Matin blogi

Valoa tulevaisuudesta

Torstai 20.3.2014 klo 15:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin viimeksi Ilkka Koppelomäeltä oppimasta pomppimisesta, siitä miten muutama aivan pienikin pomppu energisoi ihmeesti. Tänään en kuitenkaan ole pompannut vielä ainoatakaan kertaa, vaikka olen noista pompuista intoillut muille. Äsken keskeytin jo kirjoittamisen noustakseni pomppimaan, mutta sitten puhelin soi ja se unohtui.

No, tähän sisältyy useampiakin viisaita asioista. Yksi on se, että kun aiot aloittaa jonkin uuden tavan, kirjoita se päivittäiseen tehtävälistaasi. Silloinkin kun tehtävä on noin yksinkertainen. Kun olet pomppinut, menet ja vedät sen listasta yli. Tietenkin voit sen jälkeen pomppia vapaasti niin monta kertaa kuin haluat. Ensimmäinen kerta päivässä on se ratkaiseva.

Päätösten pitäminen

Nyt kävin pomppimassa ja hyvältä tuntui. Selvä keventyminen ja energioistuminen, mikä merkitsee myös sitä, että ideat virtaavat helpommin kehoon, joka ne kuitenkin suorittaa käytännön tasolla. Ne jotka ovat lukeneet Steinerin Henkisen tiedon tie -kirjan, saattavat muistaa, että päätöksissä pysyminen on yksi henkisen koulutuksen osia, kurkkuchakran kehitysvoimien viides kohta: mielenlujuus kerran tehdyn päätöksen seuraamisessa.

Nythän oli kuitenkin kysymys aikaisemmin tehdyn päätöksen muistamisessa, joka on joskus yllättävän vaikeaa. Mutta kun jokin on vaikeaa ja saa ponnistella muistaakseen, se kehittää sisäisiä voimia, jotka taas muuttuvat chakroja kasvattaviksi ja vahvistaviksi voimiksi.

Steinerilla on myös mielenkiintoinen harjoitus, joka lähteeä itse vapaasti valitun sinänsä merkityksettömän teon muistamisesta ja tekemisestä joka päivä. Siitä kertova kirja on listallani, mutta tästä harjoituksesta ei tässä kannata puhua enempää, koska siihen liittyy kokonainen sarja. Tämä ensimmäisen muistamisen ja tekemisen harjoitus kehittää sisäisiä voimia, joita sitten käytetään seuraavassa harjoituksessa, ja siitä syntyneitä voimia taas seuraavassa.

Tavoite ja tulevaisuus

Pomppiminen auttaa tavoitteiden toteuttamisessa, mutta jotta tavoite voi toteutua, sen on ensiksi oltava olemassa. Joku on sanonut fiksusti, että useat ihmiset ovat tyytymättömiä, koska he eivät saavuta tavoitteitaan, joista he eivät tiedä mitä ne ovat.

Amerikkalaisilla on tähän hyvä lääke: luodaan tavoitteita ja kuljetaan niitä kohti. Olen lukenut runsaasti kirjoja, joissa kerrotaan, miten päätetään montako dollaria tililla tai palkkakuitissa on vuoden lopulla, ja sitten vain kuljetaan sitä kohti ja toteutetaan se. Mutta tuo ei selvästikään päde minulle. Tarvitsen jotain pehmeämpää tekniikkaa.

90-luvulla tein Orinin ja Sanaya Romanin hienoja meditaatioita, joissa tavoitteesta luodaan symboli. Se asetetaan mielikuvana ja tunteenakin vuoren huipulle ja luotetaan siihen, että kuvan sisäinen voima ohjaa tavoitteeseen, tai tavoitteen meidän luoksemme.

Ne ei tuokaan minulla toiminut. Olemme ryhmissä tai kursseilla tehneet meditaatioita, joissa harjoittelemme menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välisen vuorovaikutuksen avaamista ja puhdistamista, mutta nyt tuo kulku kohti tavoitetta.

Nyt tuossa maanantain valmennustilaisuudessa, josta kerroin, sain oivalluksen, että  tulevaisuuteen asetettu kuva voi olla lämpimämpi. Kuvittelen, miten tulevaisuudessa, joidenkin vuosien päässä, minua vetää puoleensa lämmin kultainen säteilevä ja lämmittävä energia. Minun tarvitsekaan liittää siihen kiinteitä mielikuvia, vaan paremminkin tunteita, tuntemuksia, energiasävyjä, ja henkeä.

Ainakin nyt parin päivän jälkeen tämä harjoitus on selvästi auttanut. Tavoitteen energia vetää selvästi puoleensa, mutta se ei ole liian täsmällinen rajoittaakseen vapauden tunnettani.

Ja nyt käytänkin tätä tilaisuutta pyytääkseni nöyrästi anteeksi teiltä kaikilta, jotka niin kärsivällisesti olette odottaneet seuraavaa kirjaani. Kyllä se tulee. Viimeinen läpiluku on nyt puolessa välissä. Ja se kertoo miten henkisen kasvun tie lämmittää ja vahvistaa tavallista elämää. Henkinen kasvu ei enää ole jotain erillistä, vaan ikiaikaiset henkisen tien opetukset tekevät elämästä täydempää, voimakkaampaa ja iloisempaa. Henkisen tien kulku vahvistaa elämää, niin tunteiden kuin elämänvoimien tasoilla.

Kirjan nimeksi tulee viimeisen vakaan käsitykseni mukaan Henkinen kasvu tai Henkiseen kasvuun.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen, kasvu, kirja, päätökset, pomppiminen, pomppimisharjoitus, Sanaya, Roman, Ilkka Koppelomäki,

Tunteita

Keskiviikko 23.10.2013 klo 18:45 - Matti Kuusela

Sain tänään Kirsi Rannon kirjan "Ole se valo joka olet". Aivan ihastuttava kirja. Olen päässyt vasta sivulle 27, mutta enkelikosketus on vahva ja liikuttava. Kun Kirsi kertoo kokemuksistaan tangokuningatar-kilpailun voitosta ja lapsuuden musiikkikokemuksista, niin tunnen koko ajan voimakkaasti enkelin, tai hänen enkelinsä läsnäolon.

Enkeliyhteyden vahvistamiseksi on ennenkin suositeltu elämäkertojen lukemista, ja voi olla henkilökohtaista, kenen elämäkerta ketäkin koskettaa. Mutta olennaista on myös se, antaako enkelikosketuksen lähestyä itseään. Uskaltaako mennä mukaan tunteisiin?

Ajattelu ja tunteet

En ole vielä ehtinyt Kirsin kirjassa sinne saakka, missä hän kertoo
enkeleistä, mutta menempä omaanole_se_valo_ranto.jpg lapsuuden kokemukseeni. Asuimme Hyvinkäällä. Isäni oli hyvä piirtäjä ja kerran menimme asutuksen ulkopuolella olevaan Niinistön metsään, joka nyt jo kauan on ollut teollisuusalueena. Olin tuolloin vielä niin pieni, että matkustin isän pyörän tarakalla. Minulla oli jo oma piirustulehtiö ja kynä, ja tuo taisikin olla ensimmäinen kerta, kun oli oikeasti piirtämässä. Varsinainen piirustusharrastukseni alkoikin vasta myöhemmin, kaiketi viisitoistavuotiaana.

