enkelipäivästä arkkienkeleiden kantamaan yhteisöllisyyden päivään ja eilen suurenkeleiden päivään, joka on vahvistanut meidän yhteyttämme ajan suurempiin tehtäviin, sillä tavoin kuin se kullekin on mahdollista.

Tänään uudenvuodenaattona astumme korkeammalle alueelle, jossa oma olemuksemme liittyy meidän planetaariseen tehtäväämme, tai toisella tavalla sanottuna ihmiskuntaan, luontoon, Äiti maahan ja hyvin syvällisesti Kristukseen.

Yksi Kristuksen ymmärtämisen vaikeuksia on siinä, että hän kosmisena olentona on niin tavattoman paljon. Kun me sanomme hänestä jotain, se useinkin kuulostaa kovin lapselliselta ja riittämättömältä, koska jokin syvällisempi puoli meissä aavistaa hänestä niin paljon sellaista, mitä me emme kykene sanoillamme ilmaisemaan. Mutta se ei tarkoita, että Kristuksessa itsessään olisi jotain lapsellista tai heikkoa, se on vain meidän kokemuksemme omasta vielä vajavaisesta ymmärryksestämme.

Juuri tänään, kun portit ovat avoimia Kristukselle niin läheisille elämänhengille, auringon luojajumalille, tahdon muistuttaa ja rohkaista, että me saamme ajatella Kristusta sinä valtavana, ihmistä äärettömän paljon suurempana olentona, kuten hän on. 

Tämä on siis päivä, jolloin korkeampi henkinen tehtävämme, voi sanoa että itse kunkin planetaarinen tehtävä, voi avautua ja soida aina fyysiseen rakenteeseemme ja geeneihin saakka.

Uudenvuoden lupaukset ovat tästä suuresta tapahtumasta ja suuresta mahdollisuudesta ikävä väärinkäsitys, joka on omiaan peittämään sen, mitä henkisesti nyt tapahtuu. Nyt meidän ei kannata ajatella niinkään jotain lupauksia, vaan avata sisämpämme kuuntelemaan sitä korkeampaa kutsua ja korkeampaa voimaa, joka tänään virtaa meille.

Tiivistyypä se sitten ajattelun tavoittamaksi tiedoksi tai ei, riippuu kunkin omasta tilanteesta. Mutta joka tapauksessa tuo prosessi tapahtuu jokaiselle, ja jos siihen saa sisäisen yhteyden, se voi olla suuri apu. Ja silloinkin, vaikka ei kokisi mitään sen kummampaa, voi luottavaisesti tietää, että asiat kulkevat tänään eteenpäin.

Uudenvuoden tinat

Joskus kauan sitten ihminen on ollut niin vahvassa yhteydessä luonnonvoimiin ja kosmisiin voimiin, että näiden uudistavien voimien havaitsemiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten tinanvalanta, joka on nyt kovasti vanhentunut. Nyt me koemme suoraan sisäisesti, jos koemme, sen mitä uudistavina henkisinä voimina vaikutta. 

Raketit taas ovat kuva siitä, miten me yhteyden avautuessa elämänhenkiin avaudumme samalla myös tähtimaailmalle. Lapsille nämä satuisat kuvat maailmassa näyteltyinä tapahtumina ovat hyväksi, ja voivat ne vahvistaa meidän aikuistenkin sielunvoimia, josa suhtaudumme niihin riittävän sadunomaisesti. Aikuinen todellisuus on kuitenkin sisäinen - ja energeettinen. Tämä on suuri vahvistumisen päivä.

6 kommenttia . Avainsanat: uusi vuosi, elämänhenget, enkelit, jumalat, yksilöllisyys, uudenvuoden lupaukset

Myyrät ja hengenvalo

Torstai 28.11.2013 klo 1:47 - Matti Kuusela

Kun saaristossa tuli puhetta myyristä, lupasin etsiä kertomuksen maamyyristä. Tässä lyhennelmää Ludwigilta, saksalaiselta myyrien paimenhengeltä. Myyrillä on pehmeä turkki, vaikka ne elävätkin maan alla, kun taas vahvasti panssaroidut eläimet elävät useimmiten vedessä. Useimmat myyrät ovat sokeita, mutta eurooppalaiset eivät aivan. Ne kykenevät erottamaan valon ja pimeän, ja tuo erotuskyky johtuu Ludwigin mukaan siitä, että niiden ympäristössä elää tietoisuuttaan kehittäviä ihmisiä. Ja tietoisuudella on yhteys valoon. Se on juuri eurooppalainen ominaisuus, ei esimerkiksi amerikkalainen, Ludwingin mukaan. 

Myyrät eivät tarvitse ulkonevia korvia, koska ne kuulevat koko kehollaan, oikein hyvin. Maan sisällä myyrät suunnistavat ensisijaisesti makuaistin avulla.

