Matin blogi

Luonnonhenkien toimintaa

Tiistai 29.7.2014 klo 0:13 - Matti Kuusela

Hei ystävät

Vanhan ajattelun palapelit olivat suoraviivaisia ja selkeitä, mutta kulkiessamme kehityksessä eteenpäin me emme kuljekaan suoraa rataa junan tavoin, vaan tietoisuuden palikoista tulee käyriä ja käännöksiä. Uudesta maailmanymmärryksestä tulee monin tavoin kaarevaa ja silmukoivaa.

Suoraviivainen tietoisuus ei enää kanna elämää eikä uutta tietoisuutta. Se johtaa yhä hankalampiin tilanteisiin niin luonnossa kuin ihmiselämänkin ymmärtämisessä. Yksi syy psyykenlääkkeiden niin voimakkaaseen tarpeeseen on siinä, että me yritämme ymmärtää elämää ajattelulla, joka sopii toki yhteiseen toimintaan koneiden kanssa, mutta ei enää elävien olentojen kanssa.

Maanhenget

Nyt voimme ottaa esimerkiksi illan luonnonhenkikurssin aiheita. Maanhenget, joiden suurta sukua ovat esimerkiksi tontut, ovat valtavan tietoisia olentoja. Ne tiedostavat kaiken välittömästi ja suoraa. Kaikki mikä on tiedostettavissa, tulee niille aivan kuin välittömänä havaintona.

Syy tähän suureen tarkkaavaisuuteen on, että näiden maanhenkien on oltava aina valveilla säilyttääkseen muotonsa. Jos ne nukahtaisivat hetkiksikin, ne hajoaisivat tai muuntuisivat alkeellisiksi eläimiksi, kuten sammakoiksi tai madoiksi.

Mutta tässä tulemme yhteen luonnon suurista kokonaisuuksista. Maanhenkien antipatia hitaita ja ainakin niiden kannalta muodottomia eläimiä kohtaan aiheuttaa sen, että ne antavat näille yksinkertaisille olennoille muodon. Ilman maanhenkien antipatiaa alimmat eläinlajit eivät kykenisi rajautumaan ulkomaailman suhteen.

Maanhengillä tai maahisilla on vahva vapautumisen pyrkimys. Ne välittävät perustasolla vain vähän toisistaan, mutta sitä kiinnostuneempia ne ovat kaikesta ympärillään, aina suuria tähtimaailmoja myöten.

Kun tullaan kehittyneempiin ja pitkäikäisiin maanhenkien suvun olentoihin, kuten tonttuihin, niin silloin tilanne muuttuua. He voivat olla esimerkiksi kotitonttuina tai saunatonttuina hyvin uskollisia tehtävälleen ja myös perheilleen, sillä monet heistä ovat myös perheellisiä.

Sen lisäksi, että maahisilla maan alla on tehtäviä kasvikunnan lisääntymisen ja uudistumisen suhteen ja koko maan tietoisuuden suhteen, heillä on tehtäviä myös eläinmaailmassa.

Vedenhenget

Hieman korkeammat eläimet, kuten kalat tai kehittyneemmät sammakkoeläimet tai matelijat tarvitsevat vielä selkeämmän suojan ulkomaailmaa vastaan. Jotkut, kuten kilpikonnat tai alligaattorit tai kovakuoriaiset, tarvitsevat suorastaan suorastaan panssarin.

green_sea_turtle.jpgSellaisen rakentavat heille vedenhenget. Vedenhengilläkin on merkittäviä tehtäviä kasvimaailmassa, mutta hekin auttavat myös eläimiä.

Tiedämmehän, että vesi muodostuu mielellään pisaroiksi, ja sellaisten muodostaminen on juuri vedenhenkien lempipuuhaa. Pallomuodon tilavuus on kaikkein suurin suhteessa sen pinta-alaan, ja tämän matematiikan vedenhenget hallitsevat. Samalla innolla kuin ne luovat pisaroita pilvistä alas putoavassa sateessa, ne luovat samoilla voimilla vielä voimakkaampia panssareita monille eläimille.

