Matin blogi

Kummakivi Ruokolahdella

Tiistai 18.8.2015 klo 23:19 - Matti Kuusela

Kesäretkemme ensimmäinen kohde oli Kummakivi Ruokolahdella. Olimme ajalleet illalla Lappeenrantaan ja sieltä aamulla lähdimme asuntoautolla kurvailemaan kohti tätä ihmeellistä kivipaatta, joka sijaitsee korpimaassa Puumalan itäpuolella, Saimaan ja Pihlajaveden välimailla.

Suomen luolat -kirjan ohjeiden mukaan löytyi metsätieltä jopa viitta ja paikalla on levennystä sen verran, että kaksi autoa mahtuu hyvin pysäköimään samanaikaisesti.

Kummakivi oli ollut jo vuosia tutustumislistallani, mutta se on Helsingistä tehtävälle päiväretkelle hieman liian kaukana ja kovin syrjässä jos ajelee vaikka Kolille tai Savonlinnan suuntaan. Kummakiven kokoa voi aavistella tästä kuvasta, jossa seison itse sen edessä.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Kummakivi

Kävelimme kapeaa polkua. Metsä oli jotenkin vanhan tuntuista, mutta samalla kun oikealla puolella mäellä näkyi uudehko hirsistä tehty metsämökki, alkoi energiataso muuttua. Tiesimme että kummakivi ja lähellä. Kun se kohosi kuusimetsästä esiin, se oli niin suuri, että sitä en ollut aluksi tajuta.

Ensivaikutelmaltaan kivi näyttää munanmuotoiselta. Se tasapainoilee toisen munanmuotoisen aluskallion päällä, joka sekin on jo miehen korkuinen.

Kivi herättää väistämättä kysymyksen, miten se on siihen joutunut. Nykyajan vakiovastaus kaikkien luonnonmuotojen syntymiseen on, että se on jääkauden synnyttämä. Se on kätevä ajatus, koska silloin ei yleensä tarvitse ajatella sen enempää.

Itse olen kuitenkin tuumannut tätä kysymystä jo pitkään. Se on selvää, että jos on ollut jääkausi, joka on päättynyt noin 10 000 vuotta sitten, kivi ei voi olla sitä vanhempi. Jääkausi olisi ilman muuta suistanut sen paikaltaan.

Jos pidämme edelleen kiinni jääkausihypoteesista, jää muutama vaihtoehto. Jäämassa on kohottanut tämän valtavan, arvioini mukaan yli 200-tonnisen kivenjärkäleen ylös maasta, kuljettanut sen juuri tämän pyöreän kalliokummun kohdalle ja laskenut sen hellävaroen sen päälle tasopainoon.

Kummakivi_liittymakohta.jpg

Tässä versiossa on ensimmäisenä ongelmana se, että en ole koskaan nähnyt jään nostavan kiviä ylös. Routa-aikana sitä tosin tapahtuu, mutta roudan kohottamat kivet ovat pieniä. Jos katsoo laajemmin, niin joutuu miettimään, miten jää olisi kohottanut Kolilla suuren vanhan tietäjien lentokivien Mäkrän huipulle ja asettanut sen siellä pikkukivien varaan.

Lisäksi tiedämme nykyään, että vastaavanlaisia kiviä on kaikkialla maailmassa, myös alueille, joissa ei tiettävästi ole koskaan ollut mitään jääkautta. Tätä ei tiedetty silloin, kun jääkausihypoteesi luotiin 1830-luvulla. Se perustuu siis tieteellisesti käytännöllisesti katsoen ikivanhaan aikaan.

Henkinen ihminen, joka tietää enkeleistä ja luonnonhengistä, voi kuitenkin hieman parannella tätä alkeelliseen luonnontietoon pohjautuvaa ajatusta. Jospa itse luonnon suurhaltijat ovat suurten enkeleiden avulla saaneet kiven liikkeelle ja ohjanneet sen paikalleen. Tässä on se ongelma, että luonnon henkiset voimat voisivat varmasti halutessaan ohjata jäätikön liikkeitä niin, että kivi laskeutuisi oikeaan kohtaan, mutta silloinkin se olisi ensin saatava ylös.

Sen pohjalta, mitä itse olen jään liikkeitä katsellut, jään olemus on ympäröidä, ei työntää eikä nostaa.

