Matin blogi

Vuorisaarnan siunaukset - yhdeksän henkistä ohjetta

Lauantai 7.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei rakkaat ystävä,

Kehimme vielä auki Vuorisaarnan salaisuutta, sitä miksi tuo suuri opetus kohoaa kuin henkisenä vuorena ensimmäisen evankeliumin alkuosassa. Kun normaalisti ensimmäinen julistus suomennetaan "Autuaita ovat hengellisesti köyhät" - tai kuten jossain englanninkielisessä käännöksessä, onnekkaita - niin oikeampi suomennos kreikan sanalle makarioi on siunattuja: Siunattuja ovat... Ja sen voi täydentää: Siunattuja ovat ne, jotka ovat avoimia uudelle henkiselle tiedolle ja kokemukselle.

Mutta Tomberg ei näe tässä köyhyydessä pelkästään autuutta, vaan hän käsittää sen niin, että "ihmiskunnan positiivinen karma muodostuu, ei pakona kärsimyksestä ja tuskasta, vaan uudenlaisen kärsimyksen ja tuskan kokemisesta."

Hänen mukaansa Kristuksen vaikutus voi loistaa ihmisen kärsimykseen - ja siitä muodostuu Golgatan mysteerin jälkeen ihmiskunnan positiivinen karma.

Karma ja koko ihminen

Kun meidän aikanamme usein kerrotaan, että ihmisen tulevaisuus, menestys ja onni ovat täysin seurausta hänen ajattelustaan, niin se on hyvin kapea näkemys. Luulet että jokaisen oma todellinen elämänkokemus jo kertoo, että me kohtaamme paljon muuta kuin mitä meidän ajattelumme on luonut. 

Meidän on hyvä herätä ajattelun valtavalle merkitykselle, mutta meidän elämämme ja varsinkin karmamme on paljon muuta. Jos ajatellaan karmaa elämästä elämään, niin se ei muotoudu vain sen mukaan, mitä me ajattelemme, vaan vielä vahvemmin tulee mukaan se, mitä tunnemme ja valitsemme tuntea, ja vielä vahvempana vaikuttaa tulevaisuuteen se, mitä me olemme tehneet ja tahtoneet, siis se mikä todellistuu meidän käsiemme ja jalkojemme kautta, vaikka toki voimme tehdä asioita ilman niitäkin.

Näin Vuorisaarnan julistuksen yhdeksän kohtaa ovat ymmärrettävissä henkiseksi muistilistaksi siitä, mitkä asiat vaikuttavat henkiseen kasvuumme, tai laajemmin: mitkä asiat saavat karman virrassa henkisen tuen ja siunauksen. 

Voimme nyt katsoa yhdeksää ohjetta tältä kannalta:

1. Avoimuus hyväksyä omat kokemuksemme.
2. Murhe - se että kokee tunteissaan myös muiden ihmisten ja olentojen kohtalon.
3. Kärsivällisyys - se että jaksaa aina tehdä sen mihin kulloinkin kykenee, itsensä, läheistensä tai maailman hyväksi.
4. Nälkä ja jano - avautuminen henkiselle ravitsemukselle.
5. Anteeksianto - vapautuminen menneen, tulevan ja nykyajan kokemusten itsekkyydestä.
6. Puhdassydämisyys - avautuminen viisaudelle.
7. Rauhantekeminen - tässä astutaan jo aktiiviseen toimintaan maailmankehityksen hyväksi.
8. Joita vanhurskauden tähden vainotaan - kyky vastata omasta sisäisestä todellisuudestaan.
9. Joita minun tähteni vainotaan - kyky toimia puhtaasti oman henkisen minuutensa. pohjalta ajattelusta ja tunteista aina tekoihin saakka.
Ei myöskään voi välttyä ajatukselta, että nämä ohjeet ovat niitä, joita Kristus itse todellisi omassa olemuksessaan, mutta jotka Vuorisaarnassa ilmentyivät alkumuodossaan henkisenä tai jumalallisena sanana.
Koen myös, että nämä ohjeet ovat täysin esimerkiksi omasta uskonnosta riippumattomia. Oman elämän ja omien kokemusten hyväksyminen kehityksen lähtökohtana on riippumatonta uskonnoista, ja samoin kasvu ja kehitys kohti yksilöllisen minuuden henkistymistä, siinäkin ihminen tavallaan kasvaa kohti universaalia ihmisyyttä, jossa hän tulee sisäisesti yhdeksi koko maan ja sen kaikkien olentojen kanssa, jopa aurinkokuntamme kanssa, sillä myös kaikkien planeettojen kehitysvoimat aaltoavat meissä.
Maa merkitsee tuloa sopusointuun neljän elementin kanssa, aurinko ja kiertotähdet merkitsee sopusointua seitsemän chakramme ja niiden kunkin välittämän kosmisen yhteyden kanssa.
Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuorisaarna, autuudet, chakrat, karma

Vuorisaarnan alkuperä ja ihmisen karma

Torstai 5.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei rakkaat ystävät,

Mitä enemmän olen perehtynyt Jeesukseen ja kaikkeen häneen liittyvään enemmän tai vähemmän henkiseen tietoon, sitä enemmän nousee ainakin kaksi, ehkä kolme piirrettä esiin.

Ensimmäinen on se, että me tiedämme hänestä paljon enemmän kuin usein kuvitellaan. Olen saanut sen vaikutelman, että mukavampaa ja helpompaa sanoa, että me emme tiedä, kuin todella tutkia ja sisäistää kaikkea sitä aineistoa, jota on saatavilla.

Toinen piirre on se, että Jeesus ei suinkaan ollut tietämätön eikä yksinkertainen puuseppä. Siitä kertoo jo hänen kaksitoistavuotiaana Jerusalemin temppelissä antamansa opetus, joka sai kaikki kuulijat, myös kirjanoppineet ja fariseukset ja monien eri alojen asiantuntijat hämmennyksiin. Hän selosti myös juutalaisten perimmäistapojen ja kirjoitusten henkistä alkuperää, joka tuohon aikaan oli jo suurelta osin unohtunut.

Ja kolmas on se, että Jeesus ei ollut vain opettaja, vaan hänen kauttaan virtasi henkinen voima. Se tarkoittaa, että kun hän puhui jostain aiheesta, sitä vastaava henkinen voima ja todellisuus virtasi samalla hänen kauttaan, ei vain hänen sen hetkisille kuulijoilleen, vaan ilmeisesti koko maan piiriin.

Lopuksi Jeesuksen elämässä opetus vaimenee kokonaan, ja kaikki keskittyy tekoon: kuolema ristillä ja ylösnousemus olivat puhdas tahdon ja rakkauden teko.

Kun alkaa ymmärtää tätä henkisen läsnäolon, opetuksen ja teon välistä muuntumista, se helpottaa myös sen ymmärtämistä, miten Uuden testamentin tapahtumat voivat olla meditaation tai rukouksen kohteena.

Mutta katsotaan nyt, mitä muun muassa jo tiedämme Jeesuksen elämästä ja toiminnasta Vuorisaarnan aikaan.

Vuorisaarnan tapahtumia

Toimintansa ensimmäisenä vuonna, meidän ajanlaskumme mukaan vuonna 30, tiistaina marraskuun 28. päivänä Jeesus purjehti opetuslasten kanssa yli Genetsaretin järven. Astuttuaan veneestä ja nousivat lähellä Beetsaidaa ja Juliusta olevalle vuorelle, jolle oli kokoontunut runsaasti ihmisiä kuuntelemaan Jeesuksen opetusta.

