Matin blogi

Sisäisen maiseman kokeminen

Perjantai 13.12.2013 klo 18:55 - Matti Kuusela

Tänään olin kuuntelemassa Orland Bishopin vierailun viimeistä esitelmää Snellman-korkeakoulussa. Olin aikoinaan perustamassa tätä korkeakoulua - siitä on jo yli kolmekymmentä vuotta. Nyt oli pitkästä aikaa mukava käydä siellä kolmena päivänä, ja hyvältä tuntui. Valoisa ilmapiiri ja hienoja nuoria ihmisiä.

Orland on ollut joidenkin nuorempien ystävieni suuri suosikki, ja nyt ymmärrän hyvin miksi. Kaikki mitä hän puhuu, on itse koettua ja työstettyä, todella sisäistettyä. Hänellä on ihmeellinen kyky kertoa ihmisen tahdosta, tarkoituksista, ajatuksista, sillä tavoin että hän tosiaankin itse on tietoinen siitä, mistä hän puhuu. Tällaista kykyä en ole koskaan aikaisemminkin tavannut kellään, en edes antroposofi-aikoinani.

Sisäiset kokemukset

Orland siis puhui kokemuksia sisäisistä
tapahtumista, esimerkiksi siitä, milloin
joku asia muuttuuorland_bishop.jpg todellisuudeksi. Mutta hänelle se ei ole sisäisyyttä sillä normaalilla tai ehkäpä menneellä tavalla, jossa sisäinen on jotain häilyvää. Hän on pystynyt tuomaan sisäisen ihmisen tarkastelun tietoisuuden piiriin, ehkä voi vielä sanoa, tahtovan tietoisuuden piiriin.

Tältä pohjalta Orland on myös ensimmäinen ihminen, josta sain vaikutelman, että hän on kehittänyt syvästi niitä sisäisiä voimia, joista Steiner puhuu Vapauden filosofia -kirjassaan. Tuo kirjahan ilmestyi jo vuonna 1894, eikä ole mikään ihme, että filosofit eivät ole pitäneet Steineria oikeana arvostettuna filosofiana: vasta nyt lähes 120 vuotta myöhemmin tulee vastaani ihminen, joka on sisäistänyt sen. On tosin monia, jotka ovat ymmärtäneet, mistä Vapauden filosofiassa puhutaan, mutta siitä on vielä pitkä askel sen todellistamiseen omassa elämässä.

Vedenpintavertaus

Vapaus ei Steinerille merkitse lainkaan irrallisuutta, vaan päinvastoin, se merkitsee mahdollisuutta luoda omasta hengestä käsin. Mutta tänään löysin seuraavan mielikuvan siitä, mistä Vapauden filosofian mukaisessa ajattelussa on kysymys. Samalla se on kuva siitä, miten ihmisen tietoisuuden kasvu kehittyy eteenpäin.

Ajatellaan tyyntä järven pintaa. Ihmisen henki on se tuli ja lämpö, joka mahdollistaa tuon maiseman elämän ja liikkeen. Ihmisen vanha, luonnonomainen ajattelu on kuin tuuli, joka kulkee järven yllä ja saa voimiestuessaan veden pinnan värähtelemään ja aaltoilemaan.

Kun ihmisen henkinen minävoima kasvaa, se alkaa saada otetta ajattelun tuulesta ja ohjata sitä. Kun ajattelu vielä kehittyy, se pystyy ohjaamaan osaa tuulesta haluamiinsa muotoihin. Mutta tämä ajattelun tuuli on normaalisti heikkoa. Nyt me olemme siinä vaiheessa, jossa vapauden filosofian mukainen ajattelu pystyy luomaan sellaisia muotoja, jotka saavat vedessä aikaan pysyviä liikkeitä, jotka on selvästi havaittavissa.

Orlandon esityksissä tämä ajatusvoima pystyy kaikessa rauhassa menemään veden sisälle ja liikuttamaan siinä olevia energioita, tunnustelemaan niitä, näkemään ne, havaitsemaan niitä ja sitä miten eri käsitteiden voimamuodot vaikuttavat toisiinsa.

