Matin blogi

Iloista juhannusta

Lauantai 25.6.2011 klo 5:39 - Matti Kuusela

On erittäin vahvistavaa päättää itse mitä kokee, ja mitä tahtoo kokea. Totta on, että emme aina kykene siihen pitkää aikaa. Silti jokainen hetki, jolloin voin luoda itse oman kokemukseni, on valtava askel oman henkisen kehityksen tiellä, ja se on suuri askel koko ihmiskunnan kehityksen taipaleella.

Tuo oman kokemuksen luominen on eri asia kui harha tai illuusio. Siinä luulen että minulla on hauskaa, mutta hauskuuden tunne tulee siitä, että eristäydyn ja luon oma itsenäisen voimakuplan ympärilleni.

Kun luon kokemukseni, olen vahvassa yhteydessä koko voimakenttään ympärilläni. Kun luon itselleni hyvän kokemuksen vaikkapa juhannusjuhlissa, autan myös kaikkia muita juhlijoita. Ja tuon myös enkeleiden ja luonnonhenkiystävien työtä. Hei kaipaavat ihmisauttajia.

Kun meidän ihmisten vastuu kasvaa yhä suuremmaksi, meidän tehtäväksi tulee olla juhlien, tunteiden ja energiatilojen johtajiva. Joillakin meistä onkin loistelias kyky vaikuttaa voimakkaasti ympäristöön, mutta se nyt tässä olekaan niin tärkeää, vaan se, että me kaikki alemme kehittää omaa luomisen voimaamme.

Meillä on täällä Maan päällä mahdollisuus luoda sellaista todellisuutta kuin tahdomme, ja mikä on vielä suurempaa: meillä on mahdollisuus luoda sellaista Maata kuin tahdomme.

Lapsena ollessamme maailma antaa meille, mutta aikuisina on meidän vuoromme antaa Maalle. Ajattele, sinulla on mahdollisuus olla kehittämässä kokonaista planeettaa!

 

Maailman kauneus ja luominen

Ja miksi Sinä olisit täällä ja miksi
Maa olisi täällä, ellei tarkoituksena
olisiuriel_sinivalkokulta.jpg juuri tuo kehitystyö, herääminen
siihen. Me katsomme ympärillemme ja ihmettelemme, että täällä on tällaista. Juhannuksena on paljon kaunista - kun ihailen sitä, vahvistan tuota kauneutta.

Se on aivan todellista, sillä tuo kauneus ei ole täällä itsestään. Se on enkelten ja luonnonhenkien ja haltioiden ja deevojen työtä. On hienoa ihailla spontaanisti, vielä hienompaa on ihailla tahtoen.

Meillä on niin paljon sellaisia kykyjä, joita emme ole vielä avanneet. Kielteiset yheisenergiat painavat meitä, ja meidän on ravistettava ne yltämme ja alettava luoda.

Joskus tuntuu niin helpolta yhtyä kollektiiviseen valituskuoroon: taas sataa, taas tuulee, on liian kuuma. Sillä tavoin me emme luo emmekä ole itsenäisiä, vaan vahvistamme luomista madaltavia voimia. Muista, että sinä voit luoda joka ainoa hetki. Mutta on upeaa, jos muistat luomisesi voiman vaikka kerran päivässä, ja jo kerran viikossakin on upeaa, aluksi.

 

Luominen

Katsomalla maailmaa kauneuden silmin sinä luot sitä kauniimmaksi.

Se on aivan totta, sillä tämä maailma on voiman kokonaisuus. Millaista voimaa me luomme ja lisäämme tähän voimien kokonaisuuteen, se vahvistuu ja todellistuu.

Nykyinen maailma on vielä pitkälle enkelien ja jumalten luomus, mutta tosiasiassa siinä on paljon aikaisempien ihmisten vaikutusta. Uskon että me osallistumme innokkaasti tämän maailman luomiseen (ainakin monet meistä) henkisillä tasoilla yön aikana ja kuoleman jälkeisessä olotilassa.

Mutta jotta meillä on siihen voima ja mahdollisuus, meidän on aloitettava kiinnostuksemme jo maanpäällisen elämämme aikana.

Kauneus on luonnollisesti vain yksi ulottuvuus, mutta juuri tässä kesäajan hehkeydessä hyvin merkittävä.

 

Juhannus ja Uriel

Lainataanpa jälleen Rudolf Steineria vuodelta 1923:

Kuvitelkaamme seuraavaa juhannuskuvaa. Uriel on ylhäällä kehkeytyvässä auringon kultakehässä kutoen kehoaan valon kultasäikeistä. Hänen arvioiva katseensa on suntautunut maan kristillikerrokseen. Hän näkee, kuinka ihmisten erheet ovat epäsoinnussa sen loistavan ihmeellisyyden kanssa, joka esiintyy maan syvyyksien kristallisaatiotapahtumassa. Tämä vertailu ihmiserheiden ja maassa tapahtuvan kiteytymisen välillä saa hänen katseensa vakavaksi.