Täällä tapahtui Vuorisaarna, josta kertovat sekä Matteus että Luukas. Tämä saarna kesti noin neljätoista päivää, mutta sen päätöksen Jeesus antoi vasta kolme kuukautta myöhemmin. Aluksi Jeesus kertoi ensimmäisestä julistuksesta, mikä kesti koko päivän.

"Autuaita ovat henkisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta."

Seuraavana päivänä, keskiviikkona, Jeesus puhui toisesta julistuksesta. Läsnä oli viisi pyhää naista, muun muassa Neitsyt Maria, Maria Kleofas ja Nainin Maroni, sekä ne kaksitoista opetuslasta, joista myöhemmin tuli apostoleita. Saarnan jälkeen Jeesus opetti erikseen opetuslapsia, kuten Matteus kertoo evankeliuminsa 5. luvussa, 14-20. 

"Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen."

Torstaina Jeesus jatkoi toisen julistuksen käsittelyä ja selitti monia profeettojen opetuksia.

Perjantaina Jeesus puhui kolmannesta julistuksesta. Mutta koska sapatti oli tulossa, hän lähti aikaisin ja purjehti Kapernaumiin. Siellä hän opetti lähellä Eteläporttia olevassa talossa, jonka Pietari oli vuokrannut. Täällä tapahtui myös halvaantuneen parantaminen, mistä sekä Markus 2, 1-2, Luukas 5, 17-26 että Matteus 9, 1-9 kertovat.

"Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat periä maan."

Sen jälkeen Jeesus meni synagoogaan, jossa hän sai opettaa ilman keskeytyksiä. Myös Jairus, jonka tyttären Salomen Jeesus oli herättänyt kuolleista, oli siellä. Jeesuksen ollessa lähdössä Jairus lähestyi häntä ja pyysi apua, sillä Salome oli jälleen kuolemaisillaan. Jeesus lupasi auttaa, mutta heidän ollessaan matkalla tuli tieto Salomen kuolemasta.

Silti he jatkoivat ja tässä yhteydessä tapahtui myös Kesarean filippiläisen Enuen parantaminen. Hän oli leskirouva, joka oli kärsinyt kärsinyt verenvuodosta kaksitoista vuotta, kuten sekä Matteus 9, 20-22, Markus 5, 25-34 että Luukas 8, 43-48 kertovat. 

Kun Jeesus oli päässyt Jairuksen kotiin, hän herätti Salomen jälleen kuolemasta, mistä sekä Matteus, Markus että Luukas kertovat. Lähdettyään talosta häntä lähestyi Kapernaumin kaduilla kaksi sokeaa miestä, jotka hän paransi, Matteus 9, 27-30. Sen jälkeen Jeesus paransi riivatun Joas Fariseuksen, Matteus 9, 32-34.

Ja katsotaan vielä koko ensimmäinen viikko Robert A. Powellin mahtava kirjan Chronicle of the Living Christ eli Elävän Kristuksen kronikka mukaan:

Lauantaina eli sapattina Jeesus vieraili sadanpäämies Corneliuksen luona. Sieltä hän meni Jairuksen luo ja kehotti Salomea seuraamaan Jumalan sanaa. Sapatin päättyessä hän opetti synagoogassa. Fariseukset lähtivät varhain, ja Jeesus jatkoi opetusta opetuslapsille, kuten Matteus kertoo 5, 27-37. Sitten fariseukset palasivat takaisin mukanaan mies, jonka käsi oli kuivettunut. Hänet Jeesus paransi.

Sunnuntaina Jeesus opetti jälleen Eteläportin lähellä olevassa talossa ja jatkoi Vuorisaarnan julistuksien opetusta.  Kuulijoiden joukossa oli Lea. Hän oli sen Enuen käly, jonka Jeesus oli parantanut kaksi päivää aikaisemmin. Kun Jeesus oli lausumassa kuudetta julistusta, "Siunattuja ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan", Maria ja neljä muuta pyhää naista saapuivat paikalle. Silloin Lea huusi: "Siunattu olkoon kohtu joka sinua kantoi, ja rinnat joita sinä imit!" 

"Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan."

Jeesus vastasi: "Siunattuja ovat paremminkin ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitäytyvät siinä!" Luukas 11, 27-28. Myöhemmin Jeesus opetti järven rannalta olevasta veneestä. Silloin hän lausui sanat, jotka Luukas mainitsee 9. luvussa 59-62. Sen jälkeen hän purjehti Suuren Korazinin alueelle.

Maanantaina Jeesus jatkoi jälleen vuorisaarnaa alkuperäisellä vuorella, neljännestä julistuksesta. Siellä hän antoi kahdelletoista voiman karkoittaa epäpuhtaita henkiä ja illalla hän siirtyi Magdalaan, jossa hän paransi muutamia riivattuja. Samoin tekivät Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes.

"Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan."

Jeesuksen elämää

Minusta on kiehtovaa lukea, miten intensiivistä Jeesuksen elämä oli, jatkuvaa parantamista, opettamista ja siirtymistä paikasta toiseen. Kiehtovaa on myös miettiä, miten tieto Jeesuksen opetustilaisuuksista on kulkenut ihmisille ennen internetin ja painettujen ohjelmalehtisten aikaa.

Me siis tunnemme nykyään Jeesuksen elämäntapahtumat päivän tarkkuudella. On aika hämmästyttävää huomata, miten vähän se kuitenkaan kiinnostaa edes ammattilaisia. Ehkä kysymys on ainakin osittain siitä, että on niin paljon mukavampaa olla tietämättä.

Ja kuitenkin, totuuden ja viisauden rakkauden tulisi henkisellä tiellä olla aivan keskeisenä pyrkimyksenä. Uskaltaaksemme tietää me tarvitsemme rakkautta. Rakkauden avulla tieto kehittyy viisaudeksi. Ja viisaudesta kehittyy todellinen uusi rakkaus, se joka aikanaan loistaa maasta ja ihmiskunnasta maailmankaikkeuteen.

vuorisaarna_2_cosimo_rosselli.jpg

Henkisen opetuksen kaiku

Ja kuten aikaisemmin oli puhetta Tombergin mukaan, Jeesus opetti nyt maan päällä sellaista, mikä aikaisemmin oli kuultavissa ainoastaan henkisessä maailmassa, kuoleman jälkeen, tai vielä osuvammin, ennen syntymää.

Sehän selvittää paljon, sillä kuten varmasti moni on todennut, Vuorisaarnan opetusta ei ole mitenkään helppo ymmärtää maallisen logiikan mukaan. Mutta jos ajattelee, että nuo julistusten mahtavat lauseet kaikuvatkin alkuperäisesti henkisessä maailmassa ihmisen karman opetuksena, silloin ne saavat aivan uuden merkityksen, joka ulottuu yli yksittäisten maallisten elämien.

Rakkaudella

Matti

Oheisessa Vuorisaarna-maanlauksessa Cosimo Rosselli saa hyvin esiin sen, miten Kristuksen opetus ja vaikutus ei virtaa ainoastaan älyllisen tai edes tunnepohjaisen puheen kautta, vaan koko olemuksen välittävänä voimana, joka ulottuu aina fyysiseen kehoon saakka.

4 kommenttia . Avainsanat: Jeesus, Jeesuksen elämä, vuorisaarna, Jairuksen tytär, Robert A. Powell, Chronicle of the Living Christ, karma

Kävely kaksi

Perjantai 28.3.2014 klo 18:37 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Keväisen auringon paisteassa jatkakaamme vielä kävelystä. Kävelyn henkinen tehtävä on, että me pystymme jaloimme koskettamaan maata, yhä uudelleen. Normaalipäivän aikana, jolloin ei ole mitään ihmeempää käveltävää, voi ottaa kaksituhatta askelta, mutta pienellä ponnistuksella pääsee kymmeneen tuhanteen askeleeseen. 

