Matin blogi

Lemmenlaakso ja hiljaiset niityt

Sunnuntai 6.7.2014 klo 4:52 - Matti Kuusela

Uusien retkipaikkojen löytäminen kohtuulliselta etäisyydeltä Helsingistä alkoi vaatia yhä enemmän karttojen tuijottelua, ja usein ilman mainittavia tuloksia. Onneksi nettiaika tuli avuksi ja nyt on olemassa aivan oivallinen uusi apuvälinen retkipaikka.fi, jossa on jaoteltu Suomen hienoja luontopaikkoja niin läänien kuin tyypinkin mukaan.

On luolia, rotkoja, lehtoja, suuri kiviä ja paljon muuta. Jokaisesta retkipaikasta kertoo joku oman retkensä, miten sinne pääsee, millaista oli. On valokuvia ja reittiselostusta, neuvoja pysäköintiin sekä oivallinen karttalinkki. Myös koordaanit ovat niille, jotka osaavat niiden mukaan kulkea.

Lemmenlaakso

Olimme jo käyneet parissa jyrkänne- ja lippaluolakohteessa Kirkkonummen puolella. Lauantaina piti lähteä Vihtiin, mutta päivä menikin pitkälle kaupunkiaskareissa, joten valitsimme lähempänä olevan ennenstään tuntemattoman kohteen: Lemmenlaakson suojelualue Järvenpään itäpuolella.

Paikka on tosiaan aivan Järvenpään tasalla pohjoissuunnassa, heti vanhan Lahdentien itäpuolella. Ruskeat nähtävyyskilvet opastavat paikalle mukavasti ja parkkipaikkajokin on sekä etelä- että pohjoispäässä, mutta varsinainen käytetyin lähtöpaikka luontopolulle näytti olleen keskimmäinen, joka on mukavasti alueen sivulla.

Suojelualue ja sen luontopolku sijaitsevat mutkittelevat joenuoman varrella. Joki on kaivanut itselleen syvän rotkon, jonka reunoilla on upeaa viidakkomaista lehtokasvillisuutta ja hieman etäämpänä mahtavaa kuusikorpea joka vaihtuu vielä kauempana hietikkomaaksi.

Erämaatunnelma on monessa kohtaa aivan käsinkosketeltava. Joen ylle on kaatunut useissa kohdin puunrunkoja veden syötyä virran rantoja. Pitkospuun tosin alkavat olla käyttöikänsä lopulla ja reitin eteläpäässä luontopolku jää tämän vuoden runsaa vihreyden välillä niin kapeaksi, että meidän edellämme kulkenut pariskunta päätti kääntyä takaisin. Me tietysti jatkoimme. Tämä maasto ei ollut mitään verrattuna siihen, että joutuu vaikka ojitetulle ja pusikoituneella hakkuuaukealle.

Kukkaniityt

Varsinaisten kesäisten kukkaniittyjen aika on jo tältä kesää ohi. Useimpina vuosina viimeinen kukkaniittyviikko on juhannusta seuraava. Sen jälkeen alkaa heinäkuussa kuiva aika, heinäkausi. Tämä kesänä kuitenkin runsaiden sateiden ansiosta mahtava vihreys jatkuu edelleen, vaikka kukkakausi onkin jo mennyt. Saakin olla aika nopea, että yleensä ehtii kukkaniittyjä ja -lehtoja ihailemaan. Paras aika on siis ennen juhannusta.

Ja vaikka kukkia ei paljon tosin ollutkaan, niin hyönteisiä sitäkin vähemmän. Kesän kurssi-illoissa ja Enkelimaaviesteissä olemme puhuneet hyönteisten merkityksestä. Ne tuovat maan päälle kosmisia uudistavia voimia koko aurinkokunnasta. Kun hyönteiset vähenevät loppuu tietysti pölytys ja samalla päättyy kasvimaailman ja sen myötä koko elämän uudistuminen aurinkokunnan planeettavoimista käsin.

