Matin blogi

Kristus ja minuuden tie

Keskiviikko 1.2.2017 klo 23:50 - Matti Kuusela

Kohti minän kehitystä

Kuka minä olen, on yksi elämän suuria kysymyksiä. Hengentiedon pohjalta tiedämme, että meidän alkuperäinen minuutemme on henkisten olentojen antama. Elohim-olennot eli muodonhenget antoivat omasta olemuksestaan ihmisellä minän tämän maapallon kehityksen aikana.

Toisaalta he loivat ihmisolemuksen paljon aikaisemmin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan he loivat jo paljon varhaisemmassa vaiheessa ihmisolemuksen niistä henkisistä aineksista, joita oli kehitetty jo maan tai yhtä hyvin aurinkokuntamme kolmen aikaisemman inkarnaation aikana.

Kristus_plastiliini_Steiner.jpg

Maan kehitysvaiheet

Olemme jo aikaisemminkin puhuneet siitä, miten nykyistä kosmosta valmisteleva ensimmäinen aurinkokunta muodostui pelkästään alkulämmöstä, joka loi ihmisen fyysisen ruumiin alun. Tämän vielä pimeän mutta hyvin elävän maailman voi tuntea syvällä itsessään erityisesti Isän maailmana, alkuperänä, ja toisaalta sinä innostuksen tulen ja alkurakkauden lähtökohtana, josta edelleenkin meidän toimintamme lähtee liikkeelle. Edes vähän sisäistä tulta on oltava, jotta pääsemme vauhtiin. Erittäin hyvä harjoitus on kehittää tätä innostuksen tulta itsessään. Myös hymy on siihen yhteydessä.

Toinen aurinkokunta muodostui valosta ja ilmasta, ja siitä on peräisin meidän elämänvoimiamme ohjaavan eetteriruumiin alku. Tällä valomaailmalla oli myös erityinen suhde Kristukseen ja kasvikuntaan. Se on alkuvalaistumista, idean valoa ihmisessä. Se on ihanaa, voi yksinkertaisesti sanoa.

Kolmas aurinkokunta on hyvin erimuotoinen kuin kaksi ensimmäistä. Siinä alkaa jo muodostua aineen vastustusta. Syntyy vesi. Maailman on kuin eri nopeuksila virtaavaa vettä, tiheimmillään geelimäistä. Tämä vesiaine on niin tiivistä, että se voi alkaa muodostaa sisätiloja, kuin meduusamaista elämää, joissa alkaa kehittyä sielullisuutta. Sielullisuuden kehitys edellyttää, että olemus voi suojata tai ainakin jossain määrin ensin sulkeutua ympärilstöltään.

Sisäinen kehitys

Kaikissa näissä kolmessa vaiheessa kehittyi kuitenkin sisäistä elämää, kun ihmistä korkeammat olennot elivät myös näissä maailmoissa. Ensimmäisen maailman suuri draama oli lämmön ja kylmyyden välillä. Kirjoitimme jo hieman aikaisemmin siitä, että se olento, joka ainoana kykeni itse, omalla olemuksellaan läpäisemään ja sisäistämään tämän lämmön ja kylmyyden perusdraaman, oli hän, jonka tunnemme Kristuksena.

Tai tunnemme oikeastaan hyvin vähän. Nykymaailmassa hänen olemuksensa on peittynyt niin monenlaisten uskomusten, opetusten, yksinkertaistuksien ja väärinkäsitysten taakse, että meidän on häntä usein vaikea tuntia. Mutta voimme oppia.

Tässä ensimmäisessä maailmassa Kristus kulkee kylmyyden läpi vastaavalla tavalla kuin hän nykymaailmassa kulki kuoleman läpi. Kun hän kulkee tai kulki Golgatan mysteerissä läpi kuoleman ja sisäisti sen, hän samalla teki elämän todelliseksi. Se kehollisuuden taso, jossa tämä elämän todellistuminen tapahtui, on ihmisen minä. Ihmisen minä tuli henkisesti todelliseksi, tai ikuiseksi. Tässä sanat eivät ole riittää, vaan meidän kuin aavistettava sanojen taakse, vielä parempi, jos kykenemme ulottamaan edes vähän tuntemistamme sille alueelle.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Ja vielä sisäisempi

Ensimmäisessä maailmassa Kristus siis kohotti maailman fyysisestä alkuperusta osan korkeammalle, objektiivisemmalle tasolle. Se oli kuin maailman alkupilari. Se on se sama pilari, jota egyptiläiset kohottivat ylös obeliskeina, tai jonka voimin suomalaiset esi-isämme nostivat valtavan Kummakiven kallioalustalleen. Se on voima, joka mahdollisti myöhemmin ihmisen pystysuoran asennon, pään muodostumisen erilleen maasta, aistien objektiivisuuden, jopa ihon muodostuksen merkiksi siitä, missä meidän kehollisuutemme raja kulkee. 

Toisessa maan kasvun vaiheessa syntyi siis valo. Valon ihanuuden suuri vastapuoli on erillisyys ja yksinäisyys. Lämmössä olen vielä yhtä maailman kanssa, mutta kun valo alkaa loistaa, ja vaikka se loistaisi kaikille, kuten aurinko tekee, siihen sisältyy yksilöllisyyden ja yksinäisyyden siemen. Tämän yksinäisyyden tai valottomuuden Kristus kävi omassa olemuksessaan läpi niin, että se on mahdollista myös ihmiskunnalle. Todellinen yksilöllisyys ja vapaus eivät voi syntyä ilman että me pystymme kulkemaan myös yksinäisyyden portin kautta. Ja että pystymme sen takaa jälleen kohtaamaan muut ihmiset, kaikki muut olennot.

Myös valo ja pimeys ovat näitä vanhan vihkimystien suuria mysteereitä, ja ne kulkevat kanssamme myös tulevaisuuteen. Ja tulevat tulevaisuudesta meitä vastaan.

Kolmannessa vaiheessa, jossa vesi tulee mukaan elementtinä, jossa ääni tai kosminen musiikki alkaa soida, on mukana jo niin paljon aineen hidastavuutta, että tähän kosmokseen alkaa kehittyä kaksi puolta, valoisampi ja pimeämpi. Silloin syntyi suuri vaara, että silloinen vesi-ihmiskunta alkoi jakaantua valoihmisiin, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä aurinkoon, ja pimeysihmisiin, joita kohtasi vaara unohtaa. Silloin Kristus kävi ihmiskunnan puolesta läpi tämän unohtamisen ja muistamisen välisen portin, meidän kaikkien kuljettavaksi.

Tähän sisältyy jo valtavan paljon, mutta voi miettiä sitä, mikä itselleni jokin aika sitten avautui Valentin Tombergin kirjasta, ja jota pitkään olin ihmetellyt: Viimeinen ehtoollinen on tämän kolmannen maan Kristus-teon muistamista. Tehkää se minun muistokseni. Tarkoittaa, että muistakaan "minut" kosmisesti silloinkin, kun maailma on pimeää, tai yksinäistä, tai kylmää, tai erillistä. Näiden Kristuksen alkutekojen takia, me voimme "muistaa" hänet kaikessa siinä, missä saatamme kokea itsemme erillisiksi tai hyljätyiksi. Näiden kolme suuren alkuteon johdosta hän on aina läsnä ja saavutettavissa, muistettavissa.

Mutta meidän on pyrittävä muistamaan itse, koska meistä ollaan luomassa vapaita, ja vapauden pohjalta luovia olentoja. Tätä samaa tarkoittaa uskonnollinen käsite pelastaja. Mutta voidaksemme ymmärtää, mitä pelastaja tarkoittaa, meidän on vapauduttuva myös ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. On löydettävä juuri oikea keskitie, se kohta missä hartaus ja antaumus kohtaavat tapahtumien objektiivisen kulun.

Kuva: Rudolf Steinerin plastiliiniluonnos ylösnousseen Kristuksen kasvoista.

Toinen kuva: Ruokolahden Kummakivi ja Matti Kuusela. Foto Sinikka Raunio.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minuus, Kristus, lämpö, valo, ihminen, kehitys, pelastaja, yksinäisyys, Tomberg

Maan henkinen historia

Perjantai 13.1.2017 klo 19:43 - Matti Kuusela

Maan neljä elämää

Tänään tuntui hyvältä palata siihen, miten meidän maapallomme ei ole täällä maailmankaikkeudessa vain juuri nyt, tällaisena ihmeellisenä planeettana kuin se on, vaan se on käynyt jo aikaisemmin läpi monta kehitysvaihetta.

Kaikki mitä me näemme ympärillämme, on ollut olemassa jo aikaisemmissa vaiheissa, eri muodossa. Maailman henkinen ohjaus johtaa kaikkea eteenpäin, ja niin että kaiken uuden on aina jollain tavalla perustuttava vanhaan.

Me tunnemme esimerkiksi sen valtavan viisauden, joka sisältyy meidän fyysiseen ruumiiseemme. Se meissä onkin kaikkein vanhinta. Fyysinen kehomme alkoi kehittyä jo siinä maapallossa, joka ei ollut edes nykyistä edeltävä, vaan tuo maa oli olemassa kolme suurta kehityssarjaa sitten. Se oli maa, jossa ei ollut vielä mitään kiinteää ainetta, ei mitään, minkä nykyiset aistimme saattaisivat havaita, vaan se oli maa, joka muodostui pelkästään puhtaasta yliaistisesta lämmöstä.

heijastuva_saari_talvella

Kaikki alkaa lämmöstä

Kuvittele siis suurta henkisen lämmön muodostaa taivaankappaletta, joka on kooltaan suunnilleen nykyisen Saturnuksen kiertoradan suuruinen. Siksi tätä ensimmäistä maata tai oikeiastaan aurinkokuntaa nimitetään vanhaksi saturnukseksi.

Tämä saturnus oli kuitenkin täynnä elämää ja liikettä ja kehitystä. Monet henkiset olennot asuivat sen piirissä ja vaikuttivat siihen. Nämä olennot ovat nykyisen kohonneet korkeammille tasolle. Ja meistä ihmisistä oli olemassa vain se lämpäruumis, joka sitten kolmena tähti-inkarnaationa kehittyi meidän nykyiseksi fyysiseksi ruumiiksemme.

Sitten suuren kosmisen lepovaiheen jälkeen kehittyi uusi aurinkokunta. Siihen tuli mukaan valo ja ilma, ja kehittyneempi kasvinomainen elämä.

Seuraavassa aurinkokunnassa ilman ja valon täyttämä lämöplaneetta alkoi muodostaa olentoja, jotka kehittivät vedenomaisessa maailmassa sisäistä elämää. Tämä oli myös se vaihe, jolloin nykyiset enkelit täyttivät koko planeetan tai aurinkokunnan viisaudella. Siksi kaikki se, mitä me voimme havaita ulkopuolellamme, tai itsessämmekin, on valtavan kosmisen viisauden täyttämää.

Ja jälleen taon jälkeen alkaa kehittyä uusi tähti, nykyinen maa. Se kiinteytyy fyysiselle tasolle saakka, ja kun sen olentojen rakenteessa elää syvä viisaus, se antaa mahdollisuuden sille, että nyt syntyvälle uudelle ihmiskunnalle voidaan antaa itsetietoisuus, minuus. Jokaiselle ihmiselle lahjoitetaan henkisten valtojen toimesta oma yksilöllinen minä.

Kristus-minä

Minuuden itsenäistyminen ja kirkastuminen ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen asia. Todellisen mnuuden edellytyksenä on, että se on vapaa. Jotta aito ja vapaa ja rakkauteen ja luovuuteen kykenä ihmisminä voi syntyä, sen on vapautettava itsensä kaikista ajatustason, tunteiden ja kollektiivisten uskomusten sidoksista. Sen on pystyttävä luomaan oma totuutensa oman enkelinsä kanssa yhteistoiminnassa. Täysin vapaasti.

Se on valtava kosminen tehtävä, joka on täynnä mitä erilaisimpia hankaluuksia. Mutta oman minän vapauttaminen ja selkeyttäminen on juuri maan ja aurinkokuntamme nykyisen inkarnaation tehtävä.

