Matin blogi

Pilvien henkisyyttä

Tiistai 20.5.2014 klo 9:29 - Matti Kuusela

Pilvet ovat hyvä kohde harjoittaa mielikuvista ja henkisten olentojen tunnistusta. Kevyissä kesäpilvissä voi havaita monenlaisia ilmanhenkien ja enkelien muotoja. Mielikuvitus on väline, jolla me voimme liittyä maailmassa vaikuttavien luovien voimien seuraan.

Korkeimmillaan juuri mielikuvituksen voimat muuttuvat selvänäköisyyden voimiksi. 

Eetterivoimat

Tuo lause tarvitsee kuitenkin hieman selitystä. Yleensä ajatellaan, että ajattelun voima lähtee pelkästään fyysisistä aivoista, mutta asia ei ole. Varsinainen ajattelu tapahtuu fyysisen pään ympärillä sijatsevissa eetteriaivoissa ja sieltä ajatukset heijastuvat fyysisiin aivoihin, joiden kautta me ne havaitsemme.

Henkisen kasvun myötä meidän tietoisuutemme siirtyy yhä enemmän eetteriaivoihin, jolloin me voimme päästä todelliseen ajatuselämykseen. Me tunnemme tai koemme ajattelumme voimaluonteen eetteriaivoissa.

Päästäksemme silloin henkisen maailman ymmärtämiseen on olennaista vapauttaa eetteriaivot yhä enemmän sidonnaisuudesta fyysisiin aivoihin. Materialistinen ajattelu luo eetteriaivojen ja fyysisten aivojen välisiä kiinteitä yhteyksiä, joista vapautuminen on yksi henkisen ajattelun tärkeimpiä tehtäviä.

Mikä sitten ohjaa ajattelua? Minuus. Minuutemme on se, mikä hallitsee eetteriaivojen liikkeitä, ja se tarvitsee myös voimaa. Monilla meistä on tai on ollut taipumus nukahtaa esimerkiksi henkisiä esitelmiä kuunnellessa tai meditaatiossa. Se johtuu siitä, että minuus ei vielä kykene hallitsemaan kaikkia eetteriaivojen liikkeitä, vaan se menettää otteensa.

Siinä auttaa juuri sellaisen henkisen kirjallisuuden lukaminen, jossa eetterisen ajatusvoimat joutuvat todella töihin. Harjoituksena sen voi tehdä esimerkiksi niin, että lukee illalla muutaman kappaleen vaikkapa Steinerin kirjaa, ja aamulla muistelee mitä siinä oli.

Kaikissa näissä harjoituksissa on vain hyvä muistaa, ettei tee niistä liian vakavia. Silloin ne helposti unohtuvat ja saattaa jopa saada epäonnistumisen tunteita, vaikka se ei ole lainkaan tarpeellista. On hyvä ottaa harjoittelu harjoitteluna ja nauttia siitä!

Pilvien muodot

Palatkaamme siis pilviin. Kun katselen taivaalla purjehtivia kesäpilviä ja kaikessa rauhassa tarkastelen niiden muotoja, harjoitan eetteriaivojeni liikkuvuutta. Samalla saatan saada vaikutelmia luonnonolennoista, enkeleistä tai ilmanhengistä, jotka liittyvät noihin ilmassa lepääviin vesielementin muotoihin.

Ja jos pilvissä kohtaan muodon, joka muistuttaa haltijaa, keijua, ihmistä tai aivan vain lennokasta liikettä, voin olla vakuuttunut, että se on jonkin henkisen tai meidän silmillemme näkymättömän olennon luomus. Enkelit ja haltiat, keijut, eroavat meistä ihmisistä siinä, että he voivat vaihtaa ilmennystään aineellisella tasolla. Meillä ihmisillä on jokaisella oma kiinteä aineellinen kehomme, mutta nämä ystävämme voivat liittyä kehollisesti monenlaisiin vaihtuviin luonnonilmiöihin.

2 kommenttia . Avainsanat: pilvet, mielikuvitus, ilmanhenget, enkelit, henkinen kasvu, eetteriaivot, ajattelu

Valoa tulevaisuudesta

Torstai 20.3.2014 klo 15:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin viimeksi Ilkka Koppelomäeltä oppimasta pomppimisesta, siitä miten muutama aivan pienikin pomppu energisoi ihmeesti. Tänään en kuitenkaan ole pompannut vielä ainoatakaan kertaa, vaikka olen noista pompuista intoillut muille. Äsken keskeytin jo kirjoittamisen noustakseni pomppimaan, mutta sitten puhelin soi ja se unohtui.

No, tähän sisältyy useampiakin viisaita asioista. Yksi on se, että kun aiot aloittaa jonkin uuden tavan, kirjoita se päivittäiseen tehtävälistaasi. Silloinkin kun tehtävä on noin yksinkertainen. Kun olet pomppinut, menet ja vedät sen listasta yli. Tietenkin voit sen jälkeen pomppia vapaasti niin monta kertaa kuin haluat. Ensimmäinen kerta päivässä on se ratkaiseva.

Päätösten pitäminen

Nyt kävin pomppimassa ja hyvältä tuntui. Selvä keventyminen ja energioistuminen, mikä merkitsee myös sitä, että ideat virtaavat helpommin kehoon, joka ne kuitenkin suorittaa käytännön tasolla. Ne jotka ovat lukeneet Steinerin Henkisen tiedon tie -kirjan, saattavat muistaa, että päätöksissä pysyminen on yksi henkisen koulutuksen osia, kurkkuchakran kehitysvoimien viides kohta: mielenlujuus kerran tehdyn päätöksen seuraamisessa.

Nythän oli kuitenkin kysymys aikaisemmin tehdyn päätöksen muistamisessa, joka on joskus yllättävän vaikeaa. Mutta kun jokin on vaikeaa ja saa ponnistella muistaakseen, se kehittää sisäisiä voimia, jotka taas muuttuvat chakroja kasvattaviksi ja vahvistaviksi voimiksi.

Steinerilla on myös mielenkiintoinen harjoitus, joka lähteeä itse vapaasti valitun sinänsä merkityksettömän teon muistamisesta ja tekemisestä joka päivä. Siitä kertova kirja on listallani, mutta tästä harjoituksesta ei tässä kannata puhua enempää, koska siihen liittyy kokonainen sarja. Tämä ensimmäisen muistamisen ja tekemisen harjoitus kehittää sisäisiä voimia, joita sitten käytetään seuraavassa harjoituksessa, ja siitä syntyneitä voimia taas seuraavassa.

Tavoite ja tulevaisuus

Pomppiminen auttaa tavoitteiden toteuttamisessa, mutta jotta tavoite voi toteutua, sen on ensiksi oltava olemassa. Joku on sanonut fiksusti, että useat ihmiset ovat tyytymättömiä, koska he eivät saavuta tavoitteitaan, joista he eivät tiedä mitä ne ovat.

Amerikkalaisilla on tähän hyvä lääke: luodaan tavoitteita ja kuljetaan niitä kohti. Olen lukenut runsaasti kirjoja, joissa kerrotaan, miten päätetään montako dollaria tililla tai palkkakuitissa on vuoden lopulla, ja sitten vain kuljetaan sitä kohti ja toteutetaan se. Mutta tuo ei selvästikään päde minulle. Tarvitsen jotain pehmeämpää tekniikkaa.

90-luvulla tein Orinin ja Sanaya Romanin hienoja meditaatioita, joissa tavoitteesta luodaan symboli. Se asetetaan mielikuvana ja tunteenakin vuoren huipulle ja luotetaan siihen, että kuvan sisäinen voima ohjaa tavoitteeseen, tai tavoitteen meidän luoksemme.

Ne ei tuokaan minulla toiminut. Olemme ryhmissä tai kursseilla tehneet meditaatioita, joissa harjoittelemme menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välisen vuorovaikutuksen avaamista ja puhdistamista, mutta nyt tuo kulku kohti tavoitetta.