Tähtivoimat

Ja sitten tullaan kiinnostaviin asioihin: myyrät kaivavat käytäviään tähtien asentojen mukaan. Myyrienkontiainen.jpg eläinradassa on kolmetoista asemaa, eli niillä on mukana Käärmeenkantaja. Sen mukaan, minkä merkin kohdalla aurinko kulkee, työskentelevät myyrät maassa eri korkeuksilla. Siksi myyrät tulevat myös maan pinnalle toisina aikoina, toisina ei.

Silloin kun aurinko on Eläinradan maamerkeissä, nousevat myyrät ylös, samoin vesimerkeissä. Se on yhteydessä lämpöön. Maamerkkien aikana on maan alla kylmää, ja silloin myyrät nousevat mielellään ylemmäksi, kohti auringon lämmittämää maan pintaa. 

Auringon ollessa lämpimissä merkeissä myyrät voivat laskeutua syvemmälle. Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään fyysisestä lämmöstä vaan elementaarisesta.

Myyrät käyttävät kaivamansa maan käytäviensä vahvistamiseen. Ainoastaan silloin kun tekevät laajempia pesäonkaloita, niiden on tuotava ylijäämämaata maan pinnalle.

Käytäväjärjestelmä rakentuu niin, että pesä on keskellä kuin aurinko aurinkokunnassa, planeettojen elliptisten ratojen ympäröimänä.

Silloin kun maa itse kohottaa vettä käytäviin - mistä myyrät eivät pidä, koska vesi on märkää - myyrät tietävät sen etukäteen ja osaavat siihen varautua. Kun ihminen kosteuttaa maata, siitä myyrät eivät kuitenkaan saa ennakkotietoa ja käytävät voivat osittain täyttyä vedellä. Ja vaikka myyrät ovat hyviä uimaan, ne eivät kuitenkaan voi uida omissa käytävissään. Siellä ne kuitenkin ovat nopeita kulkemaan, aivan kuten tähdetkin liikkuvat nopeasti radoillaan.

Ihmiset, enkelit ja maahiset

Myyrillä ei ole mitään erityistä suhdetta ihmisiin, vaan ihmiset ovat niille suhteellisen samantekeviä. Ne kokevat kuitenkin ihmisten negatiivisen vaikutuksen tähtikonstellaatioihin, ja siinä mielessä ihminen on niille lähinnä rauhanhäiritsijä. Jos ihmiset ovat jollain alueella jatkuvasti ristiriidassa oman enkelinsä kanssa, se levittää maan alle ikävää hajua, jota myyrät karttavat.

Myyrät kaivavat käytäviään maan alle juuri tuodakseen tärkeitä tähtivoimia maahan käytäväjärjestelmiensä avulla.

Myyrien yhteys maahisiin on periaatteessa hyvä, mutta joskus ne Ludwigin mukaan käyvät toistensa hermoille. Sitä tapahtuu erityisesti silloin kun maahiset keräävät syksyllä valoa kasvien juuriin ja kun tuo valo taas keväällä vapautuu. Mutta jouluajan rauhassa maahiset tulevat usein viihtymään myyrien pesiin.

Jouluvalo

Jouluaikana maa loistaa. Ludwig kerää tähtien kosmista valoa, koska hän tarvitsee sitä omaan työhönsä ja toisaalta hänen ulkoinen olemuksensa koostuu juuri tähtivalosta. Sekä Ludwig että maahiset tekevät tärkeää työtä tähtivalon kanssa, maahiset enemmän pään tietoisuuden ja Ludwig enemmän sielullisella tasolla.

Jouluaikaan auringon loistaessa (henkisesti) keskiyöllä, syntyvät maan kristillit, ja se on Ludwigin mukaan ihmeen kaunista. Seudusta riippuen tulee jouluyönä hetki, jolloin sisäisen auringon loiste muutuu maahisten toimesta kiinteiksi muodoiksi, aivan pieniksi kristalleiksi. Kaikki nämä pienet kristallit maassa saavat syntynsä juuri maailmanjouluyönä. Se on kosmisen valon muuntumista maisiksi kristalleiksi, kuvaa Ludwig.

Kristusvalo ja elävä rukous

Maan sisällä vaikuttaa myös Kristus-valo, samoin pääsiäisvoimaksi muuntuva Kristus-valo. Edelleen Pyhän Elmon tuli sytytetään jouluaikana. Se on maailmojen välistä valon alkumuotoa, joka syntyy juuri jouluyön syntymisen ikihetkellä. Se on varsinaisesti näkymätöntä valoa, jota voi nimittää varovasti myös pralajan valoksi eli maan henkisen lepo- ja siirtymätilan valoksi.

Lopuksi Ludwig kertoo, miten "koko maailma" kokee  kristillisen joulujumalanpalveluksen. Ja myyrät ovat olentoja, jotka tuovat kosmiset rytmit pimeyteen, eräänlaisena rukouksena, elävänä rukouksena. Ja myyrät ovat tulleet eräänlaisiksi joulueläimiksi

Ja he pyytävät, etteivät ihmiset jatkuvasti olisi niin vihaisia myyrien keoille.