Ellei luonto itse ole asettanut kiveä kohdalleen, jää enää vain se mahdollisuus, että se on nostettu paikoilleen ihmisvoimin. Nykynäkemyksen pohjalta se on tietysti mahdotonta, mutta menneisyydessä on tehty paljon nykyään mahdottomia asioita. Maan olosuhteet ovat olleet toisenlaisia ja tiedetään hyvin, että muinaiset ihmiset ja maagit ovat osanneet käyttää hyväkseen sekä sanan että mielikuvituksen voimia luontoon vaikuttamiseksi, monien muiden menetelmien ohella.

Nykyään maailma on tiivistynyt ja kovettunut niin, että paadet eivät enää leiju ilmassa esimerkiksi musiikin voimin, mutta itse pidän täysin mahdollisena että joskus se on ollut mahdollista. 

Kummakivi_reunatasapaino.jpg

Pyhä paikka

Olipa Kummakivi alkujaan puhdas luonnonihme tai henkisten olentojen aikaansaannosta, sillä ei lopulta ole itse sen merkityksen kannalta suurta eroa. Se on voinut olla pyhä alkujaan tai se on pyhitetty, eli liitetty seremoniallisesti henkisten olentojen huomaan.

Pohjois-Karjalaan verrattuna Kummakivellä on se suuri ero, että tiedossa ei ole mitään siitä, miten paikan voimia olisi alunperin käytetty. Pohjois-Karjalan kummista paikoista on säilynut paljon tietoa esimerkiksi ukko Kinolaisen tai Vaara-Jaskan seikkailuista voimaa hakemassa ja käyttämässä.

Se viittaa mielestäni siihen, että Kummakivi on alun alkujaan ollut korkeamman magian tai henkisyyden palveluksessa. Pikkutietäjillä ei sen piiriin ole ollut asiaa.

Kun Sinikan kanssa tunnustelimme paikan energioita, sain itse vahvan vaikutelman tau-merkistä. Tau on risti, joka vastaa muodoltaan nykyistä iso T-kirjainta. Tunsin miten paikan voima vaikutti pystysuorana selkärangassa ja laajentui sitten hartioihin. Odotin jännityksellä sen etenistä niskaan hartialinjan yläpuolella, mutta niin ei tapahtunut.

Tau on ikivanha risti. Se on myös vanhanajan arkkitehtien tunnuskuva, suorakulma. Kerrotaan että kun Saaban kuningatas Balkis vieraili Jerusalemin temppelin rakennustyömaalla, hän lähti ylittämään lammikkoa sitä palkkia pitkin, josta aikanaan oli tuleva Jeesuksen ristinpuu. Hän alkoi kuitenkin kadottaa tasapainoaan. Silloin temppelin arkkitehti Hiiran kohotti tau-merkin, ja se auttoi Balkista jälleen saamaan tasapainonsa.

Tässä tasapaino merkitsee pystysuoraa voimaa, joka on merkittävä vapaan ihmisminuuden edellytys. Aikoinaan ihmisen fyysisen ruumiin oli kohottava pystyasentoon luodakseen minävoimille mahdollisuuden inkarnoitua maan piiriin.

Kummakivi_Sinikka_istuu_alla.jpg

Enkeleiden kannalta pystysuoruus liittyy niihin tahdonvoimiin, jotka lähtevät suurenkeleiltä. Kun katsomme ihmiskunnasta kohti enkeleitä, niin meitä vanhempi ihmiskunta ovat enkelit, heitä vanhempi kunta arkkienkelit ja vielä heitäkin vanhempi suurenkelit.

Jos luemme Steinerilta tai Valentin Tombergilta ihmiskunnan kehityksestä, tulemme joskus kohtaan, missä kerrotaan siitä, miten ihmiskunnan pystysuora asento oli uhattuna. Silloin vielä maan ulkopuolella toimiva Kristus oli se olento, joka palautti ihmisille pystyasennon, aivan kuin hänen vaikutustaan on myös se, että meidän puheemme ja ajattelumme kykenee täyteen objektiivisuuteen, samoin kuin kykemme maailman havaitsemiseen.

Tämä pystysuoruus tuli minulle voimakkaana elämyksenä esiin. Useinhan me suuntaudumme sisäisesti luonnonpaikkoja tutkiessamme luontoon itseensä, mutta tässä oivalsin kohottaa oman tietoisuuteni Kristuksen piiriin, ja silloin koko paikan olemus keveni ja valaistui. Ymmärsin, että kysymyksessä olla vanhan Kristus-tietoisuuden keskus.

Itse koin tuon olemuksellisuuden nimellä Valkea Kristus.

