Matin blogi

Minuuden henkistyminen

Tiistai 31.1.2017 klo 1:29 - Matti Kuusela

Korkeampi minä

Kuka minä olen? Se on yksi ihmisen suurimpia kysymyksiä. Äsken tätä miettiessäni nojauduin tuolilla selkänojaa vasten, kädet pään takana. Siinä minulla oli tilaisuus kokea selvästi, miten minä olen se, joka tässä juuri näin istun.

Kun nyt kirjoitan, en tunne itseäni niin selvästi. Olen enemmän suuntautunut kirjoittaviin sormiin ja ajatuksiin, joilla niitä ohjaan.

Minän voi tunnistaa myös menneisyyden pohjalta. Pidän siitä ja siitä musiikista, minulle on tapahtunut tietynlaisia asioita, tai sitten olen palomestari, kamreeri, emäntä, koululainen... Näitä kuvauksia on lukemattomia, ja niistä voi huomata, että meidän minäkuvamme on muuttunut voimakkaasti runsaan sadan vuoden aikana. Arvo ja ammatti -aika alkaa olla ohi, ja samaistumme enemmänkin siihen, mitä todella teemme tai mistä aidosti pidämme.

Menneisyydessä samaistuimme erilaisiin rooleihin, mindfullnes korostaa nykyhetken kokemusta ja siinä elämistä, ja itselleni tulee vahvasti mieleen, että täytyy olla myös jokin tulevaisuudesta virtaava voima, joka kuin kutsuu meitä eteenpäin.

Ja kun kaikki nämä kolme suuntaa, menneisyyden minä, nykyhetken minä ja tulevaisuuden minä ovat tasapainossa, voi huomata, että jotenkin myös Kristus on lähempänä. Onko niin, että Kristus ei olekaan vain juuri nyt, vaan hän on kolme, oli, ja on, ja tulee olemaan. 

Ja niin hän itse on sanonutkin: olen alfa ja omega, alku ja loppu. Siitä voi päästä ajatukseen, että Kristus ei ole ole vain ajatus tai havainto, vaan hän on hän, joka elää ajassa. Hän on nyt, mutta hän on samalla yhtä todellisesti menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Tämä luo tietenkin erään vaikeuden. Nykyaikainen materialistinen ajattelu, joka on suhteellisen kovettunutta, pystyy yleensä valitsemaan eri vaihtoehdoista vain yhden. Olen hyvän puolella, siis pahaa vastaan. Olen oikeassa, siis muut ovat väärässä, Togo on hyvä maa, siis se ei voi olla paha maa... ja niin edelleen.

Mutta kun salaperäinen minuutemme voimana ja läsnäolona ja tunteena vahvistuu, me opimme hyväksymään samanaikaisesti yhä useampia ajatuksia, kokemuksia tai havaintoja. Me opimme ymmärtämään, miten maailma rakentuu totuuksista, mutta tosiasiassa käytännön elämä on täynnä paradokseja. Elämä on täynnä eri suuntiin ja usein vastakkaisiin suuntiin virtaavia voimia, jotka meidän on opittava hyväksymään samanaikaisesti. 

Enkeli_kreikkalaistyylinen_veiston.jpg

Korkeamman minuuden luo

Korkeampi minä on sisäinen voima ja läsnäolo, jonka ei tarvitse kiinnittyä vain yhteen näkökohtaan kerrallaan. Korkeamman minän viisaus on sitä, että kykenee näkemään laajempia kuvia. Se kykenee näkemään kokonaisuuksia, joissa vaikuttaa samanaikaisesti monia eri tekijöitä.

Ja ollaksemme todella korkammassa minässämme meidän tulee kyetä suhtautumaan jokaiseen samanaikaiseen kokemusvirtaan samalla antaumuksella, samalla puolueettomuudella. Myös silloin kun huomaamme, että jotkut virtaukset ovat hyviä ja jotkut huonoja.