Ilmanhenget

Ilmanhengilläkin on omat tehtävänsä, mutta ne ovat hyvin toisentyyppisiä kuin maanhenkien ja vedenhenkien tehtävät. Ilmanhenget tai keijut täydentävät myös eläinolentoja omilla voimillaan, mutta hyvin eri tavoin kuin maan ja veden henget, jotka pyrkivät yksilöllistämään ja suojaamaan.

Ilmanhenkien rakkaus taas on avointa ja epäitsekästä. Ne eivät eristä. Ja tuntevat olonsa kotoisaksi etenkin lintujen parissa. Ne nauttivat lintujen liikkeelle saaman ilman väreilystä ja linnut suorastaan antavat niille sisäisen kiinnekohdan, vastaavanlaisen kuin meillä jokaisella ihmisellä on oma minuutemme itsessämme.

Jos katsomme tarkkaan linnun rakennetta, aivan luustoa myöten, niin voimma huomata että lintu on oikeastaan pelkkää päätä, mutta se jalat ovat kovin heikot, ja käsiähän linnulla ei ole lainkaan.

Ilman keijut liittävät lintuun henkisellä tasolla niiltä puuttuvan aineenvaihdunnan ja jalkojen alueen, jotka keijuille ovat hyvin muodostuneet. Tällä täydentävällä avulla keijut liittävät linnut maan piiriin, ikäänkuin maadoittavat ne.

Onhan toki kaikilla näillä elementtien hengillä tehtäviä myös ihmisen suhteen, niin elimistön muotoutumisessa kuin meidän tietoisuudessammekin. Kuten on helppo aavistaa, keijut kantavat meille valoa, ne muokkaavat valoa ja sen viisautta käyttökelpoiseen muotoon niin kasveille kuin ihmistajunnallekin.

Tulenhenget

Kun ilmanhenget ovat lintujen läheisiä ystäviä, ovat perhosten liittolaisia taas tulenhenget. Perhonenhan kehittää itselleen mahdollisimman vähän kunnon fyysistä ruumista. Perhonen on fyysisesti oikeastaan pelkkä pinta, taso, jossa on niin vähän fyysistä ainetta kuin suinkin mahdollista. Ja tuon fyysisen aineen perhonen kokeekin juuri taakaksi, jota se joutuu kantamaan mukanaan. Perhonen on oikeastaan pelkkää valoa ja väriä, se kantaa väreissään muistoa kaukaa maailmankaikkeuden alkuluomisesta.

Mutta perhosten avuksi tulevat tulenhenget. Steiner kertoo, että jos katselee fyysistä perhosta ja liittää siihen sisäisesti havaitun tulenhengen kuvan, niin niistä yhdessä muodostuu jotain siivekkään ihmisen kaltaista. Näin tulenhenget täydentävät perhosille maan piirissä sen kehollisuuden joka niiltä itseltään puuttuu - vaikkakin se tapahtuu ulkoisille aisteille näkymättömillä tasoilla.

Nämä ajatukset neljän elementin luonnonhenkien toiminnasta eläinmaailmoissa voivat aluksi tuntua vaativilta, mutta jos ajattelee, miten me olemme hyväksyneet sen ajatuksen, että fyysistä kehoa tulee harjoittaa, jotta se säilyy elinvoimaisena, niin vähintään sama pätee ajatteluun.

