Matin blogi

Lemmenlaakso ja hiljaiset niityt

Sunnuntai 6.7.2014 klo 4:52 - Matti Kuusela

Uusien retkipaikkojen löytäminen kohtuulliselta etäisyydeltä Helsingistä alkoi vaatia yhä enemmän karttojen tuijottelua, ja usein ilman mainittavia tuloksia. Onneksi nettiaika tuli avuksi ja nyt on olemassa aivan oivallinen uusi apuvälinen retkipaikka.fi, jossa on jaoteltu Suomen hienoja luontopaikkoja niin läänien kuin tyypinkin mukaan.

On luolia, rotkoja, lehtoja, suuri kiviä ja paljon muuta. Jokaisesta retkipaikasta kertoo joku oman retkensä, miten sinne pääsee, millaista oli. On valokuvia ja reittiselostusta, neuvoja pysäköintiin sekä oivallinen karttalinkki. Myös koordaanit ovat niille, jotka osaavat niiden mukaan kulkea.

Lemmenlaakso

Olimme jo käyneet parissa jyrkänne- ja lippaluolakohteessa Kirkkonummen puolella. Lauantaina piti lähteä Vihtiin, mutta päivä menikin pitkälle kaupunkiaskareissa, joten valitsimme lähempänä olevan ennenstään tuntemattoman kohteen: Lemmenlaakson suojelualue Järvenpään itäpuolella.

Paikka on tosiaan aivan Järvenpään tasalla pohjoissuunnassa, heti vanhan Lahdentien itäpuolella. Ruskeat nähtävyyskilvet opastavat paikalle mukavasti ja parkkipaikkajokin on sekä etelä- että pohjoispäässä, mutta varsinainen käytetyin lähtöpaikka luontopolulle näytti olleen keskimmäinen, joka on mukavasti alueen sivulla.

Suojelualue ja sen luontopolku sijaitsevat mutkittelevat joenuoman varrella. Joki on kaivanut itselleen syvän rotkon, jonka reunoilla on upeaa viidakkomaista lehtokasvillisuutta ja hieman etäämpänä mahtavaa kuusikorpea joka vaihtuu vielä kauempana hietikkomaaksi.

Erämaatunnelma on monessa kohtaa aivan käsinkosketeltava. Joen ylle on kaatunut useissa kohdin puunrunkoja veden syötyä virran rantoja. Pitkospuun tosin alkavat olla käyttöikänsä lopulla ja reitin eteläpäässä luontopolku jää tämän vuoden runsaa vihreyden välillä niin kapeaksi, että meidän edellämme kulkenut pariskunta päätti kääntyä takaisin. Me tietysti jatkoimme. Tämä maasto ei ollut mitään verrattuna siihen, että joutuu vaikka ojitetulle ja pusikoituneella hakkuuaukealle.

Kukkaniityt

Varsinaisten kesäisten kukkaniittyjen aika on jo tältä kesää ohi. Useimpina vuosina viimeinen kukkaniittyviikko on juhannusta seuraava. Sen jälkeen alkaa heinäkuussa kuiva aika, heinäkausi. Tämä kesänä kuitenkin runsaiden sateiden ansiosta mahtava vihreys jatkuu edelleen, vaikka kukkakausi onkin jo mennyt. Saakin olla aika nopea, että yleensä ehtii kukkaniittyjä ja -lehtoja ihailemaan. Paras aika on siis ennen juhannusta.

Ja vaikka kukkia ei paljon tosin ollutkaan, niin hyönteisiä sitäkin vähemmän. Kesän kurssi-illoissa ja Enkelimaaviesteissä olemme puhuneet hyönteisten merkityksestä. Ne tuovat maan päälle kosmisia uudistavia voimia koko aurinkokunnasta. Kun hyönteiset vähenevät loppuu tietysti pölytys ja samalla päättyy kasvimaailman ja sen myötä koko elämän uudistuminen aurinkokunnan planeettavoimista käsin.

Mehän emme elä suinkaan vain maanpiirissä, vaan koko aurinkokunnan voiman kantavat ja huuhtelevat ja uudistavat meidän elämäämme. Kaikkinaiset hyönteiset ovat suuria näiden kosmisten voimien kantajia ja vaikuttajia. Ja niin hiljaista on. Pari pientä kimalaista.

Lapsuuden muistot

Minulle alkaa yhä enemmän valjeta, että kun tutkijat ja poliitikot ovat viimeinkin heränneet ilmastonmuutokselle vuosien vastustelun jälkeen, niin nyt on todella uusi ja paljon vakavampi katastrofi ollut vaikuttamassa jo vuosia: hyönteisten ja perhosten kuolema.

Sitä tietysti epäilee omia aistejaan ja havaintojaan. Onko vain harhaa, että lapsuudessa hyönteisiä oli niin paljon? Onko muistini vain valikoinut ne muutamat kerrat, jolloin olen joutunut lapsuudessani paikoille, joissa hyönteismaailma niin rikkaana ja monivärisenä, kimmeltävänä ja surisevana ja pörisevänä vaikutti.

Ja sitten miettii, jos hyönteismaailma on todellakin niin hävinnyt kuin itsestä tuntuu, niin eivätkö luonnontieteelliset tutkimuslaitokset kertoisi siitä. Sehän kai on juuri niiden tehtävä. Siksi niitä yhteisin varoin kustannetaan.

Sitten ymmärrän, että kuitenkaan en voi luottaa kuin omiin aisteihini. Olen tarkkaillut luontoa jo vuosia ja odottanut, että joskus tulisi sellainen kesä, jolloin hyönteisloisto edes jollain alueille kohoaisi samanlaiseen loistoon kuin lapsuuden huippuhetkinä. Mutta ei sellaista ole tullut.

Ja kun laskee, että tuollaista lapsuutta ja nuoruutta kestää kuitenkin vain kymmenisen vuotta ja nyt olen odottanut jotain vastaavaa jo useampia vuosikymmeniä, niin alan vakuuttua siitä, että muutos on todellakin valtava. Kokonaisuutena koen, että hyönteisten väheneminen on omilla alueillani Etelä-Suomessa jotain 96 prosentin luokkaa.

