Matin blogi

Suomen juuret ja tulevaisuus

Maanantai 20.4.2015 klo 23:40 - Matti Kuusela

Kuvasimme muutama kuukausi sitten, miten Suomella on kaksi mahtavaa voimajuurta. Toinen niistä tulee vesireittiä Atlantilta Pohjanmeren, Tanskan salmien ja Itämeren kautta Suomea ympäröiviin lahtiin.

Toinen yhtä mahtava juuri kulkee koilliseen ikivanhaa jokireittiä Mustalle merelle, Bysanttiin ja sieltä Välimerelle saakka. Tämä energiavirta, jota Steiner kutsuu myös sielunrungoksi, yltää aina Golgatalle saakka.

Niinkuin Britanniaan suuntautuvassa reitissä vaihtelevat meret ja kapeikot, niin myös kaakkoisessa enemmän maankautta kulkevalla reitillä vaihtelevat erilaiset energia-aallot.

Pohjoisessa meillä on oma perustava sielunkolminaisuutemme, jossa kolme Kalevalan sankareina esiintyvät kolme varsinaisesti eri-ikäistä sielunvoimaa esiintyvät rinnakkain ja yhteistyössä. Suomen kansan eräänlaista ikuisuusluonnetta kuvaa hyvin se, miten Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen ovat kukin omalla tavallaan mukana Sammon valmistelussa ja ryöstössä. Se kuvaa suomalaisen eetterikehon rakentamista pitkien ajanjaksojen aikana.

Mutta tämä kolminainen sielullisuus, jossa varsinaista minä-kulttuuria edeltävä ihminen kokee itsensä näiden kolmen sankarin kokonaisuudeksi, ei voi jatkua loputtomiin. Siksi etelästä vaeltavat ikivanhoille suomalaisalueille slaavilaiset kansat, jotka sulautuvat suomalaisiin kansoihin suhteellisen kivuttomasti. Slaavit kantavat itsessään Steinerin mukaan jo hämärää luonnonomaista yhtenäissielua, jonka tehtävänä on suomalaisen sielunkolminaisuuden sammuttaminen. Kristus on nimittäin tulossa maan päälle, ja hänen vastaanottamisekseen ihmisen on kehitettävä itsessään sielun yhteinäisyyttä.

Tätä slaavilaista yhteinäissielua valaisee ensin Golgatan mysteerin vaikutus, mutta sitten tuo keskus siirtyy enemmän kreikkalais-bysanttilaiseen suuntaan tai Konstantinopoliiin, jonka kautta Kristus-valo loistaa slaavilaisille kansoille.

Golgatan Kristus-säteilyn vastaanottamiseksi slaaveja oli kuitenkin ensin valmistettava, ja se valmistus tapahtuu Mustanmeren alueella sijaitsevan suuren vihityn Skytianoksen mysteerikeskuksesta.

Kun tämä slaavien yhtenäissielu, jota valaistaan sekä Konstantinopolin suunnasta toiselta puolelta ja toiselta puolelta Skytianoksen mysteerikeskuksesta, tulee kosketuksiin suomalaisen sielullisuuden kanssa, syntyy vuorovaikutusta, virtausta, eräänlainen sielunrunko, jonka kautta nämä eri sisäiset ja henkiset voimat vaikuttavat toisiinsa. Tätä sielunrunkoa edustaa maallisella tasolla Suomenlahdelta Bysanttiin kulkeva jokireitistö.

Nämä korkeammat säteilyt aiheuttavat sen, ettei tämä sielunrunko jää vain luonnonykseydeksi, vaan siinä syttyy tietoisuus yhteydestä jumalhenkiseen elämään.

Steinerin mukaan suomalaisissa huomaa helposti taipumuksen kolminaisuuden mukaiseen tarkasteluun. Tätä suomalaisten pohjoista kosmisuutta tulee siis sammuttamaan slaavilainen elementti, mutta siihen sisältyy muutakin.

Steiner kuvaa, miten suomalaiset kokivat kolminaisuustietoisuuttaan sammuttavana vaikutuksena myös germaanis-pohjoismaisten kansojen pyrkimyksen minä-tietoisuuteen.

Hän kertoo, miten sana r-u-o-t-s-i kuvaa äänteiltään täysin tätä vaikutusta. R-r-r kuvaa sitä mikä on pelottavaa ja u-u-o-o taas sitä, mikä tulvii yli. Sen tarttumista ihmiseen ilmentää t-äänne ja sen painautumista ihmissieluun taas kuvaa s ja kokemus huipentuu pyrkimykseen kohti i-äänettä, ihmisminuuden kokemusta.

Tässä yhteydessä on kiintoisaa huomata, miten tärkeää meille suomalaisille on liittää muiden kielten sanojen loppuun i: post-i, tall-i. Meidän omassa minä-sanassamme i on pehmeästi m:n ja n:n välissä turvassa, mutta tallissa ja postissa me mielellämme koemme niiden kosmisen identiteetin, johon ne kohoaat loppu-i:n myötä.

