Matin blogi

Perhosten ja kukkien maailmat

Maanantai 30.6.2014 klo 23:50 - Matti Kuusela

Illalla puhuimme luonnonhenkikurssilla hyönteismaailmasta ja etenkin perhosista - ja niiden yhteydestä kasvimaailmaan. Perhosten olemus on henkiseltä kannalta valtavasti kiinnostavampi kuin mitenkään voisi kuvitella ennen kuin on kuullut siitä.

Perhoset ovat maailman vanhimpia olentoja. Niiden olemus on lähtöisin jo maan ensimmäisestä inkarnaatiosta, sen lämpökosmoksesta. Ja perhosten siipien kuvioinnissa elää yhä edelleen tämä alkuperäinen lämpökimallus.

Maan uusimmat eliötä ovat taas aivan päinvastaisia olemukseltaan. Madot ovat uutta perua, ne ovat puhtaasti maan tuotetta Steinerin mukaan.

Maan ja hengen näkökulmat

Kun perhoset ja yleensä hyönteiset ovat tuliselta olemukseltaan peräisin jo äärettömän varhaisesta menneisyydestä, eivät linnut jää paljoa jälkeen. Lintujen olemus on lähtöisin maan seuraavasta elämästä, joka inkarnoitui ilmaelementin ja sitä vastaavan valoeetterin todellisuuteen. Silloin alkuperäiseen lämpöön tuli siis mukaan ilma ja sitä valaiseva valoeetteri.

Vanhimpia lintuja ovat ne, jotka viihtyvät pitkään ilmassa ja vain harvoin tulevat maan päälle, aivan välttämättömyyden pakosta. Tällaisia vanhimpia lintuha ovat esimerkiksi kotkat ja albatrossit. Uusimpia taas ovat maan piiriin vajonneet lentokyvyttömät linnut, kuten strutsit.

Mielenkiintoista tässä on myös se, että tiede katsoo asiaa mielellään päinvastoin, ja pitänee juuri näitä lentokyvyttömiä lintuja vanhoina. Mutta ei se mitään, henkinen katse ja maallinen katse näkevätkin prosesseja vastakkaisista suunnista. Henkiselle katseelle on vain merkittävää kyky katsoa asiaa juuri vastakkaisilta suunnilta - ja sitten vielä muiltakin! 

suopursu_300

.

Planeettapiirien voimat

Kävimme läpi sitä, miten perhosen kehityksessä vaikuttavat peräkkäin auringon, Marsin, Juperin ja Saturnuksen henkiset voimat munasta, toukkavaiheeseen, koteloon ja sitten täysikasvuiseen perhoseen, joka avautuu maailmalle täydessä loistossaan.

Kun tätä vertaa kasvien kehitykseen, niin siinä voi nähdä vastaavat vaiheet. Munavaihetta vastaa siemenkehitys, toukkavaihetta lehtien kasvu, kotelon muodostusta kasvien verhiön kehitys ja perhosen väriloistoa kukan avoin väriloiste.

Steinerin mukaan perhosten ja kukkien kehitys on olennaisesti samaa. Se suuri ero niissä on siinä, että perhonen kehittyy auringon yläpuolisten planeettojen voimin ja kukka taas auringon alapuolisten planeettavoimien tukemana: kuu, Venus, Merkurius.

Tämä yhdenmukaisuus luo niille voimakkaan yhteyden, ja Steiner antaa sille myös vaikuttavat säkeet:

Katso kasvia!
Se on maan
kahlehtima perhonen.
Katso perhosta!
Se on kosmoksen
vapauttama kasvi.

Kasvien kaipuu suuntautuu ylöspäin - ja alas kukkiin laskeutuva perhosmaailma täyttää tämän kaipuun.

Tulen ja valon eetterit

Sitten tulemme tuli- ja valoeettereiden maalmojen jälkeen maan kahteen seuraavaan, kahteen viimeisimpään inkarnaatioon, joita luonnehtivat vesi ja maa, virtauksen ja kiinteyden elementit.