Aivan, kokonaisvaikutelma kertoo, että vain muutama prosentti siitä hyönteismaailmasta, joka vaikutti Hyvinkään seudulla 50-luvulla ja aivan 60-luvun alussa, on edelleen jäljellä.

Ja totta kai voin olla väärässäkin. Siksi olen kovin ilahtunut, jos saan kuulla myös teidän lukijoiden kokemuksia. Nuorempienkin kokemukset kiinnostavat, mutta erityisesti toivon vastauksia niiltä, jotka vielä muistavat jotain yli puolen vuosisadan takaisesta tilanteesta.

Hyönteismuistoja

Otan nyt esille joitakin muistoja lapsuudestani ja nuoruudestani Hyvinkään seudulla, joka Salpauselän harjulla olevana mäntykaana ei ollut suinkaan mikään nyönteisparatiisi.

Asumamme puutalon hiekkaisilla pihakäytävillä oli lähes aina joku koppakuoriainen, etenkin sellaisia, joilla oli tummanharmaa juovikkainen koppa. Tänä kesänä olen kai nähnyt yhden ainoan koppakuoriaisen Kirkkonummen metsäpolulla.

isoisäni ja sitten isäni puusepänliikkeen pihalla kuljeskeli suuri määrä erilaisa seppiä, sarvijaakkoja ja monia muita lajeja, joita en ole enää nähnyt vuosikymmeniin.

Kukkakärpäset ovat vähentyneet, niitä oli vielä ainakin 70-luvulla. Yhtään pistiäistä en ole nähnyt vuosikymmeniin. Niitä pienenä lapsena näin runsain määrin Nummelan lentokentällä, mutta oli niitä aivan kotipiirissänkin.

Ampiaiset, mehiläiset ja suuret kimalaiset ovat kadonneet jonnekin. Vuosikymmeniin en ole nähnyt misään sellaisia perhosmeriä kuin lapsuudessani usein. Sudenkorennet ja pienemmmätkin korennot olivat aivan yleisiä vesien rannoilla.

Mieleeni muistuu myös yksi hyvin erikoinen kokemus nuoruuteni kesäretkitä Usmin metsistä. Metsäniityllä oli surisi ja leijui ja lepatti kokonainen pilviä perhosia, kukkakärpäsiä, vihreän ja kullanhohtoisia kultakuoriasia, oranssinpunaisia kuoriaisia. Heti silmäänpistäviä lajeja oli kymmenittäin ja suoraan näkyvien kukkien ääressä puuhaavien hyönteisten määrän täytyi olla jotain satoja neliömetriä kohden. Ääni ja kimallus oli mahtavaa.

Ja jos mennään yksityiskohtiin, niin aina kun myöhäiskesän iltausvien aikaan ajettiin pyörillä kotiin Ridasjärveltä, jossa onkimassa ja soutelemassa, niin tienvieren ruohikoissa loimotti kiiltomatoja useissa kohdin.

Jatketaan tästäkin aiheesta, ja lämmin kiitos jo etukäteen teidän muistoistanne. Onko muutos todella niin suurta kuin kuvittelen?

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: retkipaikka, hyönteiset, katoaminen, kosminen vaikutus, lapsuuden kokemukset

Suuri ihminen

Lauantai 10.5.2014 klo 21:14 - Matti Kuusela

Kun mietti ihmisen seitsemää voimakeskusta, chakraa, niin nehän vastaavat seitsemää aurinkokuntamme klassista planeettavoimaa. Kaikki nämä seitsemän luomisen planeettaa loistavat ihmisessä sisäisesti.

Ja kun ajattelee samaa toisinpäin, niin voi kokea miten ihminen alkukuvallisesti laajenee kaikkien seitsemän planeettapiirin yli, koko aurinkokuntamme alueelle. Siitä on helppo oivaltaa, miten jossain suuressa kosmisessa kehitysvaiheessa tämä planetaarinen alkuihminen tiivistyi ilman pitkiltä pihoilla tänne alas, pohjalle, maan aineellisuuden pariin

Kosminen ihminen

Mutta ihmisen voi kosmis-henkisesti ymmärtää vieläkin laajemmin. Oikeastaan suuri ihminen ei ole kuin levittäytyneenä vaakasuoraan aurinkokuntamme planeettapiirien yli, vaan hän seisoo kohtisuoraan sitä vastaan.

Luo nyt uusi kuva, jossa ihmishahmo seisoo uljaasti suuressa maailmankaikkeudessa ja planeettapiirit ympäröivät häntä rintakehän korkeudella, sydämen ympärillä. Voit nähdä planeettavoimat kukin omalla värillään, mutta sen lisäksi ne soivat ihmisen rintakehään, hänen keuhkojensa liikkeeseen ja sydämensä sykkeeseen. Tässä kuvassa vallitsee liike ja elämä, minuus liikkuvana ja luovana.

Rintakehän yläpuolella pään kupolin yllä loistavat suuret kiintotähdet, jotka säteilevät ihmisen päähän hänen henkisen alkuperänsä loistoa ja valoa ja läsnäoloa. Pään kosmista perua olevien ajatusvoimien ytimessä ihminen voi lausua, että hän on, minä olen.

Ja kolmas kosminen yhteys suuntautuu alaspäin. Se ei ehkä tunnu ensin niin kosmiselta, koska tällä kolmannella tavalla ihminen juurtuu maahan, syviin maan voimiin. Mutta toisaalta kun ajattelee syvemmin, niin tässä maan yhteyssä avautuu ihmisen tahto, ja sen kautta avautuu myös syvä yhteys kosmokseen ja maailmankaikkeuteen, aivan kuin maan keskipisteen polttopisteestä. Tämä on kaikkein syvin yhteys kosmiseen olemassaoloomme, niin syvä, että siitä me toistaiseksi ymmärrämme voi hyvin vähän.

Soiva ihminen

Luo kuva, kosminen tunne. Harjoittele tämän meditaatiokuvan kolmea vaihetta niin, että saat niistä yhtenäisen kuvan. Värikkään, liikkuvan ja elävän ja soivan. Ja etenkin soivan. Liitä kuvaan näiden kolmen eri tason tunteet ja koeta saada lisäksi mukaan sointi.