Ruotsit ja ryssät

Ennen niin laajalle levinneet suomalaiset kokivat siis omaa tietoisuuttaan uhkaavan kaakosta slaavilaisen luonnonsieluisuuden ja lounaasta germaanis-skandinaavisen minuuspyrkimyksen. Kumpaankin sopivat samat äänteet, ja niin syntyivät niiden kuvaukseksi ruotsi ja ryssä.

Jos katsomme tarkemmin näitä kahta sanaa, niin ruotsissa on vahva t ja i, minä-voiman vaikutus. Ryssä-sanassa taas pelottava yhteinäissieluisuus virtaa enemmän luonnonomaisena kaksinkertaisena s-äänteenä ja päättyen avoimeen ja tunnustelevaan, hiemen epämääräiseen ä:hän.

Näiden kahden r-voiman välissä nykyinen Suomi pieneni pienenemistään päätyen omalle niemelleen kahden Itämeren lahden väliin.

Suomi

Jos Suomi olisi jo tehnyt tehtävänsä, niin kansamme oli jo hävinnyt, mutta koska olemme edelleen olemassa, voimma päätellä, että meillä on vielä merkittävä tehtävä tulevaisuudessa. Siitä tehtävästä ovat monet näkijät puhuneet, mutta mainittakoon se nyt siltä pohjalta, joka perustuu tähän kuvaukseemme.

Suomen tehtävä on kehittää tulevaisuudessa sellaista minä-voimaa, jossa sanan Suom-i minuuden i kohoaa täyteen kosmiseen voimaansa maan ja taivaan välillä, mutta Kristuksen läsnäolon täyttämänä ja yhteydessä uudistuvaan sielunkolminaisuuteen, joka tulee heijastamaan yhä voimakkaammin sekä ihmishengen että jumalallisen hengon kolminaisuutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, tehtävä, Bysantti, kolminaisuus, Kristus, Skytianos

Henkinen kehitys ja eetterikehon elävyys

Perjantai 9.5.2014 klo 17:19 - Matti Kuusela

Uusimmassa Starlight-nettilehdessä vanha ystävämme Robert Powell avaa jälleen eteenpäin viime vuosituhansien ja etenkin viime vuosisadan henkisiä kehityslinjoja. Sitä vain ihmettelee, miten ihmiskunta jatkuvasti valitsee itselleen niin vaikea tien. Miksi me emme kulje eteenpäin sitä tietä, joka meille henkiseltä puolelta on valmisteltu?

Ja toisaalta me tiedämme, että vastoinkäymiset vahvistavat meitä ja että henkinen johdatus on ainakin tähän saakka kyennyt kääntämään hyväksi meidän ongelmamme. Ja sitten toisaalta: olemmehan me menneet eteenpäin. Valtavasti. Ja mitä tapahtuukin, meidän tehtävämme henksen tien kulkijoina on kantaa eteenpäin ihanteellisuuden valoa.

Yritämme jälleen saada Robertin vaimonsa Laqcuannan kanssa Suomeen ensi syyskuussa. Silloin aiheena tulee olemaan ainakin Maitreya, tuleva Buddha ja Hyväntuoja, josta alkuvuodesta oli enemmän puhetta. Varmaan Robert puhuu myös alussa mainitun kirjoituksen, The Transition, sisällöistä. Siinä hän yhdessä minulle vähemmän tunnetun Keith Harrisin kanssa jatkaa eteenpäin siitä, mihin hänen suomentamani kirja Pyhä Sofia -kolminaisuus jäi: kolmesta suuresta opettajasta, joiden oli määrä esiintyä peräkkäin viimeisen runsaan sadan vuoden aikana

Tässä kirjoituksessa hän kertoo siitä, miten traagisesti tuo suunnitelma epäonnistui. Mutta ehkä tämä ihmiskehityksen suuri suunnitelma sitten tarvitsee sitä, että myös me ihmiset kuljemme enemmän omien kriisiemme kautta, vahvistumme ja opimme kantamaan oman osamme koko ihmiskunnan kehityksen vastuusta. 

Jos kaikki olisi mennyt hienosti ... niin, kuka tietää, miten vastaanottavaisia henkiselle kasvulle me olisimme silloinkaan olleet. Nyt on ainakin selvää, että vastuu on meillä. Ja näen sisäisenä kuvana, miten pienistä asioista loppujen lopuksi on kysymys. Miten vähän meiltä odotetaan henkisyyden päivittäistä kantamista, jotta kehitys voi tai voisi kulkea eteenpäin sellaisena virtana, joka kykenee hedelmöittämään elämää myös aivan suppean henkisyyden piirin ulkopuolella: hedelmöittämään ja uudistamaan meidän koko elämäämme.