Viisaus on juuri tätä, että kykenen rauhallisesti seuraamaan, mitä eri virtauksista seuraa, minne ne kulkevat, mistä ne tulevat, mitä ne aiheuttavat. Silloin olen vapaa valitsemaan sen, mitä itse valitsen tehdä.

Ja silloin kun olen tällä tavoin vapaa, olen myös karistanut itsestäni ne esteet, jotka estävät enkeliäni lähestymästä minua. On armoitettuja tilanteita, joissa enkelini voi lähestyä minua, mutta minuuden kehityksen mielessä lähestyn enkeliä silloin kun pyrin puolueettomaan myötätuntoon viisauden pohjalta.

Tietenkin saattaa kokea, että tässä kuvauksessa on vain sanoja, mutta mitä enemmän pääsee sisäisellä harjoituksellaan siihen, että todella tuntee ja kokee jokaisen sanan, käsitteet, ajatuksen... silloin juuri syventyvä tunne luo sen voiman, joka elävöittää meille syvämmän kokemuksen maailmasta ja sen kokemista, sen tuntevasta syvemmästä kokemuksesta.

Tunteen harjoitus

Rakas ystävä, minulla on sinulle harjoitus. Tunteen harjoittaminen auttaa sinua syvempään ja todempaan yhteyteen maaiman kanssa.

Usein kun luet jotain, käytä sisäistä voimaasi ja pysähdy. Sulje silmäsi jos mahdollista, ja anna itsesi tuntea se, mitä olet ajatellut tai lukenut. Tunne koko jälkivaikutelma tai valitse jokin kohde. Sitten vain tunne. Jos ajatuksia on mukana, anna niiden olla, mutta painota silti tuntemista juuri sopivasti.

Tämä on harjoitus, joka auttaa sinua syvempään tietoon sen suhteen, mitä ajatukset merkitsevät. Tämän harjoituksen avulla ajatuksesi rikastuvat ja syvenevät ja tunnet olevasti vahvemmin läsnä maailmassa ja omassa elämässäsi.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: minä, minuus, enkeli, harjoitus, korkeampi minä, tietoisuus, Kristus, viisaus

Loppiaisviesti

Perjantai 6.1.2017 klo 10:23 - Matti Kuusela

Kolme kuningasta

Hei ystävät,

Jouluajan kolmetoista päivää alkavat olla ohi, ja loppiainen merkitsee niiden päättymistä. Siinä missä jouluaatosta alkoi Luukkaan evankeliumin lapsen aika, olemme nyt Matteuksen joulun lapsen päivässä. Tämä on sen tapahtuman muistojuhla, jossa kolme kuningasta saapui itäisiltä mailta.

He lahjoittivat lapselle kultaa ajattelun uhrina, suitsuketta tunne-elämän uhrina ja mirhaa tahdon uhrina. Tämä sana uhri on meidän aikanamme hieman hankala. Siinä ei ole mitään uhrautumista, vaan se on jotain hyvin kaunista, vapaata ja tietoista. Monet uskonnolliset sanat ovat kärsineet ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. Uhri merkitsee varsinaisesti tarjota. Se merkitsee, että olen herännyt tietoisuuteen siitä, että voin osallistua johonkin korkeampaan, johonkin mikä rakentaa tulevaisuutta meidän ihmisten ja henkisen maailman yhteistyönä. Vapaasti.

Kolme_kuningasta_joulukortti.jpg

Uuteen alkuun

On hyvä tietää, että sekä Luukkaan että Matteuksen joulunlapsien historialliset syntymäpäivät olivat hieman eri aikaan. Luukkaan vähän aikaisemmin syksyllä, Matteuksen vähän myähemmin talvella, ja luonnollisesti myös eri vuosina.

Nämä muistojuhlat on sitten henkisen opastuksen avulla siirretty kohtiin, jossa ne parhaiten vastaavat vuoden elämänvoimien kiertoa, eli antavat eetterimaailmalle uutta voimaa juuri oikeissa kohdissa.

