Matin blogi

Sakramentit ja ihminen

Perjantai 31.7.2015 klo 0:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, viime keskiviikon workshopissa me tutuistumme viimeisenä asiana sakramentteihin. Muistat varmaan sanonnan seitsemän sakramenttia, vaikka esimerkiksi luterilaisessa kirkossa niitä ei niin montaa olekaan. Seitsemällä on kuitenkin oma merkityksensä.

Samoin kirkollisilla toimituksilla on yhteiskunnassamme niin suuri merkitys, että niiden henkistä taustaa on hyvä tuntea, kuuluipa mihin kirkkoon tai millaisen henkisen vakaumuksen piiriin tahansa.

Sakramenttiosuutemme oli siis hyvin lyhyt workshopissamme, koska paljon muuta oli jo keskusteltu ja käyty läpi. Avoin ja vapaa keskustelu on tärkeää, koska viimeistään nyt olen tajunnut sen, että uusia henkisiä asioita on käytävä läpi usein, monesta eri suunnasta ja eri aikoina, jotta ne tulevat todellisuudeksi.

Sakramentit ja Vuorisaarna

Yksi mukavia asioita henkisessä tutkimuksessa on, että eri asiaryhmiä voi asettaa rinnakkain ja vertailla niitä keskenään, jolloin ne alkavat paljastaa useinkin aivan uskomattoman syviä salaisuuksia.

Tämä mahdollisuus perustuu siihen, että jos meillä on jokin todellisuus, joka jäsentyy seitsemään vaiheeseen, niin maailmankaikkeus on muodostunut niin, että kaikki muutkin seitsenjäsennykset ovat ikäänkuin sukua keskenään. "Seitsemän" on pohjimmiltaan henkinen tosiasia. 

Käytännössä tämä seitsenyhteys tarkoittaa, että me voimme tarkastella rinnakkain esimerkiksi ihmisen olemuspuolia, sitä miten ne tulevat esiin Vuorisaarnassa, ja sitä miten sakramentit suhtautuvat niihin. Voimme tutkia miten sakramentit ovat yhteydessä kukin omaan olemuspuoleensa. Ja tarvittaessa voimme luoda näkymän siihen, mitä Vuorisaarnassa tulee esiin samasta kohtaa.

Kaste

Kun seuraamme ihmisen ajallista kehitystä, on ensimmäisenä sakramenttina eli pyhityksenä kaste. Sana sakramentti tulee juuri sanasta pyhä. Se merkitsee henkisenä toimituksena sitä, että maan maailmassa olevilla olennoilla ei enää luonnostaan ole suoraa ja välitöntä yhteyttä henkeen. Se on välttämätöntä ihmisen vapaan kehityksen takia.

Mutta on elämässä on sellaisia käännekohtia, jotka kaipaavat hengen yhteyttä. Ensimmäinen on se, jolloin ihminen on juuri astunut tähän maailmaan fyysisessä ruumiissaan ja häntä ympäröi valtava määrä erilaisia voimia, joihin hänen on tutustuttava.

Silloin kaste lujittaa ihmisen henkistä yhteyttä fyysiseen maailmaan. Se auttaa häntä tulemaan maan piirissä omaksi henkilökohtaiseksi itsekseen. Se on fyysisen ruumiin pyhitys. 

kurjenmiekka.jpg

Konfirmaatio

Toinen pyhä henkinen toimitus on konfirmaatio. Se on yhteydessä elämänvoimaruumiin eli eetteriruumiin avautumiseen. Kaikki tietoisuus rasittaa ihmisen elämänvoimia ja erityisen merkittäväksi tämä sielullisten virikkeiden taakka eetteriruumiille tulee puberteetin herätessä. Silloin eetteriruumiin pyhitys eli liittäminen lujemmin hengen yhteyteen tukee ihmisen sielullisen kehityksen itsenäisyyttä, kaikkine mahdollisine myrskyineen.