Enkelikunnat

Tässä olemme jo aivan lähellä enkelikuntia. Maanantaina enkelikurssilla jatkamme siitä, miten enkelit ovat mukana tässä suuressa kuvassa. Tulemme suurten enkeleiden, troonien, kerubien ja serafien alueelle.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihminen, kosmos, kosminen ihmiskuva

Kevät, maa ja aurinkokunta

Perjantai 11.4.2014 klo 19:06 - M

Kevät lähestyy väistämättä ja tämän ja edellisen viikon viikkolauseissa on vahvoja mainintoja kevätajan energioista. Kevään kasvuvoimat nousevat vähitellen maanpinnan yläpuolelle luonnonhenkien elävöittäminä, ja kun sillä silmällä osaa katsoa, huomaa miten auringonvalo elää ja värisee ilmassa aivan erityisellä tavalla.

Viime viikon viikkolauseessa kerrotaan kauneudesta, siitä miten se kumpuaa luonnosta kaikkialla ja miten kauneus saa elämänvoimat virtaamaan kaikkeuden ääristä tänne maan päälle. Tämän viikon viikkolauseessa kerrotaan auringonvalon herättämästä riemusta ja siitä, miten sen myötä ihmisajatukset nousevat korkeammalle kosmokseen. Kummassakin tapahtuu ihmishengen ja maailmanhengen lähestymistä toisiinsa.

Näin auringonvalo ja keväänvoimat eivät ole vain subjektiivisia tuntemuksia, vaan niiden myötä tapahtuu suuria liikkeitä ihmisen, maan ja koko aurinkokunnan energioissa. Kun Steiner näissä viikkolauseissa puhuu maailmanlaajuuksista, se tarkoittaa lähinnä meidän omaa aurinkokuntaamme. Kaikkialliset elämänvoimat virtaavat tänne aurinkokuntamme rajoilta, etenkin silloin kun suotuiset olosuhteet vallitsevat.

Henki ja aine

Henki, niin kuin me sen ymmärrämme vallitsee voimakkaampana avaruudessa, siellä missä ei ole niin paljon aineellisuutta ja siihen liittyviä voimiä. Mitä enemmän aineellisuutta, sitä vähemmän henkeä. Hengen kannalta aurinkokunta on suhteellisen tyhjää tilaa ja maa aineellisena planeettana vielä vielä tyhjempää. Mutta tämä hengen vähäisyys maan päällä antaa meille mahdollisuuden kehittää ja vahvistaa omia henkisiä voimiamme.

Kun me puhumme maasta elävänä tai henkisenä olentona, niin silloin meidän on oikeastaan aina ajateltava maata ja koko aurinkokuntaamme yhtenä kokonaisuutena. Myös aurinko kuuluu tähän samaan kokonaisuuteen. Joskus aurinkokuntamme elämän alussa kaikki planeetat, aurinko mukaanluettuna, ovat olleet yhtä koko aurinkokuntamme kanssa. Vasta myöhemmin maa ja aurinko ovat eronneet toisistaan ja samoin muut planeetat ovat eriytyneet ja asettuneet omille vyöhykkeilleen auringon ympärille.

Kristussanat

Suurena henkisenä olentona maan päällä Kristuksen koko elämä tapahtui yhteistyössä koko aurinkokuntamme planeettavoimien kanssa. Tämä kaikki huipentui pääsiäisaikaan, aikaan jolloin Kristus Jeesus oli kiinnitettynä Golgatan pääkallonpaikan ristille. Jo Johanneksen evankeliumin Minä olen -lauseet virtaavat läpi aurinkokunnan planeettapiirien, ja ristillä lausutut sanat kulkevat jälleen kuin aurinkokunnan hengityksenä läpi planeettavoimien, aina maahan ja kuuhun saakka.

Katsokaamme jälleen, miten nämä vyöhykkeet asettuvat aurinkokuntamme piirissä, sen sisäisessä energiahengityksessä:

Saturnus - Minä olen ylönnousemus ja elämä (kruunu)
Jupiter - Minä olen maailman valo (otsa)
Mars - Minä olen hyvä paimen (kurkku)
Aurinko - Minä olen elämän leipä (sydän)
Merkurius - Minä olen portti (solaari)
Venus - Minä olen tie, totuus ja elämä (sakraali)
Kuu - Minä olen tosi viinipuu (kuu)

Kosminen ihminen

Nämä lauseet vastaavat myös chakroja,
jotka ovat mukana suluissa. Myös meidän chakramme taicosmology_clockwork.jpg sisäisten voimakeskustemme seitsensointi vastaa planeettavoimien piirejä. Niiden keskuksen, varsinaisen ihmisyyden tai minuuden piirin muodostaa aurinko, joka tässä yhtyy maan kanssa.

Tämä on toki yksinkertainen esitys valtavan laajasta kokonaisuudesta, mutta voit myös kysyä. Yksi suuri kuva on, että alkuperäinen laaja ihminen ennen nykyistä aineellistunutta kosmosta oli laajentuneena koko aurinkokuntaamme. Ajattele: pää tai päramminkin päälaki Saturnuksen vyöhykkeellä, otsa ajatusvoimineen Jupiterin vyöhykkeesseä, kurkunpään voimat Marsin vyöhykkeessä ja sydänvoimat laajemmassa aurinkopiirissä, joka ulottuu maahan saakka.

Tämän kerran opetuksen voimme siis tiivistää ajatukseen: kuvittele miten kosmiset elämänvoimat huuhtovat ja hengittävät läpi meidän koko aurinkokuntamme ja sen planeettavyöhykkeiden. Koe miten merkittävät tunteet, kuten kevään riemu kohottavat myös ihmisolemusta tähän aurinkunnallisen tai planeetaarisen hengityksen piiriin, lähentäen meitä maailmanhengen kanssa.

1 kommentti . Avainsanat: maa, aurinkokunta, chakrat, Kristus-sanat, Minä olen, kosminen, ihminen

Jeesus - ja Kristus

Tiistai 12.11.2013 klo 0:37 - Matti Kuusela

Uudesta testamentista tuntemamme Jeesus on monin tavoin erityinen ja monin eri tavoin ymmärretty ihminen. Ensi lauantain kurssilla me selvitämme hänen olemustaan niin pitkälle kuin yhtänä päivänä on mahdollista, mutta paljon voi sanoa jo nyt.