Kristuksen kohottavat voimat taustalla ja hänen apulaisinaan mahtavat suurenkelit, joiden voimat ulottuvat aina fyysiseen todellisuuteen saakka ja joiden erityistä toiminta-aluetta on tahto. Eivät niinkään ajatukset, eivät tunteet, vaan puhdas tahto olisi se elementti, joka täällä pyhissä mysteereissä vaikutti.

Kun suurenkeleiden toimintaa meidän aikanamme on persoonallisuuksien muodostaminen, ihmisten asettaminen maan päälle oikeassa kohdassa ajan virtaa ja heidän liittämisensä karman kutoiluun, voi hyvin aavistaa, miten tämän mysteerikeskuksen tehtävänä oli tulevan ihmiskunnan persoonallisuuksien valmistelu.

Luultavasti ne ihmiset, jotka tuona aikana elivät, olivat vielä henkisten voimien ohjauksessa, mutta salaisissa keskuksissa valmisteltiin jo sellaisia ihmisrakenteita, jotka kykenisisävät tuhoutumatta ottamaan vastaan jumalkipinän, henkisen minävoiman ja luomaan sen yhteyden omaan persoonallisuuteensa, yksilöllisyyteensä.

Kummakivi_Sinikka_kasi_ylhaalla

Maailmanmuna

Sinikka taas koki Kummakiven voimakkaasti maailmanmunana, joka kalevalaisittain lepää maaemon polvella. Tämäkin kuva tuntui hyvin oikealta. Näkyvän maailman syntyminen oli sillä tavoin erikoinen tapahtuma, että eräässä vaiheessa kun meidän henkinen aurinkokuntamme oli jo valmis, Lusifer sai aikaan sen, että laajat eetteriset planeettavoimat aivan kuin lintujen tapaan synnyttivät reunalleen oman olemuksensa kiteytymänä kukin fyysisen., tiivistyneen ja aineellisen planeetan. Tämä on luultavasti toinen kokemus, jota tuossa paikassa on muisteltu.

Varmasti on muitakin. Kuitenkin juuri kosminen munamuoto ja pystysuoran tasapainon luominen ja ylläpito ovat tällä paikalla itsestään selviä ilmiöitä. Meidän on muistettava, että myös kaikki se, mikä nykyään on jo olevaa ja itsestään selvää, on joskus luotu pyhissä tapahtumissa.

Maailmanmuna on siis varhaisempi taso, maan keskipisteestä ulospäin ponnistava tahto uudempi. Yksi näiden vanhojen muistomerkkien ymmärtämisen vaikeus on siinä, että me omana aikanamme ymmärrämme oikeastaan vain ajatuksia. Sitten me koetamme sovittaa omia ajatuksiamme näihin vanhoihin energioihin, joiden varsinainen substanssi on tahtoa, joka taas on suunnattomasti henkisempää ja syvempää kuin ajattelu.

Kun siis haluat ymmärtää Kummakiveä, koeta unohtaa kokonaan ajatukset, kulje ajatustietoisuuden läpi ja tunnetietoisuuden läpi ja tulet alueella, jossa puhdas tahto elää voimana. Todelliselta olemukseltaan se on valtavan syvää, mutta jos saat siitä pienenkin hitusen tietoisuuteesi, olet tavoittanut jotain merkittävää.

Kummakivi on rauhoitettu jo 60-luvulla ja sillä on jopa oma tontti, mutta kuten monessa muussakin paikassa Suomessa, näitä menneisyyden suuresta henkisyydestä kertovia monumentteja ei ole vielä riittävästi ymmärretty eikä arvostettu. Nyt se aika on vähitellen tulemassa.

Rakkaudella
Matti

Kirjallisuutta

Jukka Nieminen: Vaiettu muinaisuus. Salakirjat 2015. Erinomainen kirja, jota en ole saanut vieläkään luetuksi kokonaan. Yleisesti ottaen olen Jukan kanssa samaa mieltä Suomen menneisyyteen liittyvistä kysymyksistä.

Kejonen, Kesäläinen, Kielosto, Lahti, Salonen: Suomen luolat. Salakirjat 2015.

Tuomo Kesäläinen, Aimo Kejonen: Suomen rotkot. Salakirjat 2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kummakivi, megaliitti, pyhät kivet,

Kukkien ja kivien tuoksut ja värit

Tiistai 8.10.2013 klo 21:00 - Matti Kuusela

Henkinen tutkimus tuo eteemme jatkuvasti uusia asioita, jotka voivat olla kovasti yllättäviä. Se johtuu siitä, että kun etenemme syvemmälle olemassaolomme lainmukaisuuksiin, asiat kytkeytyvät toisiinsa eri tavoin kuin täällä aineellisessa. Aineellisen maaimamme rakenne on koko maailmankaikkeudessa hyvin erikoislaatuinen, oikeastaan poikkeustila meidän koulutustamme varten. Täällä syiden ja seurausten kytkeytyminen toisiinsa on useimmiten hyvin selkeää.