Huomasi tätä esitystä pitäessäni äkkiä, miten niin perhosten värikimalteisista siivista kuin kasvien kukista puhuminen ei onnistukaan niillä äänenpainoilla, jotka ovat kotoisin tästä nykymaamme aineellisuudesta ja maan edellisen tilan vesimäisyyden eräänlaisesta lauhkeudesta. Niiden voima ei riitä, ääni alkaa hidastua.

Ja sitten tajusin, että perhosten ja kukkien värejä voi aidosti kuvat vain lisäämällä ääneen tulieetterin innostusta ja valoeetterin sisäistä valaistusta!

Se oli kummallinen oivallus myös siksi, että tajusin miten sellainen henkinen elämä ja tutkimus, puhe ja kuvaaminen, jotka perustuvat vain maan- ja vedenläheisille sisäisillekin voimille, eivät oikeastaan milloinkaan voi yltää kuvaamaan kasvin tai perhosen todellista kosmista olemusta. Eivät ne ehkä voi edes yltää ymmärtämään sitä.

Vain taiteenomainen sisäinen innostus ja joustavuus kohoavat siihen tuli- ja valoeetterin todellisuudeen, joka on ominaista niin kukille kuin perhosten siivillekin.

Mutta tästä jatketaan. Seuraavalla kerralla, nyt ensi tiistaina 8.7. kohoamme vielä vaikuttavampiin todellisuuksiin Steinerin kuvatessa tuon ensi kerran perustana olevassa esitelmässään perhosmeren henkisiä vaikutuksia koko maan kannalta.

Lämpimästi tervetuloa. Ilta on avoin kaikille.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perhoset, kasvit, kukat, tulieetteri, valoeetteri, eetterivoimat, madot, planeettapiirit, planeettovoimat, toukka, kotelo

Kukkien ja kivien tuoksut ja värit

Tiistai 8.10.2013 klo 21:00 - Matti Kuusela

Henkinen tutkimus tuo eteemme jatkuvasti uusia asioita, jotka voivat olla kovasti yllättäviä. Se johtuu siitä, että kun etenemme syvemmälle olemassaolomme lainmukaisuuksiin, asiat kytkeytyvät toisiinsa eri tavoin kuin täällä aineellisessa. Aineellisen maaimamme rakenne on koko maailmankaikkeudessa hyvin erikoislaatuinen, oikeastaan poikkeustila meidän koulutustamme varten. Täällä syiden ja seurausten kytkeytyminen toisiinsa on useimmiten hyvin selkeää.

Mutta henkisellä alueella ajatukset, voimat ja vaikutukset liittyvät ja lomittuvat toisiinsa tavoilla, joka usein vaatii meidän ajattelultamme aikamoista ponnistusta ja ennakkoluulottomuutta. Siksi yksi henkisen kasvun keskeisiä sääntöjä on, että hengen oppilas ei koskaan teilaa suoraa päätä mitään uutta ajatusta, vaan hän antaa sen rauhassa olla. Hän luottaa siihen, että sen totuus aikanaan selviää.

Jos heti kieltää kaikki oudot ajatukset, voi olla varma, ettei voi päästä hedelmällisellä tavalla yhteyteen henkiseen maailman kanssa. Toki voi silti saada jotain tietoja, mutta jo niiden asettaminen oikeaan yhteyteen on lähes mahdotonta, jos aivojen ja tietoisuuden yhteistoiminta ei ole tarpeeksi joustavaa.

Hajuaisti

Kun Steiner eräässä esitelmässään sanoo, että
meidän älyn voimamme ovat muuntunut hajuaisti, ritarinkannus_240.jpgniin se voi tuntua aluksi kummalliselta, oudolta. Mutta kun alkaa miettiä, huomaa miten usein sanonnat liittävät tietoisuuden ja hajun: Hän haistaa heti, jos jossakin on jotain pielessä. Hän haistaa heti hyvät mahdollisuudet.

