Matin blogi

Harjoituksen tie

Keskiviikko 11.12.2013 klo 1:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kiitos sinulle mukanaolostasi! Kaikkein tärkeintä on vuorovaikutus. Osa siitä tapahtuu näkyvällä tasolla, ja suuri osa näkymättömällä, ja tuon näkymättömän osuuden merkitystä kaikessa meidän kehityksessämme voi vain arvailla. Suuri se on, ja siinä me jokainen olemme mukana.

Ja aivan erityisen iloista on se vuorovaikutus, joka tapahtuu todellisuuden tasolla, eli tässä maailmassa, jossa me olemme läsnä elävinä ja läsnäolevina olentoina. Surullisen huvittavaa siinä on se, miten vähän me tosiasiassa saamme apua aitoon elämiseen. Ajattelen nyt erityisesti vuorovaikutustaitoja, mutta onhan siinä paljon muutakin. Koululaitoksemme perustuu edelleen voimakkaasti siihen vanhaan ajatukseen, jossa sivistyksen perusta nähtiin latinan ja kreikan osaamisessa.

Toki ne ovat jo jääneet pois koulujuen normaalista opetusohjelmasta, mutta silti niiden ihanteet ovat voimakkaasti läsnä. Kun katselee ympärilleen nykyjan ongelmia, niin aivan keskeistä on ymmärtävän vuorovaikutuksen ja ongelmanratkaisujen puute.

Koulukiusaaminen on vuorovaikutusongelmaa, työpaikkakiusaaminen on vuorovaikutusongelmaa, luonnon saastuminen ja kaupallisen eläintenkasvatuksen ongelmat ovat myös vuorovaikutuksen puutetta, joka ilmenee tietenkin ajattelun puutteena, mutta ennen kaikkea tunteiden vajavaisuutena ja kykynä lähteä toimimaan koko ihmisenä, kehollisesti. Ottaa keho mukaan ja kokea, ja toimia sen myötä mitä kokee oikeaksi.

Kasvatus

Kaikki lähtee kasvatuksesta, mikä tarkoittaa käytännössä vanhempien suhdetta lapsiinsa, ja sitä taas edeltää vanhempien suhde toisiinsa. Miten vähän meillä onkaan todellista tietoa ja kokemusta siitä, miten lapsen vanhempien välinen suhde käytännössä toimii, miten sitä voi kehittää, miten ristiriitoja säädellään, miten ihanteiden mukaan toimitaan - toinen ihminen huomioon ottaen.

Ja kaikesta tästä lähtee suhde lapseen. Miten me kasvatamme lapsia, joilla on terve terve luottamus omaan kykyihinsä, jotka tuntevat olonsa kotona turvalliseksi ja rakastetuksi. Jotka tuntevat että heidät otetaan huomioon ja että heidän kanssaan ollaan.

Kun ajattelee kasvatusta sen perustoista alkaen, niin nykyjaan koulujen toimet esimerkiksi koulukiusaamisen vähentämiseksi näyttävät niin kovin vajavaisilta. On hyvä, että uuden lakiesityksen mukaan opettajat saavat ottaa haltuun opetusta häiritseviä tavaroita, mutta häiriötilanteiden hoitaminen on täysin lapsen kengissä.

Ensinnäkin häiriöt lähtevät kotoa, vaikka usein eri tavalla kuin yleensä ajatellaan, ainakin julkisuudessa. Miten usein suuret tragediat tapahtuvatkaan juuri hyvissä perheissä, kuten lehdistössä usein mainitaan. Tai sitten sanotaan, että ketään ei saa syyllistää. Yksinkertainen totuus lienee se, että nykyaikainen tutkimus ei ulotu luomaan uutta vuorovaikutusmaailmaa: esseiden laatiminen ja väitöskirjojen laatiminen siitä, miten jotkut muuttujat ovat yhteydessä toisiinsa ei riitä luomaan sellaista maailmaan, jossa ihmisten yhteiselämä sekä toistensa että koko luonnon kanssa voi kehittyä.