PS.

Kiitos tiedosta että maamyyrä on nykyään vanhentunut termi. Nykyinen nimi Talpa europaeukselle on kontiainen. Kontiaiset ovat hyönteissyöjiä, jotka eivät ole edes läheistä sukua myyrille, jotka ovat jyrsijöitä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kontiainen

Kirjoituksen lähde: Gespräche mit Tieren 3, Naturgeister 13, Flensburger hefte III/2009, 105

1 kommentti . Avainsanat: myyrät, Kristus-valo, planeetat, joulu, jouluvalo, kristallit, kristallien synty, maahiset, joulujumalanpalvelus

Suomalaisten - ja slaavien - historiaa

Perjantai 15.2.2013 klo 1:36 - Matti Kuusela

Sain tänä iltana käsiini Valentin Tombergin kirjoituksen "Suomalaisuus venäläisessä hengenelämässä" vuodelta 1931. Kun Suomen historia näyttää olevan ihmeellisen vaikea aihe, niin katsotaan mitä hengentutkija Tomberg on saanut aikaan. Hän on meille sikäli läheinen, että hän syntyi Pietarissa ja eli Venäjän vallankumouksen jälkeen pitkän aikaa Tallinnassa.

Hän kertoo, miten jo ulkoinen historiantutkimus on osoittanut, että suuret osat nykyisestä Euroopan puoleisesta Venäjästä Moskovan seudut mukaanluettuna olivat suomensukuisten heimojen asuttamia 800- ja 900-luvuilla. Vähitellen näitä alueita alkoivat asuttaa slaavit, jotka sekoittuivat suomalaiseen väestöön. Heidän jälkeläisistään syntyi suurvenäläinen kantaväestö.

Samaan aikaan 800-luvulla alkoi myös pohjanmiesten laajentuminen suomalaisalueille. Henkisesti katsottuna heidän mukaan tuli minuuden virike slaavilaisille kansoille. Sillä oli kyllä sielullista laajuutta, mutta siltä puuttui sisäistä koossapysymisen voimaa, jota se sai normanneilta.

 

Slaavilainen sielullisuus

Toinen slaavilaisen sielun ominaisuus, subjektiivisuus, joka ilmenee niin selvästi erityisesti puolalaisuudessa, antaa sielullisuudelle lämpöä ja myötätunnon kykyä, mutta sillä on vaara sivuuttaa ulkomaailman realiteetit. Sen seurauksena sielullisuus voi sumentua ja jäädä kuin huumaantuneena omaan itseensä.

"Niin sympatia kuin antipatiakin, ilo ja tuska elävät slaavilaisessa sielussa hienoimpia vivahteita myöten, elämän kaikki soinnut voivat siinä löytää ilmauksensa."

Suomalaiset heimot taas olivat kehittäneet sielunelämää, jota slaavit pitivät arvoituksellisena. Ja siitä tullaankin yhteen ja minulle uuteen mahdollisuuteen sanan Suomi selitykseksi. Muinaaslaavit nimittivät suomalaisia sanalla tsudi, joka on hyvin samankaltainen kuin ihmettä tarkoittava tsuda. Tsudiak taas tarkoittaa erikoista ihmistä tai erakkoa.

Nämä "ihmeelliset" kuvaavat hyvin suomalaisia, meitä kun pidettiin taikojen tekijöinä sekä ihmisen kätkettyjen sisäisten voimien tuntijoina, erityisesti siinä miten sana vaikuttaa luonnonvoimiin. Kun slaavi katseli suomalaista, hän Tombergin mukaan koki, miten suomalaisissa sana vaikuttaa ulos luontoon, mutta hänen oma sielullisuutensa ei virtaa hänestä ulos maailmaan.

Tätä suomalaisten objektiivista kykyä vaikuttaa maailmaan piti subjektiivisesti asennoituva slaavi yliluonnollisena.

 

Puhuttu ja laulettu sana

Suomalaisten toiminnallinen objektiivisuus ilmeni erityisesti puhutussa ja lauletussa sanassa. Sen mahti syntyi eläytymisestä siihen, että hänen puhuessaan hänen yllään olevat henkiset vallat olivat tässä puheessa mukana. Tombergin mukaan muinaissuomalaiset kokivat puheensa kuin maljaksi, johon jumalten voima virtaa.

Se oli kulttuuria, jonka voima ei ilmennyt kivisina kaupunkeina, vaan kalevalaisina muistomerkkeinä sanan huikeasta mahdista kielen rytmien ja sointujen avulla.

Slaavilaisten puheessa ja laulussa taas jokainen äänne oli täysin sielullistunut. Siksi voi sanoa, että suomalainen lähetti puhuessaan ulos luonnonvoimia, mutta slaavi veti puhuessaan ulkoista maailmaa oman sisäisyytensä piiriin.