Tiedämme miten hieno hajuaisti on koirilla, ja esimerkiksi koirasperhonen voi joissakin tilanteissa haistaa naaraan tuhansien kilometrien etäisyydeltä, merellä.

Tämä selvästi puhuu siitä, että ihminen on luopunut suurimmasta osasta hajuaistiaan muiden tietoisuustoimintojen hyväksi. Papeille pitämässään esitelmässä Steiner puhuu siitä, mitä suuri joukko kasveja on äärettömän hienoja hajuaistimia. Ja mitä ne haistavat, hän kysyy. Ne haistavat maailmanhajua, maailmantuoksua, joka on aina läsnä. Ja tuoksu, joka lähtee Venuksesta on toisenlainen kuin se, joka lähtee Marsista tai Saturnuksesta.

Me ihmiset emme kykene planeettojen tuoksuja tuntemaan, mutta monet kasvit siis pystyvät. Ja tällä kohden on hyvä huomata, "uskotpa" tuohon vai et, jos pystyt kuvittelemaan maailman, jossa kasvit kykenevät tuntemaan muiden planeettojen ja tähtien tuoksun, kykenet jo ulottamaan ajattelusi ja mielikuviteksi voimat aivan tavanomaista tietoisuutta laajemmalle.

Steiner jatkaa, miten esimerkiksi orvokki toistaa omassa tuoksussaan kuin kaikuna sen, mitä se vastaanottaa itse maailmantuoksuna. Tällaiset hyvältä tuoksuvat kasvit havaitsevat maailmantuoksusta sen, mikä on lähtöisin aurinkoa lähempänä olevista planeetoista, Venuksesta, Merkuriuksesta tai Marsista. Pahalta haisevan kasvin tuoksu taas on kotoisin esimerkiksi Saturnuksesta.

Kasvien ja kivien värit

Vaikka siis kasvien tuoksut ovat peräisin planeetoista, niiden värit taas ovat lähtöisin auringon voimasta. Aurinko antaa kasville värinsä vuoden kiertokulun aikana, mutta saadakseen oman värinsä kivet tarvitsevat huomattavasti pidemmän ajan, aurinkovuoden eli 25920 vuotta, eli aika, jossa aurinko yksinkertaisesti sanottuna kiertää koko Eläinradan läpi. 

Smaragdin vihreydessä, topaasin keltaisuudessa tai ametistin violetissa elää siis voimia, jotka ovat peräisin auringon kosmisesta kierrosta platonisen maailmanvuoden läpi, kuten tuota aikaa myös kutsutaan.

Nämä ovat asioita, joiden omaksuminen vie runsaasti aikaa, mutta se myös kasvattaa meitä ymmärtämään niitä laajempia yhteyksiä, joita kohti me olemme koko ajan kasvamassa.

3 kommenttia . Avainsanat: kukat, tuoksu, väri, kivet, planeetat, aurinko, Steiner

Rakkauden perusvoima ja chakra-värit

Tiistai 1.10.2013 klo 0:34 - Matti Kuusela

Hei Ystävät,

Upea voimaperäinen Robertin (Robert A. Powell) viikonloppu Marjatta-koulussa on nyt ohi. En ole vieläkään aivan täydessä kunnossa ja osuuteni järjestelyissä jäi lähes kokonaan autonkuljettana toimimiseen ja osallistumiseen. Aivan valtaisa kiitos Markku Maulalle joka kantoi järjestelyjen suurimman taakan, samoin hänen puolisolleen Natalia Haarahiltuselle.

Koen näitten suurten tilaisuuksien energiat yhä voimakkaammin ja nyt nänä tilaisuuden synnyttämät valoisat eetterivoimat olivat aivan valtaiset. Missään koskaan en ole ennen kokenut Kristus-energioita näin voimakkaana, koko kehon kautta virtaavana valon voimana. Mutta tämä alkuterveisinä, jatkan tätä kirjoitusta tiistaina.