Niinistön metsässä oli voimakas tunnelma, männikköä ja kuusikkoa. Löysimme kohdan, jossa oli suuri kivi, jäkälää ja sammalta. Kiven edessä pieni aukio ja siinä nuori kuusi. Molemmat piirsimme tämän aukion omiin lehtiöihimme ja tiesin tarkalleen mitä tehdä. Alle kouluikäisen viivankäyttö ei ollut vielä varmaa - ei tietenkään, koska se oli ensimmäinen piirustuskerta - mutta se oli aivan selvää, miten kuusi, aukio, kivi ja taustan kookkaampi metsä asettuivat kokonaisuudeksi.

Tällä aukiolla oli aivan oma valonsa, voimakas ja tunnistettava. Olen nyt miettinyt, minkä olennon valo se oli, oliko se jokin haltia vai enkeli? Oliko tämän suuremman olennon lisäksi aukiolla runsaasti pienempiä olentoja, enkä tonttuja? Ja kuka se oli, jonka kanssa minä piirsin? Oliko se oma korkeampi minäni, vai oma enkelini, tai ehkä aivan erityinen taiteen enkeli?

Eläytyminen

Yksi asia on kuitenkin varma. Lapsuuden henkisiin elämyksiin kannattaa palata. Varhaisissa oivalluksen elämyksissä on aina mukana jokin korkeampi olento, on se sitten oman itsen korkeampi taso tai oma itse enkelin tukemana ja valaisemana, joka tapauksessa tuon muistamisen kautta me saamme edelleen yhteyden näihin henkisiin opastajiimme, jotka aikuistuessamme vetäytyvät kauemmaksi. Tai jotka me itse kehomme lujittuessa työnnämme kauemmaksi elämästämme.

Lapsuuden henkisten elämysten palauttamiseksi tarvitaan muistamisen lisäksi vain tunnetta. Monelle aikuiselle se on vaativa paikka. Me tosin kaipaamme tunteita, mutta usein tunteisiin sisältyy myös paljon kaipausta tai surua, sellaisia kokemuksia, joita aikuisena mieluummin kaihdamme. Siksipä henkisen kasvumme yksi niin olennainen kynnys on omien tunteiden hyväksyminen. 

Olettakaamme, että haluamme rakkautta, haluamme tuntea rakkautta. Mutta emme voi valita sisäisten tunteittemme viidakosta vain yhtä tunnetta ja jättää kaikki muut syrjään. Kun hyväksyn tunteeni laajemmin, sitten voin valita sieltä yhden tunteen, johon voin kiinnittää enemmän huomiota ja jonka annan vaikuttaa itseeni.

Uppoutuminen

Sitten tulee esiin kysymys, miten syvälle tunteisiini voin mennä? On ihmisiä, joilla ajatusten maailma ja tunteiden maailma on aivan erillään. Ne tuskin koskettavat toisiaan. Nykytieteessä sitä on pidetty jopa ihanteena, mutta sama ilmiö on levinnyt myös taiteen ja politiikan alueelle, meidän yhteisten asioittemme hoitoon,.

Jos ihminen menee liikaa tunteisiinsa, voi tapahtua kaksi asiaa. Ensimmäinen on vaara, että tunteet rupeavatkin ajattelemaan, ne ottavat ajatusten roolin, ne ohjaavat kokonaan ajatuksia.

Toinen vaara on kadottaa itsensä kokonaan tunteisiinsa, niin ettei enää millään ajatuksella saa joko nostetuksi itseään takaisin ylös, tai vastakkaisessa tapauksessa palautetuksi maan pinnalle. Tai muute oikeaan kohtaan, takaisin sydämeensä.

Oikea ajattelun ja tunteen suhde on, että ne koskettavat aina toisiaan: toisessa päässä ollaan kokonaan tunnetta, mutta ajatustakin siellä on pieni piste, ja toisessa päässä ollaan kokonaan ajatusta, mutta siellä on ainakin pieni piste ajatusta.

Kun sekä ajattelu että tunteminen tulevat joustaviksi ja epäitsekkäiksi, niin kumpikin on oman henkisen minän hallinnassa, niin silloin tunteet ohjaavat ajattelua oikeaan suuntaan ja ajattelu taas antaa tukea tunteille.

Eläytyminen hyviin muistoihin vahvistaa hyvää elämää, itsellemme ja muille.

Kiitos, Kirsi, kirjastasi!

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Kirsi Ranto, kirja, enkelit, tunne

Lähesty Kristus-tahtoa

Tiistai 19.3.2013 klo 23:41 - Matti Kuusela

Minulla on ilo kertoa, että Enkelimaalla on nyt myynnissä ystäväni Markku Maulan suomennos Lähestyminen, Kutsu rakkauteen. Se on runomuotoinen kirja, ja minulla on aina ollut vähän hankalaa runojen kanssa. Oikeita suomalaisia runoilijoita minulle on vain kaksi, Aleksi Kivi, jonka runoja ymmärrän täysin, ja Eino Leino, jonka runoja ymmärrän melkein. Vähän paremmin vielä Leinon näytelmätekstejä, jotka näyttävät joskus kovin runollisilta nekin.

Lähestymisen on kirjoittanut
amerikkalainen Claire Blatchford. Hänclaire_blatchford.jpg tuli kuuroksi kuusivuotiaana ja hän kirjoittaa Kristuksen kohtaamisesta, hyvin vahvalla ja vaikuttavalla tavalla. Itse saan sellaisen vaikutelman, että on hieman hidastettava. Vähän samalla tavalla kuin nähdäkseen pilven oman liikkeen on hidastettava katsettaan, ja sitten yhtäkkiä näkee, miten valtavan nopeaa ja suurta on pilven sisäinen liike, jota ilman hidastamista ei juuri koskaan havaitse.

Tietoisuus Kristuksesta

Blatchfordin kirja soveltuu erinomaisesti luettavaksi niin, että avaa jonkin aukeaman ja etsii sieltä mukavan kohdan, johon silmät osuvat. Nämä säkeet nousivat nyt esiin minulle, ja myös teille:

Hämmennyksen myönteinen puoli
on se, että yrität kasvaa
johonkin suurempaan.

Aivan totta. Hämmennyksessä on jotain syvästi pyhää ja syvällistä. On hyvä oppia nauttimaan hämmennyksestä, sillä myös se on kuin pilvi, jossa sisäinen järjestys muuttuu ja uusiutuu. Ja tuo säkeistö jatkuu heti perään:

Älä murehdi oikeassa olemista tai oikean asian tekemistä.
Keskitä sydämesi minuun
ja kaikki tulee olemaan hyvin,
kaikki tulee olemaan oikein.

Hyvä, teen siis niin ... keskitä sydämesi minuun ...

Tässäkin tulee hidastumisen tunne ... tihentyminen ... jonkinlainen maku tai voima. Useimmiten kun puhutaan Kristus-tietoisuudesta, syntyy vaikutelma ajattelusta joka kohoaa liitoon, mutta tässä mennään sisäiseen voimallisen ja koskettavan läsnäolon tilaan, joka tuntee ja koskettaa ja vahvistaa.