Tätä voi verrata myös lapsuuteen ja vanhuuteen. Kulttuurina slaavilaiset ilmaisivat lapsuuden voimia vetäessään maailmaa itseensä, suomalaiset taas jo ammoin kypsyneitä vanhuuden voimia vaikuttaessaan puheellaan luontoon, antaessaan voimiensa vaikuttaa ulospäin. Se oli kuin lapsen kohtaamista isovanhempiensa kanssa, lapsen joka elää täysin tulevaisuuden uneksimiseen uppoutuneena. Se oli myös rauhanomaista kohtaamista, sillä suomalaissotia ei slaavien muuten sotaisessa menneisyydessä ollut lainkaan. - Ja siksi historiankirjoitus on niin hiljaa tuosta ajasta.

 

Rakkauden menneisyys

Tomberg puhuu suorastaan rakkaudesta tuona aikana, jona noin kaksi kolmasosaa suomalaisuudesta katoaa slaavien keskuuteen kuin vuoropuheluna näiden kansojen arkkienkeleiden välillä. Tämä yhdistyminen antoi slaavilaisille kansoille niiden tarvitsemaan objektiivisuutta.

Tällä tavoin tuli yhteen bysanttilaisia sekä normannien, mongolien ja suomalaisten vaikutuksia valmistelemaan itäisen Euroopan tulevaisuutta.

Tomberg jatkaa, miten venäläinen kansansielu elää vieläkin unitilassa, josta se ei kykene nousemaan omassa olemuksessaan ulkoisen historian tasolle. Mutta uinuessaan se näkee tulevaisuuden valveunia, kuin siemeniä itäisen Euroopan tulevaisuuden tehtävään.

5 kommenttia . Avainsanat: Suomi, historia, suomalaiset, slaavit, kieli, rytmit, soinnut, mahti, puhe, laulu, luonnonvoimat, sielullistuminen, jumalat, taiat, Valentin, Tomberg

Kesän ja kosmoksen juhlaa

Maanantai 18.6.2012 klo 18:42 - Matti Kuusela

Tämä on eräänlaista kesän suurta kosmista juhlaa. Ulkona on lämmintä ja voi mennä ulos teepaita päällä, palematta. Alkukesän vihreys elää vielä täydessä kasvuvoimassaan ja juhannus lähestyy.

Tietoisuuden kannalta
kesä merkitsee sitä,
että maa uneksuu.koristeomena260.jpg
Maaäiti näyttää meille unensa luonnon vehreydessä ja kukkien kauneudessa. Jos me olisimme tietoisuudeltamme kehittyneempiä, me voisimme seurata mitä arkkienkeli Uriel näyttää meille kosmoksen korkeuksissa, jonne tietoisuutemme kesällä kohoaa. Siellä me saamme koko vuodelle kosmisen kehityksen ja kasvun siemeniä, joita sitten syksyn alkaessa istutamme innoissamme todellisuuteen arkkienkeli Mikaelin voiman avulla.

Me emme myöskään näe sitä, miten maan kristallivoimat kohoavat meidän läheisyyteemme kesän aikana. Talvella kristallisuus sataa meille lumikiteinä taivaasta, kesällä se muotoaa meidän olemustamme maan kautta.

 

Rakkaus

Rakkaus liittyy läheisesti kesään ja rakkauden voimaa on aina hyvä vahvistaa ja tuumailla eteenpäin. Lainailen seuraavassa joitakin Steinerin lausumia vuoden 1912 lopulta, siis 99 vuotta sitten:

"Aistillinen rakkaus on luovan ja syntyvän tapahtumisen alkulähde. Ilman aistillista rakkautta ei maan päällä olisi enää mitään sellaista, minkä voisimme aistein havaita. Eikä ilman henkistä rakkautta synny mitään henkistä kehitystä. Eläessämme rakkautta, antautuessamme rakkaudelle me valamme maailmaan luovia voimia."

Toisessa kohdassa hän lausuu:

"Rakkaus on maailman moraalinen aurinko."

Koska rakkauden teot eivät vaadi mitään karmallista tasoitusta seuraavissa elämissä, on hyvin luonnollista, että rakkaus on juuri jumaluuden ominaisuus. Steiner lausuu, miten jumaluuden korkein ominaisuus ei ole kaikkivalta eikä kaikkiviisaus, vaan rakkaus. Se on ominaisuus, joka sinänsä ei voi enää kehittyä, ainostaan se voi kehittyä, miten käytämme ja sovellamme rakkautta.

Steiner jatkaa, miten jumala on täynnä rakkautta, hän on puhdasta rakkautta, voimme sanoa että hän on syntynyt rakkauden substansista. Jumala on täysin puhdasta rakkautta.