Kaksi tietä

Vähitellen on tullut yhä selvemmäksi, että Rudolf Steinerin henkinen tehtävä oli valmistaa ihmiskuntaa Kristuksen toista tulemista varten. Vastus oli kuitenkin valtavan suuri, ja voi sanoa että ihmiskunta ei todellakaan mitenkään laajasti tiedä, että Kristuksen toisen tulemisen ei ole tarkoitus tapahtua enää toista kertaa fyysisellä tasolla, vaan elämänvoimien tasolla, eetterimaailmassa. Tai "pilvissä" kuten Uudessa testamentissa sanotaan.

Ja toinen suuri asia on, että jo 1930-luvun alusta yhä useampien ja useampien ihmisten olisi pitänyt kyetä havaitsemaan Kristus henkilökohtaisesti. Sekin on jäänyt yleisen tietoisuuden ulkopuolella. Kristus on siellä, elämänmaailmassa, tai täällä, miten päin sen tahtookaan sanoa. Mutta pitäisi olla ihmisiä, jotka ottavat hänet vastaan!

Yksi suuri ongelma eetterisen Kristuksen havaitsemisessa ja jopa pelkästään tuon ajatuksen vastaanottamisessa on meidän eetterikehojemme tiivistyminen. Esimerkiksi koneellistuva musiikki ja tanssi sekä valmiin tiedon haku ovat merkkejä tuosta elämänvoimien kovettumisesta. Ja vaikka niilläkin on merkityksensä, niin meidän on luotava sellaista kulttuuria ja taidetta, joka vahvistaa liikkeen ja ilmaisun kauneutta, sillä kauneus on juuri elämänmaailman toimivuuden perusominaisuuksia.

Ymmärtääksemme uusia henkisiä ajatuksia meidän on saatava eetterikehomme sopeutumaan niiden muotoihin. Siihen tarvitaan sisäistä voimaa, ja toisaalta sitä auttaa juuri fyysisen kehon sopusuhtainen ja virtaava liike sekä elävä improvisaatio.

Paljon henkisyyden hyväksi voi tehdä jo pelkästään sillä, että edistää kaikenlaista fyysisen kehon liikkuvuutta, elävyyttä, humoristisuutta, improvisaatiota, tanssia, luonnossa kulkemista. 

Toinen suunta lähestyä eetterikehon elävöitymistä on henkisen opetuksen ja tiedon pohjalta. Silloin on muistettava, että pohjimmainen opetusten totuuden arvio lähtee omasta sisäisyydestä, omastatunnosta. Ensin "onko tämä oikein" ja sitten "onko tämä totta" minun sisäisen oikeudentuntoni ja totuudentuntoni pohjalta? Ja kolmantena tulee se ominaisuus, jolle on oikeastaan vain yksi hyvä sana: kauneus. Toimiiko se, mitä aion, kauniisti myös elämänmaailman lakien mukaan?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maitreya, Kristus, Robert Powell, Buddha, Rudolf Steiner, Starlight, Pyhä Sofia-kolminaisuus

Myötätunto ja kolminaisuus

Maanantai 26.12.2011 klo 12:27 - Matti Kuusela

Myötätunnon henki Martta kertoo olevansa tulevaisuuden muoto olennosta, jossa henkinen maailma ja tunteiden maailma liittyvät toisiinsa myönteisesti ja tietoisesti.

Nykyaikana henkinen maailma on kuitenkin vielä suhteellisen viileä, ja ihmisten tehtävänä onkin sen lämmittäminen sydänvoimillaan. Tunteet tulevat kohoamaan tasolle, jossa ihmiset pystyvät ilmaisemaan ja puhumaan niistä selkeämmin modernein käsittein. Silloin henki ja tunteet tulevat ihmisen kannalta tasa-arvoiksiksi ja vasta silloin ihmiset kykenevät tulemaan täysin myötätuntoisiksi. Se on hengen ja tunteiden täydellistä toisiinsa liittymistä.

 

Kolminaisuus

Tässä flensburgilaisessa luonnonhenkikirjassa "Gefühle 1" Martta, joka on astraalis-henkinen olento, jatkaa siitä, miten ihmiset kokevat Kolminaisuuden nykyään yleensä kolmeuden kannalta ja on heille on erittäin vaikeaa kokea se ykseytenä. Tulevaisuudessa tuo trinitaarisuus on koettava enemmän ykseytenä kolmeudessa, ja se on toinen edellytys todellisen myötätunnon kokemiseen.

Käytännössä kolminaisen myötätunnon ykseyden kokemus tarkoittaa myötätuntoa ajattelussa, myötätuntoa tunteissa ja myötätuntoa teoissa.

Mutta nyt on lähdettävä liikkeelle. Ja pihalla täällä Kannelmäessä, jossa nyt juuri olemme Sinikan kanssa, on aivan oikea punatulkku, jonka rintamuksen kuin ihmeen kautta loistava aurinko värittää upean oranssiksi.

Ja tuuli humissut ja kohissut koko aamun, erilaisen äänin talon kummallakin puolella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: myötätunto, henkinen maailma, kolminaisuus, tunteet, Martta