Matin blogi

Ihminen maailman laajuuksissa

Keskiviikko 15.2.2017 klo 0:18 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Olen viime aikoina lukenut jälleen Steinerin esitelmiä papeille, jotka halusivat hänen apuaan ja ja jotka sitten perustivat Kristiyhteisön. Joskus tulee vastaan esitelmiä, joissa kokee miten Steinerille avautuu kuin jumalallinen mahdollisuus kertoa juuri siitä, mikä hänestä on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta.

Usein kokee, miten häne koettaa saada ihmisiä ymmärtämään, ja sitten yhtäkkiä on sellainen tilanne, jossa kaikki on kohdallaan. Tällainen tunne tulee eräästä vuoden 1924 esitelmästä, joka on näiden papeille pidettyjen esitysten neljännessä kirjassa. Siinä on kertoo ihmeellisen avoimella eläytymisellä siitä ihmisen kehityksen merkittävästä kohdasta, jossa Aatami kulkee Paratiisin puutarhassa ja nimeää siellä kohtaamiaan olentoja. Steiner lausuu, miten äärimmäisen merkittävä kosminen kokemus se oli, että Aatami näin saattoi kuin Jumalan helmoissa ollessaan tehdä tätä työtä, nimetä.

Nimeämisellä on Raamatussa muulloinkin tärkeä osuus. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa se tulee esiin, Jeesus nimittää tulevan apostolinsa nimen Pietariksi. Niin se ilmaistaan.

Koen että nimi tässä mielessä on jotain vielä henkistä ja yliaistista, johon meidän tavallinen ajattelumme ei nykyaikana yllä. Mutta heti tämän nimi Jumalan kanssa tapahtuvan nimeämisen jälkeen Steiner siirtyy puhumaan varsinaisesta ihmisyydestä. Siinä hän kertoo hyvin yksinkertaisin ja jopa runollisin käsittein, miten meidän ihmisen on voidaksemme todella nimittää itseämme ihmisiksi, opittava laajentumaan kolmeen suuntaan:

- Meidän on opittava tuntemaan, miten me juurrumme maahan.
- Meidän on opittava kohoamaan korkeuksiin.
- Meidän on opittava havaitsemaan maailmanlaajuudet ympärillämme.

Alkukasvi.jpg

Tiedostamisen kolme suuntaa

Näihin kolmeen suuntaan ulottumiseen sisältyy siis oikeastaan ihmisyyden kehityksen salaisuus. Jokaisessa suunnassa odottavat omat tehtävänsä ja opetuksensa, joista voi sanoa, että jumalat ovat ne meille antaneet.

Osan suhteen me olemme vielä täysin unessa. Juuri maan syvyyden ovat alueita, joista emme saa juuri mitään tietoisuuteemme. Osan suhteen me olemme kuin unennäkijöitä. Sellaisia ovat taivaan korkeudet, joista meillä silloin tällöin on aavistuksia tai tuntemuksia. Ja osassa alamme olla jo hereillä, kun katsomme sitä maailmaa, joka muodostaa välittömän ympäristömme.

Ja sitten on se minä, joka kaikkia näitä suuntia tarkastelee.

Maata ajatellessaan voi miettiä, miten meidän kehomme jokainen osa, korvat, silmät, elimet, ovat enemmän tai vähemmän maan voimien muovaamia. Voi miettiä, aivankuin kosmisesti, miten maan salaperäiset voimat todellakin muovaavat meitä.

Mutta hyppään nyt siihen kohtaan, joka minua tänään erityisesti kosketti. Tällä kohden Steiner puhuu tunteenomaisesta syventymisestä maan perustoihin.

Kasvien valoele

Hän lausuu syvästi, että ennen kuin me ihmiset voimme yltää oman olemuksemme syvyyksien kokemukseen, on meidän ensin pystyttävä syventymään maan syvyyksiin.

"Kun näemme kasvien versovan maasta, on meidän omaksuttava syvempi hartauden tunne, kunnioituksen tunne, joka antaa meidän havaita kasvin jokaisessa osassa jotain itsestämme, jotain mikä tulee esiin aivan kuin sen ilmauksena, mitä maan sisällä tapahtuu.