Mehän emme elä suinkaan vain maanpiirissä, vaan koko aurinkokunnan voiman kantavat ja huuhtelevat ja uudistavat meidän elämäämme. Kaikkinaiset hyönteiset ovat suuria näiden kosmisten voimien kantajia ja vaikuttajia. Ja niin hiljaista on. Pari pientä kimalaista.

Lapsuuden muistot

Minulle alkaa yhä enemmän valjeta, että kun tutkijat ja poliitikot ovat viimeinkin heränneet ilmastonmuutokselle vuosien vastustelun jälkeen, niin nyt on todella uusi ja paljon vakavampi katastrofi ollut vaikuttamassa jo vuosia: hyönteisten ja perhosten kuolema.

Sitä tietysti epäilee omia aistejaan ja havaintojaan. Onko vain harhaa, että lapsuudessa hyönteisiä oli niin paljon? Onko muistini vain valikoinut ne muutamat kerrat, jolloin olen joutunut lapsuudessani paikoille, joissa hyönteismaailma niin rikkaana ja monivärisenä, kimmeltävänä ja surisevana ja pörisevänä vaikutti.

Ja sitten miettii, jos hyönteismaailma on todellakin niin hävinnyt kuin itsestä tuntuu, niin eivätkö luonnontieteelliset tutkimuslaitokset kertoisi siitä. Sehän kai on juuri niiden tehtävä. Siksi niitä yhteisin varoin kustannetaan.

Sitten ymmärrän, että kuitenkaan en voi luottaa kuin omiin aisteihini. Olen tarkkaillut luontoa jo vuosia ja odottanut, että joskus tulisi sellainen kesä, jolloin hyönteisloisto edes jollain alueille kohoaisi samanlaiseen loistoon kuin lapsuuden huippuhetkinä. Mutta ei sellaista ole tullut.

Ja kun laskee, että tuollaista lapsuutta ja nuoruutta kestää kuitenkin vain kymmenisen vuotta ja nyt olen odottanut jotain vastaavaa jo useampia vuosikymmeniä, niin alan vakuuttua siitä, että muutos on todellakin valtava. Kokonaisuutena koen, että hyönteisten väheneminen on omilla alueillani Etelä-Suomessa jotain 96 prosentin luokkaa.

Aivan, kokonaisvaikutelma kertoo, että vain muutama prosentti siitä hyönteismaailmasta, joka vaikutti Hyvinkään seudulla 50-luvulla ja aivan 60-luvun alussa, on edelleen jäljellä.

Ja totta kai voin olla väärässäkin. Siksi olen kovin ilahtunut, jos saan kuulla myös teidän lukijoiden kokemuksia. Nuorempienkin kokemukset kiinnostavat, mutta erityisesti toivon vastauksia niiltä, jotka vielä muistavat jotain yli puolen vuosisadan takaisesta tilanteesta.

Hyönteismuistoja

Otan nyt esille joitakin muistoja lapsuudestani ja nuoruudestani Hyvinkään seudulla, joka Salpauselän harjulla olevana mäntykaana ei ollut suinkaan mikään nyönteisparatiisi.

Asumamme puutalon hiekkaisilla pihakäytävillä oli lähes aina joku koppakuoriainen, etenkin sellaisia, joilla oli tummanharmaa juovikkainen koppa. Tänä kesänä olen kai nähnyt yhden ainoan koppakuoriaisen Kirkkonummen metsäpolulla.

isoisäni ja sitten isäni puusepänliikkeen pihalla kuljeskeli suuri määrä erilaisa seppiä, sarvijaakkoja ja monia muita lajeja, joita en ole enää nähnyt vuosikymmeniin.

Kukkakärpäset ovat vähentyneet, niitä oli vielä ainakin 70-luvulla. Yhtään pistiäistä en ole nähnyt vuosikymmeniin. Niitä pienenä lapsena näin runsain määrin Nummelan lentokentällä, mutta oli niitä aivan kotipiirissänkin.

