Matin blogi

Koulukiusaaminen on lopetettava

Keskiviikko 13.6.2012 klo 0:04 - Matti Kuusela

Siitä on jo kauan kun viimeksi kirjoitin koulukiusaamisesta. Silloin näytti siltä, että ongelma on jollain tavalla hallinnassa KivaKoulu -projektin ansiosta, johon useat koulut olivat sitoutuneet.

Tänään lehdissä näkyi juttua,
että myös säädöstasolla
ollaanritarinkannus_240.jpg antamassa opettajille
lisää valtuuksia. Esimerkiksi luokassa riehuvaa lasta on voitava hillitä ja tarvittaessa laukkuja tarkastaa. Hankaluuksiseta ilmoitetaan sekä koulun terveydenhoitoon että kunnalliselle puolelle, olikohan se lastensuojeluvirastoon.

Hyvä. Kunnon keinojen löytäminen on silti hankalaa. Jos joku lintsaa koulusta tai häiritsee opetusta, niin hän saattaa olla vain tyytyväinen kolmen päivän väliaikaisesta erottamisrangaistuksesta, joka kuuluu kaavailuun.

Myös mietitään jälki-istunnon korvaamista työllä, kuten tuolien järjestämisellä tai pihan haravoinnilla. En tiedä, jotenkin hankalalta tuokin tuntuu, ja etenkin se että lapsille viestitetään työnteon tai yhteisissä asioissa auttamisen olevan rangaistus. Mutta miksei, luulen että oikean sävyn löytyminen riippuu opettajista, jotka tuon rangaistuksen panevat toimeen.

Iltapäivälehdessä yksi oppilas ehdottaa, että jälki-istonnon voisi käyttää rästissä olevien kotitehtävien tekemiseen. Se on varmasti järkevä ajatus. Nämä rangaistukset ovat kuitenkin hankalia, ja kun itselläkään ei ole enää mitään kontaktia koulumaailmaan, niin vaikea sanoa, mikä siellä voisi käytännössä auttaa, paitsi tahto muuttaa tilannetta ja vahva välittäminen.

 

Koulurauha

Sikäli kuin olen ymmärtänyt opettajakoulutukseen ei sisälly kiusaamistilanteiden ja tunneilla häiritsemin ongelmanratkaisua, vaikka nykytilanteessa juuri niitä pitäisi opettaa. Tietenkin teoriassa, mutta ennen kaikkea käytännön harjoituksina.

Minkä tahansa kiusaamis- tai häiritsemistilanteiden hallitseminen on varmasti opettajille todella vaativaa, eikä siinä voi auttaa muu kuin se, että opettajakoulutuksessa opetellaan tilanteiden hallitsemista ja ratkaisemista aivan käytännössä.

Sitten on yksi suuri asia, jota ilmeisestikään ei ole ymmärretty. Lapset käyvät kasvussaan läpi ihmiskunnan aikaisempia kehitysvaiheita. Sekä näkyy selvästi esimerkiksi poikien kiinnostuksessa aseleikkeihin ja kamppailuihin. Nyt olennaista on se, että toisilla on vahva sisäinen tarve näihin menneiden aikojen käytösmalleihin, ja toisilla taas vallitsee enemmän eettinen minä, joka ohjaa käytöstä hyvän ja oikean käsitteiden mukaan.

Koulussa opettajan pitää pystyä näkemään nämä kaksi linjaa. Ja hänen on ymmärrettävä, että kumpikin linja voi toteutua sekä hyvänä että pahana, ja kaksi tai jopa neljä eri yhdistelmää näistä voi esiintyä samassakin oppilaassa.

Hyvyyden puolustaja voi olla sankari, joka puolustaa heikkoja, mutta toisaalta hänestä voi tulla myös kiusattu, koska hän ei ymmärrä puolustaa itseään.