Meidän on todellakin alettava ymmärtää, mitä tapahtuu maan syvyyksien ja taivaan laajuuksien vuorovaikutuksena. 

Katsokaa miten kukkiva ruusu kohoaa maasta, nähkää itseensä kietoutuvat ruusunnuput suhteellisessa pienuudessaan, ja täydenkää tämä kuva maan keskipisteestä kohoavalla mahtavalla valoruusulla, jonka jumalten valoeleet täyttävät. Näiden valoeleiden on herättävä, jotta nukkuva ruusu voi kehittyä ylöspäin nupuksi. Jokaisen uinuvan ruusunnupun yhteydessä te voitte kokea maan perustoissa heräävän, luovan, elävän valoruusun.

Ja näin on kaikkien kasvien laita.

Katsokaa maan vihertävää kasvipeitettä ja tuntekaa, mitä maan perustoista versoaa vihreänä. Katsokaa sitä maan syvyyksien valoa, mikä täyttyy syvällä violetilla, joka tahtoo elävöittävänä voimana aaltoilla maailmaan."

Tämä oli vain pieni osa koko meditaatiosta. Mutta jo tämä kertoo tuntemisen tärkeydestä. Steinerin esitykset ovat monasti niin vaativia ymmärtää aivan puhtaasti ajattelun kannalta, että jää helposti huomaamatta, miten hän yhä uudelleen ja uudelleen, myös esoteerisessa koulussa, korostaa tunteiden kehittämisen merkitystä.

Meidän on kyllä ensin ajateltava, mutta sitten meidän on harjoitettava saman kohteen tuntemista. Eläydyttävä sen tunteeseen. Ja vähitellen tästä tuntemisesta alkaa kehittyä vielä syvempi tiedostamisen voima kuin ajattelu on!

Jumaläidin vaatteet

Hän kertoo esimerkkinä vanhan tarinan, jonka mukaan iltarusko syntyy, kun jumaläiti ripustaa vaatteesa illalla tuulettumaan. Me voimme tutkia mitä tiede kertoo värien muodostumisesta taivaalla, mutta syventyminen tällaisen kansantarinan sisäisyyteen, sen naiiviin kuvamaisuuteen, on kuitenkin moninverroin viisaampaa kuin oppinein astronomia. 

Ja miksi? Vastaan nyt itse: Koska tämä lapsenomainen asennoituminen avaa meille vähitellen niitä portteja, joiden kautta me voimme kulkea niiden maailmankaikkeuden luovien voimien, enkeli- ja jumalolentojen piiriin, jotka ovat näiden havaitsemiemme ilmiöiden taustalla.

Ja vielä. Maailmanlaajuuksiin eläytyessämme me voimme Steinerin mukaan aivan hyvin nähdä taivaalla loistavat tähdet jumalhenkisten olentojen silminä. Sillä ne ovat sitä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: ihminen, ihmisyys, Steiner, meditaatio, papit, maa, kasvit, valoruusu, tähdet

Joulun voimia

Tiistai 23.12.2014 klo 15:56 - Matti Kuusela

Ihanaa Joulua kaikille! Jouluna enkelit ja luonnonhenget ja kotitontut ovat meitä hyvin lähellä, samoin Hän jota kutsumme Kristukseksi. Hänen kanssaan meitä lähellä on myös Sofia, suuri viisauden ja rakkauden olento.

Voi kokea, miten joulun aikaan on niin paljon sellaista, mikä tulee meitä lähelle. Jopa muistot voivat alkaa loistaa valtavalla voimalla. Ja jos jonkin hyvän ohjeen tässä voi antaa, niin jouluna on täysin sallittua elää muistoissaan. Jos me annamme muistojemme tulla täysillä mukaan tähän aikaan, niin myös se on nyt ja tässä.

