Matin blogi

Kalevala laulaa

Maanantai 28.8.2017 klo 19:02 - Matti Kuusela

Saatuani uuden kommentin tähän vuosien takaiseen Kalevala-kirjoitukseeni innostuin hieman uudistamaan sitä. Olkaapa hyvät! 

Kalevala-esitelmäni Minä Olen -keskuksessa sattui upeasti Suomen presidentin vaihdoksen kanssa samaan päivään. Sauli Väinämö astui presidentin virkaan. Siinä on kovasti kalevalaista sointia. Kun nyt on niin vahvasti puhuttu presidentistä arvojohtajana, toivokaamme että siitä ainakin jotain toteutuu!

Vasta tänään oikein tajusin, miten vaikeaa tai lähes mahdotontoa akateemisten tutkijoiden on tajuta Kalevalan ydinsanomaa, koska se väistämättä kohoaa sille tasolle, jonka vain yksilö minänsä hengenytimessä voi kokea. Mutta aina on mahdollista päästä lähelle. 

Ilman_impi_Joseph_Alanen.jpg

Kalevalan laulu

Kalevalaa on mahdollista tutkia yliopistossa juuri sen takia, että se ikäänkuin pysäytetään ja sen sisäiset laulukuvat rajataan. Akateemisissa tutkielmissa eivät enää soi kosmiset voimat, eikä taivaallisen neidon kauneus enää loista. Parhaimmillaankin puhutaan siitä, mitä jokin merkitsee tai kuten usein tehdään, mietitään mistä jokin myyttinen kuva on lainattu. Silti olen nähnyt yliopistollisia kirjoituksia, joiden sisältö elää ja koskettaa. Ihmisen on mahdollista lähestyä elämän ja luomisen ydintä kaikissa olosuhteissa, jos hän on itse siihen valmis.

Yhä enemmän alan nykyisin kokea, miten meidän suomalaiseksi kokemamme kansanperinne on joskus kauan sitten ollut yleismaailmallinen kulttuurikerros. Ehkä joskus ennen kelttien aikakautta on ollut aika, jossa Kalevalan kuvat ja soinnit ovat kulkeneet ihmisten keralla. Ja ehkä vielä kauempana on se aika, jossa noiden kuvien sisällöt ovat olleet aitoa todellisuutta.

Kalevalan viimeisestä laulusta on ajateltu, että se on kristillistä lainaa, ja että runonlaulajat ovat tehneet Maria-kertomuksesta oman versionsa. Toki niinkin voi olla, mutta kun lukee Kalevalan 50. luvun alkua, huomaa että se kertoo samoista asioista kuin Uusi testemantti, mutta avarammin ja valoisammin, soivemmin ja elävämmin. Se merkitsee, että kalevalaisella kansalla on ollut luonnonvoimaisempi ja kosmisempi kokemus siitä, mistä Uusi testamentti kertoo. Huomaamme myös, että Kalevala kertoo Marjatta-Maria-Sofian henkisestä tausta huomattavan paljon.

Kuunnellaanpa Kalevalaa:

Marjatta, korea kuopus,
Se kauan kotona kasvoi,
Korkean ison kotona,
Emon tuttavan tuvilla.

Marjatan kodiksi ja kosmiseksi lähtökohdaksi ilmoitetaan Isä-Äiti-jumalan maailma.

Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet renkahat kulutti
Isonsa ava'imilla,
Helmassa helottavilla.

Miten selvästi tuossa kerrotaankaan, että Marjatta on korkeista korkein kosminen naisellinen olento. Hänellä on vyöllään emännän avaimet. Hän on viipynyt henkisissä korkeuksissa ikuisuusuuksista ikuisuuksiin, sillä ikuisuuksia tarvitaan, jotta viiet vitjat ja kuuet renkahat kuluvat pois taivaan turuilla ja ilman pitkillä pihoilla kuljettaessa.

Kun akateemisesti usein ajatellaan, että myyteissä menneen ajan ihmiset keksivät selityksiä luonnonilmiöille, niin Kalevala puhuu aivan toista. Kun elytyen lukee edelliset säkeet, voiko tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että tämän runon taustalla on todellista henkistä tietoa. Ja että jollain ihmeellisellä tavalla tuo kosminen tieto on mitä kauneimmalla tavalla säilynyt Suomessa ja Karjalassa - puhtaana ja taiteellisena.