Ehkä tämä riittää tältä erää. Pyydän vielä jonkun toisen kohdan teille kaikille lahjaksi, auttamaan ja vahvistamaan ... ja rohkaisemaan, kuulen sanat.

Tulikin vahvaa tietoa ja tekstiä:

Lepää ikuisuudessa huolimatta ulkoisista ja sisäisistä paineista.
Jos voit tehdä tämän, autat myös vainajia,
jotka kerääntyvät yhteen toisella puolella.
Sellainen lepääminen voi antaa sinulle ryhtiä,
ryhtiä sanoa "Kyllä" tai "Ei",
"Tule" tai "Mene".
Minun tietoisuudessani on tämä ryhti,
tämä täydellinen lepääminen pimeyden ja valon välissä.
Siirry täydessä luottamuksessa
minun viisauteeni, rakkauteeni, suojelukseeni ja ilooni.
Älä annan sydämesi olla pelokas,
älä anna sen olla kärsimätön,
älä anna sen masentua -
minä olen lähellä. 

Tämä on sillä tavalla ihmeellistä tekstiä, että sen kanssa on helppo pysähtyä, ei niinkään ajatukseen tai sen luistavuuteen, ei edes tunteeseen, vaan tässä tekstissä lähestyy Kristus-tahto, tuntuma siitä, mitä Kristus tahtoo, sinussa ja minussa.

Olen niin pitkään kuulostellut, miten saan yhteyden Kristukseen. Joskus ajattelu tahtoisi saada merkin - mutta sitten muistan, mitä itse olen opettanut ja kirjoittanut: meidän tehtävämme on antaa se merkki, antaa enkeleillä merkki, että minä olen läsnä ja tahdon osallistua.

Ja samaa pätee Kristukseen. Toki hän voi tulla ja tulee, mutta olennaisinta on, että minä itse tarjouden, ja se tarjoituminen tapahtuukin ensi sijassa tahdossa ... sillä sisäisellä alueella, joka meidän on niin vaikea tunnistaa. Aina me ajattelemme ja tunteemmekin ovat niin vahvasti ajattelun muokkaamia. Näissä runoissa elää Kristus-tahto, ja Kristus-läsnäolo.

Rakkaudella 
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lähestyminen, Kristus, Claire Blatchford, Claire, Blatchford, Markku Maula, Kristus-runoja, runokirja, vainajat

Plejadien tähtisisaret vuoden rajatietokirjaksi

Perjantai 18.5.2012 klo 18:05 - Matti Kuusela

Olipa mukava yllätys kuulla tänään, että Plejadien tähtisisaret oli eilen valittu vuoden rajatietokirjaksi Ultra-lehden äänestyksessä. Oheisessa kuvassa Arja Kuningas pitää kirjaa kädessään Ultran avoimien ovien päivänä Kylämällä, jossa tulokset julkistettiin. (kuva tulossa)

Tähtisisaret kertovat aivan
erityisestä monella tavalla tutustapts_ja_a_kuningas_200.jpg
taivaan alueesta, Seulasista, Siriuksesta, Orionista, Arcturuksesta... ja siitä miten monet kansat ja henkiset ryhmät ovat kautta aikojen ihmeellisen yksimielisesti kokenut Seulaset omaksi kotipaikakseen. Kirjassa on monia kohtia, jotka saavat tajuamaan, miten me olemmekin plejadilaisten kanssa samaa joukkoja. Olemme vain lähteneet muita aikaisemmin omille teillemme, ja nyt kohtalon suurten pyörien ohjaamana me olemme jälleen tulossa lähemmäksi plejadilaisisa sisaruksiamme, ja heidän myötään koko galaksiamme, Linnunrataa.

Näyttää siltä, että yhteys Plejadeihin on avautumassa samaa tahtia niin Kristuksen kuin Sofiankin uuden tulemisen kanssa, ja yleensä naisellisen sekä uuden hoitavan tietoisuuden vahvistumisen kanssa. Vaikka olemme kulkeneet kauan erillämme kosmisista ystävistämme, meillä näyttää olevan kaukaisen yhteisen menneisyyden lisäksi myös yhteinen tulevaisuus, ja siksi plejadilaiset ovat nyt niin kiinnostuneet meidän henkisestä kehityksestämme ja itsemme löytämisestä.

Tähtisisaret kertoo, miten mielellään plejadilaiset auttavat meitä enkelien tavoin lähes kaikissa uusissa hienoissa pyrkimyksissämme: hoitaminen, taiteellisuus, korkeammat tunteet, kaikkien olentojen rakastaminen, ja paljon muuta.

Myös kirjassa oleva seitsenkohtainen meditaatiosarja syntyi kauniiden ja sympaattisten plejadilaisten ystävien avustuksella. Se johtaa rakkaudellisesti ja vahvistavasti oman voiman löytämisestä kosmiseen rakkauden Kristus-tietoisuuteen.

Saat Plejadien Tähtisisaret parhaiten Enkelimaan nettikaupasta, mutta jos satut käymään kirjastossa tai kirjakaupassa, niin eipä haittaa kysyä, sillä ne eivät hirmuisesti ole vielä olleet kirjasta innostuneita. Toki paljon se johtuu myös siitä, ettei niin paljoa ole ehtinyt markkinoidakaan. Kaikki apu kirjasta tiedottamisessa on edelleen tervetullutta!

Rakkaudella ja kiitollisuudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Plejadien tähtisisaret, Plejadit, tähtisisisaret, vuoden rajatietokirja, 2011, Ultra-lehti, Matti Kuusela

Plejadit eli Seulaset sekä vuosi 2012

Keskiviikko 19.10.2011 klo 21:52 - Matti Kuusela

Plejadien tähtisisarten ilmestymispäivä lähenee. Kirjalaatikoiden pitäisi tulla ensi viikolla ja sitten postitetaan ne Sinikan kanssa ennakkotilaajille. Melkein kaikki kuoret ovat jo odottamassa valmiiksi kirjoitettuina.

Olen nyt itse elänyt näiden Plejadiystävien kanssa jo melkein vuoden, ja helposti unohtuu, että aina ei olekaan niin selvää, mistä siinä on kysymys.

Plejadit ovat sellainen mitä kaunein ja pienehkö taivaalla kimmeltävä tähtiryhmä, jolla on aivan oma tunnelmansa. Suomeksi niitä kutsutaan yleisimmin Seulasiksi, mutta koska Uuden ajan kirjallisuudessa niistä käytetään yleisesti kreikkalaispohjaista Plejadi-nimeä - ja Suomessakin yhä useamminm - olen minäkin käyttänyt sitä kirjassani.

Erikoista Plejadeissa on se, että alkuperäiskansat kaikkialla maapallolla kunnioittavat näitä Seulasia niin paljon. Monet pitävät niitä kulttuurinsa alkulähteenä, mutta monet jopa oman heimonsa kotipaikkana. Ja tälla tavalla kokevia kansoja ja heimoja on todellakin kaikkialla Amerikan intiaaneista Australian alkuasukkaisiin ja Etelämeren kansoihin. (Jatkuu)

 

Plejadien kokonaiskuva ja 2012

Kun kokoaa yhteen kaiken Plejadeita
koskevan tiedon, alkaa väistämättäkrishna_nandi_big.jpg
kokea että se muodostaa yhtenäisen tarinan. Ja yhtäkkiä huomaa, että Maan ja Plejadien välillä on syvä yhteys. Tätä yhteyttä käsittelevät Plejadi-kirjan harjoitukset, jotka lähtevät ajattelun elävöittämisestä ja päätyvät oikeastaan Kristuksen sanomaan: rakkauteen kaikkien ihmisminuuksien ja kaikkien olentojen välillä.