Ampiaiset, mehiläiset ja suuret kimalaiset ovat kadonneet jonnekin. Vuosikymmeniin en ole nähnyt misään sellaisia perhosmeriä kuin lapsuudessani usein. Sudenkorennet ja pienemmmätkin korennot olivat aivan yleisiä vesien rannoilla.

Mieleeni muistuu myös yksi hyvin erikoinen kokemus nuoruuteni kesäretkitä Usmin metsistä. Metsäniityllä oli surisi ja leijui ja lepatti kokonainen pilviä perhosia, kukkakärpäsiä, vihreän ja kullanhohtoisia kultakuoriasia, oranssinpunaisia kuoriaisia. Heti silmäänpistäviä lajeja oli kymmenittäin ja suoraan näkyvien kukkien ääressä puuhaavien hyönteisten määrän täytyi olla jotain satoja neliömetriä kohden. Ääni ja kimallus oli mahtavaa.

Ja jos mennään yksityiskohtiin, niin aina kun myöhäiskesän iltausvien aikaan ajettiin pyörillä kotiin Ridasjärveltä, jossa onkimassa ja soutelemassa, niin tienvieren ruohikoissa loimotti kiiltomatoja useissa kohdin.

Jatketaan tästäkin aiheesta, ja lämmin kiitos jo etukäteen teidän muistoistanne. Onko muutos todella niin suurta kuin kuvittelen?

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: retkipaikka, hyönteiset, katoaminen, kosminen vaikutus, lapsuuden kokemukset

Enkelten silminä ja korvina

Tiistai 28.2.2012 klo 2:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Jatkamme Rudolf Steinerin Suomessa 1912 pitämän ensimmäisen esoteerisen tunnin tiimoilta. Hän puhui siinä, miten ihminen jää helposti kiinni henkisiin opetuksiin, niin kuin muihinkin tietoihin. Ja vaikka opetusten uskominen jossain kasvun vaiheessa onkin mielekästä, niin henkisellä tiellä se ei ole oikein.

Ihmisen on tarkoitus kehittyä itsenäiseksi olennoksi, ja siksi hänen on itse koeteltava ja tunnusteltava kaikkea sitä, mitä hän mahdollisesti tulee myöhemmin uskomaan, silloin kun hän tulee täysin vakuuttuneeksi.

Jopa kaikkein korkeimpien henkisten olentojen parhaimpiinkin opetuksiin voi jäädä kiinni - ja silloin vastapainona on rakkaus. Me menetämme itsemme tai todellisen ja aidon minuutemme uskoessamme jotain sellaista, mikä kuulostaa hyvältä, ellemme kehitä rohkeutta ja epäitsekkyyttä.

Tuo siis tarkoittaisi sitä, että uskominen ennen kuin on perinpohjaisesi itse miettinyt jonkin asian, sisältää jotain itsekästä. Ilmeisesti se siis tarkoittaa, että me omimme jonkin hyvältä kuulostavan asian - ja on totta että sellaiselle varmasti löytyy myös hyviä perusteita. Mutta todellinen henkinen kasvu on paljon enemmän. Se ei ole vain sitä, että jokin asia kuulostaa hyvältä tai tuntuu hienolta, vaan sitä, että me sen sisäistäessämme juurrumme omaan todellisuuteemme, ja myös laajempaan todellisuuteen.

Asia, joka ei ole ensin oikein, ja sitten vielä totta, jää irti sisäisestä todellisuudesta eikä sillä ole voimaa kasvattaa chakrojamme selkeän puhtaiksi ja voimakkaiksi.