Ja kun olemme antaneet muistojemme värittää sisäistää maailmaamme, niin silloin voi antaa silmiensä avautua ja katsoa mitä on nyt. Voi säteillä omaa sisäisyyttään, juuri sinne minne haluaa.

Joulukurssi

Maanantai-illan kurssilla puhuimme arkkienkeleistä. Uljas Mikael tuo joulun lähestyessä hengen valon niin maan pinnalla kuin sieluummekin ja antaa sitten vuoron syntymän arkkienkelille Gabrielille. Gabriel johtaa maailman tähtivoimat sinne, missä on joulu, sinne missä uutta on syntymässä.

Joka jouluaikaan eetterisessä eli elämänmaailmassa joulun lapsi syntyy ja uudistaa meidän elämäämme, niin maan kuin meidän ihmistenkin.

Tuohon syntymään Uriel tuo kesän kosmisen viisauden kuin sisäkautta mukaan, maan sisäkautta. Kun Uriel kesällä johtaa ihmissieluja korkealle kosmisten voimien äärelle - jossa me tosin nykytietoisuudellamme vielä uinumme, niin talven sydämessä hän tuo nuo kesän kosmiset viisausvoimat meidät sydämiimme.

Ja kevään koittaessa neljäs suuri enkeli, Rafael, alkaa kohottaa uudistuneitä ja henkistyneitä elämänvoimia jälleen kohti maan pintaa ja valoa ja taivaalla loistavaa aurinkoa.

Joululuonto

Varmaan jokainen on huomannut, miten taianomaisesti itse luonto muuttuu jouluna. Se on yksi meidän selvänäköisiä kokemuksiamme, jota on hyvä tutkiskella sisäisesti. Luonto todella muuttuu. Ilman on toisenlaista, valo on toisenlaista, aika virtaa toisella tavalla, enkelit ja joulutontut tulevat koettavaksi aivan eri tavoin kuin muina vuodenaikoina.

Aika jouluaatosta loppiaiseen on hyvin erityislaatuista aikaa. Silloin on kuin itse maa vapautuisi arkitehtävistään ja ottaisi vastaan koko Eläinradan enkelivoimien yhteisen virratuksen tulevaa vuotta varten.

Näinä joulun pyhinä öinä maan olemus käy myös läpi kaikki luonnonkunnat ja enkelikunnat. Tuo ihmeellinen matka alkaa aattoyönä, joka on kivikunnan pyhittymisen ja maahisten aikaa. Silloin maahisviisaus ja heidän aivan omalaatuinen rakkautensa ja kiintymyksensä loistaa muille luonnon- ja hengenkunnille ja antaa niille lahjojaan.

Yksi suurin palvelus, jonka maahiset tekevät, on se, että he pitävät huolta kasvien siementen elonvoimasta talven lähestyessä ja heidän kauttaa myös koko kasvikunta uudistuu, Ja joulupäivä onkin kasvikunnan päivä niin kuin Tapaninpäivä on eläinkunnan päivä.

Lumi ja luonnonhenget

Lumi on Pohjalan sieluille tärkeä ja olennainen joulun luonnonasu. Lunta voi syntyä taivaalla, kun lämpötila on suunnilleen kymmenen ja kahdenkymmenen pakkasasteen välillä. Ja lumikiteissä me näemme maahisten työn jäljen, miten vedessä vaikuttava elämänvoima ilmenee kiinteinä muotoina.

Kun aikaisemmin olemme niin usein varovasti sanoneet, että pilvissä voi nähdä enkeleitä, niin ehkä nyt on jo tullut aika, jolloin me voimme hiljalleen alkaa kasvaa maailman todelliseen henkiseen ymmärtämiseen: pilvet ovat enkeleiden ruumiillisia olemuksia.

Kun me näemme pilviä, enkelit ovat läsnä. Pienissä pilvissä asuu pienempiä enkeleitä, suurissa kerrosmaisissa pilvissä suurempia enkeleitä, joiden vaikutus ulottuu laajelle. Ja öisissä pilvissä, jotka saattavat ulottua sadan kilometrin korkeuteen, vaikuttaa hyvin vielä suurempia enkeliolentoja.

