Matin blogi

Hartauden merkitys

Keskiviikko 14.12.2011 klo 20:00

Nyt seuraavaksi kirjaksi on tulossa uusi työstetty versio Rudolf Steinerin kirjasta, jonka ensimmäiset suomennokset olivat nimeltään Miten saavutetaan tietoa korkeammmista maailmoista ja uusimmat Henkisen tiedon tie.

Vanhoissa suomennoksissa, joista tietenkään ei ole enää painoksia saatavissa, ongelmana on kielen vanhahtavuus. Uudemmat ovat taas niin kieleltään niin filosofisia, että niistä puuttuu vanhojen Johannes Leinon suomennosten hieno henkisyys sekä kielen elävyys ja melodisuus.

Lisäksi niissä on sellainen hankaluus, että kappaleet ovat nykymenoon aivan liian pitkiä ja harjoitukset erottuvat hankalasti tekstistä.

 

Henkisen tien kulkeminen

Niin teen kirjasta uuden toimitetun suomennoksen, jossa soi Leinon suomenkielen sujuvuus, mutta kaikki nykyihmiselle tarpeeton perustelu jää pois, väliotsikoita tulee lisää ja harjoitukset ja luettelot ovat selvästi esillä, niin että kirjasta on helppo löytää uudelleen se, mitä etsii.

Tämä kirja on aivan mahtava. Ostin oman kappaleeni aikoinaan antikvariaatista vuonna 1969, ja tein aivan saman erehdyksen kuin moni muukin. Hyppäsin suoraan yli ensimmäiset harjoitukset ja aloitin sieltä, missä mielessäni oli ihan oikeita harjoituksia. Ja niinhän siinä kävi, että harjoitukset eivät sitten ottaneet edetäkseen.

Ja mikä on ensimmäinen harjoitus? Se on hartauden tunne! Kaiketi jokainen nykyään ajattelee, että kyllähän tuon osaa, jos vain viitsii, ja menee eteenpäin.

 

Tunteen tunteminen

Ei tosiaan kestänyt kuin vähän yli neljäkymmentä vuotta tajuta, mistä Steiner puhuu. Kysymys ei olekaan siitä, mitä jo osaa, vaan siitä, että harjoituksiin pitää lähteä oikeasta kohdasta.

Hartauden tunne on kuin polttoainetta moottoriin. Ellei tankissa ole bensaa, sitä voi kokeilla käynnistää autoa vaikka kuin monta vuosikymmentä, mutta ei se vaan käy, vaikka osaa kääntää starttinappulaa aivan oikein, ja starttimoottorikin pelaa.

Hartauden harjoittelu on yllättävän hauskaa. Tunnen heti miten se täydentää sisäisiä energiavarastoja ja tuo täyteläisen olon, ja elävöittää.

Nykytietoisuus ei oikein ymmärrä, miten tunteita tunnetaan. Me osaamme kyllä ajatella tunnetta, mutta tunteen tunteminen on eri asia. Useimmiten me vältämme tunteita, koska ne menevät niin syvälle, ja koskettavat.

 

Miten tuntea?

Kirjoitan torstaina erikseen meditaatio-ohjeen tälle tuntemiselle, mutta yksinkertaisesti se lähtee näin.

Istu ja sulje silmäsi.

Lähetä tietoisuudestasi kevyesti olemuksellesi viesti: hartaus - se että tahdot sitä.

Anna tälle hartauden tunteelle itsessäsi tilaa. Anna sen tulla aivan niin kuin se tulee, pienenä tai suurena, sillä ei ole väliä.

Voi käydä niin, että se herättää esiin monia muita tunteita, jopa kipuja. Anna niiden olla vapaasti, älä työnnä niitä pois.

Keskity vain hartauden tunteeseesi, vaikka se olisi miten pieni ja heikko.

Sillä tavoin se vähitelleen kasvaa ja löytää itsensä, ja muut hankalat energiat ja tuntemukset hoitavat itsensä vähitellen kuntoon sen vierellä ja vapautuvat.

Nauti tästä tunteesta. Hartauden tunne on yllättävänä miellyttävä, kunhan ensin voittaa siihen liittyvän uskonnollisuuden ennakkoluulon.

Tästä sitten jatketaan eteenpäin. Aina jos joku elämässä tai meditaatiossa ei suju kunnolla, on hyvä palata tähän nykyajan sielun perusvoimaan.

Sillä ihmeellistä kyllä, nykyajan tietoisuussielu perustuu juuri hartaudelle. Ilman hartauden mehevää multaa tietoisuussielulla ei ole mihin juurtua ja millä ravita itsensä, ja se käy voimattomaksi ja ohueksi.

Hartauden tunne luo chakrojen kasvulle niiden tarvitseman perustan. Chakroja voi yrittää avata ja puhdistaa muutenkin, mutta ilman juuria ja varsia niiden ihanat lootukset jäävät lyhytikäisiksi. Ja siitä on kysymys: aletaan kasvattaa uusia voimakkaita ja terveitä chakroja, joiden avulla elämä muuttuu aivan uudenlaisen vahvaksi ja selkeäksi!

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hartaus, meditaatio, kunnioitus, chakrat