Mutta kaiken tämän pehmentää rakkaus. Rakkaus kaikkia olentoja kohtaan asettaa meidän henkisen tietämisemme oikeaan suhteeseen maailmaa kohtaan. Ja tämä rakkaus tarkoittaa kaikkia kokemuksiamme, myös rakkautta ja hartautta kaikkea tietoamme, ja kaikkia kokemuksia kohtaan. Rakkaus on se suuri voima, joka vähitellen asettaa meidän tietomme ja kaikki kokemuksemme oikeaan kohtaan tässä maailmassa.

 

Leikin ja luovuuden tarve

Henkinen kasvu on siis tässä mielessä varsin vaativaa. Voi hyvin ymmärtää, miten upeaa on irtaantua vanhasta harmaasta elämästä ja kokea uusia hienoja näkymiä maailmaan, mutta samoin on hyvä herätä näkemään, miten meistä on tarkoitus kasvaa henkisesti vastuullisia aikuisia, niin hauskaa kuin lapsena olo onkin.

Ja on aivan oikein ollakin lapsi ja lapsenmielinen ja leikkiä ja luoda, kunhan vain ymmärtää omalla kohdalla totuudenrakkauden ja leikin ja luomisen rakkauden suhteen. Pelkkä totuus tekee ihmisen liiankin vakavaksi. Siksi me todella tarvitsemme myös leikkiä. Ilman leikkimieltä hienoimmat totuudet alkavat myös rajoittaa. Meidän on annettava kaikille totuuksille itsessämme mahdollisuus jatkuvaan uusiutumiseen, jotta nuo totuudet pysyvät tosian myös käytännön elämän eri tilanteissa.

 

Enkelien silminä ja korvina

Niin upeita olentoja kuin enkelit ovatkin, he eivät kykene tulemaan tänne aistimaailmaan ja katsomaan ja kuuntelemaan sitä samalla tavoin läsnäolevina kuin me ihmiset. Siksi me teemme enkeleillemme valtavan palveluksen toimimalla heidän silminään ja korvinaan. He voivat aistia tätä maailmaa, jota he ovat olleet luomassa, katsomalla sitä meidän aistiemme kautta.

Mutta jotta se on mahdollista, on meidän löydettävä itsestämme sellainen sisäinen hartaus ja antaumus, että enkelimme voivat ensin tulla riittävän lähelle meitä, ja sitten katsoa silmillämme ja kuulle korvillamme.

Kun näemme jotain todella kaunista, sellaista mitä voimme kokea enkelimäiseksi, voimme siis kuvitella itse katsovamme tai kuuntelevamme enkelin silmin tai korvin. Silloin voimme päästä niin lähelle enkeliystäviämme, että he voivat todella laskeutua meidän aisteihimme.

Tärkeää tuossa on, että antaudumme oikeille tunteille. Tässä ei paljon auta, jos kysyy, siis millainen sen tunteen pitää olla. Vaan on yksinkertaisesti vaikka katsottava jotakin kukkaa maljakossa tai lumen kimallusta ja viivyttävä tuossa aistimuksessa niin rauhassa, että  jokin sisäisyydessämme johdattaa meitä lähemmäksi enkeliämme.

Ja toki on aina hyvä selvästi mielessään kutsua enkeliä luokseen.

 

Luonnonhenget

Luonnonhenkiystävät haluavat lisätä tähän, että myös heille on mieluista se, että me eläydymme aistimuksiimme mahdollisimman enkelten kaltaisesti tai elävästi. Se luo varmuutta ja turvallisuutta myös heidän maailmaansa, suhteessa meihin. Teet siis myös kodinhengillesi ja muille läheisille luonnonolennoille palveluksen toimimalla enkelten aisteina.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, kasvu, totuus, enkelit, luonnonhenget, Steiner, esoteerinen tunti, uskominen, leikki, silmät, rakkaus, hartaus, kokemukset

Uusi vuosi ja ajatusvoimat

Lauantai 7.1.2012 klo 5:29 - Matti Kuusela

Uusi vuosi alkaa toden teolla tänään lauantaina jouluajan pyhien öiden täytyttyä. Niiden aikana enkelit loivat tulevan vuoden idut ja nyt sitten mennään eteenpäin, uudistunein voimin.

