Matin blogi

Loppiaisviesti

Perjantai 6.1.2017 klo 10:23 - Matti Kuusela

Kolme kuningasta

Hei ystävät,

Jouluajan kolmetoista päivää alkavat olla ohi, ja loppiainen merkitsee niiden päättymistä. Siinä missä jouluaatosta alkoi Luukkaan evankeliumin lapsen aika, olemme nyt Matteuksen joulun lapsen päivässä. Tämä on sen tapahtuman muistojuhla, jossa kolme kuningasta saapui itäisiltä mailta.

He lahjoittivat lapselle kultaa ajattelun uhrina, suitsuketta tunne-elämän uhrina ja mirhaa tahdon uhrina. Tämä sana uhri on meidän aikanamme hieman hankala. Siinä ei ole mitään uhrautumista, vaan se on jotain hyvin kaunista, vapaata ja tietoista. Monet uskonnolliset sanat ovat kärsineet ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. Uhri merkitsee varsinaisesti tarjota. Se merkitsee, että olen herännyt tietoisuuteen siitä, että voin osallistua johonkin korkeampaan, johonkin mikä rakentaa tulevaisuutta meidän ihmisten ja henkisen maailman yhteistyönä. Vapaasti.

Kolme_kuningasta_joulukortti.jpg

Uuteen alkuun

On hyvä tietää, että sekä Luukkaan että Matteuksen joulunlapsien historialliset syntymäpäivät olivat hieman eri aikaan. Luukkaan vähän aikaisemmin syksyllä, Matteuksen vähän myähemmin talvella, ja luonnollisesti myös eri vuosina.

Nämä muistojuhlat on sitten henkisen opastuksen avulla siirretty kohtiin, jossa ne parhaiten vastaavat vuoden elämänvoimien kiertoa, eli antavat eetterimaailmalle uutta voimaa juuri oikeissa kohdissa.

Luukkaan lapsi herättää tunnevoimia syvällä sisimmässämme. Sitä seuraavien pyhien päivien aikana elämänmaailma käy läpi kaikki neljä luonnonkuntaa ja yhdeksän enkelikuntaa, mikä yhdessä tekee juuri kolmetoista. Ja toiselta suunnalta katsottuna kolmetoista on juuri Kristus ja apostolit, tai Kristus ja kaksitoista Eläinradan henkistä voimaa.

Uudesta vuodesta alkaa Matteuksen Jeesus-lapsen aika, ja loppiaisena me kohoamme tämän kuningaslapsen yhteyteen, joka antaa voimansa koko tulevalle vuodelle. Luukkaan joulu on kosmishenkinen syventyminen, Matteuksen joulu taas tiivistyy siihen, miten nämä voimat voivat elää ihmisessä ja viedä kehitystä eteenpäin.

Kolmen kuninkaan lahjat merkitsevät siis sitä, että ihmissielun kolme voimaa tahtoo kuunnella uutta henkistä opastusta, sitä miten Kristuksen meille antamat lahjat liittyvät maalliseen viisauteen ja tietoisuuteen. Luukkaan paimenet ja Matteuksen kuninkaat elävät molemmat sieluissamme.

Korkeampi minä

Matteuksen kuninkaat kertovat meille myös ihmisen korkeamman minän synnystä. Jeesuksen aikana ihmisminä oli vaikeassa tilanteessa henkisen ja maallisen maailman välillä. Minuuden maallinen puoli esti ihmistä näkemästä kumpaakaan maailmaa selvästi ja vapaasti. Kristuksen teon myötä ihmisminä jakaantui kahteen osaa, maalliseen ja korkeapaan. Minuuden maallista puolta voimme kuvata tietoisuudeksi ja korkeampaa puolta omaksitunnoksi.

Varsinainen minuuskokemus vapautui "kiinteästä" minästä ja se toimii nyt dynaamisena voimana näiden kahden, maallisemman ja henkisemmän välillä. Kristuksen henkinen nimi, Minä olen -voima on se, joka pitää ihmiskunnalle tämän alemman ja korkeamman minuuden välisen yhteyden vapaana.

Jotta tämän "Minä olen" -nimen voi ymmärtää oikein, se on lausuttava hyvin avarasti, valoisasti ja hartaasti. On hyvä kokeilla, miten henkinen Minä olen eroaa maallisesti. Kun lausut "minä olen" maallisesti ja voimaa käyttäen tai painokkaasti, se ei ole tämä Kristus- minä olen. Ja nyt kun lausut sanat uudelleen valoisasti ja laajasti, voit huomata, miten tämä "minä olen" ei ole kiinnittynyt materiaan vaan se loistaa ja soi vapaana.