On oikeastaan hassua, että tuo tieto on kuin palapeli. Kun asettelee ja koettelee eri puolilta Maata ja eri henkisistä lähteistä tulleita tiedonpalasia yhteen, kuvio alkaa vähitellen paljastua, ja lopulta se, mikä on ensin näyttäytynyt vain aavistuksena, alkaakin muodostaa aivan selvän kokonaisuuden.

Ja se kokonaisuus on, että Plejadien taivaalliset tanssijattaret - kuten heitä usein kutsutaan - ja ihmiskunta ovat samaa alkujuurta, he ovat meidän kosmisia sukulaisiamme.

Vuosi 2012 on virstanpylväs Plejadien ja Maan yhteisessä elämässä - ja siitä myös Robert A. Powell kertoo lisää omassa osuudessaan kirjasta. Plejadilaisilta tulleiden kanavointien perusteella näyttää myös mahdolliselta, että on lisäksi kosmisia karmallisia syitä, joiden takia Plejadilaiset joutuvat tulevaisuudessa umpikujaan oman kehityksensä kanssa, elleivät he nyt kykene oikaisemaan meidän kehitystämme.

Sen perusteella näyttää siltä, että (ainakin tietyssä osassa) Plejadeilta tullutta informaatiota on aivan keskeistä aineistoa meidän oman kehityksemme suunnalle. Aivan ihmeellistä oli kokea, että se on esimerkiksi Barbara Hand Clow'n ja Barbara Marciniakin kirjojen mukaan täysin yhdenmukaista sen kanssa, mitä Rudolf Steiner opetti satakunta vuotta sitten.

Se on todella suuri asia, koska pinnalta katsoen tulee helposti vaikutelma, että Steiner ja Clow puhuvat täysin eri asioista, mutta sitten ne liukuvatkin yhteen ja huomaa, että kysymys on vain näkökulmasta. Tämä on tietenkin yksinkertainen esimerkki, mutta jos katsot omalta puoleltasi katua oikealle menevää autoa, se toiselta puolelta katua katsottuna meneekin vasemmalle. Ja kuitenkin se on sama auto. - Joskus kannattaa oikein hartaasti miettiä näitä elämän ja tilallisen maailman ihmeellisyyksiä, joihin totumma normaalissa elämässä aivan liikaa.

 

Kosmiset ystävämme

Plejadien tähtisisaret on mielestäni oikein kauniisti kirjoitettu kirja, sikäli kuin ymmärrän ihanat Plejadi-ystävämme voivat kertoa sen rivien välistä paljon enemmän niille, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan enemmän näitä vanhempia ja yhtä hyvin nuorempia sisariamme, jotka ovat säilyttäneet elämässään paljon enemmän kosmista tietoa, kun taas me ihmiskuntana olemme lähteneet jo kauan sitten myrskyisälle uudismatkallemme aineen maailmoihin.

Me tarvitsemme toinen toisiamme ja 2012 kertoo tällaisesta ajasta, jolloin me voimme vaihtaa kokemuksia keskenämme. Eräässä mielessä maya-kalenteri on tienviitta paitsi galaktiseen kokonaisuuteen, myös yhteyteemme yhteiseen alkukotiimme Plejadeihin. Ja Robert kertoo tarkemmin siitä, miten tämä on yhdenmukaista myös yhtä ikiaikaisen hindukalenterin kanssa.

Nämä yhteydet ovat kutoutuneet syvälle ihmiskunnan historiaan, ja Robert puhuu myös esimerkiksi Krishnan ja Jeesus Nasaretilaisen yhteydestä.

 

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Plejadit, Seulaset, 2012, vuosi 2012, Plejadi-meditaatio, maya-kalenteri, hinduajanlasku, Jeesus Nasaretilainen, Krishna, Rudolf Steiner, plejadimeditaatiot, Plejadien tähtisisaret, taivaalliset tanssijattaret, kirja

Enkeli- ja muita kirjoja

Tiistai 4.10.2011 klo 1:53

Hei Ystävät, Turun, Helsingin ja Tampereen Steiner-illoista lähti tosiaankin sellainen energiavirta liikkeelle, että kirjoittamaan ei ole ehtinyt moneen päivään, ei ainakaan pitkään aikaan.

Tänään otin kuitenkin vähän rennommin ja kävin Helsingin keskustassa. Mervin kanssa juteltiin Era Novassa ja sovittiin, että kun Plejadien tähtisisaret valmistuvat, pidän siellä esittelyn, johon kuuluu myös meditaatio.

Mutta se tapahtuu varmaan marraskuussa. Nyt on niin, että Plejadisisaret siirtyivät toiseen kirjapainoon, ja valmistumispäivä on nyt lokakuun lopulla. Näyttää siltä, että ehdimme Sinikan kanssa lähettää ennakkotilaukset ennen kuin siirrymme taas runsaaksi viikoksi Kolille, myöhäiseksi kesälomaksi tällä kertaa.

 

Suomalainen ho'opono

Uusi kirjasuunnitelma on oma versio havaijilaisesta ho'oponoponosta, josta jo olemme paljon puhuneetkin. Olen yhä voimakkaammin kokenut sen menetelmän ainutlaatuisuuden ja tunne on se, että jokaisen hoitoasiakkaan kannattaisi myös kokeilla sitä.

Tosiasia tietysti on, että vaikka menetelmä olisi kuinka hyvä, toisille se sopii paremmin kuin toisille, mutta olen vakuuttunut siitä, että pienikin ho'opono-tekniikan käyttö auttaa, myös hoidossa.

Tästä kirjasta ei varmaan tule kovin pitkä. Perusasiat, perustekniikka ja soveltaminen. Ja hieman noista neljästä osiosta, rakastaminen, anteeksianto, kiitos ja tuo 'olen pahoillani' -osa, joka on kokonaisuudessa yhtä tärkeä kuin kolme muutakin, ja jota ilman systeemi ei toimi.

Olisikohan tämä sellainen kirja, jonka saa nopeasti valmiiksi! Vitalen Ei rajoja -kirja on silti hyvä edelleenkin. Se kertoo asiasta amerikkalaiseen tyyliin ja hyviä onnistumistarinoita.

 

Enkelit kanssamme

Tänään sitten käydessäni kaupungilla kahvilla päätin, että minun on lopultakin ratkaistava Enkelit kanssamme -kirjaan sisältyvä pulma. Kun toisaalta haluan siihen jatkuvasti lisää enkelitietoa ja toisaalta haluan siitä mahdollisimman sujuvalukuisen ja miellyttävän, niin aineisto on jaettava kahdeksi kirjaksi.

Uusi Enkelit kanssamme tulee muistuttamaan enemmän vanhempia painoksia, joissa oli vähemmän tietoa ja jotka oli luettavissa kohtuullisessa ajassa. Tämä enkelikirja kertoo ennen kaikkea ihmisen ja ihmistä lähellä olevien enkelien yhteydestä.