Ensi alkuun pitää kehua amerikkalaista Lumosityä, jonka aivo- ja ajatusharjoitukset netissä ovat ainakin itselleni osoittautuneet erinomaiseksi. Tuntuu oikein iloiselta, että voi jotain palvelua näin kehua.

Pitkään tietysti epäröin itsekin, mutta nyt kun olen muutaman kerran näitä ihan tavallisen maailman ja tieteen mukaisia aivoharjoituksia tehnyt, niin oma ajattelu tuntuu selkeämmltä, näkeminen varmemmalta ja muutenkin tuntuu elämän laatu parantuneen.

Oma sisäisen voiman käyttö on myös selvästi vahvistunut. On helpompi tehdä nopeasti joitakin juttuja, jopa nostaa esiin uusia puheenaiheita. En tiedä, onko muilla ollut sellaisia ongelmia, mutta olin jossain vaiheessa huomannut, että puhuminen oli jotenkin raskasta. Miksi vaivautua ottamaan puheeksi jotain asiaa, joka ei nyt ole niin kovin välttämätön!

 

Lumosity

Joo, mutta Lumosityn harjoitusten jälkeen on tosiaan helpompaa tarttua taas asioihin ja painella eteenpäin. Kyllähän se vähän maksaa, mutta ei niin kovin paljon, ja harjoitukset on selostettu englanniksi. Myös jonkun verran englanninkielisiä sanaharjoituksia on mukana, joten ilman englannintaitoa siitä ei selviä.

Mielenkiintoista kuitenkin, että tämä aivan "materialistinen" ajatteluvoima voi auttaa niin paljon. Sivuilla väitetään vakaasti, että harjoitukset auttavat muistihäiriiöihin ja tietysti ennalta ehkäisevät niitä. Ja aivan varmaan ne auttavat työssä selviämistä ja työväsymykseen, ja luulenpa että ne auttavat myös ihmissuhteissa, ainakin silloin jos tuntee tulleensa jotenkin hiljaisemmaksi osapuoleksi. Mutta voi olla että ne auttavat toiseenkin suuntaan.

Nyt on jännittävää se, miten olen viime kuukausina kehunut tunne- ja hartausharjoituksia. Nehän ovat ajattelun muheva multa ja nyt nämä ajatusharjoitukset ovat kuin ajatusviljan vahvat korret, joissa tähkät voivat turvallisesti kasvaa.

www.lumosity.com -sivujen harjoituksia voi kokeilla ilmaiseksi muutaman kerran. Mutta muutenkin kehotan iloisesti aloittamaan uuden vuoden kaikenmoisilla harjoituksilla. Yhä enemmän alkaa tulla sellainen tuntuma, että pysyäkseen hengissä elämässä loppuun saakka kannattaa omaksua elämänasenne, että aina harjoittelee iloisesti kaikenlaisia uusia ja vanhoja juttuja.

 

Harjoituskulttuuri

Siinä on vielä sekin, että meidän sisäiset toimintamme tukeutuvat monin tavoin päällekkäin toinen toisiinsa. Mitä tahansa harjoitteleekin, se auttaa aina myös toisia henkisiä ja muita funktioita.

Ajatusharjoitukset vaikuttavat myös terveyteen, liikunta vaikuttaa ajatteluun. Esimerkiksi tasapainoharjoitukset vaikuttavat paitsi fyysisesti, myös ajattelun ja tunteiden tasapainoon, aloitekykyyn. Yhteyden ovat todella monenlaisia.

Ei myöskään tarvitse ajatella, että kaikkia harjoituksia pitäisi tehdä aina paljon, vaan silloin jos jotain juttua ei ole tehnyt aikoihin, yksikin kerta voi vaikuttaa todella paljon.