Robertin esitelmät olivat niin valtavia, että niitä on vaikea selittää, koska niiden ymmärrettävyys johtui niin paljon läsnäolosta. Mutta otetaan tähän alkuun chakravärit, joista viime vuosikymmeninä olemme saaneet niin monenlaisia esityksiä. Nämä värit eivät tosin ole alkujaan Robertilta vaan Steinerilta. 

Jokaista chakraa vastaa myös oma planeettansa, joten voimme hyvin kuvitella, miten alkuperäinen ihminen - vielä aineellistumattomana - on ollut laajentuneena yli koko aurinkokuntamme. Sitten aurinkokunnan tiivistyessä jokainen planeettapiiri on tiivistynyt ihmisessä astraalitason energiakeskukseksi, joka vastaa kyseistä planeettaa. Varsinaiset chakrat siis sijaitsevat astraali- eli sielukehossa tai tähtikehossa, vaikka niillä on vastineensa myös eetterikehon eli elämänvoimakehon virtauksissa.

Nämä chakrat eli lootukset tai lootuskukat, kuten niitä on nimitetty idässä, vastaavat siis planeettojen tähtivoimia ja puhdistuessaan ne avautuvat alkuperäiseen kosmiseen yhteyteensä ja luovat ihmiselle selvänäön - vaikka ihmisessä on muitakin henkisen havaitsemisen tasoja ja mahdolisuuksia.

Chakrat lootuksina

Ja nyt huomaan, ettei minun edes kannata yrittää yhdessä blogissa kertoa koko Robertin viikonlopusta, vaan jatkamme chakroista. Chakra, chakram, tarkoittaa pyörää, mutta kuten vanhat intialaiset ystävämme (eli mahdollisesti me itse silloin kauan sitten) puhuivat lootuksista, se kertoo selvästi, miten siitä, miten chakran kasvu, puhdistuminen ja avautuminen on ymmärrettävissä kasvin kasvun kautta: se juurtuu, luo varren ja lehtiä ja sitten alkaa kehittää kukkaa, joka sitten avautuu nupusta.

Joskus aikaisemmin ihmettelin vanjoja selvänäköisyyden eli chakrojen avaamisen ohjeita, miten niissä lähdettiin jotenkin niin kaukaa. Kasvivertauksen pohjalta kuitenkin ymmärtää, miten toki voi olla harjoituksia, joilla kukka voidaan avata hyvinkin varhain, mutta silloin se ei pysy kauaa avoinna ainakaan täydessä muodossaan ja ongelmaksi tulee myös sen ymmärtäminen, mitä tuon kukan kautta näkee ja kokee.

Terveellä tavalla lootustemme kukan avautuvat silloin, kun me huolehdimme niiden kasvusta niin, että juuret (ajattelu) ja lehdet (tunne) kehittyvät tasapainoisesti. Silloin myös kukka aukeaa oikeassa muodossa ja kehittynut ajattelu ja tunne tukevat henkistä havaintoa niin, että ihminen ymmärtää mitä henkiset kokemukset merkitsevät. Tästä kerron enemmän myös tulossa olevassa kirjassani.

Chakravärit

Palaamme siis chakraväreihin. Ensin chakra sen sijainnin mukaan fyysisessä kehossa, sitten planeetta ja väri:

Kruunuchakra - Saturnus - violetti

Otsachakra - Jupiter - sininen

Kurkkuchakra - Mars - vihreä

Sydänchakra - Aurinko - keltainen

Solaarikeskus (pallea) - Merkurius - oranssi

Sakraalikeskus (alavatsa) - Venus - punainen

Juurichakra - Kuu - kirsikankukka

Näitä chakravärejä on hyvä mietiskellä ja tunnustella, mutta olennaista on, että niitä ei pidä yrittää käyttää chakrojen avaamiseen. Chakrat avautuvat, kun ne ovat siihen kypsät, meidän ei siitä lainkaan tarvitse kantaa huolta. Ja voimme olla aivan varmoja myös siitä, että ne henkiset voimat, jotka chakroja ohjaavat, haluavat aivan varmasti avata niitä meille, heti kun me olemme siihen kypsiä, tai kun chakrat ovat siihen valmiita.

