Matin blogi

Venäjän kansansielu

Torstai 18.9.2014 klo 12:01 - Matti Kuusela

Me puhumme usein kansansielusta tarkoittaen jossain kansassa vallitsevaa sielullista rakennetta. Mutta kansansielu on henkisesti katsottuna myös todellinen henkinen olento, arkkienkeli. Kansansielun tai kansanhengen käsitteitä käytetään jossain määrin lomittain toistensa kanssa, mutta nyt aion kirjoittaa siitä, mitä Rudolf Steiner kertoi vuoden 1912 Suomen vierailullaan venäläisille kuulijoilleen. Tuolloin Suomi oli vielä Venäjän suuriruhtinaskunta ja siinä mielessä Steinerin kaksi vierailua Suomessa olivat samalla ainoat kerrat, jolloin voi sanoa hänen vierailleen Venäjällä.

Siksi venäläisten oli helppo matkustaa tänne, ja paikalla olikin runsaat kolmekymmentä venäläistä, ylimyksiä, totuudenetsijöitä, taiteilijoita, ortodokseja.

Pitäessään kymmenen esitelmän sarjaansa Steiner sai voimakkaan impulssin pitää venäläisille kuulijoille oma tilaisuus. Se toteutui silloisen hotelli Fennian yhdessä vierashuoneessa.

berdyaev2.jpg

Venäjän kansansielu

Steiner oli jo pitkään ja lämpimästi puhunut henkisestä kasvusta ja sen historiasta, Kristuksesta, itäisistä ja läntisistä kansoista, kun hän äkkiä aloittaa kuin toisen vaihteen. Hän alkaa kertoa seuraavaan tapaan, hyvin lämpimästi. Esitän sen tässä tiivistettynä:

Ja nyt on sanottava, rakkaat ystävät, että olen tullut henkisessä maailmassa tuntemaan erään sielun, joka tuntee suurta kaipausta sitä henkeä kohtaan, joka saa ilmaisun meidän henkisen työmme kautta. Olen oppinut tuntemaan tämän sielun juuri henkisessä maailmassa.

Kun etenemme hengenkuntien tarkastelussa kansansieluihin, arkkienkeleihin, kohtaamme niiden kansansielujen joukossa, jotka vielä ovat nuoria ja joiden täytyy kehittää itseään edelleen, niin kuin jokaisen olennon täytyy, Venäjän kansansielun.

Tiedän miten tämä Venäjän kansansielu tuntee kaipausta sitä henkeä kohtaan, joka saa ilmaisunsa meidän henkisessä työssämme. Steiner käyttää tuossa sanaa teosofia, koska hän vielä tuona vuonna työskenteli teosofisen seuran puitteissa, mutta uskon, että nykyaikana voimme sillä ymmärtää esimerkiksi ajan puhtainta henkisyyttä.

Steiner painottaa vielä tämän Venäjän tai slaavilaisten nuoren kansansielun kaipausta ja sitten hän puhuu vastuuntunnosta: Puhun vastuuntunnosta, koska te, rakkaat ystäväni, olette tämän Venäjän kansansielun lapsia. Se vaikuttaa ja toimii teissä, ja te olette sille vastuulliset. Koettakaa ottaa vastaan tämä vastuu!

Paljon, paljon opetti minulle tämä kansansielu. Traagisimmin minua kosketti se, mitä hän saattoi kertoa minulle vuoden 1900 paikkeilla. Se tuntui silloin niin traagiselta, koska juuri silloin tuli esiin jotain sellaista, mistä kävi ilmi, miten vähän tätä Venäjän kansansielua vieläkään ymmärretään.

Sitten Steiner puhuu siitä valtaisasta venäläisen henkisyyden vaikutuksesta, jota ovat tehneet Tolstoi, Dostojevski, Solovjov... Hän jatkaa, miten Venäjän kansansielu tietää kertoa vielä hyvin paljon enemmän kuin edes Solovjovkaan saattoi ilmaista... sillä kohtaamme Solovjevilla vielä paljon, liian paljon sellaista, mikä on omaksuttu Länsi-Euroopasta.

Tämä on kiintoisaa, koska siinä käy niin selvästi esiin, miten länsimainen henkinen vaikutus ei olekaan Venäjälle pelkästään hyväksi, vaan sen olisi saatava etsiä rauhassa omaa identiteettiään, omaa suhdettaan maahan ja henkeen, todellisuuteen ja ideoihin. Tiedämmehän niin monista esimerkeistä, miten altista venäläinen kehitys on ollut sen sisäisen valon varjopuolien todellistumiselle.

Oikeat henkiset kysymykset - koko maailmaa varten

Sitten Steiner puhuu kehottavasti siitä, miten tärkeää Venäjän henkiselle kasvulle on, että ihmiset herättävät itsessään oikeita henkisiä kysymyksiä. Ja hän jatkaa:

Ja sellaisten rakkaudellisten, kauniiden ja jalojen tunteiden pohjalta ovat Venäjän kansaan kuuluvat ihmiset esittäneet minulle monia kysymyksiä, jota on välttämättä joskus esitettävä, koska ilman niiden vastauksia ei tulevaisuuden ihmiskunta voi elää. Tällaisia kysymyksiä, jotka voivat tulla vain itäisestä Euroopasta, on minulle esittänyt Venäjän kansansielu henkisellä tasolla.