Luukkaan lapsi herättää tunnevoimia syvällä sisimmässämme. Sitä seuraavien pyhien päivien aikana elämänmaailma käy läpi kaikki neljä luonnonkuntaa ja yhdeksän enkelikuntaa, mikä yhdessä tekee juuri kolmetoista. Ja toiselta suunnalta katsottuna kolmetoista on juuri Kristus ja apostolit, tai Kristus ja kaksitoista Eläinradan henkistä voimaa.

Uudesta vuodesta alkaa Matteuksen Jeesus-lapsen aika, ja loppiaisena me kohoamme tämän kuningaslapsen yhteyteen, joka antaa voimansa koko tulevalle vuodelle. Luukkaan joulu on kosmishenkinen syventyminen, Matteuksen joulu taas tiivistyy siihen, miten nämä voimat voivat elää ihmisessä ja viedä kehitystä eteenpäin.

Kolmen kuninkaan lahjat merkitsevät siis sitä, että ihmissielun kolme voimaa tahtoo kuunnella uutta henkistä opastusta, sitä miten Kristuksen meille antamat lahjat liittyvät maalliseen viisauteen ja tietoisuuteen. Luukkaan paimenet ja Matteuksen kuninkaat elävät molemmat sieluissamme.

Korkeampi minä

Matteuksen kuninkaat kertovat meille myös ihmisen korkeamman minän synnystä. Jeesuksen aikana ihmisminä oli vaikeassa tilanteessa henkisen ja maallisen maailman välillä. Minuuden maallinen puoli esti ihmistä näkemästä kumpaakaan maailmaa selvästi ja vapaasti. Kristuksen teon myötä ihmisminä jakaantui kahteen osaa, maalliseen ja korkeapaan. Minuuden maallista puolta voimme kuvata tietoisuudeksi ja korkeampaa puolta omaksitunnoksi.

Varsinainen minuuskokemus vapautui "kiinteästä" minästä ja se toimii nyt dynaamisena voimana näiden kahden, maallisemman ja henkisemmän välillä. Kristuksen henkinen nimi, Minä olen -voima on se, joka pitää ihmiskunnalle tämän alemman ja korkeamman minuuden välisen yhteyden vapaana.

Jotta tämän "Minä olen" -nimen voi ymmärtää oikein, se on lausuttava hyvin avarasti, valoisasti ja hartaasti. On hyvä kokeilla, miten henkinen Minä olen eroaa maallisesti. Kun lausut "minä olen" maallisesti ja voimaa käyttäen tai painokkaasti, se ei ole tämä Kristus- minä olen. Ja nyt kun lausut sanat uudelleen valoisasti ja laajasti, voit huomata, miten tämä "minä olen" ei ole kiinnittynyt materiaan vaan se loistaa ja soi vapaana.

Tämä vapaa ja mihinkään kiinnittymätön Minä olen meissä on se voima, joka antaa mahdollisuuden nykyaikaiseen viisauteen. Viisauden uusi henkinen muoto on sitä, että me omasta minä olen -kokemuksestamme käsin voimme vapaasti katsoa kumpaankin maailmaan, maalliseen kaikkine ongelmineen, ja henkiseen omantunnon maailmaan.

On tärkeää ymmärtää, että meidän on katsottava kumpaankin suuntaan vapaasti. Meidän ei tarvitse taistella pahaa vastaan, kuten Vuorisaarnakin ilmoittaa. Ei meidän tarvitse pyrkiä myöskään erityisen "hyviin" tekoihin, koska siinä me helposti kadotamme sisäisen tasapainomme. Tästä vapauden ja rakkauden tilasta me voimme etsiä ja luoda omia rakkauden tekojamme. Niitä, jotka ovat oikeita ja hyviä juuri nyt.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Anitalta ja Karilta saatu joulukortti.