Rippi

Konfirmaatio tarkoittaa siis elämänvoimien lujittamista ja harmonisoimista. Rippi taas on askel siitä eteenpäin. Olemme tulleet jo puberteetin sielullisen elämän piiriin, jossa tunteet ja niiden erilaiset aaltoilut ovat aivan toisella tavalla henkilökohtaisia kuin lapselle, jonka sielullista elämää leimaa vielä eräänlainen viattomuus. Hän ei ole vielä samalla lailla vastuussa omista tunteistaan kuin nuori, jonka astraaliruumis tai sieluruumis on herännyt itsenäisesti maailmaan ja nuori etsii teitä itsensä ymmärtämiseen kaikkien sisäisten viettiensä keskellä.

Tässä astraaliruumiin avautumisen vaiheessa rippi tarkoittaa, että luodaan yhteys varttuneeseen minuuteen, ihmisessä olevaan henkiseen voimaan, joka auttaa ihmisen omaa minuutta vapautumaan ja kasvamaan voimassaan ja selkeydessään.

Periaatteessa rippi on mahdollinen sen kautta, että suorittava ihminen toimii tässä pyhässä toimituksessa Kristus-minuuden tuella.

Viini_ehtoollinen.jpg

Ehtoollinen

Ehtoollisessä me tulemme yhteyteen ihmisolemuksen neljännen ja tällä hetkelle korkeimmat tason, minuuden kanssa. Niinkuin meidän on vaikea ymmärtää omaa minuuttamme, yhtä vaikeaa meidän on ymmärtää ehtoollisen todellista ja varsinaista henkistä olemusta, sillä kummankin havaitseminen ja ymmärtäminen edellyttää tosiasiassa sellaista henkisen näkemisen kykyä, jota meillä vielä ei ole.

Hyvin lyhyesti voimma sanoa, että Kristus toi maan päälle kosmisen minuuden, jota on kutsuttu myös makrokosmiseksi minäksi. Ihmisillä oli minuus jumalten lahjana jo aikaisemminkin, mutta se ei ollut vielä itsenäinen. Pappien, kuninkaiden, profeettojen, tietäjien ja muiden viisaiden oli kerrottava ihmisille, mitä jumalat heiltä kulloinkin odottivat.

Tämänkin kyky heikkeni vähitellen, ja se olisi täysin rapistunut, ellei Kristus olisi tuonut henkisen auringon piiristä maahan kosmisen minuuden voimaa, joka antoi jokaiselle yksityiselle ihmisminuudelle jatkuvat ja henkilökohtaisen mahdollisuuden totuuden tietämiseen.

Ehtoollisessa Kristus-minän voima täyttää tai pyhittää ihmisolemuksen aineellisuutta ja fyysisyyttä niin, että keho ihmisminän kotipaikkana puhdistuu ja meidän minuutemme tuntee olevansa täällä enemmän kotonaan.

Tässä kohtaa tahdon esittää yhden aivan käytännöllisen huomautuksen: alkoholin nauttiminen alttarin äärellä ei ole enää millään muotoa ajanmukaista. Uudessa testamentissa tosin puhutaan viinistä ja on ollut aikoja, jolloin viini on ollut vedellä ohennettuna aivan normaali juoma, mutta henkisessä mielessä viini on meidän aikanamme Kristuksen pyhittämä vesi, vesi joka on käynyt itsessään läpi kasvikunnan henkisen kypsymisen prosessin. Tällä hetkellä mehu sopivalla tavalla laimennettuna on sitä viiniä, josta Uusi testamentti puhuu.

Avioliittoon vihkiminen

Avioliittoon vihkimisen myötä me tulemme nyt alueelle, jota me ihmiset emme vielä ole varsinaisesti itse kehittäneet. Avioliiton sakramentti pyhittää kahden ihmisen yhteisen elämän henkiminän alueella, jota me olemme vasta hiljalleen kehittämässä.

Henkiminä on meissä se viisauden alue, jossa me olemme täysin epäitsekkäitä ja jossa enkeli nyt toimii meidän opastajanamme. 