Sitten tulee toinen kirja, jossa keskitytään enemmän enkelikuntiin ja korkeampiin enkeleihin. enkeleihin luonnossa ja maailmankaikkeudessa ja eri aikoina.

Se on siis jatkokurssin enkelikirja. Voin sitten kuvitella vielä kolmannenkin enkelikirjan, jossa kerrotaan enemmän enkeleiden ja enkelikuntien yhteistoiminnasta.

 

Steiner-energiat

Steiner-energioiden avautuminen innosti taas katsomaan lähemmin joitakin henkilöitä, jotka tavalla tai toisella olivat lähellä Steineria: Ita Wegman, Elisabeth Vreede - ei mitään suomeksi.

Pietarilaissyntyinen Valentin Tomberg, jonka elämä kokonaisuudessa noudatti aika monelle tuttua traagista kaavaa, mutta jolla on yllättävän paljon viime vuosina julkaistua henkistä aineistoa enkeleistä, vanhasta ja uudesta testamentista, Johanneksen ilmestykirjasta, vanhan testamentin inkarnaatioista, Isä meidän rukouksesta, henkisestä kehityksestä, chakroista.

Lisäksi viime Takojassa oli kirjoitus Steinerin ainoasta tieteellisessä ympäristässä pitämästä esitelmästä. Hän puhui keväällä 1911 filosofisessa kongressissa Bolognassa hengentieteen filosofis-tieteellisistä perusteista.

No, jotkut fenomenologisesti suuntautuneet filosofit pitivät siitä, jotkut kantilaisesti suuntautuneet taas naureskelivat. Kävin lainaamassa tuon esitelman sisältävän kirjan, ja toden totta. Se pitäisi saada ehdottomasti suomeksi. Steiner itse oli sitä mieltä, että ihmiset voivat alkaa ymmärtää sitä vasta tulevaisuudessa, ehkä kahdensadan vuoden kuluttua. Mutta me olemme jo sata vuotta tulevaisuudessa, juuri tänä vuonna.

 

Etsiä tietoa - vai ajatella itse

Jos ihmiset ajatteluvoima oli Steinerin aikaan heikentymässä, niin se lienee sitä nyt yhä enemmän. Mielestäni on tosiasia, että me ajattelemme yhä vähemmän: me keräämme tietoa. Siinä me olemme loistavia.

Ja me olemme, ainakin nuoremmat, suunnattoman loistavia käsittelemään monimutkaisia loogisia tiedostoja, mutta eläytyminen ajatusten hellittuun virtaan eli vanha kunnan filosofinen ajattelu on heikoilla. Ja kuitenkin Steiner korostaa sitä, että kaikesta henkisestä tiedosta huolimatta vain se tieto tulee meille todelliseksi ja omaksi, jonka itse olemme työstäneet ajatuksillamme.

Jos sanotaan, että me emme voi ottaa mitään mukaamme kuoleman rajan yli, niin se tietysti pätee moneen asiaan, myös sellaisiin ajatuksiin, jotka ovat vain 'tietoa'. Mutta sellainen, minkä olemme itse todella ajatelleet, se säilyy.

Tämä Bolognan esitelmä näyttää olevan juuri sellainen ajatusharjoitus, joka voi auttaa luomaan jotain aivan uutta ajattelun piirissä. Onneksi ajatuslihaksia voi harjoittaa ja jumpata myös miellyttävästi - siitä on pari ensimmäistä harjoitusta Plejadien tähtisisarissa.

Olen joskus nuorena suomentanut myös Steinerin aivan nuorena Wienin Goethe-yhdistyksessä pitämän esteettisen esitelmän Goethe uuden estetiikan isänä. Siitäkin voisi ottaa uuden painoksen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelit kanssamme, enkelikirjat, Goethe uuden estetiikan isänä, Valentin Tomberg, Plejadien tähtisisaret, suomalainen ho'opono, Steiner, Elisabeth Wreede, Ita Wegman

Ho'oponopono - innostava puhdistuminen

Perjantai 19.8.2011 klo 19:12 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kuultuani yksinkertaisesti havaijilaisesta meditaatio- tai hoitomenetelmästä ho'oponopono olen käyttänyt sen perustekniikkaa parisen viikkoa ja pari päivää sitten sain myös siitä kertovan kirjan, Joe Vitalen Ei rajoja, takaisin nollatilaan.

Tämä tekniikka on hämmästyttävät toimiva, selkeä ja innostava. Koska peruslauseet ovat lyhyitä ja yksinkertaisia, niitä voi lausua sellaisinaan tai sitten muunnella mielensä mukaan - niin olen ainakin ymmärtänyt ja itse tehnyt.

Nuo lauseet ovat viikon tai pari vanhassa blogissani, löydät ne sieltä jos haluat, ja voit aloittaa heti. Olen tästä tekniikasta niin innostunut, että tilasin näitä Vitalen kirjoja Enkelimaan puotiin myytäväksi. Siellä ne jo odottavat.

 

Ja miksi olen niin innostunut?

Siksi, että tuossa havaijilaisessa
filosofiassa ei ole oikeastaan
mitäänei_rajoja_200.jpg sellaista, joka ei olisi tullut
esiin jo yli kaksikymmenvuotisen uuden ajan taipaleeni aikana tai edesmenneen Luule Viilman opetuksissa, tai ystäväni Jukka Hirvonsalon opetuksissa, tai omissa löydöissäni ja hoidoissa käyttämissäni tekniikoissa, mutta - jostain syystä kukaan meistä ei ole vielä onnistunut esittämään asiaa noin selkeästi, ikäänkuin lyhyenä tarinana, joka innostaa aina uudelleen ja uudelleen.

Joskus tuntuu, että ei halua lopettaa lainkaan, koska aina löytää omista vanhoista jutuistaan uutta puhdistettavaa. Kummallista on myös se, että vaikka olen jo itse asiassa vuosikymmeniä saarnannut hyvin hyvin laajapohjaisen anteeksiannon puolesta - niin nyt tajuan, että en ole sitä kuitenkaan tehnyt!

Ho'oponoponon avulla löytyy yhä uusia ihmisiä, joiden kanssa on tapahtunut jotain sellaista, mille haluaa antaa anteeksi, vapauttaa, puhdistaa. Ja se tuntuu vielä hauskalta!

On hupaista, miten tuo tekniikka nostaa esiin myös erinomaisesti kätkettyjä energioita. Tänään luin uutisen että Gramex antaa palkinnon itä-suomalaiselle tavarataloketjulle. Huomasin äkkiä saavani lähes raivarin - joka tapauksessa näin ihan oikeasti punaista! Gramex - tuota porukkaa, jolle joudun maksamaan jonkun sentin jokaisesta ostamastani tyhjästä cd-levystä, korvaukseksi siitä, että EN kuuntele ENKÄ äänitä niillä musiikkia.

Ei ne sentit, mutta se epäoikeudenmukaisuus! No niin, nyt no'oponoponon avulla heti muistan tehdä Minä rakastan sinua -harjoitusta ja anteeksiantoa heille. Eli puhdistun. Ja anteeksiantoprosessi ja rakkausprosessi tämän ja oman filosofiani mukaan auttaa energioita ja asioita menemään paikoilleen. Viha ei auta, se on vain päästettävä ulos ja puhdistettava.