Jo Jeesuksen syntymä tarjotaa monia arvoituksia. Yksi niistä on hänen isänsä Joosef. Emme tässä mene lainkaan neitseelliseen syntymään tai muihin todella vaativiin näkökohtiin, vaan katsomme vain asetelmaa niin Luukkaan kuin Matteuksen evankeliumeissa. Kummassakin Jeesuksen isä Joosef on lapsensa syntymän aikaan oudosti sivuasemassa. Mitä se merkitsee? Joosef vartioi, kun hänen poikansa, jonka fyysistä perimää on hoivattu huolellisesti aina Aabrahamista saakka. Sitten runsaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua kaksitoista opetuslasta saa henkisen vuodatuksen, jonka seurauksena heistä tulee aposteleja, ihmisiä, jotka kykenevät opettamaan omasta itsestään, omasta kokemuksestaan, omista minuuksistaan lähtien,

Me tiedämme, miten Jeesuksen ollessa kolmikymmenvuotias hän saa Jordanin virralla kasteen, jonka seurauksena häneen liittyy kiinteästi kosminen Kristus, ja hänestä tulee olento, jota me nimitämme Kristus Jeesukseksi tai Jeesus Kristukseksi, kumpaa puolta me sitten tahdommekin painottaa.

Kosminen Kristus

Jos nyt sivuutamme Kristuksen kaikkein tärkeimmän teon, sen mitä tapahtui Golgatalla, niin voimme kysyä, mitä tapahtui tuon kolmen vuoden aikana Jordanin virralta Golgatan kukkulalle. Kristus toi maan päälle, ihmiskunnalle, kosmisen tai makrokosmisen minän. Ihmisellähän oli jo maanpäällinen minuus, jonka hän oli saanut jumalten lahjana paljon aikaisemmin, mutta se oli minuus, joka eli voimakkaasti perintövirrassa. Erikoisesti niin tapahtui juutalaisten keskuudessa, jossa kokemus siitä, miten "minä" ja Aabraham olemme yhtä. 

Silloin minä ei oikeastaan vielä "ollut" ihimisessä, vaan se oli yhtä isä Aabrahamin minän kanssa. Aabraham toi minän voimakkaasti fyysisen ihmisen ihmisyyden piiriin, mutta tuo minä jäi vielä Aabrahamin yhteyteen. 

Nyt tulee Kristus, joka lahjoittaa ihmiskunnalle aivan uuden kosmisen minuuden voiman. Se on minä, joka on. Se on vapaa ja yksityinen ja itsenäinen minä, jonka voimasta kertovat Kristuksen seitsemän Minä olen lausetta. Näissä Johanneksen evankeliumin toistamissa lauseissa tulee ilmi ihmisten saaman uuden minuuden valtava tulevaisuuden voima, jonka haltuunottamista meillä on aikaa harjoitella koko tämän maan inkarnaation loppuun saakka.

Katsokaamme vielä, mitkä ovat nämä seitsemän henkistä minä olen -siementä, jotka Kristus antaa ihmiskunnan käyttöön:

1. Minä olen ylösnousemus ja elämä.

2. Minä olen maailman valo.

3. Minä olen hyvä paimen.

4. Minä olen elämän leipä.

5. Minä olen portti.

6. Minä olen tie, totuus ja elämä.

7. Minä olen hyvä viinipuu.

Jos nyt yrittää olla miettimättä, mitä nämä seitsemä lausetta "merkitsevät", vaan aivan yksinkertaisesti katsoo niitä, niin huomaa, miten valtavista asioista on kysymys. Kun Kristus Uudessa testamentissa sanoo "minä", niin se merkitsee, että hänen kauttaan virtaa tuon makrokosmisen minuuden voima jokaiselle ihmiselle, mahdollisuutena jonka hän voi ottaa vastaan.

Ja kun näin katsoo, niin huomaa miten jokainen näistä seitsemästä lauseesta on valtava kosmis-sisäinen voima, joka on jo annettu ihmiskunnalle. Toki meillä on vielä pitkä matka näiden voimien omaksumiseen, mutta ne ovat jo olemassa.

Jos katsomme henkisesti, niin jokainen näistä seitsemästä voimasta vastaa myös yhtä planeettavoimaa, mikä taas merkitsee, että henkisesti nämä seitsemän lausetta eivät soi ainoastaan maan, vaan koko aurinkokuntamme piirissä. Koko aurinkokuntamme on se voiman ja läsnäolon piiri, josta Kristus puhuu.

Jeesuksen olemus

Mutta mikä on Jeesuksen osuus tässä kaikessa. Jeesus on se ihminen, jonka kehoon kosminen tai makrokosminen Kristus-henki asettuu. Kun sitä ajattelee, tulee ainakin minulle väistämättä mieleen, että tuo Jeesus ei ollut suinkaan yksinkertainen puusepän poika, vaan todella korkea olento, korkeinta mitä ihmiskunta saattoi valmistaa Kristuksen maan päälle tulemista varten.

Ja jotta se taas oli mahdollista, ei Jeesus voinut kehittyä yksin, vaan hänen kanssaan toimi useita hyvin korkeita henkiä. Jeesuksen elämä oli kuin suuri henkis-fyysinen linssi, johon kokoontui useita suuria henkisiä kehityslinjoja, jotka taas tuon linssin läpi kuljettuaan jatkoivat kehitystään ja opetustaan ihmiskunnan keskuudessa.

Jotta ihmisten olisi helpompi ymmärtää, on Jeesuksesta usein esitty hyvin yksinkertainen kuva, ja jotta sekään ei olisi liian vaikeaa, on sanottu, että edesä häntä tarvitse ymmärtää. Pelkkä uskominen riittää. Ja se on totta, hyvin pitkälle. Silti kahdentuhannen vuoden aikana me olemme jo kasvaneet ihmisinä niin, että meidän ajattelumme ja ymmärtämisemme voi jälleen alkaa kohota ymmärtämään todellisia henkisiä tapahtumia, tapahtumia, joissa henki ei toimi ainoastaan aineettomalla tasolla, vaan ulottuu aina fyysiselle tasolle saakka. Näistä me puhumme ensi lauantain kurssilla Maria-akatemiassa, tai ulotumme tähän saakka, kun varsinainen kohde lauantaina on kuitenkin ymmärtää Jeesusta henkisenä ihmisenä, joka ei ollut lainkaan yksinkertainen, eikä mitenkään voimaton, vaan hyvin merkittävä ihmisolento. 