Nyt tuossa maanantain valmennustilaisuudessa, josta kerroin, sain oivalluksen, että  tulevaisuuteen asetettu kuva voi olla lämpimämpi. Kuvittelen, miten tulevaisuudessa, joidenkin vuosien päässä, minua vetää puoleensa lämmin kultainen säteilevä ja lämmittävä energia. Minun tarvitsekaan liittää siihen kiinteitä mielikuvia, vaan paremminkin tunteita, tuntemuksia, energiasävyjä, ja henkeä.

Ainakin nyt parin päivän jälkeen tämä harjoitus on selvästi auttanut. Tavoitteen energia vetää selvästi puoleensa, mutta se ei ole liian täsmällinen rajoittaakseen vapauden tunnettani.

Ja nyt käytänkin tätä tilaisuutta pyytääkseni nöyrästi anteeksi teiltä kaikilta, jotka niin kärsivällisesti olette odottaneet seuraavaa kirjaani. Kyllä se tulee. Viimeinen läpiluku on nyt puolessa välissä. Ja se kertoo miten henkisen kasvun tie lämmittää ja vahvistaa tavallista elämää. Henkinen kasvu ei enää ole jotain erillistä, vaan ikiaikaiset henkisen tien opetukset tekevät elämästä täydempää, voimakkaampaa ja iloisempaa. Henkisen tien kulku vahvistaa elämää, niin tunteiden kuin elämänvoimien tasoilla.

Kirjan nimeksi tulee viimeisen vakaan käsitykseni mukaan Henkinen kasvu tai Henkiseen kasvuun.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen, kasvu, kirja, päätökset, pomppiminen, pomppimisharjoitus, Sanaya, Roman, Ilkka Koppelomäki,

Henkisen kasvun tie - kohti syvempää näkemistä

Tiistai 5.2.2013 klo 1:58 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Pidin sunnunaina esitelmän Rudolf Steinerista Suomessa 1913. Ensinnäisellä matkallaan Suomeen Steiner puhui luonnosta ja korkeista henkisen maailman olennoista, aineen synnystä, taivaankappaleista ja muista mahtavista asioista, mutta seuraavana vuonna hän puhuikin Bhagavad Gitasta ja sen henkisestä taustasta.

Tämän toisen esitelmäsarjan luonne oli aivan toisenlainen kuin ensimmäisen. Se oli hiljaisempi, jotenkin vaatimattomampi, ja ihmettelin kauan, mikä sen tarkoitus oli. Sitten tajusin, miten tuo toinen esitelmäsarja, puhuu omalla tavallaan ihmisen henkisen tien alusta, aivan ensimmäisistä harjoituksista henkisellä tiellä.

 

Henkisen kasvun kukka

Nuorena helposti tahtoo paljon ja nopeasti. On totta, että on paljon harjoituksia ja koulutuksia, joiden avulla saa nopeasti henkisiä kokemuksia, mutta näin vähitellen alkaa tajuta, että sittenkin kannattaa lähteä lähteä liikkeille niiin perusteista kuin mahdollista.

Selvänäköisyyden kehitys on kuin kukka. Saatuaan ensimmäiset kokemukset niistä helposti innostuu, mutta joutuu samalla huomaamaan, miten on kuljettava syvemmälle, aivan kuin kohti kasvin lehtiä, jotka hengittävät elämää ja voimaa ja kosketusta.

Sitten tulee vaihe, jolloin tajuaa, miten kaikki tuo pysyy koossa vain kun laskeutuu vielä syvemmälle, alkaa huolehtia tuon kukan juurista ja maaperästä, johon se juurtuu.

Ja siinä vaiheessa viimeistään alkaa tajuta: ahaa, tämä on sitä, mistä Steiner Henkisen tiedon tie -kirjansa alussa puhui, niillä sivuilla, jotka kauan sitten hyppäsin yli liian helppoina. Hän puhuu hartaudesta ja moraalista, asioista, joita nuoruuden innossa ei osaa oikein arvostaa. Ei oikein edes ymmärrä, mitä ne ovat.

 

Hartauden perusta

Silloin ymmärtää, miten johdonmukainen henkisen kasvun tie ei lähdekään siitä kukasta, jonka itselleen voi poimia, vaan sisäisen maaperän muokkauksesta. Ensin voi tuntua aivan liian pitkälliseltä tehdä esimerkiksi hartauden ja kunnioituksen tunteen harjoituksia, mutta niillä on mielensä.

Jos lähtee suoraan kukan ja sen terälehtien kehittämisestä, eivät kasvin lehdet ja juuri ja sitä ympäröivä maaperä ole kehittyneet antaakseen tälle kukalle riittävästi ravintoa ja voimaa.

Henkisen kasvun ja selvänäköisyyden perustaa on juuri oikeiden tunteiden ja moraalin kehittäminen. Nykyään niitä ei juuri pidetä arvossa, mutta jos haluat ymmärtää, mitä moraali varsinaisessa mielessä merkitsee, se on yksi niitä perustavia maailmanlakeja, joiden avulla maailman elämänvoimat kasvattavat ja rakentavat.

Aistimaailman taustalla on moraalinen maailma. Ja jos me katsomme aistimaailmaa tai luontoa sellaisella asenteella, että me pääsemme sen pinnan taaksi, että aistimus katoaa ja tunne nousee esiin, silloin me kohtaamme niitä tunteita, jotka toimivat sisäisen kasvun ohjaajina niin ihmisessä kuin luonnossa. Luonnossa nuo voimat ilmentävät itseään siinä mitä me voimme nähdä ja kokea, mutta ihmissisäisyydessä nämä samat voimat kasvattavat meidän henkisen elimemme, chakrat, voimakkaiksi, terveiksi ja tasapainoiseksi, niin että sitten kun niiden kukat avautuvat henkisen maailman valolle, niiden rakenne on tasapainoinen ja pysyvä.

Tämä on yksi tapa katsoa selvänäköisyyden syntyä. Henkisen kasvun tie on matkaa kohti selvänäköisyyttä. Se ei välttämättä edellytä sitä, että haluaisi tulla selvävänäköiseksi, mutta se on sama sisäisen vahvistumisen ja sisäisen tasapainon ja terveyden tie, joka aikanaan joka tapauksessa tuottaa sen laajentuneen maailman kokemuksen, mitä me kutsumme selvänäöksi. Silloin selvänäköisyys asettuu luonnolliseksi osaksi ihmisen kasvua.

Rakkaudella

Matti

3 kommenttia . Avainsanat: Luonto, eetterivoimat, hartaus, henkisen kasvun, tie, kehitys, Steiner, selvänäköisyys

Koulukiusaaminen on lopetettava

Keskiviikko 13.6.2012 klo 0:04 - Matti Kuusela

Siitä on jo kauan kun viimeksi kirjoitin koulukiusaamisesta. Silloin näytti siltä, että ongelma on jollain tavalla hallinnassa KivaKoulu -projektin ansiosta, johon useat koulut olivat sitoutuneet.

Tänään lehdissä näkyi juttua,
että myös säädöstasolla
ollaanritarinkannus_240.jpg antamassa opettajille
lisää valtuuksia. Esimerkiksi luokassa riehuvaa lasta on voitava hillitä ja tarvittaessa laukkuja tarkastaa. Hankaluuksiseta ilmoitetaan sekä koulun terveydenhoitoon että kunnalliselle puolelle, olikohan se lastensuojeluvirastoon.

Hyvä. Kunnon keinojen löytäminen on silti hankalaa. Jos joku lintsaa koulusta tai häiritsee opetusta, niin hän saattaa olla vain tyytyväinen kolmen päivän väliaikaisesta erottamisrangaistuksesta, joka kuuluu kaavailuun.

Myös mietitään jälki-istunnon korvaamista työllä, kuten tuolien järjestämisellä tai pihan haravoinnilla. En tiedä, jotenkin hankalalta tuokin tuntuu, ja etenkin se että lapsille viestitetään työnteon tai yhteisissä asioissa auttamisen olevan rangaistus. Mutta miksei, luulen että oikean sävyn löytyminen riippuu opettajista, jotka tuon rangaistuksen panevat toimeen.