Nyt on aika alkaa ymmärtää maailmaa - aivan, todellisempana. Menneisyydessä, kun ihmistietoisuus vielä etsi itseään, oli mukava kuvitella enkelten maailma ja läsnäolo jotenkin sadunomaisena. Mutta laajempaa todellisuutta on se, että luonto ja pilvet ja tuulet ovat enkelten toimintaa.

Kristus ja pilvet

Ja vielä yhden asian tahdon teille kertoa. Se on peräisin Lüneburgin vanhan vesimyllyn piirissä tapahtuneista ihmisten ja luonnonhenkien ja enkeliolentojen keskusteluista.

On luonnollista, että valkeat pilvet ovat valkeiden enkelien toimintaa, mutta nykyisien pilvien maailmassa myös tummat pilvet ovat peräisin valkeilta enkeleiltä. Se johtuu siitä, että Kristus on nykyaikana läsnä maan elämänvoimien piirissä, tässä tapauksessa aivan kirjaimellisesti "pilvissä", kuten Uudessa testamentissa kerrotaan.

Siksi myös välttämättömät tummat pilvet voivat nyt olla valkeilta enkeleiltä peräisin.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Joulu, enkelit, luonnonhenget, pilvet, Kristus, arkkienkelit, kotitontut, jouluaatto, kivikunta, kasvit, Mikael, Gabriel, Uriel, Rafael

Perhosten ja kukkien maailmat

Maanantai 30.6.2014 klo 23:50 - Matti Kuusela

Illalla puhuimme luonnonhenkikurssilla hyönteismaailmasta ja etenkin perhosista - ja niiden yhteydestä kasvimaailmaan. Perhosten olemus on henkiseltä kannalta valtavasti kiinnostavampi kuin mitenkään voisi kuvitella ennen kuin on kuullut siitä.

Perhoset ovat maailman vanhimpia olentoja. Niiden olemus on lähtöisin jo maan ensimmäisestä inkarnaatiosta, sen lämpökosmoksesta. Ja perhosten siipien kuvioinnissa elää yhä edelleen tämä alkuperäinen lämpökimallus.

Maan uusimmat eliötä ovat taas aivan päinvastaisia olemukseltaan. Madot ovat uutta perua, ne ovat puhtaasti maan tuotetta Steinerin mukaan.

Maan ja hengen näkökulmat

Kun perhoset ja yleensä hyönteiset ovat tuliselta olemukseltaan peräisin jo äärettömän varhaisesta menneisyydestä, eivät linnut jää paljoa jälkeen. Lintujen olemus on lähtöisin maan seuraavasta elämästä, joka inkarnoitui ilmaelementin ja sitä vastaavan valoeetterin todellisuuteen. Silloin alkuperäiseen lämpöön tuli siis mukaan ilma ja sitä valaiseva valoeetteri.

Vanhimpia lintuja ovat ne, jotka viihtyvät pitkään ilmassa ja vain harvoin tulevat maan päälle, aivan välttämättömyyden pakosta. Tällaisia vanhimpia lintuha ovat esimerkiksi kotkat ja albatrossit. Uusimpia taas ovat maan piiriin vajonneet lentokyvyttömät linnut, kuten strutsit.

Mielenkiintoista tässä on myös se, että tiede katsoo asiaa mielellään päinvastoin, ja pitänee juuri näitä lentokyvyttömiä lintuja vanhoina. Mutta ei se mitään, henkinen katse ja maallinen katse näkevätkin prosesseja vastakkaisista suunnista. Henkiselle katseelle on vain merkittävää kyky katsoa asiaa juuri vastakkaisilta suunnilta - ja sitten vielä muiltakin! 

suopursu_300

.

Planeettapiirien voimat

Kävimme läpi sitä, miten perhosen kehityksessä vaikuttavat peräkkäin auringon, Marsin, Juperin ja Saturnuksen henkiset voimat munasta, toukkavaiheeseen, koteloon ja sitten täysikasvuiseen perhoseen, joka avautuu maailmalle täydessä loistossaan.