Se merkitsee viittä tuhatta kosketusta vasemmalla jalalla, joka energeettisesti kokee maaäidin perustana, johon me tukeudumme. Ja se merkitsee viittätuhatta toistoa harjoituksessa, jossa oikea jalka ottaa askeleita eteenpäin, konkreettisesti maan päällä, mutta energeettisesti askeleita eteenpäin omassa elämässä.

Elämän joustavuus

Sillä miten kävelee, on merkitystä koko elämälle. Jos on jotain vaivoja jotka estävät kävelyn, se ei välttämättä ole huono asia. Steiner antaa esimerkiin opettajastaan, jonka toinen polvi oli jäykkä. Se teki tästä henkilöstä erinomaisen geometrian opettajan, sillä energeettisesti hän harjoitteli ja toteuttu geometriaa jokaisella askeleellaan.

Siitä ei kuitenkaan pidä tehdä johtopäätöstä, että polvivika tekisi jokaisesta ihmisestä hyvän geometrikon, ainakaan heti samassa elämässä, mutta sen päätelmän voi tehdä, että jokainen hankaluus kohdistaa meidän energioitamme johonkin tiettyyn asiaan, ja sillä taas on merkitystä elämällemme. Ja ellei vaikutus ehdi vielä tähän elämään, se ilmenee jossain muussa elämässä.

Mutta usein me voimme tarttua asiaan heti. Kun lähtee kävelylle, on hyvä heti alussa, kun on vielä virkeä, kokeilla ovatko nivelet ja lihakset ja etenkin lantion alue joustava. Ja jos huomaa jonkin jäykkyyden, sitä on hyvä alkaa heti purkaa ja pehmentää pienillä kävelyliikkeen ja rytmin muutoksilla.

Karman sulattaminen

Usein kuulee ihmisten toivovan, että karmaa poistuisi tai sulaisi pois. Mikäs sinä, mutta ajatelkaapa tätä. Lantiossa jokin lihas on jäykistynyt. Nyt pyydät henkisesti, että se avautuu ja pehmenee, ja niin voi todella tapahtua. 

Mutta nyt tulee kaksi mahdollisuutta. Huonossa tilanteessa jäykkyyden antama opetus ei tulekaan käytyä läpi, ja sen seurauksena yksi karma tosin poistuu, mutta voi harmi: tilalle nousee toista karmaa, joka johtuu siitä, että tuo jäykkyys ei saanut riittävästi huomiota edellisessä elämässä.

Siksi hyvä opetus on: käyn auliisti läpi kaikki karmalliset tilanteeni. Silloin seuraavat elämät ovat huomattavasti helpompia.

Toinen puoli asiaa taas on, että ei kannata myöskään väkisin puskea jonkin asian läpi, silloin kun se tunnu onnistuvan. Silloin voi aivan hyvin jättää asian seuraavaan inkarnaatioon selvitettäväksi, eli jättää sen karman haltuun.

Karma ei enää ole mikään rangaistus kuten esikristillisinä aikoina, vaan se on korkeaa jumalallista viisautta, jonka mukaan meitä ohjataan elämästä elämään. Karma on elämänkoulua, joka antaa meille mahdollisuuden oppia juuri niitä asioita, jotka kulloinkin ovat tärkeimpiä. Joku asia on saattanut jäädä jälkeen, jotain asiaa taas on hyvä vahvistaa jotain tulevaisuuden elämää varten.

Siksi, mitä auliimpi olen ottamaan vastaan ja suorittamaan karman osoittamia tehtäviä, sitä enemmän ja sitä innokkaammin enkelit voivat minua auttaa. Ja he todella tahtovat auttaa. Ja voit itse tuumailla, miten suuri ero on auttaa nyrpeää ja vastahakoista ihmistä, tai innokasta ja vastaanottavaista!

Meidän vapauteemme kuuluu saada täysin vapaasti valita kumpi tahansa, mutta sillä on suuri merkitys tulevaisuudelle.

Ja jos jos nyt alat ihmetellä, miksi tätä karman opetusta ei ole annettu aikaisemmin, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on suhteellisen monimutkaista. Yleensä meille opetetaan henkisiä asioita niin, että sanotaan, että asia on näin. Ja kun se kerran on näin, se ei voi olla toisin.

Matkalla korkeampaan tietoisuuteen

Mutta tosiasiassa lähes kaikki henkisten lakien käytännön sovellutukset ovat ainakin kaksisuuntaisia. On hyvä olla avoin karman vastaanottamiselle. Mutta toiselle ihmiselle voi olla tärkeää yhdessä elämässä kapinoida kaikin voimin karmaa vastaan. Se voi vahvistaa hänessä jotain sellaista puolta, joka ei muuten olisi voinut kehittyä.

Ja palataan takaisin kävelyyn. Tunnustele siis alussa mahdollisia kireitä tai tukkeutuneita kohtia kehossasi ja käytä mielikuvitasti osataksesi tehdä sellaisia liikkeitä tai aivan pienenpieni liikkeiden muutoksia, jotka purkavat näitä kehoon jähmettyneitä energioita. Se on jo karmallista työtä, tosin yksinkertaista, mutta sellaista, jota me opimme yhä enemmän tekemään. Meille on jopa avautumassa karmallinen selvänäköisyys, joka antaa meille aavistuksen siitä, miten tekomme merkitsevät tulevaisuudelle.

Rakkaudella
Matti

PS. Hyvyyden voima -meditaatio on nyt äänitetty. Se on oikein hyvä vahvistava ja tasapainottava äänite, joka luonnollisesti avaa korkeampia yhteyksiä. Verkkokaupasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kävely, karma, karman parantaminen

Karma ja enkelit

Torstai 5.12.2013 klo 19:40 - Matti Kuusela

Ajattelemme helposti karman koskevan vain meitä ihmisiä, mutta henkinen tutkimus kertoo, että meidän karmassamme ovat mukana myös kaikki enkelikunnat, alimmista korkeimpiin. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaisen ihmisen elämässä on syvässä kehitysyhteydessä paitsi koko ihmiskuntaan, myös koko meidän aurinkokuntaamme ja suuriin tähtimaailmoihin saakka.

Kun ihminen kuolee eli jättää fyysisen ruumiinsa, niin vähitellen häneen kiinnittynyt eetteriruumis alkaa hajota ja siiheb sisältyvät ajatukset elävöityvät jälleen. Silloin ihmistä lähinnän olevat enkelitolennot, enkelit, arkkienkelit ja suurenkelit, ottavat vastaan nämä ajatukset niin, että Rudolf Steinerin sanoin "enkelit, arkkienkelit ja suurenkelit ottavat vastaan ihmisen kohtalonkudelman".

enkeli_burne-jones.jpg

Nyt joudun hypähtämään tästä nopeasti eteenpäin, ja edelleen Steinerin 4. heinäkuuta 1924 pitämää esitelmää seuraten voimme todeta, että seuraavalle enkelikunnalle, jonka enkeleitä voimme nimittää esimerkiksi Voimiksi, Hyveiksi ja Viisauksiksi, ihmisten elämä maan päällä merkitsee hyvin paljon. Nämä suuret enkeliolennot, jotka ovat tekemisissä erityisesti kaiken luonnon kannsa, ovat läheisessä yhteydessä ihmisten astraalikehoihin tai sielullisuuteen heidän kuoltuaan. Steinerin sanoin näille enkeliolennoille ihmisen elämän oikeudenmukaiset seuraukset antavat olemuksensa. 