Tässä kehittyykin uudenvuodenidea: harjoitteluinspiraatioita, lapsenmielisyyttä ja kaikenlaista uutta kokeilua vain kehiin. Niin paljon voi tehdä. Voi vaikka hymyillä jossain tilanteissa, joissa sitä ei ole aikaisemmin tehnyt, tai liikuttaa selkärankaa tai lantiota kävellessään vähän toisella tavalla. Kaikki tällainen saa energiat virtaamaan ja voi vaikka lisätä hyvää elämää ties kuinka kauan.

 

Ajattelun henkisyys

Niin tärkeää kuin tunteiden ja etenkin aitojen tunteiden kehittäminen ja harjoittelu onkin, ei ajattelun elävänä pitämistä ja joustavuuden harjoitusta kannata unohtaa. Henkistä tietä kulkevien on tärkeää muistaa, että henkinen maailma toimii toisenlaisin ajatuksin kuin fyysinen, ja suuri vaara on siinä, että vain siirtää tavanomaiset ajatuksensa ja toiveensa henkiselle puolelle.

Ajattelun suhde henkisyyteen menee kuitenkin vähän toisella tavalla. Ajattelua on harjoitettava etenkin sen takia, että voimme siirtää ajatuksemme syrjään silloin kun tulee henkisen havainnon aika.

Se voi kuulostaa paradoksaaliselta, mutta niin se on. Meidän on luotava ajattelumme niin vahvaksi ja herkäksi, että voimme siirtää sen mahdollisimman laajasti pois tieltä silloin, kun tahdomme kokea jotain henkistä.

Silloin omat ajatuksemme eivät pääse sekaantumaan tuohon kokemukseen, ja silloin myös kokemuksen jälkeen pystymme löytämään tuon kokemuksen kuvaamiseksi - jo itsellemmekin - mahdollisimman sopivat ajatukset. Meidän on siis opittava muokkaamaan ajatuksia ja ajatusvoimia hyvin herkästi uusiin muotoihin silloin, kun tahdomme ymmärtää henkisiä kokemuksia.

Meidän ongelmahan ei niinkään ole siinä, ettei meillä olisi henkisiä kokemuksia jo nytkin vaikka kuinka paljon, vaan siinä, että yritämme asettaa näiden uusien ja herkkien kokemusten viiniä vanhoihin ajatusleileihin.

Siis leikillisyyttä, joustavuutta, lapsenmielisyyttä, hymyä elämään. Silloinkin vaikka elämä olisi miten raskasta, niin pienikin uusi juttu ja elämänpilke voi tehdä ihmeitä sisäisissä energioissa. Vaikka apu ei heti tuntuisikaan, sillä voi olla suuri merkitys myöhemmin, sillä monet vaivat ja harmit kehittyvät havaittavalle tasolle vasta vuosia itse niiden harmien jälkeen. Siinä pienikin herättävä tai vapauttava hetki voi purkaa valtavasti vanhoja jäykistyneitä energioita.

 

Ajattelun juurille

On minulla yksi cd-meditaatio myös ajattelusta. Siriusryhmän Ajattelun voima -meditaatiossa mennään ajattelun tai ajatusenergioiden aivan juurille, ja sieltä nousee esiin mielenkiintoisia asioita. Itsekin muistan miten kiintoisaa oli kokea miten ajatukset nousevat esiin ja mitä niiden juurilla tapahtuu.

Laitan tämän ajatusmeditaation nettikauppaan, josta sen voi heti ostaa, vaikka saattaa olla että pääsen täydentämään sen muut tiedot vasta maanantaina.

Mutta todellakin, edellisten lisäksi vielä kiinnostus on elävöittävä voima. Tässä tulee vielä mieleen yksi olennainen juttu. Kuten tiedetään, niin naisten ja miesten sisäisessä rakenteessa ja energioissa on tiettyjä eroja. Yksi sellainen funktio, jonka ymmärtämisen olen usein huomannut naisille vaikeaksi, on miesten kiinnostus asioiden nimeämiseen. Eli mitä hyötyä siitä on?