Mutta henkisellä alueella ajatukset, voimat ja vaikutukset liittyvät ja lomittuvat toisiinsa tavoilla, joka usein vaatii meidän ajattelultamme aikamoista ponnistusta ja ennakkoluulottomuutta. Siksi yksi henkisen kasvun keskeisiä sääntöjä on, että hengen oppilas ei koskaan teilaa suoraa päätä mitään uutta ajatusta, vaan hän antaa sen rauhassa olla. Hän luottaa siihen, että sen totuus aikanaan selviää.

Jos heti kieltää kaikki oudot ajatukset, voi olla varma, ettei voi päästä hedelmällisellä tavalla yhteyteen henkiseen maailman kanssa. Toki voi silti saada jotain tietoja, mutta jo niiden asettaminen oikeaan yhteyteen on lähes mahdotonta, jos aivojen ja tietoisuuden yhteistoiminta ei ole tarpeeksi joustavaa.

Hajuaisti

Kun Steiner eräässä esitelmässään sanoo, että
meidän älyn voimamme ovat muuntunut hajuaisti, ritarinkannus_240.jpgniin se voi tuntua aluksi kummalliselta, oudolta. Mutta kun alkaa miettiä, huomaa miten usein sanonnat liittävät tietoisuuden ja hajun: Hän haistaa heti, jos jossakin on jotain pielessä. Hän haistaa heti hyvät mahdollisuudet.

Tiedämme miten hieno hajuaisti on koirilla, ja esimerkiksi koirasperhonen voi joissakin tilanteissa haistaa naaraan tuhansien kilometrien etäisyydeltä, merellä.

Tämä selvästi puhuu siitä, että ihminen on luopunut suurimmasta osasta hajuaistiaan muiden tietoisuustoimintojen hyväksi. Papeille pitämässään esitelmässä Steiner puhuu siitä, mitä suuri joukko kasveja on äärettömän hienoja hajuaistimia. Ja mitä ne haistavat, hän kysyy. Ne haistavat maailmanhajua, maailmantuoksua, joka on aina läsnä. Ja tuoksu, joka lähtee Venuksesta on toisenlainen kuin se, joka lähtee Marsista tai Saturnuksesta.

Me ihmiset emme kykene planeettojen tuoksuja tuntemaan, mutta monet kasvit siis pystyvät. Ja tällä kohden on hyvä huomata, "uskotpa" tuohon vai et, jos pystyt kuvittelemaan maailman, jossa kasvit kykenevät tuntemaan muiden planeettojen ja tähtien tuoksun, kykenet jo ulottamaan ajattelusi ja mielikuviteksi voimat aivan tavanomaista tietoisuutta laajemmalle.

Steiner jatkaa, miten esimerkiksi orvokki toistaa omassa tuoksussaan kuin kaikuna sen, mitä se vastaanottaa itse maailmantuoksuna. Tällaiset hyvältä tuoksuvat kasvit havaitsevat maailmantuoksusta sen, mikä on lähtöisin aurinkoa lähempänä olevista planeetoista, Venuksesta, Merkuriuksesta tai Marsista. Pahalta haisevan kasvin tuoksu taas on kotoisin esimerkiksi Saturnuksesta.

Kasvien ja kivien värit

Vaikka siis kasvien tuoksut ovat peräisin planeetoista, niiden värit taas ovat lähtöisin auringon voimasta. Aurinko antaa kasville värinsä vuoden kiertokulun aikana, mutta saadakseen oman värinsä kivet tarvitsevat huomattavasti pidemmän ajan, aurinkovuoden eli 25920 vuotta, eli aika, jossa aurinko yksinkertaisesti sanottuna kiertää koko Eläinradan läpi. 

Smaragdin vihreydessä, topaasin keltaisuudessa tai ametistin violetissa elää siis voimia, jotka ovat peräisin auringon kosmisesta kierrosta platonisen maailmanvuoden läpi, kuten tuota aikaa myös kutsutaan.

Nämä ovat asioita, joiden omaksuminen vie runsaasti aikaa, mutta se myös kasvattaa meitä ymmärtämään niitä laajempia yhteyksiä, joita kohti me olemme koko ajan kasvamassa.

3 kommenttia . Avainsanat: kukat, tuoksu, väri, kivet, planeetat, aurinko, Steiner