Ison avaimet

Ja neidon helmoissa helottavat ison avaimet, siis avaimet kaikkialliset Isä-jumalan luomissalaisuuksiin. Tajuamme, että tämä Marjatta on meille kovin tuttu esimerkiksi Sofiana, kuningas Salomolle niin rakkaana maailmanviisautena. Ja hän esiintyy niin monin tavoin muissakin mytologioissa, kuten Isiksenä egyptiläisille.

Isiksestä on kerrottu, miten hän vanhoille egyptiläisille oli myös parantava jumaluus. Hän paransi kuljettamalla ihmisen henkisesti siihen syntiinlankeemusta edeltävään aikaan, jolloin ei vielä esiintynyt sairauksia eikä erheitä. Ja kuten paratiisikertomuksesta tiedämme, sukupuoliset voimat liittyvät läheisesti ihmisen "lankeemukseen" eli putoamiseen aineelliseen maailman tiheyteen henkisistä paratiisimaailmoista.

Marjatta-runo jatkaa:

Marjatta, korea kuopus,
Tuo on piika pikkarainen,
Piti viikoista pyhyyttä,
Ajan kaiken kainoutta.
Syöpi kaunista kaloa,
Petäjätä pehmeätä.
Ei syönyt kananmunia,
Kukerikun riehkatuita,
Eikä lampahan lihoa,
Ku oli ollut oinahilla.

Marjatta pysyy vielä Maan läheisiin eetteripiireihinkin laskeutuessaan alkuperäisen kosmisen puhtauden ja valon piirissä. Hän tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää luonnonvoimien piirissä tulevan Karjalan kuninkaan, uuden henkisen voiman.

Kun tuohon syventyy, huomaa ettei nyt puhuta pelkästään historiallisesti Golgatan mysteeristä, vaan mukana alkaa loistaa Kristuksen toinen tuleminen maan eetterivoimien piirissä, pilvistä.

Kalevala kertoo Maan ja ihmiskunnan kehityksestä ajattomuuden tasolla. Aika elää ja on olemassa, mutta se taipuu aivan toisenlaiseen elävyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuin fyysisesti olemme tottuneet ajattelemaan.

Kalevala todellistuu laulussa ja lausunnassa, ajattelun elävyydessä.

Rakkaudella
Matti 

Kuva Joseph Alanen, Ilman impi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.2012 ja uudistettu 28.8.2017.

2 kommenttia . Avainsanat: Kalevala, Marjatta, Isis, Kristus, Karjalan kuningas, Sofia, Uusi testamentti, syntiinlankeemus, Salomo

Loppiaisviesti

Perjantai 6.1.2017 klo 10:23 - Matti Kuusela

Kolme kuningasta

Hei ystävät,

Jouluajan kolmetoista päivää alkavat olla ohi, ja loppiainen merkitsee niiden päättymistä. Siinä missä jouluaatosta alkoi Luukkaan evankeliumin lapsen aika, olemme nyt Matteuksen joulun lapsen päivässä. Tämä on sen tapahtuman muistojuhla, jossa kolme kuningasta saapui itäisiltä mailta.

He lahjoittivat lapselle kultaa ajattelun uhrina, suitsuketta tunne-elämän uhrina ja mirhaa tahdon uhrina. Tämä sana uhri on meidän aikanamme hieman hankala. Siinä ei ole mitään uhrautumista, vaan se on jotain hyvin kaunista, vapaata ja tietoista. Monet uskonnolliset sanat ovat kärsineet ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. Uhri merkitsee varsinaisesti tarjota. Se merkitsee, että olen herännyt tietoisuuteen siitä, että voin osallistua johonkin korkeampaan, johonkin mikä rakentaa tulevaisuutta meidän ihmisten ja henkisen maailman yhteistyönä. Vapaasti.

Kolme_kuningasta_joulukortti.jpg

Uuteen alkuun

On hyvä tietää, että sekä Luukkaan että Matteuksen joulunlapsien historialliset syntymäpäivät olivat hieman eri aikaan. Luukkaan vähän aikaisemmin syksyllä, Matteuksen vähän myähemmin talvella, ja luonnollisesti myös eri vuosina.