Rakkaudella

Matti

Maan inkarnaatioiden henkiset nimitykset:

1. Vanha Saturnus

2. Vanha aurinko

3. Vanha kuu

4. Nykyinen maa

 

1 kommentti . Avainsanat: maa, kehitys, henkisyys, enkelit, viisaus,

Ihmisen tie

Sunnuntai 6.9.2015 klo 21:06 - Matti Kuusela

Autuuksien jälkeen seuraava laaja osio Vuorisaarnasta alkaa sillä, että Jeesus käyttää voimakkaasti sanaa minä. Aikaisemmin hän on puhunut ihmisen kehityksestä, nyt hän asettaa oman itsensä samaan kokonaisuuteen. Hän lausuu hyvin selkeästi, ettei hän ole tullut kumoamaan vanhoja lakeja, vaan täyttämään ne.

Kun syventyy tuohon laeista kertovaan lauseeseen, saa vaikutelman, että Kristus itse oikeastaan on noiden lakien sisältö. Hän on tullut toteuttamaan maan päälle sen, mitä hän itse on. Mitä enemmän Raamattua tutkii, sitä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että Kristus on paljon enemmän kaikessa mukana kuin yleensä on ymmärretty. Vanhassa testamentissa enkelit ja Jahve ovat vahvasti esillä, mutta kaikissa keskeisissä kohdissa tuntuu, että Kristus sittenkin on se, joka on varsinainen toimija ja alkuunpanija.

Ei voi olla saamatta vaikutelmaa, että Kristus itse on myös se, joka on luonut Vanhan testamentin keskeiset lait. Hän on se, joka on luomisen taustalla. Maa ja ihmiskunta ovat hänen luomustaan, mutta koska ihmisille oli annettu vapaa tahto, Kristus ei enää voi johtaa luomista ulkoapäin, vaan hänen oli itse tultava ihmiseksi ihmisten joukkoon voidakseen todella auttaa. Hän ei voinut jättää luomisen loppuunsaattamista vain ihmisten harteille. Ainoa, joka ihmiskunnan vapauden taustalla voi saattaa kaiken loppuun, on hän itse.

Mutta nyt Kristus ei enää voi toimia pelkästään yksin, vaan ihmiskunnan on toimittava hänen kanssaan. Siksi me olemme Kristuksen työtovereita, hänen veljiään. Kun me usein puhumme henkisestä heräämisestä, alkaakin vaikuttaa siltä, että herääminen sen oivaltamiseen, että me todella olemme tai voimme olla Kristuksen työtovereita, on aivan keskeinen askel.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Lait ja luominen

Nimettyään Vuorisaarnassa itsensä lakien toteuttajaksi Kristus lausuu, että maan koko olemassaoloaikana ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto. Jotta Kristus voi sen sanoa, tulee mahdolliseksi vain siksi, että luotuaan maailmaan alkulain hän ottaa nyt itse vastuun sen toteuttamisesta sisältäpäin. Hän on astunut oman luomisensa sisäpuolelle.

Kun on puhuttu siitä, että Kristus ottaa kantaakseen ihmiskunnan synnit, sen merkitys tulee tässä nyt selville. Voidakseen saattaa kaiken loppuun saakka hänen on otettava kantaakseen ihmiskunnan koko kuorma. Hänen on otettava vastuulleen kaikki mitä ihmiskunnan ja maan piirissä syntyy. Muuten tuo loppuunsaattaminen ei ole mahdollista.

Miksi sitten koko vanhan lain täyttäminen on niin tärkeää? Eikö voisi ajatella, että osakin riittäisi? Luulen että vastaus kuuluu niin, että kosmisessa luomistyössä ei voi jättää keskeneräisiä kehityslinjoa roikkumaan jonnekin maailmojen välille. Se mikä on aloitettu, on myös saatettava valmiiksi, muodossa tai toisessa.

Kun kaikkea tätä miettii, alkaa oivaltaa miten järisyttävää koko tämä kehitys on. Kysymys on valtavasta kosmisesta draamasta. Alkaa tajuta, miten kehitys ei suinkaan ole vain suoraviivaista eteenpäin menoa, vaan maailmankaikkeus ottaa jatkuvasti suuria askeleita, joiden onnistumisessa on valtavat riskit.

Yksi keskeisistä suurista riskeistä on, kykeneekä ihmiskunta suorittamaan oman tehtävänsä: tulla itsenäisiksi vapauden, rakkauden ja luovuuden olennoiksi. Pystyvätkö ihmiset ottamaan kantaakseen oman karmansa eli jokaisen oman henkilökohtaisen kehityssuunnitelman, joka ei ole vain suunnitelma, vaan joka on samalla mitä totisinta totta. Jokaisen meidän kehitys on mitä suurimmassa määrin kehityksen todellisuutta.

Ja pystymmekö me vapaasti oivaltamaan asemamme Kristuksen työtovereina? Se on herääminen, johon mikään ulkoinen syy ei voi meitä pakottaa, vaan sen voi jokainen vain itse oivaltaa.

Vanhurskaus

Tämän jälkeen Kristus heti seuraavassa  minä sanon teille -lausessaa kohottaa kaiken vielä dramaattisempaan nousuun. Hän kertoo, että ihmisten vanhurskauden on oltava viel ä paljon suurempi kuin kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotta pääsy taivasten valtakuntaan voi tapahtua.

Vanhurskaus on yksi niitä hankalia sanoja, joiden merkitys on aikojen kuluessa lähes täysin hämärtynyt. Me tiedämme että esimerkiksi patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob olivat aikanaan vanhurskaita, tehokkaita ja henkisiä miehiä. Vaikka meillä ei olekaan omana aikanamme suoraa käsitystä siitä, mitä vanhurskaus merkitsee, voimme olettaa että se on jotain ajan korkeimman hengen mukaista. Se ei ole jotain vanhaa ja mennyttä, vaan jotain sellaista joka toimii täydellisesti ja kirkkaasti.

Se tarkoittaa, että jokaisen ihmisen on nyt oman sisäisen minuutensa Kristus-kipinän avulla pystyttävä aina ylittämään kaikki se, mitä hänelle on opetettu. Opetusten seuraaminen ei tässä kehityksen uudessa vaiheessa enää riitä – opetusten seuraaminen oli Vanhan testamentin aikaa. Uuden testamentin aikaa on, että henki ihmisessä ylittää jokaisessa uudessa tilanteessa vanhat opetukset. Ihminen luo jatkuvasti uutta omalla toiminnallaan.

Kristuksen lause tarkoittaa, että jos me vain seuraamme opetuksia, kehitys jää väistämättä laskevaksi. Luonnollisen kehityksen aika on nyt ohi. Kristuksen tultua maan päälle ihmiskunnassa on se ainoa todellinen voima, jonka kautta maailma voi uudistua ja henkistyä. Ja se tapahtuu meidän tekojemme kautta. Siksi meidän on kaikessa siinä, mitä yksilöllisesti luomme, pyrittävä ylittämään se mitä meille aikaisemmin on opetettu.

Kysymys on erityisesti teoista. Tekoja voivat olla ideat, ajatukset, tunteet ja fyysiset teot, jopa aistimukset, mutta vasta silloin kun ne ovat vapaita ja luovia, niistä tulee uuden maailmankaikkeuden, uuden kehityksen siemeniä.

Kukka_ja_mehilainen

Tulevaisuuden tie

Meidän aikanamme on jo hienoja merkkejä siitä, miten ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Kun lapsena katselin Jehovan todistajien Vartiotorni-lehdessä olevaa kuvaa ihmisten kanssa sulassa paratiisillisessa sovussa astelevista villieläimistä, en ikinä olisi uskonut sellaisen tulevan mahdolliseksi.

Nyt saamme Facobook-videoissa nähdä, miten se on jo täyttä totta. Ihmiset ja eri eläinlajit rakastavat toisiaan. Se on mielestäni suoraa osoitusta meidän aikamme Kristus-toiminnasta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanha testamentti, Uusi testamentti, Kristus, kehitys, Vuorisaarna

Maan suola

Torstai 16.7.2015 klo 11:52 - Matti Kuusela

Keskiviikkoillan henkisessä workshopissa puhuimme jälleen Vuorisaarnasta. Tämä Matteuksen evankeliumin alussa oleva upea ihmisyyden suunnitelma on myös kuva tulevaisuudessa toteutuvasta henkisestä ihmisestä. 

Niin kutsutut autuaaksi julistukset eivät ole moraalisaarnaa sillä tavoin kuin ne on pitkään ymmärretty, vaan ne ovat tämän tulevaisuuden ihmisen kuvausta. Tällä ihmisellä on olemuksessaan yhdeksän tasoa, kun me nyt kuljemme vasta kuudennessa vaiheessa. Viimeiset kolme ovat varsinaisia henkisiä olemuspuolia, joiden kehittämistä me olemme vasta hiljalleen aloittamassa.

Keskeistä näissä kuudessa vaiheessa, joita me toistaiseksi olemme työstäneet, on se että ne ovat kaikki jatkuvasti ajankohtaisia. Meille tulee helposti käsitys, että vain viimeinen tai uusin alue on merkittävä ja varhaisemmat tasot ovat jo valmiina. 

img_0693.jpg

Kehitys on jatkuvaa

Mutta niin ei suinkaan ole: kaikki kuusi tasoa ovat siis jatkuvasti ajankohtaisia. Kun me etenemme tuossa kuudennessa vaiheessa, meidän on sen mukaan päivitettävä jatkuvasti viittä varhaisempaa.

Tässä mielessä me eroamme suuresti puista. Puuthan ovat mukavia vertauskohtia ihmiselle, mutta niissä suuri ero on se, että puu kasvattaa uutta runkoa aina vanhan rungon pintaan ja jättää sen vanhan sikseen. Se on siellä, siitä on hyötyäkin, mutta sitä ei enää varsinaisesti kehitetä eikä uudisteta.

Ihmisen laita on toisin. Kun me henkistymme, se tarkoittaa että meidän henkinen voimamme kasvaa jatkuvasti. Henkisen läsnäolon voima on minuus, minuuden läsnäolo. Henkinen kasvu on sitä, että minuus jatkuvasti herkistyy ja vahvistuu niin, että se koko ajan muokkaa myös meidän kehollisuuttamme, johon tässä mielessä kuuluvat myös sisäistä elämää kantava astraalikeho ja elämänvoimia kantava eetterikeho, fyysisen ruumiin lisäksi. 

Tähän työskentelyä oman kehollisuuden muuntamiseksi Kristus tarkoittaa sanoessaan Vuorisaarnassa, että te olette maan suola. Suola tarkoittaa tässä juuri kehollisuuden kehittämistä. Maan suola kertoo siitä, että tämä henkinen työ ihmisolemuksen muuntamiseksi vaikuttaa uudistavasti ja kehittävästi myös koko maan olemukseen, ei ainoastaan ihmiseen itseensä. Se mitä me hengen, minuuden voimin kehitämme itsessämme, vaikuttaa koko maan kehitykseen.

Meidän lopullinen päämäärämme onkin se, että me muutamme koko maan. Aivan, vasta kun me olemme kehittäneet itseämme niin pitkälle, että olemme samalla läpäisseet koko maan maan uuden luomisen voimalla, me olemme valmiita siirtymään eteenpäin.

Maan suola

Maan suolan piiriin kuuluu autuus-lauseiden kolme ensimmäistä.

1. Fyysinen keho

Ensimmäinen lause kertoo, miten ihmisen fyysinen ruumis kantaa maanmaailman hengenköyhyyttä. Fyysinen ruumis on tosin vanha ja viisaus, mutta siltä puuttuu uudistavan hengen läheisyys, ellei ihminen sitä sille anna. Tuo fyysisyyden uudistumisen mahdollisuus tulee siitä, että me harjoitamme Matteuksen mainitsemaa hengen köyhyyttä.

Se tarkoittaa, että me tiedon alueella olemme aina avoimia, köyhiä. Me vapautamme vanhan, vapautamme ennakkoluulot, otamme aina vastaan uusia havaintoja ja samalla olemme rukouksen ja toivon kaltaisessa sisäisessä voiman tilassa fyysisen olemuksemme suhteen.

Voimme rukoilla hengen heräämistä fyysisessä maailmassa, fyysisessä kehossa. Se asettaa rukouksen uuteen ja objektiiviseen valoon. Tällä tasolla rukoilemisessa ei ole mitään itsekästä, se on rukousta koko olevaisuuden henkisen kohoamisen puolesta.