Kiusaaminen on hyvin vanha luonnonmukainen reaktio. Luonnossa tavallaan kiusaamista on se, että hyönteisten tehtävänä luonnon kiertokulussa on ahmaista elinkelvottomat kasvit suihinsa, samoin petoeläinten tehtävä savannilla on käyttää ravinnokseen heikkoja eläimiä. Mutta ihmisen on opittava ymmärtämään, että jokaisella ihmisellä on henkinen itseisarvo hänen fyysisestä tai psyykkisestä puolustautumiskyvystään riippumatta.

 

Itsepuolustuskurssit

Jos joku on heikko puolustautumaan, on tietenkin häntä itseään autettava vahvistumaan ja puolustautumaan. Tietenkin on puututtava myös kiusaajiin, mutta opettamalla uhriksi joutuneita puolustamaan itseään ja oikeuksiaan sekä fyysisesti, psyykkisesti, että henkisesti, puhumalla ja toimimalla saadaan valtavasti autettua ihmisiä sekä kouluemässä että myöhemmässä elämässä, sekä opiskelussa, työssä että perhe-elämässä.

Olin aikoinaan suunnattoman järkyttynyt, kun kuulin että koulussa kiusattua oppilasta oli opettajien taholta neuvottu olemaan puolustautumatta. Se on aivan todellisuuden vastainen asenne. Oman arvon ja oman voiman tunteminen, ja aikuisten lupa kasvaa omassa voimassaan sekä kyky puolustaa itseään on todellakin jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Kuka haluaisi kiusata ihmistä, joka on varma itsestään, oikeuksistaan ja omasta puolustautumiskyvystään!

Tietenkin laajan itsepuolustuksen opettaminen on vaativaa, sillä ihminen joka mistä tahansa syystä on heikosti läsnä omassa voimassaan, on hyvin haavoittuvainen myös opetuksen suhteen. Kuitenkin olen varma siitä, että ainakin kahdelle kolmasosalle laajakaistaisen itsepuolustuksen oppiminen auttaa lähes välittömästi. Yksi kolmannes voi sitten tarvita syvällisempää tukea oivaltaakseen, että hänellä on myös omat arvonsa aivan omassa itsessään, ja sitä saa puolustaa.

 

Henkinen kasvu

Välttämätön tekijä on myös jokaisen kasvattajan oma henkinen kasvu. Opettaja, joka kehittää itseään henkisesti, välittää pelkällä läsnä olemisellaan luokassa suunnattoman arvokasta henkisen kasvun energiaa kaikkiin oppilaisiin.

Rakkaudella
Matti

 

4 kommenttia . Avainsanat: koulukiusaaminen, itsepuolustus, opettajat, henkinen kasvu

Kiva-koulusta Enkeliaskelten tanssiin!

Perjantai 21.10.2011 klo 19:26 - Matti Kuusela

Kiitos paljon viime kuun koulukiusauskeskustelusta. Sen jälkeen lehdet ovat kirjoittaneet paljon asiasta ja myös uutta tietoa on tullut.

Suomessa on KiVa -koulusysteemi, joka sisältää ainakin esitteistä katsoen lähes kaiken tarpeelliselta tuntuvan. Suurin osa Suomen kouluista on myös sitoutunut sen noudattamiseen.

Mikä sitten lienee todellisuus? Hyvien periaatteiden toteutuminen käytännössä edellyttää sitä, että ihmiset toteuttavat niitä. Niitä ihmisiä, jotka ovat tavallaan vastuussa, olemme myös me kaikki. Siksi suosittelen lämpimästi, että jos olet vanhempi tai tekemisissä vanhempien tai koululaisten tai ehkä opettajienkin kanssa, otat tarvittaessa KiVa-koulun puheeksi. On tärkeää, että vanhemmat, opettajat ja oppilaat tietävät, että tuo periaate on voimassa ja että sitä tuetaan aktiivisesti.

 

Plejadilaiset ystävämme

Kun Plejadien tähtisisaret menivät painoon - ja tulevat sieltä ensi viikolla! - on kirjaan liittyviä ajatuksia ollut usein mielessäni. Yhä konkreettisemmalta tuntuu, että Plejadilaiset tähtiystävämme ovat kosmisesti meidän läheisiä sukulaisiamme, jotka ovat vain kulkeneet toisenlaista tietä kuin me, jotka olemme tulleet hankkimaan uusia kokemuksia ja uutta luomisvoimaa tänne aineellisen maailman tiheyteen.