Kun tätä vertaa kasvien kehitykseen, niin siinä voi nähdä vastaavat vaiheet. Munavaihetta vastaa siemenkehitys, toukkavaihetta lehtien kasvu, kotelon muodostusta kasvien verhiön kehitys ja perhosen väriloistoa kukan avoin väriloiste.

Steinerin mukaan perhosten ja kukkien kehitys on olennaisesti samaa. Se suuri ero niissä on siinä, että perhonen kehittyy auringon yläpuolisten planeettojen voimin ja kukka taas auringon alapuolisten planeettavoimien tukemana: kuu, Venus, Merkurius.

Tämä yhdenmukaisuus luo niille voimakkaan yhteyden, ja Steiner antaa sille myös vaikuttavat säkeet:

Katso kasvia!
Se on maan
kahlehtima perhonen.
Katso perhosta!
Se on kosmoksen
vapauttama kasvi.

Kasvien kaipuu suuntautuu ylöspäin - ja alas kukkiin laskeutuva perhosmaailma täyttää tämän kaipuun.

Tulen ja valon eetterit

Sitten tulemme tuli- ja valoeettereiden maalmojen jälkeen maan kahteen seuraavaan, kahteen viimeisimpään inkarnaatioon, joita luonnehtivat vesi ja maa, virtauksen ja kiinteyden elementit.

Huomasi tätä esitystä pitäessäni äkkiä, miten niin perhosten värikimalteisista siivista kuin kasvien kukista puhuminen ei onnistukaan niillä äänenpainoilla, jotka ovat kotoisin tästä nykymaamme aineellisuudesta ja maan edellisen tilan vesimäisyyden eräänlaisesta lauhkeudesta. Niiden voima ei riitä, ääni alkaa hidastua.

Ja sitten tajusin, että perhosten ja kukkien värejä voi aidosti kuvat vain lisäämällä ääneen tulieetterin innostusta ja valoeetterin sisäistä valaistusta!

Se oli kummallinen oivallus myös siksi, että tajusin miten sellainen henkinen elämä ja tutkimus, puhe ja kuvaaminen, jotka perustuvat vain maan- ja vedenläheisille sisäisillekin voimille, eivät oikeastaan milloinkaan voi yltää kuvaamaan kasvin tai perhosen todellista kosmista olemusta. Eivät ne ehkä voi edes yltää ymmärtämään sitä.

Vain taiteenomainen sisäinen innostus ja joustavuus kohoavat siihen tuli- ja valoeetterin todellisuudeen, joka on ominaista niin kukille kuin perhosten siivillekin.

Mutta tästä jatketaan. Seuraavalla kerralla, nyt ensi tiistaina 8.7. kohoamme vielä vaikuttavampiin todellisuuksiin Steinerin kuvatessa tuon ensi kerran perustana olevassa esitelmässään perhosmeren henkisiä vaikutuksia koko maan kannalta.

Lämpimästi tervetuloa. Ilta on avoin kaikille.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perhoset, kasvit, kukat, tulieetteri, valoeetteri, eetterivoimat, madot, planeettapiirit, planeettovoimat, toukka, kotelo

Kävelyjä ja kevätkukkia

Sunnuntai 5.5.2013 klo 20:15 - Matti Kuusela

Salmen ulkoilualueella jälleen lauantaina. Suuria muutoksia ei luonnossa ehtinyt vappupäivästä tapahtua. Leskenlehdet alkavat olla niin suuria, että ne joskus näyttävät melkein voikukilta. Valkovuokot ja sinivuokot kukkivat jo runsaanmpina ja sinivuokkoja näyttää olevan aika paljon.  

Olikohan se kaksi vuotta sitten, kun valkovuokot kukkivat valtavan runsaina metsäteiden varsilla.Nyt sinivuokkojen salaperäinen syvä sini näyttää tavallista voimallisemmalta, mutta aivan varma en ole, kun en ole vielä päässyt vertailemaan niiden määrää tuttuihin paikkoihin.