Tietokonekieltä käyttääksemme meidän on aina tyhjennettävä välimuistimme siirtyessämme uusiin tilanteisiin. Silloin me olemme valmiita kohtaamaan maailman vapaina henkinä. Ja silloin voi syntyä kehittävä vuorovaikutus meidän itsemme ja maailman välillä. 

2. Eetterikeho

Autuaaksi-julistusten yhteydessä on muistettava, että niissä ei ole kysymys julistamisesta, vaan siitä Kristus istuen kuvaa tulevan henkisen ihmisen rakennetta.

Kysymys ei ole myöskään autuaaksi tulemisesta sanan vanhassa merkityksessä, vaan siitä, että tuo henkiseksi ihmiseksi kasvu toteutuu näiden kuvausten mukaan. Myös olla-verbi näissä lauseessa hämää, koska lauseet kuvaavat kehitysprosesseja, eivät olotilaa. Ne ovat tavallaan verbejä: ihmisen oleminen on jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Ja kun me olemme toimivalla tavalla mukana tuossa kehityksessä, silloin me voimme tuntea olomme siunatuksi, onnelliseksi, autuaaksi, kehittyväksi, mitä se kulloinkin onkin.

Maan suolana toimimiseen kuuluvat puhtaasti fyysisten voimien lisäksi myös elämänvoimat. Elämänvoimia kantavan eetterikehon tasolla suolan kehitys tapahtuu sen kautta, että me ihmiset hyväksymme kaikki tunteemme. Matteus nimittää sitä murehtimiseksi, mutta tuo sana sisältää tosiasiessa murheiden ja ahdistusten lisäksi myös kaikki ilomme. 

On huomattava, että niin kauan kuin me emme vapaasti työstä murheitamme, eivät meidän ilomme ja luovuutemmekaan pääse kunnolla esiin. Niin kauan kuin me torjumme tunteemme, ei varsinaista alkemistista muuntumista, henkistä suolanmuodostusta tapahdu.

Murehtiville Matteuksen evankeliumi lupaa lohdutuksen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on todellinen mahdollisuus muuntaa kielteiset tuntemuksemme positiivisiksi, yksinkertaisesti sallimalla itsemme tuntea ne. 

Tuo muuntuminen taas on mahdollista siksi, että meidän minuutemme on todellisuudessa aito henkinen voima, henkinen läsnäolo, jonka kosketus on parantavaa. Se että tuo henki pystyy toimimaan parantavasti maan olosuhteissa, johtuu kuitenkin siitä, että Kristus on maan päällä ja hän on yhteydessä jokaisen ihmisen minuuteen. Se että kosmiset voimat voivat ihmisminuuden kautta toimia parantavasti maan päällä, on Kristuksen vaikutusta.

Yksinkertaisesti voi sanoa, että elämänvoimien puhdistamiseksi me tarvitsemme rohkeaa sydäntä kohdata tuntemuksemme.

3. Astraalikeho

Kolmas taso maan suolan kehityksessä on astraaliruumiin eli sieluruumiin hallihta. Autuaita ovat pitkämieliset lausuu ainakin joku raamantunsuomennos. Se tarkoittaa, että kun me opettelemme kärsivällisesti tuntemaan ja hallitsemaan, ohjaamaan ja kuuntelmaan kaikkia sielunvireitämme, silloin meidän kehityksemme kulkee eteenpäin niin, että me perimme maan, kuiten Matteus sen ilmoittaa. Maan periminen tarkoittaa, että oppimalla oikealla tavalla ohjaamaan sieluruumistamme me tulemme sisäisellä tasolla toimimaan yhteistyössä kaiken sen kanssa mitä voimme ajatella, tuntea tai tahtoa. Maailma tulee siinä mielessä omaksemme.

Tämäkään kehitysvaihe ei toteudu passiivisen pitkämielisyyden tai kärsivällisyyden avulla. Niitä tarvitaan, mutta olennaista on, että me itse, aivan omalla tavallamme kehitämme sellaista sisäistä aurinkoisuutta, joka valaisee ja ohjaa sisäistä elämäämme hengen osoittamaan suuntaan.

Minä itse

Kaikkiin näihin tasoihin voimme lisätä, että ihminen nyt löytää nämä voimat itsestään. Se on suuri syy, minkä tähden Kristuksen oli kutsuttava opetuslapsensa vuorelle. Aikaisemmin ihmiskunnan opetus tuli ulkoapäin Jahven luonnonsisäisyyden kautta, arkkienkelin profeetoille tai muille henkisille opettajille välittämänä.

Kristuksen tultua maan päälle kaikki tämä mullistui. Kristus puhuu nyt jokaiselle ihmissisäisyyden kautta. Hän puhuu kieltä, jota jokaisen oma suojelusenkeli auttaa ymmärtämään. 

Tämä muutos ulkoapäin tulleen henkisen opetuksen ajasta uuteen vapaan ihmisen ja hänen enkelinsä aikaan oli valtava. Me tuskin sitä vieläkään täysin ymmärrämme. Mutta me voimm opetelle ymmärtämään.

Silloin nämä autuus-lauseet kuuluvat perusrakenteeltaan suunnilleen niin, että kun ihminen korkeimman tarkoituksensa eli Kristusta etsien tahtoo edistyä, silloin hänellä on mahdollisuus löytää opastus omasta itsestään, omasta sydämestään, omasta ajattelustaan.

Rakkaudella
Matti

Kuva Matti Kuusela, Pielisen tunnelmia

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, Uusi testamentti, henkinen kehitys, Matteus

Minuuden olemus

Tiistai 14.7.2015 klo 11:37 - Matti Kuusela

Ihmisen minuus on ihmeellinen asia, koska me emme voi nähdä sitä. Meillä ei ole mitään keinoa havaita ihmisen minuutta tavallisin aistein. Siksi onkin sanottu, että minuuden kokemus on ihmisen ensimmäisen ja myös suurin varsinainen henkinen tai yliaistinen havainto.

Me voimme kokea minuuden vain sen toiminnan kautta. Kuka se on joka ajattelee, tuntee, valitsee, arvottaa yhden ajatuksen paremmaksi kuin toisen? Se on juuri ihmisen minä.

Totta on, että me kyllä samaistumme fyysiseen kehoomme, tunteisiimme ja ajatuksiimme. Me samaistumme jopa siihen mistä pidämme ja mikä meille on tärkeää. Me voimme vahvistaa itseyttämme tai yhtettämme johonkin ryhmään pukeutumisella, puhetavalla, musiikkimieltymyksillä ja monella muulla keinolla. Mutta mikään niistä ei ole meidän varsinainen minämme.

26899720_s.jpg

Ego

Kreikan sana ego tarkoittaa alunperin juuri minää, mutta nykyään se on muuttunut tarkoittamaan alempaa minää. Tällaista alempaa minää voi pitää sielunvoimien tiivistymänä tai jopa kovettumana. 

On täysin luonnollista, että meille kehittyy tiettyjä mieltymyksiä. Teen mielelläni joitakin asioita yhä uudelleen ja kartan toisia. Se on aivan oikein, kunhan en menee äärimmäisyyksiin. Jos päätän, että vain yksi tapa tehdä jokin asia on oikein ja muuta tavat ovat vääriä, silloin olen juuri luonut itselleni illuusion. Sielunvoimani ovat asettuneet tiettyyn tilaan, ja samaistun tuohon tilaan niin, että alan sitoa oman itsetuntoni siihen. Kuvittelen, että on jotain hyvin arvokasta tehdä juuri tiettyä asiaa tai toimia aina tietyllä tavalla.

Kehitys vai kiinnijäänti

Tässäkin on hieno ero kehityksen ja kiinnijäämisen välillä. Voin kehittää jotain taitoani vuodesta toiseen, mutta en silti jää siihen kiinni. Silloin se on edistystä ja kehitystä. Voin lopettaa sen, vaihtaa johonkin toiseen, uudistaa tekniikkaa, luoda uusia näkökulmia. Silloin minuuteni toimii ja kehittyyä

Minuus voi erehtyä niin monella tavalla. Virolainen lääkäri Luule Viilma korosti aikoinaan, miten vahingolla on kuvitella olevansa hyvä ihminen, ja vielä pahempaa on yrittää olla vielä parempi ihminen kuin on.

Tuo hyvyyden kokemus on juuri kiinnijäämistä. Huomaa, että onkin vaikeampaa luonnehtia sitä, mikä on aidosti hyvää, millainen on aidosti hyvä ihminen.

Ainakin yhdellä tavalla sitä voi lähestyä. Hyvä ihminen on sellainen, joka katsoo avoimesti, joustavasti, vapaasti, myötämielisesti jokaista ihmistä, olentoa ja tilannetta, jonka hän kohtaa. Hän eläytyy itse tilanteeseen. Hän antaa tilanteen itse kertoa, mitä sille tehdä.

Tietenkään tilanteet eivät osaa sitä kertoa, mutta ihmeellisellä tavalla silloin syntyy kuin vuoropuhelu tuon tilanteen ja vapaan ihmisminän välille: kun ihminen on valmis ottamaan avoimesti vastaan sen, mitä hänelle virtaa eri tilanteista, voi todella sanoa, että maailmaa puhuu. Ihminen aivan kuin kokoaa juuri minuuteensa yhteen sen, mitä hänelle avautuva maailma - puhuu. 

Niin, ihmisen minuudessa tai sen kautta vaikuttaa parhaimmillaan läsnäoleva henki, jolla on kyky lähestyä maailmaa niin, että se alkaa puhua hänelle.

Sanan läsnäolo

Mehän tiedämme, että Uusi testamentti korostaa voimakkaasti puheen osuutta maailman luomisessa. Se tarkoittaa, että maailma on kuin hidastunutta tai pysähtynyttä puhetta. Ja kun meidän henkemme kohtaa vapaasti ja rakkaudellisesti maailman, se vapauttaa luonnon puheen.

Maailman kehittyessä ja aineellistuessa sen luovat voimat ovat hiljalleen köyhtyneet. Ihmeellisellä tavalla maan päällä luonto vielä elää, toisin kuin esimerkiksi Marsin pinnalla, jossa voi havaita muinaisen toiminnan jälkiä, mutta nyt jo kuolleessa muodossa.

Käytännössä se tarkoittaa, että juuri ihmisen tehtävä on luonnon pelastaminen. Ei ole olemassa mitään muuta olentoluokkaa kuin ihmiset, jotka on valmistettu siihen tehtävään.

Meillä on fyysisiä ja sielullisia voimia ja kykyjä, meillä on erilaisia elämänvoimien ominaisuuksia, joita voimme oppia käyttämään, mutta se varsinainen salaperäinen henkinen voima meissä, se joka voi kohottaa maailman uuteen luomisen vaiheeseen, on juuri meidän jokaisen yksilöllisessä minässä.

Uudessa testamentissa Jeesus painottaa usein sitä, miten meidän on saatava minuutemme eli valomme loistamaan voidaksemme suorittaa oman osuutemme. Koska minuus on juuri läsnäolon henkinen voima, sitä voi lähestyä oikeastaan vain yhdellä tavalla: antamalla minälle yhä enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämässämme.

Henkinen kasvu

Koska minä on yksilöllinen, se vahvistuu oikealla tavalla vain niin, että minä teen parhaani. Kun toimin kaikissa mahdollisissa tilanteissa mahdollisimman oikein, sillä minun minuuteni vahvistuu ja alkaa loistaa.

Minä kehittyy oikein vapaassa ja tasapainoisessa vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Me olemme saaneet tämän maailman harjoituskentäksemme siksi, että meillä on täällä mahdollisuus tehdä kaikki mahdolliset yksilölliset virheet. Voimme koota liikaa itsellemme, voimme antaa liikaa itseltämme pois...

Se keskitie, josta Kristus puhui, on jatkuvaa tasapainon etsimistä itsen ja maailman välillä, tai alemman ja korkeamman itsen välillä.

Harjoittelun tekee vaativaksi se, että meillä on niin monta sisäistä tasoa, joilla me elämme samanaikaisesti. Kuten aiempien blogieni Vuorisaarnatarkasteluista ilmenee, meillä on nykyisessä kehitysvaiheessamme kuusi perustasoa, joista meidän on pidettävä huolta.