Iltapäivälehdessä yksi oppilas ehdottaa, että jälki-istonnon voisi käyttää rästissä olevien kotitehtävien tekemiseen. Se on varmasti järkevä ajatus. Nämä rangaistukset ovat kuitenkin hankalia, ja kun itselläkään ei ole enää mitään kontaktia koulumaailmaan, niin vaikea sanoa, mikä siellä voisi käytännössä auttaa, paitsi tahto muuttaa tilannetta ja vahva välittäminen.

 

Koulurauha

Sikäli kuin olen ymmärtänyt opettajakoulutukseen ei sisälly kiusaamistilanteiden ja tunneilla häiritsemin ongelmanratkaisua, vaikka nykytilanteessa juuri niitä pitäisi opettaa. Tietenkin teoriassa, mutta ennen kaikkea käytännön harjoituksina.

Minkä tahansa kiusaamis- tai häiritsemistilanteiden hallitseminen on varmasti opettajille todella vaativaa, eikä siinä voi auttaa muu kuin se, että opettajakoulutuksessa opetellaan tilanteiden hallitsemista ja ratkaisemista aivan käytännössä.

Sitten on yksi suuri asia, jota ilmeisestikään ei ole ymmärretty. Lapset käyvät kasvussaan läpi ihmiskunnan aikaisempia kehitysvaiheita. Sekä näkyy selvästi esimerkiksi poikien kiinnostuksessa aseleikkeihin ja kamppailuihin. Nyt olennaista on se, että toisilla on vahva sisäinen tarve näihin menneiden aikojen käytösmalleihin, ja toisilla taas vallitsee enemmän eettinen minä, joka ohjaa käytöstä hyvän ja oikean käsitteiden mukaan.

Koulussa opettajan pitää pystyä näkemään nämä kaksi linjaa. Ja hänen on ymmärrettävä, että kumpikin linja voi toteutua sekä hyvänä että pahana, ja kaksi tai jopa neljä eri yhdistelmää näistä voi esiintyä samassakin oppilaassa.

Hyvyyden puolustaja voi olla sankari, joka puolustaa heikkoja, mutta toisaalta hänestä voi tulla myös kiusattu, koska hän ei ymmärrä puolustaa itseään.

Kiusaaminen on hyvin vanha luonnonmukainen reaktio. Luonnossa tavallaan kiusaamista on se, että hyönteisten tehtävänä luonnon kiertokulussa on ahmaista elinkelvottomat kasvit suihinsa, samoin petoeläinten tehtävä savannilla on käyttää ravinnokseen heikkoja eläimiä. Mutta ihmisen on opittava ymmärtämään, että jokaisella ihmisellä on henkinen itseisarvo hänen fyysisestä tai psyykkisestä puolustautumiskyvystään riippumatta.

 

Itsepuolustuskurssit

Jos joku on heikko puolustautumaan, on tietenkin häntä itseään autettava vahvistumaan ja puolustautumaan. Tietenkin on puututtava myös kiusaajiin, mutta opettamalla uhriksi joutuneita puolustamaan itseään ja oikeuksiaan sekä fyysisesti, psyykkisesti, että henkisesti, puhumalla ja toimimalla saadaan valtavasti autettua ihmisiä sekä kouluemässä että myöhemmässä elämässä, sekä opiskelussa, työssä että perhe-elämässä.

Olin aikoinaan suunnattoman järkyttynyt, kun kuulin että koulussa kiusattua oppilasta oli opettajien taholta neuvottu olemaan puolustautumatta. Se on aivan todellisuuden vastainen asenne. Oman arvon ja oman voiman tunteminen, ja aikuisten lupa kasvaa omassa voimassaan sekä kyky puolustaa itseään on todellakin jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Kuka haluaisi kiusata ihmistä, joka on varma itsestään, oikeuksistaan ja omasta puolustautumiskyvystään!

Tietenkin laajan itsepuolustuksen opettaminen on vaativaa, sillä ihminen joka mistä tahansa syystä on heikosti läsnä omassa voimassaan, on hyvin haavoittuvainen myös opetuksen suhteen. Kuitenkin olen varma siitä, että ainakin kahdelle kolmasosalle laajakaistaisen itsepuolustuksen oppiminen auttaa lähes välittömästi. Yksi kolmannes voi sitten tarvita syvällisempää tukea oivaltaakseen, että hänellä on myös omat arvonsa aivan omassa itsessään, ja sitä saa puolustaa.

 

Henkinen kasvu

Välttämätön tekijä on myös jokaisen kasvattajan oma henkinen kasvu. Opettaja, joka kehittää itseään henkisesti, välittää pelkällä läsnä olemisellaan luokassa suunnattoman arvokasta henkisen kasvun energiaa kaikkiin oppilaisiin.

Rakkaudella
Matti

 

4 kommenttia . Avainsanat: koulukiusaaminen, itsepuolustus, opettajat, henkinen kasvu

Enkelten silminä ja korvina

Tiistai 28.2.2012 klo 2:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Jatkamme Rudolf Steinerin Suomessa 1912 pitämän ensimmäisen esoteerisen tunnin tiimoilta. Hän puhui siinä, miten ihminen jää helposti kiinni henkisiin opetuksiin, niin kuin muihinkin tietoihin. Ja vaikka opetusten uskominen jossain kasvun vaiheessa onkin mielekästä, niin henkisellä tiellä se ei ole oikein.

Ihmisen on tarkoitus kehittyä itsenäiseksi olennoksi, ja siksi hänen on itse koeteltava ja tunnusteltava kaikkea sitä, mitä hän mahdollisesti tulee myöhemmin uskomaan, silloin kun hän tulee täysin vakuuttuneeksi.

Jopa kaikkein korkeimpien henkisten olentojen parhaimpiinkin opetuksiin voi jäädä kiinni - ja silloin vastapainona on rakkaus. Me menetämme itsemme tai todellisen ja aidon minuutemme uskoessamme jotain sellaista, mikä kuulostaa hyvältä, ellemme kehitä rohkeutta ja epäitsekkyyttä.

Tuo siis tarkoittaisi sitä, että uskominen ennen kuin on perinpohjaisesi itse miettinyt jonkin asian, sisältää jotain itsekästä. Ilmeisesti se siis tarkoittaa, että me omimme jonkin hyvältä kuulostavan asian - ja on totta että sellaiselle varmasti löytyy myös hyviä perusteita. Mutta todellinen henkinen kasvu on paljon enemmän. Se ei ole vain sitä, että jokin asia kuulostaa hyvältä tai tuntuu hienolta, vaan sitä, että me sen sisäistäessämme juurrumme omaan todellisuuteemme, ja myös laajempaan todellisuuteen.

Asia, joka ei ole ensin oikein, ja sitten vielä totta, jää irti sisäisestä todellisuudesta eikä sillä ole voimaa kasvattaa chakrojamme selkeän puhtaiksi ja voimakkaiksi.

Mutta kaiken tämän pehmentää rakkaus. Rakkaus kaikkia olentoja kohtaan asettaa meidän henkisen tietämisemme oikeaan suhteeseen maailmaa kohtaan. Ja tämä rakkaus tarkoittaa kaikkia kokemuksiamme, myös rakkautta ja hartautta kaikkea tietoamme, ja kaikkia kokemuksia kohtaan. Rakkaus on se suuri voima, joka vähitellen asettaa meidän tietomme ja kaikki kokemuksemme oikeaan kohtaan tässä maailmassa.

 

Leikin ja luovuuden tarve

Henkinen kasvu on siis tässä mielessä varsin vaativaa. Voi hyvin ymmärtää, miten upeaa on irtaantua vanhasta harmaasta elämästä ja kokea uusia hienoja näkymiä maailmaan, mutta samoin on hyvä herätä näkemään, miten meistä on tarkoitus kasvaa henkisesti vastuullisia aikuisia, niin hauskaa kuin lapsena olo onkin.