Jo tästä voimme hyvin ymmärtää, miksi avioliitot ovat usein niin vaativia. Se voima, joka avioliittoa pitää henkisesti koossa on korkeampi minä tai käytännössä enkeli. Siksi avioliitto on pyhitettynä meidän enkeliopastuksemme kuuntelua ja seuraamista.

Pappisvihkimys

Papiksi vihkimisen myötä me tulemme jo alueelle, jonka todellistuminen on vielä kaukaisessa tulevaisuudessa koko ihmiskuntaa ajatellen. Papit ovat sellaisten ihmisten edustajia nykymaailmassa, jotka eivät hallitse pelkästään omaa sielullisuuttaan, vaan myös omat elämänvoimansa.

Tätä voimaa ihmisessä edustaa arkkienkeli ja se tarkoittaa myös, että näiden pyhitettyjen elämänvoimien kautta papilla on läheinen yhteys Kristukseen. Siksi hän myös alttaritoimituksessa vaikuttaa reaalisesti seurakunnan elämänvoimiin.

Mutta on tärkeää ymmärtää, että tässä me puhumme jo asioista ja yhteyksistä, joihin on suhtauduttava äärimmäisellä herkkyydellä. Kun tavallisella ajattelulla tekee tästä sakramentista jonkin johtopäätöksen, se mitä luultavimmin on hyvin puutteellinen, sillä tässä me olemme Kristus-tasolla, jossa keskitien opetus tulee todelliseksi. Jokaisen ajatuksen, joka tällä tasolla tahtoo olla totuus, on otettava aina huomioon molemmat vastakkaiset maalliset totuudet ja sen on oltava se keskimmäinen voima, joka luo yhden korkeamman totuuden.

Tällä tasolla vesi on hyvä opettaja. Mitä ikinä tapahtuukin, vesi kulkee aina omaa joustavaa tosielämän tietään.

Viimeinen voitelu

Viimeinen voitelu on korkein toimitus, joka jälleen on kaikille mahdollinen, sillä meidän katoavainen fyysinen ruumiimme pitää sisällään korkeampaa ikuista fyysistä ruumista, joka sekin on ollut muodostumassa vasta Golgatan mysteerin jälkeen. Tämä keho on se, mitä Paavali tarkoittaa kirjeissään uudella Aatamilla.

Viimeisen voitelun tarkoitus on luoda puhdistavan hengen yhteys aina tähän uuteen ja kehittyvään fyysiseen ruumiiseen saakka niin, että sielun on helppo siitä irtaantua ja samoin niin, että tämä meidän ikuinen fyysinen ruumiimme saa kuoleman lähestyessä mahdollisimman oikean yksilöllisen muodon, vapaana ja selkeänä.

Sakramenttien käytäntö

Jo näistä lyhyistä kuvauksista oivaltaa, miten täynnä dramatiikkaa meidän ihmisten elämä on. On monenlaisia mahdollisuuksia, joista me kuitenkin käytämme vain niin vähän. Eri kirkkokunnilla on omat käytäntönsä, mutta mitä enemmän me tiedämme sakramenttien henkisestä merkityksestä, sitä paremmin niiden voima kuitenkin virrata kaiken sen kautta, mikä käytännössä on vielä kehittymätöntä.

Rakkaudella
Matti

Ensi workshopissa 19.8. jatkamme sakramentteihin ja etenkin ehtoollisen merkitykseen syventymistä. Olet tervetullut mukaan.

Kuva: Rudolf Steinerin taulupiirros kankaalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sakramentit, Vuorisaarna, kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, avioliitto, pappisvihkimys, viimeinen voitelu

Joulun aika jatkuu

Perjantai 28.12.2012 klo 19:37 - Matti Kuusela

Vaikka perinteiset joulupäivät ovat jo ohi, joulun suuret voimat jatkuvat edelleen. Joulun pyhät päivät ja yöt, kristalliyöt, jatkuvat aattoillasta eteenpäin huipentuen tammikuun puolella loppiaiseen.