Sinivuokko on siitä jännittävä kasvi, että sen väriaura on niin voimakas ja eroaa voimakkaasti taustasta. Itse näen helposti niiden ympärillä laajan sinisen kehän, joka on täynnä aktiivisuutta ja hienon hienoa energiaa.

Kun valkovuokkojen valkeus ja leskenlehtien keltaisuus ovat jotenkin helposti ymmärrettäviä ja hyvin avoimia, niin sinivuokon väri pysyy salaperäisenä ja herättää kysymyksen. miksi juuri tuo väri tahtoo tulla näin keväällä esiin.

Näsiä

Toinen salaperäinen kevään kasvi on näsiä. Sen punavioletin kukat näyttävät kasvavan suoraan varvun varresta, kun vihreitä lehtiä ei vielä juuri ole. Myrkyllisyys luo oman salaperäisyytensä.

Mitä on kasvien myrkyllisyys? Steinerin mukaan myrkky syntyy siitä, että ilmanhenget laskeutuvat alas vedenhenkien alueelle.

Tämän prosessin vastakohta taas ovat loiskasvit - tai loiset yleensä. Loismaisuus syntyy siitä, että vedenhenget kohoavat ilmenhenkien alueelle, jolloin ne kadottavat juurensa.

Pelkästään huonoja nämä prosessit eivät ole, sillä kumpikin prosessi toimii myös lääkkeenä. Etenkin homeopatiossa monet myrkyt voivat olla lääkkeiden lähtökohtana. Misteli taas on esimerkki vanhasta lääkekasvista, joka on luonnoltaan loinen.

Niiden parantavat vaikutus johtuu siitä, että meissä ihmisissä on noita samoja sisäisiä ominaisuuksia kuin luonnossakin. Jos meissä veden ja ilman elementtien suhde menee pois paikaltaan, niin sopivat kasvit voivat näyttää, miten tuo epätasapaino voi toimia hyvöällä tavalla, kuten näissä kasveissa.

Tulvan valtaamassa kosteikossa sammakot olivat väistyneet pois tien läheisyydestä ja kurnutuskonsertti kuului nyt jostain paljon kauempaa. Piisami sen sijaan ui nyt aika rauhallisen näköisenä pinnalla. Niitä harvoin näkee.

Aktivaatiokeppi

Kuten edellisessä blogissa kerroin, huomasin vappupäivänä miten ihmeellisen voimistavaa oli heilutella kädessään sopivaa keppiä, kun kunto ei ollut riittää kävelemiseen. Kepin heiluttelu sai sai kummasti eetterikehon liikkelle.

Nyt se sama keppi oli minulla autossa mukana ja otin sen heti käyttöön. Helppo oli huomata, että eetterikeho ja olo yleensäkin oli paljon paremmassa kunnossa kuin vappuna. Kävely oli rennompaa ja vapaampaa, ja kepillä saattoi tehdä hienovirityksiä. Jos huomasi jonkin liikkeen, joka tuntui tukkoiselta, niin sitä sai helposti avatuksi kepin avulla. Kilometrejä tulikin tällä kertaa kaksinkertainen määrä ja koko matka suhui paljon helpommin.

Osa matkasta oli sellaista mäntyharjannetta, joka on minulle erityisen läheistä.

Tänään kävelimme Lauttasaaren rannassa. Tuulen ja meren voimaa. Purjelautailijoita oli iltapäivällä jonkun verran ja hyviä vauhteja he saivat keväisen meren vaahtopäiden keskellä.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näsiä, myrkkukasvit, kävelykeppi, koirakuiskaaja

Mielenkiinto ja kiinnostus

Torstai 29.12.2011 klo 0:37 - Matti Kuusela

Mielenkiinnon ja kiinnostuksen henki Calytta on jälleen yksi Flensburgin vihkojen hengistä. Hän kertoo rakentavansa eetteris-astraalisia siltoja ihmisestä mielenkiinnon kohteeseen. Näiden siltojen tai kanavien kautta voi rakentua yhteyksiä myös toiseen suuntaan. Sellaiset kohteet, joilla on oma tajunta, kuten kasviolennoilla, voivat vaikuttaa näiden kanavien kautta jälleen ihmiseen.