Meidän on harjoitettava ajatuksiamme eläviksi ja voimakkaiksi niin, että ne kykenevät tarttumaan aivan uudenlaisiin yhteyksiin maailmankaikkeuden ja elävien olentojen välillä. Se on myös ajattelua ja kokemista, joka tulee jo aivan lähitulevaisuudessa auttamaan meitä ymmärtämään, mitä omassa sisäisyydessämme tapahtuu, sillä luonnonhenkien ja enkeliolentojen voimat vaikuttavat paitsi luonnon elämässä, myös sielullisuudessa.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maanhenget, vedenhenget, ilmanhenget, keijut, tulenhenget, perhoset, linnut, sielullisuus

Luonnonhenget ja ihmisen vihkitoimitus

Torstai 27.10.2011 klo 18:50 - Matti Kuusela

Runsaan viikon loma lähestyy ja nyt tahdon kertoa jälleen hieman syvempiä asioita. Sain tänään ystävältäni Markku Maulalta suomennoksen osasta saksankielisen Flensburger Heften 108 artikkelia, joka kertoo jumalanpalveluksen alkuperästä ja tulevaisuudesta erityisesti yhteydessä luonnonolentoihin.

Tekstin on kirjoittanut Verena Staël von Holstein, jonka kommunikoinnista luonnonolentojen tai luonnonhenkien kanssa on julkaistu saksaksi jo lukuisia kirjoja, joista joitakin olen referoinut jo vuosia sitten Hopeasulkaviesteissä.

Olisi mahtavaa jos saisimme joskus vastaavanlaisen kuvauksen myös enkeleiden ja Kristuksen ja muiden korkeiden olentojen toiminnasta palveluksen yhteydessä. Mutta tässä siis keskitytään nyt vain luonnonolentojen tasoon.

 

Ihmisen vihkitoimitus

Tämä kertomus, jonka tässä
esitän aivan omin sanoin, on
peräisin Verenankristus-yn2-180.jpg vierailusta
Kristiyhteisön pääsiäisajan jumalanpalveluksessa Hampurissa vuonna 2004. Kristiyhteisöhän on se kirkkokunta, jonka pappina Jukka Kuoppamäki on ollut pitkään Saksassa.

Verena kertoo, miten kivenhenget ovat ensimmäisinä paikana.  He tietävät että palvelus tulee tapahtumaan ja tulevat luomaan sille suojaavan perustan, joka sallii vain hyvän päästä läpi.

Sen jälkeen tulevat valo-olennot, joka luovat alttarialueen ylle kaikelta pahalta suojaavan valokupolin. Se muodostuu kuin kudotusta valosta.

Sitten tulevat vesiolennot, jotka luovat alttarialueen ympärille aineettoman veden suojaavan kehän.

Kauempana odottaa ja vilisee monenlaisia olentoja, peikot kirkon pylväiden luona. Enimmäkseen vihreitä olentoja kerääntyy kuin kimpuksi alttarin vasemmalle puolelle.

Tuliolennot ilmestyvät paikalle alttarikynttilöiden sytyttämisen aikaan.

Mitä vähemmän ihmisiä on paikalla, sitä enemmän heistä jokaisesta säteilee henkisiä voimia maailmaan.

 

Palveluksen kulku

Kun pappi astuu sisään ja riisuu päähineensä, jää hänen henkilökohtainen auransa siihen. Siten hänellä on palveluksessa muuntunut aura, josta saa selkeän ylipersoonallisen vaikutelman. Tällainen aura on kaikilla vihkitoimitusta suorittavilla papeilla.

Seurakunnan hiljattain kuolleet jäsenet ilmestyvät paikalle siunauksen aikana.

Epistolan lukemisen aikana ilmanhenget ja tulenhenget tanssivat, ja kun pappi sitten kääntyy kohti seurakuntaa, nämä ilman- ja tulenhenget virtaavat kohti seurakuntaa.

Evankeliumin lukemisen aikana kaikki olennot kuuntelevat intensiivisesti, mutta pappi itse on henkisesti kuin lasikotelon sisällä.

Tuo kotelon sisällä olemisen vaikutelma jatkuu vielä uskontunnustuksen lukemisen aikana. Siinä pappi kuitenkin henkiselle katseelle näyttäytyy luovana, täyden kuninkuuden saavuttaneena ihmisenä, harmoniset elementaariolennot ympärilleen ryhmittyneenä.