Ja niiden lisäksi tulee paljon muuta. Nykymaailmassa minuus on meidän tärkein jumallahjamme, jota meillä on lupa kehittää. Ja jota maailmankaikkeus odottaa meidän kehittävän. Minuuden kehitys on samalla vahvistumista ja herkistymistä. Se on aina vastakohtien välillä.

Minä olen

Kristus antaa kyllä vihjeitä siitä, mitä minä on. Minä olen... totuus, esimerkiksi. Mutta minä ei ole valmis totuus, se ei ole tulevaisuuden totuus, vaan jotta minä voi olla totuus, sen on oltava totta juuri tässä, täysin yksilöllisesti, täysin objektiivisesti, samanaikaisesti. 

Juuri tuossa yksilöllisyyden ja maailman vuoropuhelussa minuus kehittyy maailmaa rakentavaksi voimaksi, kun se oppii olemaan se kirkas hengenpiste tai hengenvoima, jonka kautta maailma voi virrata sisään ja ulos. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: minä, minuus, Kristus, henkinen kehitys, ego

Rakkauden perusvoima ja chakra-värit

Tiistai 1.10.2013 klo 0:34 - Matti Kuusela

Hei Ystävät,

Upea voimaperäinen Robertin (Robert A. Powell) viikonloppu Marjatta-koulussa on nyt ohi. En ole vieläkään aivan täydessä kunnossa ja osuuteni järjestelyissä jäi lähes kokonaan autonkuljettana toimimiseen ja osallistumiseen. Aivan valtaisa kiitos Markku Maulalle joka kantoi järjestelyjen suurimman taakan, samoin hänen puolisolleen Natalia Haarahiltuselle.

Koen näitten suurten tilaisuuksien energiat yhä voimakkaammin ja nyt nänä tilaisuuden synnyttämät valoisat eetterivoimat olivat aivan valtaiset. Missään koskaan en ole ennen kokenut Kristus-energioita näin voimakkaana, koko kehon kautta virtaavana valon voimana. Mutta tämä alkuterveisinä, jatkan tätä kirjoitusta tiistaina.

Robertin esitelmät olivat niin valtavia, että niitä on vaikea selittää, koska niiden ymmärrettävyys johtui niin paljon läsnäolosta. Mutta otetaan tähän alkuun chakravärit, joista viime vuosikymmeninä olemme saaneet niin monenlaisia esityksiä. Nämä värit eivät tosin ole alkujaan Robertilta vaan Steinerilta. 

Jokaista chakraa vastaa myös oma planeettansa, joten voimme hyvin kuvitella, miten alkuperäinen ihminen - vielä aineellistumattomana - on ollut laajentuneena yli koko aurinkokuntamme. Sitten aurinkokunnan tiivistyessä jokainen planeettapiiri on tiivistynyt ihmisessä astraalitason energiakeskukseksi, joka vastaa kyseistä planeettaa. Varsinaiset chakrat siis sijaitsevat astraali- eli sielukehossa tai tähtikehossa, vaikka niillä on vastineensa myös eetterikehon eli elämänvoimakehon virtauksissa.

Nämä chakrat eli lootukset tai lootuskukat, kuten niitä on nimitetty idässä, vastaavat siis planeettojen tähtivoimia ja puhdistuessaan ne avautuvat alkuperäiseen kosmiseen yhteyteensä ja luovat ihmiselle selvänäön - vaikka ihmisessä on muitakin henkisen havaitsemisen tasoja ja mahdolisuuksia.

Chakrat lootuksina

Ja nyt huomaan, ettei minun edes kannata yrittää yhdessä blogissa kertoa koko Robertin viikonlopusta, vaan jatkamme chakroista. Chakra, chakram, tarkoittaa pyörää, mutta kuten vanhat intialaiset ystävämme (eli mahdollisesti me itse silloin kauan sitten) puhuivat lootuksista, se kertoo selvästi, miten siitä, miten chakran kasvu, puhdistuminen ja avautuminen on ymmärrettävissä kasvin kasvun kautta: se juurtuu, luo varren ja lehtiä ja sitten alkaa kehittää kukkaa, joka sitten avautuu nupusta.

Joskus aikaisemmin ihmettelin vanjoja selvänäköisyyden eli chakrojen avaamisen ohjeita, miten niissä lähdettiin jotenkin niin kaukaa. Kasvivertauksen pohjalta kuitenkin ymmärtää, miten toki voi olla harjoituksia, joilla kukka voidaan avata hyvinkin varhain, mutta silloin se ei pysy kauaa avoinna ainakaan täydessä muodossaan ja ongelmaksi tulee myös sen ymmärtäminen, mitä tuon kukan kautta näkee ja kokee.

Terveellä tavalla lootustemme kukan avautuvat silloin, kun me huolehdimme niiden kasvusta niin, että juuret (ajattelu) ja lehdet (tunne) kehittyvät tasapainoisesti. Silloin myös kukka aukeaa oikeassa muodossa ja kehittynut ajattelu ja tunne tukevat henkistä havaintoa niin, että ihminen ymmärtää mitä henkiset kokemukset merkitsevät. Tästä kerron enemmän myös tulossa olevassa kirjassani.

Chakravärit

Palaamme siis chakraväreihin. Ensin chakra sen sijainnin mukaan fyysisessä kehossa, sitten planeetta ja väri:

Kruunuchakra - Saturnus - violetti

Otsachakra - Jupiter - sininen

Kurkkuchakra - Mars - vihreä

Sydänchakra - Aurinko - keltainen

Solaarikeskus (pallea) - Merkurius - oranssi

Sakraalikeskus (alavatsa) - Venus - punainen

Juurichakra - Kuu - kirsikankukka

Näitä chakravärejä on hyvä mietiskellä ja tunnustella, mutta olennaista on, että niitä ei pidä yrittää käyttää chakrojen avaamiseen. Chakrat avautuvat, kun ne ovat siihen kypsät, meidän ei siitä lainkaan tarvitse kantaa huolta. Ja voimme olla aivan varmoja myös siitä, että ne henkiset voimat, jotka chakroja ohjaavat, haluavat aivan varmasti avata niitä meille, heti kun me olemme siihen kypsiä, tai kun chakrat ovat siihen valmiita.

Steinerkoulun luokkien värit

Steinerkouluissa toimineet tai opiskelleet tietävät, että luokkien värit muuttuvat vuodesta toiseen. Ja kun tarkastelee tätä chakravärien listaa, huomaa miten läheisesti se muistuttaa luokkien värimallia. Merkittävää on kuitenkin huomata, että värit alkavat punaisesta, joka vastaa Venusta ja sakraalichakraa. Se on äidillisen rakkauden, turvallisuuden ja kasvuvoiminen väri.

Vähä vähältä noustaa ylöspäin samalla kun katse alkaa suuntautua sisäisyydestä yhä enemmän kohti ulkomaailmaa ja vihreää. Sen jälkeen tulee varsinaisen älykehityksen ja minäkehityksen aika sinisten ja violettien myötä, kunnes viimeisessä luokalla päädytään vaaleaan kirsikankukkaan, juurichakran korkeampaan oktaaviin.

Kun chakravärejä on seitsemän ja steinerkoulussa kolmetoista luokkaa, on luokkasarjassa useampia välisävyjä, mutta pääperiaate on kuitenkin eteneminen voimakkaammista alempien chakrojen lämpimistä väreistä yhä vaaleampiin ylempien chakrojen viileämpiin väreihin. Sama väriensävyjen vaalentuminen tapahtuu myös Steinerin väriluonnoksessa: lämpimät värit, jotka vastaavat kehon alaosaa, ovat voimakkaampia ja ne ohentuvat tai vaalentuvat ylöspäin, missä hengen voimat tulevat kehollisia voimia vahvemmiksi.

Mutta luokkasarjan väreissä palataan siis viimeisenä juurichakran korotettuun väriin, juurichakran alkuperäisestä hyvin tummasta perusväristä noustaan nyt ihmishengen, ihmisminuuden valkeuden valaisemaan juurichakraan, mikä merkitsee että minä on valmis asettumaan täysikasvuisena maallisten voimien piiriin.

Näitä värejä voi siis vapaasti käyttää hyväkseen: huoneiden väreissä, meditaatiossa tai liikeharjoituksissa (eurytmia), kunhan ei yritä pakottaa niillä mitään. Ihmiselle tekee erittäin hyvää, kun osaa käyttää näitä värejä tukemaan luonnollista kasvua tai vastaavaa toimintaa.

Sydänkeltainen

Niinkuin ekaluokkalainen aloittaa sopivansävyisestä punaisesta luokasta (Venus), niin henkisen kasvun tiellä aikuinenkin aloittaa omasta keskuksestaan, ei suoraan kruunuchakrasta tai juurichakrasta, mutta se on toisen kerran teema. Innostuneille se selviää toki Steinerin henkisen tiedon tie -kirjasta.

Ja tarkkaavaiset lienevät huomanneet, että chakravärit eivät tässä ole varsinaisia planeettavärejä, vaan kutakuinkin niiden vastavärejä. Esimerkiksi Marsin voimakas punainen ilmenee kurkkuchakrassa, meidän ilmaisukeskuksessamme vihreänä. Aineellinen maailma on rakentunut monien vastakkaisuuksien kautta. Poikkeuksena on kuitenkin aurinko, joka on paitsi planeettaominaisuuksia, myös kiintotähtiluonto. Siksi sen väri on sen oma keltainen eikä sen vastaväri. Mutta jos tämä vastaväriasia on sen verran monimutkainen, että sitä ei kannata miettiä ennen kuin on tullut sisäisesti tutuksi näiden värien kanssa. On aivan riittävän vaativaa opetella kokemaan, miten kirjon värit tiivistyvät aurinkokunnan planeettapiireistä kehomme seitsemäksi henkiseksi keskukseksi, lootukseksi.

Tässä värisarjassa rakkaus lähtee siis kosmista alkuperää olevasta äidinrakkauden punaisesta ja kehittyy planeettavoimien kautta yksilöllisen maan päällä olevan minuuden vaaleaksi kirsikankukan sävyiseksi rakkaudeksi. Välissä on auringon kosminen keltainen tai kulta, joka tuo mukaan Kristuksen kosmisen rakkauden sydämiimme.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: Robert, Powell, Rudolf, Steiner, chakrat, lootukset, lootuskukat, kehitys, chakravärit,

Optiot ja kehitys

Maanantai 9.9.2013 klo 20:21 - Matti Kuusela

Viime päivien kertomukset Nokiasta kertovat selvästi sen, mitä olen jo vuosia pitänyt aivan selvänä: optiot ovat hyvätuloisten ja hyvätuloisten piiriin haluavien rahanjakoa toisilleen, mutta yhtiön kehityksen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Päinvastoin, suuret optiot eivät sitoutua johtavia työntekijöitä, vaan vievät viimeisenkin työilon. Kuka tahtoo enää tehdä oikeaa työtä, kun miljoonia tulee työtä tekemättäkin.

Mielenkiintoista kyllä, ammattiurheilussa suuren palkkiot eivät näytä näytä alentavan työintoa. Ero lienee siinä, että urheilu tapahtuu täysin yleisön silmien alla ja selkein säännöin. Urheilijan kilpailuhalua senkun kasvaa kun rahaa alkaa karttua tilille. 

Töissä taas suuria rahoja ei kilise kassaan pitkaikaisella suunnittelulla vaan lyhytaikaisella kikkailulla. Ne, joilla on siihen mahdollisuus, järjestävät kirjanpitoa siihen kuntoon, että optioita kertyy kunhan jotakin pysytään sallituissa rajoissa,

Työmoraali

Suuret optiot osoittavat myös selvästi, että vaikka juhlapuheissa puhutaan työntekijöistä yrityksen suurimpana voimavarana, rahan kanssa sillä ei ole tekemistä. Monissa vanhojen nokialaisten kertomuksissa ilmenee, että samassa tilassa saattoi työskennellä samoissa tehtävissä sekä miljoonaoptioita saavia että ilman jääviä. Ilman jääviä ei varmasti naurata.