Lento vai paluu

Tämä ajattelun elävä vahvistuminen on suunnattoman tärkeä asia tietoisuuden kehitykselle ja henkistymiselle. Tavallisesti normaalin elämän tylsyyteen kyllästynyt tietoisuus pyrkii tuossa järvimaisemassa ylös valon korkeuksiin saadakseen henkisiä kokemuksia. Ja se on erittäin ymmärrettävää. Me tarvitsemme vapautumista ja kohoamista voidaksemme kokea oman henkisyytemme. Mutta heti alkaa myös toinen suunta - joka usein saattaa jäädä pitkäksi aikaa huomaamatta:

Kun sielu vapautuu menneestä ja kohoaa, sillä syntyy samalla mahdollisuus katsoa syvemmälle todellisuuden voimaelämään, sekä sisäisessä että ulkoisessa mielessä. Sielu voi vahvistua niin, että se ajatellessaan saa kokemuksen voimasta ja ohjattavissa olevasta liikkeestä. Tällainen ajattelu kykenee ottamaan piiriinsä myös tahdon ja tunteen voimat. Ihminen oppii tahtomaan ajattelussaan, tai ajattelemaan tahdossaan - toisin sanoen näin henkistyessään ja vahvistuessaan ihminen pääsee tietoisuudellaan sisään, tai mukaan, ajatteluunsa. 

Silloin ajattelu ei ole enää sitä pinnallista ja abstraktia ja usein kokemuksellista tyhjää, kuten se nykyään usein koetaan, vaan ajattelusta tulee todellisempaa, koskettavampaa, se muodostuu eläväksi ja turvalliseksi perustaksi henkisille kokemuksille, ja itse asiassa näin vahvistuessaan elävöityessään ajattelu itsessään voi myös syvemmälle todellisuuteen laskeutumisensa lisäksi kohota laajempaan yliaistiseen tai henkiseen ymmärrykseen.

Sydänkokemus

Tällä tavoin meidän tietoisuutemme myös lähestyy sydänkokemusta, ja kun me liitämme siihen mukaan rakkauden tunteena ja tahtona ja havaitsemisana, silloin meidän olemuksemme voi yhä syvemmin yhdistyä sydänkeskukseemme, ja sen kautta rakkauteen. Sydänvoima on myös yhteytemme maan henkisyyteen: kun me päässämme koemme vapaan ajattelun voiman ja jaloissamme vapaan maan päällä kulkemisen voiman, silloin me alamme lähestyä sisäistä tasapainoa, joka tuo meidät sydämemme yhteyteen, jonka kautta me saamme kosketuksen todelliseen maahan, ja taivaallisuuteen.

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Orland, Bishop, Steiner, ajattelu, kokemus, tietoisuus, Vapauden filosofia

Isä, Poika ja Henki - sekä tulevaisuuden tiede

Keskiviikko 30.10.2013 klo 0:36 - Matti Kuusela

Kristinuskon vaikutuspiirissä Isän, Pojan ja Hengen tai Pyhän hengen kolminaisuus yksi kaikkein vaikeimmin käsitettäviä asioita. Miksi niin on, se onkin jo toinen asia. Ja vielä toinen on se, että esimerkiksi Kalevalassa tai hindulaisuudessa ei jumalolentojen kolminaisuuden käsittämisessä tunnu olevan mitään ongelmaa.

Seuraan nyt tässä esitelmää, jonka Rudolf Steiner piti papeille syyskuussa vuonna 1924. Hän puhuu vanhoista mysteereistä, joissa ihmiset kantoivat voimakkaasti perinnöllisyyden impulssia, mutta heidän piti oppia sielullisesti kohottautumaan irti tästä perinnöllisyydestä - eli siitä, että henkiset voimat kulkevat suvuissa tai suoraan isältä pojalle.

