Matin blogi

Rakkauden todellisuudet

Perjantai 11.7.2014 klo 17:02 - Matti Kuusela

Vielä vanhana atlantislaisena aikana silloinen ihmiskunta oli hyvin tietoinen enkeleistä ja ihmiset ja enkelit toimivat usein työtovereina. Myös nämä korkeammat olennot kokivat Steinerin mukaan oman sisäisyytensä rikastuvan ihmisten kanssa seurustelusta.

Nykyisinkin me yöaikaan olemme lähellä enkeliolentoja, vaikka päiväsaikaan tiedämmekin heistä hyvin vähän. Meillä on kuitenkin sisäinen tunto siitä, miten yhteys enkeliystäviemme kanssa merkitsee, mutta sitä sekoittaa meidän pinnallinen mielemme. Kun meillä on syvä kaipuu enkeliyhteyteen, niin nykyajan normaali ajattelutapa osaa kysyä vain hyvin pinnallisia kysymyksiä, kuten mikä on enkelin nimi tai mitä hän meiltä nyt tahtoo.

Maailma on rakentunut niin monisäikeiseksi, että joskus me voimme saada noihin kysymyksiin vastauksia, ja ne voivat olla monenlaisia. Mutta pohjimmiltaan yhteys enkeleihin toteutuu sen kautta, että me pyrimme toimimaan niin totuudenmukaisesti, oikein, kauniisti tai rakkaudellisesti kuin suinkin, oman ymmärryksemme ja oivalluksemme pohjalta. Se on nykyaikana meidän korkea kehitystehtävämme, oppia arvioimaan itse omaa elämäämme niin kuin enkelit sitä tekisivät. Ja silloin enkelit tulevat aina avuksemme.

Me elämme jatkuvasti enkelien ohjaamien ajatusten ja voimien piirissä, mutta niiden keskellä meillä on vapaa tila, jossa me meidän on tarkoitus opetella itse luomaan. Rakkaus on yksi aivan keskeinen tekijä tässä opiskelussa.

Rakkauden maailma

Alunperin se enkelikunta tai ne jumalolennot, joille me olemme antaneet nimen elohim tai muodohenget, liitti ihmiskuntaan rakkauden, joka siitä saakka on toiminut suvunjatkamisen, sukujen ja perheiden ja yleensä lähimmäisten piirissä. Se opetti meille rakkautta aivan perusmuodossa, mutta meillä on mahdollisuus oppia rakkautta puhtaasti henkistä tietä. Me voimme kokea rakkauden täysin yksilöllisenä voimana, täysin oman ainutlaatuisen itsemme oivalluksena ja toimintana.

Ja se on jotain mahtavaa. Me todellakin pystymme aivan vapaina yksilöinä ainutlaatuisiin rakkauden tekoihin, sellaisiin, joihin mikään tai kukaan ulkopuolinen voima ei vaikuta. Se on meidän aikamme ihmisen kaikkein suurenmoisimpia kykyjä. Ja sitä voi miettiä: milloin olen tehnyt jonkin teon puhtaasti rakkaudesta, myötätunnusta, tai muutenkin tehnyt jotain oikeaa ilman että mikään ulkopuolinen voima olisi velvoittanut minua siihen.

Kun olemme sanoneet, lausuu Steiner eräässä esitelmässään, että maa on rakkauden planeetta, niin hän jatkaa: ja vasta maapallolla rakkaus todella syntyy, sitä viljellään. Ja ollessaan yhteydessä ihmisiin oppivat jumalatkin tuntemaan rakkauden, vaikka juuri he ovat toisaalta olleet sitä ihmiskunnalle lahjoittamassa.

Mutta niinhän se on: vasta maa on rakkauden todellinen koulu.

Steiner jatkaa, miten jumalat tai yhtä hyvin voimme sanoa enkelikunnat, antavat rakkauden kuin sataa maan päälle.

"Jumalat ovat niin pitkällä, että he pystyvät sytyttämään ihmisissä rakkauden, niin että ihmiset voivat oppia sen tuntemaan, mutta rakkauden todellisuuden voivat jumalatkin oppia tuntemaan vasta ihmisten kautta.  Niin jumalat voivat sukeltaa korkeuksista ihmiskunnan piiriin ja kokea rakkauden lämmön. Niin, me tiedämme, että jumalat ovat jotain vailla, elleivät ihmiset elä keskinäisessä rakkaudessa, sillä ihmisten rakkaus on jumalille ravintoa. Mitä enemmän ihmisten kesken on rakkautta maan päällä, sitä enemmän  jumalille on ravintoa taivaassa. Ja mitä vähemmän rakkautta, sitä enemmän näkevät jumalat nälkää."

Nykyisin ajatus juamalille uhraamisesta on kovasti vanhentunut ja tähydellisesti väärin ymmärretty ajatus, että sitä tuskin uskaltaa edes mainita, mutta silti: pohjimmillaan siinä on kyse ihmisrakkauden virtaamisesta ylös jumalten luo.