 

Ja miksi vielä?

Toinen syy on se, että meidän omien ongelmiemme lisäksi - täytyy tähän vielä lisätä, että ho'oponopono sopii todella kaikkiin ongelmiin, väsymykseen, voimattomuuteen, hyväksikäyttöön jopa, ihmissuhdeongelmiin, omiin kipuihin ja sairauksiin.

Niiden lisäksi ho-oponoponoa voi käyttää aivan yhtä helposti ja sujuvasti kaikkiin maailman ongelmiin. Nyt se sujuu helposti ja hauskasti. Ei tunne enää sellaista välttämättömyyden tai velvollisuuden painolastia kuin ehkä ennen. Ongelma - ja harjoitus matkaan heti perään.

Näitä yhteiskunnallisia ongelmia, jotka tarvitsevat ehdottomasti avukseen henkistä työskentelyä, todella riittää. Valon lähettäminen on hyvä asia, mutta olen pitkään kaivannut menetelmää, joka tarttuu energioihin hieman syvemmältä. Ja joka tuntuu erilailla.

Ja näitä ongelmia, joita tänään on esillä, vaikka Iltalehdessä:

- Euron valtaisat ongelmat.

- Suomen hallinto ja budjetin valmistelu. Mistä leikataan?

- Kansanedustajien minä-voima olla omassa totuudessaan.

- Nuorten oudot katoamiset.

- Oikeauslaitokset ihmeellisyydet. Paloittelumurhaaja tuomitaan ensikertalaisena, vaikka hänet on tuomittu taposta tai murhasta juuri kaksi vuotta aikaisemmin.

- Saksanpaimenkoira on vahingoittanut useita ihmisiä, ja omistaja saa vain vähän sakkoja.

- Japanin ydintuhoalueen aivan käsittämätön laiminlyönti Japanin hallituksen taholta. Säteilymäärä on nyt yli 200-kertainen verrattuna siihen mitä se oli reaktorin rikkoonnuttua. Hallitus selvitti pitkäkestoisen säteilyn ongelman nostamalla turvarajan 20-kertaiseksi. Säteilymittareiden asteikot eivät riitä. Neuvostoliiton aikana sentään ympäristön asukkaat evakuoitiin asiallisesti, ja silti siellä on syntynyt valtavasti mutaatioita, joista yleinen lehdistö ei kerro mitään.

Kun päästään ulkomaille, tätä puhdistamista riittää. Tuosta Japanin tilanteestakin olisi tullut helposti vielä moninkertaisesti tuo, mitä nyt kirjoitin.

Näiden asioiden kirjoittaminen tuntuu tietysti ikävältä, ja huomaa että kun pääsee alkuun, asoioita nousee ja nousee esiin. Syyrian tilanne... Mutta se on vain merkki siitä, että asiat ovat nyt kunnossa.

Kun on menetelmä, jota voi käyttää niin vihaan kuin heikkouteen ja väsymykseenkin - jotka ovat paljolti samaa asiaa eri puolilta - niin silloin niitä voi myös päästää turvallisesti esiin ja puhdistaa.

Siis mitä teen: puhuessani ongelmalle puhdistan sitä samalla itsessäni. Silloin se puhdistaa sekä minua että tuota ongelmaa. Siitä ehkä tulee juuri tämän tekniikan intoisa palkitsevuus, samalla kun sitä todella pystyy käyttämään hankilimpiinkin kysymyksiin.

Minä ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa tälle kirjalle:

Joe Vitale & Ihaleakala Hew Len:
EI RAJOJA, takaisin nollatilaan.

 

Saa tilata Enkelimaan nettikaupasta.

 

4 kommenttia . Avainsanat: Joe Vitale, Ei rajoja, Takaisin nollatilaan, kirja, ho'oponopono, voimattomuus, väsymys

Uusi kirja, väsymys, aktiivisuus, Osama bin Laden

Perjantai 6.5.2011 klo 18:26

Hei kaikki. Nyt on paljon kerrottavaa. Ensimmäiseksi, että Plejadit, 2012 ja maailmanhelluntai -kirjan viimeistely sujuu hyvin. Kirjasta tulee minun ja Robert Powellin yhteinen, ja myös hän on hyvin innostunut tästä projektista.

Suomensin ensin aivan spontaanisti Robertin sympaattisen kirjoituksen Plejadeista ja Amerikan alkuperäiskansoista, joilla on Plejadeihin eli Seulasiin hyvin läheinen yhteys. Sitten huomasin, siinä viitataan aikaisempaan kirjoitukseen maailmanhelluntaista ja vuodesta 2012, erittäin hyvä näkökulmä tuohon vuoteen, siihen valmistautumiseen ja uuteen odotettavissa olevaan syvempään kosmiseen yhteyteen - sekä tämän yhteydestä Kristukseen ja Sofiaan.

Suomensin siis tuon toisenkin kirjoituksen, jossa on olennaista tietoa myös maya- ja hindulaisen henkisen kalenterin yhteyksistä. Ja sitten huomasin, että itselläni on myös niin paljon hyvin voimaannuttavaa Plejadi-aineistoa, että aloin tehdä tuohon kokonaisuuteen myös omaa osaani. Ja Robert siis hyväksyi tämän projektin ja kirjan viimeistely on hyvää vauhtia menossa.

 

Väsymys ja aktiivisuus

Olette varmaan huomanneet, että tämän kevätkauden aikana olen jonkin verran vähentänyt kaikenlaisia töitä - ja suuresti hämmästynyt siitä, että niitä tuntuikin äkkiä olevan suunnattoman paljon. Ja sitten pääsin leikkausjonosta käsioperaatioon, joka on sinänsä yksinkertainen Dupuytreen kontraktuuran avaus, eli kämmenkalvo oli jäänyt kiinni pikkusormen jänteisiin, mikä aiheuttaa sormen koukistumista.

Tänään sitten sattui, että erään hoidon yhteydessä tahdoin katsoa mitä yksi suosikkini Louis Hay sanoo kirjassaan muistiongelmista. No, sitä kirjaa ei löytynyt mistään, joten turvauduin lopulta vanhaan saksankieliseen reiki-kirjaan, jossa on myös sairauksien syinä olevien asenteiden selityksiä.

Sitä selatessani huomasin siellä olevan tämän kämmenkalvojutun selityksen, ja vaikka sen merkitys tavallaan on itsestään selvä, se näyttää kirjoitettuna aivan toisella tavalla tärkeältä. Näin siinä sanottiin:

Sairaus tekee rehelliseksi! Ja tässä näyttäytyy aivan erityisen selvästi, mitä sinun tietoisuudestasi puuttuu. Aivan kuin pakko sulkisi kätesi, niin että sinulta ilmeisesti puuttuu avoimuutta. Agressiot ja vihamielisyys pitää peittää ja niin suljetysta nyrkistä tulee agression symboli. - Avaa siis henkesi, elä tunteitasi avoimemmin ja voit ottaa vastaan avoimin käsin.

Siinäpä tehtävää: avaudu elämälle!