Steinerkoulun luokkien värit

Steinerkouluissa toimineet tai opiskelleet tietävät, että luokkien värit muuttuvat vuodesta toiseen. Ja kun tarkastelee tätä chakravärien listaa, huomaa miten läheisesti se muistuttaa luokkien värimallia. Merkittävää on kuitenkin huomata, että värit alkavat punaisesta, joka vastaa Venusta ja sakraalichakraa. Se on äidillisen rakkauden, turvallisuuden ja kasvuvoiminen väri.

Vähä vähältä noustaa ylöspäin samalla kun katse alkaa suuntautua sisäisyydestä yhä enemmän kohti ulkomaailmaa ja vihreää. Sen jälkeen tulee varsinaisen älykehityksen ja minäkehityksen aika sinisten ja violettien myötä, kunnes viimeisessä luokalla päädytään vaaleaan kirsikankukkaan, juurichakran korkeampaan oktaaviin.

Kun chakravärejä on seitsemän ja steinerkoulussa kolmetoista luokkaa, on luokkasarjassa useampia välisävyjä, mutta pääperiaate on kuitenkin eteneminen voimakkaammista alempien chakrojen lämpimistä väreistä yhä vaaleampiin ylempien chakrojen viileämpiin väreihin. Sama väriensävyjen vaalentuminen tapahtuu myös Steinerin väriluonnoksessa: lämpimät värit, jotka vastaavat kehon alaosaa, ovat voimakkaampia ja ne ohentuvat tai vaalentuvat ylöspäin, missä hengen voimat tulevat kehollisia voimia vahvemmiksi.

Mutta luokkasarjan väreissä palataan siis viimeisenä juurichakran korotettuun väriin, juurichakran alkuperäisestä hyvin tummasta perusväristä noustaan nyt ihmishengen, ihmisminuuden valkeuden valaisemaan juurichakraan, mikä merkitsee että minä on valmis asettumaan täysikasvuisena maallisten voimien piiriin.

Näitä värejä voi siis vapaasti käyttää hyväkseen: huoneiden väreissä, meditaatiossa tai liikeharjoituksissa (eurytmia), kunhan ei yritä pakottaa niillä mitään. Ihmiselle tekee erittäin hyvää, kun osaa käyttää näitä värejä tukemaan luonnollista kasvua tai vastaavaa toimintaa.

Sydänkeltainen

Niinkuin ekaluokkalainen aloittaa sopivansävyisestä punaisesta luokasta (Venus), niin henkisen kasvun tiellä aikuinenkin aloittaa omasta keskuksestaan, ei suoraan kruunuchakrasta tai juurichakrasta, mutta se on toisen kerran teema. Innostuneille se selviää toki Steinerin henkisen tiedon tie -kirjasta.

Ja tarkkaavaiset lienevät huomanneet, että chakravärit eivät tässä ole varsinaisia planeettavärejä, vaan kutakuinkin niiden vastavärejä. Esimerkiksi Marsin voimakas punainen ilmenee kurkkuchakrassa, meidän ilmaisukeskuksessamme vihreänä. Aineellinen maailma on rakentunut monien vastakkaisuuksien kautta. Poikkeuksena on kuitenkin aurinko, joka on paitsi planeettaominaisuuksia, myös kiintotähtiluonto. Siksi sen väri on sen oma keltainen eikä sen vastaväri. Mutta jos tämä vastaväriasia on sen verran monimutkainen, että sitä ei kannata miettiä ennen kuin on tullut sisäisesti tutuksi näiden värien kanssa. On aivan riittävän vaativaa opetella kokemaan, miten kirjon värit tiivistyvät aurinkokunnan planeettapiireistä kehomme seitsemäksi henkiseksi keskukseksi, lootukseksi.