Kuten itse sana ilmoittaa, loppiainen päättää perinteellisesti joulun juhlallisuudet. Ei enempää eikä vähempää kuin kuninkaiden joululla. Loppiaista vietämme varsinaisesti kolmen kuninkaan juhlana.

On helppo tiedostaa, miten loppiainen henkinen merkitsee. Vuoden uusi sydänlapsi syntyy paimenten jouluna. Sen jälkeen kuljemme läpi laskutavasta riippuen kahden- tai kolmentoista vaiheen kehitystien, joka samaistuu niin luonnonkuntiin ja enkelikuntiin kuin Eläinrataankin - ja päättyy kuninkaiden kumartaman Jeesuksen syntymään.

 

Joulun viisaus

Vaikka uusimman tiedon mukaan Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsi syntyi historiallisesti 6.-7. joulukuuta välisenä yönä vuonna 2 eKr. ja Matteuksen evankeliun Jeesus 5. maaliskuuta vuonna 6 eKr., on aika hämmästyttävä maailmanviisaus asettanut näiden syntymien muistojuhlat Eläinrataa aktivoivien pyhien päivien alku- ja loppukohtaan.

Historialliset syntymäpäivät riippuvat menneisyyden vaatimuksista, mutta tulevaisuuden henkiset tarpeet ovat siirtäneet niiden joulujuhlat nykyisille paikoilleen. Tämän johdatuksen on täytynyt tulla hyvin korkealta taholta.

Historialliset syntymäpäivät sijaitsevat kuitenkin nykyisen jouluajan suhteen oikeassa suunnassa. Niitä on joulujuhlaan vain siirretty lähemmäksi toisiaan.

 

Kristillinen joulu

Joulun alla kuulin joistakin radio-ohjalmista huolestuneita äänensävyjä siitä, että joulujuhlan taustalla ovat pakanalliset juhlat, kuten vanha jul, joka on samaa juurta meidänkin joulumme kanssa. Englanniksi joulu onkin "Kristus-juhla", Christmas.

Tuo pakanallinen on menneitä aikoja tarkoittaessaan kuitenkin aika turha sana, sillä Kristus on kuitenkin aina ollut enemmän tai vähemmän voimakkaasti läsnä. Hän on vuosituhansien saatossa lähestynyt ihmiskuntaa ja hän on enkeleittensä läsnäolon kautta valaissut ja lämmittänyt mahdollisuuksien mukaan joulujuhlaa kautta aikain.

Suurin ero on vain siinä, että nyt runsaat 2 000 vuotta sitten hän todella tuli itse maan päälle, vaikkakaan ei vielä kokonaan omassa kehossaan. Hän oli kuitenkin jo mukana molempien Jeesus-poikien syntymässä. Jordanin kaste on tavallaan toinen tai oikeastaan kolmas joulu. Se on juhannus-juhla, joka historiallisesti sekään ei tapahdu aivan keskikesällä, vaan vasta syyskuun loppupuolella vuonna 29 jKr. - auringon ollessa puoli astetta Vaa'assa.

Kun ajattelemme näitä päivämääriä, niistä käy voimakkaasti selville, miten niiden tilallinen asema määräytyy menneisyyden välttämättömyydestä, mutta varsinaiset juhlat syntyvät tulevaisuuden voimista.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus-lapsi, loppiainen, paimenten joulu, Jeesuksen syntymäpäivä, Jordanin kaste

Uuteen Vuoteen - Sydän, Maa, Aurinko, Plejadit, Linnunrata!

Lauantai 31.12.2011 klo 15:13 - Matti Kuusela

Kiitos teille kaikille, jotka olette kulkeneet kanssamme kohti vuotta 2012!

Tänään uudenvuodenaattopäivänä pyhien öiden enkelijohdatus muuttuu kosmisemmalle tasolle. Viime yön suurenkelit ovat niitä, joilla on yhteys ihmisen tahtoon ja kohtaloon ja tänään alkaa muuntuminen kohti muodonhenkien eli elohim energioita, joita voimme hyvällä syyllä nimittää jumalallisiksi tai kosmisiksi voimiksi.