Tämä vapaa ja mihinkään kiinnittymätön Minä olen meissä on se voima, joka antaa mahdollisuuden nykyaikaiseen viisauteen. Viisauden uusi henkinen muoto on sitä, että me omasta minä olen -kokemuksestamme käsin voimme vapaasti katsoa kumpaankin maailmaan, maalliseen kaikkine ongelmineen, ja henkiseen omantunnon maailmaan.

On tärkeää ymmärtää, että meidän on katsottava kumpaankin suuntaan vapaasti. Meidän ei tarvitse taistella pahaa vastaan, kuten Vuorisaarnakin ilmoittaa. Ei meidän tarvitse pyrkiä myöskään erityisen "hyviin" tekoihin, koska siinä me helposti kadotamme sisäisen tasapainomme. Tästä vapauden ja rakkauden tilasta me voimme etsiä ja luoda omia rakkauden tekojamme. Niitä, jotka ovat oikeita ja hyviä juuri nyt.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Anitalta ja Karilta saatu joulukortti.

1 kommentti . Avainsanat: loppiainen, kolme kuningasta, Luukas, Matteus, lapsi, evankeliumi, Kristus, uhri, tietoisuus, alempi minä, korkeampi minä

Lapsi meissä

Torstai 9.10.2014 klo 11:36 - Matti Kuusela

Maan terveys ja tulevaisuus riippuvat sen lapsien terveydestä ja hyvinvoinnista, lausuu taivaallinen Sofia.

Sitten Sofia jatkaa lapsista Estelle Isaacsonin ja Robert Powelllin kirjassa The Mystery on Sophia. Sofia kertoo, miten lasten sydämet voivat tulla raskaiksi, jos aikuiset heidän ympärillään ovat raskassydämisiä. Silloin he voivat aikuistua ennenaikaisesti.

Tuo on hyvin totta. Useissa hoidoissa puramme hellävaraisesti sellaisia sisäisiä rakenteita, joita lapset ovat joutuneet luomaan itselleen, jos kodin ympäristö on vaatinut heitä liian paljon, esimerkiksi ottamaan vastuuta omista vanhemmista.

Vasta vuosikymmenten kuluttua saattaa monille tulla mahdollisuus vapauttaa itseään näistä vastuista, jotka yhä enemmän alkavat rajoittaa oman elämän luomista, omaa päätöksentekoa ja yksinkertaisesti omasta elämästä nauttimista.

Henkiset yhteisöt

Siksi Sofia kehottaa luomaan henkisen yhteisön, jossa lapset ovat keskuksessa. Silloin enkelit ympäröivät tätä yhteisöä - lasten enkelit.

Nyt kun meille aikuisille enkeleiden vastaanottaminen tulee yhä vaativammaksi, me voimme kokea tämän yhteyden lasten kautta. Lapset voivat johtaa meitä enkelien yhteyteen. Ja me voimme itse löytää itsestämme lapsen. Muistammehan miten Jeesus puhuu siitä, miten lapset tai oikeastaan vain lapset, lapsi meissä jokaisessa, voi päästä hänen luokseen.

Me yritämme niin kovasti. Me haluamme tietää mitä tehdä ja odotamme merkkejä, ja joskus nuo henkisen maailman merkit saattavat todella herättää meissä sen lapsenomaisuuden, joka avaa meitä sisäisesti henkisen yhteyden virralle.

"Sinun sisäisyydessäsi on pieni lapsi - oma lapsi-itsesi. Ja tämä lapsi tulee johtamaan sinua, ja lapset ympärilläsi tulevat johtamaan sinua."
"Vahvista ja tue kaikkea mikä pyrkii huolehtimaan lapsista ja tekemään sen rakkaudesta, ei pelosta. Ajattele lapsen tarpeita - heidän perustavia fyysisiä ja henkisiä tarpeitaan. Ajattele oman lapsi-itsesi tarpeita ja tee työtä niiden täyttämiseksi. Enkelit auttavat ja inspiroivat sinua." 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sofia, lapsi, enkelit

Loppiaismietelmiä

Maanantai 6.1.2014 klo 19:32 - Matti Kuusela

Loppiainen alkaa olla lopuillaan. Vielä voi mielessään vahvistaa, miten jouluajan pyhät vuorokaudet heijastuvat koko vuoden kahteentoista kuukauteen ja kolmeentoista kuunkiertoon. Nykyisinhän kuun mukaisia kuukausia ei enää juuri lasketa, mutta ainakin vielä 1800-luvun Britannian laivastossa maksettiin palkkoja lunaaristen kuukausien mukaisesti, mikä tarkoittaa siis aitoa kuu-kuukautta.