Sen voisi sanoa myös niin, että se, mikä vapautuu ihmisten astraalikehoista heidän kuolemansa jälkeen ja mikä siinä on ollut korkeammassa merkityksessä oikeaa, se olennoituu kosmoksen astraalitunnossa näissä korkeissa enkeliolennoissa, joita toisilla nimillä voimma nimittää myös elämänhengiksi, voimanhengiksi ja viisaudenhengiksi.

Ja vielä korkeammalle yltävät ihmiset teot sen perusteella mitä hän elämässään on tahtonut ja mitä hän on ollut tekemässä. Kaikkein korkeimmat enkeliolennot, tahdonhenget, kerubit ja serafit, ottavat nyt ihmisten oikeudenmukaisiksi muunnetut teot oman toimintansa piiriin niin, että heidän maapäällisen elämänsä teot syntyvät uudelleen näiden enkeleiden piirissä, heidän olemuksellisina tekoinaan.

Näin ihmisen maallisen elämän oikeudenmukaiset seuraukset ajatuksista aina tekoihin saakka kulkevat enkelikuntien kautta koko kosmokseen, kaikkien sen olentojen hyödyksi ja käyttöön.

Tämän voi mielellään kuvitella vielä niin, että ihmisen yläpuolella on yhdeksän enkelien piiriä, joihin hänen kuoleman jälkeen vapautuvat tekonsa yltävät ja jotka enkelien käsitteleminä yltävät maailmankaikkeuteen ravitsevina voimina.

Jo kaksikin ihmistä...

Edellinen oli luonnollisesti vaikeaa ellei ole aiemmin paljoakaan miettinyt enkelimaailmoja. Kirjastani Enkelit kanssamme löytyy perustietoja enkelikunnista ja heidän suhteestaan ihmiseen, joten kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Edellä kuvattuja enkeleiden ja ihmisen kohtalon yhteyksiä Steiner kuvaa esitelmässään pitkään, joten tässä riittää hyvin jos saa jonkinlaisen yleisvaikutelman siitä, miten ihmisen teot eivät jää vain hänen omaan piiriinsä, jossa ne sitten katoavat vähitellen, vaan kaikki se mikä ihmisen toiminnassa on ollut hedelmällistä, laajenee todellakin enkelimaailmoihin ja sieltä eteenpäin. Mitään ei mene maailmankaikkeuden kehityksessä hukkaan.

Hieman edellisten jälkeen Steiner jatkaa:

"Huomatkaa näiden sanojen paino, rakkaat ystävät. Yksityinen ihminen kokee kohtalonsa. Mutta kun jo kaksikin ihmistä toimii yhdessä, syntyy muuta kuin näiden kummankin kohtalon toteutuminen. Kahden ihmisen suhteessa syntyy sellaista, mikä on enemmän kuin kummankin kokemukset yksilöinä."

3 kommenttia . Avainsanat: karma, enkelit, hierarkiat, kuolema

Karman parantamisesta

Torstai 5.12.2013 klo 0:08 - Matti Kuusela

Ystäväni Markku Maula on suomentanut Estelle Isaacsonilta kirjoituksen Karman parantamisesta. Se ilmestyi Starlight -nettilehdessä Advent 2012. Estelle on yksi kaikkein ilahduttavimpia uusi henkisiä kirjoittajia. Hän on jo monelle tuttu toistaiseksi suomentamattomasta Maria Magdaleena -kirjasarjastaan "Maria Magdaleenan silmin", jossa tulee olemaan kolme osaa. Niistä kaksi on jo ilmestynyt.

Karma-kirjoituksessaan Estelle puhuu siitä, miten meidän enkelimme kantaa meidän jokaisen karmallista haavaa tai karmallista kuormaa. Mutta me voimme keskustella sisäisesti hänen kanssaan sen vapauttamisesta, sillä kun tuo karman haava on parantunut eikä enkelin tarvitse enää kantaa sitä meidän puolestamme, hän vapautuu korkeampiin tehtäviin.

Karman kuormat ovat kuitenkin niin suuria, ettei meistä monellakaan ole mahdollisuuksia ottaa niitä kaikkia kannettavaksemme yhdessä inkarnaatiossa. Ja onhan asialla Rudolf Steinerin mukaan myös toinen puoli: tulevaisuuden karma. Se on karman opetusta, joka ei ole peräisin menneisyydestä vaan tulevaisuudesta. Se on voimien kasvattamista jotain tulevaisuuden elämää varten, mahdollisesti elämää, jossa meillä on mahdollisuus ottaa samanaikaisesti käyttöömme runsaasti niitä kykyjä, joita olemme jo eri aikoina kehittäneet.

Kristus ja karma

Estelle mainitsee siitä, miten Kristus on nykyaikana karman herra. Se merkitsee käytännössä, että karma on kaikkein viisainta, rakastavinta ja mielekkäintä opastusta, jota ihminen suinkin voi saada kehitystään varten. Siksi ei ole mielekästä toivoa karmasta vapautumista. Sen sijaan voimme kyllä keskustella enkelin kanssa siitä, miten nämä oppitunnit on kaikkein onnekkainta hoitaa.

Tässä tulemme kohtaan, jonka ymmärtäminen on vaativaa, tai jota itse en vielä ole oikein koskaan käsittänyt: Kristus otti kantaakseen meidän kaikkien karman.

Yksi portti tähän ihmiskunnan karman kantamiseen on se, että ihmiskunta - tai jotkut ihmiset ihmiskunnan edustajina - tuomitsivat hänet kuolemaan. Siksi hän nyt voi ottaa kantaakseen meidän vikamme ja ohjauksemme.

Mutta on mentävä vielä syvemmälle. Kristus jumalallisen luovan Sanan välittäjänä on kosmisesti jo ollut ihmiskunnan ja maan ohjaajana alusta saakka, aina siitä alfasta, joka merkitsee maan ja aurinkokuntamme ensimmäistä inkarnaatiota. Siksi hän on meistä myös vastuussa. Tähän vastuuseen liittyy se erityisen dramaattinen seikka, että meille luotiin samalla vapaus, jonka toteuttamisessa olivat mukana nämä Kristuksen rinnalla Golgatalle riippuneet ryövärit, henkisesti Lusifer ja Ahriman. Juuri tämä vapauden luominen ihmiskunnalle tekee kaiken niin monimutkaiseksi. Yksi sen seurauksia on, että Kristuksen oli Kristus Jeesuksena tultava alas maan päälle henkilökohtaisesti, ottamaan vastuulleen ja kantaakseen jokaisen yksilöllisen ihmisen karmaa, sillä teko ei olisi (kosmisesti) täydelllinen, jos ainoakin ihminen jäisi siitä syrjään.

Usein puhutaan Kristuksen uhrista, mutta se ei ole enää oikein hyvä ilmaisu. Kristuksen teko maan ja ihmiskunnan ja luonnollisesti oman luomuksensa ohjaamiseksi ei ollut mitään antautumista sokeiden maailmanvoimien valtaan, vaan se oli tietoinen teko maailmankaikkeuden kehityksen puolesta. Siksi voidaankin sanoa, että uhri on oikeassa merkityksessään pyhä teko, pyhä ja tietoinen teko kehityksen puolesta.

Siksi uhri ei ole niinkään luopumista jostain, vaan päinvastoin kaiken tarpeellisen tiedostamisen keskittämistä siihen, mikä on tehtävä, siihen mikä tarpeellista. Se ei tarkoita, että tuo kaikki olisi helppoa, mutta oikea uhri ei näin ole sellaista, mitä meidän olisi katsottava sivusta syyllistyneinä, vaan todellinen uhri, todellinen pyhä teko on sellainen jota me voimme katsoa sydän täynnä arvostusta, rakkautta ja kiitollisuutta, tuntien itsemme vapaiksi, ei sidotuiksi.