Uhrin - joka on yksi palveluksen osa: evankeliumi - uhri - muuntuminen - kommuunio - aikana kaikki läsnäolijat ovat henkisen valon ja veden yhteen liittämiä.

Kiven ja tulen elementit liittyvät yhteen vihkisavussa, jossa kirkon enkeli ilmestyy. Savu puhdistaa alttarin kaikista demonisista vaikutuksista ja siinä syntyy kristallikanava. Suitsutuksen kautta luodaan puhdas tila, joka ympäröi uhrin leivän ja viinin. Mikään ei voi silloin vaikuttaa ulkopäin.

 

Muuntuminen

Kun palveluksen seuraava vaihe, muuntuminen, alkaa kristallikanava sulkeutuu ja siitä syntyy papin ympärille mantelimainen muoto, joka mukautuu hänen liikkeisiinsä.

Aivan papin ympärillä oleva muoto on henkistä tulta, joka luo valovaipan, ja siihen taas yhdistyy täydellisen pallonmuotoinen henkinen vesivaippa.

Henkinen kivi muodostuu alttarin korkeudelle.

Leivän ja viinin henkisen transsubstaatiossa eli muuntumisessa ilmestyy ylhäältä sormi, Kristuksen sormi, joka muuntaa leivän.

Viinin muuntuessa laskeutuvat alas Pyhän Hengen ja Isäjumalan voimat.

Muuntumisen lopussa luodaan vahvistamisen kautta ehtoollisaineksiin tilaa tulevaisuutta varten. Silloin tulevat esiin syntymän ja kuoleman henget, joita kutsutaan toisen asteen elementaariolennoiksi.

 

Ehtoollinen

Kaikki olennot ottavat osaa papin itsensä nauttimaan ehtoolliseen. Kun ehtoollisrukous lausutaan kolmasti, parantavat voimat leviävät kaikkialle ja kaikkien kolmen asteen eteeriset olennot tulevat puhutelluiksi ja he kaikki ottavat osaa ehtoolliseen.

Ehtoollisen jälkeisen epistolan aikana kaikki olennot tanssivat ilotanssin ja kun pappi asettaa jälleen päähineen päähänsä, hän saa oman auransa takaisin.

Kun alttarin kynttilät sammutetaan, tulenhenget kumartavat ja häviävät. Ilmanhenget tai keijut vetävät valokupolin ylös, vesiseinämät levittävät siunausta Maan päälle. Kivet jäävät paikoilleen.

Ellen lomalla kirjoita tänne jotain pientä tervehdystä Kolin mahtavista energioista, niin seuraava blogi ilmestynee maanantaina 7. marraskuuta.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisen vihkitoimitus, Jukka Kuoppamäki, leipä ja viini, Kristuksen sormi, transsubstantiaatio, jumalanpalvelus, luonnonhenget, kivenhenget, ilmanhenget, keijut, elementaariolennot, ehtoollinen, pappi, Kristiyhteisö, vihkisavu, Verena Staël von Holstein

Jokainen loistakoon omaa valoaan!

Torstai 10.2.2011 klo 15:59 - Matti Kuusela

 

Ulkona on jälleen ihana päivä. Monina talvipäivinä olen nähnyt auringon loistavan hetken aikaa aamupäivällä, mutta tänään tuo valo on erityisen loistavaa. Jääpisarat kimmeltävät puiden alaoksilla ja valo esiintyy kauneimmassa säihkeessään.

Kauniiksi tuon jään ja lumen kimaltavan valon tekevät kaikki pienet keijut, jotka ilakoivat siinä energiassa, joka vapautuu jään ja lumen noustessa auringovalon voimasta korkeammalle tasolle. Kun aina henkistyy, niin pienet haltijaolennot pääsevät jälleen liittymään siihen.