Tämä uusi ymmärrys Jeesuksen voimasta, eli siitä ihmisestä jonka kehoon Kristus laskeutui, auttaa myös meitä jokaista voimaantumaan omalla tiellämme kohti Kristuksen - vapaaehtoista - ymmärtämistä. Ja vastaanottamista.

Rakkaudella
Matti 

steiner_panoraama_suurempi.jpg

13 kommenttia . Avainsanat: Jeesus, kosminen, Kristus, minuus, minä olen,

Meditaatiokuva

Tiistai 22.10.2013 klo 0:28 - Matti Kuusela

Helposti ajattelee meditaatio vain yhden meditoivan ihmisen kannalta, tai omalta kannaltaan. Mutta meditaation voi nähdä myös paljon laajemmin, kuten me teimme viime lauantain Kristus, Sofia, Mikael -kurssin alussa. 

Kuvittele ensin, miten ihminen sekä maa ja aurinkokunta läheisine kiintotähtineen muodostuvat. Maailmankaikkeuden henkisyydestä astuu esiin neljä suurta kerubia, jotka muodostavat taivaallisen piirin uuden syntyvän aurinkokunnan ympärille. Jokaisella neljällä suurella kerubilla on kummallakin puolellaan lisäksi kaksi kerubia, jotka kaikki yhdessä muodosta 4 x 4 eli kaksitoista Eläinradan voimaa. 

Toki kaikki kiintotähdet vaikuttavat ihmisruumiin syntymiseen, mutta nämä kaksitoista piirissä olevaa voimaa luovat ihmisen syntymisen keskilinjan: Kalan voimat ihmisen jalkaterät - ja kun sääriä vastaavan Vesimiehen ja Kaurista vastaavien polvien kautta kuljetaan läpi koko ihmisolemuksen, päädytään pään alueeseen, joka on Oinaan hallinnassa.

Oinas on aina ollut myös Kristuksen merkki: Oinas eli Jumalan karitsa pään alueella eli Golgatan ristillä merkitsee ihmisen uudelleen syntymistä Kristuksen kautta. Elämä alkaa kohota ylöspäin Kaloista, ja kun se päätyy pään kuolemanvoimien piiriin (joita kaikkeen tiedostamiseen tarvitaan), tulemme ylösnousemuksen alueelle. Juutalainen myytti kertoo, miten Aatamin luut tuotiin Golgatan kukkulalle. Ihmisen kuolema alkoi juuri Aatamista, sillä hän oli ensimmäinen varsinainen tiedostava ihminen. Siksi voimme nimittää Paavalin tavoin Kristusta Uudeksi Aatamiksi, sillä hänestä lähtee uusi luominen, joka nyt suuntautuu maan aineellisuudesta takaisin kohti henkisyyttä.

Planeettavoimat

Me emme itse asiassa kuvanneet kurssilla tätä
selostusta varsinaisesti mediaationa emmekä aivan näinplaneettapiirit_hist.jpg tarkkaankaan, mutta lyhyesti kävimme kuitenkin tämän kehityksen läpi. Samalla ihmisen fyysisen olemuksen kanssa tulee luoduksi myös fyysinen maa, sillä ihminen ja maa ovat tässä erottamattomat.

Jos katsomme kosmoksen suunnasta maata ja ihmiskuntaa, me huomaamme väistämättä, miten ne vastaavat toisiaan pelikuvina. Jotta ihmiskunta voi asettua paikalleen kosmokseen, on sen jalkojen alla oltava jotain, mikä on ihmiskunnan täydellinen vastakuva. Silloin ne  tukevat toinen toisiaan ja pitävät toisensa paikallaan.

Ja vaikka tämä menee jo huomattavasti edelle aiheestamme, niin en malta olla kertomatta tätä Steinerin esittämää esimerkkiä ihmisen ja maan keskinäisesti vastakkaisuudesta - mikä on tosia vaikea käsittää, ainakin minulle: Kun ihmiselle on elementeistä kaikkein sisäisintä tuli (mikä vastaa minuutta, minuuden tuli, Kalevalan tulisoronen), niin maalle on sisäisintä tila. Ja kun ihmisolemukselle tila on ulkoisinta, niin maalle on ulkoisinta tulen elementti (esimerkiksi vulkaaset ilmiöt). Jos joku kykenee tämän todella sisäisesti kokemaan, niin täältä tulee aplodeja!

Mutta takaisin planeettoihin. Kun siis puhumme maan inkarnaatioista, niin tosiasiassa kysymys on koko aurinkokuntamme inkarnaatioista. Kehityksen alussa aurinkokunta on yhtä, ja vähitellen siitä eroutuvat aurinko, maa ja muut planeetat, samalla tiivistyen. Ja samalla planeettojen energeettisen mallit painautuvat ihmisruumiiseen, muodostaen sen elimet. Ensimmäisellä suurella kierrolla Eläinrata luo ihmisruumiin perusmuodon ja toisella kierroksella tämän perusmuodon tiivistyessä planeettavoimat luovat siihen sisäiset elimet ja elintoiminnat. Kolmas suuri kierto tapahtuu sitten monenlaisina rytmeinä maan itsensä sisässä. 

Ihmisen yhä kasvava vapaus merkitsee, että näissä rytmeissä ihmisolemuksen alkuperäinen kosminen jumalharmonia sekaantuu yhä enemmän ja enemmän. Se mahdollistaa ihmisen tietoisuuden eriytymisen kosmoksesta niin, että vapaa yksilöllinen minuus voi syntyä.

Ja kun Kristus tulee kosmoksen piiristä ihmiskunnan tueksi, voi ihminen jälleen alkaa oman tietoisuutensa voimin, vaikka tietenkin koko ajan henkisten olentojen auttamana, alkaa uudelleen järjestää olemustaan niin, että maan voimat, planeettavoimat ja lopulta koko eläinradan voimat pääsevät jälleen liittymään häneen, niin että voidaan sanoa hänen kulkevan takaisin Isän, taivaallisen isämme luo.