Pojan impulssi

Tämä voima kohottautua vapaaksi perintövirtojen henkisyydestä on Steinerin mukaan juuri Pojan tai Kristuksen impulssi. Kun Isän voimat siis kulkevat perinnöllisyyden ja sillä tavoin kehollisuuden kautta, on Pojan impulssi otettava vastaan sielussa. Ihmissielun on itse työstettävä Pojan voimia ja avarruttava niin, että vapautuminen kehollisista ja perinnöllisistä voimasta tulee mahdolliseksi.

Näin Pojan voimat liittyvät ihmisen sielulliseen vapauteen - siinä mielessä kuin vapaus ymmärrettiin noina vanhoina aikoina, joista tässä puhutaan - vapauteen perinnöllisyydestä ja samalla sukuvirrasta. Tämä on se vapautuminen, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden sielulliseen jälleensyntymiseen. Tämä vapaus antaa ihiselle mahdollisuuden ottaa Isältä saamansa elämä omaan haltuunsa.

Tällä tavoin näissä vanhoissa mysteereissä nähtiin Isä-ihmisiä sekä ihmisiä, jotka olivat Isän Poikia, ihmisiä jotka olivat näin Kristuksen veljiä, ottaessaan itse oman elämänsä haltuunsa. Nämä ihmiset saivat siis itselleen jotain, mikä johti heidät vapauteen ruumiista, kantamaan itsessään uutta valtakuntaa, joka ei sisäisesti perustu luontoon, vaan aivan toiseen järjestelmään, Hengen valtakuntaan.

Luonnontiede

Steiner huomauttaa, miten nykyaikana luonnontiede perustuu yksipuolisesti tähän vanhaan tietoisuuteen Isästä. Ja tässä tullaankin aivan huimiin näkymiin. Uskontojen piirissä ihmiskunta on jo jossain määrin oivaltanut sen Kristuksen opetuksen, jossa hän puhuu jokaisen ihmisen sielullisesta vapautumisesta - vaikka jos niin todella tapahtuisi, silloin nykymuotoisia kirkkoja ei enää olisi, vaan ihmiset alkaisivat itse luoda oman suhteensa henkeen ja oman sielunsa johtoon.

Steiner jatkaa, miten meidän
ikivanhoihin Isä-mysteereihin
perustuvan vanhan luonnontieteen rinnalle onpiilolampi_puut.jpg tultava uusi, joka lähtee Pojasta, Kristuksesta. Se on tiede, joka perustuu siihen, että ihminen itse tarttuu asioihin, että hänessä vaikuttaa impulssi, jonka hän voi omaksua vain sielullisesti ja joka ei ole lähtöisin perinnöllisyyden voimista.

Kun muistamme miten Jeesus Uudessa testamentissa puhuu siirtymisestä Isän lakiuskonnosta uuteen minä-uskontoon, niin Steiner puhuu nyt siitä, miten tämä sama muutos on mahdollinen - eikä vain mahdollinen, vaan välttämätön - myös tieteessä. Lähes uskomattomalta kuulostaa ensin ajatus, että ihminen voisi vapautua tieteessä luonnon vanhoista laeista aivan niin kuin hän uskonnon tai henkisyyden piirissä on vapautumassa vanhojen lakiuskontojen periaatteista!

Vanhojen mysteereiden mielessä meillä on kaksi valtakuntaa: luonnon valtakunta joka on samalla Isän valtakunta, sekä Hengen valtakunta. Ja Pojan, tai Kristuksen, voima on se, joka kantaa ihmisen Luonnon valtakunnasta Hengen valtakuntaan.

Uusi henki ja uusi luonnonkokemus

Tämä siirtyminen luonnosta henkeen ei kuitenkaan merkitse luonnonvastaisuutta. Nyt kun itsenäinen henki vaikuttaa meissä, myös luonto avautuu meille uudella tavalla. Kun me siirrymme vanhasta Isä-kokemuksesta Pojan voimien kantamana uuteen henkiseen maailmankokemukseen, silloin myös olemassaolon rakkaus ja arvostus herää ja vahvistuu meissä yksilöllisenä kokemuksena, niin luontoa kuin toisia ihmisiä ja omaa itseä kohtaan.

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Isä, poika, pyhä, henki, Rudolf, Steiner, uusi luonnonkokemus, luonnontiede