Matin blogi

Totuudet ovat yksilöllisiä

Lauantai 26.2.2011 klo 13:49 - Matti Kuusela

Totuus ja vastuu ovat viime aikoina askarruttaneet mieltäni. Pari päivää sitten koin voimakkaasti, miten totuus voi olla vain yksilöllinen asia - nykyaikana. Ja koska totuus on yksilöllinen, niin myös vastuu on yksilöllistä.

Uusi Aika on aina korostanut sitä, miten jokainen on itse vastuussa elämästään ja luo oman elämänsä. Se on voimistava ajatus, ja joskus kovin ärsyttävä. Jos on loppuun väsynyt, rahat loppu... ja kaikki varmasti tiedätte mitä tarkoitan, ei ole mitenkään hauskaa lukea, että sinä itse olet sen luonut.

Mutta tässä on enemmänkin. Jos ajattelemme enkeliopastuksen kannalta, niin nykyaikana me olemme oman enkelin ohjauksessa. Enkeli välittää meille meidän totuudellisuutemme perustan - kylläkin yhdessä Kristuksen kanssa, niin kuin olen ymmärtänyt.

Menneisyydessä on ollut aikoja, jolloin johtajina olivat arkkienkelit. Silloin totuudet olivat yhteisöllisiä: perhe, suvun päämies, kilta, kirkko ja uskonto, papit, heimojen johtajat ja sellaiset määrittivät totuudet, ja silloin kun tuo järjestelmä oli vielä voimissaan ja oikeutettu, he saivat asemassaan yhteisön johtajana nuo totuudet arkkienkeleiltä. Ja silloin ne olivatkin voimakkaita totuuksia, jotka fysiologisesti elivät tunteissa, hengityksessä, verenkierrossa.

Vielä sittä ennen oli aika, jolloin aika alkeellisia yksityisten ihmisten tietoisuuksia ohjasivat mahtavat suurenkelit, joiden voima ulottui aina tahtoon saakka. He yksinkertaisesti siirsivät opetuksensa suoraan ihmisen tahto-olemukseen, niin että kansat ja heimot siirtyivät heidän ohjauksessaan sinne mihin pitikin jumalallisten tarkoitusten mukaan.

Jälkiä tästä suurenkeleiden ohjausvaiheesta on vielä edelleenkin sellaisissa yhteisöissä, joissa on saatava suuret ryhmät toimimaan yhteisen tarkoituksen mukaan.

 

Uudet ja vanhat totuudet

Selkeästi voi huomata, miten totuuksien luonne muuttuu kun siirrytään Vanhasta testamentista uuteen. Vanhassa testamentissa totuuden määräsivät johtajat, ja kun heidän henkisyytensä alkoi hajota, profeetat ilmoittivat heille suoraan jumalan tahdon. Ja he kuuntelivat.

Kristus korostaa sen sijaan vallankumouksellisesti ihmisminuutta. Lause Minä olen kaikuu yhä uudelleen, etenkin Johanneksen evankeliumissa. Vanhassa testamentissä tuo Minä olen tuli esiin vain ihmisen ulkopuolella, luonnossa, palavassa pensaassa.

Kristus siis korostaa, että hän on jumala, joka tukee jokaisen ihmisen yksilöllistä minuutta ja totuutta.

Tässä kirkko ja papit ovatkin mielenkiintoisessa tilanteessa. Kristushan ei mitenkään korostanut kirkkojen tai pappien merkitystä, mutta nyt pappien olisi saarnattava ja opetettava, että yksityiset ihmiset eivät ole riippuvaisia mistään ulkoisesta auktoriteetista, ei papeista, ei kirkoista, ei uskonnoista, ei maallisista auktoriteeteista, ei kollektiivisista uskomuksista, vaan yksinomaan siitä hengen äänestä, jonka hän kokee omassa sisimmässään.

Vaikeaa. Kristillinen opetus tässä mielessä osoittaa, että jokainen lause "Kirkko opettaa näin", ei voi koskaan kertoa totuutta mistään asiasta, koska totuus nykyaikana on juuri yksilöllinen luonteeltaan.

Jos joku piiri kokoontuu päättämään totuudesta, se totuus, jonka se julistaa, ei tämän mukaan ole eikä koskaan voi olla oikea totuus.

Toki on yleispäteviä totuuksia, kuten matematiikka. Olemme aika yksimielisiä siitä, että matematiikka toimii. Mutta se, minkä me omaksumme vain meille ulkoapäin opetettuina laskukaavoina, ei oikeastaan olekaan vielä mikään totuus.

Henkiseksi totuudeksi matematiikka muuttuu vasta silloin, kun yksilö omakohtaisesti siitä jotain oivaltaa! Ja siinä on valtava ero.

Miksi Pythgoras olisi uhrannut kaksisataa härkää vain keksittyään jonkin laskukaavan! Hän uhrasi ne, koska hän koki henkisesti, miten suorakulmaisen kolmien sivujen suhteessa ilmenee jumalten eli korkeiden enkeliolentojen toiminta.

Samalla tavalla meidän tulisi nykyaikana oivaltaa asiat. Hämmästyä - sillä hämmästys avaa meidän sielumme niin, että se mitä me tiedämme, voi avautua meille yhteytenä jumalten työhön.

 

Valtajärjestelmät ja henkisyys

Yhteiskunnallisissa valtajärjestelmissä ja jokaisess yhteisössä, jossa joku pyrkii saamaan valtaa muiden yli, käytetään edelleen näitä vanhoja ja vanhatestamentillisen totuuden menetelmiä. Vedotaan aatteen tai tieteen puhtauteen ja sen puolustamiseen.

Mutta on hyvä tietää ja muistaa, että kaikkialla missä niin tehdään, viedään ihmiskehitystä taaksepäin. Eteenpäin voi viedä vain sellainen henkisyys, joka lähtee jokaisen mukanaolijan omakohtaisen henkisyyden tunnusamisesta.

Totta silti on sekin, että me elämme murroskautta, emmekä heti voi kaikessa siirtyä yhteisiin päätöksiin, mutta joillakin aloilla, kuten henkisillä, uskonnollisilla ja terveyden aloilla omakohtaisen totuuden ja siihen liittyvän omakohtaisen vastuun merkitys on ääretön.

Ne jotka pitävät vallasta, tahtovat mielellään korostaa, että antakaa meille työrauha, älkää huolehtiko, me päätämme kaiken teidän puolestanne.

Mutta sopeutuessaan siihen ihminen luopuu kaikkein arvokkaimmasta mitä hänellä henkisesti on, itseydestään!

 

Rakkaudella
Matti

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Totuus, Kristus, yksilöllisyys, enkeli, arkkienkeli, vastuu, kuka on vastuussa, minä olen