Tai jos me kirjoitamme, ihmisrakkauden virtaamisesta enkeleilla, niin se tulee paremmin ymmärretyksi. Silloin on helpompi ymmärtää, miten tuo ravinto enkeleille, jota me ihmisinä voimme näissä vaativissa maan olosuhteissa antaa, on jotain äärimmäisen herkkää ja kaunista, ja merkittävää. Jokaisella rakkauden teolla on merkityksensä.

Rakkaudella
Matti

Steinerin lainaukset olivat peräisin kirjasta Maailma, maa ja ihminen, esitelmä 13.88.1908.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, enkelit, jumalat, muodonhenget, Rudolf Steiner

Sanan talo

Lauantai 28.6.2014 klo 9:21 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner muutti aikanaan suunnittelemansa Johannestalon nimen Goethen estetiikan mukaan Goetheanumiksi, kun ihmiset eivät oikein ymmärtäneet tuon Johanneksen merkitystä. Moni sekoitti sen Steinerin mysteeridraamojen päähenkilöön, joka myös oli nimeltään Johannes. Ja olihan se myös ymmärrettävää siksi, että rakennuksen alkuperäinen syy oli juuri luoda oma kotipaikka näille mysteeridraamoille, joita Steiner oli alkanut kirjoittaa 1910-luvun alussa.

Se Johannes, jota Steiner kuitenkin tarkoitti, oli evankelista Johannes. Ja nyt juoni menee jonkin verran vaativaksi. Miksi evankeliumin ja ilmestykirjan kirjoittaja Johannes oli niin tärkeä lähtökohta tälle uudelle mysteeri- tai vihkimysrakennukselle, jota Steiner nimitti myös Sanan taloksi.

Sanan talo

Meidän on lähdettävä melko kaukaa. Vanhan testamentin alussa puhutaan siitä, miten jumala loi maailmaa sanojensa avulla, ja Johanneksen evankeliumi taas Uudessa testamentissa julistaa heti alussa, että "Alussa oli sana".

goetheanum_1_pituusleikkaus.jpg

Ihmeellisesti tämä sana on se, joka vahvasti yhdistää Vanhaa ja Uutta testamenttia. Mutta ymmärtääksemme, mitä sana oikein tarkoittaa, meidän on katsottava vielä paljon kauemmaksi maan menneisyyteen.

Henkinen tieto kertoo, miten nykyinen maa on nykyisen maamme ja samalla koko aurinkokuntamme neljäs ilmentymä, neljäs ruumiillistuma. Ensimmäinen niistä ilmentyi ainoastaan lämmön elementissä, ja siinä muotoavana prinsiippinä oli eetterivoima nimeltä lämpöeetteri. Kuvittele miten tämä maailmanlämpö muodostuu kahdesta osasta, on voima joka sitä liikuttaa, ja sitten on aines, jota liiketetaan. Mutta tässä maan ensimmäisessä olomuodossa tämä lämmön eetterivoima ja sitä vastaava aines tai elementti ovat hyvin lähellä toisiaan.

Toisessa maan inkarnaatiossa lämmöstä tiivistyy elementtinä ilma ja muotoavana ja elävöittävänä eetterivoimana, valo, valoeetteri. Se joka valaisee ja samalla luo.

Kolmannessa maan inkarnaatiossa ilman elementistä tiivistyy edelleen vielä raskaampi ja jähmeämpi veden elementti. Ja vastaavasti uudeksi korkeammaksi eetterivoimaksi kohoaa ääni- tai sointieetteri. Tämä periaatteessa kosminen sointi sisältää veden virtauksen lainomaisuudet ja samalla myös matematiikan. Vettä vastaavat eetterivoiman sisäinen matematiikka on sitä järjestävää olemusta, joka ohjaa esimerkiksi kaikkia kemiallisia reaktioita.

Neljännessä eli nykyisessä maan inkarnaatiossa veden elementistä pudotaan vielä yksi suuri askel alaspäin, yhä tiiviimpää olemassaoloa kohti, fyysiseen aineellisuuteen. Ja koska me ihmisetkin elämme täällä fyysisessä ja aineellisessa kehossamme, tarvitaan tämän aineellisuuden elävöittäjäksi ja muotoajaksi hyvin korkea henkinen voima. Tätä meidän tietoisuudellemme hyvin hankalasti käsitettävää eetterivoimaa on nimitetty sekä elämäneetteriksi että sanan tai puheen eetteriksi. Ehkä sopivin nimi suomeksi on eloneetteri.

Ja tässä eloneetterissä tai sen kautta vaikuttaa se henkisyys, jota Raamatussa nimitetään Sanaksi, tai puheeksi. Enkelikursseihin osallistuneet voivat muistaa, että näitä Vanhan testamentin sanankäyttäjiä olivat erityisesti muodonhengiksi nimittämämmä olennot, joita kutsutaan myös nimellä elohim, ja monkilla muilla nimillä.