1 kommentti . Avainsanat: loppiainen, kolme kuningasta, Luukas, Matteus, lapsi, evankeliumi, Kristus, uhri, tietoisuus, alempi minä, korkeampi minä

Kohtalosta ja kohtaamisesta vapauteen

Torstai 31.10.2013 klo 1:30 - Matti Kuusela

Useinkaan emme tule koko syvyydessään ajatelleeksi sitä, mitä tärkeitä maanpäälliset elämät meille ovat. Luonnollisesti tämä on yhteydessä jälleensyntymisen ymmärtämiseen. Elämme täällä maan päällä ja sitten elämme toisen elämän aineettomassa maailmassa ja nämä kaksi elämää ovat voimakkaassa vuorovaikutuksessa keskenään. Me tuomme henkisestä maailmasta jatkuvasti uusia ideoita ja virikkeitä ja tehtäviä tänne maan päälle ja toteutamme niitä parhaamme mukaan, vaikka helppoa se ole, koska me vielä toistaiseksi hyvin pitkälle unohdamme sen, mitä tulimme tänne tekemään.

Tuolla unohtamisella on oma merkityksensä: se opettaa meitä näkemään, mitä tämä maailma meiltä kaipaa ja odottaa. Ja mitä mahdollisuuksia meillä on toteuttaa itseämme juuri täällä.

Mutta myös tällä maisella elämällä on oma merkityksensä henkisen maailman suhteen. Aika moni on tietoinen siitä, että siirryttyämme henkiseen maailmaan kuoleman jälkeen me käymme läpi menneen elämämme kokemukset niin omalta kuin lähimmäistemmekin kannalta. Nämä kokemukset ovat niitä, jotka auttavat meitä oppimaan uutta ja kehittymään eteenpäin.

Kohtaamiset

Juuri ihmisten kohtaamiselle maanpäällinen elämä on erityisen tärkeä. Jokainen uusi elämä tuo meilleomenenkukka_pysty_300.jpg uutta aineistoa käsiteltäväksi henkisessä maailmassa. Joka kerran ruumiistuessamme muodostuu uutta kohtaloa. 

Nyt me kaikki olemme inkarnoituneet maisiin elämiin jo niin usein, että emme ylipäätään kohtaa ainoatakaan ihmistä, jonka kanssa emme jo olisi kokeneet jotain aikaisemmissa elämissä. Ja yhä enemmän on myös ihmisiä - yleensä nuorempia - jotka tunnistavat aikaisemmista elämistään useitakin tässä elämässä kohtaamiaan ihmisiä.

Toistemme kohtaaminen täällä aistimaailmassa vaikuttaa niin, että nämä ihmiset tulevat meille todellisemmiksi myös henkisessä maailmassa. Ilman maallisia kokemuksia henkisessä maailmassa ei voi helposti muodostua pysyviä suhteita, koska vasta maalliset elämät liittävät ihmiset läheisesti yhteen ja tuovat heidät uusiin kosketuksiin keskenään seuraavissa elämissä.

Aikaisemmin ihmise ovat inkarnoituneet enemmän ryhmittäin. Nyt näyttää siltä, että omien henkilökohtaiset harrastusten pohjalta syntyy uusia ryhmiä, ja jossain tapauksissa ihminen voi kohdata täällä useampiakin ryhmiä, joiden kanssa hän on ollut kosketuksissa aikaisemmissa elämissä.

Hioutuminen

Meidän aikanamme tarvitaan yhä enemmän sellaista tutustumista toisten ihmisten kanssa, jossa vähin erin vaistomaisesti nousee se, mitä on kokenut heidän kanssaan aikaisemmissa elämissä. Se opettaa meitä hioutumaan keskenämme, ja on hyvä tietää ja muistuttaa itselleen, että me todella tarvitsemme tuota hioutumista.

Ja on hyvä tulla yhä enemmän tietoiseksi myös siitä, että antaa tuon hioutumisen tapahtua vapaaehtoiseksi. Vaikeissa tilanteissa on hyvä muistuttaa itselleen, että minulla on vapaus päättä omasta puolestani, mitä teen!