Tämä matka alkaa ensin ajattelevat tietoisuudesta, joka vastaa maata. Se syvenee tunnetasolle, jonka kautta etenemme planeettojen piiriin ja matka jatkuu vielä syvemmän olemisen kautta itse Eläinradan yhteyteen. Tämäkin työ tapahtuu kolmessa vaiheessa, ensin korkeamman minän kehityksenä (Pyhä henki), sitten elämänvoimien kehityksenä, jossa kehittyy kehittyy varsinainen minä (Kristuksen kautta) ja kolmanneksi, lähinnä kaukaisessa tulevaisuudessa yllämme henkistämään jopa fyysisestä kehoamme, saapuessamme tuhlaajapoikina takaisin Isän luo. Mutta vaikka tässä nyt puhutaan valtavista ajanjaksoista, niin toisaalta kaikki nämä kehitysvaiheet tapahtuvat myös jossain määrin samanaikaisesti ja päällekkäin, tai lomittain.

Meditaatiotie

Yksinkertaisemmin tämän kaiken voi sanoa, että ensin ihminen meditaatiossa vapautuu kiinnikkeistä maahan (tai omaan egoonsa) oppiessaan tarkastelemaan meditaatiossa vapaasti oman elämänsä tapahtumia.

Toisessa vaiheessa hän kiertää sisäisesti auki planeettavoimien silmukan ja kolmannessa suuressa vaiheessa hän avaa itselleen jo Eläinradan valtavan kosmisen kierron.

Voimme siis luoda kuvan, miten ihmistä luotaessa hän ensin on laajentuneena koko eläinradan piirissä. Sitten hän tiivistyy ilman pitkille pihoille aurinkokunnan planeettapiireihin ja lopulta kokoontuu aineellisen kehon piiriin maapallon pinnalle.

Tulevaisuudessa me kuljemme jälleen saman tien toiseen suuntaan, mutta meditaatiossa me jo valmistelemme sitä. Meidän laskeutumisemme maan päälle tapahtui henkisten ystäviemme voimin. Nyt meidän tehtävänämme on itse ohjata tiemme takaisin läpi planeetta ja kiintotähtipiirien. Jumala, Kristus, enkelit ovat koko ajan ohjaamassa ja tukemassa, mutta tehtävä on nyt meidän. Me olemme nyt kuin elämän autokoulussa, opettelemassa aivan paluumme ensimmäisiä askelia. Se on henkisen kasvun ja meditaation varsinainen tarkoitus. Me viemme maalliset kokemuksemme kehittyneinä takaisin Isän kotiin. Ja siten teemme oman osuutemme maailmankaikkeuden suuressa kehityksessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kosminen, meditaatio, elämän tarkoitus, planeetat, aurinkunta, eläinrata, Isä, Kristus

Mikael

Perjantai 19.7.2013 klo 0:35 - Matti Kuusela

Kuvittele aikaa kauan sitten, jolloin maailmassa oli yhtä ja toista, mutta jumalten luomat ilmiöt alkoivat irtaantua yhä kauemmas alkuperästään, niistä ajatuksista, joiden mukaan ne oli luotu. Sitten alkoi toimia kosminen voima, josta ilmiöihin kuuluvat ajatukset alkoivat virrata ihmiskunnalle. Siitä ajasta alkaen ajatusten muodostaminen on tullut ihmiskunnan sielunelämässä niin vallitsevaksi, että juuri ajattelussa on nähty olevan ihmismielen olemus.

Tuo kosmista voimaa, jonka kautta ilmiöihin kuuluvat ajatukset virtasivat ihmisille, nimitettiin vanhoissa opeissa Mikaliksi. Se todella tarkoittaa että ihmiset saivat ajatukset Mikaelille, joka hallitsi kosmista ajattelua, ja sitten lahjoittin ajatuskyvyn ihmisille.

Rudolf Steinerin mukaan noin 800-luvusta alkaen eli 1300 vuotta sitten ajattelu alkoi irtaantua Mikaelin ohjauksesta ja ajatusvoima siirtyi ihmisyksilöiden vapaaseen käyttöön.

Arkkienkeli Mikael

Mikael on aina ollut rohkea arkkienkeli, jolla on ollut
hyvin selvä näkemys omasta tehtävästään. 

michael_scales.jpgTietenkään hän ei pelkästään itse päättänyt kosmisen ajattelun laskemisesta alas henkisistä maailmoista ihmiskunnan käyttöön, mutta tekona se silti oli valtava, uudistava ja vastuullinen. Muutenkin sanotaan että suurista arkkienkeleistä juuri Mikael on vahvimmin uskonut ihmiskuntaan.

Oli kosmisesti valtava rohkeuden osoitus antaa vapaa ajatuskyky ihmiskunnalle, ja luottaa siihen, että sitä käytetään ainakin siinä määrin oikein, että se saa ihmisyksiöt oivaltamaan oman vapautensa, ja sitten alkamaan käyttää vapauttaan ja ajatteluaan mielekkäälle tavalla ihmiskunnan ja maailman kehityksen hyväksi.

Mikael on ollut pohjolassa hyvin suosittu arkkienkeli, ja hän on nähtävissä lukuisissa pohjolan kivikirkoissa varustettuna vaa'alla, miekalla tai keihäällä. Vaaka ei merkitse ainoastaan hyvine ja pahojen tekojen suhteen punnitsemista kuoleman jälkeen, vaan se on sisäinen kuva Kristuksen keskitiestä, tasapainosta kahden erheen välillä. Toinen erhe on se, joka pyrkii kohottamaan ihmisen irti maasta, toinen se, joka sitoo ihmisen maahan liian lujasti. Näiden kahden suunnan välillä ihmisen on tarkoitus löytää oma vapaa tasapainonsa, ja sen tasapainon vartija on Mikael.