Siitä pamahdukset ja taivaalle
kuin tähtinä kohoavat raketit
ovat hyvämilky_way_2_vihrea.jpg osoitus. Alitajuisesti
me kohoamme tänä yönä kokomaan maan tähtenä tähtien joukossa.

Uudenvuodenpätöksistä en tietoisella tasolla ole niin kiinnostunut. Ehkä tärkeintä on tosiaankin kokoa yhteys maahan ja maan yhteys kosmokseen - ja ymmärtää, että meidän minuuden kehityksemme maan päällä on välittömässä yhteydessä maahan, maan kehitykseen ja kasvuun. Mutta se on hyvä kokoa juuri tunteena, ehkäpä tahtonakin.

 

Liikkeenhenget uudenvuodenpäivänä

Uudenvuodenpäivänä tulevat vuoroon liikkeenhenget, jotka vallitsevat seuraavana yönä. Silloin kysymys on sisäisestä liikkuvuudesta. Parempi kuin yrittää pitää kiinni kiinteistä päätöksistä on tunnustella, mihin sisäinen liike johtaa, ja yrittää olla niin vastaanottavainen ja liikkuvainen ajatuksissaan, tunteissaan ja tahdossaankin, kuin mahdollista.

 

Jeesus ja Kristus - uudenvuoden aurinkovoimat

Astrosofisessa kalenterissa olen kirjoittanut tarkemmin uudenvuoden yhteydestä Luukkaan evankeliumin Jeesuslapsen syntymään - nykyisin uudenvuodenpäivänä aurinko on samassa suhteessa eläinrataan kuin Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntyessä.

Se puhuu meille siitä, että elohim eli jumalat, jotka ovat maapallon olemisen ja muodon taustalla, rytmittyvät nyt meille ihmisille samaan tahtiin Luukkaan evenkaliumin Jeesuksen, jouluaaton Jeesuslapsen syntymän kanssa.

Uusi vuosi aivankuin toistaa joulun sisäisen sydänlapsen synnyn uudelleen kosmisemmalla tasolla, ei enää vain luolassa maan sisällä, vaan nyt koko planeettana. Maa ja aurinko, elohimin asuinpaikka, jossa myös Kristus osaltaan asuu, liukuvat yhteen uudenvuodenyönä ihmissydämen kanssa. Ihmissydän liittyy yhteen maan sydämen ja auringon sydämen kanssa - ja kuten Plejadien tähtisisaret -kirjassa minä ja Robert kerromme, ensi vuonna meistä lähestyy vielä yksi suuri sydän.

Ihmissydämen, maan sydämen ja aurinkosydämen linjaan on liittymässä myös koko galaksimme Linnunradan sydän eli suuri henkien keskusaurinko. Se on aivan mahtava kosminen ajatus, joka todella tekee hiljaiseksi.

 

Plejadit eli Seulaset

Kuten Plejadien tähtisisarissa kerrotaan, maan alkuperäiskansat ovat kautta aikojen kantaneet muistoa yhteydestämme Plejadeihin eli Seulasiin, ja ihmeellisesti niin kristinuskon ja new agen piirissä kuin Rudolf Steiner ja astrosofian tutkijat ovat hämmästyttävän yksimielisiä siitä, että Seulaset ovat kosmisesti meidän niin menneisyytemme kuin tulevaisuutemmekin, kosminen sanan talo, jonka henkisyyden kautta me voimme turvallisesti liittyä koko galaksimme keskusaurinkoon.

Se tunteiden syvyys, kauneuden arvostaminen, tanssillisuus ja parantamisen tahto, joka liittyy Plejadeihin, on myös se tie, joka valmistaa meitä sisäisesti kohtaamaan ja ottamaan vastaan kuin suurena maailmanhelluntaina sen yhteyden Linnunradan galaksimme keskukseen, jota pitkälaskun maya-kalenterin päättymisen on odotettu tarkoittavan.