Johanneksen evankeliumin alku taas korostaa sitä, miten elohimin luovan kosmisen sanan taustalla vaikuttaa vielä korkeampi voima, kosmisen Pojan prinsiippi, tai hän jota me maan päällä nimitämme Kristukseksi.

Sanan voima

Sana on siis tässä mielessä se voima, joka vaikuttaa kaiken meidän olemassaolomme läpäisevässä eloneetterissä. Se selittää jopa sen, miten puhe on ominaisuus, joka liittyy kaikkiin yksilöllisiin kohteisiin. Hyvin herkät ihmiset voivat kokea, miten luonto puhuu, tai miten jopa jokainen yksityinen kasvi tai puu tai kivi kykenee sisäisesti puhumaan tavalla, jonka me voimme ymmärtää selkeinä ajatuksina. Joskus tulee hetkiä, jolloin me kaikki saatamme jollain tavalla sen aavistaa, tai melkein ymmärtää...

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli aivan erityisen tavalla Kristuksen vihkimä. Kristuksen kautta hänelle avautui tämä sisäinen luova sana, joka on kaiken olemassaolon taustalla. Ja Johanneksella oli hyvin läheinen yhteys myös tämän Sanan ikäänkuin sisareen tai morsiameen, Viisauteen, jota me kutsumme myös Sofiaksi.

Steiner taas toimi läheisessä yhteydessä niin Johanneksen kuin Sofiankin kanssa, ja siksi hän rakensi tämän talon, Johannestalon, jossa sekä henkien Sana että suuri maailmankehityksen Viisaus tulivat ilmi, suoraan aistimaailmassa ihmisten havaittavaksi.

Tässä voimme ymmärtää Sanan myös enkelten puheeksi, enkelikuntien puheeksi, joka tuli ilmi tämän rakennuksen muotojen kautta.

Tuo rakennus oli kuitenkin jotain niin suurta, että käytännössä sen aina maan päällä fyysisessä todellisuudessa oli lyhyt. Henkisesti se on kuitenkin edelleen olemassa.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Pituusleikkaus Rudolf Steinerin suunnittelemasta ensimmäisestä Goetheanumista eli Johannestalosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Goetheanum, evankelista, Johannes, Rudolf Steiner, Johannestalo, Sanan talo, enkelit, jumalat

Alussa oli sana... ja on edelleenkin

Keskiviikko 18.6.2014 klo 0:42 - Matti Kuusela

Heti Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa jakeessa Jumala sanoi - Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli.

Myös Johanneksen evankeliumin alussa Sana on aivan keskeisessä roolissa. Se esiintyy kaikissa viidessa ensimmäisessä säkeessä.

Se tarkoittaa käytännössä, että maailman luominen maan nykyisen inkarnaation aikana on nimenomaan sanan tai puheen mysteeri. Sitä voi aavistella myös siitä, miten jotkut herkät ihmiset pystyvät keskustelemaan kaikkien olentojen kanssa, puiden ja kivien, jopa elottomien esineiden kanssa. Se johtuu siitä, että sanan henkinen voima läpäisee meidän koko olemassaolomme. Sana elää kaikessa mukana, kaiken taustalla.

meditaatioenkeli.jpg

Maan luovat voimat

Myös valo on yksi luomisen perusvoimia. Maan ensimmäisessä inkarnaatiossa oli luomisen voimana lämpö, tai tarkemmin sanottuna lämpöeetteri. Maan toisessa ilmentymässä luomisvoima toimi valon muodossa. Silloin se oli vielä aineetonta, nykysilmille näkymätöntä valoa, mutta voi vain kuvitella sitä ihmeellistä valomaailmaa, joka sisäisyydessä ja loisteessa ihmisen, mineraalit, kasvit ja enkelit elivät aineettomassa olotilassa.

Maan kolmannessa olotilassa tiiveimmäksi ainekseksi tuli vesi, ehkä voi sanoa, kosminen nestemäisyys, sekin vielä hyvin ohuena nykyiseen aineellistuneeseen veteen verrattuna. Silloin tämän nesteplaneetan - tai yhtä hyvin me voimme sanoa veden elementistä muodustuvan aurinkokunnan - täytti luovana prinsiippinä sointi tai ääni. Kun katselee nyt akvaariossa uivia ameeboja, saa aika hyvän käsityksen siitä, millaista elämä tuolla planeetalla oli, maan edellisessä inkarnaatiossa.

Sitten syntyy maan neljäs inkarnaatio, meidän upea nykyinen maamme. Se astuu fyysiseen ja aineelliseen olotilaan saakka. Kiinteys tai aineellisuus on sen uusi elementti ja siinä luovana voimana vaikuttaa sanan eetteri, jota nimitetään myös elämäneetteriksi. Sanan täyttämä aina fyysiseen todellisuuteen saakka ulottuva elämänvoima on maan tämän inkarnaation luova prinsiippi, jonka kautta korkeiden jumal- tai enkeliolentojen sana ja puhe ovat kaikuneet meidän maamme luomistyöhön.