Samalla Mikael on Kristuksen läheinen palvelija, hän oikeastaan juuri ilmentää Kristusta ja samalla johtaa ihmisiä terveeksi tekevällä tavalla Kristuksen luo. Mutta sen paremmin Mikael kuin Kristuskaan eivät pakota, he eivät vaadi, eivätkä he houkuttele. Siitä seuraakin jännittävä ja myös dramaattinen kosminen paradoksi: ihmisen on löydettävä tie Kristuksen luokse, Mikaelin kautta, vapaasti. Sillä tavoin ihmisestä voi kasvaa aidosti luova rakkauden olento. Jos hänen pakotettaisiin tai houkuteltaisiin Kristuksen luo, vapaus ei olisi todellinen, eikä rakkaus.

Siksi vapaa henkinen tieto on niin tärkeää. Henkistä tietoa ihminen voi punnita omalla vapaalla ajattelullaan ja itse luoda tiensä siihen suuntaan, jonka hän kokee oikeaksi. Heti kun tuon kirjoittaa, tajuaa, miten korkea toiminta ajattelu on. Miten paljon me voimme kohottaa maallistunutta ja usein latistunutta ajattelua, jotta se voi nousta sellaiseen kosmiseen lentoon, joka paljastaa meille henkisten olentojen ja henkisten voimien todellisuuksia.

Uudemman ajan Mikael

Teoksessaan "Antroposofiset johtolauseet", joka on tänä keväänä ilmestynyt ensimmäisen kerran yhteinäisessä muodossa, Steiner kertoo, miten 1800-luvun lopulla henkisen näkökyvyn omaavat ihmiset saattoivat havaita Mikelin astuvan alas ihmiskunnan henkisen elämän virtaan.

Steinerin mukaan Mikaelin pyrkimys on hänen kosmisen tehtävänsä uusi muodonmuutos, ja luonnollisesti samalla suuri muutos ihmiskunnan tietoisuudessa.

Kun Mikael aikaisemmin antoi ajatusten virrata ihmissieluihin henkisestä maailmasta, hän 1800-luvun lopulta saakka tahtoi elää mukana ihmissieluissa, joissa ajatuksia muodostetaan. Se merkitsee, että nyt Mikaelille läheiset ihmiset voivat antaa Mikaelin asua sydämissään. Nyt he voivat omistaa hänelle ajattelevan henkisen elämänsä.

Antaa Mikaelin asua sydämessään ei merkitse millään tavalla omasta vapaudesta luopumista, vaan muistakaamme keskiaikaista kuvaa Mikaelista kosmisena olentona: vaaka, miekka, keihäs.

Mikaelin vahvistama ajattelu tulee mahdolliseksi, kun me oman sydämemme tulivoimassa otamme käyttöön nuo työvälineet, jotka vielä muutama sata vuotta sitten kuvasivat kosmisia voimia: oman vapaan yksilölllisyytemme tasapainossa me luomme selkeitä kuin auringonsäteisiä ajatuksia, puhtaasti oman parhaan kykymme pohjalta. Silloin Mikael on ajatusten muodostajana meidän kanssamme, sydämissämme.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: arkkienkeli, Mikael, kosminen, ajattelu, sydänajattelu, Kristus, vapaus, luovuus, rakkaus, tietoisuus

Helluntai

Sunnuntai 19.5.2013 klo 10:55 - Matti Kuusela

Helluntai on tänä vuonna niin aikaisin, että on todella vaikea tajuta sen olevan jo tänään. Se sattuu myös kovin lähelle kosmista helluntaita tai alkuhelluntaita, joka on huomenna eli maanantaina. Kun näitä juhlia seuraa, aito juhlatunne näyttää hiljalleen siirtyvän yhä enemmän sille päivälle, joka vastaa alkuperäisen juhlan kosmista asetelmaa.

Se tarkoittaa, että kosmos siis muistaa merkittäviä asioita, joita on tapahtunut tietyssä maan, planeettojen ja kiintotähtitaivaan ja Eläinradan yhteyksissä. Erityisesti nämä muistot painuvat eetteriin. Eetterit eli elämänvoimat tai ajanvoimat olivat mukana tähtitieteessäkin, olikohan se vielä 2800-luvulla. Sitten tultiin kovasti materialisteiksi, eetteriajatus maailmankaikkeuden täyttävästä näkymättömästä substanssista hylättiin, mutta eiköhän siihen pian tulla taas uudella tavalla. Eetteri on yhteydessä näihin mustiin aukkoihin ja maailmankaikkeuden näkymättömään massaan, joista puhutaan yhä enemmän ja enemmän.

Kristus ja eetterivoimat

Juhlapäiville on kehittynyt aivat omat eetterivoimansa aikojen kuluessa. Jokainen varmaan tunnistaan pitkäperjantain sään kolhouden. Helluntaina on aina oma valkokukkainen energiansa, vaikka se joskus on heikommin nähtävissä. Ja jos sitä alkaa liikaa miettimään nykyälyllä, saattaa jopa epäillä, onko sitä tunnelmaa lainkaan olemassa. No, on se.

Ainakin juhannustunnelma on niin voimakas, että sen olemassaolosta ei voi olla mitään epäilystä. Ei siitähään huolimatta että juhannus vain muutama vuosikymmen sitten siirrettiin ikivanhalta kalenteripaikaltaan viikonvaihteeseen. Mutta juhannus eroaakin kevään juhlista siinä, että se ei ole niin suorassa yhteydessä Kristuksen elämän tapahtumiin, vaan on enemmän ihmisten ja luonnonhenkien juhla, suorassa yhteydessä kosmiseen kesäpäivän seisaukseen.

Aivan eri tilanne on esimerkiksi helluntain, pyhän tai valkean eli Kristuksen juhlan kanssa. Kuvittele, miten mikrokosmos eli ihmisten maailma on tietyssä määrin epävakaa ja yllätyksellinen ja altis muutoksille. Tähän pieneen tai suppeaan kosmiseen nurkkaukseen saapuu sitten Kristuksen makrokosminen voima, joka on vakaa ja valtava ja pitkälle kehittynyt ja selkeytynyt. Se on samaa kuin ajatella, miten kiintotähtimaailmojen juhlallinen selkeys laskeutuisi yhtäkkiä maan säätilojen vaihtelevuuteen.