Näitä uusia tapoja luoda yhteisyyttä ja purkaa samalla vanhoja sisäisiä paineita ei voi kuin pieneltä osalta kehittää vain mennyttä tutkimalla, vaan nyt me tarvitsemme aivan uudenlaista akateemisuutta ja uudenlaista koulutusta kaikilla tasoilla, sellaista joka lähtee toimivan ihmisten yhteistoiminnan tutkimisesta ja uusien harjoitusten kehittämisestä.

Harjoituksen tie

On ka selvää, että esimerkiksi lasten kasvatus tai vanhempien välinen kommunikaatio ovat asioita, jotka tarvitsevat jatkuvaa harjoittelua ja itsekasvatusta. Myös uutta tietoa me tarvitsemme, runsaasti, sellaista tietoa, joka kertoo, mikä ihmissuhteissa toimii, niin oman itsen kuin muiden kanssa. Mitä useampi ihminen on sovussa itsensä kanssa, sitä paremmin yhteisö toimii, kaikilla tasoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusi koulutus, harjoittelu, kasvatus, uudistus, vuorovaikutus

Optiot ja kehitys

Maanantai 9.9.2013 klo 20:21 - Matti Kuusela

Viime päivien kertomukset Nokiasta kertovat selvästi sen, mitä olen jo vuosia pitänyt aivan selvänä: optiot ovat hyvätuloisten ja hyvätuloisten piiriin haluavien rahanjakoa toisilleen, mutta yhtiön kehityksen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Päinvastoin, suuret optiot eivät sitoutua johtavia työntekijöitä, vaan vievät viimeisenkin työilon. Kuka tahtoo enää tehdä oikeaa työtä, kun miljoonia tulee työtä tekemättäkin.

Mielenkiintoista kyllä, ammattiurheilussa suuren palkkiot eivät näytä näytä alentavan työintoa. Ero lienee siinä, että urheilu tapahtuu täysin yleisön silmien alla ja selkein säännöin. Urheilijan kilpailuhalua senkun kasvaa kun rahaa alkaa karttua tilille. 

Töissä taas suuria rahoja ei kilise kassaan pitkaikaisella suunnittelulla vaan lyhytaikaisella kikkailulla. Ne, joilla on siihen mahdollisuus, järjestävät kirjanpitoa siihen kuntoon, että optioita kertyy kunhan jotakin pysytään sallituissa rajoissa,

Työmoraali

Suuret optiot osoittavat myös selvästi, että vaikka juhlapuheissa puhutaan työntekijöistä yrityksen suurimpana voimavarana, rahan kanssa sillä ei ole tekemistä. Monissa vanhojen nokialaisten kertomuksissa ilmenee, että samassa tilassa saattoi työskennellä samoissa tehtävissä sekä miljoonaoptioita saavia että ilman jääviä. Ilman jääviä ei varmasti naurata.

Niillä, jotka ovat optiojärjestelyissä mukana, on ollut tapana viitata kateuteen, mutta eniten ainakin minua vaivaa se, että jokin jårjestelmä on niin selvästi väärin. Ja myös kateus on aivan oikeutettua silloin, kun palkkioiden jako on epäsuhdassa. Paljon parempia järjestelmä on kaikkien työntekijöiden palkitseminen oikeudenmukaisesti. Mikä se oikeudenmukaisuus sitten on, olen varma että se on hyvin helppo selvittää, jos tahtoa on.

Palkan oikeudenmukainen määritelmä on: se mahdollistaa ihmisen työnteon. Mitä siitä jää yli, sille rahalle löytyy yllin kyllin käyttöä sekä kulttuurin että sosiaalisen elämän puolella. Optiojärjestelmät ovat pääasiassa puhdasta ahneutta, joka perustuu vallankäytölle. Ylisuuria palkkioita saavat perustelevat sitä usein sillä, etteivät he itse päätä palkkaansa.

Mutta jos on vähänkään saanut nähdä kokousjärjestelyjä edes pienissä piireissä ja pienillä rahoilla, on varmaan saanut huomata, miten järjestelmä toimii: jos haluat pitää paikkasi tai kokouspalkkiosi, on paras olla täsmälleen samaa mieltä kuin ne, jotka suurpalkkioita ehdottavat. Heikosti käy, jos asettuu vastahankaan.