 

Viides evankeliumi

Plejadien tähtisisarten ohella koen koko ajan, että juuri näinä vuoden 2012 alkuaikoina erittäin tärkeä kirja on Rudolf Steinerin Viides evankeliumi, jonka otin jo joitakin päiviä sitten mukaan Enkelimaan myyntilistalle.

Mistä se kertoo? Siitä miten kauan henkisellä puolella yhteistyötä tehneet kosminen Kristushenki ja ihmiskunnan eräänlainen alkuhenki kohtaavat toisensa maan päällä Jordanin kasteessa.

Jordan on myös kosminen elämänvirta maan päällä. Kosminen elämän on taivaalla näkemämme Linnunrata. Maan päällä se on Jordanin virta, joka kulkee elävöittävien aurinkovoimien Genetsaretin järvestä kuolemanvoimien Kuolleeseen mereen. Kasteessa kosmisen Kristuksen voimat liittyvät maan elämän piiriin Jeesuksen kehoon, tuon olennon, jossa on sekä ihmistä että enkeliä.

Minulle kerrotaan nyt hyvin selvästi, että tämän tulevan vuoden tärkeitä teemoja ihmiskunnalle ja etenkin meille suomalaisille on tähän Kristus-Jeesus-mysteeriin eläytyminen. Sen kautta me voimme ymmärtää itsessämme niitä suuria mysteereitä, jotka liittyvät kosmiseen aurinkokuntamme ja Linnunradan yhteyden uudistumiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, muodonhenget, Kristus, Jeesus, Viides evankelliumi, Rudolf Steiner, Jordanin kaste, elohim, maa, liikkeenhenget, aurinko, sydän, Plejadit, henkinen keskusaurinko, maya-kalenteri, vuosi 2012, Plejadien tähtisisaret

Vesi ja tuli - ja Maria Magdaleena

Maanantai 18.7.2011 klo 17:25 - Matti Kuusela

mary_m_rossetti.jpgViime päivinä olen miettinyt tuota vettä ja tulta. Johannes Kastaja kastoi vedellä, mutta Kristus kastoi tulella. Tuli on modernimpi, Prometheus riisti sen jumalalilta kreikkalaisessa myytissä, mutta nyt ei ulkoapäin tuleva tuli enää riitä.

Kun itselläkin kaikesta huolimatta jää aikaa yhä enemmän taakse ja alkaa mitata juuri äsken tapahtuneita asioita kymmenissä vuosissa, niin helposti alkaa etsiä mukavuusalueita. Kun vielä suurimman osan ajasta tekee töitä itsekseen, niin ei ole ketään pomoa kirittämässä.

Kolme tuntia aamupäivästä jaksaa hienosti. Sitten vähän lepää ja alkaa odottaa että tekemisen tarmo palaa jälleen. Ennen se palasi, mutta nyt se ei enää palaakaan luonnollisesti. On vain yksi keino. Ellei jokin suju, niin pannaan se sujumaan. Ei voi jäädä odottamaan.

 

Kahvi ja voileipä

Ennen auttoi kahvi ja voileipä. Auttaa se nytkin, mutta siitä seuraa että vaaka näyttää enemmän. Nyt sitten terästin mieleni ja keitin kahvin keittämisen sijasta vihreää teetä. Tiedän entuudestaan hyvin, että jos juon sitä, syömisen tarve vähenee.

Ennen on myös käynyt niin, että jos on tahtonut vähentää painoa, niin on vain odottanut sopivaa hetkeä, jolloin oma olo itse on alkanut tukea sitä. Ei sitäkään näy enää tapahtuvan.

Niin näyttää olevan, että ainoa keino selvitä hengissä eteenpäin on enää se, että ottaa tulen käyttöön, ei odota mukavia hetkiä, vaan tajuaa, että se mikä ei muuten synny, on vain tekemällä tehtävä.