 

Osama bin Laden

Sisareni ehti jo kysyä, kirjoitanko mitään Osama bin Ladenista. Siinä onkin kysymys, jota yhtenä osana suurempaa ajatuskenttää olen kovasti työstänyt. Kysymyshän oli tämä, voinko kirjoittaa kaikista elämänilmiöistä tällä sivulla tai tässä blogissa.

Se liittyy juuri tuohon avoimuuteen ja rehellisyyteen. Koska minulla on kykyä nähdä jotain kansainvälisistä asioista, on minun myös kirjoitettava niistä, eikä mietittävä mitä muut siitä mahdollisesti ajattelevat. No niin, avoimin käsin, avoimin sydämin, avoimin ajatuksin:

En koskaan enkä milloinkaan ole nähnyt minkään kansakunnan johtoryhmää niin iloisena ja valoisana, kuin iltapäivälehden kuvaa, jossa kerrotiin USA:n johtohenkilöiden käsittelevän Osaman surmaa. Kuva oli toki enemmän tai vähemmän lavastettu, mutta niin onnellisia kasvoja saa lehdestä harvoin nähdä.

Erikoista että Osaman surma sattui juuri pääsiäistä seuraavaan neljänkymmenen päivän aikaan, jolloin Kristus opetti läheisiään ja valmisti heitä. Erikoista oli myös se, että surma ymmärtääkseni julkistettiin vapunpäivänä. Vapunpäivänä on surmattu vähän vastaavalla tavoin joskus joku toinen merkkihenkilö, en tosin nyt muista nimeä.

Toinen valokuva joka jäi mieleen, oli USA:n johtoryhmä seuraamassa reaaliaikaisesti Osaman surmaamista. (Ryhmän ainoa nainen, korkea-arvoisessa tehtävässä hänkin, kurkisteli isojen miesten takaa.) Tässä vaiheessa kerrottiin julkisuuteen, miten Osama oli puolustautunut ampumalla iskujoukkoa rynnäkkökiväärillä ja että hänet surmattiin sen takia ampumalla.

Sitten kerrottiin, että Osaman ampuikin hänen oma henkivartijansa.

Taas sen jälkeen kerrottiin, että Osama käytti vaimoaan ihmiskilpenä.

Jossain vaiheessa kerrottiin, että vaimo häiritsi surmaajia aseettomasti ja siksi hänetkin oli ammuttava.

Sitten kerrotiin, että osama olikin ammuttaessa aseeton.

Ja hän oli tehnyt käsillään uhkaavia eleitä.

Kaikki tämä on niin ristiriitaista, että se muistutta aiempaa Irakiin hyökkäystä, jonka syyt ja perustelut muuttuivat kuukaudesta kuukauteen, aina sen mukaan mikä kulloinkin kuulosti parhaalta.

Johtoryhmän, siis presidentin ja kaikkien muiden puolustuksesta vastaavien piti siis lavastetun kuvan mukaan seurata tilannetta livänä, mutta siitä huolimatta tilanteen kuvaus ja perustelut muuttuivat päivä päivältä kuin viralliset ravintosuosituksen ennen vanhaan.

Mitään todisteita siitä, että surmattu todella oli Osama, ei myöskään ole esitetty.

Mitä sitten kaikesta tästä? Ihmisen henkinen velvollisuus on nykyaika tiedostaa, mitä täällä tapahtuu ja mitä meille sanotaan, miten meitä johdetaan. Yhdysvaltojen johto on aikaa sitten tajunnut, että tällaisissa operaatioissa, joissa ei välttämättä toimita kansainvälisen oikeuden mukaan, paras puolustus on pysyä liikkeessä ja muuttaa tarinaa päivittäin. Se pitää yleisön hämmennyksessä.

Lisäksi näyttää siltä, että meissä on kollektiivisesti syvä usko siihen, että viranomaisten ja johtajien sanaan pitää luottaa - eikä ajatella itse. Yllättävän voimakkaasti myös medita uutisoi aina viimeiden totuuden. Saamme vaikutelman siitä kuin totuus päivittyisi, vaikka itse asiassa meille annetaan aina vain uusia muunnelmia.

Miksi siis tämän tiedostaminen on tärkeää? Siksi että hyvät enkelit voivat työskennellä meidän kauttamme vain silloin kun me olemme rehellisiä. Kun me luotamme omaan arviointi- ja ajattelukykyymme. Kysymys ei ole tuomitsemisesta, vaan näkemisestä.

Esivaltaan uskominen ei enää kanna. Se ei vie asioita eteenpäin eikä anna henkiselle maailmalle mahdollista työskennellä oikealla tavalla.

 

Väsymyksestä vapautuminen

Nyt siis kirjoitin mitä kirjoitin - sen mikä tahtoi tulla sanotuksi. Koen nyt ymmärtäväni, että oman sanoman sensurointi tai toisten liiallinen suojeleminen omilta ajatuksilta voi luoda syvän väsymyksen, koska silloin ihminen joutuu kamppailemaan näiden sanomatta jääneiden asioiden energioiden kanssa. Ja jokainen voi kuvitella, miten valtaviksi ne voivat kasvaa vuosissa tai jopa vuosikymmenissä.

Mitä rohkeammin tuo ilmi sen mitä todella ajattelee, kokee ja tuntee, sitä helpommaksi elämä energeettisesti muodostuu.

 

Mitä odotan toisilta?

Varmaan me kaikki odotamma toisilta tunnustusta ja myötätuntoa. Mutta sen sijaan meidän ei tarvitse odottaa eikä vaatia, että kaikkia olisivat samaa mieltä kanssani tai kokisivat samoin.

Se ei olekaan niin tärkeää. Vanhoilla energioilla me kiistelimme siitä, kuka on oikeassa. Nyt uusilla energioilla riittää, että ilmaisen oman kokemukseni. Toiset voivat ilmaista omansa. Ja niistä muodostuu jokin kokonaisuus, jonka kanssa omat enkelimme ja yhteisöenkelit voivat työskennellä ja päivittää omalla vuorollaan meille takaisin uusia näkemyksiä henkisen maailman näkökulmasta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matin uusi kirja, Plejadit, 2012 ja maailmanhelluntai, Osama bin Laden, rehellisyys, väsymys

Sydämen tie ja energiahoito

Torstai 20.1.2011 klo 0:24 - Matti Kuusela

Viisi hoitoa tänään Tampereella aika tiiviiseen tahtiin ja hyvin jaksoin. Hoidot ovat yhä enemmän menneet sellaisiksi, että istun hoidettavan vierellä ja kuuntelen hyvin tarkkaan, niin energioita kuin puhetta.

Kysyn asioita sen mukaan, mitä intuitio nostaa esiin, ja tarkkaan kuunnellessa voin kokea, mitkä asiat aiheuttavat hankaluutta ja mitä on tutkittava eteenpäin ja puhdistettava. Samalla tavalla voin tulevaisuuden vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista kuulla mikä on sopusoinnussa ihmisen itsensä kanssa. Mitä hän todella haluaa tehdä, ja mitä hän vain uskoo tahtovansa.

Laajemman ja suppeamman kollektiivisen tietoisuuden valta meissä on valtavan suuri. Hyvinkin usein ja paljon me muokkaamme uskomuksia itsestämme sen mukaan, mitä kuvittelemme oikeaksi. Lisäksi meissä vaikuttavat vahvoina lapsuuden ja aikaisempien inkarnaatioiden kokemukset, jotka ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin yleensä ajatellaan.