Ja on aivan oikein ollakin lapsi ja lapsenmielinen ja leikkiä ja luoda, kunhan vain ymmärtää omalla kohdalla totuudenrakkauden ja leikin ja luomisen rakkauden suhteen. Pelkkä totuus tekee ihmisen liiankin vakavaksi. Siksi me todella tarvitsemme myös leikkiä. Ilman leikkimieltä hienoimmat totuudet alkavat myös rajoittaa. Meidän on annettava kaikille totuuksille itsessämme mahdollisuus jatkuvaan uusiutumiseen, jotta nuo totuudet pysyvät tosian myös käytännön elämän eri tilanteissa.

 

Enkelien silminä ja korvina

Niin upeita olentoja kuin enkelit ovatkin, he eivät kykene tulemaan tänne aistimaailmaan ja katsomaan ja kuuntelemaan sitä samalla tavoin läsnäolevina kuin me ihmiset. Siksi me teemme enkeleillemme valtavan palveluksen toimimalla heidän silminään ja korvinaan. He voivat aistia tätä maailmaa, jota he ovat olleet luomassa, katsomalla sitä meidän aistiemme kautta.

Mutta jotta se on mahdollista, on meidän löydettävä itsestämme sellainen sisäinen hartaus ja antaumus, että enkelimme voivat ensin tulla riittävän lähelle meitä, ja sitten katsoa silmillämme ja kuulle korvillamme.

Kun näemme jotain todella kaunista, sellaista mitä voimme kokea enkelimäiseksi, voimme siis kuvitella itse katsovamme tai kuuntelevamme enkelin silmin tai korvin. Silloin voimme päästä niin lähelle enkeliystäviämme, että he voivat todella laskeutua meidän aisteihimme.

Tärkeää tuossa on, että antaudumme oikeille tunteille. Tässä ei paljon auta, jos kysyy, siis millainen sen tunteen pitää olla. Vaan on yksinkertaisesti vaikka katsottava jotakin kukkaa maljakossa tai lumen kimallusta ja viivyttävä tuossa aistimuksessa niin rauhassa, että  jokin sisäisyydessämme johdattaa meitä lähemmäksi enkeliämme.

Ja toki on aina hyvä selvästi mielessään kutsua enkeliä luokseen.

 

Luonnonhenget

Luonnonhenkiystävät haluavat lisätä tähän, että myös heille on mieluista se, että me eläydymme aistimuksiimme mahdollisimman enkelten kaltaisesti tai elävästi. Se luo varmuutta ja turvallisuutta myös heidän maailmaansa, suhteessa meihin. Teet siis myös kodinhengillesi ja muille läheisille luonnonolennoille palveluksen toimimalla enkelten aisteina.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, kasvu, totuus, enkelit, luonnonhenget, Steiner, esoteerinen tunti, uskominen, leikki, silmät, rakkaus, hartaus, kokemukset

Henkisen kasvun tiellä - aina rokotuksiin saakka

Maanantai 9.1.2012 klo 19:11 - Matti Kuusela

Miten henkisen tien kulkija suhtautuu maailmaan? Ensimmäinen asia on varmasti mielenkiinto henkistä todellisuutta kohtaan. Sen jälkeen asia meneekin jo monitasoisemmaksi. Olen usein huomannut, että henkisellä tiellä pelkän etenemisen sijasta tärkeää on myös kulkea takaisin alkuun. Itse asiassa henkisellä tiellä ei oikeastaan voi edetä kulkemalla vain suoraviivaisesti eteenpäin.

Kun jossain on sanottu, että henkisellä tiellä on otettava yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin, niin sitä kuvittelee ensin vain vertauskuvalliseksi - kunnes tajuaa, että se on täyttä totta.

Edetessämme me käytämme perusvoimiamme, ja voidaksemme edetä turvallisesti on meidän aina palattava takaisin perusvoimiin. Mitä suurempia edistysaskeleita, sitä enemmän voimaa tarvitsemme. Jos vain kuljemme eteenpäin yhä hienompiin ja hienompiin asioihin, perusvoimat ehtyvät.

Silloin luonto meissä toki lopulta hoitaa asian ja me putoamme rytisten takaisin. Ongelma on siinä, että nykyinen älymme ei millään tahdo tajuta, että sisäisellä tiellä kulkeminen on rytmistä. Ulkoisessa maailmassa me saamme helposti harhan, että voi kulkea jatkuvasti eteenpäin, mutta ei se siinäkään ole totta.

Jos ajan autoa, minun on välillä tankattava. Siinä meidän olisi kuljettava takaisin ja etsittävä öljyä tai kasvatettava öljykasveja, mutta kun tekniikka ja kauppa tuo meille huoltoaseman, me emme tajua, että tankatessamme me oikeasti otamme juuri niitä askeleita taaksepäin. Meillä on vain harhakuvitelma jatkuvasta etenemistä.

 

Henkisellä tiellä

Henkisellä tiellä me emme voi tehdä kauppaa ja käyttää tekniikkaa samalla tavoin. No, voimme, mutta on hyvä tiedostaa, että on tehtävä mahdollisimman paljon itse edetäkseen rakentavalla ja luonnonmukaisella tavalla.

Henkiselläkään tiellä me emme tule toimeen ilman oppia ja opastusta. Tarvitsemme kirjoja, opettajia ja kokemusten vaihtoa. Silti on tärkeää palata aivan perustunteisiin yhä uudelleen ja uudelleen. On tärkeää saada sisäisten energioiden virta ja uusiutuminen vahvaksi ja terveeksi. Muuten voi tosiaankin käydä niin, että joudumme ihmettelemään, missä on vika, vaikka teen kaiken mielestäni niin hyvin ja yritän niin kovasti.

Tuo tärkein perusta on hartaus, rakkaus, hyväntahtoisuus, hyväksyminen. Silloin mieli monella kysyy, mitä, miten minä voisin olla hyväntahtoinen tai tyytyväinen tai hyväksyvä, kun maailmassa on niin paljon väärin, kun tuo tekee noin tyhmästi tai nuo tekevät asioita niin väärin kuin ikinä?

Sitä onkin vaikea selittää, mutta se menee niin, että maailma pohjautuu rakkaudelle, vaikka kehityksen liepeillä tapahtuu monenmoista häiriöitä. Jos kaikki olisi vain hyvin, vain niin ihanaa, vain niin oikein, meidän kehityksemme pysähtyisi 90-prosenttisesti siihen paikkaan.

Siksi meille on annettu tämä alempi minä ja alempi ajattelu, joilla on henkiseen kasvuumme nähden aivan liikaa voimia ja valtaa. Nämä alemmat mutta toisaalta niin tehokkaat kykymme luovat kaikenlaista, mikä sitten pakottaa henkisen osan meissä miettimään asioita. - Miten minä suhtaudun tuohon väärään?

Yksi vastaus on: meidän on rakastetta kaikki erheellinen ja puutteellinen jälleen hyvän perusvirtaan. Kun olen hyväksyvä itsessäni, mitä ikinä tapahtuukin, minä luon sitä hyvän perusvirtaa, johon virheellisten tekojen tulokset voivat aikanaan palata.

 

Hyväksyminen ja suuttuminen

Meidän on kasvaaksemme henkisesti kehitettävä hyviä tunteita ja energioitamme ... mutta silloin me helposti suljemme silmämme niiltä kaikilta vääryyksiltä, jotka saisivat meidät suuttumaan, jos katsoisimme niitä.

Mutta näin tehdessämme me jätämme kotitehtävämme tässä maailman koulussa suorittamatta. Me olemme täällä oppiaksemme käyttämään voimiamme, myös suhteessa siihen pahaan ja huonoon, mitä havaitsemme.

Ja jos kuvittelen, että minä olen niin hyvä ja hieno ja henkinen ihminen, että en suutu mistään ... olenkin helposti vain tekopyhä, tai sitten olen sillä tavoin aivan normaalilla tavalla lapsekas, että suljen nuo huonot tuntemukset sisääni ja laitan komeron ovet kiinni.