Steiner huomauttaa, että vain pidempiaikaiset suhteet, joissa aikaisempien elämien jälkivaikutukset alkavat nousta esiin, vaikka vielä vaistomaisesti ja tiedottomasti, vahvistuu meidän nuorin sielunalueemme, tietoisuussielu. Ja tietoisuussielun lujuutta me tarvitsemme siihen, että meidän korkeampi minämme voi muodostua.

Kun tietoisuussielu vahvistuu esimerkiksi rakkauden, hyväksymisen, kestävyyden, anteeksiantamisen ja muiden hyvien ominaisuuksien voimasta, siitä kehittyy kuin se läpinäkyvä ja puhdas malja, Maria meissä, joka kykenee ottamaan vastaan enkelimme ja hänen ohjaamansa korkeamman minämme. Ja kun olemme korkeamman minämme kokonaan omaksuneet, vapautamme samalla oman suojelusenkelimme - silloin meidän on itse ohjattava itseämme elämästä toiseen, kuten enkelimme nyt tekee. Mutta tuohon kuluu vielä aikaa, ja silti se aika on tulossa ja siihenkin on hyvä hiljalleen valmistautua, ensin lähinnä ideana.

Vaativuus

Keskinäisen ymmärryksen kehittäminen on myös vaativaa, koska on yhä tärkeämpää, että ihmiset kohottavat sisimmässään esiin sen, mitä heissä piilee karmallisesti. Joskus nämä karmalliset yhteydet voivat olla hyvinkin rajua. Omien asiakkaitteni piirissä on paljon tapauksia, joissa ihminen on ollut parantaja, jota kyseisen kylän yhteisö ei ole hyväksynyt ja hän on sen takia kohdannut kuolemansa.

Mutta suinkaan näin voimakkaita kohtaamisia ei aina ole, vaan usein ihmiset inkarnoituvat myös samojen sukujen piirissä niin, että kaikki mahdolliset vaihtoehdet siitä, kuka on kenenkin puoliso tai lapsi, lastenlapsi tai isovanhempi, tulee käydyksi läpi.

Myös työpaikkoja kannattaa katsella sillä silmällä, että ne saattavat olla itselle karmallisia yhteisöjä, karmallisten voimien tasoituspaikkoja.

Nykyään yhä tärkeämpää on yksittäisten ihmisten välisen ymmärryksen kehittäminen. Me vapaudumme sukujen ja muiden yhteisöjen hallinnasta ja muodostamme jokainen yhä enemmän oman yksilöllisyytemme, aivan kuin oman henkisen lajimme.

Hankalissa elämäntilanteissa voi kysyä, miten voin olla vapaa, kun niin monet tehtävät ja vaatimukset tai odotukset painavat?

Hyvä harjoitus tässä on kuvitella aina raskaalta tuntuvien tehtävien kohdalla, että teen se vapaaehtoisesti. Vain harvoin kukaan todella pakottaa johonkin tekoon. Teen nyt vapaasti sen, mitä aikaisemmin kuvittelin tekeväni pakosta tai välttämättömyydestä.

Tämä oli siis harjoitus. Se auttaa itse elämän kautta ymmärtämään, missä suhteessa vapaus ja välttämättömyys tai pakko ovat keskenään.

Aivan kuin korkeampana akordina edellisen ajatuksen jälkeen voi tulla seuraava:

"Miten voi oppia tekemään oikein, ellen ole vapaa?"

Tai sitä voi hieman tarkentaa:

"Miten voin kyetä tekemään oikein, ellen ole siihen - sisäisesti - vapaa?"

Rakkaudella
Matti 

4 kommenttia . Avainsanat: ihmiskohtaaminen, karma, ihmissuhteet, vapaus, korkeampi minä, enkeli

Maailmankaikkeuden lahja

Sunnuntai 18.12.2011 klo 23:27 - Matti Kuusela

Tuntuu mahtavalta ajatella, miten juuri näinä päivinä on Aurinko ja suuri keskusaurinko eli meidän oman Linnunratamme keskus ovat samalla linjalla maasta katsottuna. Se on jotain hämmästyttävän suurta ja myös uutta, sillä tietoisuus meidän omasta Linnunrada galaksistamme on hämmästyttävän uutta.