Niillä, jotka ovat optiojärjestelyissä mukana, on ollut tapana viitata kateuteen, mutta eniten ainakin minua vaivaa se, että jokin jårjestelmä on niin selvästi väärin. Ja myös kateus on aivan oikeutettua silloin, kun palkkioiden jako on epäsuhdassa. Paljon parempia järjestelmä on kaikkien työntekijöiden palkitseminen oikeudenmukaisesti. Mikä se oikeudenmukaisuus sitten on, olen varma että se on hyvin helppo selvittää, jos tahtoa on.

Palkan oikeudenmukainen määritelmä on: se mahdollistaa ihmisen työnteon. Mitä siitä jää yli, sille rahalle löytyy yllin kyllin käyttöä sekä kulttuurin että sosiaalisen elämän puolella. Optiojärjestelmät ovat pääasiassa puhdasta ahneutta, joka perustuu vallankäytölle. Ylisuuria palkkioita saavat perustelevat sitä usein sillä, etteivät he itse päätä palkkaansa.

Mutta jos on vähänkään saanut nähdä kokousjärjestelyjä edes pienissä piireissä ja pienillä rahoilla, on varmaan saanut huomata, miten järjestelmä toimii: jos haluat pitää paikkasi tai kokouspalkkiosi, on paras olla täsmälleen samaa mieltä kuin ne, jotka suurpalkkioita ehdottavat. Heikosti käy, jos asettuu vastahankaan.

Hupaisaa - ellei se moraalisesti olisi niin karmivaa - on ollut huomata, miten korkeammissa palkkaryhmissä halutaan kaiken mahdollisen korvaamista erikseen varsinaisen palkan lisäksi. Silloin kun johtajille täytyy erikseen maksaa siitä, että he tulevat töihinsä, tekevät siellä työtään ja saavat vielä tuloksia aikaan, ollaan huonolla tolalla. 

Kun tämä liitetään nykyisen hallituksemme työskentelyyn, on hupaisaa huomata, miten lähes aina kaikkiin taloudellisiin päätöksiin liittyy hyvätyloisten suosiminen: jos rahaa tarvitaan valtion kassaan lisää ja vähätuloisten rahoja vähennetään, hyvätuloisille vähennätään jotain veroja. Tai kaavailtu liikennevero alentaisi eniten kalleimpien autojen hintoja.

Hallinto on ihmeellisesti saanut ihmiset uskomaan, että yhteiset asiat ja niistä päättäminen eivät lainkaan kuulu heille, ainoastaan päättäjille, joille on annettava "työrauha". Uskaltakaa ajatella, mikä on oikein. Mikä on sinun mielestäni oikein, jokaisen kannalta.

Talouden ja ihmissuhdetaitojen koulutus

Mielenkiintoinen kysymys on: jos Suomeen kasvaa uudelleen maailmanluokan yritys, löytyykö meiltä henkistä voimaa sen ylläpitämiseen. Esimerkiksi valtionyhtiöt eivät kaadu optioiden epämoraaliseen ja rappeuttavaan vaikutukseen, koska esimerkiksi energiaa tarvitaan aina, ei tarvitse juuri muuta kuin pitää verkkoa yllä ja koota maksuja. Ja jos rahat loppuvat, veronmaksajat korvaavat menetykset. Mutta todella suuri yritys, joka toimii vahvasti kilpaillulla alalla, tarvitsee selkeää ohjausta. Se voi olla parempi tai huonompi, mutta siinä on kuitenkin selvät rajat, joita rikkomalla yhtiön sisäinen rakenne hajoaa.

Insinööritaitoa Suomessa riittää, mutta taloudellista ja ihmissuhdekoulutusta on aivan liian vähän. Myös hyvin koulutettujen piirissä on taloudellinen ja kommunikaatiotietämys on aivan liian kapeaa. Jos me haluamme uusia mutta kestäviä Nokioita, meidän on opeteltava sellaisia taitoja, joiden avulla työelämässä yhä laajemmat piirit ovat selvillä yritystaloudesta ja etenkin siitä, millä tavoin itse toimia parhaitten näkemystensä edistämiseksi. Niin kauan kuin taloudellinen ja sosiaalinen valta kerääntyy lähinnä vain niille, jotka ovat niiden alueella luonnostaan lahjakkaita, ei nykyaikana voi syntyä kestävää kehitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, työmoraali, koulutus, kehitys

Vuodenaikojen henkisyys

Perjantai 28.6.2013 klo 19:44 - Matti Kuusela

Neljä vuodenaikaa muistuttaa meitä ja koko olemustamme maan neljästä elämästä, neljästä inkarnaatiosta. Maa on siis elänyt jo kolme aikaisempaa inkarnaatiota ja jokaisessa niistä ihmisolemus on saanut uuden lahjan. Ensimmäinen näistä suurista lahjoista oli fyysinen keho, toinen elämänvoimakeho, kolmas sielukeho ja neljäs, nykyisen maan lahja, on minuus, meidän varsinainen henkinen olemuspuolemme. Minuus on se voima, joka tekee meidät varsinaisesti itsenäisiksi ja vapaaksi, kykeneväksi aitoon rakkauteen.

Neljä vuodenaikaa

Jos katsomme vuodenaikoja maan neljän kehitysvaiheen kuvasteina, niin silloin me aloitamme kesästä. Kesä muistuttaa meitä tuosta ikikaukaisesta ajasta, jolloin meidän kaikkein vanhin ja viisain olemusosamme, fyysinen keho, sai alkunsa. Silloin meidän koko aurinkokuntaamme vastaava alue oli ainoastaan lämpöä, puhdasta henkistä lämpöä, jota ei voisi edes nykyisellä lämpöaistilla kokea. Mutta keho muistaa tuon lämmön edelleen, ja siksi meillä on niin syvä tarve vapauttaa kesällä kehomme maailmankaikkeuden lämmön ihanuudelle.

Mutta seuratessamme maan kehitysvaiheita ei maan seuraavan inkarnaation kuvanto olekaan syksy, vaan kevät. Vuodenaikojen kulussa maailmankehitys tahtoo auttaa meitä tiedostamaan, ei vain kulkemaan mukana. Siksi me joka vuosi kuljemme sisäisesti maan neljä kehitysvaihetta päinvastaiseen suuntaan, kesästä alkaen.

Kevät toistaa meidän maamme seuraavan inkarnaation, jossa se avautui pelkästä lämmöstä ilmalle ja valolle. Auringon herättävä voima, jonka kutsu näkyy niin voimakkaana etenkin kasvikunnassa, kertoo tästä maan toisesta kehitysvaiheesta.

Kolmannessa vaiheessa auringolle avautunut elämä kääntyykin sisäänpäin, kokemaan oman sisäisyytensä ja oman sielullisuutensa niin, että jotain uutta voi syntyä olentojen sisäisyydessä. Sitä kuvaa erinomaisesti joulu, aika jolloin meidän jokaisen sydämessä syntyy uusi sisäinen sielunlapsi.

Ja sen jälkeen tulemme syksyyn, arkkienkeli Mikaelin aikaan, jolloin meidän oma yksilöllinen henkemme, oma minuutemme herää. Se saattaa meidän toimimaan ja oppimaan.

Neljä arkkienkeliä

Nykyisin neljä suurta arkkienkeliä vastaavat kukin omasta vuodenajastaan, jotka siis kuvastavat koko maan ja samalla koko aurinkokuntamme neljää kehitysvaihetta. Kesän arkkienkeli on Uriel, joka auttaa sielullisuuttamme kohoamaan kosmisiiin korkeuksiin ja kokomaan siellä koko ihmiskehityksemme alkuvoiman - uudistuvana ja kehittyvänä.

Kevään arkkienkeli on Rafael, jonka parantavassa kosmisessa hengityksessä uusi elämä kohoaa kohti aurinkoa.

Talven arkkienkeli on Gabriel, joka johtaa ulospäin avautuneen kukkamaisen kehityksen nyt sisäänpäin, oman kehittyvän sielullisuuden kokemukseen, jonka ytimen me koemme joulussa.

Ja neljäntemä tulemme syksyn suuren arkkienkelin, Mikaelin, aikaan. Mikael on samalla näistä arkkienkeleistä meidän nykyisen maamme inkarnaation enkeli. Hän tukee meitä löytämään omaan vapaan henkisyytemme minä-voiman.

Erinomainen henkinen harjoitus on kuvitella tai meditoida tätä vuodenaikojen kiertoa tässä maan kehitysvaiheita myötäävässä suunnassa. Kaiken kehityksen syvempi totuus alkaa kohota esiin juuri siitä, että me ensin opimme katsomaan ja kokemaan maailmankaikkeuden prosesseja myös vastakkaisiin suuntiin. Silloin näiden vastakkaisuuksien yhdistymistä alkaa avautua korkeampi totuus. Mika Waltari kuvaa tätä jo keskiajalla oivallettua ajatusta erinomaisesti jommassa kummassa Johannes-kirjassaan, joko Nuoressa Johanneksessa tai Johannes Angeloksessa.

Maan inkarnaatioita tulee olemaan kaikkiaan seitsemän, mikä merkitsee sitä, että maan tulevissa inkarnaatioissa myös vuodenaikoja tulee olemaan enemmän. Nyt tuo maan inkarnaatioiden koko määrä ilmenee viikonpäivissä, joita on juuri seitsemän. Mutta niin kuin vuodenkierto ei toista maankehitystä samassa järjestyksessä kuin maan inkarnaatiot tapahtui, niin eivät viikonpäivätkään ole samassa järjestyksessä, vaan ne muodostavat aivan oman tähtimäisen kuvionsa, jota voimme myöhemmin tarkastella erikseen. Maailmankaikkeus ei siis toista perusprosessejaan kaikkialla samassa järjestyksessä, vaan juuri auttaakseen meitä kehittymään monipuolisiksi ja itsetiedostaviksi olennoiksi, se vaihtelee sisäisiä rakenteitaan, joskus päinvastaisiksi, joskus tähtimäisiksi geometrioiksi, joskus lukujärjestelmiksi, itse asiassa se luo peruslaeistaan valtaisia määriä erilaisia muunnoksia, joita voi hyvin kuvitella vaikkapa erilaisina kosmisina ympyröinä, spiraaleina tai silmukoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenajat, arkkienkelit, maankehitys, Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, minuus, maan inkarnaatiot

Henkisen kasvun tie - kohti syvempää näkemistä

Tiistai 5.2.2013 klo 1:58 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Pidin sunnunaina esitelmän Rudolf Steinerista Suomessa 1913. Ensinnäisellä matkallaan Suomeen Steiner puhui luonnosta ja korkeista henkisen maailman olennoista, aineen synnystä, taivaankappaleista ja muista mahtavista asioista, mutta seuraavana vuonna hän puhuikin Bhagavad Gitasta ja sen henkisestä taustasta.

Tämän toisen esitelmäsarjan luonne oli aivan toisenlainen kuin ensimmäisen. Se oli hiljaisempi, jotenkin vaatimattomampi, ja ihmettelin kauan, mikä sen tarkoitus oli. Sitten tajusin, miten tuo toinen esitelmäsarja, puhuu omalla tavallaan ihmisen henkisen tien alusta, aivan ensimmäisistä harjoituksista henkisellä tiellä.

 

Henkisen kasvun kukka

Nuorena helposti tahtoo paljon ja nopeasti. On totta, että on paljon harjoituksia ja koulutuksia, joiden avulla saa nopeasti henkisiä kokemuksia, mutta näin vähitellen alkaa tajuta, että sittenkin kannattaa lähteä lähteä liikkeille niiin perusteista kuin mahdollista.

Selvänäköisyyden kehitys on kuin kukka. Saatuaan ensimmäiset kokemukset niistä helposti innostuu, mutta joutuu samalla huomaamaan, miten on kuljettava syvemmälle, aivan kuin kohti kasvin lehtiä, jotka hengittävät elämää ja voimaa ja kosketusta.

Sitten tulee vaihe, jolloin tajuaa, miten kaikki tuo pysyy koossa vain kun laskeutuu vielä syvemmälle, alkaa huolehtia tuon kukan juurista ja maaperästä, johon se juurtuu.