Sekin on huono ratkaisu. Hyvä ratkaisu lähtee siitä, että katsot myös sitä, mikä on pahaa, mikä on huonosti, mikä on pois kohdaltaan, ja ... annan kaiken siihen liittyvän suuttumuksen vapautua. Mutta suhtauden tuohon suuttumukseen ymmärtäväisesti. Sallin itseni olla suuttunut, niin kauan kuin sitä kestää, ja sitten olen taas tyytyväinen.

Tällä tavoin minä työstän energioita ja tunteita.

Vähitellen pääsen siihen, että pystyn työstämään kielteisiä tunteita yhä enemmän ja enemmän, myös toisten ihmisten puolesta, sillä ellemme me henkisen tien kulkijat sitä tekisi, tämä maailma hukkuisi huonoihin energioihin.

Ja luonnonhenkiraukat joutuisivat purkamaan ja puhdistamaan näitä meidän ihmisten aiheuttamia kielteisiä energioita yhä useammilla tulvilla ja tulivuorenpurkauksilla ja myrskyillä.

Ihannetila siis on, että pysyn tyytyväisenä ja rakkaudellisena, hyväksyvänä, katsellessani kaikkea sitä tyhmää, mitä maailmassa tehdään ... yhtä hyvin kuin kaikkea sitä ihanaa ja hyvää, mitä täällä syntyy. Silloin minä työstän eteenpäin niin hyviä kuin huonoja energioita. Se on henkistä kasvua, kasvua kohti suurempia henkisiä tehtäviä ja suurempaa henkistä voimaa.

 

Rokotukset

Jos nyt ei halua tällä kertaa tiedostaa enempää ikäviä asioita, voi tämän viimeiden osan jättää lukematta. Muistamme varmaan kaikki sen viime vuotisen flunssarokotusjupakan, jota monet henkiset ihmiset ja vaihtoehtoiset hoitajapiirit niin voimakkaasti vastustivat. Useat siksi, että se vain tuntui niin väärältä.

Sinikivi-sivuilla Jukkis on taas selvittänyt rokotuksiin liittyviä väärinkäytöksiä ja uhkia, ja kannattaa lukea seuraava hänen kirjoituksensa, jossa on jälleen paljon uutta:

http://www.sinikivi.com/15/foorumi/7-konspiraatio/10363-tuleeko-tappaja-influenssa-suomeenkin.html?limit=10&start=40#11173

Tätä on hyvä käyttää harjoituskohteena ja tunnustella omia sisäisiä tuntemuksiaan. Ja miettiä mikä on oikea, paras tai juuri minulla sopiva tapa suhtautua tähän uuteen viestiin.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen kasvu, tunteet, rokotukset, Jukkis, hartaus, rakkaus, hyväksyminen, Sinikivi

Viisaus, henkinen kasvu ja selvänäköisyys

Tiistai 3.1.2012 klo 3:43 - Matti Kuusela

Jouluajan kolmentoista pyhän yön sarja jatkuu edelleen, ja tuntuu että tällä kertää ensimmäistä kertaa todella koen niiden voimat, vaikka niitä jo vuosia olenkin seurannut. Tuntuu tosi mukavalta, että kasvua ja edistystä tapahtuu.

Tänä yönä maanantaista tiistaihin on viisaudenhenkien aikaa. Nyt on hyvä päästää irti kaikesta mahdollisesta vanhasta ja antaa korkeamman viisauden asetella asioita uudelleen paikalleen, korkeampaan järjestykseen.

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten hengelle antautuminen ei ole vain passiivista antautumista - ainakaan nykyaikana - vaan meidän on aina oltava itse aktiivisia. Jos päästän jostakin irti, niin ymmärrän että minä sen teen. Ja annan sillä tavoin vuoron korkeammille voimille.

Minuus, mutta herkkyyteen ja viisauteen kasvavana, on meidän aikamme korkein teema. Mutta sen ohella me tarvitsemme kasvua, ei pelkkiä kukkia ja hedelmiä. Koen että kasvu sisäisessä mielessä tapahtuu nimenomaan tunteiden alueella. Teen edelleenkin noita hartauden tunteen harjoituksia, joista jo olen puhunut.

 

Hartauden tunne

Hartaudesta puhuminen tuntuu aina hiukan oudolta, koska siihen itsellänikiin sekoittuu kuva jostain menneen ajan hartaudenharjoituksesta. Mutta kun teen itse harjoitusta, se tuntuu täysin ajanmukaiselta ja selkeältä.

Ja siis miten sen teen? Yksinkertaisesti vain suljen silmäni  ja lausun mielessäni kutsuna sanan hartaus. Sitten vain annan tapahtua ja seuraan tunnetta, joka kehittyy, mutta en aivan passiivisesti, vaan ikäänkuin varovasti tuota tunnetta kannattaen ja tukien.

Koen sen oikeana juuri sillä tavoin, että oma ohjaus säilyy koko ajan herkästi mukana, vaikka pääosin vain sallin, että hartaus tapahtuu. On sitä vaikea selittää, mutta uskon että mitä enemmän puhumme, sitä paremmin sanatkin asuttuvat kohdalleen.

 

Terveyden asenteet

Kun joskus viisitoista vuotta sitten hoitotyön aloitettuani luin ensimmäisiä kertoja Louise L. Hayn kirjaa Muuta ajatuksesi, se usein suututti, kun sen maininnat sairauksia aiheuttavista asenteista vaikuttivat niin yksioikoisilta.

Esimerkiksi vaikka päänsärky: vammautat itsesi, itsekritiikki, pelko. Nuo tuntuivat jotenkin niin kohtuuttomilta ja ajetteli, että jos ihminen ihan oikeasti kärsii päänsärystä, niin puhuminen jostain itsekritiikistä ja parannuskeinona itsensä rakastamisesta on kyllä kohtuutonta.

Vuosia meni ennen kuin aloin syvemmin hyväksyä ja tuntea todeksi nämä Hayn aivan loistavat oivallukset. Yhä vieläkin katson joskus hoidon aikana ikään kuin ulkopuolisena mielipiteenä, mitä Hay jostain vaivasta sanoo. Siihen on hyvä verrata sitä, mitä itse kokee.

 

Kaksoiskulkija

Hayn kirja on hyvä keino oppia tuntemaan myös omaa kaksoiskulkijaansa. Meillä on jokaisella sisäisyydessämme olento, joka sisältää kaikki ne tunteet ja energiat, joita emme ole vielä itse työstäneet vapaaksi. Sitä nimitetään kaksoiskulkijaksi, ja hän on myös se, joka usein saa meidät suuttumaan, koska me emme sitten millään haluaisi kohdata tätä kätkettyä puolta itsessämme.

Mutta henkinen kasvu on suurelta osin juuri sitä, että me tuomme tuon kätketyn itsessämme esiin ja vapautamme sen. Siksi meidän on opittava rakastamaan kaikkea sitä, mikä meitä suututtaa. Jo tämä ajatus voi suututtaa syvästi. Mieli keksii niin helposti vastaväitteitä: mitä, pitäisikö minun siis hyväksyä sitä ja sitä pahaa!?

Mutta ei, vaan minun on hyväksyttävä ja rakastettava itsessäni myötätuntoiseksi ja rakastavaksi se osa, joka aikaisemmin on suuttunut, itsessäni. Niin kauan kuin suutun, minä taistelen vastaan, joko aktiivisesti tai tukahduttamalla suuttumustani. Vasta kun viha minussa muuntuu rakkaudeksi, alan todella muuttaa itseäni ja maailmaa paremmaksi.

Sehän tarkoittaa myös sitä, että opin rakastamaan myös sitä itsessäni, joka vihaa, tai joka vihasi tai vastusti tai taisteli aikaisemmin. Kun otan avoimin sydämin vastaan kaikki tunteeni rakkauteni ja hyväksyntäni piiriin, minusta alkaa tulla olento, jossa hyvät voimat kasvavat.