Tässä värisarjassa rakkaus lähtee siis kosmista alkuperää olevasta äidinrakkauden punaisesta ja kehittyy planeettavoimien kautta yksilöllisen maan päällä olevan minuuden vaaleaksi kirsikankukan sävyiseksi rakkaudeksi. Välissä on auringon kosminen keltainen tai kulta, joka tuo mukaan Kristuksen kosmisen rakkauden sydämiimme.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: Robert, Powell, Rudolf, Steiner, chakrat, lootukset, lootuskukat, kehitys, chakravärit,

Arkkitehtuurin ilo ja Hengen valo

Perjantai 18.2.2011 klo 14:47 - Matti Kuusela


Hei kaikki, viime keskiviikkona palatessani Tampereen hoitotyöstä poikkesin Puutarhakadun jäännöseräkirjakauppaan, jossa silmiini hyppäsi kirja Fantasia ja arkkitehtuuri WILD. Jo heti kannessa oli niin kaunis kuva, että mieleni tekee vain katsella ja katsella sitä. Aivan ihmeellistä. Ostin kirjan samantien.

Kannessa olevan talon seinä on aaltoilevaa pärettä, joka kivien ja koivin taustalla näyttää ihmeellisen kauniilta. Päreiden tummahko pinta heijastaa kauniisti valoa, ja vieressä olevasta suuresta pyöreäkulmaisesta ikkunasta leimuaa ulos lämpimän kultaoranssia valoa.

Talosta tulee heti sellainen tunne, että tuolla haluan asua, se on ihmistä varten. Seinä hengittääyhdessä luonnon kanssa, ja koska ihminen aivan luonnollisella tavalla samaistuu taloon, tulee siitä myös tunne, että myös minä saan hengittää. Ja ikkunasta tulee tunne, että myös minussa elää jumalallinen kultainen valo, joka valaisee ja lämmittää maailmaa.

Suurkiitos kirjan kirjoittajille, taiteilija Jan-Erik Anderssonille ja Jen Budneylle. Kirjan teksti on myös erinomaista. Tulee sellainen vaikutelma, että teksti todella kuvaa itse rakennuksen ja sen suunnittelijan tarkoitusta. Jopa Rudolf Steinerin toisen Goetheanumin teksti on hienosti oivallettu.

 

Elävä arkkitehtuuri

Rakennus on ihmisen kuva ja toinen asu. Ensimmäinen asumme on fyysinen keho, jonka rakennamme itsellemme, ja toinen asumus on se koti, jossa asumme. Entisaikaan ihmisen ja hänen asuntonsa välinen suhde oli huomattavasti voimakkaampi kuin nykyään. Muistan miten aina omakotitalossa asuneena nuorena poikana katselin kauhulla Hyvinkäälle silloin tulleita kerrostaloja, jotka eivät ulkoasultaan kertoneet mitään niissä asuvista ihmisistä, yksilöistä, perheistä ja talokunnista.

Toisaalta abstraktit kerrostalot irrottavat ihmisen perinteestä ja auttavat häntä liittymään nykyajan abstraktiin ajatusmaailmaan, jossa tunne on monelle kauhistus. Nykyaikana kyky tunteita on laajalti kadonnut. Me pelkäämme ja vastustamme niitä ja tiedän että monesta ihmisestä arkkitehtuurin elävät muodot saattavat tuntua myös vastenmielisiltä. Aivan kuin ajattelun ja elämän hallinta katoaisi.

Mutta elävä ja orgaaninen arkkitehtuuri vastaa vain osaa ihmisestä. Niin kuin ihmisessäkin, myös arkkitehtuurissa on fyysinen taso, elämänvoimien taso, sielullinen taso ja minuuden taso. Mielenkiintoista on, että Rudolf Steinerin seuraajista minun tietääkseni ainoastaan yksi arkkitehti - unkarilainen Imre Makovecz - on kyennyt luomaan varsinaista minuuden arkkitehtuuria, sillä minuutta vastaa rakennuksen symmetria, aivan niin kuin ihminenkin on symmetrinen edestä katsottuna.