Jumala on siis luomistyössään pidättänyt rakkauden itselleen, mutta hän on jakanut valtaansa ja viisauttaan. Hän on jakanut valttaansa ja viisauttaan aina ihmiskuntaan saakka, jotta ihmiskunta voi olla vapaa, jotta ihmiskunta voi kasvaa viisaudessa ja kehittyä eteenpäin.

 

Ihmiskunnan voima

Kun joskus joku kysyy ihmeissään, miten jumala voi sallia sitä ja sitä epämiellyttävää ja jopa kauheaa, mitä maailmassa tapahtuu, meidän on hyvä muistella sitä, että kehitys on mahdollista vain sen kautta, että jumala on antanut meille voimaansa ja viisauttaan, vapaasti käytettäväksi.

Jos siis kysymme, miksi jumala sallii jotain kurjaa tapahtua, meidän on kysyttävä, missä jumalan viisaus ja valta nyt ovat? Ja voimme vastata ainoastaan, että hän on laskenut ne ihmiskunnan piiriin. Jos jotain väärää tapahtuu, se tapahtuu täysin maailmassa, jossa ihmiskunta on kasvamassa yhä suurempaan vastuuseen ja ymmärrykseen omista teoissaan.

Jumala puolestaan kantaa sitä kaikkiallista rakkautta, joka mahdollistaa meille ihmiskunnalle ja jokaiselle yksilöllisen vapautumisen pahasta joka hetki. Heti kun me oivallamme sen viisauden ja voiman tai vallan perusteella, mitä meillä käytettävissämme, mikä on oikea teko juuri nyt, meillä on siihen mahdollisuus. - Se voi tuntua itsestään selvältä ja tavalliselta, koska meillä todellakin on tuo mahdollisuus, joka hetki. Mutta voi olla hyvä koetella hetki ajatusta universumista, jonka ihmisolennoilla ei olisi tuota ihmeellistä mahdollista toimia oikein tai hyvin aivan millon vain, minä hetkenä tahansa.

 

Rakkaus ja tieto

Rakkaus on ihmeellinen lääke myös henkisen tiedon suhteen. Jokainen on varmaan joskus kohdannut tilanteita, joissa huomaa henkisenkin tiedon joskus lisänneen ihmisen tai jonkin ryhmän itsekkyyttä. Rakkaus varjelee ihmistä tältä itsekkyydeltä!

Siksi rakkaus on niin tärkeää henkisen tiedon harjoitukselle. Kun rakkaus läpäisee viisauden ja toiminnan, sitä voi oikeastaan nimittää onnellisuudeksi, sillä silloin ihminen voi käyttää kaikkia kykyjään tasapainoisesti, myös nauttia elämästä, nauttia kesästä, nauttia kauneudesta - ja kaikki pysyy edelleen tasapainossa.

Kun viisaus ja voima ovat tasapainossa rakkauden keskipisteessä, elämä ja luovuus virtaavat vapaina luovina ihmisen kautta, ja hän itse on vapaa toimimaan henkisessä minuudessaan.

 

Kosmoksen juhlaa

Jos olosi tänään maanantaina tuntuu erityisen kosmiselta, se voi juhtua siitä, että tänään on se päivä vuodesta, jolloin maa on täsmälleen oman aurinkomme ja suuren henkisen keskusauringon eli oman galaksimme Linnunradan keskuksen välissä. Ensi yönä myös kuu on mukana tässä samassa linjauksessa, mikä tekee tämän kosmisen yhteyden samalla entistä maanomaisemmaksi.

Vielä ihmeellisempi on se Robert Powellin löytö, että ensimmäinen helluntain 24. toukokuuta vuonna 33 tapahtui juuri tämän saman Aurinko - Maa - Linnunradan keskus -linjauksen aikana. Se mahdollista kahdentoista apostolin tarkoin valitun piirin heräämään aivan uuteen yksilölliseen henkiseen tietoisuuteen.

Se antaa myös sinulle itsellesi mahdollisuuden tunnustella tänään ja ensi yönä, miten oma henkinen olemuksesi asettuu suureen kosmiseen kokonaisuuteen.

Rakkaudella, Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, tietoisuus, Uriel, Mikael, Rudolf, Steiner, rakkaus, luovuus, vapaus, viisaus, valta, jumala

Luonnonhenget ja ihmisen vihkitoimitus

Torstai 27.10.2011 klo 18:50 - Matti Kuusela

Runsaan viikon loma lähestyy ja nyt tahdon kertoa jälleen hieman syvempiä asioita. Sain tänään ystävältäni Markku Maulalta suomennoksen osasta saksankielisen Flensburger Heften 108 artikkelia, joka kertoo jumalanpalveluksen alkuperästä ja tulevaisuudesta erityisesti yhteydessä luonnonolentoihin.

Tekstin on kirjoittanut Verena Staël von Holstein, jonka kommunikoinnista luonnonolentojen tai luonnonhenkien kanssa on julkaistu saksaksi jo lukuisia kirjoja, joista joitakin olen referoinut jo vuosia sitten Hopeasulkaviesteissä.