Jos yritän kasvattaa selvänäköisyyden ja henkisyyden kukkia sisäiselle maaperälle, jossa vielä on vastustusta, vihaa, taistelua tai tunteiden kätkemistä, tuolla selvänäköisyydellä tai henkisyydelle ei ole kunnollista perustaa, kunnon perustaa kasvulle. Rakkkaus luo sen muhevan mullan, josta muiden hyvien tunteiden avulla henkisyyden kasvu versoo ja kehittyy niin, että myös selvänäköisyyden kukat kohoavat esiin luonnollisina ja viisaina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, sairaudet, viisaus, henkinen kasvu, selväkäköisyys, kaksoiskulkija, tunteet

Myötäluominen ja tulevaisuuden tahtominen

Lauantai 17.12.2011 klo 22:22 - Matti Kuusela

Hei hyvät ystävät. Lämmin jatkuu ja sää tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden henkiseen harjoitteluun. Jos tahtoo olla oikea henkisen tien kulkija, ei koskaan valita - ainakaan säästä.

Se voi tuntua aika rankalta, mutta niin se on. Jokainen valitus tekee aivan kuin reiän omaan voimakenttään ja päästää suuren osan energiasta ulos. Ja kehittyäkseen ihminen tarvitsee juuri sisäistä ylijäämäenergiaa, aivan kuin jonkin verran sisäistä painetta, joka tarjoaa kasvupohjaa eetterikehon ja chakrojen kasvulle ja muotoutumiselle.

Joka kerran kun jotain valittaa, päästää itsestään ulos niitä energioita, jotka muuten olisivat vapaat käytettäväksi henkiseen kasvuun. Tuossa juuri kasvu on hyvä sana, koska aivan oikeasta kasvusta on kysymys. Se mitä me nimitämme henkiseksi kasvuksi, ei ole ainoastaan henkistä, vaan se on todella myös meidän eetterikehomme eli elämänvoimakehomme muotoutumista.

 

Rakentaminen ja luonnonhenget

Valittamisella on paljon muitakin ulottuvuuksia kuin omien eetterivoimiemme menetys ja astraalikehon eli sielukehon herkkien muotojen sekä hajoaminen että kovettuminen. Siksi kaiken valittamisen kanssa on oltava todella tarkkana.

Ei siis koskaan valittaa, vaan aina puhua tai toimia rakentavasti. On siinä haastetta. Itse olen nyt miettinyt vuosia tätä valittamisen ongelmaa, enkä ole sitä vielä kokonaan ymmärtänyt. Nimittäin kun näkee jotakin, mikä ei ole kunnossa tai mikä menee väärin, niin luotava ja rakennettava uutta.

Mitä se merkitsee sään suhteen? Luulen, että luononhengillä on sään luomisessa jonkin verran valinnanvaraa, ja jos me osaamme osallistua sään kokemiseen ja tahtomiseen oikealla tavalla, siitä voi olla ja varmasti onkin apua sekä luonnonhengille että meille itsellemme. Olen vakuuttunut siitä, että luonnonhenget kokevat käytännössä samankaltaisen sään mukavaksi kuin mekin.

Mutta kasvit tarvitsevat kosteutta, ja ihmisten luomat epäsuotuisat energiat tarvitsevat purkautumistietä. Sille ei voi mitään.

Eikä sillekään voi mitään, että jos me ihmiset niin normaaliin tapaan valitamme säästä, se tekee luonnonhengille heidän työskentelynsä helposti epämiellyttäväksi. Herän tekevätä säässä sitä, mikä on tarpeellista.

Silti luulen, että jos me osaamm katsoa säätä oikein, olla kiitollisia ja vahvistavia, niin me voimme edistää sään tasapainoisuutta.

 

Myötäluomisesta tulevaisuuden tahtomiseen

Me alamme tulle yhä tietoisemmiksi siitä, että nyt jo on alkanut ja hyvää vauhtia alkamassa se, mikä vain tulevaisuudessa vahvistuu: se mitä enkeliolennot aikaisemmin tekivät luonnon ja ihmiskunnankin hyväksi, tulee yhä enemmän meidän omalle vastuullemme.

Meidän on opittava olemaan vastuussa esimerkiksi säästä - ja paljon monesta muustakin, mikä vielä on meidän käsityskykymme ulkopuolella. Mutta sään ja luonnon kanssa voi hyvin jo alkaa kevyesti harjoitella luonnon ja todellisuuden myötä tahtomista: minä tahdon sitä, mikä on.

Ja siitä voi varovasti kokeilla, millainen tahtominen rakentaa hyviä asioita, ilman että se hajoittaa sitä, mitä on tai mikä on jostain syystä välttämätöntä.

Tässä todella tulee esiin uusia ajatuksia.

On hyvin kaunista kuvitella, että minä tahdon ja luon vaikkapa ihanan valkeaa lumisadetta, pilven liikettä taivaalla, auringonlaskun värejä.

Todella luodessani ymmärrän, että en voi vain katkaista joitakin sellaisia toiminnan säikeitä, joista itse en pidän. En saa koskaan puuttua toisten ihmisten vapauteen, en saa estää sellaista, mikä karmallisesti on jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle välttämätöntä.

Ja silti me olemme opiskelemassa tulevaisuuden tahtomista.

 

Vanha ja uusi vihkimys

Vanha vihkimys oli liittymistä siihen maailmankehityksen suuruuteen ja valtavuuten joka jo on ja joka kumpuaa menneisyydestä.

Uusi vihkimys on jotain mikä virtaa meille tulevaisuudesta. Se on nykyhetkeen asettumista sillä tavoin, että tulevaisuuden tahtominen totuuden, kauneuden ja hyvyyden lakien mukaan tulee mahdolliseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen kasvu, vanha vihkimys, sää, valittaminen, tahtominen, myötäluominen, uusi vihkimys,

Ho-o-ponopono ja unipuhdistus

Maanantai 29.8.2011 klo 22:02 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin otsikkoon tuon havaijilaisen henkisen menetelmän nimen sillä lailla kuin se minun käsittääkseni tulisi lausua suomeksi. Kun painot menevät kohdalleen, sanasta saa paljon enemmän tolkkua.

Vitalen ja Lenin kirjan "Ei rajoja" mukaan sana ho'oponopono tarkoittaa suunnilleen syytä ja täydellisyyttä. Ponopono on kai suomeksi suunnilleen hyvähyvä.

Kiitos teille hyvästä palautteesta! On ollut mukava postitella kirjoja eri puolille Suomea. Taas tänään lähti Taivaankaarelle uusi 20 kirjan tilaus. Tunnen että kirjan sanomalle alkaa muodostua jo hyvä yhteisenergia, johon jokaisen halukkaan on helppo liittyä mukaan.

Kehittyessään tällä yhteisenergialla tulee olemaan suuri parantava vaikutus koko Suomessa. Ja mitä enemmän erilaisia asioita ho-o-ponoponolla puhdistateen, sitä laajemmaksi ja syvemmäksi sen parantava vaikutus tulee.

 

Uni ja sisäinen puhdistus

Edelleenkin olen tehnyt ho'oponopono-harjoitusta ja se on kyllä voimakasta. Tänään kävi nimittäin niin, kun koko päivä oli vapaa kirjoittamiselle ja muille vapaille töille, niin iltapäivällä alkoi väsyttää niin kovasti, että uneen oli päästävä hetkeksi.

Näkemäni uni olikin aika menoa. Tässä lyhyt versio siitä: Menin vanhan tehdasrakennuksen botoniulokkeelle, joka alkoi murtua. Laskeuduin sen mukana kuitenkin turvallisesti alas.

Lähdin lenkille, ja huomasin kulkevani pimeällä varastojen ja romukasojen alueella, jossa yllättäen tuli eteen pieni lasipuhaltamo, jossa oranssinpunaiset tulen loistivat sisällä. Sen jälkeen tuli vastaan tulitaideryhmä, mikä olikin aika yllättävää. Ohittaessa sitä reunimmainen kaveri nauroi päässäni olevalle villamyssylle.