Siksi meidän yhteistyömme plejadilaisten eli seulaslaisten kanssa on tärkeää paitsi meidän jokaisen sielulliselle heräämiselle, myös heille. Myös plejadisisaremme ovat tavallaan meidän suojelusenkeleitämme, ja jotta he voivat edetä, heidän on voitava auttaa meitä - meidän luvallamme ja kiinnostuksellamme!

Ja me tarvitsemme heidän tukeaan voidaksemme helpommin suunnata luovuutemme oikeaan suuntaan. Hoitotyössä näkee usein miten valtava henkinen potentiaali meillä monella on aivan läsnä, mutta epäröimme päästää sitä ulos, koska maailma ympärillämme ei vaikuta valmiilta sen vastaanottamiseen.

Mutta meidän tehtävämme on valmistaa maailmaa! Kukaan muu sitä ei voi tehdä puolestamme. Ja juuri plejadilaisten rakkaudellinen, parantava ja taiteellinen ohjaus on sisäinen tuki, joka auttaa meistä kuin huomaamattamme tulemaan hengen taistelijoita, yhä rakkaudellisemmalla tavalla.

Ja nyt tulee huomautus: muistakaa, miten vanhat henkiset opaskirjanne kertovat myös nautinnosta, hyvänlaisen nautinnon tärkeydestä. Juuri elämän tasapaino on se tuki, joka antaa mahdollisuuden ulottua useampaan suuntaan ja tehdä elämästä tehokasta ja luovaa.

Itsekin alan taas tajuta, ettei uurastus ja yrittäminen todellakaan ole paras ja tehokkain tie. Ollaksemme luovia ja hedelmällisiä meillä on oltava minä-voimaa myös irtautumiseen tekemisestä ja elämästä nauttimiseen.

 

Enkeliaskeleet

Enkeliaskeleet ovat toinen uusi asia, joka on todellinen taivaan ja enkelien lahja. Ihmeellistä Enkeliaskelissa on se, että niiden askeleiden nimet ovat olleet tiedossa vaikka kuinka kauan, mutta niitä ei ole osattu tanssia oikeassa rytmissä.

Juuri noiden askelten, kuten rakkaus ja kiittäminen, oikea rytmitys tekee niistä sitä elämän ja sisäisten voimien tanssia, joka saa ne myös toimimaan niin ihanteellisella tavalla.

Enkeliaskeleet ovat samalla itse maailmankehityksen askeleita, mutta tässä harjoitusmuodossa tai tanssina niillä on oma sisäinen koreagrafiansa, joka vapauttaa puskemisesta ja yrittämisestä ja luo vapaan sisäisen liikkeen lahjan.

 

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: KiVa-koulu, plejadilaiset, Enkeliaskeleet, Plejadien tähtisisaret, koulukiusaaminen

Ritarillisuus kunniaan - koulukiusaamiseen nollatoleranssi

Keskiviikko 14.9.2011 klo 0:46 - Matti Kuusela

Kiitos kaikille, jotka kommentoitte eilistä koulukiusaamisblogia. Olen miettinyt asiaa lisää, ja ainoa järkevä teesi asian suhteen on mielestäni: nollatoleranssi koulukiusaamisen suhteen.

Sivistysvaltiolle ei oikein mikään muu vaihtoehto ole mahdollinen. Millainen nykyaikainen sivistysvaltio olisi sellainen, joka sallii heikompia kiusattavan?

Ymmärrän kyllä sen, että niiden joilla on sisäsyntyinen ja luontainen puolustautumismekanismi itsessään, voi olla joskus vaikea ymmärtää, miksi joillekin pitäisi opettaa itsepuolustusta. Juttelin sähköpostitse erään opettajan kanssa, ja kun hän kysyi, että pitäisikö sitten koulussa alkaa opettaa itsepuolustusta, niin tajusin heti: monille nousee itsepuolustuksesta aivan väärä kuva, jotakin kielteistä, väkivaltaista, jopa pahaa.