Steiner kuvaa, miten pitkä tie Venäjän kansansielun lapsilla on vielä tämän oman kansansielunsa yhteyteen, sen ymmärtämiseen, mitä tuo sielu todella kaipaa. Mutta hän kehottaa olla epäröimättä kun etsii tietä tämän kansansielun yhteyteen. Kansansielustanne te tulette löytämään ne kysymykset, joihin vastaamatta tulevaisuuden ihmiskunta ei voi säilyä, hän sanoo.

Tässä Steiner tuo selvästi esiin, että venäläisen sielullisuuden piiristä voi nousta  niitä suuria kysymyksiä, jotka vaikuttavat koko ihmiskunnan kehitykseen. Mehän tiedämme, miten menneisyydessä Intia, Egypti, Kreikka, Rooma ja sitten Eurooppa ovat vieneet henkistä kehitystä eteepäin.

Venäjä ei ole vielä löytänyt itseään vastaavalla tavalla, ja voi tulla monelle todella yllätyksenä, että Steiner kertoo seuraavan suuren kulttuurivaiheen nykyisen eurooppalaisen jälkeen nousevan slaavilaisten kansojen piiristä. Ja vasta sen jälkeen tulee sen vuoro, mitä amerikkalaisilla on henkisyyden kehityksessä tarjottavana ihmiskunnalle.

Steinerin mukaan tämä venäläinen kulttuurikausi on hyvin pitkälle samaa, kuin mitä nyt hieman liian varhain puhutaan vesimiehen ajasta. Se on oleva ihmiskunnan suurten henkisten ihanteiden aikaa, aikaa jota luonnehtii täydellinen uskonnonvapaus, enkeliläheisyys, tasa-arvoisuus. Sen olisi oltava aikakausi, joka nykyisen maan päällä ennakoi ihmiskunnan paljon myöhäisempää tulevaisuutta.

Tässä niin koskettavassa puheessaan Steiner tulee siihen, miten tähän tehtäväänsä Venäjän kansansielu tarvitsee apua omilta ihmisiltään. Sillä tulevaisuudessa kansansielun tarvitsevat lapsiaan, ihmisiä, saavuttaakseen päämääränsä.

Ja sitten sitten Steiner jatkaa siitä, minkä me suomalaisetkin niin hyvin ymmärrämme. Ja ymmärrämme sen myös venäläisten suhteen, joiden sielullisuus edelleen kamppailee löytääksen oikean suhteensa maiseen todellisuuteen: Se, mikä voi kantaa ihmisen korkeimmalle, viedä maailman kauneimpiin, valoisimpiin korkeuksiin, on eniten alttiina erehdyksille lankeamiseen.

Teidän tulee, rakkaat ystäväni, sielullistaa se minkä te koette henkiseksi. Teidän tulee löytää hengelle sielu. Ja te kykenette siihen, koska Venäjän kansansielulla on mittaamattomat tulevaisuuden mahdollisuudet ja syvyydet, Steiner korostaa.

Venäläisen henkisyyden luonne

Steiner huomauttaa, että venäläisten vaara henkisyyden suhteen ei niinkään ole skeptisyys, kuten lännessä, vaan liiallinen uppoutuminen henkilökohtaiseen sielullisuuteen. Se saattaa tiivistää auraa niin, että se ei enää päästä varsinaista hengen yhteyttä lävitseen.

Mutta siinä missä keskieurooppalainen sielullisuus joutuu ottamaan henkisyyden vastaan kuin ulkoa tulevana jumalallisena mahtina, voi venäläinen luonne vaalia henkisyyttä kaikkein omimpana sielullisuutenaan.

Eikä venäläisen henkisyyden tehtävänä ei ole niinkään puhua hengestä, ei edes vain kehittää tunnetta ja tahtoa, vaan ennen kaikkea voimaa ja kestävyyttä.

Teidän tarvitsee vain antaa kansansielunne puhua ajatustenne, tunteittenne ja tahtomisenne kautta, ja jos te tunnette vastuuta kansansieluanne kohtaan, te tulette silloin samalla täyttämään velvollisuutenne ihmiskuntaa kohtaan, Steiner lausuu.

Ja vielä lopuksi hän tähdentää, että meidän kaikkien henkisen tien kulkijoiden on tuotava maailmaan uusia hengen virikkeitä, ei vain vanhaa. Lännessä se merkitsee sitä, että meidän on vaalittava sitä, minkä länsi voi henkisistä lähteistään käsin tuoda itse esiin.

Venäjän suhteen tuon voi ymmärtää niin, että kun Venäjä tavallaan on idän ja lännen välillä, se lännestä kaipaa uusinta ja puhtainta henkisyyden valoa.

Rakkaudella
Matti Kuusela

Saat mielellään jakaa tätä blogia myös tutuillesi.

Kuva: Filosofi Nikolai Berdjajev oli mukana Helsingissä kuuntelemassa Steineria vuonna 1912 Ruotsalaisessa Normaalilyseossa.

2 kommenttia . Avainsanat: Rudolf, Steiner, Venäjä, kansansielu, henkisyys