Nyt, maapallon vanhetessa, jumalan ääni ei enää kaiu samalla tavoin meidän olemassaoloomme, mutta elämä jatkuu ja sanan jälkivaikutus kaikuu edelleen kaikessa luodussa.

Nyt lisäksi Kristukseksi nimittämämme suuri luova jumalolento on tullut sanan prinsiippiä kantaen maan päälle ja se luo vähitellen ihmiskunnalle aivan uusia mahdollisuuksia. Luova jumalsana alkaa vähitellen soida ja luoda meissä kaikissa, ihmiskunnassa. Helluntai oli tuon uuden sanan voiman alkujuhla.

Sana ja rukous

Valolla ja pimeydellä on keskenään monenlaisia suhteita. Jos tahtoo ymmärtää vuorokauden henkisen merkityksen, kuuluu myös yön pimeys täydellä voimallaan siihen mukaan.

Mutta kuten hyvin tiedetään, on myös sellaista pimeyttä, joka pyrkii itsekkäisiin päämääriin. Se on pimeyttä, joka tahtoo tietoisesti vaikuttaa salassa valolta. Se tahtoo ottaa valoa vastaan vain sulkeakseen sen omaan piiriinsä.

Tällaista valon käyttöä. tai pimeyden hyväksikäyttöä tapahtuu myös meidän maailmassamme. Se on hinta siitä, että tällainen ihmisen vapauden kehittämiselle mahdollinen maailma on voinut syntyä.

Ongelma tämän pahan pimeyden kanssa on siinä, että me emme kykene sitä ihmisvoimin muuntamaan ja valaisemaan. Tavattoman paljoon me jo henkisin voiminemme pystymme, mutta emme kaikkeen. Silloin meidän on aika turvautua enkeleiden apuun.

Hyvät enkelit eivät voi nähdä syvään pimeyteen. Siksi täällä maan päällä vaikuttavan pimeyden selvittäminen jää meidän ihmisten tehtäväksi. Meidän tehtävämme on kertoa enkeleille, mitä täällä tapahtuu. Nyt ymmärtää, että se on myös yksi rukouksen sävy: me kerromme enkeleille - tai Kristukselle - sisäisesti ja täyden luottamuksen vakaumuksella, mitä me täällä näemme ja havaitsemme, mitä täällä tapahtuu. Silloin enkelikunnat voivat ottaa nämä tapahtumat hoiviinsa ja ryhtyä muuntamaan niitä.

Tämä rukous on alkua sille, miten sanan voiman avulla uusi vastuu voi alkaa meissä kehittyä.

Ita Wegmanin sanoin

Lääkäri Ita Wegman oli Steinerin läheinen työtoveri. Hän kertoo, miten Steiner puhui hänelle tästä asiasta:

"Eräänä päivänä Rudolf Steiner ilmoitti minulle, miten mikaelinvastaiset demonit häpeämättömästi toimivat saadakseen Mikaelin työn jäämään näkymättömäksi ja tuhotakseen sen. Näiden demonien salaisuuksia voivat vain ihmiset houkutella esiin. Jumalat odottavat näitä salaisuuksia, joita ihmiset heille tuovat, ja vain jumalat voivat ratkaista ihmisille näitä demonien salaisuuksia."

Tämän ihmisten ja jumalten yhteisen työn ansiosta voi henkinen valo alkaa jälleen loistaa siellä, missä aikaisemmin vallitsi demonien pimeä toiminta.

Tämä on hyvin lohdullista. Meidän ei tarvitse taistella sellaista vastaan, minkä voittamiseen me emme kykene. Mutta on tärkeää, että me toimimme yhdessä henkisen maailman kanssa. Me tarvitsemme jumalia ja jumalat tarvitsevat meitä. Me elämme heidän kanssaan yhteisessä maailmassa, ja meidän on vähitellen osallistuttava myös henkisesti yhä enemmän maan ja ihmiskunnan kehitykseen ohjaamiseen, parhaan kykymme mukaan.

Usein meissä vallitsee jonkinlainen arkuus vaivat korkeita henkisiä ystäviämme. Ja kuitenkin on niin, että heille on suuri ilo se, että ihmiset osallistuvat yhteiseen työhömme. Ja suuri suru vallitsee ihmisten passiivisuudesta.

Todellakin, meidän on kehitettävä itsessämme intoa osallistua!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sana, Kristus, Rudolf Steiner, luominen, rukous, demonit, valo, pimeys, enkelit, jumalat

Elohim ja sanan voima

Tiistai 3.6.2014 klo 16:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, lämmin kiitos teille kaikille jotka olette seuranneet viime päivien tutkielmia monasti niin arvoituksellisesta Sofiasta. Tuntuu että Sofian tai Maria Sofian merkitys sisäisessä kasvussa on tulossa yhä suuremmaksi. Henkinen työ, jossa Sofian lämpö on mukana, luo pohjaa kaiken muunkin ymmärtämiselle, myös Kristuksen.

