Matin blogi

Kuninkaita ja kuninkaantyttäriä Suomessa

Perjantai 12.12.2014 klo 10:48 - Matti Kuusela

Seuratessamme Johannes Messeniuksen kirjoittamaa Suomen riimikronikkaa olemme päässeet aikaan, jolloin hunni Attilan joukot vyöryivät kohti länttä. Silloin monet Euroopan ylhäiset pakenivat kronikan mukaan yli aavan meren ja hietikkojen.

Myrsky ja puhuri ajoivat heidät vendien maahan eli Pohjolaan. He saivat yliotteen ja heistä tuli hallitsijoita. Ja heistä ovat polveutuneet kuninkaat, ruhtinaat ja aatelismiehet. Heitä jäi Liettuaan, Livo-niminen otti haltuunsa Viron, mutta Suomeen jääneen suvun ruotsalaiset surmasivat sukupuuttoon.

Näin suomalaiset säilyttivät omalaatuisuutensa. Erikseen kerrotaan, että kronikan kahdeksas kuningas, Suomen ylväs kuningas Gusi ei ollut tästä eteläisestä suvusta syntyisin. Sen tähden samanniminen Ruotsin kuningas Gusi suhtautui suopeasti Norjan tai tarkemmin sanottuna Haalogalandin kuninkaan Helgen haluun saada Suomen Gusin tytär Thora puolisokseen. Niin suomalainen prinsessa Thora sai Norjan kuninkaan miehekseen.

Suomalainen urheilukansa

Olet saattanut nähdä vanhoja karttoja, joissa Suomessa hiihdetään. Tämä hiihtämisen erikoisuus tulee kronikassakin vahvasti esillä. Käsittelemässämme kohdassa Starkad, jonka henkilöllisyydestä en saa aivan selvää, opetti suomalaisia hiihtämään. Sen takia häntä pidetään täällä kunniassa, vaikka hän muuten sotikin usein suomalaisten kanssa, mistä mainitaan erityisesti Kyrön suuri taistelu.

Kirjan liitteissä taas kerrotaan, miten finnit asuivat Ruijan äärimmäisillä rajoilla, lainatakseni Samuli Paulaharjun kirjan otsikkoa. Kirja kertoo heistä näin:

Finnit ovat Pohjolan äärialueen asukkaita. Viljelmineen ja majoineen he ovat täyttäneet maankolkan, joka on asumiseen lähes kelpaamaton. He käyttävät tehokkaasti heittoaseitaan. Millään toisella kansalla ei ole suurempaa valmiutta ja taitoa kehäitten heittämisessä. Taistellessaan he käyttävät suuria ja leveitä nuolia. He harrastavat loitsintaa ja ovat eteviä metsästäjiä. Pysyvää kotia heillä ei ole, vaan he viettävät vaeltavaa elämää asettuen sinne, mistä kulloinkin löytävät riistaa. Liikkuen kaarevilla laudoilla he kiitävät pitkin lumipeitteisiä vuorenharjanteita.

Suomalaisten maine hiihtäjinä ja keihäänheittäjinä on siis peräisin jo tuhannen vuoden takaa, ja kauempaakin. Jopa paavi on kirjoittanut vanhoista hiihtosuomalaisista.

suomi_814.jpg

Suomi ja Ruotsi

Sitten kronikassa seuraa monenlaista draamaa Suomen ja Ruotsin välillä. Voi olla, että olisi oikeampaa sanoa Kainuun ja Sveanmaan välillä, mutta nyt pyrimme vain osoittamaan, että tällaisista tapahtumista on tietoa, ja että vuorovaikutus Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välillä on ollut läheistä ja dramaattista. Sen lisäksi käytiin jatkuvia taisteluita venäläisten kanssa.

Noituudesta, loitsimisesta ja unien selittämisestä mainitaan kronikassa usein, mutta muistettakoon, että noituudella saatettiin tarkoittaa myös syvää yhteyttä luonnonvoimien ja luonnonolentojen kanssa. Ehkä vasta kristillinen kirkko alkoi selittää tuota elävää luonnonyhteyttä noituudeksi nykyaikaisessa mielessä.

Toisin tuo "noituus" lienee ollut pelottavaa monille muille kansoille, jotka olivat menettäneet selvänäköisen luonnonyhteytensä jo aikaisemmin.

Tämän jälkeen Messenius siirtyy kuvaamaan Karjalaa ja Venäjää siellläpäin käytyjä suuria sotia, joissa olivat myös Baltian maat mukana.

Kuningaskunnat

Mutta pysytään vielä hetki kuningaskunnissa. Suomessa tiedetään merkittäviksi kuninkaskunniksi ainakin suuri Kainuu, jonka vaikutus ulottui aina Brittein saarille ja Ranskaan saakka. Tavastia ja Varsinais-Suomi ovat olleet merkittäviä myös, samoin pohjoisessa Bjarmia. Ja miten paljon pienempiä kuningaskuntia on ollut, sitä voi vain arvailla.

Jos jonkun mielestä nämä ovat liian pieniä kuningaskunniksi, niin muistettakoon, että esinerkiksi 1000-luvun alkupuolella alkoi vähitellen tuntemaksemme Ruotsiksi muodostua kolme kuningaskuntaa, Länsi-Jöötanmaa, Itä-Jöötanmaa ja Sveanmaa, jotka kaikki kolme mahtuivat rinnakkain suunnilleen nykyisen Gööteborgin ja Tukholman väliselle alueelle. Näitä kolme kuningaskuntaa tarkoittavat Ruotsin kolme kruunua. Niiden pohjoispuolella olivat suomalaiset ja maan eteläkärjessä tanskalaiset.