Vielä 1800-luvulla saatettiin Seulasten Alkyonea pitää maailmankaikkeuden keskipisteenä, jonka ympäri meidän aurinkokuntamme kiertää. Ja vasta 1900-luvulla ihmiskunnalle avautui se tosiasia, että meidän oma Linnunratamme ei olekaan ainoa galaksi maailmassa, vaan että niitä on määrättömästi joka suunnassa.

Jos ottaa taivaalta pienenpienen pisteen, sellaisesta kohdasta, jossa ei näy mitään, joka näyttää aivan tyhjältä, ja suuntaa sinne riittävän suuren teleskoopin, niin sieltä avautuu maisema jossa on suunnattoman paljon galakseja, joissa jokaisessa on satoja miljardeja tähtiä.

Nämä asiat ovat niin suuria, että niitä on lähes mahdotonta ajatella syvällisesti - vaikka se hyvää tekisikin. Mutta niitä on hyvä tuntea. Oikeastaan meidän tulisi aina harjoitella etenkin uusien asioiden tuntemista, sillä tunteminen on sisäistä toimintaa, joka ulottuu paljon syvemmälle maailmankaikkeuteen kuin ajattelu.

Nykyään ajattelu tarjoaa meille totuuksia - joistakin asioista - mutta tunteet tuntuvat jotenkin vanhanaikaisilta ja entisiltä. Tosiasiassa on käsittääkseni niin, että nykytietoisuudelle tunne on meille vielä pikkuinen lapsi, kehittymätön. Mutta kasvaaksemme meidän on kehitettävä juuri tunteitamme ja tuntemisen kykyämme.

Vaalimalla ja harjoittelemalla tunteitamme me kehitämme itsessämme uutta henkistä voimaa, joka tulevaisuudessa tulee kertomaan meille maailmankaikkeuden ja elämän salaisuuksista paljon enemmän ja paljon syvemmin kuin ajattelu nyt.

 

Uusiutuva ajattelu

Nykymuodossaan ajattelu alkaa olla käyttänyt voimansa loppuun. On ollut suurenmoisia aikoja, jollon ajattelu on ollut tuore ja mahtava voima, joka kertonut ihmiselle maailmankehityksen salaisuuksia.

Nyt ajattelu on laskeutunut henkisistä korkeuksistaan maan päälle ja se tuottaa meille tietokoneita ja kännyköitä, jotka tosin ovat entisten suurenmoisten maailmanajatusten aineellisia heijastuksia ja sellaisenaan hyvinkin käyttökelpoisia, mutta ihmissielulle ne eivät tarjoa enää uutta syvällisyyttä, uusia lapsenvoimia. 

Kristus puhui maanpäällien fyysisen elämänsä aikana niin selvästi siitä, että ihminen voi päästä taivasten valtakuntaan tai Minun luokse vain "lapsena". Lapsella ajattelun, tunteen ja tahtomisen voimat ovat pehmeitä ja alkuvoimaisia.

Nyt me voimme parantaa elämäämme, luoda uutta elämää ja terveyttä nimenomaan harjoittelemalla lapsenomaisten tunteiden aitoutta. Ne antavat sitä sisäisten energioiden ylimäärää, kasvuvoimaa ja herkkyyttä, joka voi johtaa uuden maailmankaikkeuden syntymiseen meissä itsessämme, siis sekä havaintomaailmassamme galakseineen että sisäisessä maailmassa omine syvine mysteereineen.

 

Uudistuvat mysteerit

Vanhat mysteerit olivat suuntautuneita menneisyyteen ja sen selaisuuksiin. Uudet mysteerit avaavat meille tulevaisuuden voimia.

Toisaalta ne yhtyvät. Kun katsomme avaruudessa riittävät kauas, sieltä avautuu myös kosmisia lapsuusvoimia, toisia valtavia ajan syvyyksiä, ja kaikki tuo on kovin hämmentävää, kun sen ajatuksille ja tunteille antautuu. Ja toisaalta se on lapsenomaista.