Nämä muistojuhlat on sitten henkisen opastuksen avulla siirretty kohtiin, jossa ne parhaiten vastaavat vuoden elämänvoimien kiertoa, eli antavat eetterimaailmalle uutta voimaa juuri oikeissa kohdissa.

Luukkaan lapsi herättää tunnevoimia syvällä sisimmässämme. Sitä seuraavien pyhien päivien aikana elämänmaailma käy läpi kaikki neljä luonnonkuntaa ja yhdeksän enkelikuntaa, mikä yhdessä tekee juuri kolmetoista. Ja toiselta suunnalta katsottuna kolmetoista on juuri Kristus ja apostolit, tai Kristus ja kaksitoista Eläinradan henkistä voimaa.

Uudesta vuodesta alkaa Matteuksen Jeesus-lapsen aika, ja loppiaisena me kohoamme tämän kuningaslapsen yhteyteen, joka antaa voimansa koko tulevalle vuodelle. Luukkaan joulu on kosmishenkinen syventyminen, Matteuksen joulu taas tiivistyy siihen, miten nämä voimat voivat elää ihmisessä ja viedä kehitystä eteenpäin.

Kolmen kuninkaan lahjat merkitsevät siis sitä, että ihmissielun kolme voimaa tahtoo kuunnella uutta henkistä opastusta, sitä miten Kristuksen meille antamat lahjat liittyvät maalliseen viisauteen ja tietoisuuteen. Luukkaan paimenet ja Matteuksen kuninkaat elävät molemmat sieluissamme.

Korkeampi minä

Matteuksen kuninkaat kertovat meille myös ihmisen korkeamman minän synnystä. Jeesuksen aikana ihmisminä oli vaikeassa tilanteessa henkisen ja maallisen maailman välillä. Minuuden maallinen puoli esti ihmistä näkemästä kumpaakaan maailmaa selvästi ja vapaasti. Kristuksen teon myötä ihmisminä jakaantui kahteen osaa, maalliseen ja korkeapaan. Minuuden maallista puolta voimme kuvata tietoisuudeksi ja korkeampaa puolta omaksitunnoksi.

Varsinainen minuuskokemus vapautui "kiinteästä" minästä ja se toimii nyt dynaamisena voimana näiden kahden, maallisemman ja henkisemmän välillä. Kristuksen henkinen nimi, Minä olen -voima on se, joka pitää ihmiskunnalle tämän alemman ja korkeamman minuuden välisen yhteyden vapaana.

Jotta tämän "Minä olen" -nimen voi ymmärtää oikein, se on lausuttava hyvin avarasti, valoisasti ja hartaasti. On hyvä kokeilla, miten henkinen Minä olen eroaa maallisesti. Kun lausut "minä olen" maallisesti ja voimaa käyttäen tai painokkaasti, se ei ole tämä Kristus- minä olen. Ja nyt kun lausut sanat uudelleen valoisasti ja laajasti, voit huomata, miten tämä "minä olen" ei ole kiinnittynyt materiaan vaan se loistaa ja soi vapaana.

Tämä vapaa ja mihinkään kiinnittymätön Minä olen meissä on se voima, joka antaa mahdollisuuden nykyaikaiseen viisauteen. Viisauden uusi henkinen muoto on sitä, että me omasta minä olen -kokemuksestamme käsin voimme vapaasti katsoa kumpaankin maailmaan, maalliseen kaikkine ongelmineen, ja henkiseen omantunnon maailmaan.

On tärkeää ymmärtää, että meidän on katsottava kumpaankin suuntaan vapaasti. Meidän ei tarvitse taistella pahaa vastaan, kuten Vuorisaarnakin ilmoittaa. Ei meidän tarvitse pyrkiä myöskään erityisen "hyviin" tekoihin, koska siinä me helposti kadotamme sisäisen tasapainomme. Tästä vapauden ja rakkauden tilasta me voimme etsiä ja luoda omia rakkauden tekojamme. Niitä, jotka ovat oikeita ja hyviä juuri nyt.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Anitalta ja Karilta saatu joulukortti.