Maailma myös lähtee lämmöstä jos ajattelemme elementtejä. Siinä meidän ihmisten sisäinen tehtävä on tuon lämmön sieluttaminen ja sisäistäminen. Myös innostuminen on mukana samassa kokonaisuudessa. Pieni lapsi innostuu luonnostaan, koska enkelivoimat vaikuttavat hänessä suoraan. Meidän aikuisten on puolestamme opittava innostumaan itse. Se on meidän henkistä koulutustamme.

Vuorisaarna

Enkelit kanssamme -kirjassani käsittelen melko paljon Vuorisaarnaa enkelikuntien kannalta. Katsokaamme sitä nyt toiselta kannalta, ja jälleen Valentin Tombergin Uuden testamentin tutkielmia seuraten.

Tomberg kertoo, miten Jeesuksen Vuorisaarnan sanat eivät olleet tarkoitettuja pelkästään niille ihmispersoonille, jotka olivat läsnä, vaan heidän syvemmälle olemukselleen, sille joka kulkee inkarnaatiosta inkarnaatioon. Ja se meissä, joka aina on kanssamme, elämästä elämään, on meidän minämme. Jeesuksen puheella oli voima puhutella ihmisen kaikkien kehollisten kerrosten läpi suoraan ihmisminää, kulkea fyysisen, eetterisen ja astraalikehon läpi.

Minuus meissä on myös se sisäinen elin, joka voi tajuta totuuden. Toki totuuden arvioimiseksi voi käyttää monenlaisia apukeinoja, mutta voima totuuden tajuamiseksi meillä on juuri siinä, mikä meissä on henkistä läsnäoloamme. 

Me voimme arvioida eetterikehollamme värimuotoja ja astraalikehollamme sointimuotoja, mutta varsinainen totuuden tajuaminen on Tombergin ja Steinerin mukaan geometrisen kuvion kaltainen sisäinen liike. Siinä ei ole värejä, se ei soi.

Jos sinulla on ollut onni opiskella koulussa geometriaa, olet saattanut saada kokemuksen siitä ihmeellisestä sisäisestä liikkeestä, jonka saattaa tuntea kun oivaltaa miten geometrinen teoreema tulee todistetuksi. Se on ainutlaatuinen kokemus, vaativa myös ja joskus sisäisesti vaivalloinen, koska siinä joutuu käyttämään niin suoraan omia sisäisiä voimiaan:

"Kaikkein tärkein Vuorisaarnan vaikutus oli sentähden minuuden sisäisten voimien henkinen, yliaistinen aktivointi."

Tomberg tarkentaa: "Tämä stimulaatio oli tulosta tiettyjen täsmällisten moraalis-henkisten sisäisten viivojen liikkeestä, jonka Kristus Jeesus niin mahtavasti esitti ihmisolemuksen sisäisimmän ytimen edessä."

Mitä viivoja? Jos olet lukenut Steinerin Henkisen tiedon tien, niin siinä hän kertoo miten selvänäköisyyden yhdessä aika varhaisessa vaiheessa yliaistinen sisältö ilmenee viivoina ja linjoina. Ne tulevat esille myös uusimmassa kirjassani, ja luulen että itse asiassa aika moni asettelee miettiessään näitä sisäisiä linjoja uusin suhteisiin keskenään. Sitä ei vain niin helposti huomaa, etenkään jos ei ole kuullut mistä siinä on kyse.

Elohim

Sitten Tomberg jatkaa siitä, mistä tuo Kristuksen Vuorisaarnan puheen voima oli peräisin:

"Keskeisesti Kristus Jeesuksesta virtaava vaikutus oli luonteeltaan samankaltaista mikä aikoinaan virtasi muodonhengiltä (vallat,elohim, joihin myös Jehova kuului), ihmisen minä-olemuksen henkisiltä vanhemmilta, sillä ikialussa muodonhenget painoivat ihmisen minä-luontoon ihmiskunnan maanpäällisen tehtävät muodot."

Ja sitten Tomberg jatkaa, miten Jeesus nyt vuorella teki jotain sellaista, minkä ihminen voi normaalisti kokea vain henkisessä maailmassa kuoleman ja uuden syntymän välisenä aikana:

"Mutta sen, minkä muodonhenget toivat esiin henkisessä maailmassa ennen ihmisen astumista uuteen elämään, sen Kristus Jeesus suoritti nyt ruumiillisessa tilassa maan päällä Vuorisaarnassa."

Sitten Tomberg kuvaa, miten ihmiskunta oli jo unohtanut taivaallisten Isien antaman "nimen", ja sen hän nyt antoi ihmiskunnalle takaisin. Valtakuntaa koskevassa saarnassa hän muistutti ihmiskuntaa tästä alkunimestä.