Itsekin aloin sitä ihmetellä ja tullessani puistoon otin sen päästäni, mutta huomasinkin, että sen alla oli toinen ohuempi myssy.

Hetken päässä oli sisällä paikassa, josta johdettiin diskon valoshowta. Pitelin käsissäni lähes aanelosen kokoista kaksinkertaista lasilevyä, jonka välissä oli värijuttuja. Se käytettin diana isoissa projektorissa.

Hetken kuluttua lasi halkesi, ja olin hätääntynyt siitä, joudunko korvaamaan sen. Tuntui nimittäin kalliilta.

Kun juoni kulke eteenpäin, selvisi, etten joudu korvaamaan pelkästään sitä yhtä, vaan kaikki kolmekymmentä. Ja yrittäessäni taas selvittää sitä, ymmärsin joutuvani korvaamaan vielä ylimääräisiäkin.

Joo, sielläpäin ei ollut paikkaa mihin mennä, joten jouduin johonkin opiskeloiden paikkaan. Laiton mukanani olleen valokuvausjalustan näköisen jutun naulakoiden alle, ja kun katsoin uudelleen, se oli kadonnut.

Oli pakko lähteä taas liikkeelle. Tulin lumisella välipihalle, jossa huomasin talvikenkenkieni olevan eri paria. Kenkiä sovitellessa tuhmat pikkupojat veivät ensi toisen ja ajaessani heitä takaa toisenkin.

Sitten koirat veivät käsineeni.

Takaa-ajokierroksen jäleen lompakkoni loisti pihan reunalla, mutta joku ehti ottaa sen ennen minua.

Lopulta harakka vei kännykkäni, joka oli myös pudonnut maahan.

 

Tulkinta

Tuota voisi jo säikähtää, mutta unella on kaikeksi onneksi mitä myönteisin tulkinta. Ho'oponopono on auttanut puhdistamaan monia alueita, jotka ovat olleet hyvin kiinteästi itsessäni mukana.

Vanha betoniuloke vajoaa jalkojen alta. Hyvä. Voi seistä omilla jaloillaankin.

Tuliprosessit työstävät vanhoja romuja. Hyvä. Niin, siellä varastoalueella oli vielä kaksi iki-ihanan vaaleansinistä 50-luvun Studebakeria. Niitä en ole vielä tulkinnut.

Pipo pois - ajattelun uudistumista.

Diat rikki - maailmankuvan uusiutumista.

Jalusta katoaa - vanha tukirakenne hajoaa.

Kengät - kulkeminen uudistuu.

Käsineet - tekeminen uudistuu,

Lompakko - vaurauden ydin/sydän uudistuu.

Kännykkä - kommunikaatio puhdistaa.

Voisiko enempää enää toivoa!

 

Rakkaudella
Matti

4 kommenttia . Avainsanat: ho'oponopono, sisäinen puhdistuminen, unien tulkinta, unisymboleita, henkinen kasvu

Kesän vihreää

Sunnuntai 5.6.2011 klo 20:52 - Matti Kuusela

Tänään luonnossa oli juuri sitä vihreää, jota myöhemmin kesällä kaipaa, ja ihmettelee muistaako kokonaan väärin. Niin vain on, että tätä alkukesän kirkasta vihreyttä ei pitkää aikaa näe. Saattaa olla, että sitä ei edesä pääse näkemään joka vuosi niin kirkkaana ja täyteisenä kuin tänään. Kaupunkilaisena tuosta on vaikea olla varma, kun joka päivä ei kuitenkaan ole mahdollista tarkkailla peltoja ja tienvarsia.

Joka tapauksessa tänään oli loistavan vihreä päivä. Siinä valon ja veden henget toimivat valtaisessa yhteistyössä. Vedenhenget uinuvat maailmanviisaudessaan ja kun valonhenkien tietoisuusvoima liittyy vedenhenkien työhön, syntyy jopa uutta ainetta.

Myös pilvet olivat ihmeellisiä. Taivas täynnä valkeita ja toinen toistaan kauniimpia jalaspilviä. Niissä ilmenhenkien ja enkelten yhteistyö luo valtavan upean ilmapiirin, todellisen kesän avoimuuden.

Luonnonhenkien maailmoja voi pitää taianomaisina, mutta asian voi nähdä toisinkin päin. Suurta tainomaisuutta on myös siinä, miten meidän nykyisin havaitsemassamme maailmassa ei ole mukana luonnonhenkiä, enkeleitä eikä haltijoita. Ja kuitenkin he ovat niitä, jotka kantavat ja ohjaavat koko tätä järjestelmää.

Ihmistietoisuuden nykyinen alue on rajallinen, mutta myös hyvin tärkeä. Henkiset voimat ovat luoneet meille maailman, jonka tarkoitus on vahvistaa meidän yksilöllistä henkisyyttämme ja voimamme. Tehdä meistä vahvoja ja omiin voimiimme ja kykyihimme luottavaisia.

Henkinen kasvu astuu mukaan kuvaan meidän herätessämme laajemman kokonaiskuvan todellisuuteen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vihreä, luonnon vihreys, pilvet, henkinen kasvu

Enkeli ja muistihäiriöt + paikallisesta tuotannosta

Tiistai 5.4.2011 klo 20:30 - Matti Kuusela

Tänään erään hoidon aikana puhuimme suhteesta lähimmäisen muistihäiriöihin, tässä tarkemmin äidin. Monilla on ollut suuria vaikeuksia suhtautua omaan äitiin, kun tämä vanhetessaan muuttuu, käy ehkä kiukkuiseksi ja toistaa samaa asiaa yhä uudelleen.

Silloin on tärkeää löytää uusi suhde ja huomata, ettei enää voi odottaa arvostusta ja huomiota, vaan nyt itse on tullut siksi henkilöksi. jolta odotetaan kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä. Todella kasvattaa kärsivällisyyttä vastata hymyillen ja ystävällisesti yhä uudelleen ja uudelleen samaan asiaan.

Muistelen Judith von Hallen jossain maininneen, miten tärkeää se on karmallisesti. Selvää on, että tällä on paljonkin tekemistä omans henkisen kasvun kanssa. Kun ei enää voi suoraan reagoida siihen, mitä toinen sanoo, vaan on yksinkertaisesti oltava vain rakastava ja ystävällinen toisen puheista riippumatta, se auttaa vapautumaan omasta persoonasta ja alemmasta minästä. Silloin korkeampi minä puhuu.

 

Enkeli meissä

Äkkiä tajusin, että juuri tuota meidän enkelimme tekee meille jatkuvasti. Hänen silmissään me olemme marisevia dementikkoja, jotka tekevät samat virheet ja samat kysymykset yhä uudelleen ja uudelleen. Ja kun meille vastataan, me katsomme hämmentynein silmin, sanomme ehkä enintään, mielessämme, häh, ja jatkamme vanhaan tapaan. Sitä voi kestää vuosikymmenestä vuosikymmeneen, ehkä inkarnaatiosta inkarnaatioon, jos emme todella ala kuuntelemaan ja kuulemaan, mitä enkeli meille opettaa.

Ensimmäinen vaihe tuossa opettelussa on todella kuunnella, mitä toiset meille sanovat. On se meidän mielestämme oikein tai ei, oikeudenmukaista tai ei, kehumista tai ei, jokaisen ihmisen lausumassa on taustalla jokin kokemus, ja vaikka me emme heti ymmärrä mistä mikin asia nousee esiin, niitä on hyvä kuulostella ja tunnustella. Yksi ainoa näin saatu oivallus voi säästää meiltä paljon vaivaa koko loppuelämän aikana ja jopa seuraavissa maallisissa elämissä.

Enkelisielut, päättäkäämme oppia tässä elämässä niin paljon kuin mahdollista, etenkin toinen toisiltamme, sillä usein enkelit välittävät meille viestejään toisten ihmisten ja lähimmäisten kautta.