1 kommentti . Avainsanat: loppiainen, kolme kuningasta, Luukas, Matteus, lapsi, evankeliumi, Kristus, uhri, tietoisuus, alempi minä, korkeampi minä

Suomen varhaishistorian kronikka

Perjantai 5.12.2014 klo 19:47 - Matti Kuusela

Olen kauan ihmetellyt, miten Suomi voi olla ainoa olemassaoleva maa, jolla ei ole minkäänlaista historiaa yli tuhannen vuoden taakse. Toki joitakin vanhoja kuningasluetteloita on löydetty muista maista kuin Suomesta, mutta niistä ei juuri koskaan puhuta julkisuudessa, tai kouluissa.

Vuosituhannen vaihteessa Minä Olen -lehdessä julkaistiin uutta tietoa Suomen tuntemattomasta menneisyydestä ja keskustelua käydään edelleen joillakin nettisivuilla, mutta siinä se suunnilleen onkin. 

Johannes Messenius

Mutta sitten näin ystäväni ostaman kirjan, Johannes Messeniuksen "Suomen riimikronikan". Ruotsalainen Messenius oli Uppsalan yliopiston professori ja näytelmäkirjailija, joka eli aivan 1600-luvun alussa. Hän vietti parikymmentä vuotta elämästään vankina Kajaanin linnassa jouduttuaan onnettomuudekseen keskelle kuninkaiden välistä kiistaa. Kajaanin linnassa hän sitten kirjoitti Suomen historian, jossa hän ensimmäisenä käytti hyväkseen pohjoismaisten saagojen aineistoa.

Jotenkin kuvaavaa suomalaisten kiinnostukselle omaa historiaansa kohtaan on siinä, että kesti lähes lähes neljäsataa vuotta saada tämä ainutlaatuinen historiateos julkaistuksi suomeksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura teki tämän uroteon vuonna 2004.

Nooan pojat

Riimikronikka aloittaa Suomen historian Nooasta saakka.

Kerrotaan, että Nooalla oli neljä poikaa, joista Tuiskon oli nuorin. Tuiskonille annettiin Euroopan itäinen ja pohjoinen osa. Hänen alueensa ulottui Reinin virralta Donin alueelle saakka, mutta Skandinavian hallintovallan hän oli määrännyt Getalle.

Niillä, jotka asuivat lähimpänä Ruotsia, vallitsi rauha hyvien kuninkaiden alaisuudessa. Heidän joukossaan oli uljas kuningas Fornjot. Häntä pidetään Suomen ensimmäisenä kuninkaana, joka hallitsi noin 600 eKr.

Hänen jälkeensä mainitaan kuninkaina nimiä Froste ja Jokull, Snaer Humbli ja Thor.

Kuningas Thorilla oli tytär ja kaksi poikaa. Toisesta heistä tuli Norjan ensimmäinen kuningas Nor, josta Norja sai nimensä.

Toisen pojan sotajoukot vaelsivat pitkin Pohjanlahden rantaa nykyiselle Pohjanmaalle. Heitä kutsuttiin silloin enimmäkseen matrooneiksi tai latinaksi amatsoneiksi. Sen tähden ruotsalaiset nimittivät tätä maata Kvenlandiksi. Sen pohjoisempaa osaa he muitta mutkitta nimittivät Kajanelandiksi.

Tämä on siis muinainen Kainuun kuningaskunta, jonka ydinalue sijaitsi Pohjanmaalla. Vielä 1900-luvun alkupuolella Perämerta nimitettiin joissakin kartoissa Kainuunmereksi.

On saagoja, joissa kerrotaan, miten Kainuun kuninkaiden jälkeläiset hallitsivat aina Islantia ja Skotlantia myöden. Merovinkiajan Ranskassa oli kuninkuuden edellytyksenä, että pystyi osoittamaan polveutumisensa Kainuun kuninkaista.

Thor

Thorin kuoltua Kvenlandin eli Naistenmaan neuvosto käski kunnioittamaan häntä suurimpana jumalana. - Tämä mielenkiintoinen tieto viittaa siihen, että Thor oli ihmisalkuperää, kun taas hänen kauttaa vaikuttanut Odin oli enkeliolento.