"Ihmiskunnan unohtunut kosminen tehtävä syttyi jälleen heidän sielujensa syvyydessä heidän kaikkein keskeisimpänä ikimuistonaan, Kristuksen valtakuntaa koskevien sanojen mahtavien muotojen herättämänä."

enkeli_2014.jpg

Sanan voima

Tämän puheen erityistä voimaa kuvaa esimerkiksi Luukas seuraavasti: "...ja ihmiset olivat hämmästyksissän hänen opetuksistaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta." Kirjaimellisesti se tarkoittaa, sillä hänen sanassaa oli voima, tai vielä tarkemmin: hänen puheensa oli lähtöisin valloista, mikä taas tarkoittaa muodonhenkien eli elohim-olentojen hierarkiaa, sitä jonka tunnemme hyvin jo Vanhasta testamentista.

Raamatussa on useita kohtia, joiden sanoihin on kuin kätketty enkeli- tai jumalaolentojen nimiä. Voimat, vallat, mahdit ovat kaikki tällaisia, samoin viisaus, herra ja paljon muuta. Laitan tähän varmuuden vuoksi vielä luettelon enkelikunnista ihmisestä näihin valtoihin saakka - joista Jehova oli yksi.

- Vallat, mahdit, elohim, muodonhenget, elämänhenget, suuri henki
- Suurenkelit
- Arkkienkelit
- Enkelit 
- Ihminen

Enkelikunnilla on runsaasti eri aikoina ja eri oppisuunnissa kehittyneitä nimiä, myös heidän eri tehtäviään kuvaavia nimiä, mutta niitä on hyvä vain rauhassa opetella, sillä jokainen nimi kertoo jotain merkittävää. Jumalina ovat eri kansoille ja kulttuureille toimineet kaikkien enkelikuntien olennot, mutta silloin kun normaalisti puhumme esimerkiksi persoonallisesta jumalasta tai Israelin jumalasta, niin kysymys on juuri näistä Valloista.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elohim, muodonhenget, Kristus, sana, vuorisaarna, Tomberg, selvänäköisyys, jumalat, sana

Uuden vuoden vahvistuminen

Tiistai 31.12.2013 klo 10:48 - Matti Kuusela

Hei ystävät, vuosi on vaihtumassa ja tänään uudenvuoden aattona pyhien päivien ketjussa kuljemme kohti yhteyttä muodonhenkiin. Tämä enkelikunta on se, josta Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa puhutaan "jumalina" ja Jahve on yksi heistä. Kun me puhumme "jumalasta", niin useimmiten tarkoitamme juuri tätä hengenkuntaa, vaikka heidän yläpuolellaan on vielä runsaasti vanhempia enkelikuntia, tai jumalkuntia.

Oleellista on, että juuri tämän jumalkunnan toimesta syntyi nykyinen ihminen. Toki ihmisolemus oli kosmisessa mielessä olemassa jo aikaisemmin, mutta juuri nämä muodonhenget tai elämänhenget olivat se jumalkunta, joka otti tehtäväkseen meditoida alkuperäisestä kosmisesta, laajasta ja vielä muotoutumattomasta ihmisolemuksesta sen selkeän "ihmisen", jollaiseksi me nyt ihmisen ja itsemme tässä fyysisessä olomuodossa koemme.

Koko ihminen

Toissapäivänä olivat esillä voimakkaat yhteisyyden tunteet. Yöllä kirjoitin siitä suuren inspiraation vallassa, mutta kun blogi piti tallentaa, se hävisi saman tien. Näin on käynyt ennenkin silloin kun olen päässyt todella syvälliseen kosketukseen, ja joka kerta on käynyt niin, että uudelleen en ole kyennyt kirjoittamaan enää yhtä hyvin.

Näin pari päivää myöhemmin muistan, miten hienosti siinä kirjoittaessani oivalsin Paratiisista karkoittamisen yhteyden ihmisen vapauteen ja elämän ongelmiin, jotka kulkevat käsi kädessä. Eivät ikuisesti, siitä ei ole kymys, vaan siitä, että yksilöllinen vapaus on niin suuri asia, että sen seuraukset energiatasoilla tekevät joskus kipeää. Se taas johtuu siitä, että meille on annettu vapaus kosmisessa mielessä ennenaikaisesti. Jokainen voi ymmärtää, että me emme varsinaisesti ole vielä kypsiä vapauteen omasta voimastamme tai viisaudestamme käsin. Siksi me tavallaan olemme suostuneet siihen, että opettelemme viisautta kantapään kautta, ja joskus kärsimme myös sen seurauksista, aivan niin kuin toisina hetkinä niistä voimme iloita.

Tähän liittyy yhteisöllisyyden kannalta se suuri asia, että meidän korkeammalla minällämme on mahdollisuus ottaa tasoitettavakseen sellaisia meidän vapautemme ja myös törmäilyjemme seurauksia, jotka eivät ahtaasti kuulu omaan karmaamme. Tällaisen antaumuksellisuuden kautta tulevilla sairauksilla tai muilla hankaluuksilla on aivan oma sisäinen ... ja miten sen osaisinkaan sanoa, armonsa.

Kun me tänään liitymme voimakkaasti elämänhenkiin, niin tämä on aivan erityinen parantumisen päivä. Henkiset, sielullisen ja keholliset voimat etsivät tänään vahvasti uutta yhteyttä ja uutta kokonaisuutta, niin omaan henkiseen olemukseen kuin koko ihmiskunnan ja maan kokonaisuuteen.