Tavalliset arkiajatuksemme eivät meille enää paljoa henkisyyttä kykene tuomaan. Voidaksemme tavoittaa jotain sellaista, mitä voisi kuvata eläväksi hengeksi, meidän on uskallettava antautuva sellaisilla ajatuksille ja tunteille, jotka voivat aluksi olla hämmentäviä ... ja sitten toisaalta niin turvallisia, kun niissä suostuu elämään.

Tunteet ja tunteiden uusiutuminen ovat sitä sisäistä kasvuvoimaa, joka johtaa meidän tietoisuutemme uusiutumiseen ja samalla uuden Minuuden kehittymiseen. Todellinen ja aito minä ei meissä juuri kasva eikä kehity vanhoilla ajatuksilla eikä vanhoilla tunteilla. Korkeampi minä tarvitsee jatkuvan uusiutumisen, hartauden, rakkauden ja jopa pyhyyden tunteita kasvaakseen.

Joulu on se aika, jolloin itse maailmankaikkeus tarjoaa meille mahdollisuuden näiden korkeamman ja aidon minän kehitysvoimien uudistamiseen. Meidän on vain hieman käytettävä myös omia sisäisiä voimiamme voidaksemme ottaa vastaan tämän maailmankaikkeuden lahjan.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ajattelu, tunne, minä, korkeampi minä, lapsen kaltaisuus, uusiutuminen, joulu

Enkeli ja muistihäiriöt + paikallisesta tuotannosta

Tiistai 5.4.2011 klo 20:30 - Matti Kuusela

Tänään erään hoidon aikana puhuimme suhteesta lähimmäisen muistihäiriöihin, tässä tarkemmin äidin. Monilla on ollut suuria vaikeuksia suhtautua omaan äitiin, kun tämä vanhetessaan muuttuu, käy ehkä kiukkuiseksi ja toistaa samaa asiaa yhä uudelleen.

Silloin on tärkeää löytää uusi suhde ja huomata, ettei enää voi odottaa arvostusta ja huomiota, vaan nyt itse on tullut siksi henkilöksi. jolta odotetaan kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä. Todella kasvattaa kärsivällisyyttä vastata hymyillen ja ystävällisesti yhä uudelleen ja uudelleen samaan asiaan.

Muistelen Judith von Hallen jossain maininneen, miten tärkeää se on karmallisesti. Selvää on, että tällä on paljonkin tekemistä omans henkisen kasvun kanssa. Kun ei enää voi suoraan reagoida siihen, mitä toinen sanoo, vaan on yksinkertaisesti oltava vain rakastava ja ystävällinen toisen puheista riippumatta, se auttaa vapautumaan omasta persoonasta ja alemmasta minästä. Silloin korkeampi minä puhuu.

 

Enkeli meissä

Äkkiä tajusin, että juuri tuota meidän enkelimme tekee meille jatkuvasti. Hänen silmissään me olemme marisevia dementikkoja, jotka tekevät samat virheet ja samat kysymykset yhä uudelleen ja uudelleen. Ja kun meille vastataan, me katsomme hämmentynein silmin, sanomme ehkä enintään, mielessämme, häh, ja jatkamme vanhaan tapaan. Sitä voi kestää vuosikymmenestä vuosikymmeneen, ehkä inkarnaatiosta inkarnaatioon, jos emme todella ala kuuntelemaan ja kuulemaan, mitä enkeli meille opettaa.

Ensimmäinen vaihe tuossa opettelussa on todella kuunnella, mitä toiset meille sanovat. On se meidän mielestämme oikein tai ei, oikeudenmukaista tai ei, kehumista tai ei, jokaisen ihmisen lausumassa on taustalla jokin kokemus, ja vaikka me emme heti ymmärrä mistä mikin asia nousee esiin, niitä on hyvä kuulostella ja tunnustella. Yksi ainoa näin saatu oivallus voi säästää meiltä paljon vaivaa koko loppuelämän aikana ja jopa seuraavissa maallisissa elämissä.