Tosin kronikassa kerrotaan myös urhoollisesta ja mahtavasta herrasta nimeltä Odin. Hänen alkujuurensa olivat ilmeisesti Skandinaviasta, mutta kun hänen oli paettava omistamastaan Fryygiasta, hän vaelsi pohjoiseen ja voitti vaivatta venäläiset, puolalaiset, skandinaavit ja vandaalit.

Odin lahjoitti nämä maat vendeille, joiden kansoja kronikan mukaan olivat samogiitit, kuurit, preussilaiset, liettualaiset, liivinmaalaiset ja myös virolaiset, pommerilaiset ja lappalaiset, joita oli paljon, sekä suomalaiset.

Kaikki nämä yhdessä olivat eräänlainen kansa, joka ymmärsi toisiaan ilman tulkkia. He olivat perehtyneitä noituuteen, jota Odin heille opetti.

Tämän laajemman esityksen jälkeen Messenius tahtoi keskittyä enemmän suomalaisiin, joita aluksi kutsuttiin vinedeiksi, vendeiksi ja vinneiksi. Sen pohjalta jotkut nimittivät heitä finneiksi. He asuivat virolaisista pohjoiseen Tornioon saakka ja kutsuivat itseään ylpeillen suomalaisiksi.

Suomi

Tässä suora lainaus kronikasta:

Suomi ulottuu laajalle:
yhdellä sivulla Norjaan,
toisella Venäjään,
kolmannella sivulla on raju meri,
joka on tästä kansasta saanut vendien nimen.
Siksi eräs mies, Plinius nimeltään,
varmaankin kirjoitti,
että Suomi on alueeltaan yhtä laaja
kuin koko Skandinavia.
Sen vuoksi ei ole ihme,
että se oli muinoin jaettu osiin
moniksi valtakunniksi.
Kullakin on oma kuninkaansa.

Monet kirjoittajat pitivät Messeniuksen mukaan tämän maan asukkaita lempeinä ja Ukko oli rakkain kaikille. Hän oli heidän ylin jumalansa.

Tästä jatkoa 

- Johannes Messenius, Suomen riimikronikka. Toimittaneet ja suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 913. 2004.

1 kommentti . Avainsanat: Suomi, varhaishistoria, Messenius, Suomen riimikronikka, riimikronikka, Nooa, finnit, Kainuu, kuningas, Odin, Thor

Serafien pyhä yö ja Kolmen kuninkaan päivä

Torstai 5.1.2012 klo 21:47 - Matti Kuusela

Nyt on jo alkanut jouluajan kolmastoista pyhä yö, joka on serafien toiminnan aikaa. Nyt ikuisen rakkauden kaikkein korkeimmat enkelit, serafit, ovat vapaita luomaan tulevan vuoden suunnitelmansa ja saattamaan sen alulle. Siksi ensi yönä voivat unissa ilmetä tulevan vuoden perusaiheet itse kullekin.

Tänä vuonna on ollut ihmeellistä, että hyvin monet ovat kokeneet tahdonhenkien yön ja seuraavan päivän aikamoisena jyristyksenä ja seuraavan harmonianhenkien yön ja päivän tasapainoisempana ja helpompana, vaikka luonnollisesti on hyvin henkilökohtaista, millä tavoin tuo vaikutus meidän kunkin energiat kohtaa.

Nyt kerubien eli harmonianhenkien vuorokausi on jo mennyt ohi ja olemme siirtyneet serafien vuorokauteen. Ja ihme ja kumma, koen serafeista lähtevät valtavan sisäisen lämmön hyvin intensiivisenä.

Nyt on todella mielenkiintoista tunnustella sisäisesti, onko tämä vuosi jotenkin erikoinen sillä lailla, että nyt näitä energioita on helpompoi kokea, vai olenko itsekin tullut vahvemmin sellaiseen kasvun vaiheeseen, että näiden suurten voimien kokeminen on tullut mahdolliseksi aivan normaalitilassa - ei vain esimerkiksi meditaatiossa.

 

Kolmen kuninkaan päivä - loppiainen

Nyt tostai-iltana alkaa
energeettisesti myös
loppiainen, joka merkitseedrei_koenige.jpg
jouluajan ja sen 13 pyhän yön ajan loppumista. Meillä suomessa on energeettisesti hyvin kuvaavia juhlien nimiä, loppiainen - jouluaika loppuu, pääsiäinen - luonnonvoimat pääsevät maan kahleista Kristuksen ylösnousumuksen myötä.