On siitä. Se on yksi aivan perustavia ja enemmän miehiseen rakenteeseen liittyviä henkisiä funktioita, joka pitää miehen henkisesti hengissä. Naisilla on taas omat juttunsa :) vaikka ei ole ollenkaan huono asia, että nämä ennen erossa olleet naisten ja miesten asiat nyt yhä enemmän sekoittuvat toisiinsa.

Se taas liittyy tuohon hyvin joustavaa ajattelua vaativaan asiaan, että miehillä on sisäisyydessään enemmmän naisellisia energioita ja naisille taas sisäisyydessään (siis eetterikehossa) vapaana miehisiä energioita. Siksi kehityksen nyt siirtyessä hiljalleen fyysisestä elämänmaailmaan myös nämä eetterikehon ominaisuudet alkavat tulla enemmän esille.

Rakkaudella
Matti

 

PS. Tarkistin tuoteluettelosta tuon ajattelumeditaation, ja se onkin Tampereella pidetty Ajatusvoima, DS157.

Vähän samantapainen on myös Hallitusvoima 1. Sen idea luoda meditaatio, jonka avulla me voisimme tukea hallitustamme - eli tukea sitä tekemään hyviä päätöksiä. Mutta henkiset ystävämme näyttivätkin näkevän asian niin, että voidaksemme tukea hyvin päätösten syntymistä hallituksessa meidän on kaikkien kehitettävä omaa henkilökohtaista sisäistä voimaamme. Siihen perustuu se, että meille voi olla hyvä hallitus, jossa on itsenäisesti ajattelevia ja hyvällä tavalla voimakkaita ihmisiä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ajattelu, tunteet, henkiset kokemukset, ymmärtäminen

Kuutamohiihdosta enkelikokemuksiin

Sunnuntai 20.3.2011 klo 13:15

Sydämellinen ja iloinen kiitos jokaiselle Enkelimaan lukijalle. Olemme mukana tärkeässä työssä maailman uudistamisessa. Se on työtä, jonka jokainen voi tehdä vain itse omalla kohdallaan, mutta voimme tehdä sitä myös yhdessä.

Enkelimaan kävijämäärät ovat upeasti kaksinkertaistuneet joka kuukausi. Viikonpäivittäin ei suurta eroa ole lukijämäärissä, mutta tiistai on koko ajan johtanut. Päivien erot ovat kuitenkin jatkuvasti tasoittuneet.

Käyntien kellonajoissa on selvät piikit klo 3, 10, 19 ja 21. Hiljaisen yön klo 3 on jännittävä. Mitä silloin tapahtuu? Herääkö silloin moni ja avaa tietokoneen. Tervetuloa kaikki yön herääjät, ja toivottavasti saatte unen helposti vielä uudelleen.

Suurimmillaan kävijöiden määrä on klo 19 alkavalla tunnilla ja pienimmillään klo 4.

 

Superkuulla hiihtamässä

Viime yönä olimme jälleen Sinikan kanssa hiihtämässä. Yöhiihto Vantaan rannalla ja Haltialan pelloilla on ihmeellisen rauhallista ja jollain tavoin kosmista. Taivaan, tähtien, lentokoneiden ja asutuksen valot sekä lumeen ja usviin heijastuvat valot ja värit vaihtelevat joka kerta. Yöllä voi pääkaupunkiseudullakin kokea läheisen suhteen suureen yötaivaaseen ja luonnon elementteihin.

Kuunvalon soinnut olivat hienoja. Sinikka tosin ei nähnyt täysikuuta normaalia suurempana, vaikka niin piti ollakin. Pienistä eroista siinä on kyse Kuun radalla ja lopultakin Kuun koko näyttäytyy enemmänkin sen mukaisesti, miten lähellä se on taivaanrantaa ja millainen väliaine on pilvineen ja ilman kosteuksineen.