 

enkelipatsas.jpg

Korkeampi minä on kärsivällinen. Se ei ole kiinni ajassa tai tilassa. Se ei laske miten monta kertaa jokin on tehtävä. On muuten huvittavaa, miten me syömme mielellämme useampiakin kertoja päivässä, emmekä silti valita, että voi, tämä oli kahdeskymmenes toinen kerta tällä viikolla kun taas täytyi syödä.

Sitten valitamme toisista asioista: Tämä oli jo toinen kerta, kun minun täytyi antaa hänelle anteeksi samasta asiasta. Minähän sanoin jo syksyllä, että keväällä tulee taas uusi käynti. Korkeammalla minällä on laajempi maisema, josta se katsoo elämää. Asiat tehdään niin monta kertaa kuin tarvitaan, sehän on aivan selvää. Jos minulla on kiinnitettävänä 22 000 kirkon kattopaanua, ne on kiinnitettävä jokainen. Miksi siis valittaisin ihmissuhteissa, että minun piti tehdä jokin asia jo kolmas tai kolmastoista kerta peräkkäin. Eivät kai ihmissuhteet ole vähemmän arvokkaita asioita kuin kattopaanut.

 

Yrittäjyys

Kun ajattelee enkeleiden ohjauksen kannalta, niin elinkeinoelämässä suhteellisen pienikokoinen yrittäjyys on varmasti mukavinta heidänkin järjestelyilleen. Ravitsemusalueella vaan on kovasti huono tilanne.

Elintarvikkeet ovat yhä enemmän monin lisäainein tuhottua bulkkituotantoa, josta alkuperäiset ravintoaineet elämänvoimista puhumattakaan ovat häipyneet jo kauan ennen kuluttajalle tulemista. Samalla monien sairauksien määrä kasvaa, vaikka tulehdussairauksien määrä väheni huomattavasti jo 1900-luvun alkupuolella - ennen nykyaikaisten teholääkkeiden ja rokotusten aikaa.

Huono ravinto tuottaa myös huonoa tietoisuutta. Elinvoimaton ravinto tekee raskaaksi ajatella itse - esimerkiksi henkisiä ja yhteiskunnallisia asioita. Sen näkee jo vaalimainoksista. Mainostoimistot ovat aikaa sitten havainneet, että hyvin puetun naisen kuva vetää paljon paremmin kuin yhteiskunnalliset ajatukset ja tavoitteet.

Tämän lisäosan ajatus kuitenkin oli, että samalla kun kaupasta saatavan ruoan laatu ja elämänvoima jatkuvasti heikkenee, EU laatii yhä tarkempia hygienia- ja muita määräyksiä, jotka tappavat pienen yrittäjyyden. Viimeksi luin miten pienten juustoloiden määrä on romahtanut näiden todellisuudessa tarpeettomien määräyksien takia. Niiden oikea tarkoitus onkin - sikäli kuin ymmärrän - siirtää koko ravintoteollisuus ylikansallisille suuryrityksille.

Etelä-Euroopassa kansalliset viranomaiset sentään puolustavat paikallista tuotantoa, mutta Suomessä virkamiehet kokevat yllättävän usein edustavansa jotain ihmistä suurempaa tahoa - ja toimivat mieluummin ihmisyyttä vastaan. Toki virkamiesten pitäisi puolustaa kansan ja ihmisten etua, mutta monella alalla se näyttää unohtuneen. Ehkä se on vaivalloistakin.

Sellaisia ajatuksia. Enkelimaavisio: paikallista ja tervettä tuotantoa paikallisista raaka-aineista.

4 kommenttia . Avainsanat: Enkeli, muistihäiriöt, korkeampi minä, henkinen kasvu

Anteeksianto ja voimaantuminen

Perjantai 3.12.2010 klo 1:18 - Matti Kuusela

Olin tänään Antroposofisen liiton nuorekkaamman väen Torstai-klubissa puhumassa enkelimaan ideasta. Ilta oli sympaattinen ja oli iloinen siitä että saatoin puhua hyvin vapaasti siitä mitä itse koin ja tunsin tulevani hyvin ymmärretyksi.

Yksi käsittelemistäni aiheista liittyi anteeksiantoon. Vanhemmilla henkisillä liikkeillä on ollut taipumusta kokea itsensä niin oikeassa oleviksi, että kaikki muut liikkeet tai uskonnot ovat tuntuneet vääriltä ja siksi jopa vihollisilta.

Tuosta vihollisuuden kollektiivienergiasta on ollut hyvin vaikea vapautua. Koin sen itse aivan lähiaikoina tutustuessani uudehkoon japanilaisen buddhalaisuuden liikkeeseen, jossa on runsaasti sympaattisia piirteitä, mutta jonka käsityksen Kristuksesta koin kovin puutteelliseksi. Aluksi olin siitä suorastaan vihainen.

Sitten vähitellen juuri anteeksiantomeditaatiossa tajusin, miten itse olen vuosia opettanut, että jos jonkun henkisen liikkeen tieto on puutteellista - oman näkemyksen mukaan - ei se välttämättä tarkoita totuuden vastustamista, vaan tietämättömyyttä. Silloin tehtävänä on olla itse totuuden lähteenä.

Välttämättä ei kannata mennä julistamaan muutamalle miljoonalle ihmiselle, että hei, te olette kaikki väärässä. Ensimmäinen tehtävä on antaa tuo tietämättömyys ja kaikki siihen liittyvät tuntemukset anteeksi niin muille kuin itselle. Sen jälkeen voi asettua kommunikoimaan näistä totuuksista sisäisillä tasoilla, rauhanomaisesti.

Rudolf Steiner huomauttaa Henkisen tiedon tie -kirjan alussa painokkaasti että hengenoppilas ei milloinkaan tyrmää mitään esitettyä ajatusta suoraan mahdottomana tai vääränä, vaan hän tutkii sitä ensin kaikessa rauhassa.

Tuo on ihmeellisen vaikeaa. Ensin tulee pelko siitä, että jos ajattelee sellaista, minkä kokee vääräksi, tuo vääryys tarttuu. Mutta pelätä ei tarvitse. Jos on aidoin mielin liikkeellä, palaa väistämättä omaan totuuteensa, jos se siis on itselle totuus.

Henkisessä mielessä ei ole merkitystä sillä, miten kauan tuon totuuden selvittäminen kestää, sillä kun sen on selvittänyt, on tehnyt suuren työn niin itsensä kuin muidenkin avuksi.

Pohjimmiltaan kaikki uskonnot tulevat yhtymään: ne ovat kaikki Kristuksen elämää tai hänen olemuksensa heijastuksia. Se tulee täysin selväksi, kun muistaa, miten Kristus kertoo olevansa kaikkia ihmistä varten, jokaista ihmistä.

Näitä henkisiä totuuksia on usein vaikea käsittää. Vaikka kuulemme sanat siitä, miten Kristus on jokaisen minän kanssa, mielemme alkaa kuitenkin niin sujuvasti jaottelemaan vuohia lampaista, että se tuntuu aivan oikealta ja oikeutetulta. Siis todella: Kristus on kaikkien ihmisten kanssa, ei vain meidän mukavien ja samoin ajattelevien.

Sama pätee anteeksiantoon. Henkisen tien oppilaan on annettava anteeksi, ei jostain oudosta periaatteesta, vaan siksi, että korkeampaa tietoisuutta ja rakkautta ei voi saavuttaa niin kauan, kuin jaottelee ihmisiä vastakkaisiin ryhmiin.

Vasta kun me kykenemme tuntemaan rakkautta todella joka ikiseen ihmiseen, jota tulemme ajatelleeksi, aukeaa korkeampi tie, joka on voimaantumisen tie. Silloin emme enää ole elämän voimattomia uhreja. Olemme elämän oppilaita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: anteeksianto, voimaantuminen, totuus, henkinen kasvu, rakkaus, Kristus, uskonnot