 

Arkkitehtuurin ja ihmisen neljä tasoa

Kaunis kukka ilmentää elämää ja kauneutta, ja voimme hyvin kuvitella, miten sen hahmo muuttuisi, jos se ottaisi vastaan sisäisen minuuden voiman, niin kuin ihmisellä on. Nykymuodossaan kukat ilmentävät sitä miten ne avautuvat hengelle, joka virtaa niihin auringonvalon kautta. Niin me ihmisetkin hetkeksi kadotamme henkisen läsnäolomme nauttiessamme auringosta.

Eläinten sielullisuus on oikeastaan kuva minuuden etsimisestä, aivan niin kuin vanhoissa saduissa nuorin veljeksistä lähti aina maailmalle etsimään onneaan ja itseään. Tuo kuulostaa aika hassulta, lähteä jonnekin itseään etsimään, mutta jos kukkakin saisi sielullisuuden sisäisyyteensä, sekin varmasti irrottaisi juurensa maasta ja lähtisi matkaan.

Maanpäällisen minuuden eläimet näkevät ihmisen hahmossa. Toiset kavahtavat sitä, toiset tuntevat sitä kohtaan vastusmatonta vetoa. Mutta mitä kauemmin me elämme Kristuksen toisen tulemisen aikaa, mikä merkitsee minuuden puhdistumista ja henkistymistä, vapautumista sielullisuuden vieteistä, sitä enemmän eläimet tulevat luoksemme, ja sitä enemmän myös eläimet alkavat leikkiä keskenään, myös eri lajit.

Minuus kuvastuu siis arkkitehtuurissa siinä, että tuo etsimisen liike pysähtyy yhteen symmetriatasoon. Mutta meidän minuuskokemuksemme on vielä niin heikko, että me normaalisti pystymme esittämään arkkitehtuurissa esimerkiksi leikillisyyttä tai elävyyttä, abstraktia selkeyttä tai sitten symmetriaa, mutta vain yhtä tai enintään kahta kerrallaan. Meillä on vielä pitkä matka sellaiseen arkkitehtuuriin, joka kykenee ottamaan ihmisen kaikki neljä tasoa samanaikaisesti huomioon.

Rudolf Steiner piti arkkitehtuurin vaikutusta ihmiseen niin suurena, että silloin kun kaikki rakennuksen neljä tasoa, fyysinen, elävä, sielullinen ja minuudellinen, ovat tasapainossa keskenään, ihminen ei voi esimerkiksi varastaa. Niin ei vain voi tehdä. Tuo voi tuntua aluksi radikaalilta väitteeltä, mutta kun ajattelee vaikka kaikkia niitä hirviötaloja, joita eri puolilla maailmaa on rähäytetty niiden epäsosiaalisuutta luovan vaikutuksensa takia, alkaa ymmärtää, miten suuri arkkitehtuurin voima on.

Kuollutmuotoisen arkkitehtuurin ongelma ei ole ainoastaan siinä, miten se ei tue ihmisen sielullisuutta ja elämää, vaan ainoastaan ohutta ajattelua tässä elämässä. Sen varsinainen tragedia on siinä, että vaikka aistiemme kautta sisäisyyteemme omaksumamme kuolettavat vaikutukset ovat suuria, ne eivät tässä elämässä paljoakaan pysty vaikuttamaan kehomme ulkomuotoon fyysisyyden hitauden ja raskauden takia. Sen takia nykyisen arkkitehtuurin, niin kuin kaiken arkkitehtuuin, vaikutus siirtyy ihmisten seuraavien elämien ulkomuotoon.

 

Näe kaikki kauniiksi

Siksi kannattaa katsella kaikkea kaunista niin paljon kuin mahdollista. Ja siksi kannatta myös nähdä kauniiksi myös kaikki se, mikä ei sitä itsessään ole. Nyt alan jo epäröidä, pitäisikö näistä asioista kertoa, mutta miksei. Jo nyt voi joku tulla ajatelleeksi, että miksei tätä ole hänelle kerrottu, jos joku kerran on tiennyt.