Olisi mahtavaa jos saisimme joskus vastaavanlaisen kuvauksen myös enkeleiden ja Kristuksen ja muiden korkeiden olentojen toiminnasta palveluksen yhteydessä. Mutta tässä siis keskitytään nyt vain luonnonolentojen tasoon.

 

Ihmisen vihkitoimitus

Tämä kertomus, jonka tässä
esitän aivan omin sanoin, on
peräisin Verenankristus-yn2-180.jpg vierailusta
Kristiyhteisön pääsiäisajan jumalanpalveluksessa Hampurissa vuonna 2004. Kristiyhteisöhän on se kirkkokunta, jonka pappina Jukka Kuoppamäki on ollut pitkään Saksassa.

Verena kertoo, miten kivenhenget ovat ensimmäisinä paikana.  He tietävät että palvelus tulee tapahtumaan ja tulevat luomaan sille suojaavan perustan, joka sallii vain hyvän päästä läpi.

Sen jälkeen tulevat valo-olennot, joka luovat alttarialueen ylle kaikelta pahalta suojaavan valokupolin. Se muodostuu kuin kudotusta valosta.

Sitten tulevat vesiolennot, jotka luovat alttarialueen ympärille aineettoman veden suojaavan kehän.

Kauempana odottaa ja vilisee monenlaisia olentoja, peikot kirkon pylväiden luona. Enimmäkseen vihreitä olentoja kerääntyy kuin kimpuksi alttarin vasemmalle puolelle.

Tuliolennot ilmestyvät paikalle alttarikynttilöiden sytyttämisen aikaan.

Mitä vähemmän ihmisiä on paikalla, sitä enemmän heistä jokaisesta säteilee henkisiä voimia maailmaan.

 

Palveluksen kulku

Kun pappi astuu sisään ja riisuu päähineensä, jää hänen henkilökohtainen auransa siihen. Siten hänellä on palveluksessa muuntunut aura, josta saa selkeän ylipersoonallisen vaikutelman. Tällainen aura on kaikilla vihkitoimitusta suorittavilla papeilla.

Seurakunnan hiljattain kuolleet jäsenet ilmestyvät paikalle siunauksen aikana.

Epistolan lukemisen aikana ilmanhenget ja tulenhenget tanssivat, ja kun pappi sitten kääntyy kohti seurakuntaa, nämä ilman- ja tulenhenget virtaavat kohti seurakuntaa.

Evankeliumin lukemisen aikana kaikki olennot kuuntelevat intensiivisesti, mutta pappi itse on henkisesti kuin lasikotelon sisällä.

Tuo kotelon sisällä olemisen vaikutelma jatkuu vielä uskontunnustuksen lukemisen aikana. Siinä pappi kuitenkin henkiselle katseelle näyttäytyy luovana, täyden kuninkuuden saavuttaneena ihmisenä, harmoniset elementaariolennot ympärilleen ryhmittyneenä.

Uhrin - joka on yksi palveluksen osa: evankeliumi - uhri - muuntuminen - kommuunio - aikana kaikki läsnäolijat ovat henkisen valon ja veden yhteen liittämiä.

Kiven ja tulen elementit liittyvät yhteen vihkisavussa, jossa kirkon enkeli ilmestyy. Savu puhdistaa alttarin kaikista demonisista vaikutuksista ja siinä syntyy kristallikanava. Suitsutuksen kautta luodaan puhdas tila, joka ympäröi uhrin leivän ja viinin. Mikään ei voi silloin vaikuttaa ulkopäin.

 

Muuntuminen

Kun palveluksen seuraava vaihe, muuntuminen, alkaa kristallikanava sulkeutuu ja siitä syntyy papin ympärille mantelimainen muoto, joka mukautuu hänen liikkeisiinsä.

Aivan papin ympärillä oleva muoto on henkistä tulta, joka luo valovaipan, ja siihen taas yhdistyy täydellisen pallonmuotoinen henkinen vesivaippa.

Henkinen kivi muodostuu alttarin korkeudelle.

Leivän ja viinin henkisen transsubstaatiossa eli muuntumisessa ilmestyy ylhäältä sormi, Kristuksen sormi, joka muuntaa leivän.

Viinin muuntuessa laskeutuvat alas Pyhän Hengen ja Isäjumalan voimat.

Muuntumisen lopussa luodaan vahvistamisen kautta ehtoollisaineksiin tilaa tulevaisuutta varten. Silloin tulevat esiin syntymän ja kuoleman henget, joita kutsutaan toisen asteen elementaariolennoiksi.

 

Ehtoollinen

Kaikki olennot ottavat osaa papin itsensä nauttimaan ehtoolliseen. Kun ehtoollisrukous lausutaan kolmasti, parantavat voimat leviävät kaikkialle ja kaikkien kolmen asteen eteeriset olennot tulevat puhutelluiksi ja he kaikki ottavat osaa ehtoolliseen.