Kristus voi olla todellinen karman herra juuri sen takia, että hän Golgatan teollaan ei sitonut meitä, vaan hän teki oman tekonsa tietoisesti, siten jättäen meidät vapaiksi. Ja kun hän jättää meidät vapaaksi - kulkemaan oman karmamme tietä tai seuraamaan häntä - silloin hän on myös vapaa olemaan todellinen karman herra. 

Enkelit ja karma

Myös ajatuksia enkelien suhteesta karmaan on hyvä
tuulettaa. Jos meidän uskontomme suuntautuuenkeli_-_gaddi.jpg henkiseen maailmaan, niin enkeleiden henkinen innostus ja uskonto suuntautuu kohti ihmiskuntaa, sillä ihmiskunta on juuri suuren kosminen uudistumisen avainkohdassa. 

Estelle kirjoittaa:

"Enkelit, ylös kohoavine parvineen avautumassa jumaluudelle, ovat olemassa palvellakseen sinua ja rakastaakseen sinua. He eivät tuomitse sinua. Kaukana siitä, he tahtovat kantaa karmaasi, kunnes voit kantaa sitä itse. He ovat pyhässä kunnioituksessa sinua kohtaan, sillä sinä teitä päätöksen ja uhrina tulla Maahan."

Ja sitten Estelle jatkaa niistä kivuista, joita me tunnemme:

"Sinun sielusi haluaa puhdistaa itsensä. Sielusi ja enkelisi työskentelevät yhdessä tuodakseen sinulle täsmälleen ne kokemukset, jotka tarvitset, jotta voit herätä. Jos antaudut syyllisyyden, vihan, pelon tai ahdistuksen valtaan, niin luovutat vain enemmän valtaa alemmalle luonnollesi - sillä pimeät olennot, jotka viettelevät alempaa luontoasi, ruokkivat itseään sellaisilla kielteisillä tunteilla ja ajatuksille.

Parantaaksesi karmasi sinun täytyy kohdata nämä haasteelliset tunteet. Sinun tulee luoda läsnäolosi niihin täysin ja olla halukas katsomaan niitä olosuhteita, johin olet langennut, ja myöntää: Minä loin tämän.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karma, parantuminen, Kristus, enkelit

Kohtalosta ja kohtaamisesta vapauteen

Torstai 31.10.2013 klo 1:30 - Matti Kuusela

Useinkaan emme tule koko syvyydessään ajatelleeksi sitä, mitä tärkeitä maanpäälliset elämät meille ovat. Luonnollisesti tämä on yhteydessä jälleensyntymisen ymmärtämiseen. Elämme täällä maan päällä ja sitten elämme toisen elämän aineettomassa maailmassa ja nämä kaksi elämää ovat voimakkaassa vuorovaikutuksessa keskenään. Me tuomme henkisestä maailmasta jatkuvasti uusia ideoita ja virikkeitä ja tehtäviä tänne maan päälle ja toteutamme niitä parhaamme mukaan, vaikka helppoa se ole, koska me vielä toistaiseksi hyvin pitkälle unohdamme sen, mitä tulimme tänne tekemään.

Tuolla unohtamisella on oma merkityksensä: se opettaa meitä näkemään, mitä tämä maailma meiltä kaipaa ja odottaa. Ja mitä mahdollisuuksia meillä on toteuttaa itseämme juuri täällä.

Mutta myös tällä maisella elämällä on oma merkityksensä henkisen maailman suhteen. Aika moni on tietoinen siitä, että siirryttyämme henkiseen maailmaan kuoleman jälkeen me käymme läpi menneen elämämme kokemukset niin omalta kuin lähimmäistemmekin kannalta. Nämä kokemukset ovat niitä, jotka auttavat meitä oppimaan uutta ja kehittymään eteenpäin.

Kohtaamiset

Juuri ihmisten kohtaamiselle maanpäällinen elämä on erityisen tärkeä. Jokainen uusi elämä tuo meilleomenenkukka_pysty_300.jpg uutta aineistoa käsiteltäväksi henkisessä maailmassa. Joka kerran ruumiistuessamme muodostuu uutta kohtaloa. 

Nyt me kaikki olemme inkarnoituneet maisiin elämiin jo niin usein, että emme ylipäätään kohtaa ainoatakaan ihmistä, jonka kanssa emme jo olisi kokeneet jotain aikaisemmissa elämissä. Ja yhä enemmän on myös ihmisiä - yleensä nuorempia - jotka tunnistavat aikaisemmista elämistään useitakin tässä elämässä kohtaamiaan ihmisiä.

Toistemme kohtaaminen täällä aistimaailmassa vaikuttaa niin, että nämä ihmiset tulevat meille todellisemmiksi myös henkisessä maailmassa. Ilman maallisia kokemuksia henkisessä maailmassa ei voi helposti muodostua pysyviä suhteita, koska vasta maalliset elämät liittävät ihmiset läheisesti yhteen ja tuovat heidät uusiin kosketuksiin keskenään seuraavissa elämissä.

Aikaisemmin ihmise ovat inkarnoituneet enemmän ryhmittäin. Nyt näyttää siltä, että omien henkilökohtaiset harrastusten pohjalta syntyy uusia ryhmiä, ja jossain tapauksissa ihminen voi kohdata täällä useampiakin ryhmiä, joiden kanssa hän on ollut kosketuksissa aikaisemmissa elämissä.

Hioutuminen

Meidän aikanamme tarvitaan yhä enemmän sellaista tutustumista toisten ihmisten kanssa, jossa vähin erin vaistomaisesti nousee se, mitä on kokenut heidän kanssaan aikaisemmissa elämissä. Se opettaa meitä hioutumaan keskenämme, ja on hyvä tietää ja muistuttaa itselleen, että me todella tarvitsemme tuota hioutumista.

Ja on hyvä tulla yhä enemmän tietoiseksi myös siitä, että antaa tuon hioutumisen tapahtua vapaaehtoiseksi. Vaikeissa tilanteissa on hyvä muistuttaa itselleen, että minulla on vapaus päättä omasta puolestani, mitä teen!

Steiner huomauttaa, että vain pidempiaikaiset suhteet, joissa aikaisempien elämien jälkivaikutukset alkavat nousta esiin, vaikka vielä vaistomaisesti ja tiedottomasti, vahvistuu meidän nuorin sielunalueemme, tietoisuussielu. Ja tietoisuussielun lujuutta me tarvitsemme siihen, että meidän korkeampi minämme voi muodostua.

Kun tietoisuussielu vahvistuu esimerkiksi rakkauden, hyväksymisen, kestävyyden, anteeksiantamisen ja muiden hyvien ominaisuuksien voimasta, siitä kehittyy kuin se läpinäkyvä ja puhdas malja, Maria meissä, joka kykenee ottamaan vastaan enkelimme ja hänen ohjaamansa korkeamman minämme. Ja kun olemme korkeamman minämme kokonaan omaksuneet, vapautamme samalla oman suojelusenkelimme - silloin meidän on itse ohjattava itseämme elämästä toiseen, kuten enkelimme nyt tekee. Mutta tuohon kuluu vielä aikaa, ja silti se aika on tulossa ja siihenkin on hyvä hiljalleen valmistautua, ensin lähinnä ideana.

Vaativuus

Keskinäisen ymmärryksen kehittäminen on myös vaativaa, koska on yhä tärkeämpää, että ihmiset kohottavat sisimmässään esiin sen, mitä heissä piilee karmallisesti. Joskus nämä karmalliset yhteydet voivat olla hyvinkin rajua. Omien asiakkaitteni piirissä on paljon tapauksia, joissa ihminen on ollut parantaja, jota kyseisen kylän yhteisö ei ole hyväksynyt ja hän on sen takia kohdannut kuolemansa.