Okei, kaikessa havaitsemisessamme on mukana pieniä elementaarisia olentoja. Sen minkä me näemme kauniina, elementaariolennot me vapautamme, mutta rumiksi kokemamme jäävät tänne maan päälle odottamaan seuraavaa elämäämme, jolloin meillä onkin siinä jo oppitunti valmiina: Siksi meidän on nyt tässä elämässä niin tärkeää rakastaa vapaaksi myös kaikki epämieluisat kokemuksemme. Tulevaisuudessa kun kehomme henkistyvät ja pehmenevät, näiden vanhojen elementaarien vaikutus kehoon tulee vielä näkyvämmäksi, samoin kuin kaikkien tunteiden.

Miellyttävä uutinen on, että on hyvä rakastaa vapaaksi myös kaikki hyvien ominaisuuksiemme elementaalit, sillä silloin nuo kyvyt tulevat lisääntyvästi meidän oman henkemme ominaisuuksiksi. Elementaariolennot ovatkin oikeastaan meidän muistimme: mitä suuremmaksi meidän rakkauden voimamme tulee, sitä voimakkaammin myös muistimme muuttuu, oikeastaan hengen kokemisen välineeksi.

Kun haluat välttyä muistin kovettumiselta, pidä tunteesi elävinä ja muistele paljon. Muistellessasi esimerkiksi varhaisen lapsuutesi tapahtumia kaikkine tunteineen ja tuntemuksineen vahvistat samalla yhteyttäsi niihin enkeleihin, jotka silloin olivat kanssasi.

Matkallamme kohti minuuden arkkitehtuuria tarvitsemme kaiken sen elävyyden ja ilon, jota suinkin voimme arkkitehtuurista ja rakennetusta ympäristöstämme saada.

 

Ilon aikaan

Muistan miten kaksikymmentä vuotta sitten surin sitä, miten arkkitehtuurissa, aina kun yritetään luoda jotain kaunista, kestävää ja juhlallista, valitaan värejä hieman vaaleamman harmaan ja hieman tummemman harmaan välillä. Ymmärrän kyllä, mistä sekin johtuu, mutta nyt tahdon korostaa viestiä: jos me tahdomme luoda lapsillemme terveyttä, iloa ja elämänvoimaa, meidän on luotava arkkitehtuuriin ja kaikkeen rakennettuun ympäristöön huomattavasti enemmän elävyyttä ja iloa. Ne tukevat sielunvoimiamme ja elämän voimiamma.

Abstraktit suorakulmamuodot kahlitsevat ihmisen sisäisiä voimia. Sitä me emme enää tarvitse, päinvastoin on selvästi koettavissa, miten masennus, voimattomuus ja uupumus ovat yhteydessä rakennetun aistimaailman ilottumuuteen, miten sielut kamppailevat ja väsyvät sen kahleissa. Arkkitehtuurin tehtävä on voimaannuttaa! Sitä me tarvitsemme. Ja siihen tarvitaan mielikuvituksen ja hallitun fantasian elävöittävää vaikutusta.

Erityisen voimakkaasti ne tukevat koko olemuksen kehitystä. Ja tässä on hyvä muistaa, että ennemmin tai myöhemmin me olemme jälleen niitä lapsia, jotka elävät ja ammentavat itseensä sitä ympäristöä, jota me nyt rakennamme.

Mutta vielä kerran: nykyhetken resepti on nähdä kaikki kauniiksi. Sillä on monella tavalla arvaamattoman suuri merkitys tulevaisuudelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Fantasia, arkkitehtuuri, minuus, Kristus, kukat, eläimet, kauneus, Rudolf Steiner, Jan-Erik Andersson, orgaanien arkkitehtuuri, elävä arkkitehtuuri, elementaariolennot, Imre Makovecz