Ehtoollisen jälkeisen epistolan aikana kaikki olennot tanssivat ilotanssin ja kun pappi asettaa jälleen päähineen päähänsä, hän saa oman auransa takaisin.

Kun alttarin kynttilät sammutetaan, tulenhenget kumartavat ja häviävät. Ilmanhenget tai keijut vetävät valokupolin ylös, vesiseinämät levittävät siunausta Maan päälle. Kivet jäävät paikoilleen.

Ellen lomalla kirjoita tänne jotain pientä tervehdystä Kolin mahtavista energioista, niin seuraava blogi ilmestynee maanantaina 7. marraskuuta.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisen vihkitoimitus, Jukka Kuoppamäki, leipä ja viini, Kristuksen sormi, transsubstantiaatio, jumalanpalvelus, luonnonhenget, kivenhenget, ilmanhenget, keijut, elementaariolennot, ehtoollinen, pappi, Kristiyhteisö, vihkisavu, Verena Staël von Holstein

Lorna Byrne ja ajatuksia Kristuksesta

Keskiviikko 16.2.2011 klo 2:42

Odotellessamme irlantilaisen "Enkeleitä hiuksissani" Lorna Byrnen puhetilaisuutta Kulttuuritalolla maaliskuussa voimme mietiskellä hänen kirjojaan. Hänen ensimmäinen enkelikirjansa sai todellakin tuntumaan siltä kuin enkelit olisivat aivan lähellä, aktiivisina ja iloisina ja toimeliaina, hiuksissa. Olen nyt hiljalleen lukenut englanniksi hänen toista kirjaansa Portaat taivaaseen ja ihmetellyt sitä, miten hienosti hänen elämänsä enkeliprojekti on valmisteltu ja toteutettu.

Kuin huomaamatta hän tuo esiin mitä korkeimpia ja tärkeimpiä näköaloja. Enkeli Mikael paljastuu vähitellen arkkienkeli Mikaeliksi. Jumala, josta hän puhuu, paljastuu vähitellen Kristukseksi, ja kaikki ne kysymykset, joita hän itse enkeleille tuossa kirjassaan hyvin vilpittämällä ja yksinkertaisella tavalla esittää, rakentavat eteenpäin aivan hämmästyttävää henkisen kokemuksen kokonaisuutta, kuvaa enkeleistä, henkisyydestä ja Kristuksesta sillä tavoin, että se on käytännössä kaikkien ihmisen ja kaikkien uskontojen ymmärrettävissä.

Kun Lorna nyt toisen teoksen lopussa on selittänyt, miten Jumala pyysi nimittämään häntä itseään juuri Jumalaksi, onkin kiintoisaa palata takaisin ensimmäiseen kirjaan ja katsoa miten Lorna häntä siellä kuvaa - paitsi että minulla ei olekaan tässä tuota kirjaa. Joka tapauksessa Lorna kuvaa kohtaamaansa Jumalaa loistavana ja ihmeellisenä nuorena miehenä. Tuo kuvaus kannattaa itse lukea Enkeleitä hiuksissani -kirjasta. Luulen, että tuo kirja on nyt todella tärkeä paitsi meille ihmisille, myös enkeleille itselleen, ja tietenkin Kristukselle, eli tässä Jumalalle. Enkelit tarvitsevat sitä, että me tiedämme heistä. Myös Kristus tarvitsee.

Nyt joku voisi sanoa, että Kristus on jumala, ei hän meitä tarvitse. Ja muistankin joskus kuulleeni lauseen, ettei Kristus tarvitisisi meitä, mutta me tarvitsemme Kristusta. Mutta ei asia ole lainkaan niin: ollessaan täällä Kristus tarvitsee meitä suureen työhönsä, ollessaan täällä Kristus tarvitsee meitä myös itseään varten, olen siitä aivan vakuuttunut.

Myös tuo, että me tarvitsemme Kristusta, ei kuulosta oikelta. Se kuulostaa itsekkäältä. Kristus on jo täällä, ja hän on luvannut olla kanssamme. Se tarve on jo täytetty. Meidän on löydettävä hänet. Se on tärkeää.

Monet hienot henkiset kirjoittajat ja tutkijat ovat korostaneet, miten henkilökohtainen Kristus-kokemus on, ja miten omalla tavallaan jokainen hänet näkee ja kokee. Myös tuo on asia, jota kannattaa miettiä.

 

Kristus Palestiinassa

Jo aikoinaan Palestiinassa Kristuksen kohtaaminen fyysisessä kehossa oli jotain hyvin erityistä. Getseman yössä valtaa pitävien oli pitänyt lahjoa Juudas osoittamaan kuka apostolien piiiristä tämä suuri opettaja oli. Jos sotilaan olisivat itse kyenneet hänet tunnistamaan, ei mitään Juudaksen suudelmaa olisi tarvittu.