Enkelisielut, päättäkäämme oppia tässä elämässä niin paljon kuin mahdollista, etenkin toinen toisiltamme, sillä usein enkelit välittävät meille viestejään toisten ihmisten ja lähimmäisten kautta.

 

enkelipatsas.jpg

Korkeampi minä on kärsivällinen. Se ei ole kiinni ajassa tai tilassa. Se ei laske miten monta kertaa jokin on tehtävä. On muuten huvittavaa, miten me syömme mielellämme useampiakin kertoja päivässä, emmekä silti valita, että voi, tämä oli kahdeskymmenes toinen kerta tällä viikolla kun taas täytyi syödä.

Sitten valitamme toisista asioista: Tämä oli jo toinen kerta, kun minun täytyi antaa hänelle anteeksi samasta asiasta. Minähän sanoin jo syksyllä, että keväällä tulee taas uusi käynti. Korkeammalla minällä on laajempi maisema, josta se katsoo elämää. Asiat tehdään niin monta kertaa kuin tarvitaan, sehän on aivan selvää. Jos minulla on kiinnitettävänä 22 000 kirkon kattopaanua, ne on kiinnitettävä jokainen. Miksi siis valittaisin ihmissuhteissa, että minun piti tehdä jokin asia jo kolmas tai kolmastoista kerta peräkkäin. Eivät kai ihmissuhteet ole vähemmän arvokkaita asioita kuin kattopaanut.

 

Yrittäjyys

Kun ajattelee enkeleiden ohjauksen kannalta, niin elinkeinoelämässä suhteellisen pienikokoinen yrittäjyys on varmasti mukavinta heidänkin järjestelyilleen. Ravitsemusalueella vaan on kovasti huono tilanne.

Elintarvikkeet ovat yhä enemmän monin lisäainein tuhottua bulkkituotantoa, josta alkuperäiset ravintoaineet elämänvoimista puhumattakaan ovat häipyneet jo kauan ennen kuluttajalle tulemista. Samalla monien sairauksien määrä kasvaa, vaikka tulehdussairauksien määrä väheni huomattavasti jo 1900-luvun alkupuolella - ennen nykyaikaisten teholääkkeiden ja rokotusten aikaa.

Huono ravinto tuottaa myös huonoa tietoisuutta. Elinvoimaton ravinto tekee raskaaksi ajatella itse - esimerkiksi henkisiä ja yhteiskunnallisia asioita. Sen näkee jo vaalimainoksista. Mainostoimistot ovat aikaa sitten havainneet, että hyvin puetun naisen kuva vetää paljon paremmin kuin yhteiskunnalliset ajatukset ja tavoitteet.

Tämän lisäosan ajatus kuitenkin oli, että samalla kun kaupasta saatavan ruoan laatu ja elämänvoima jatkuvasti heikkenee, EU laatii yhä tarkempia hygienia- ja muita määräyksiä, jotka tappavat pienen yrittäjyyden. Viimeksi luin miten pienten juustoloiden määrä on romahtanut näiden todellisuudessa tarpeettomien määräyksien takia. Niiden oikea tarkoitus onkin - sikäli kuin ymmärrän - siirtää koko ravintoteollisuus ylikansallisille suuryrityksille.

Etelä-Euroopassa kansalliset viranomaiset sentään puolustavat paikallista tuotantoa, mutta Suomessä virkamiehet kokevat yllättävän usein edustavansa jotain ihmistä suurempaa tahoa - ja toimivat mieluummin ihmisyyttä vastaan. Toki virkamiesten pitäisi puolustaa kansan ja ihmisten etua, mutta monella alalla se näyttää unohtuneen. Ehkä se on vaivalloistakin.

Sellaisia ajatuksia. Enkelimaavisio: paikallista ja tervettä tuotantoa paikallisista raaka-aineista.

4 kommenttia . Avainsanat: Enkeli, muistihäiriöt, korkeampi minä, henkinen kasvu