Matin blogi

Sirius ja Shambala

Perjantai 5.7.2013 klo 16:38 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin jo Astrosofiseen kalenteriin ensi lauantain suuresta auringon ja Siriuksen yhtymästä eli konjunktiosta. Sehän tarkoittaa, että maa, aurinko ja Sirius on samalla linjalla fyysisesti. Ja se puolestaan avaa henkisille energioille mahdollisuuden liikkua näiden taivaankappaleittemme välillä ja tehostaa yhteistoimintaansa.

Toki maan ja Siriuksen läheinen yhteisyys ei tapahdu vain tilallisessa avaruudessa, vaan yhä enemmän me tulemme tietoiseksi siitä, että kiintotähtien voimat kutoutuvat yhteen monin tavoin. Ne muodostavat aivan kuin sisäkautta hyvin elävän ja monisavyisen yhteistoimintaverkoston. Ja kun kirjoitin tuon, huomaan että sekään ei riitä: yhteys on vielä syvempi, niin elämän, sielullisuuden kuin henkisten tasojen alueella. Voimme sanoa, että Sirius on maan sydämessä, Shamballassa, maan sydänchakrassa.

Ensin se voi kuulostaa ihmeelliseltä, jopa mahdottomalta, ja sotiihan se kaikkea normaalia älyllistä ajattelua ja tietoa vastaan. Mutta jos kuulostelee vähän syvemmältä itsessään, voi kysyä, voisiko se ollakaan millään muulla tavalla. Tiedämmehän me syvällä itsessämme, että maapallo ei voi olla yksin, aurinkokuntamme ei voi olla yksin. Me olemme osa tähtimaailmojen perhettä, ja niin kuin perheessä elämänvoimat ovat suurelta osalta yhteisiä, samoin on tähtimaailmojen perheissä. Me jaamme toisten tähtien kanssa yhteisiä elämän- ja sielullisia voimia.

Mutta lauantaina on siis erityinen päivä, joka herättää aurinkomme henkisen loisteen valaisemana maan sisuksien Shamballan ja rakkaan tähtiystävämme Siriuksen välisen yhteyden niin, että jotain uutta voi tapahtua.

Ihminen maan ja taivaan välissä

Maan ja taivaan väliseen yhteyteen liittyy myös suuri henkinen salaisuus, joka on viime päivinä tullut usein mieleeni. Mutta ensin haluaa tulla sanotuksi tämä: miksi kesällä on niin mukava astua jaloillaan maan päälle? Toki maa on kesällä lämmin, mutta siinä on muutakin.

Kun talvella arkkienkeli Gabriel toimii kosmisena ohjaavana henkenä, niin vastakkaisella kesän puolella kosmiseksi hengeksi kohoaa Uriel. Silloin maan pinta jäisi suojattomaksi, ellei Gabriel tulisi maan vastakkaiselta puolelta maata vartioimaan. Kun me kesän lämmössä kävelemme maan pinnalla, me oikeastaan kosketamme Gabrielia ja hänen ihmeellisiä kesän kristallivoimiaan - kesäunessa. Sillä henkisesti katsottuna luonto ei suinkaan ole valveilla kesällä, vaan se tavallaan nukkuu, näkee unta. Kesän kasvimaailma on luonnon unta. Sen vastapainoksi Gabriel tavallaan kristallisoi maan näkymättömällä tasolla, niin että kaikki on tasapainossa.

Sitten tulee jälleen erikoiseen asiaan: Miten me ihmiset voimme tämän kaiken tiedostaa? Miksi mekin emme vain nuku kesällä? Siksi, että ihmisolemus ja luonnonolemus ovat tavallaan asetettu kosmisesti vastakkain maan päälle. Se antaa meille mahdollisuuden pysyä itsestämme ja maailmasta tietoisina olentoina tämän suuren maaolennon päällä.

Tämä ihmisen ja maan tietynlainen vastakkaisuus, pelikuvamaisuus, johtaisi ongelmiin, ellei eläinkunta tulisi apuun. Ja kerron sen tässä nyt aivan lyhyesti: Lehmä tuo kosmoksesta maahan niitä voimia, jotka ihminen jättää tuomatta. Ruonsulatuksensa kautta lehmä ottaa vastaan korkeita tähtivoimia, jotka loistavat maan sisäisyyteen luonnonolentojen suureksi iloksi.

Kotka puolestaan täydentää kosmoksen suuntaan sitä, minkä ihminen jättää tekemättä. Kotka - ja samalla koko lintujen suku - henkistää maan materiaa, joka loistaa kosmokseen etenkin lintujen sulkapeitteen kautta niiden kuollessa.

Ja vielä kolmaskin eläin tarvitaan, jotta joku pitäis huolen maan ja taivaan välisten voimien tasapainosta. Leijona on se eläin, jonka mahtavat rytmiset voimat ilmentyvät jo fyysisesti sen uljaassa rintakehässä, sydämen ja keuhkojen yhteistoiminnassa.