Näiden ihmisen mielenkiinnon kautta syntyvien eetteristen kanavien kautta voi siis syntyä molemminpuolista kohtaamista. Katsoessasi jotakin kukkaa kiinnostuneesti ajatusvoima luo kanavan, jonka kautta tunnevoimat voivat virrata.

Myös tämän kanavan vastaanottaminen tarvitsee tietoisen olennon aktiivisuutta ja hän voi myös torjua sen, mikä voi vaikuttaa masentavasti kiinnostuksen osoittajaan.

 

Mielenkiinnon subjektiivisuus

Kun ihminen kehittää mielenkiintoa, hän samalla suuntaa maailmaan subjektiivisuuden säteen. Yleensäkin mihin tahansa havaitsemiseen tarvitaan tällainen subjektiivisuuden kanava. Ilman mitään henkilökohtaista jännitetta ihminen ei voi havaita mitään Calyttan mukaan.

Calytta kertoo, että hänelle olisi mieluista, että ihmiset käyttäisivät häntä paljon monipuolisemmin. Mielenkiinnon osoittaminen ja suuntaaminen on kehitystä luova voima. Kasvit ovat hyvä esimerkki mielenkiinnosta, joka saa todellisuudelta vastakaikua, kun taas kiinnostuminen jalkapallosta ei luo sitä.

 

Maailmankehitys

Mielenkiinto liittyy koko maailman kehitykseen. Kun lausutaan, että alussa oli sana, se merkitsee että ensimmäisen sanan lausumisen taustalla oli kiinnostusta toisen olennon luomiseen, ja kun toinen olento syntyy, syntyy myös ensimmäisen ja toisen välinen tila ja kiinnostus näiden kahden olennon välillä.

Näin kiinnostus ja mielenkiinto ovat vahvasti kutoutuneita kaikkeen kehitykseen ja luomiseen, ja luonnollisesti maailman rikastumiseen. Jos ei kiinnostu jostain minkä yhteydessä on, maailma tulee harmaammaksi, ei pelkästään kuvallisesti vaan henkisellä tasolla aivan todellisuudessa.

Calytta pitää erittäin tärkeänä koko maankehityksessä meidän kosmisten minäkehityksemme aloittaneiden olentojen osoittamaa kiinnostusta. Hänen mukaansa maailma on luotu niin, että ihmisminä voi syntyä ja kehittyä oikealla tavalla. Mutta sekä maailma että ihminen tarvitsevat toisiaan.

Sinä hetkenä, kun ihminen muuttaa minuuttaan, hän muuttaa myös maailmaa. Ja sillä hetkellä, kun maailma muuttuu, muuttaa ihminen minuuttaan. Siinä vaikuttaa syvä vastavuoroisuus ja yhteisvaikutus.

Maan edellisessä inkarnaatiossa, jota nimitetään vanhaksi kuuksi, ei näin vielä ollut, vaan silloin ratkaisevia tekijöitä olivat enkeliminuudet, joiden myötä ihmiset enemmänkin uivat. Periaatteessa fyysis-aineellinen maailma on olemassa vain sitä varten, että ihmisillä on minuus ja kiinnostus, sanoo Calytta.

 

15 sekunnin dieetti

Iltapäivälehdessä kerrottiin tänään, miten monet ovat onnistuneen pudottamaan huomattavasti painoaan 15 sekunnin dieetillä, mikä tarkoittaa, että kun tekee jotakin mieli syödä, niin miettii 15 sekuntia, onko se nyt aivan tarpeellista.

Tuossa ajassa syömisen tarve usein jo haihtuukin. Tämä tuntuu myös erittäin hyvältä minuuden voimien harjoitukselta, koska se edellyttää joustavuutta ja sisäistä läsnäoloa, omien sisäisten voimien tiedostamista.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenkiinto, kiinnostus, kehitys, eetterikanavat, minuus, kasvit, dietti