Mutta suinkaan näin voimakkaita kohtaamisia ei aina ole, vaan usein ihmiset inkarnoituvat myös samojen sukujen piirissä niin, että kaikki mahdolliset vaihtoehdet siitä, kuka on kenenkin puoliso tai lapsi, lastenlapsi tai isovanhempi, tulee käydyksi läpi.

Myös työpaikkoja kannattaa katsella sillä silmällä, että ne saattavat olla itselle karmallisia yhteisöjä, karmallisten voimien tasoituspaikkoja.

Nykyään yhä tärkeämpää on yksittäisten ihmisten välisen ymmärryksen kehittäminen. Me vapaudumme sukujen ja muiden yhteisöjen hallinnasta ja muodostamme jokainen yhä enemmän oman yksilöllisyytemme, aivan kuin oman henkisen lajimme.

Hankalissa elämäntilanteissa voi kysyä, miten voin olla vapaa, kun niin monet tehtävät ja vaatimukset tai odotukset painavat?

Hyvä harjoitus tässä on kuvitella aina raskaalta tuntuvien tehtävien kohdalla, että teen se vapaaehtoisesti. Vain harvoin kukaan todella pakottaa johonkin tekoon. Teen nyt vapaasti sen, mitä aikaisemmin kuvittelin tekeväni pakosta tai välttämättömyydestä.

Tämä oli siis harjoitus. Se auttaa itse elämän kautta ymmärtämään, missä suhteessa vapaus ja välttämättömyys tai pakko ovat keskenään.

Aivan kuin korkeampana akordina edellisen ajatuksen jälkeen voi tulla seuraava:

"Miten voi oppia tekemään oikein, ellen ole vapaa?"

Tai sitä voi hieman tarkentaa:

"Miten voin kyetä tekemään oikein, ellen ole siihen - sisäisesti - vapaa?"

Rakkaudella
Matti 

4 kommenttia . Avainsanat: ihmiskohtaaminen, karma, ihmissuhteet, vapaus, korkeampi minä, enkeli

Jahve, Kristus ja Minä Olen

Lauantai 1.12.2012 klo 21:34 - Matti Kuusela

Lueskelin uusinta Starlight-verkkolehteä ja sen kirjoituksia Mikaelista ja Sofiasta, ja tajusin äkkiä, että olen aina ajatellut Vanhaa ja Uutta testamenttia paljon erilisemmiksi kuin ne ovatkaan. Olin ajatellut Vanhaa testamenttia selkeästi juutalaisten oman kansanhengen, Jahven, kirjana ja Uutta testamenttia Kristuksen kirjana, mutta ne lomittuvat silti toisiinsa, uusi kasvaa voimakkaasti jo vanhassa.

Ehkä hämmästytän sinua puhumalla näin tarkasti Vanhasta testamentista, mutta sehän ei ole henkisesti vain jollekiin piirille kuuluva kirja, vaan se on koko ihmiskunnan yhteistä henkistä perintöä. Jos onnistumme ohittamaan liian subjektiiviset uskonnolliset väritykset, raamatusta avautuu mahtavia ja objektiivisia näköaloja.

Jeremia

Niin, profeetta Jeremiaalta löytyy
kohta (31, 33-34): Vaan tämäjahve.jpg on
se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä."

Ensinnäkin, kuka on tämä Herra, joka puhuu itsestään. Ensin ajattelee aivan luonnostaan, että Vanhan testamentin herra on Jahve, mutta kun katsoo tuota katkelmaa tarkemmin, niin puhuja on selvästi Kristus. Uuden testamentin Kristus-viesti on vahvana jo Vanhan testamentin sisällä.

"Herra" puhuu siitä, miten vanhan testamentin ulkoapäin annetut henkiset käskyt onkin tulevana aikana, eli jo meidän aikanamme kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen. Tässä meidän on ymmärrettävä "Israel" koko ihmiskuntana. Kun vielä Vanhan testamentin aikana ihmiskuntaa oli opetettava ulkoapäin, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin nyt tämä "herra" kertoo, että opetuksensa ovat kohdattavissa suoraan jokaisen ihmisen sydämestä, hänen omassa sisimmässään, hänen omassatunnossaan - ehkäpä enkelien välittäminä.

Minä olen

"Ja niin minä olen heidän jumalansa." Kohtaamme tuon meidän aikanamme niin voimakkaasti henkistyneen lauseen Minä Olen. Vanhan testamentin mielessä Minä Olen on juuri Jahve, muodonhenkien eli elohimin arvoinen jumalolento, joka lahjoitti ihmiskunnalle minuuden kipinän jo Atlantiksen aikoina, mutta aivan selvästi tuosta lauseesta kuultaa jo se, minkä takia se on niin voimakkaasti noussut esiin meidän aikanamme. Se on Kristuksen puhetta, se on Kristuksen puhetta nyt hänen uuden tulemisensa aikana. 

Samalla se tarkoittaa, että kaikkein tosin ja henkisin meissä on oleellisesti Kristuksen puhetta meissä.

Vanhan testamentin profeettojen aikana tuo Minä olen -henki eli Kristus ei vielä ollut laskeutunut omaan fyysiseen Jeesus-kehoonsa, vaan silloin hän puhui Jahven kautta, tuon suuren olennon, jolla oli hyvin voimakas suhde Israelin kansaan.

Muistamme miten Moosekselle puhui paljon aikaisemmin erämaavaelluksen aikana jumala palavasta pensaasta. Siihen aikaan Kristus oli jo niin lähellä ihmiskuntaa, että hän saattoi puhua luonnonelementtien ja etenkin tulen kautta. Jahve on voimakkaasti myös luonnon jumala, ja silloinkin Kristus ilmestyi tulena tässä "pensaassa" hänen välityksellään. 

Ja juuri silloin Kristus käytti itsestään nimitystä "Minä olen se, joka Minä olen". Siinä tuo kursivoitu minä ei tarkoita alempaa minää tai egoa, vaan se tarkoittaa, että hän kertoo olevansa se henkinen voima, joka tuo ihmisille hänen alempaan minäänsä korkeamman kosmisen minän voiman, mahdollisuuden muuntua korkeammaksi minäksi.

Jahve - Kristus

Kun Jahve antoi ihmiskunnalle sen ensimmäinen minuusvoiman Atlantiksen kaukaisen ajan puolivälissä, Kristus oli sen taustalla. Mutta nyt Mooseksen ja Jeremian aikoina Kristus vielä yksityisen ihmisen ulkopuolelta koettavana herrana kertoo, miten tulee aika, jolloin minuuden voima on jokaisen omassa sisäisyydessä.

Silloin ihminen voi edelleen lukea niitä varsin yksinkertaisia henkisiä lakeja, joita Kristuksen ohjauksesta kirjoitettiin kivitauluun Jahven välityksellä, ja hän voi kuunnella opetuksia, mutta se voima, joka kertoo mikä varsinaisesti on totta, on hänen omassa sydämessään. Se ei enää ole siinä, mitä joku toinen sanoo, vaan hänen omassa sisäisyydessään, enkelin välittämänä Kristus-puheena, joka voi ilmetä hänelle myös joko enkelipuheena tai korkeamman itsen puheena.

Tuntekaa herra

Jeremiaan välittämä puhe herran tuntemisesta tarkoittaa varsinaisesti Kristuksen tuntemista. Kristuksen tuntemus ei olennaisesti välity tuon "toisen" opetuksen kautta, jossa tunteminen tarkoittaa annettua tietoa, vaan se välittyy tuon tuntemisen kautta, jossa kaikki jo sisäisen tietonsa ja viisautensa puolesta tuntevat herran eli Kristuksen.