Oli upeaa hiihtää, kun oli jälleen uutta lunta.

Vahvasti jo kokee kevään tulon ja  keväisten luonnonhenkien tuikahdukset yöilmassa. Nyt on hyvä aika alkaa luoda taas uutta suhdetta keväisen kasvun luonnonhenkiin, jotka ovat jo täydelläl touhulla valmistelemassa uutta kasvukautta ja kohoamassa maasta ilman ja valon piiriin.

 

Enkelikokemukset

Eilen tuli useaan otteeseen mieleen enkelikokemusten kolme eri vaihetta. Ensimmäinen on yhteyden avautuminen meitä lähinnä oleviin enkeleihin. Se on upetaa ja uutta irrottautumista vanhasta ja kokemuksen avartumista kosmisiin mittoihin ja korkeampiin ulottuvuuksiin.

Tämä on vaihetta, jossa usein syntyy valtava kaipaus yhä voimakkaampaan henkiseen yhteyteen ja henkisten viestien saamiseen ja noudattamiseen.

Toinen kokemusvaihe syntyy kun enkelikorkeuksista katse ohjautuu takaisin maan päälle, ihmisten elämään ja alkaa oivaltaa, että henkisyys ei olekaan vain katseen ja toiveiden suuntaamista maasta johonkin muualle, vaan nyt palaa uusin voimin maan ja elämän piiriin. Tajuaa, että se paratiisi, jonka on ensin ajatellut sijaitsevan jossain muualla, onkin saavutettavissa ja rakennettavissa Maan piirissä ja ihmisten elämässä. 

Tämä toinen vaihe on vahvasti myös Kristus-kokemuksen aikaa, vaikka se ei välttämättä synny sillä tavoin kuin se uskonnollisesti ymmärretään. Siinä kokemus itsestä, omasta suojelusenkelistä ja Kristuksesta alkavat tulla todelliseksi omassa ajattelussa ja toiminnassa.

Tässä vaiheessa alkaa syntyä uusi kokemus, että minulla ihmisenä on suuri merkitys: aloite on minulla, ja kun lähden liikkeelle, henkinen maailma tukee minua ja auttaa toimintaani jäsentymään maailmankaikkeuteen.

Tuo toinen vaihe katsoo maailmaa kuin vaakatasossa ja näkee ihmiset ja luonnon läheisenä työkenttänä, ja alkaa kokea myös Kristuksen ja henkiset ystävät työtovereina uudella tavalla.

Toisessa vaiheessa avautuu yhteys toisen hierakian enkeleihin, jotka eivät kuitenkaan tule normaalisti samalla tavoin henkilökohtaisiksi kuin lähienkelit. Heihin yhteys vahvistuu´.

Kolmannessa vaiheessa alkaa juurtuminen itse Maan yhteyteen. Tulemme tietoisiksi siitä, miten juuri Maan kautta meille avautuu uusi ja syvempi yhteys maailmankaikkeuteen. Alamme tajuta, että Maa ei olekaan meille este tai rajoite, vaan että juuri samaistuminen Maan suureen kehitystehtävään avaa meille myös suuren kosmisen kehityksen portit. Tässä tulemme suurten ensimmäisen hierarkian enkelten työtovereiksi

Ja luultavasti sitten kun nämä kolme tasoa: ylöspäin, vaatasossa ja alaspäin ovat meillä tasapainossa, me olemme valmiit etenemään siihen tilaan, jota kuvataan eri puolilla maailmaa nirvanaksi, autuudeksi tai jonka koen itse enemmänkin suuren kosmisen työn alkamiseksi.

Rakkaudella
Matti

 

(Enkelihierarkioista tulee selvitystä Enkelimaahan. Toistaiseksi niistä voi parhaiten lukea Enkelimaa-kirjasta, jonka voi tilata näiden sivujen kautta.)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuu, hiihto, enkelikokemukset, kävijämäärät, luonnonhenget, kevään luonnonhenget