Ja siinä vaiheessa viimeistään alkaa tajuta: ahaa, tämä on sitä, mistä Steiner Henkisen tiedon tie -kirjansa alussa puhui, niillä sivuilla, jotka kauan sitten hyppäsin yli liian helppoina. Hän puhuu hartaudesta ja moraalista, asioista, joita nuoruuden innossa ei osaa oikein arvostaa. Ei oikein edes ymmärrä, mitä ne ovat.

 

Hartauden perusta

Silloin ymmärtää, miten johdonmukainen henkisen kasvun tie ei lähdekään siitä kukasta, jonka itselleen voi poimia, vaan sisäisen maaperän muokkauksesta. Ensin voi tuntua aivan liian pitkälliseltä tehdä esimerkiksi hartauden ja kunnioituksen tunteen harjoituksia, mutta niillä on mielensä.

Jos lähtee suoraan kukan ja sen terälehtien kehittämisestä, eivät kasvin lehdet ja juuri ja sitä ympäröivä maaperä ole kehittyneet antaakseen tälle kukalle riittävästi ravintoa ja voimaa.

Henkisen kasvun ja selvänäköisyyden perustaa on juuri oikeiden tunteiden ja moraalin kehittäminen. Nykyään niitä ei juuri pidetä arvossa, mutta jos haluat ymmärtää, mitä moraali varsinaisessa mielessä merkitsee, se on yksi niitä perustavia maailmanlakeja, joiden avulla maailman elämänvoimat kasvattavat ja rakentavat.

Aistimaailman taustalla on moraalinen maailma. Ja jos me katsomme aistimaailmaa tai luontoa sellaisella asenteella, että me pääsemme sen pinnan taaksi, että aistimus katoaa ja tunne nousee esiin, silloin me kohtaamme niitä tunteita, jotka toimivat sisäisen kasvun ohjaajina niin ihmisessä kuin luonnossa. Luonnossa nuo voimat ilmentävät itseään siinä mitä me voimme nähdä ja kokea, mutta ihmissisäisyydessä nämä samat voimat kasvattavat meidän henkisen elimemme, chakrat, voimakkaiksi, terveiksi ja tasapainoiseksi, niin että sitten kun niiden kukat avautuvat henkisen maailman valolle, niiden rakenne on tasapainoinen ja pysyvä.

Tämä on yksi tapa katsoa selvänäköisyyden syntyä. Henkisen kasvun tie on matkaa kohti selvänäköisyyttä. Se ei välttämättä edellytä sitä, että haluaisi tulla selvävänäköiseksi, mutta se on sama sisäisen vahvistumisen ja sisäisen tasapainon ja terveyden tie, joka aikanaan joka tapauksessa tuottaa sen laajentuneen maailman kokemuksen, mitä me kutsumme selvänäöksi. Silloin selvänäköisyys asettuu luonnolliseksi osaksi ihmisen kasvua.

Rakkaudella

Matti

3 kommenttia . Avainsanat: Luonto, eetterivoimat, hartaus, henkisen kasvun, tie, kehitys, Steiner, selvänäköisyys

Käärme-energiaa

Keskiviikko 23.5.2012 klo 23:13 - Matti Kuusela

Maapallo kaikkine olentoinen muodostaa hyvin täyden kokonaisuuden. Harvoin tulee ajatelleeksi, että maan eläinkunta heijastaa ihmiskunnan ominaisuuksia. Vaikka samaa pätee myös kasvi- ja eläinkuntaan.

Niin kauan kuin ihmiskunnalla on tiettyjä ominaisuuksia, niin kauanperisynti_200.jpg on myös eläimiä, jotka kantavat näitä samoja voimia. Laiskiainen on yksi hyvä esimerkki siitä. Niin kauan kuin ihmisten piirissä esiintyy laiskuutta, on myös laiskiaisia. Suuri ero ihmisten ja eläinten välillä tässä on se, että jokainen eläin kantaa edustamaansa voimaa itseoikeutetulla ylevyydellä, riippumatta siitä, pidetäänkö samaa asiaa ihmisellä hyvänä vai huonona.

Tähän ilmiöön, että eläimillä ja kasveille myös ihmisten harmilliset ja sairauksina ilmenevät ominaisuudet ovat täysin tasapainoisesti omalla kohdallaan, perustuu se, että me voimme saada kasveilta ja eläimiltä lääkkeitä, jotka asettavat noita ihmisessä pois tasapainosta suistuneita energioita jälleen paikoilleen.

 

Käärmeet ja valhe

Käärmeet ovat loistelias esimerkki siitä, miten ihmiskunnan huonona pidetty ominaisuus esiintyy varsin loisteliaana ja näyttävänä, vaikka usein pelottavana ja jopa vaarallisena eläinkunnassa. Käärmeet ovat valheen edustajia, kertoo Hampurin eläintarhan käärmeiden hoitajahenki Salmissra Flensburger Hefte -julkaisussa 105.

Salmissra kertoo, että se, miten kaikki myrkylliset käärmeet eivät ilmoita myrkyllisyydestään ulkonäöllään, johtuu juuri siitä, että ne ovat olentoja, joille valhe on ominaista.

Käärmeille itselleen oleminen valheen ilmentymänä on kaunista, ja sen vetovoiman kokevat myös monet ihmiset. Pahalla on myös lusiferinen, kauneutta ilmentävä puolensa. Se aiheuttaa ihmiselle monesti hankaluutta päättää mielessään, ovatko käärmeet lopultakin pahoja, vai ovatko ne kauniita.

Juuri tällä kohden käärmeen tietoisuus pääsee vaikuttamaan ihmiseen, kun ihminen ei oikein tiedä olisiko hänen kauhistuttava vai ihastuttava. Silloin syntyy tietoisuudessa halkeama, josta käärme - energiana - pääsee läpi. Käärme pääsee luikertamaan kaikkialle, missä näitä tietoisuuden repeämiä ilmenee.

Käärmeet ovat sopusoinnussa kaikkien elementtien kanssa. Jotkut käärmeet osaavat jopa lentää ainakin lyhyitä matkoja, ja monet uivat, vaikkeivät aina mielellään. Myös aavikon hiekassa ne kokevat veden kaltaisen virtaavuuden. Aivan kylmässä ne eivät kuitenkaan tule toimeen, koska ne eivät ole vaihtolämpöisiä, vaan tarvitsevat lämpöä toimiakseen.

Elääkseen paha tarvitsee Kristuksen valoa, sanoo Salmissra. Vain silloin kun paha tulee valaistuksi, se on olemassa ja voi elää. Se on suuri salaisuus!

Salmissra jatkaa siitä, miten hyvyys on tahtonut pahuutta ja myös luonut sen. Sillä aurinko lämmittää käärmeitä ja mahdollistaa niiden elämän. Tämä on ihmisten tärkeää selvittää itselleen!

Sitten Salmissra selittää luomisesta niin vaativaa käärmeiden syntyyn liittyvää asiaa, että en sitä vielä kyllä aivan tajua. Mutta ei se mitään. Kirjoitan sen tähän kuitenkin, ja eiköhän se selviä. Käärmeet sisällyttävät kuitenkin niin suuria olemassaolon salaisuuksia, joita olemme pitäneet pimennossa, että eiköhän ole jo aika selvitellä niitä.

 

Uhrista ja sen hyväksymisestä

Ensimmäinen käärme on luikertanut tilan maailman kautta sen johdosta, että alkuperäisesti hyvät olennot ovat uhranneet toisia alkuperin hyviä olentoja, mutta nämä toiset hyvät olennot eivät tunnustaneet tätä uhria. Näin syntyi tästä hyvästä olennosta ensimmäinen käärme.

Siihen tietenkin liittyi surua, mutta nyt käärmeet ovat surun ulottumattomissa. Käärmeen on mahdotonta olla surullinen.

Käärmeet ja niiden munat ovat ikivanhoja ja ne ovat peräisin jo maapallon ensimmäisesti inkarnaatiosta, Saturnus-tilasta, jossa munamuodolla oli tärkeä kehitystehtävä. Lintujen muniminen on paljon uudempaa perua.

Valheen syntymisen ymmärtäminen on vaikeaa myös siksi, että valhe on syntynyt jo aikana, jolloin mitään puhetta ei ollut, sanoja tosin jo oli.

Kuitenkin ensimmäisen uhrin kieltämisen kautta, mistä jo puhuimme, syntyi maailmaan ensimmäinen Ei (mikä hauskasti on saksan sana "muna"), syntyi maailmankaikkeuteen jotain täysin uutta, sellaista mikä mahdollisti aivan uudenlaisen ja dynaamisen kehityksen. Mutta samalla syntyi todellisuuteen myös kuilu, jonka avulla kosmokseen pääsi virtaamaan voimia, jotka saavat aikaan hajoamisen. - Saksaksi tässä on verbi "vermodern", jonka voisi ymmärtää myös ei-äiti.

Ja siitä syntyy liikkeen hidastus, josta taas syntyy lämpöä, ja sitä että kaikki tulee aivan uudeksi, toisenlaiseksi, erilaiseksi.

 

Tuoksut ja maut

Kaksihaaraisella kielellään käärmeet maistavat tuoksuja, mikä liittää ne hyvin syvään todellisuudentasoon.

Käärmeiden silmät ovat aina avoinna, sillä paha ei koskaan nuku ja ne ovat sopeutuneet erityyppisiin valheisiin. Käärmeet, jotka kykenevät näkemään vain värieroja, luovat yhdessä tunnealueen valheiden kanssa.

Käärmeet, joiden silmät havaitsevat kaiken, luovat tavallisten maailmassa olevien valheiden mukana, kuten poliittisten ja yhteisöllisten valheiden, jotka koskevat kaikkia ihmisiä.

Ja käärmeet, jotka kykenevät näkemään vain mustavalkoisesti, luovat älyllisten valheiden myötä. Se on siis käytännössä samaa kuin mustavalkoinen ajattelu, jolle jokin asia voi olla vain joko oiken tai väärin, mutta joka ei kykene näkemään niiden sävyeroja.

Käärmeistä olisi vielä paljon kerrottavaa, mutta otetaan tähän vielä yksi syvästi merkittävä asia, joka liittyy syntiinlankeemukseen ja käärmeen osuuteen siinä.

Tiedämme, miten kirkon piirissä ennen vanhaan syyllistettiin naista siitä, että hän lankesi käärmeen viettelykseen, mutta asiahan on niin, että käärme energeettisesti vastaa miehen sukupuolielintä. Nainen vieteltiin, mutta mies (tai miehinen sukupuolivoima) oli se, joka vietteli.

Rakkaudella
Matti

 

4 kommenttia . Avainsanat: käärmeet, pahuus, pahan synty, uhri, kehitys, valhe, politiikka, Kristus

Mielenkiinto ja kiinnostus

Torstai 29.12.2011 klo 0:37 - Matti Kuusela

Mielenkiinnon ja kiinnostuksen henki Calytta on jälleen yksi Flensburgin vihkojen hengistä. Hän kertoo rakentavansa eetteris-astraalisia siltoja ihmisestä mielenkiinnon kohteeseen. Näiden siltojen tai kanavien kautta voi rakentua yhteyksiä myös toiseen suuntaan. Sellaiset kohteet, joilla on oma tajunta, kuten kasviolennoilla, voivat vaikuttaa näiden kanavien kautta jälleen ihmiseen.

Näiden ihmisen mielenkiinnon kautta syntyvien eetteristen kanavien kautta voi siis syntyä molemminpuolista kohtaamista. Katsoessasi jotakin kukkaa kiinnostuneesti ajatusvoima luo kanavan, jonka kautta tunnevoimat voivat virrata.

Myös tämän kanavan vastaanottaminen tarvitsee tietoisen olennon aktiivisuutta ja hän voi myös torjua sen, mikä voi vaikuttaa masentavasti kiinnostuksen osoittajaan.

 

Mielenkiinnon subjektiivisuus

Kun ihminen kehittää mielenkiintoa, hän samalla suuntaa maailmaan subjektiivisuuden säteen. Yleensäkin mihin tahansa havaitsemiseen tarvitaan tällainen subjektiivisuuden kanava. Ilman mitään henkilökohtaista jännitetta ihminen ei voi havaita mitään Calyttan mukaan.