Hupaisaa - ellei se moraalisesti olisi niin karmivaa - on ollut huomata, miten korkeammissa palkkaryhmissä halutaan kaiken mahdollisen korvaamista erikseen varsinaisen palkan lisäksi. Silloin kun johtajille täytyy erikseen maksaa siitä, että he tulevat töihinsä, tekevät siellä työtään ja saavat vielä tuloksia aikaan, ollaan huonolla tolalla. 

Kun tämä liitetään nykyisen hallituksemme työskentelyyn, on hupaisaa huomata, miten lähes aina kaikkiin taloudellisiin päätöksiin liittyy hyvätyloisten suosiminen: jos rahaa tarvitaan valtion kassaan lisää ja vähätuloisten rahoja vähennetään, hyvätuloisille vähennätään jotain veroja. Tai kaavailtu liikennevero alentaisi eniten kalleimpien autojen hintoja.

Hallinto on ihmeellisesti saanut ihmiset uskomaan, että yhteiset asiat ja niistä päättäminen eivät lainkaan kuulu heille, ainoastaan päättäjille, joille on annettava "työrauha". Uskaltakaa ajatella, mikä on oikein. Mikä on sinun mielestäni oikein, jokaisen kannalta.

Talouden ja ihmissuhdetaitojen koulutus

Mielenkiintoinen kysymys on: jos Suomeen kasvaa uudelleen maailmanluokan yritys, löytyykö meiltä henkistä voimaa sen ylläpitämiseen. Esimerkiksi valtionyhtiöt eivät kaadu optioiden epämoraaliseen ja rappeuttavaan vaikutukseen, koska esimerkiksi energiaa tarvitaan aina, ei tarvitse juuri muuta kuin pitää verkkoa yllä ja koota maksuja. Ja jos rahat loppuvat, veronmaksajat korvaavat menetykset. Mutta todella suuri yritys, joka toimii vahvasti kilpaillulla alalla, tarvitsee selkeää ohjausta. Se voi olla parempi tai huonompi, mutta siinä on kuitenkin selvät rajat, joita rikkomalla yhtiön sisäinen rakenne hajoaa.

Insinööritaitoa Suomessa riittää, mutta taloudellista ja ihmissuhdekoulutusta on aivan liian vähän. Myös hyvin koulutettujen piirissä on taloudellinen ja kommunikaatiotietämys on aivan liian kapeaa. Jos me haluamme uusia mutta kestäviä Nokioita, meidän on opeteltava sellaisia taitoja, joiden avulla työelämässä yhä laajemmat piirit ovat selvillä yritystaloudesta ja etenkin siitä, millä tavoin itse toimia parhaitten näkemystensä edistämiseksi. Niin kauan kuin taloudellinen ja sosiaalinen valta kerääntyy lähinnä vain niille, jotka ovat niiden alueella luonnostaan lahjakkaita, ei nykyaikana voi syntyä kestävää kehitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, työmoraali, koulutus, kehitys

Ritarillisuus kunniaan - koulukiusaamiseen nollatoleranssi

Keskiviikko 14.9.2011 klo 0:46 - Matti Kuusela

Kiitos kaikille, jotka kommentoitte eilistä koulukiusaamisblogia. Olen miettinyt asiaa lisää, ja ainoa järkevä teesi asian suhteen on mielestäni: nollatoleranssi koulukiusaamisen suhteen.

Sivistysvaltiolle ei oikein mikään muu vaihtoehto ole mahdollinen. Millainen nykyaikainen sivistysvaltio olisi sellainen, joka sallii heikompia kiusattavan?

Ymmärrän kyllä sen, että niiden joilla on sisäsyntyinen ja luontainen puolustautumismekanismi itsessään, voi olla joskus vaikea ymmärtää, miksi joillekin pitäisi opettaa itsepuolustusta. Juttelin sähköpostitse erään opettajan kanssa, ja kun hän kysyi, että pitäisikö sitten koulussa alkaa opettaa itsepuolustusta, niin tajusin heti: monille nousee itsepuolustuksesta aivan väärä kuva, jotakin kielteistä, väkivaltaista, jopa pahaa.

Mutta ainoa vastaus tuohon on: tietenkin pitää! Se on vain ajateltava oikein! Olen jopa joitakin vuosia sitten, luulisin, lukenut jostain koulukiusaamista vastustavasta projektista, jossa oli kehitelty metodeja, joilla voi puolustautua.