Mutta ainoa vastaus tuohon on: tietenkin pitää! Se on vain ajateltava oikein! Olen jopa joitakin vuosia sitten, luulisin, lukenut jostain koulukiusaamista vastustavasta projektista, jossa oli kehitelty metodeja, joilla voi puolustautua.

 

Kävellä vain pois

Ilmeisesti monet vahvat ihmiset pitävät itsestään selvänä, että kiusaamistilanteesta voi vain kävellä pois. Että se on jotenkin oma syy, jos antautuu kiusattavaksi.

Mutta ei se ole niin. Kiusaaminen on nimenomaan sitä, että ei anneta mahdollisuutta poistua. Sinua pidetään kiinni, tavalla tai toisella: psyykkisen voiman käytöllä, uhalla, joukkovoimalla tai puhtaasi fyysisesti.

Kiusaamishalukkaat kyllä löytävät uhrinsa, joilla jostain syystä ei ole tuota puolustautumisautomaattia. Ja sitten loppu onkin heille helppoa.

Uskon kuitenkin, että on melko yksinkertaista opettaa käytännössä toimivia selviytymiskeinoja. Meillä on Suomessa aivan varmasti sekä turvallisuusalan että joidenkin muiden alojen asiantuntijoita, joille olisi yksinkertainen juttu kehittää opetusohjelmat sanotaan 5-15 vuotiaiden selviytymistekniikoiksi.

Siispä Enkelimaa esittää tässä ensimmäiset vaatimuksensa maailmanhistoriassa:

- Koulukiusaamisen estäminen ja luova konfliktinratkaisu on otettava syvällisesti mukaan kaikkien tasojen opettajakoulutukseen!

- On alettava välittömästi kehittää kouluitsepuolustusohjelmia, sekä fyysisellä, käyttäytymistieteellisellä että yleisellä pedagogisella tasolla!

- Ja pyydän: te, jotka olette samaa mieltä, viekää tätä viestiä ja näitä vaatimuksia eteenpäin mahdollisuuksienne mukaan!

 

Ritarillisuus

On hienoa, jos opettajat pystyvät tekemään koulusta turvallisen paikan jokaiselle oppilaalle. Koen, että tähän turvallisuuteen kuuluu olennaisena osana se, että jokaista rohkaistaan puolustamaan omia oikeuksiaan ja omaa elintilaansa.

Ja toiseksi siihen kuuluu vanha kunnon ritarillisuus. Kaikkein parasta on, että jokainen saa sellaista tukea, että hän kykenee itse puolustamaan itseään ja kasvaa psyykkisesti riittävän voimakkaaksi. Usein kysymys on myös pelkästä oivaltamisesta: ai jaa, saanko minäkin puolustaa itseäni! Mutta aivan suurenmoista on kehittää kulttuuria, jossa kukaan ei salli toisia kiusattavan!

Hyvin suuri merkitys kokonaisuudelle on niillä, jotka ovat epävarmoja sen suhteen kenen puolelle asettuvat, ollako vain passiivisesti tukemassa kiusaamista vai ollako sitä vastaan. Ja sitten tosi tärkeää on rohkaista sitä, että kiusaaminen on kerta kaikkiaan estettävä.

Ja kolmanneksi on tärkeää se, että kiusaamisesta saa aina raportoida ylöspäin. Ellei tällaista luottamuksen ja välittämisen kulttuuria tueta, todellisesta kiusaamisesta ei kerrota eteenpäin tai sitten siihen ei todenteolla puututa, kuten siinä iltapäivälehdessä kerrottiin, jota eilen luin.

Tämä on ongelma, joka ei selviä pelkillä puhelinsoitoilla ja kokouksilla. Tarvitaan määrätietoista uutta kasvatusta: menetelmien kehittämistä, niiden opettamista ja tiedottamista niin vanhemmille kuin opettajille.