Calytta kertoo, että hänelle olisi mieluista, että ihmiset käyttäisivät häntä paljon monipuolisemmin. Mielenkiinnon osoittaminen ja suuntaaminen on kehitystä luova voima. Kasvit ovat hyvä esimerkki mielenkiinnosta, joka saa todellisuudelta vastakaikua, kun taas kiinnostuminen jalkapallosta ei luo sitä.

 

Maailmankehitys

Mielenkiinto liittyy koko maailman kehitykseen. Kun lausutaan, että alussa oli sana, se merkitsee että ensimmäisen sanan lausumisen taustalla oli kiinnostusta toisen olennon luomiseen, ja kun toinen olento syntyy, syntyy myös ensimmäisen ja toisen välinen tila ja kiinnostus näiden kahden olennon välillä.

Näin kiinnostus ja mielenkiinto ovat vahvasti kutoutuneita kaikkeen kehitykseen ja luomiseen, ja luonnollisesti maailman rikastumiseen. Jos ei kiinnostu jostain minkä yhteydessä on, maailma tulee harmaammaksi, ei pelkästään kuvallisesti vaan henkisellä tasolla aivan todellisuudessa.

Calytta pitää erittäin tärkeänä koko maankehityksessä meidän kosmisten minäkehityksemme aloittaneiden olentojen osoittamaa kiinnostusta. Hänen mukaansa maailma on luotu niin, että ihmisminä voi syntyä ja kehittyä oikealla tavalla. Mutta sekä maailma että ihminen tarvitsevat toisiaan.

Sinä hetkenä, kun ihminen muuttaa minuuttaan, hän muuttaa myös maailmaa. Ja sillä hetkellä, kun maailma muuttuu, muuttaa ihminen minuuttaan. Siinä vaikuttaa syvä vastavuoroisuus ja yhteisvaikutus.

Maan edellisessä inkarnaatiossa, jota nimitetään vanhaksi kuuksi, ei näin vielä ollut, vaan silloin ratkaisevia tekijöitä olivat enkeliminuudet, joiden myötä ihmiset enemmänkin uivat. Periaatteessa fyysis-aineellinen maailma on olemassa vain sitä varten, että ihmisillä on minuus ja kiinnostus, sanoo Calytta.

 

15 sekunnin dieetti

Iltapäivälehdessä kerrottiin tänään, miten monet ovat onnistuneen pudottamaan huomattavasti painoaan 15 sekunnin dieetillä, mikä tarkoittaa, että kun tekee jotakin mieli syödä, niin miettii 15 sekuntia, onko se nyt aivan tarpeellista.

Tuossa ajassa syömisen tarve usein jo haihtuukin. Tämä tuntuu myös erittäin hyvältä minuuden voimien harjoitukselta, koska se edellyttää joustavuutta ja sisäistä läsnäoloa, omien sisäisten voimien tiedostamista.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenkiinto, kiinnostus, kehitys, eetterikanavat, minuus, kasvit, dietti

Kimmoisuus ja henkiset energiat

Keskiviikko 23.11.2011 klo 19:03 - Matti Kuusela

11:11:11 -päivänä eli 11. marraskuuta 2011 käsittelimme meditaatiossa huolellisesti siirtymää sekä kymmenestä yhteentoista että yhdestätoista kahteentoista.

Viesti oli selvä. On hyvä oppia tunnistamaan ja lepäämään lukuenergioissa, mutta varsinaiseksi uudeksi asiaksi on tulossa se, miten siirrytään lukuenergiasta toiseen.

Jos aivan tunnepohjaisesti tunnustelee lukua 10, niin huomaa valtavan eron lukuun 11 verrattuna. Parillinen kymppi on tasainen ja se sulkeutuu itseensä. Toisaalta siinä on ykkösen itsenäisyysvoima ja sitten nollan kosminen laajuus. Luja ja vakaasti itsessään pysyvä luku.

Yksitoista on siitä erikoinen luku, että se on pariton, eli se ei ole jaollinen kahdella. Mutta siitä huolimatta siinä on mitä voimakkain ykköspari, kaksi ykköstä. Parittomuus tekee siitä dynaamisen ja muutosvoimaisen lukuenergian, mutta nuo kaksi ykköstä seisovat lujasti porttina - johonkin uuteen. Yksitoista on mitä selvin porttiluku.

 

Siirtymän dynaamisuus

Tässä numerologisessa tai oikeastaan lukuenergioiden tarkastelussa tärkeää onkin, mitä tapahtuu, kun siirtyy kympistä yhteentoista. Meille nuo siirtymät eivät ole mitenkään luonnostaan selviä. Kun siirrymme huoneesta toiseen oven kautta, me tuskin koskaan koemme sitä hetkeä, vaan valmistaudumme jo uuden huoneen energioihin. Vaivumme siirtymäkohdalla jonkinlaiseen tajuttomuuteen tilan suhteen.

Salaisuus onkin siinä, että näissä siirtymäkohdissa meidän tietoisuutemme hieman irtoaa fyysiseltä tasolta ja nousee eetterimaailmaan - jossa me emme vielä ole itsenäisesti tietoisia. Sama tapahtuu puheessa esimerkiksi nimessä Mat-ti, jossa tietoisuus kahden t:en välillä katoa hetkeksi henkiselle alueelle.

Tuo hyppy on hyvin alkuvoimaisen kielen merkki ja hyvin vaikea esimerkiksi englantilaisille, jotka ääntävät nimeni jotenkin Ma-thii. Tuo hyppy eetterimaailmaan tapahtuu myös musiikissa kahden sävelen välillä, ja on sanottukin, että tärkeintä eivät ole sävelet itsessään, vaan se mitä niiden välillä tapahtuu.

 

Yhdestätoista kahteentoista

Toista hyppyä harjoittelimme meditaatiossa yhdestätoista kahteentoista. Yksitoista on dynaaminen, liikkuvainen ja siinä on vahva jännite noiden kahden ykköspilarin välillä.

Kaksitoista on jotain aivan muuta. Se on kyllä myös luova, mutta korkealla henkisellä tasolla: yksi ja kaksi, joista tulee yhteensä kolme. Mutta muuten kaksitoista on kerubien muodostama Eläinradan enkelipiiri, astraalipiiri.

Kahdessatoista on valtava kosminen tasapaino. On ihmeellistä kokea, miten vaikea on meditaatiossa löytää mitään yhteistä kymmenen ja yhdentoista tai yhdentoista ja kahdentoista välillä. Ne ovat niin eri maailmaa jokainen.

Siirtymän lukujen välillä voi kuitenkin meditoida elävästi kokemalla, miten kymmenen piiri luo harmonisoituessaan keskustaansa uuden yhteisen ykkösen. Ja kun sitten siirrämme tuon uuden ykkösen mukaan ympäryspiiriin, saamme yksitoista.

Samalla tavalla yhdentoista piiri synnyttää keskuudessaan uuden ykkösen, joka ulkokehälle siirtyessään luo kaksitoista.

Tälla tavoin voimme harjoitella eetteri- eli elämänmaailman lainalaisuuksia ja sävyjä. On jännittävää huomata, miten myös noissa kymmenen ja yhdentoista piirin synnyttämissä uusissa ykkösissä on kummassakin aivan oma sävynsä.

Vastaavasti voimme luoda siirtymän suuremmasta luvusta pienempään, kun yksi piirin jäsenistä uhrautuu ja siirtyy piirin keskelle ja - minne se häviää? Todella suuri salaisuus! Piiri pienenee yhdellä, kun yksi sen jäsenistä palaa takaisin henkiseen maailmaan.

Piiri kasvaa yhdellä, kun sen keskukseen inkarnoituu henkisestä maailmasta uusi ykkösluku.

Nämä ovat myös suuria luomisen salaisuuksia, joita on oikein hyvä harjoitella mielessään ja tunnustella eri lukujen sävyjä. Kun tähän pääsee sisälle, luvut alkavat kertoa kukin omia tarinoitaan ja lukuyhdistelmät näyttelevät suuria maailmandraamoja.

 

Kimmoisuus

Mutta se, mikä näissä siirtymissä oli varsinainen opetus, oli sisäinen kimmoisuus, joka nyt on tullut esiin useammissa yhteyksissä. Hyppy luvusta toiseen, tai lukunenergiasta toiseen antaa meille sisäisten voimiemme kimmoisuutta ja lujuutta, jos sitä harjoittelemme.

Aivan samalla tavalla voimme ajatella, miten fyysinen hyppy askeleesta toiseen lisää voimiamme kun teemme sen tietoisesti, sen sijaan että vain laahaisimme jalkojamme askeleesta toiseen.

Myös meditaatioissa tämä kimmoisa hyppy tilasta toiseen on tärkeä. Nyt vasta alan oikein ymmärtää, mitä Steiner jossain meditaatio-ohjeessa tarkoittaa puhuessaan siitä, miten meditaation jälkeen ei saa jäädä uinailemaan meditaatiotilaan.

Ei, vaan siitä on tultava selkeästi ulos, kimmoisasti noustava arkitajuntaan. Kun harjoittelee näin, tajuaa miten meditaatio todella vahvistaa myös arkielämää, ja miten tapahtuu tuo suuri jakautuminen: meditaatiotilan antama fyysinen vahvistuminen ulospäin - samalla kun sen henkisen hedelmät vapautuvat toimimaan sisäisessä maailmassa.

Ellei tee tuota kimmoisaa eroa meditaatiotilan ja arkitietoisuuden välillä, meditaation henkisen hedelmät jäävät roikkumaan tilaan, josta ne eivät pääse kunnolla rakentamaan uutta sisäistä maailmaamme.

Kaiken tämän opetus siis: harjoittele kimmosia energiasiirtymiä tilasta toiseen, työstä toiseen, tietoisuudesta toiseen, askeleesta toiseen. Silloin jokaisessa siirtymässä eetterikehosi ja fyysisen kehosi suhde uudistuu ja elpyy!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: 11:11, 12, 10, numerologia, lukuenergiat, meditaatio, eetterikeho, henkinen kehitys, lukujen energiat, eetterimaailma

Steiner, Rosenkreutz ja eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Maanantai 15.8.2011 klo 5:08 - Matti Kuusela

Hei ystävät, niin suuria ajatuksia pyörii mielessä, että parempi nyt vain kirjoittaa ja jatkaa edellisestä Valkoisen veljeskunnan mestari-blogista ja Rudolf Steinerista. Tuon blogin siis kirjoitin Judith von Hallen uusimman kirjan pohjalta, ja jatkan uudelleen kirjaan liittyviä ajatuksia.

Kun olen aikaisemmin ihmetellyt,
miten Rudolf Steiner silloin
1900-luvunrauhankilpi_200.jpg saattoi äkkiä siirtyä
käsittelemään esimerkiksi jotain sanskritinkielistä mantraa tai kiinankielistä henkistä käsitettä, niin yritin löytää mielessäni jonkin sisäisen lenkin, jonka kautta tuo yhteys voisi olla. Nykyisin intialaiset mantrat ja kiinalainen henkisyys ovat kirjallisuudesta tuttuja, mutta sata vuotta sitten oli aivan toisin. Kirjoja ja tietämystä oli hyvin rajoitetusti.

Nyt tietysti asia tulee aivan selväksi. Seitsemäntenä tai pyhän hengen mestarina Steinerin ei tarvinnut välttämättä etsiäkään noita tietoja mistään ulkopuoleltaan, vaan henkisen kehityksen mestarina ne olivat hänelle omaa sisäistä tietoa.

 

Aistien kautta henkeen

Mestarina eläminen maan päällä ei välttämättä ja todellakaan ole helppoa. Viime blogissa luetteloin niitä alueita, joihin Steiner on antanut uusia lähtökohtia, mutta kun seuraa hänen esitelmiään, huomaa miten hän on jatkuvasti joutunut keskeyttämään uusien asioiden esittelyä. On runsaasti kohtia, joissa hän innoissaan kertoo, miten tulemme jatkamaan siitä ja siitä aiheesta, mutta niin ei tapahdu.

Yksi syy siihen toki on, että koko ajan tulee niin paljon uutta. Mutta toinen syy on yhtä varmaan se, että ihmiset eivät olleet yksinkertaisesti valmiita ottamaan enempää vastaan.