 

Polariteeteista vapautuminen

Hyvin vahva sisäinen puhdistumislause on:

"Rakastan sitä, mitä minulla on, yhtä paljon kuin sitä, mitä minulla ei ole."

Ja se on hyvä täydentää vastakkaisella:

"Rakastan sitä, mitä minulla ei ole, yhtä paljon kuin sitä, mitä minulla on."

Tämä on suorastaan ihmeitä tekevä ja syvästi vapauttava lausepari.

Näiden lauseiden merkityksen voi ymmärtää, kun ajattelee, miten se mitä minulla on, määrittää olemukseni aivan yhtä tarkkaan kuin se, mitä minulla ei ole tai mitä minä en ole.

Kun hyväksyn yhtä lailla nämä molemmat, se on aivan kuin katsoisin minua maailmasta rajaavaa aitaa molemmilta puolilta. Silloin se erottava voima vähenee. On ja ei ole alkavat kommunikoida keskenään ja luoda uutta olevaisuutta.

 

Sydämen tie

Nyt yhä useammin hoitojen aikana nousee mieleen, miten hyvä olisi, jos tuleva ja tämän kevään aikana vielä ilmestyvät kirjani SYDÄMEN TIE olisi jo valmis. Se sisältää harjoituksia, jotka itse olen kokenut aivan uskomattoman hedelmällisiksi ja joiden koen olevan hyväksi suurimmalle osalle kaikkia ihmisiä.

Nuo harjoitukset ovat peräisin vanhasta henkisestä koulutuksesta ja ne on toki julkaistu suomeksikin jo vuosikymmeniä sitten, mutta ne on esitetty tavalla, joka ei lainkaan tule ymmärretyksi meidän suomalaisten luonteenlaadulle.

Kun itse kokeilin näitä harjoituksia ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten, lopetin kesken, koska luulin niiden olevan itseleni liian vaikeita. Nyt sitten tosiaan kymmenien vuosien kuluttua tajusin ymmärtäneeni ne vain väärin: niiden tarkoitus ei olekaan, että pystyy tekemään ne niin hyvin kuin arkimielemme tahtoo, vaan itse noiden harjoitusten tekeminen - ei välitön tulos - on se, joka luo eteenpäin sisäisiä voimiamme.

Nuo harjoitukset on siis tehtävä iloisesti ja tyytyväisesti ja rennosti niiden itsensä tekemisen vuoksi. Silloin ne herättävät todella nopeasti uusia voimia ja kykyjä sekä ajattelussa, tuntemisessa että tahdon alueella. Elämä alkaa tuntua innostavammalta, omat vanhat ideat nousevat taas esiin, tunteen rikastuvat...

Nämä kuusi harjoitusta seuraavat toisiaan aivan kuin kiinalaisessa riisipellossa. Kootaan ensin hieman vettä ja päästetään se kuukauden kuluttua seuraavalle pellolle ja jälleen kuukauden kuluttua seuraavalle. Olennaista on siis, että se, mitä yhdellä sisäisellä pellolla luodaan, kasvattaa elämänvoimaa, joka sitten on käytettävissä seuraavalla pellolla jne.

 

Kiitos kommenteista! Ja jos sinulla on kysymyksiä, vastaan todella mielelläni. Tyhmiä kysymyksiä voivat olla vain ne, jotka jäävät esittämättä :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusi kirja, energiahoito, Sydämen tie, polariteetit

Enkeleiden kanssa - Lorna Byrne

Keskiviikko 8.12.2010 klo 0:22 - Matti Kuusela

Lueskelen juuri irlantilaisen Lorna Byrnen toista enkelikirjaa. Hänen ensimmäinen enkelikirjansa Enkeleitä hiuksissani on siis jo suomennettu, ja sitä lukiessa pääsee niin voimakkaaseen enkelitunnelmaan, että todella tulee pitkäksi aikaa tunne enkeleistä hiuksissa.

Toinen kirja Portaita taivaaseen on vielä suomentamatta, mutta suosittelen sitä lämpimästi kaikille, joilta englannin lukeminen sujuu ja jotka haluavat päästä lähemmäksi sitä maailmaa, jossa enkelit ja ihmiset kommunikoivat keskenään.

Ymmärtääkseni koskaa aikaisemmin ei ole ilmestynyt kirjaa, joka niin laajasti ja kauniisti kuvaisi ihmisten ja enkelien välistä yhteyttä kuin tämä.

Lornalla on muutama läheinen enkeli, jotka pitävät häneen yhteyttä, neuvovat, lohduttavat ja opettavat. On hyvin kiintoisaa kokea arkkienkeli Mikael yhtenä heistä. Kirjassa hän on vain enkeli Mikael, aivan kuten toisetkin enkelit, joiden arvoa tai tehtäviä ei muissa toimissa korosteta.

Oman suojelusenkelin tehtävästä saa kirjaa lukemalla oikein hyvän käytännön kuvan. Erittäin kiintoisa on esimerkiksi kuvaus Lornan nuorimman tyttären Meganin Ensimmäisestä kommuniosta, joka katolisilla näyttää tapahtuvan seitsenvuotiaana. Tässä kohtauksessa on hyvin kauniisti ja seikkaperäisesti kuvattu tapahtumaan osallistuvia eri enkeleitä.

En ole kirjassa vielä puolessa välissäkään, mutta sen voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että se on hyvin opettavainen. Myös vähemmän dramaattinen kuin ensimmäinen kirja, koska tässä Lornan elämä on asettunut jo huomattavasti rauhallisempiin uomiin.

Toivottavasti kirjan suomennos ilmestyy pian.

Mutta joka enkeleitä haluaa kokea, hiihto tai kävely lumisessa metsässä tyynellä ilmalla heti lumisateen jälkeen on jotain aivan ihmeellistä. Ei oikein voi uskoa miten sen tunnelma ja energia voi olla vielä vahvempaa kuin voimakkaimmat muistot.

Sydämen tie

Seuraava kirjani tuleekin olemaan nimeltään Sydämen tie - kuusi henkistä perusharjoitusta. Maria Magdaleena jää vielä hieman odottamaan, ja tämä harjoituskirja tulee ensin. Sen aihe on kovin tärkeä, aivan keskeisen merkityksellinen, sillä olen nyt (lopultakin!) ymmärtänyt, miten tärkeä on ajattelun elävöitymisen rooli henkisessä kokemisessa ja yleensä oman elämän ymmärtämisessä.

Normaali ajattelumme on sillä lailla urautunutta ja kovettunutta, että silloin kun meidän pitäisi tehdä sisäisyydessämme tilaa uusille kokemuksille, henkisille oivalluksille tai hartaille tunteille, meidän ajattelumme tunkeekin etualalle kuin norsu posliinikauppaan.

Tässä kirjassa kuvaan, tosin vanhan kunnon Rudolf Steinerin avulla, mutta itse mietittynä, miten ajattelua voi helposti jumpata uuteen joustavampaan ja sopetuvampaan muotoon, niin että sen tulokset alkavat tuntua lähes välittömästi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelit, Lorna Byrne, Stairways to Heaven, Sydämen tie, seuraava kirja