Rakkaudella
Matti

 

Hyvää huomenta ja tervetuloa tähän päivään, ystäväni. Sinä olet syvästi rakastettu. Ota tänään vastaan jumalan armo / maailmankaikkeuden voima / Äidin rakkaus / Isän tuki - anna sille nimi joka tuntuu Sinusta hyvältä. Tunne että on jotain suurempaa ja mahtavampaa, joka tukee, kantaa ja rakastaa sinua, joka hyväksyy sinut täydellisesti, jolle voit olla juuri sitä mitä olet.

 

3 kommenttia . Avainsanat: ritarillisuus, koulukiusaaminen, opettajakoulutus, itsepuolustus, koulukiusaamisen nollatoleranssi

Koulukiusaaminen

Maanantai 12.9.2011 klo 21:14 - Matti Kuusela

Hei ystävät, Maaäidin ja Plejadien energiat virtaavat vahvasti. Kiitos kaikista kiitosviesteistä lauantain seminaarista. Yhteistyö todellakin näyttää toimivan!

Koulutuspäivässä meni jotenkin niin paljon asioita paikoilleen, että energiat virtaavat tänään tosi vahvasti. Ja nyt tulee kutsu mennä aivan toisella alueelle, nimittäin koulukiusaamiseen, joka on meidän yhteiskuntamme aivan järkyttävä häpeä.

Luin jälleen tänään Iltalehdestä, miten kiusatun lapsen vanhemmat sanovat, että keinot alkavat olla vähissä, kun lapsi menee kouluun puoliväkisin, tulee usein itkien kotiin ja soittelee kännykällä vanhemmilleen välitunnilla, kun hänet on suljettu koulun vessaan, tai muuta vastaavaa.

- Olemme käyneet koulussa, soitelleet ja olleet yhteyksissä, mutta mitään ei tapahdu, isä kertoo.

 

Koulukiusaamisen ideologia

Tunne paljon opettajia ja toivon, että kukaan heistä loukkaannu ja ota tätä henkilökohtaisesti, mutta kerronkin nyt vähän vanhempia kokemuksia. Koulukiusaaminen alkoi nykyisessä mielessä samoihin aikoihin, kun opettajien arvovalta alkoi lipsua. Sitä ennen koulukiusaajia olivatkin lähinnä opettajat, eivät niinkään oppilaat.

En ole koskaan kuullut, että opettajien suorittaman koulukiusaamisen historiaa olisi Suomessa kerrottu tai kirjattu muistiin. Se kuitenkin jossain vaiheessa hiipui. Minun kouluaikanani se oli jo vähäisempää kuin vanhempieni aikana.

Ja sitten tuli yllättäen aika, jolloin yleinen ilmapiiri muuttui niin, että opettajat menettivät otteensa koululaisiin. Monet opettajat eivät enää yksinkertaisesti uskaltaneet mennä välitunnilla ulos välituntivalvojiksi, puhumattakaan siitä, että he olisivat puuttuneet oppilaiden väliseen väkivaltaan, koulun pihalla tai käytävillä, eikä aina luokassakaan, ei ehkä edes opettajan läsnäollessa.

Sitten tajusin erikoisen asian. 1990-luvulla asiakkaanani oli äiti, jonka lasta kiusattiin koulussa. Kun kyselin asiasta tarkemmin ja ihmettelin, eikö lasta ole opetettu puolustautumaan, niin kuulin, että se oli koulussa ehdottomasti kielletty!

Minulla meni itse asiassa vuosia tämän käsittämättömän asian sulattelemisessa. Jotenkin voin ymmärtää sen, että aikuisten maailmassa on itsepuolustus rikollisia vastaan käytännössä kielletty, mutta lasten maailmassa!

 

Lasten maailma

Vaikka lapset monessa mielessä elävät modernimmassa maailmassa kuin me aikuiset, ja varmasti paremmin välittömässä nykyhetkessä, he jossain toisessa mielessä kertaavat kehitysessään hyvin vanhoja ihmiskunnan kehitysvaiheita.

Ne ovat maailmoja, joissa on keijukaisia, enkeleitä ja luonnonhenkiä, mutta myös rosvoja ja poliiseja, cowboita - ainakin minun lapsuudessani - intiaaneja, vakoilijoita ja sitten pelottavia kivvarilaisia tai hesalaisia ja mitä tahansa vaarallisia eri paikoihin liittyviä jengejä.