Steinerin idea henkisestä tiedosta oli jatkuvasti se, että sen on tultava käytäntöön: henkinen ihminen on sellainen, jolla oikeaksi koettu henkinen idea johtaa suoraan toimintaan, toteutukseen!

On totta, että Steinerilla oli paljon kuulijoita, jotka perustivat kouluja ja taidekursseja ja maatalousta ja kokeilivat uusia yhteisöllisiä tuotantomuotoja, kirjoittivat kirjoja, mutta silti voi kokea äärimmäisen tuskallisena sen, miten vähän hänen syvintä sanomaansa ymmärrettiin.

Kun hän muistaakseni 1904 tahtoi puhua käytännöllisistä karmaharjoituksista, se loppui lyhyeen, sillä ihmiset eivät yksinkertaisesti halunneet kuulla mitään sellaista, ei käytännöllistä henkisyyttä.

1907 Steiner puhuu suurella kuulijakunnalle siitä, miten koko kulttuuri on perustettava uudelleen henkiselle pohjalle.

1909 muistaakseni hän alkaa puhua intensiivisesti Kristuksen toisesta tulemisesta henkisessä maailmassa, tai eteerisessä, jotta tuo tapahtuma ei menisi ihmisiltä huomaamatta.

Suomessakin hän puhui 1912 siitä, miten ihminen voi päästä aistitarkastelun kautta henkiseen kokemiseen.

Kaikki nämä odottavat edelleenkin laajenmpaa tietoisuutta. Toisaalta, Kristus antoi aikanaan vain "yhden käskyn": rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut!

Miten vaikeaa sen toteuttaminen on edelleenkin.

 

Steiner ja Rosenkreutz

Judith von Hallen kirjan mukaan nykyisen kulttuurin mestari on Christian Rosenkreutz, mutta kohtalon tarpeesta Rudolf Steiner seitsemäntenä mestarina ja eräänlaisena vapaana agenttina toimii vahvasti Rosenkreutzin kanssa yhdessä ja läheisessä yhteydessä Mestari Jeesuksen eli Zarathustran kanssa, joka on varsinaisesti Lännen toinen mestari.

Näkyvän maailman kannalta henkisen temppelin Lännen alttarilla ovat siis rinnan nämä henkiset veljekset Christian Rosenkreutz ja Rudolf Steiner. Heidän impulssinsa liittyvät voimakkaasti ja voisi kai sanoa saumattomasti yhteen.

Se käy selväksi, jos vaikka muistelee Christian Rosenkreutsia aikaisemmassa elämässään Salomonin temppelin rakentajana ja Steineria Ensimmäisen Goetheanumin arkkitehti-rakennusmestarina.

Steiner korostaa usein myös sitä, miten hänen opetustaan on oikein kuvata aitona rosenkreutzilaisuutena. Pyhän hengen mestarina Steiner pystyy siis maanpäällisellä tasolla ilmaisemaan omaa opetustaan täydellisesti sopusoinnusta Christian Rosenkreutsin kanssa, joka pysyy näkymättömänä taustalla, elää hän sitten maallisessa inkarnaatiossa tai henkisessä maailmassa.

 

Eurooppalainen ihminen

 Eräässä esitelmässään Steiner sanoo:

Eurooppalaisen ihmisen tehtävä on voittaa egoismi, muuntaa se, muuntaa se korkeampaan muotoon: vapaaksi, vieteistä vapautuneeksi, jumalallisuutta tahtovaksi, vahvaksi minuudeksi. Sen se voi tehdä vain tietoisuusvoimien hallinnalla, tiedolla ... Nuo vahvat voimat voidaan hänelle nykyaikana antaa, kun hänessä elää tahto maailman, ihmisen ja maan tiedostamiseen. Se on aitoa rosenkreutzilaisuutta ...

Tässä mielessä koen vahvasti, että nyt eurooppalaisina ja EU: jäseninä meidän on ryhdyttävä tällaisiksi rosenkreutzilaisiksi - tai mitä ikinä sanaa tällaisesta henkisestä asenteesta tahdommekin käyttää - joilla jokaisella on luja usko ja luottamus siihen, että kaiken poliittisen ja sillä tavoin vapaata ihmisyyttä rajoittavan toiminnan keskellä hän pystyy olemaan aito henkinen itsensä.

Koen edelleen vahvasti, että niin tarpeellisia ja välttämättömiä henkiset yhteisöt ja poliittiset ja yhteiskunnalliset liikkeet ovatkin, on meidän itsemme ja Suomen ja Euroopan henkiselle kehitykselle aivan välttämätöntä, että on myös ihmisiä, jotka ovat sisäisesti vapaita kaikista ryhmistä ja yhteisöistä totuuden suhteen.

Yhteisöt ovat käytännöllisiä ja ne voivat auttaa meitä eteenpäin niin käytännöllisillä kuin henkisillä teilläkin, mutta nykyhenkisyys ei tue enää yhteisöllisiä totuuksia, vaan totuus voi olla ainoastaan yksilöllinen.

Se on meidän aikamme ehkä kaikkein keskeisin henkinen tieto.

Sillä en siis tarkoita, ettei voisi kuulua henkisiin yhteisöihin, vaan sitä, että varsinainen totuus ihmisessä voi syttyä vain hänen ja hänen enkelinsä yhteistyönä - vielä korkeampien henkisten voimien avulla.

Tällaisen totuuden hengen kokemuksen avulla me voimme luoda jotain pysyvää uutta ja ehkä pysyvää turvaa niin Suomessa kuin EU:ssakin.

Rakkaudella
Matti

 

Kuva www.sinikkalaurikainen.fi

3 kommenttia . Avainsanat: Steiner, Rudolf Steiner, minuus, minuuden kehitys, egoismin voittaminen, Christian Rosenkreutz, Valkoinen veljeskunta, pyhän hengen mestari, Goetheanum, totuus, totuudet, yhteisöt, eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Olenko oikeassa - uskomisen velvollisuus

Perjantai 29.7.2011 klo 1:17 - Matti Kuusela

Hei Ystävät,

Olipa tänään hiljainen päivä. Sain muutaman hyvän uuden lauseen Plejadi-kirjaan ja siinäpä tämän päivän sankariteot olivatkin. Paitsi että kävin jälleen tänään rullasuksilla Keskuspuistossa. Kunto alkaa kestää jo peräkkäisinä päivinä hiihtämisen ja tuntuu mahtavalta kun saa rullasuksilla kehosta tehoja irti. Alkaa palata viime vuosituhannen muistumia mieleen.

Tehoista puheenollen, pitää
vain olla riittävän pitkän sauvat. Muistan rauhankilpi_200.jpgmiten aina nuorempana ja osin vanhemapanakin kärsin aina liian lyhyistä sauvoista. Aina loppupeleissä annoin vähän periksi myyjien suosituksille ja ostin hiukan lyhemmät sauvat kuin tahdoin. Ja oli pitkiä aikoja, jolloin rahaa oli niin vähän, ettei uusia sauvoja ostettu vain sen takia, että niistä puuttui muutamia senttejä pituutta.

Minun keholleni sopivat sauvat, jotka ovat ainakin kymmenen senttiä pidemmät kuin kaupoissa suositellaan.

 

Hiljaista - ja jotain uutta syntyy

Hiljaisuuden tunne voi toki johtua osittain ukkosesta, mutta palasin yhä uudelleen sähköpostiviestejä katsomaan, kun aamun ensimmäisten jälkeen ei tullut mitään uutta. Onneksi aamulla Elvilta oli tullut viesti, jossa hän kertoi kokemuksistaan ho'oponoponon soveltamisesta. Se on niin upea havaijinkielinen sana, että laitan tähän vielä sen perusharjoituksen - joka lausutaan itselle - vaikka kyllä sitä mielestäni voi kohdistaa vähän muuhunkin. Mutta vaikea sanoa, kun itse kirja minulla on vasta tilauksessa. Kerron lisää kun olen lukenut sen. Siis meditaatiosanat:

Minä rakastan sinua.
Olen pahoillani.
Pyydän anteeksi.
Kiitos.

Huomaathan, että nämä lyhyet lauseet muodostavat kertomuksen. Tuo toinen lause on käännetty englannista ja se siis tarkoittaa että I am sorry, ei että oikeasti olen surullinen, tai pahoillani.

 

Uskomisen velvollisuus

Hyvä tavaton, miten ihmiset uskovat mitä heille sanotaan. Siis auktoriteettien taholta. Kirkot ja muut auktoriteetit ovat vuosituhansien aikana saaneet meidät todella syvästi uskomaan, että meidän velvollisuutemme on uskoa, mitä he sanovat, siitä riippumatta, onko se totta vain ei.

Itse koen usein vieläkin syyllisyyttä siitä, kun alan miettiä, miksi Norjan viranomaiset sanoivat hallintoalueella räjähtäneen vain yhden autopommin, vaikka itse selvästi näen, että rakennusten sisältä on tullut useampien pommien paineaaltoja. Tietysti voin olla väärässä, ja jos niin osoittautuu, olen heti ja tyytyväisesti valmis muuttamaan käsitykseni.

Mutta olennaista onkin se, että ihmisellä on oltava vapaus muodostaa oma näkemyksensä ja keskustella niistä toisten kanssa.

Ellei tätä vapautta ole, yhteiskunnallinen kehitys on äärettömän hidasta ja siitä seuraa juuri tällaista mitä nyt seuraakin: Kreikan taloutta pidetään keinotekoisesti hengissä, jotta rahakkaat saavat sieltä imettyä irti kaiken mahdollisen ja ostettua halvalla niin paljon valtion omaisuutta kuin suinkin ehtivät.

Mitä tunsit kun luit tuon lauseen? Luultavasti koit jotain siihen suuntaan, että nyt puhutaan vääristä asioista. Ja täällä todella on tahoja, jotka tahtovat meidän uskovan juuri niin ja vahvistavat tuota ajatusta kärsivällisesti vuodesta toiseen.

Mutta tosiasia on, että voidaksemme luoda sen yhteiskunnan, jossa aivan oikeasti tahdomme elää, meidän on uskallettava ja tahdottava ja sallittava myös toistemme puhua asioista niin kuin he ne kokevat.

 

Olenko oikeassa?

Tärkeintä ei olekaan, olenko oikeassa vai en. Jos meidän pitäisi puhua vain silloin, kun tiedämme varmasti olevamme oikeassa, huonosti kävisi.

Kun olen miettinyt jonkin asian ja ilmaisen sen, olen usein voittanut jonkun kynnyksen. Jos olen oikeassa, hyvä, jatkan eteenpäin kasvavin voimin.

Jos olen väärässä, huomaan sen, ja mietin seuraavalla kerralla tarkemmin.

Mutta jos en ole miettinyt enkä ilmaissut, niin silloin jää vain hiljaiseen nyhjäämiseen. Sisäinen paine kasvaa ja ilmenee sitten temperamentista riippuen joko ulkoisina purkauksina tai sitten vielä voimakkaampana lukkiintumisena.

Niin että eteenpäin.

 

Miettiminen

On hyvä miettiä asioita joskus loppuun saakka, tai niin pitkälle kuin pääsee. Silloin huomaa, milloin asiasta tulee uutta informaatiota, ja maailma muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Barbara Marciniaksen kirjassa Family of Light plejadilaiset ovat huolissaan siitä, että suurin osa meidän maailmamme ihmisistä on sitoutunut kamppailuun. "Sillä me tarkoitamme, että he uskovat mitä heille sanotaan."

Huomaatko, miten me normaalisti ymmärrämme tämän päinvastoin: Tahdon elää mukavasti ja uskon mitä viranomaiset tai lehdistä minulle kertovat.

Siitä juuri syntyy - plejadilaisten mukaan - se jatkuva kamppailu, jota me saamme käydä.

Kun en suoraan usko, vaan ajattelen kaiken itse, yhteen suuntaan ja vastakkaiseen - minusta tulee vapaa. Silloin pääsen irti taistelusta ja kamppailusta. Silloin minä olen se vapaa ihminen, joka olen.

8 kommenttia . Avainsanat: auktoriteetit, uskominen, vapaus, plejadilaiset, ho'oponopono, lukkiintuminen, kamppailu, vyhteiskunnallinen kehitys, Family of Light, miettiminen, oikeassa oleminen, plejadilaisten opetukset,