Meidän on siis ajateltava, että kosmisen Kristus-olennon aurinkovoima tai hengen voima oli niin suuri, että opetuslapset hänen lähipiirissään oli kaikki tuon voiman valaisemia, kaikki näyttivät ulkopuolisilta yhdennäköisiltä. Valo heidän eetterikehoissaan loisti ja vaikutti niin yhdenmukaisena, että ulkopuolisen oli mahdotonta erottaa opetuslasten ja opettajan henkilöllisyyksiä toisistaan.

Toinen ajatus, joka myös on esitetty, on juuri tuo Kristuksen yksilöllinen esittyminen: hän näyttäytyy jokaiselle yksilöllisellä tavalla. Jo silloin. Hänen hengen läsnäolonsa ja rakkautensa oli niin suuri, että luultavasti myös se teki hänen käytännöllisen tunnistamisensa mahdottomaksi. Ehkä häntä oli vaikea erottaa siksi, että ihminen näkikin enemmän itsensä hänen valossaan.

90-luvun alkupuolella luin mielenkiintoisen kirjasarjan amerikkalaisesta etsijästä ja tutkijasta, joka matkusti usein Intiassa etsimässä sen aitoa henkisyyttä. Hän onnistui myös rakentamaan kameran, jolla hän saattoi valokuvata menneisyyttä (aivan oikein, minusta se ei ole niin ihmeellistä). Hän kuvasi useita Jeesuksen elämän kohtauksia, mutta ongelma oli, että hänkään ei kyennyt kuvista erottamaan Kristusta hänen opetuslapsistaan.

Tämä kamera ja sen kuvat olivat hyvin dokumentoituja, ja hän kävi näyttämässä niitä myös paaville. Mutta hänen kuoltuaan kukaan ei enää löytänyt mistään tuota kameraa sen paremmin kuin kuviakaan.

 

Kristuksen kolme olomuotoa

Papeille pitämissään esitelmissä Steiner puhuu siitä, miten Kristuksella on ikäänkuin kolme olomuotoa maanpäällisessä hahmossaan: Kristus, Elävä Sana ja Kuningas.

Todellakin. Nykyisin kun halutaan tehdä Kristus ymmärrettäväksi, puhutaan joskus yksinkertaisesta miehestä Nasaretista, mutta niin ei ole millään lailla. Mikään hänessä ei ole yksinkertaista. Voi muistaa vaikka sitä, miten hän poikana temppelissä selitti fariseuksille ja saddukeuksille pyhiä kirjoituksia, ja kaikki olivat täysin hämmästyneitä ja ihmeissään. Ei ihmeissään pelkästään siitä, että nuori poika ymmärsi noita kirjoituksia, joiden tuntemus tuohon aikaan oli heikko kansan parissa, eikä ihmeissään siitä mahdottomasti asiasta, että poika osasi tulkita niitä, vaan siitä, että tuo poika selitti ne sellaisella tavalla, että papit kokivat hänen todella tietävän mistä puhuu. Siihen he eivät itse kyenneet - he olivat omistaneet elämänsä noiden kirjoitusten tutkimiseen.

Tuohon aikaan temppelit olivat paitsi hengellisen elämän, myös muun kulttuurin ja tieteen keskuksia. Nunna Katariina Emmerick kertoo, miten Jeesus keskusteli täysin suvereenisti sen ajan huippulääkäreiden kanssa ja opetti heille ihmiskehon toimintaa, kauppiaiden kanssa hän keskusteli ulkomaankaupasta ja eri valuutoista, kulttuuri-ihmisten kanssa kreikkalaisten tapojen rappauttavasta vaikutusta kansan henkisyyteen.

Mutta puhuessaan toisesta tulemisestaan pilvissä eli eetterimaailmassa Kristus korostaa sitä, miten hän lähestyy ihmisiä veljenä. Ja se on suuri asia. Minulta on kestänyt pitkään alkaa hyväksyä itsessäni se, että jos katson Kristukseen, minun ei tarvitse katsoa ylöspäin, Kuninkaanseen, vaan Veljeen.

Yksi Kristuksen suuruuden ilmennys on, että kun evankeliumit kertovat hänestä, koskaan ei enää hänen tietämystään mainita missään. Se on nuoruuden ohimennyt vaihe. Nyt olennaista on se, miten hänestä säteili rakkauden ja valon voima, joka paransi ihmisiä ja rakensi uudelleen ihmiskehon temppelin kolmessa päivässä. Hänessä siis oli tai vaikutti kaikki se, mitä ihmiskehon henkiseen uudelleenrakentumiseen tarvittiin.

Tätä sama yksinkertainen selkeys tulee esiin Byrnen teoksissa. Kaikki tapahtuu niin kuin tapahtuu. Kaikki on itse tapahtumissa, puheessa, ajatuksissa.

4 kommenttia . Avainsanat: Lorna Byrne, Kristus, Portaat taivaaseen, Enkeleitä hiuksissani, Jumala