Yksilöllisyydestä suurempaan tehtävään

Olemme siis kulkeneet yksilöllisyyden enkelipäivästä arkkienkeleiden kantamaan yhteisöllisyyden päivään ja eilen suurenkeleiden päivään, joka on vahvistanut meidän yhteyttämme ajan suurempiin tehtäviin, sillä tavoin kuin se kullekin on mahdollista.

Tänään uudenvuodenaattona astumme korkeammalle alueelle, jossa oma olemuksemme liittyy meidän planetaariseen tehtäväämme, tai toisella tavalla sanottuna ihmiskuntaan, luontoon, Äiti maahan ja hyvin syvällisesti Kristukseen.

Yksi Kristuksen ymmärtämisen vaikeuksia on siinä, että hän kosmisena olentona on niin tavattoman paljon. Kun me sanomme hänestä jotain, se useinkin kuulostaa kovin lapselliselta ja riittämättömältä, koska jokin syvällisempi puoli meissä aavistaa hänestä niin paljon sellaista, mitä me emme kykene sanoillamme ilmaisemaan. Mutta se ei tarkoita, että Kristuksessa itsessään olisi jotain lapsellista tai heikkoa, se on vain meidän kokemuksemme omasta vielä vajavaisesta ymmärryksestämme.

Juuri tänään, kun portit ovat avoimia Kristukselle niin läheisille elämänhengille, auringon luojajumalille, tahdon muistuttaa ja rohkaista, että me saamme ajatella Kristusta sinä valtavana, ihmistä äärettömän paljon suurempana olentona, kuten hän on. 

Tämä on siis päivä, jolloin korkeampi henkinen tehtävämme, voi sanoa että itse kunkin planetaarinen tehtävä, voi avautua ja soida aina fyysiseen rakenteeseemme ja geeneihin saakka.

Uudenvuoden lupaukset ovat tästä suuresta tapahtumasta ja suuresta mahdollisuudesta ikävä väärinkäsitys, joka on omiaan peittämään sen, mitä henkisesti nyt tapahtuu. Nyt meidän ei kannata ajatella niinkään jotain lupauksia, vaan avata sisämpämme kuuntelemaan sitä korkeampaa kutsua ja korkeampaa voimaa, joka tänään virtaa meille.

Tiivistyypä se sitten ajattelun tavoittamaksi tiedoksi tai ei, riippuu kunkin omasta tilanteesta. Mutta joka tapauksessa tuo prosessi tapahtuu jokaiselle, ja jos siihen saa sisäisen yhteyden, se voi olla suuri apu. Ja silloinkin, vaikka ei kokisi mitään sen kummampaa, voi luottavaisesti tietää, että asiat kulkevat tänään eteenpäin.

Uudenvuoden tinat

Joskus kauan sitten ihminen on ollut niin vahvassa yhteydessä luonnonvoimiin ja kosmisiin voimiin, että näiden uudistavien voimien havaitsemiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten tinanvalanta, joka on nyt kovasti vanhentunut. Nyt me koemme suoraan sisäisesti, jos koemme, sen mitä uudistavina henkisinä voimina vaikutta. 

Raketit taas ovat kuva siitä, miten me yhteyden avautuessa elämänhenkiin avaudumme samalla myös tähtimaailmalle. Lapsille nämä satuisat kuvat maailmassa näyteltyinä tapahtumina ovat hyväksi, ja voivat ne vahvistaa meidän aikuistenkin sielunvoimia, josa suhtaudumme niihin riittävän sadunomaisesti. Aikuinen todellisuus on kuitenkin sisäinen - ja energeettinen. Tämä on suuri vahvistumisen päivä.

6 kommenttia . Avainsanat: uusi vuosi, elämänhenget, enkelit, jumalat, yksilöllisyys, uudenvuoden lupaukset

Suomalaisten - ja slaavien - historiaa

Perjantai 15.2.2013 klo 1:36 - Matti Kuusela

Sain tänä iltana käsiini Valentin Tombergin kirjoituksen "Suomalaisuus venäläisessä hengenelämässä" vuodelta 1931. Kun Suomen historia näyttää olevan ihmeellisen vaikea aihe, niin katsotaan mitä hengentutkija Tomberg on saanut aikaan. Hän on meille sikäli läheinen, että hän syntyi Pietarissa ja eli Venäjän vallankumouksen jälkeen pitkän aikaa Tallinnassa.

Hän kertoo, miten jo ulkoinen historiantutkimus on osoittanut, että suuret osat nykyisestä Euroopan puoleisesta Venäjästä Moskovan seudut mukaanluettuna olivat suomensukuisten heimojen asuttamia 800- ja 900-luvuilla. Vähitellen näitä alueita alkoivat asuttaa slaavit, jotka sekoittuivat suomalaiseen väestöön. Heidän jälkeläisistään syntyi suurvenäläinen kantaväestö.