Näin nämä kolme eläintä, leijona, lehmä ja kotka auttavat ihmiskuntaa pysymään oikeassa voimatasapainossa maan ja taivaan välillä. Ja ne maksavat meidän puolestamme maalle ja taivaalle sitä, mitä me emme vielä itse kykene tekemään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sirius, shamballa, arkkienkeli, Gabriel, Uriel, lehmä, kotka, leijona, henkisyys, maa, taivas

Arwon Sanomista kaukasialaiseen tanssiin

Maanantai 22.4.2013 klo 21:19 - Matti Kuusela

Hei Enkelimaan ystävä,

Kuten huomaat, sivut ovat uudistumassa, mutta kuten varmaan arvaat, eihän se helppoa ole. Olisi tosi mukavaa, jos pystyisi tekemään sivut kokonaan alusta saakka juuri sellaiseksi kun haluaa, mutta eihän se onnistu. Valmiin pohjan ja sen eri vaihtoehtojen valinta on haastavaa, ja vielä haastavampaa on tehdä pohjiin muutoksia. Käytönnössä se tarkoittaa, että kehitysprosessi jatkuu, eikä tämä sinertävä versio välttämättä ole lopullinen.

Arwon sanomat

Yksi Enkelimaan suuria projekteja on uusi yhteys, muun muassa ihmisten ja luonnonhenkien maailmojen välillä. Korviini on kantautunut viestejä, että myös luonnonhenkien maailma on muuttumassa ja heille on tulossa yhä lisää tehtäviä. On jopa sanottu, että myös sellaisia tehtäviä, joiden alunperin piti kuulua ihmisten työkenttään, on hiljalleen siirtymässä luonnonhenkien hoidettavaksi.

Luonnonhoito kokonaisuudessaan on kuuluu tähän suureen tehtäväkenttään, mutta on myös paljon muuta sellaista, josta ihmisten ihmisten odotettiin ottavan enemmän vastuuta. Mutta nyt me kuulemme näistä asioista lisää. Helgen ja Marian luonnonhenkiystävät eli luonnokkaat ovat ottaneet innostuneesti vastaan mahdollisuuden kertoa omasta maailmastaan Enkelimaan sivuilla.

Ensimmäinen näiden Arwon Sanomien kirjoitus on jo paikoillaan ja se käsittelee puita, puiden hakkuuta.

Kun luet Arwon Sanomia, niin muistathan että se on aivan uusi alku meidän ja luonnonhenkien välisessä yhteistyössä, jota todella tullaan tarvitsemaan! Tervetuloa mukaan, luonnokkaa!

Kaukasian tanssia

Viime perjantaina olin Sinikan kanssa Savoyssa katsomassa kaukasilaisen tanssiryhmän esitystä. Olen jo kauan sitten nähnytkin esityksen, jonka pohjalta osasin odottaa naistanssijoiden hämmästyttävää nukenkaltaista liukumista. Kun hameet ulottuvat lattiaan saakka, niin jalkojen työskentelyn huomaa oikeastaan vain pienestä värähtelystä lantion sivuilla. Olimme aivan edessä, kuten yleensä, ja luulen että sitä pientä liikettä ei kovin paljon etäisemmille riveille näy lainkaan.

Pari kolme kertaa syntyi aivan erityislaatuinen tunne liukumisesta. Aivan kuin näky olisi todella kokonaan irronnut fyysisestä tilasta ja siirtynyt johonkin korkeampaan maailmaan.

Miesten tanssi sen sijaan oli yllätys. Miehet käyttivät vain joissakin siirtymissä kanta-askeleita. Melkein kaikki liike tapahtui päkiöillä joko kantapää lähellä maata tai sitten aivan ylhäällä. Ja mikä näytti aivan hurjalta, oli tanssit tai osuudet, joissa miehet ohuissa saappaissaan tanssivat täysin varpaillaan. Siis niin, että varpaat olivat kääntyneinä taaksepäin jalkapöydän alle. Huh! En ollut tajunnut että se on mahdollista.

Kotkien tanssi

Aika nopeasti tajusin, että tanssit kokonaisuudessaan olivat kotkien tanssia vuoristossa. Käsiliikkeet olivat kotkan siipien liikettä ja välillä tanssijat nousivat vuoriksi, ja miten paljon he koko ajan toimivat normaalia painovoimaa vastaan.

Oli hurjan näköisiä hyppyjä, joissa miestanssija kohoaa korkealla ja laskeutuu polvilleen, tai sitten joku kiertää polvillaan tanssien koko näyttämön ympäri.

Tämä tietysti kaikki liittyy voimakkaasti luonnonhenkiteemaan. Tässä kaukasialaiset henget tietysti inspiroivat tansseja ällityttävän vahvasti. Miten erilainen onkaan tuo kanssa, joka kävelee ja tanssii lintujen lailla!

Ja miten erilainen tuo kansa on taas verrattuna esimerkiksi Andien intiaaneihin, joiden huilumusiikki kohoaa lentoon korkealle kotkien kanssa, mutta joiden liikkuminen taas pysyy lujasti aineellisen maan kamaralla.

Kaukasialainen kävely

Opin jopa aivan uudenlaisen kävelyn. Useinhan elokuvien tai tanssiesitysten jälkeen liikkuu päähenkilön tai tanssityylin mukaisesti. Nyt Savoysta palatessamme huomasi löytäneeni uuden kävelytavan, jossa jalkapohjaavat rullaavat nopeasti maan päällä niin, että nilkka ei juuri taivu. 

Se on hauska ja nopeasti etenevä kävely, josta tuli mieleen myös nimi keinutuolikävely. Aivan kuin siirtäisi vuorotellen rullaten keinutuolin kumpaakin jalasta.

1 kommentti . Avainsanat: luonnonhenkien viestit, kaukasialainen tanssi, kotkat