Loppiainen on siis edelleen vahvasti joulujuhla, vaikka taas sitä me emme jostain syystä Suomessa koe varsinaisena jouluna, vaan tosiaan jonkin pyhän loppumisena.

Katolisissa maissa loppiainen on tärkeä, kuten Venäjälläkin. Kun jouluaatto on sydämen Jeesus-lapsen syntymän juhla, on loppianen Matteuksen evankeliumin kertoman joulutapahtuman juhla, jossa kolme kuningasta tulee kumartamaan Jeesus-lasta.

Tämä joulu on pään henkisyyden ja ihmisen korkeimpien kehitysvoimien joulu. Kuninkaat tulevat kumartamaan. Luukkaan evankeliumin joulussa kumarsivat paimenet, sydänvoimien, maanvoimien ja sielullisen vastuun ja yhteyden kantajat.

 

Kalevalan joulu

Kolmen kuninkaan joulu on myös selkeästi kalevalainen joulu, vaikka itse Kalevalassa ei sitä näin kuvaakaan. Kalevalan kolme suurta sielullisuuden kehitysvoimaa kulkee kohti kuninkuuttaan, ja kun ne saavuttavat, tulee Kristus-lapsen kumartamisen aika. Se on aika, jolloin ihmisen on tarjottava kaikkein korkeimmat kehitysvoimansa Kristukselle, lapselle, Karjalan kuninkaalle, jotta ne voivat tulla yhteisen kehtyksen käyttöön, jotta ihmisestä voi tulla kuningas korkeammalle tasolle.

Kolme kehitysvoimaa ovat siis ne, joita ilmentävät Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen: Väinämöinen vanhaa syvää maailman luomislaulua, Ilmarinen uuden rakentamista ja Lemminkäinen tulivoimineen nykyajan maailmaa uudistavaa ja muokkaavaa sielullisuutta.

Meidän on tärkeää aina muistaa, että Lemminkäisen tulen ja rakkauden voimat ovat niitä, joita uusi tietoisuus tarvitsee. Meillähän käy helposti niin, että meidän sisäisten voimien tulemme latistuu Ilmarisen ilmaelementin älyllisyydeksi tai jopa Väinämöisen haaleaksi vedeksi.

Nuo elementit ovat omassa tehtävässään aivan paikallaan, mutta ilman Lemminkäisvoimien lempeä (tuli, rakkaus) meiltä puuttuu myös sitä kaikenmuuttavaa rohkeuden tulta, jota maailmamme uudistuminen tarvitsee!

Tässä maailmassa, fyysisellä tasolla ihminen voi olla kuningas vielä itsekkäiden egon ja minuuden voimien avulla, mutta kohotakseen elämänvoimien eteeriseen (ja naisellisten kehitysvoimien) henkiseen Karjalaan meidän on liityttävä korkeampaan Kristus-voimaan kokeaksemme maailman elävän kehitysviisauden.

 

Jouluajan kehityskaari

Jouluaika on myös suuri kehityskaari Luukkaan evankeliumin viattomien sydänvoimien päivästä Matteuksen evankeliumin Jeesuksen pään viisauden voimien juhlaan. Se on matka päästä sydämeen.

Tai pään chakrasta sydämen chakraan kulkeva matka, joka kulkee myös kurkkuchakra ilmaisuvoimien kautta, jota ulkoisessa maailmassa ilmentää uusi vuosi ja presidentin uudenvuodenpuhe.

Loppiaisen henkisen tulen ja rakkauden kehitysvoimassa Serafien läsnäolo jää vaikuttamaan vahvana aina pääsiäiseen saakka, ja siinä mielessä cd-meditaationa tähän vuodenaikaan sopiva uusi suositus on Serafit ja kerubit -meditaatio (DS147), joka on yksi Siriusryhmän vahvoja meditaatioita.

Hyvää Loppiaista ja Kolmen kuninkaan päivää!
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: serafit, loppiainen, kolme kuningasta, kolmen kuninkaan päivä, Kristus, Kalevala