Ymmärtääkseni tässä onkin alkutekstissä kaksi eri verbiä, jotka on käännetty samaksi tuntemiseksi. Ensimmäinen tarkoittaa ulkoisen tiedon välittämistä, toinen sitä sisäistä tietoa, joka jokaisella jo on.

Lainauksen loppuosassa puhutaan karmasta ja anteeksinnosta, siitä miten ne muuntuvat Kristuksen toimesta, Golgatan mysteerin  jälkeen. Siitä ehkä lisää ensi kerralla.

En kuitenkaan malta olla lisäämättä, että aina se korkein, minkä jostain asiasta voimme oivaltaa, on samalla Kristuksen puhetta meissä. Silloin kun me yksilöllisyydellämme yllämme kaikkein parhaimpaan, mihin kykenemme, silloin me liitymme siihen, mitä Kristus korkeamman kosmisen totuuden tuojana lausuu.

Tämä on juuri sisäinen viesti siinä lähestyskäskyssä, jonka Kristus antaa Maria Magdaleenalla pääsiäisaamun haudalla: Kertokaa veljilleni, että minä olen ylösnoussut!

Se siis tarkoittaa, että tuosta hetkestä lähtien - Kristuksen ihmiseksi tulemisen ja ihmiselämän kautta kulkemisen kautta - Kristuksen kosminen minävoima on tullut jokaisen ihmisen kuultavaksi nyt hänen omassa sisimmässään!

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeremia, Vanha testamentti, enkelin puhe, käskyt, Minä olen se joka minä olen, Uusi testamentti, Herra, Kristus, karma

Mars, Venus, Hollola ja helkajuhla

Maanantai 23.5.2011 klo 14:35 - Matti Kuusela

Hei taas,

Kuten Astrosofisessa kalenterissa on tarkemmin kerrottu, tänään voi tapahtua yllättäviä asioita useaankin suuntaan, sillä Venus ja Marsi ovat konjunktiossa. Venuksen rakkaudenvoimat ja Marsin uudistusvoimat voivat nostaa esiin asioita, jotka kannattaa huomata. Onko jotain ollut unohtumassa? Palaako elämääni jotain mikä on jäänyt kesken? Onko elämässäni jotain hyvää, mitä en ole oivaltanut ottaa vastaan?

 

Hollolan seminaari

Viime lauantain Hollolan seminaarin kolme tuntia sujahtivat ainakin minulta tosi nopeasti. Aloitusteemaksi avautui helluntai, joka on nyt ollut voimakkaasti esillä jo pidempäänkin. Helluntain tulenliekit puhuvat jokaisen ihmisen ainutlaatuisen yksilöllisyyden tärkeydestä. Meidän ei tule piilottaa tultamme vakan alle, sillä totuus on nyt jokaisessa ihmisessä itsessään. Me voimme etsiä omaa totuuttamme oppimalla kuulemaan toisia, mutta lopullinen totuus on minässä, tai Kristuksessa minussa.

Meidän on vaikea ymmärtää
Kristuksen olemusta, koska
meillä ihmisillä onhollolan_kirkko_220.jpg varsinainen tietoisuus kehittymässä vasta minuudessamme, ja siinäkin vielä vaillinaisesti. Mutta Kristuksella tuo tietoisuus on kaikilla olemuksellisuuden seitsemällä tasolla, tai plejadilaisen opetuksen mukaan hän on tietoinen kaikissa yhdeksässä ulottuvuudessa. Siksipä meidän ei tarvitse kinastella keskenämme (tai henkisten liikkeiden kesken) siitä mikä kuva Kristuksesta on se ainoa oikea.

Kristuksen ymmärtäminen meissä pohjautuu Mariaan meissä, siis naiselliseen puoleen. Voidaksemme todella päästä Kristus-kokemuksen hartauteen meidän on oltava tuttuja myös sen polariteetin, majesteettisuuden, kanssa.

 

Suomen kadonnut historia

Majesteettisuudesta kasvoi yhteys Suomen kadonneeseen historiaan. Jos tahdomme päästä yhteyteen kanteletar-suomalaiseen sielunherkkyyteen, uskon että meidän on löydettävä yhteys myös Suomen historiaan, joka on ihmeellisellä tavalla ollut satoja vuosia kadoksissa.

Kaikissa naapurimaissamme on tietoja Suomen menneistä kuninkaista ja kuningaskunnista. Vain meillä Suomessa tuo tieto puuttuu. Sellainenkin tieto on nyt tullut esiin, että Novgorodia (ja sen perillistä Venäjää) eivät perustaneetkaan ruotsalaiset viikingit, vaan Rurik oli suomalainen (tai karjalainen) sukuaan. Katariina Suuri vain peukaloi tietoja, koska siihen aikaan viikingit kuulostivat paremmalta kuin suomalaiset.

Hollola oli hyvä paikka puhua suomalaisuudesta ja hämäläisyydestä ja Tavastian valtakunnasta sekä muinaisen Tavastian valtakunnan lipun kolmesta pallosta. Palataan näihin palloihin hieman myöhemmin.

Hämäläisyyden jonkinlainen menneisyyden aatelisuus nousi energiana erittäin voimakkaasti esiin Hollolan keskiaikaisessa kivikirkossa, joka oli aivan kurssipaikkamme, Hollolan vanhan kunnantuvan vieressä.

Kirkon tuntuma oli hyvin ylevä ja hereinen ja pidin siitä kovasti. Usein keskiajalta peräisin olevat kivikirkkomme jotenkin energioiltaan nukkuvat, mutta Hollolan kirkko ei. Hollolan koko vanha keskusta on hämmästyttävällä tavalla jäänyt syrjään modernisoinnin varjopuolista, mutta siitä huolimatta säilyttänyt ja kehittänyt eteenpäin upealla tavalla vanhaa henkisyyttä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: karmallinen perhe, Hollola, helluntai

Jouluyön mietteitä

Lauantai 25.12.2010 klo 5:41 - Matti Kuusela

Eilen, jouluiltana, olin Sinikan kanssa äitini ja sisarieni luona Hyvinkäällä. Myös enoni Tauno kävi siellä iltapäivällä.

Mielessäni iloitsi kovasti siitä uudistuneesta perinteestä, joka saa ihmiset niin luontaisesti käymään jouluaattona haudoilla viemässä kynttilöitä. Ei sillä itselleni nyt niin merkitystä ole, mutta on ihmeellistä kokea se henkisyyden ja sisäisyyden valo, joka tuosta uudistuneesta tavasta loistaa.

Ihmeellistä on se, että tuo kynttilöiden vienti on ihmisten aivan oma tapa. Sitä ei ole missään virallisesti suositeltu eikä opetettu, ei kehotettu. Hyvinkään vanhalla hautausmaalla erityisen koskettava paikka on joka joulu ollut uurnahautojen yhteiskynttiläpaikka, joka on aina täynnä kynttilöitä. Sen yhteyteen olen jouluisin laittanut oman kynttilänikin kaikille niille sieluille ja hengille, joille ei ole omaa henkilökohtaista kynttilää. Koen aina, miten suuri määrä henkisiä olentoja viipyy tuossa valoloisteessa.

Rudolf Steiner

Miten piti kirjoittaa aivan muusta, nimittäin ihmisen henkisestä tiedosta. Mutta toinen aihe nousee nyt voimakkaasti esiin: Rudolf Steiner.