Muista kiittää luonnonhenkiä aina kun näet ulkona jotain kaunista. Se on heidän tekoaan. Luonnonhenget toimivat ulkona luonnossa monella tasolla sielullistaen ja henkistäen sen tapahtumia.

 

Totuus ja kauneus

Henkisesti ihmiskunta on pitkään taistellut tietään totuuden löytämiseksi. Totuus sillä tavoin kuin me sen nykyisin ymmärrämme, on lujasti yhteydessä fyysisen maailman todellisuuteen. Se on projekti, joka on jo hyvin pitkällä. Seuraava projekti, joka on jo tulossa, on elämänmaailman ja elämänvoimien tunnistaminen. Sen maailman laki on kauneus.

Katsomalla maailmaa kauneuden silmin me luomme luonnonhengille ja enkeleille lisää tilaa työskennellä ja osallistua tähän maailmaan kanssamme. Maailman luonnostaan kehittyessään ja yksilöllistyessään meistä ihmisistä tulee niitä olentoja, joiden tehtävänä on luoda uusi yhteys elämänmaailmaan. Se tarkoittaa, että meidän osallistuessamme kaikkeen kauneuteen katsomalla, ajattelemalla, tahtomalla tai luomalla ja jopa siivotessamme me vahvistamme niitä elämänvoimia, joita kaikki olennot täällä tarvitsevat.

Ennen ihmiset ja etenkin luonnonuskontojen harjoittajat etsivät Kristuksen totuutta luonnosta. Sitä oli myös israelilaisten kokemus palavasta pensaasta, josta ääni kertoi olevansa "Minä olen". Silloin Kristus oli edennyt tiellään kohti ihmistä jo luonnon elementtien tasolle. Sitä ennen hän oli viisaiden tähtien tutkijoiden havaittavissa kosmoksessa, tähtien liikkeissä ja Auringossa.

Nyt kun Kristus toisessa tulemisessaan on liittynyt maahan, meihin ihmisiin ja luonnon elämänmaailmaan, hän elää hyvin lähellä luonnonhenkien todellisuutta, mutta on tärkeää, että me ihmiset kerromme luonnonhengille Kristuksesta, joka kaiken sen takana, minkä me voimme kokea korkeampana viisautena ja yhteytenä, hänenä, jonka läsnäolo varsinaisesti liittää ihmistiedon hartauden välittämänä maailmankaikkeuteen,

Mitä me tiedämme Kristuksesta? Kun katsomme noita kimmeltäviä valopisaroita auringonvalossa, se että muistamme Kristuksen nyt asuvan sydämissämme, se riittää. Omalla sisäisellä Kristus-valollamme, oman sydämemme loisteella me voimme liittyä luonnon valon säihkeeseen ja siten kertoa myös keijujen ja haltijoiden maailmoille Kristuksesta, joka on kulkenut heidän maailmansa kautta, mutta todellisuuden ymmärtämiseen he tarvitsevat meidän ihmisten apua - kaikesta luonnonviisaudestaan huolimatta.

Totuus = fyysisen luonnon laki

Kauneus = elävän luonnon laki

 

Loistakoon meidän ihmisten piirissä jokainen omaa valoaan. Luonnonolennot näkevät sen kautta Kristuksen valon, joka meidän ihmisten kautta vahvistuu heille.

Me aliarvioimme itseämme niin usein ja ajattelemme, että jos minä voisin loistaa tuon toisen valoa, joka on niin hienoa, niin kyllä minä sitten. Mutta asia ei ole niin: jokaisen oma valo, jokaisen minän valo, on tärkeää, sillä jokainen minä on jumalten lahja. Ei anneta yhdenkään lahjan mennä hukkaan.

 

Rakkaudella
Matti Kuusela

2 kommenttia . Avainsanat: yksilöllinen valo, henkinen valo, Kristus-valo, keijut, luonnonhenget