Ja joskun ensimmäisen tuhatluvun lopulla esimerkiksi jo Britannin etelärannikolla oli myös useampi kuningaskunta. Aivan läntiisin niemi, Cornwall, oli kelttien hallussa, mutta sitten mereen rajoittuvinä kuningaskuntina vaihtelivat voimasuhteista riippuen Essex, Wessex ja Kent, ja saattoi niitä olla joskus muitakin.

Seuraavassa blogissa suuntaamme katseemme enemmän idän ja slaavien suuntaan.

Tästä jatkoa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, kuninkaat, Johannes. Messenius, kronikka, hiihto, keihäänheitto, urheilukansa, Ruotsi, historia

Suomen kuninkaita

Sunnuntai 7.12.2014 klo 22:09 - Matti Kuusela

Edellisessä blogissa päädyimme siihen, miten Suomen alue oli Johannes Messeniuksen kirjoittaman kronikan mukaan jakautunut useiksi kuningaskunniksi.

Kronikka kertoo, miten Kristuksen syntymän jälkeisenä aikana Tanskan kuningas Gram lähetti vahvan sotajoukon Sumble-nimistä Suomen kuningasta vastaan. Sumble on kuudes kronikan nimeämä Suomen kuningas. Tuohon aikaan näyttää, että kuninkaiden välisissä suhteita ratkaisivat kaksi suurta tekijää, maat ja kauniit kuninkaantyttäret.

Riitä näiden kuninkaiden välillä sovittiin niin, että Gram saisi vaimokseen Sumblen erittäin kauniin tyttären Signen.

Kävi kuitenkin niin, että samalla kun Gram on sotimassa Norjaa vastaan, myös Saksin kuningas Henrik kosi Signeä. Ja kun Gram oli sotaretkellä, sai Henrik myöntävän vastauksen.

Kuultuaan petoksesta Gram lähti valepukuisena Suomeen. Häihin saavuttuaan hän löi muitta mutkitta Saksin Henrikin kuoliaaksi. Sitten Signe ja Gram matkustivat Tanskaan ja saivat pojan, Hadingin, josta tuli Tanskan kuninkaiden esi-isä.

Historian tieto

Tälläistä on menneitten sukupolvien kertoma Suomen historia. Se on kiinnostavaa ja vauhdikasta, aivan kuin muillakin samanaikaisilla kansoilla. Suomalaisten ongelma tuntuu olevan siinä, että joko meidän vanhat dokumenttimme on tuhottu, tai sitten täällä on ollut vähän kirjoittajia. Jos niin on, se merkitsi, että täällä on luotettu kirjoittamisen sijasta enemmän muistitietoon, muinaisten laulajien mahtiin Englannin druidien tapaan.

Suomen viime vuosisatojen historiankirjoitus on pitänyt tarkoin yllä romanttista käsitystä Suomen vaatimattomasta ja köyhästä menneisyydestä. Hämäläiset ja karjalaiset ehkä taistelivat keskenään, mutta siinä se melkein onkin. Muiden maiden historiasta me 0lemme hyväksyneet saagat ja tarut, mutta oman maan kohdalla ei.

On ajateltu, että kun Suomi niin pitkään oli ruotsalaisten alaisuudessa, niin tieteestä poistettiin kaikki sellainen, mikä saattoi kertoa suomalaisten suuresta menneisyydestä ja vahvistaa suomalaista kansallistuntoa. Sellainenkin näkemys on esitetty, että aikoinaan merkittävät kokoelmat vanhoja suomalaisia asiakirjoja sijaitse Kuusiston piispanlinnassa, jonka tuhoutuessa myös nämä asiakirjat katosivat.

Huomattavaa on, että Messenius, joka tässä käsittelemämme kronikan kirjoitti, oli ruotsalainen yliopistomies. Istuessaan vankina kaukaisen Kainuun linnassa hän oli vapaa poliittisista näkökulmista ja saattoi keskittyä puhtaaseen historiaan, sellaisena kuin hän sen tunsi.

On myös mahdollista, että Suomen historiaa on suorastaan väärennetty. Olen lukenut sellaisenkin tekstin, jossa kerrotaan itse Rurikin taruun tehdystä muutoksesta. Nykymuodossaan taru kertoo, miten ruotsalainen viikinki Rurik perusti Novgorodin, josta sitten syntyi Venäjä. Mutta nyt on esitetty, että Venäjän keisarinnan mielestä Rurik kuulosti paremmalta ruotsalaisena, vaikka hän tosiasiassa oli Suomesta.

Suomen henkinen tehtävä

Monien kirjoittajien mielessä on väikkynyt ajatus Suomen tulevasta suuresta henkisestä tehtävästä. Kun Steiner kertoo, miten keskiajalla henkinen maailma oli sulkenut Euroopan tietoisuudesta Amerikan, koska sen energiat olisivat silloin olleet vahingollisia Euroopan henkiselle kehitykselle, niin ehkä jotain samantapaista on tapahtunut myös Suomelle.

Ehkä Suomen historia on ollut henkisesti peitettynä. Ehkä Suomen henkiselle kehitykselle on ollut hyväksi, että saamme aloittaa uudelleen vaatimattomammalta pohjalta.

Tästä jatkoa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, kuninkaat, Messenius, riimikronikka, historia, Rurik, Tapio Kaitaharju