Näin nämä Kristus-juhlat ovat maan mikrokosmoksen piirissä jokainen oman suuren muutoksensa energeettisiä muistopäiviä. Luonnonhenget muistavat ne luonnostaan, ja eläytyvät niihin voimakkaasti. Kun luonnonhenkien varsinainen kotimaa on juuri elämänvoimien eli eetterimaailma, jokainen juhla on niille todellisuus, aivan konkreettista totta.

Me ihmiset voimme nyt valita missä määrin osallistumme juhliin, ja tärkeää on, että me opimme ymmärtämään niitä. Siksi henkinen tieto, henkisen tietoisuuden kasvu on niin merkityksellistä. On ihan mukavaa, että me osallistumme suuriin vuotuisiin juhlapäiviin, koska se aina vaikuttaa hyvällä tavalla meidän jokaiseen omaan energiakenttään, samoin luonnon ja maan voimakenttiin. Mutta tärkeää on, että me opimme ymmärtämään oman minuutemme tai hengen läsnäolomme pohjalta, mitä nämä juhlat merkitsevät. Silloin meidän ihmisten uudistuva minuus säteilee henkis-jumalallista valoaan koko elämämme piiriin.

Rakkaudella

Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hellunti, eetterivoimat, mikrokosminen, makrokosminen, Kristus, luonnonhenget, tietoisuus

Kosminen pääsiäinen

Sunnuntai 28.4.2013 klo 10:17 - Matti Kuusela

Lauantaina Sinikan kanssa ensimmäistä kertaa katsomassa koskimelontakilpailua Vantaan myllykoskella. Hurjaa touhua. Aika erikoista oli katsoa hyvältä paikalta aivan kosken rannalta, miten kuohuissa ja pyörteissä monet kilpailijat pyyhälsivät puolentoista metrin päässä ohi reunan kiveystä raapien ja pää veden alla. Ei ole minun lajini.

Mutta upeaa oli nähdä miten nopeimmat ratsastivat pyörteiden yli kuin vanhan ajan ritarit turnajaisissa. Slovenialainen voittaja ja nopeimman ajan tehnyt, muistaakseni venäläinen, vetivät radan mahtavasti.

Kukin sai laskea kolme kertaa, mutta kilpailun loppua kohden yhä useampia laskijoita alkoi rannan kahvipaikka houkuttaa enemmän kuin kasvojen kastelu runsasvetisessä koskessa.

Sitä en aivan saanut selvillä, miten on mahdollista selvitä kivisestä koskesta pää veden alla - nimittäin kolhimatta sitä kaikkiin pohjakiviin - mutta kai siihen joku selitys on olemassa, koska kaikki todella selvisivät hengissä ja loukkaantumatta. Aika moni joutui kuitenkin irtaantumaan koskikanootistaan ja jättäytymään uimasilla

Pääsiäisen tähdet

Ne jotka ovat jo lukeneet sunnuntain Astrosofisen kalenterin, tietävät että tänään aurinko on maan suhteen samassa kohden eläinrataa kuin historiallisen pitkäperjain aikana vuonna 33. Vuodenkierto ja tähtien keskinäiset asemat siis liukuvat hieman eri tahtiin vuosisatojen ja vuosituhansien saatossa, ja ajan kannalta katsottuna se on juuri se kosminen tekijä, joka mahdollistaa kehityksen.

Sitä on mukava mietiskellä. Jos aika ja tila olisivat aina täsmälleen samassa suhteessa keskenään, ne nauliutuisivat toisiinsa huomattavasti nykyistä lujemmin ja vapaalle hengelle olisi paljon vähemmän tilaa tulla mukaan.

Suunnilleen sama asia pätee myös kristillisten juhlien sijoittelussa. Vanhat esikristilliset juhlat sijaitsivat pääsääntöisesti vuodenkierron saisausten ja tasausten mukaan, mutta kristillinen joulu ja pääsiäinen ovat niistä hieman irti. Joulu on muutaman päivän talvipäivän seisauksen jälkeen, samoin pääsiäinen hieman monimutkaisemman määrityskaavan mukaan kevätpäivän tasauksen jälkeen. Se merkitsee, että nämä kristilliset juhlat tulevat mukaan uuteen alkuun, eivät varsinaiseen käännekohtaan.

Enkä minä tällä sano mitään nyt monille elpyneitä auringon ja kuun vaiheiden mukaisia yhteisrummutuksia vastaan: nehän omasta puolestaan auttavat myös noiden avainkohtien energioiden uudistumista ja vapautumista tilallisuuteen jumittumisesta.

Hauskaa on, että tämän kosmisen aseman mukainen pääsiäinen tuo tavallaan toisen pääsiäisjuhlan ensi tiistaina ja keskiviikkona. Tiedän että joillekin tämä pääsiäinen on muodostunut kokemuksellisesti hyvin tärkeäksi.

Kosmisesti, eli aurinko - maa - eläinrata -kokonaisuuden mukaan tämä sunnuntai muistaa siis Kristuksen ristiinnaulitsemisen päivän. Kun katson ulos, niin jotenkin näyttää vähän samalta kuin yleensä pitkänäperjantaina, ja voihin niin ollakin.

Yhteys maahan

Mutta tärkeintä tässä lienee se, että todellakin, vasta kuollessaan ihmiskehossa Kristuksesta tuli varsinaisesti maan asukas. Jordanin kasteesta eteenpäin aina Golgatalle saakka Kristus oli vielä suurten henkisten aurinkovoimien täyttämä, jotka vähitellen vapautuivat niin, että Kristuksesta tuli yhä enemmän ihminen.

Siksi pitkäperjantai on suuri ihmisyyden päivä. Se on myös syvemmän ihmisyyden päivä, sillä juuri kuoltuaan Kristus matkasi vällittömästi maan syvyyteen, tuonelaan, kuten sanotaan, valaisi ja puhdisti näin matkan Äidin luo, maaäidin luokse. Siitä alkoi se naisellisten voimien uusi elpyminen, joka nyt meidän aikanamme on lähtenyt toiseen vaiheeseen.

Yhdessä Kristuksen henkisen toisen tulemisen kanssa tapahtuu myös Sofian toinen tuleminen - kuten tätä kosmista ikinaisellista ja alkunaiseuden voimaa nimitetään kreikan kielen mukaisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kosminen, pääsiäinen, Kristus, Sofia, pitkäperjantai,