Urielin ele on kehottava ele on kehottava ele ... muuntakaa erheenne hyveiksi, sillä pilvissä esiintyy auringon kullasta kehrättyjä kuvia, kun ihmiset kehittävät hyveitä.

Tässä Rudolf Steineri siis ilmaisee suoraan, että luonto ilmaisee meille näkyvässä muodossa sitä, mitä me täällä itse kehitämme.

Hyveiden kehittäminen ei siis koskaan mene hukkaan. Enkelit huomaavat ne, ja kutovat niistä pilviin kultareunuksia. Tämähän on runollinen kuva, voi sanoa, mutta runoilijat ovatkin aina olleet ihmisiä, jotka näkevät asioita myös enkelten silmin.

 

 

 

5 kommenttia . Avainsanat: juhannus, kauneus, luominen, Uriel, Rudolf Steiner, kollektiivienergiat, pilvien kultareunat, runoilijat, juhannuskuva

Minä ja kollektiivienergia

Torstai 13.1.2011 klo 1:57 - Matti Kuusela

Vuoden ensimmäinen Siriusryhmä alkoi vahvasti oman minävoiman teemalla. Osa omaa itseämme kuvittelee helposti, että elämä on helpompaa, kun mukautuu elämään kollektiivienergian mukaisesti. Tuntuu, että oma voima on niin pieni, ettei se tulee toimeen sen ulkopuolella, mikä on yhteisesti hyväksyttyä.

Totuus on kuitenkin päinvastainen. Kun me uskallamme palata siihen, minkä itse todella koemme oikeaksi, silloin me liitymme korkeampaan tahtoon, oman korkeammän minän, enkeleiden ja henkisten oppaiden opastukseen.

Henkisyys ei ole myöskään passiivista antautumista. Maailmankaikkeus odottaa, että meistä tulee sen uusia ja aktiivisia osia, jotka pystyvät luomaan oman vapautensa ja rakkautensa pohjalta.

 

Pyhä henki

Kolmas salaperäinen tekijä on Pyhä henki. Kun nyt puhumme Pyhästä kolminaisuudesta, on hyvä muistaa, että kosmisessa mielessä myös naisellinen kolminaisuus on aina myös mukana: Äiti, Tytär ja Pyhä sielu.

Vasta kun olemme kunnolla palanneet omaan itseemme, alamme kunnolla ymmärtää Isän olemusta, josta olemme vieraantuneet. Yleensä ajattelemme kosmisen Isän jonain etäisenä, mutta tuo varsinainen Isä on aina läsnä ja lähellä.

Kun koemme tuon läheisyyden, voimme kokea itsemme myös Lapsena - Poikana tai Tyttärenä. Uskon, että tuo kokemus Jumalan lapsena olemisesta on hyvin voimakas. Kun Kristus sanoo Uudessa testamentissa, että Isän luo voi päästä vain hänen kauttaan, se varmasti pitää paikkansa. Voidaksemme todella syvästi kokea Isän on meidän ensin löydettävä Lapsi itsessämme.

Nykyajattelulle nämä ovat vaikeita käsitteitä. Ajattelumme on vuosisata vuosisadalta ohentunut niin, että että henkisillä käsitteillä ei ole meille normaalisti enää mitään kosketusta. Myös siksi meidän on tultava lapsiksi ja lapsenomaisiksi, löytääksemme jälleen sen sisäisen voiman tuoreuden, jonka avulla henkiset käsitteet voivat jälleen elövöityä meille.

Olen yhä uudelleen ja uudelleen ihmetellyt Pyhän hengen olemusta. Nyt ymmärsin sen näin: kun löydämme itsessämme yhteyden Poikaan ja Isään, meissä syntyy henkinen luovuus, joka liittää meidät Pyhään henkeen. Pyhä henki ei ole niinkään ymmärrettävissä menneisyyden kautta, vaan hän on voima, joka tulee meitä vastaan tulevaisuudesta. Mutta me itsessämme aktivoimme tuon Pyhän hengen voiman.

Se on myös voima, jonka kanssa me kuljemme Jumalan luo paluun tietä. Tarkoitus ei ole, että me vain palaamme passiivisina, vaan todella sellaisina olentoina, jotka ovat ottaneet käyttöönsä sen rakkauteen ja vapauteen pohjaavan luovan voiman, jonka Jumalan lapsena oleminen vain voi antaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, Siriusryhmä, kollektiivienergia, minävoima