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten nuorena lukiolaisena matkustin kaverini Lepan kanssa Hyvinkäältä Helsinkiin etsimään henkistä kirjallisuutta. Kun sitä nykyisin on yleisissä kirjastoissa sadoittain ja ehkä tuhansittain, oli niitä tuolloin muistaakseni kolme: kaksi ufokirjaa ja Blavatskyn Teosofian avain.

Astuimme tuolloin Rickhardinkadulla olevan Helsingin pääkirjaston upeaan saliin. Seisahduin, käännyin vasemmalle, ojensin käteni hyllylle ja katsoin kirjaa: se oli Rudolf Steinerin Antroposofinen hengentiede pääpiirteittäin.

Niin paljon ja laajalti kuin sitten olen elämässäni henkistä kirjallisuutta lukenut ja eri henkisiin suuntauksiin tutustunut ja niitä opettanutkin, on Steiner minulle näköjään silti aina se, jonka työhön kaikki yhdistyy.

Monetkaan eivät tiedä, että Rudolf Steinerin aikaisempia inkarnaatioita ovat mm. Aristoteles ja Tuomas Akvinolainen. Aristoteleena hän oli modernin luonnontieteellisen ja selkeän yksilöllisen ajattelun edelläkävijä, oikeastaan sellaisen perustaja ihmiskunnassa.

Klassisen kreikkalaisuuden kadottua eurooppalainen ihmiskunta varsinaisesti omaksui Aristoteleen opetukset vasta keskiajalla, yli tuhat vuotta myöhemmin.

Keskiajalla Tuomas Akvinolainen toi ajattelun selkeyden teologis-henkiseen ajatteluun. Valitettavasti tuo hänen valtava tekonsa on jäänyt vielä toistaiseksi piiloon.

Kun Steiner sata vuotta sitten toi ajattelun selkeyden henkisen tiedon alueelle, on luultavaa ja mitä suurimmin toivottavaa, että se tulee joskus tulevaisuudessa todella ymmärretyksi. Yhtenä omana tehtävänäni koen nyt yhä voimakkaammin Steinerin opetusten muokkaamisen, ei pelkästään suomen kielelle, vaan Suomen enkelikuntien kielellä, sillä tavoin, että se mitä Steinerilla on opetettavaa, tulee todella ymmärrettäväksi meidän niin kalevalaiselle kuin kanteletarlaiselle sielullemme.

Mikä Steinerin opetuksissa on niin merkittävää? Se, että hän oli hengentutkija, joka kykeni itse tutkimaan henkisiä maailmoja. Hän ei milloinkaan opettanut sellaista, mitä hänelle olisivat välittäneet toiset henget, vaan sellaista mitä hän itse oli tutkinut ja varmistanut.

Nyt sata vuotta Steinerin elämän jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että me suomalaiset olemme yhä enemmän valmiita kuuntelemaan sitä, mitä Steiner todella opetti henkisen tiedon yhteyteen astumisesta. Meille virtaa henkistä tietoa yhä enemmän, mutta keinot sen henkilökohtaiseen ymmärtämiseen ja muokkaamiseen ovat vähissä.

Mielestäni me suomalaiset voimme kunnolla ymmärtää henkisiä maailmoja silloin, kun niiden kuvauksessa soi ja aaltoa mukana meidän syvä henkinen luonnonyhteytemme. Siksi myös Steinerin opetukset on muokattava yhdessä Suomen enkeleiden kanssa tulevaisuuden henkisen Suomen (ja tietysti "menneisyys" oikealla tavalla mukana" kielelle. Se on kieltä, josta Kalevalakin puhuu henkisen kanteleen soittona, ihmissielun sointina.

Ihmisen henkinen tieto

Se, mistä nämä henkiset ajatukset tänä yönä lähtivät liikkeelle, oli ajatus siitä, miten helposti me ihmiset vähättälemme omaa tai oman enkelimme henkistä tietoa.

Ihmisyyden suureen karmaan kuuluu se, että kun me tässä maisen elämän koulussa joudumme olemaan hyvin tietämättömiä voidaksemme sen avulla löytää omat voimamme, niin henkisellä puolella kuoleman jälkeen meillä on mahdollisuus erittäin laajaan ja korkeaan tietoon. Ja sitä tietoa meille kantaa meidän enkelimme.

Meidän ihmisten suuri etu on se, että fyysinen maailma kokoaa kaikkien enkelikuntien tiedon. Kun jokainen henkisen maailman asukas joutuu tyytymään siihen tietoon, joka hänelle on oman värähtelytasonsa puolesta saatavissa, ihmiskunnalle on mahdollista maan tuen kautta liittyä esimerkiksi kaikkien enkelikuntien tietoon.

Toki me voimme käsittää siitä vasta vain suunnattoman pienen alueen, mutta silti henkistynyt ihmistieto voi jo nyt olla kosmisesti korkaa ja luovaa.

Olen vuosikymmeniä ihmetellyt, miten on mahdollista, että monilta henkisiltä tahoilta tulleissa ilmoituksissa ei joko puhuta tai tiedetä mitään esimerkiksi jälleensyntymisestä tai että tuo tieto on hyvin osittaista.

Nyt alan yhä syvemmin ymmärtää, että jälleensyntyminen kuuluu niihin henkisten kuntien kaikkein pyhimpiin rakenteisiin, joista muiden kuin suoraan inkarnaatioprosesseissa työskentelevien henkisten olentojen on vaikea saada tietoa. Henkisissä maailmoissa olennot voivat tietää normaalisti vain siitä, minkä parissa he suoraan työskentelevät.

Pyhät inkarnaatioenkelit työskentelevät inkarnoitumisen ja karman parissa, mutta he vähemmän puhuvat siitä. Ja ne, jotka työskentelevät muualla, eivät tiedä.

Meillä ihmisillä sen sijaan on siis mahdollisuus fyysisen todellisuuden ankkurointina tietää suunnattomasti enemmän kuin mitä me varsinaisesti teemme. Tuo tieto on vain jakautunut niin, että se nykyaikana on mahdollista tavoittaa vain kuoleman jälkeen, ja silloinkin enkelimme kantamana.

Mutta jos meillä on jo nyt hyvä suhde enkeliimme, me voimme yhteydestä häneen saavuttaa sellaista syvää tietoa, joka muuten on monille enkeleillekin salattua. Sen edellytyksenä on, että me voimme jo nyt eläessämme saavuttaa jotain siitä, mitä muuten kohtaamme kuoltuamme. Tuo tila on meditaatio, rukous, intuitio, liittyneenä yleiseen henkiseen luottamukseen, myötätuntoon ja rakkauteen.

Tällaista tahtoivat enkelit tänä yönä viestittää.

Muuten ensimmäinen jouluyö on henkisesti yhteydessä kivikuntaan - se liittyy juuri tähän henkisen tiedon heijastukseen maasta.

Joulupäivän jälkeinen yö on yhteydessä kasvikunnan henkisiin voimiin ja tapaninpäivän yö eläinkuntaan: tapani on tallirenki, sanoo vanha kansantieto. Seuraavista öistä myöhemmin.

Toivotan sinulle oikein siunauksellista jouluaikaa, ja kiitos että olet mukana. Asiat, joista nyt puhuimme, ovat erityisen tärkeitä suojelusenkelillesi ja kaikille enkeliolennoille ja henkisille oppaille, jotka työskentelevät kanssasi. Kun henkinen tieto kulkee sinun kauttasi, se antaa enkelillesi mahdollisuuden syventää työskentelyään kanssasi.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: hautakynttilät, Rudolf Steinerin inkarnaatiot, Aristoteles, Tuomas Akvinolainen, enkelit, suojelusenkeli, enkelitieo, karma, henkinen tieto