 

Kävellä vain pois

Ilmeisesti monet vahvat ihmiset pitävät itsestään selvänä, että kiusaamistilanteesta voi vain kävellä pois. Että se on jotenkin oma syy, jos antautuu kiusattavaksi.

Mutta ei se ole niin. Kiusaaminen on nimenomaan sitä, että ei anneta mahdollisuutta poistua. Sinua pidetään kiinni, tavalla tai toisella: psyykkisen voiman käytöllä, uhalla, joukkovoimalla tai puhtaasi fyysisesti.

Kiusaamishalukkaat kyllä löytävät uhrinsa, joilla jostain syystä ei ole tuota puolustautumisautomaattia. Ja sitten loppu onkin heille helppoa.

Uskon kuitenkin, että on melko yksinkertaista opettaa käytännössä toimivia selviytymiskeinoja. Meillä on Suomessa aivan varmasti sekä turvallisuusalan että joidenkin muiden alojen asiantuntijoita, joille olisi yksinkertainen juttu kehittää opetusohjelmat sanotaan 5-15 vuotiaiden selviytymistekniikoiksi.

Siispä Enkelimaa esittää tässä ensimmäiset vaatimuksensa maailmanhistoriassa:

- Koulukiusaamisen estäminen ja luova konfliktinratkaisu on otettava syvällisesti mukaan kaikkien tasojen opettajakoulutukseen!

- On alettava välittömästi kehittää kouluitsepuolustusohjelmia, sekä fyysisellä, käyttäytymistieteellisellä että yleisellä pedagogisella tasolla!

- Ja pyydän: te, jotka olette samaa mieltä, viekää tätä viestiä ja näitä vaatimuksia eteenpäin mahdollisuuksienne mukaan!

 

Ritarillisuus

On hienoa, jos opettajat pystyvät tekemään koulusta turvallisen paikan jokaiselle oppilaalle. Koen, että tähän turvallisuuteen kuuluu olennaisena osana se, että jokaista rohkaistaan puolustamaan omia oikeuksiaan ja omaa elintilaansa.

Ja toiseksi siihen kuuluu vanha kunnon ritarillisuus. Kaikkein parasta on, että jokainen saa sellaista tukea, että hän kykenee itse puolustamaan itseään ja kasvaa psyykkisesti riittävän voimakkaaksi. Usein kysymys on myös pelkästä oivaltamisesta: ai jaa, saanko minäkin puolustaa itseäni! Mutta aivan suurenmoista on kehittää kulttuuria, jossa kukaan ei salli toisia kiusattavan!

Hyvin suuri merkitys kokonaisuudelle on niillä, jotka ovat epävarmoja sen suhteen kenen puolelle asettuvat, ollako vain passiivisesti tukemassa kiusaamista vai ollako sitä vastaan. Ja sitten tosi tärkeää on rohkaista sitä, että kiusaaminen on kerta kaikkiaan estettävä.

Ja kolmanneksi on tärkeää se, että kiusaamisesta saa aina raportoida ylöspäin. Ellei tällaista luottamuksen ja välittämisen kulttuuria tueta, todellisesta kiusaamisesta ei kerrota eteenpäin tai sitten siihen ei todenteolla puututa, kuten siinä iltapäivälehdessä kerrottiin, jota eilen luin.

Tämä on ongelma, joka ei selviä pelkillä puhelinsoitoilla ja kokouksilla. Tarvitaan määrätietoista uutta kasvatusta: menetelmien kehittämistä, niiden opettamista ja tiedottamista niin vanhemmille kuin opettajille.

Rakkaudella
Matti

 

Hyvää huomenta ja tervetuloa tähän päivään, ystäväni. Sinä olet syvästi rakastettu. Ota tänään vastaan jumalan armo / maailmankaikkeuden voima / Äidin rakkaus / Isän tuki - anna sille nimi joka tuntuu Sinusta hyvältä. Tunne että on jotain suurempaa ja mahtavampaa, joka tukee, kantaa ja rakastaa sinua, joka hyväksyy sinut täydellisesti, jolle voit olla juuri sitä mitä olet.

 

3 kommenttia . Avainsanat: ritarillisuus, koulukiusaaminen, opettajakoulutus, itsepuolustus, koulukiusaamisen nollatoleranssi