Itse olin lapsuudessani hyvin idealistinen, enkä kerta kaikkiaan saanut päähäni, miksi minun olisi puolustauduttava toisia vastaan. Ennen kouluikää siinä ei ollut mitään ongelmaa, mutta kouluun mennessä se jotekin muuttui. Äly tai jonkinlainen ideataju peitti luonnolliset reaktiot. Ja sen takia minua jouduin joskus kiusatuksi ihan vähän, ei mitenkään paljoa eikä missään sellaisella väkivaltaisella tavalla mitä nykyään tapahtuu.

Se oli sellaista nyhjäämistä enemmänkin, älysin käyttää vain suurin piirtein samanverran tai hieman vähemmän voimaa kuin vastustajat.

Onneksi sitten sekä äiti että isä puuttuivat asiaan. Äidiltä sain henkisen luvan puolustautua ja isä opetti muutamia juttuja, miten se tapahtuu käytännössä.

Näitä isän opettamia tekniikoita oli lähinnä pari. Miten vapautua niskalenkistä ja miten heittää selästään kaveri silloin kun itse oli alimmaisena.

Kumpikin tekniikkaa toimi erinomaisesti heti kun käytin niitä. Nämä lievät kiusaajat olivat aluksi tosi hämmentyneitä ja loukkaantuneita siitä, etten enää antanutkaan heidän voittaa. Heidän mielestään heillä jotenkin oli siihen saavutettu oikeus. Mutta nuo kiusaamiset loppuivat saman tien.

Oppikoulussa tuo kansakoulun ensimmäisen luokan oppi alkoi unohtua kun sitä ei tarvinnut ja mahdolliset yhteenottokohtaukset olivat satunnaisia. Kerran jouduin hieman pidempään kiusalliseen tilanteeseen, mutta kun vähän rymäytin tätä kaveria seinää vasten, niin pysyi jossain piilossa seuraavan oppitunnin alunkin.

 

Voima

Se on aivan selvää, kun miettii noita vanhoja aikoja, että jos olisi ryhtynyt alistetuksi ja kiusatuksi, niin mistään vanhempien puhelinsoitoista tai opettajien kokouksista ei olisi ollut mitään hyötyä. Ennemminkin ne kiusantekijöille antavat - heidän mielestään - entistäkin suuremman oikeuden voimankäyttöön, koska kiusattu käy heidän päälleen epäoikeudenmukaisesti, eli vetoamalla vanhempiin ja opettajiin.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun käytösessäni oli eettisesti väärin se, että alun alkuaankin sallin itseni jäädä alakynteen enkä puolustautunut kunnolla. Lasten maailmassa vallitsevat aivan todella viidakon lait, ja niiden mukaan on toimittava, ei joidenkin teoreettisten ihanteellisten mallien mukaan.

Äidin ja isän olisi tullut jo heti pienestä pitäen - tai ainakin kouluun mennessä kertoa itsepuolustuksen perusasiat - ja niitä olisi pitänyt myös harjoitella kotona. Näin ainakiin minun kohdallani.

Miten kiusaajan vanhempien tulisi toimia, sitä en tässä osaa sanoa, mutta tärkeintä onkin tunnistaa kiusatuksi tulleet ja auttaa heitä saavuttamaan tarpeellinen itseluottamus ja antaa heille tieto ja varmuus siitä, että itsensä puolustaminen on paitsi sallittua, se on suorastaan jokaisen pyhä velvollisuus.

Sillä mitä tapahtuu, ellei puolusta itseään? Silloin antaa tosi huonon signaalin ympäristölleen. Jos on henkisesti ja verbaalisesti riittävän valmis puolustamaan itseään, ei fyysistä puolustautumista juuri edes tarvitse!

Palataan tähän. Olen iloinen, jos kerrot omista kokemuksistasi tai ajatuksistasi!

Rakkaudella
Matti

 

9 kommenttia . Avainsanat: Koulukiusaaminen, puolustautuminen