Hassunkurista on se, että olen pitkään opettanut virran mukana kulkemisen tärkeyttä. Ei tarvitse vastustaa eikä kamppailla, kulkee vain ja tekee. Siitä on ollut valtavasti apua, mutta sellaisenaan se toimii enää vain nuo päivän kolme ensimmäistä tuntia. Sitten on siirryttävä vedestä tuleen, Johanneksen vesikasteesta Kristuksen tulikasteeseen.

 

Maria Magdaleena

Maria Magdaleena on elämän uudistumisessa aivan loistava roolimalli, koska hän oli niin loistavasti ihminen, joka eli syvästi sen mukaan mitä koki.

Kun hän hyvin varakkaan perheen tyttärenä siirtyi omaan talouteensa palvelijoittensa ja renkien ja muitten kanssa noin yksitoistavuotiaana ja oli oppinut elämään juuri sellaista elämää kuin halusi, sitä kesti pitkään, kun rahat riittivät.

Sisar Martta sai hänen houkutelluksi kuuntelemaan Jeesusta, ja Magdaleena innostui valtavasti. Välivaiheiden jälkeen hänestä tulee yksi Jeesuksen seurueen pyhistä naisista, jotka kulkevat paljon hänen mukanaan. Hän on mukana ristin äärellä Golgatalle ja kokee kaiken hyvin intensiivisesti.

Sitten tapaamme hänet nykyisessä Etelä-Ranskassa henkisenä opettajana, täydellisessä sisäisessä ja ulkoisessa rauhassa. Hänessä elää valtava tuli, mutta se on nyt tasapainossa, vaikka temperamenttia kyllä riittää. Täysin silloisessa miesten maailmassa hän tekee juuri sen mitä tahtoo - siinä on tuo ero: ei sitä mitä haluaa, vaan minkä tahtoo ja kokee oikeaksi, tai tietää oikeaksi.

 

Tahtoa, tehdä

Tämäkin on asia, jonka olen pitkään tiennyt, mutta minkä toteuttaminen omassa elämässä ei ole mitenkään yksinkertaista, ainakaan loppuun saakka. Kun on aina saanut suhtkoht paljon aikaan, on haastavaa tajuta, että ikävaihteiden myötä on tajuttava vaihtaa sisäisiä vaihteita. Se mikä toimii yhdessä ikävaiheessa, ei välttämättä toimikaan enää seuraavassa.

Meille tulee aina uusia alueita, joista on otettava itse vastuu, eikä tunnepohja tai veden elementin virta enää riitä. On edelleenkin hyvä jatkaa henkisen virran myötä kulkemista ja vastustamattomuutta, mutta sen lisäksi tarvitaan liekki, tuli joka loistaa ja jonka avulla ylittää mukavuusalueensa ja todella tajuaa sisäisen tulen voimana, että ellei jokin muuten tapahtu, niin laitetaan tapahtumaan.

Kun suostuu siihen, niin se näyttää toimimaan. Kun vain samaistuu sisäiseen tuleensa, niin muu seuraa perässä.

Tässä tapauksessa vanha sananlasku "Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä" kääntyy päälaelleen.

 

Rossettin Maria Magdaleena

Eikö ole hieno tuo Rossettin Maria Magdaleena.

Mitähän hänellä on vasemmassa kädessään. Helmi. Se näyttää myös graalin maljalta, josta kerrotaan että se eräänlaista elävää ikiainetta, joka muutti muotoaan, ja otettuaan itseensä Kristuksen eteerisen veren se muuttui pisaran tai pallon muotoiseksi.

Fyysisesti graalin malja oli varmaankin Joosef Arimatialaisen hallussa, mutta suokaamme sen pitäminen sydäntään vasten myös Maria Magdaleenalle! Tai jos on viisauden helmi, voimme nähdä siinäkin uuden viisauden tulen henkistä hohtoa.

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Vesikaste, tulikaste, Maria Magdaleena, työnteko, väsyminen,