Matin blogi

Mars, Venus, Hollola ja helkajuhla

Maanantai 23.5.2011 klo 14:35 - Matti Kuusela

Hei taas,

Kuten Astrosofisessa kalenterissa on tarkemmin kerrottu, tänään voi tapahtua yllättäviä asioita useaankin suuntaan, sillä Venus ja Marsi ovat konjunktiossa. Venuksen rakkaudenvoimat ja Marsin uudistusvoimat voivat nostaa esiin asioita, jotka kannattaa huomata. Onko jotain ollut unohtumassa? Palaako elämääni jotain mikä on jäänyt kesken? Onko elämässäni jotain hyvää, mitä en ole oivaltanut ottaa vastaan?

Hollolan seminaari

Viime lauantain Hollolan seminaarin kolme tuntia sujahtivat ainakin minulta tosi nopeasti. Aloitusteemaksi avautui helluntai, joka on nyt ollut voimakkaasti esillä jo pidempäänkin. Helluntain tulenliekit puhuvat jokaisen ihmisen ainutlaatuisen yksilöllisyyden tärkeydestä. Meidän ei tule piilottaa tultamme vakan alle, sillä totuus on nyt jokaisessa ihmisessä itsessään. Me voimme etsiä omaa totuuttamme oppimalla kuulemaan toisia, mutta lopullinen totuus on minässä, tai Kristuksessa minussa.

Meidän on vaikea ymmärtää
Kristuksen olemusta, koska
meillä ihmisillä on varsinainen tietoisuus kehittymässä vasta minuudessamme, ja siinäkin vielä vaillinaisesti. Mutta Kristuksella tuo tietoisuus on kaikilla olemuksellisuuden seitsemällä tasolla, tai plejadilaisen opetuksen mukaan hän on tietoinen kaikissa yhdeksässä ulottuvuudessa. Siksipä meidän ei tarvitse kinastella keskenämme (tai henkisten liikkeiden kesken) siitä mikä kuva Kristuksesta on se ainoa oikea.

Kristuksen ymmärtäminen meissä pohjautuu Mariaan meissä, siis naiselliseen puoleen. Voidaksemme todella päästä Kristus-kokemuksen hartauteen meidän on oltava tuttuja myös sen polariteetin, majesteettisuuden, kanssa.

Suomen kadonnut historia

Majesteettisuudesta kasvoi yhteys Suomen kadonneeseen historiaan. Jos tahdomme päästä yhteyteen kanteletar-suomalaiseen sielunherkkyyteen, uskon että meidän on löydettävä yhteys myös Suomen historiaan, joka on ihmeellisellä tavalla ollut satoja vuosia kadoksissa.

Kaikissa naapurimaissamme on tietoja Suomen menneistä kuninkaista ja kuningaskunnista. Vain meillä Suomessa tuo tieto puuttuu. Sellainenkin tieto on nyt tullut esiin, että Novgorodia (ja sen perillistä Venäjää) eivät perustaneetkaan ruotsalaiset viikingit, vaan Rurik oli suomalainen (tai karjalainen) sukuaan. Katariina Suuri vain peukaloi tietoja, koska siihen aikaan viikingit kuulostivat paremmalta kuin suomalaiset.

Hollola oli hyvä paikka puhua suomalaisuudesta ja hämäläisyydestä ja Tavastian valtakunnasta sekä muinaisen Tavastian valtakunnan lipun kolmesta pallosta. Palataan näihin palloihin hieman myöhemmin.

Hämäläisyyden jonkinlainen menneisyyden aatelisuus nousi energiana erittäin voimakkaasti esiin Hollolan keskiaikaisessa kivikirkossa, joka oli aivan kurssipaikkamme, Hollolan vanhan kunnantuvan vieressä.

Kirkon tuntuma oli hyvin ylevä ja hereinen ja pidin siitä kovasti. Usein keskiajalta peräisin olevat kivikirkkomme jotenkin energioiltaan nukkuvat, mutta Hollolan kirkko ei. Hollolan koko vanha keskusta on hämmästyttävällä tavalla jäänyt syrjään modernisoinnin varjopuolista, mutta siitä huolimatta säilyttänyt ja kehittänyt eteenpäin upealla tavalla vanhaa henkisyyttä.