Samaan aikaan 800-luvulla alkoi myös pohjanmiesten laajentuminen suomalaisalueille. Henkisesti katsottuna heidän mukaan tuli minuuden virike slaavilaisille kansoille. Sillä oli kyllä sielullista laajuutta, mutta siltä puuttui sisäistä koossapysymisen voimaa, jota se sai normanneilta.

 

Slaavilainen sielullisuus

Toinen slaavilaisen sielun ominaisuus, subjektiivisuus, joka ilmenee niin selvästi erityisesti puolalaisuudessa, antaa sielullisuudelle lämpöä ja myötätunnon kykyä, mutta sillä on vaara sivuuttaa ulkomaailman realiteetit. Sen seurauksena sielullisuus voi sumentua ja jäädä kuin huumaantuneena omaan itseensä.

"Niin sympatia kuin antipatiakin, ilo ja tuska elävät slaavilaisessa sielussa hienoimpia vivahteita myöten, elämän kaikki soinnut voivat siinä löytää ilmauksensa."

Suomalaiset heimot taas olivat kehittäneet sielunelämää, jota slaavit pitivät arvoituksellisena. Ja siitä tullaankin yhteen ja minulle uuteen mahdollisuuteen sanan Suomi selitykseksi. Muinaaslaavit nimittivät suomalaisia sanalla tsudi, joka on hyvin samankaltainen kuin ihmettä tarkoittava tsuda. Tsudiak taas tarkoittaa erikoista ihmistä tai erakkoa.

Nämä "ihmeelliset" kuvaavat hyvin suomalaisia, meitä kun pidettiin taikojen tekijöinä sekä ihmisen kätkettyjen sisäisten voimien tuntijoina, erityisesti siinä miten sana vaikuttaa luonnonvoimiin. Kun slaavi katseli suomalaista, hän Tombergin mukaan koki, miten suomalaisissa sana vaikuttaa ulos luontoon, mutta hänen oma sielullisuutensa ei virtaa hänestä ulos maailmaan.

Tätä suomalaisten objektiivista kykyä vaikuttaa maailmaan piti subjektiivisesti asennoituva slaavi yliluonnollisena.

 

Puhuttu ja laulettu sana

Suomalaisten toiminnallinen objektiivisuus ilmeni erityisesti puhutussa ja lauletussa sanassa. Sen mahti syntyi eläytymisestä siihen, että hänen puhuessaan hänen yllään olevat henkiset vallat olivat tässä puheessa mukana. Tombergin mukaan muinaissuomalaiset kokivat puheensa kuin maljaksi, johon jumalten voima virtaa.

Se oli kulttuuria, jonka voima ei ilmennyt kivisina kaupunkeina, vaan kalevalaisina muistomerkkeinä sanan huikeasta mahdista kielen rytmien ja sointujen avulla.

Slaavilaisten puheessa ja laulussa taas jokainen äänne oli täysin sielullistunut. Siksi voi sanoa, että suomalainen lähetti puhuessaan ulos luonnonvoimia, mutta slaavi veti puhuessaan ulkoista maailmaa oman sisäisyytensä piiriin.

Tätä voi verrata myös lapsuuteen ja vanhuuteen. Kulttuurina slaavilaiset ilmaisivat lapsuuden voimia vetäessään maailmaa itseensä, suomalaiset taas jo ammoin kypsyneitä vanhuuden voimia vaikuttaessaan puheellaan luontoon, antaessaan voimiensa vaikuttaa ulospäin. Se oli kuin lapsen kohtaamista isovanhempiensa kanssa, lapsen joka elää täysin tulevaisuuden uneksimiseen uppoutuneena. Se oli myös rauhanomaista kohtaamista, sillä suomalaissotia ei slaavien muuten sotaisessa menneisyydessä ollut lainkaan. - Ja siksi historiankirjoitus on niin hiljaa tuosta ajasta.

 

Rakkauden menneisyys

Tomberg puhuu suorastaan rakkaudesta tuona aikana, jona noin kaksi kolmasosaa suomalaisuudesta katoaa slaavien keskuuteen kuin vuoropuheluna näiden kansojen arkkienkeleiden välillä. Tämä yhdistyminen antoi slaavilaisille kansoille niiden tarvitsemaan objektiivisuutta.

Tällä tavoin tuli yhteen bysanttilaisia sekä normannien, mongolien ja suomalaisten vaikutuksia valmistelemaan itäisen Euroopan tulevaisuutta.

Tomberg jatkaa, miten venäläinen kansansielu elää vieläkin unitilassa, josta se ei kykene nousemaan omassa olemuksessaan ulkoisen historian tasolle. Mutta uinuessaan se näkee tulevaisuuden valveunia, kuin siemeniä itäisen Euroopan tulevaisuuden tehtävään.

5 kommenttia . Avainsanat: Suomi, historia, suomalaiset, slaavit, kieli, rytmit, soinnut, mahti, puhe, laulu, luonnonvoimat, sielullistuminen, jumalat, taiat, Valentin, Tomberg