Jouluaatto on siis Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymäjuhla ja loppiainen Matteuksen evankeliumin Jeesus-lapsen, vaikka meillä yleensä liitetään nämä molemmat juhlat samoihin päiviin. Henkisissä piireissän Luukkaan Jeesus-lasta nimitetään myös nataaniseksi Jeesukseksi, koska hän polveutuu kuningas Daavidista tämän pojan Naatanin kautta. Matteuksen lasta taas nimitetään myös salomoniseksi Jeesus-lapseksi, koska myös hän on Daavidin poika, mutta tämän pojan Salomonin kautta.

Evankeliumeissa melko piilossa oleva asia on, että kumpikin poika on korkeaa sukua, nataanilainen Jeesus syntyperältään juutalaisten ylipappi ja salomonilainen Jeesus juutalaisten perinnöllinen kuningas.  

Jeesus-lasten syntymäpäivät

Mielenkiintoista tässä perinteessä on, että nykyinen jouluaatto ja loppiainen eivät kuitenkaan ole Jeesus-lasten oikeat syntymäpäivät, vaan Luukkaan lapsi syntyi aikaisemmin ja Matteuksen evenkeliumin kuninkaallinen lapsi vuodenkulussa myöhemmin. Oikeat päivämäärät ovat nykyisen ajanlaskumme 6. ja 7. päivän välinen yö joulukuussa vuonna 2 eKr. Luukkaan evankeliumin lapselle, jota paimenet kumarsivat, ja 5.3. vuonna 6 eKr. Matteuksen evankeliumin lapselle. Siitä, mitä sitten tapahtuu, niin että myöhemmin on vain yksi Jeesus, olemme puhuneet usein Astrosofisen kalenterin teksteissä, ja siihen palaamme täällä blogissakin myöhemmin, mutta nyt kiintoisaa on se, että jonkin viisaan henkisen johdatuksen perusteella nämä syntymäpäivät ja niitä yhdistävät pyhät päivät ja yöt on todellakin asetettu paikoilleen myöhemmin.

Elämänvoimien maailmassa nämä syntymäpäivät ovat kuitenkin nykyisillä paikoillaan hyvin todellisia ja ne muodostavat todella kauniin ja voimakkaan numerollisen kokonaisuuden. Lukujen yhteydessä on aina hyvä muistaa, että vaikka meillä annetaan esimerkiksi joitakin päivämääriä kosmisten ja henkisten tosiasioiden mukaan, vasta meidän ihmisten osanotto tekee niistä sisällöllisesti todellisia ja todella merkittäviä. Siksi juhlat ovat erityisen tärkeitä elämänvoimien maailmassa. Siellä niillä on ensiarvoise tärkeä ja välitön vaikutus. Luonnonhengille ne ovat suorastaan dramaattisen todellisia.

Nyt kun meillä Suomessa jälleen halutaan vähentää arkipyhiä, niin on hyvä tiedostaa, että loppiaisen nykyinen päivämäärä koko jouluajan lukujärjestelmässä on todella tärkeä. Siksi loppiaista ei missään tapauksessa pidä muuttaa esimerkiksi johonkin viikonloppuun, koska silloin tuo elämänvoimien tai eetterinen todellisuus, jota juhla-ajat kantavat ja vahvistavat, joutuu epäjärjestykseen. Loppiaisen päivämäärä on pidettävä ennallaan, mutta toinen asia sitten on, pitääkö sen olla kokonaan vapaapäivä. 

Loppiaisen henkiseen tiedostamiseen ei nyt kuitenkaan valtavan pitkää aikaa mene, ja jos järjestetään vaikka loppiaisnäytelmiä, niin voihan niitä järjestää viikonloppuna jos työpäivän ilta tuntuu liian ahtaalta. Loppiainen sinänsä on syytä pitää perinteellisellä paikallaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: loppiainen, Jeesus-lapsi, syntymäaika, Jeesuksen syntymäpäivä

Loppiainen

Sunnuntai 5.1.2014 klo 8:18 - Matti Kuusela

Jouluajan loppua nimitetään kansanomaisesti loppiaiseksi, mutta sillä on myös huomattavasti syvempi merkitys. Jouluaaton ja loppiaisen välille avautuu maan kosmisen uudistumisen aika, jolloin maan henki käy läpi yhteyden kaikkiin luonnonkuntiin ja kaikkiin niihin enkelikuntiin, jotka ovat suorassa yhteydessä ihmiskunnan kehitykseen.

Nyt loppiaisaaton sunnuntaina me olemme edenneet jo serafien eli ikirakkauden henkien päivään saakka. Serafit ovat korkein enkelikunta, joiden luomisen elementti on pyhää tulta, lämpöä, rakkautta. Serafit ovat kuin meidän olemassaolomme taustalla oleva alttarituli tai vanhana kuvana jumalan ympärillä oleva kuoro, joka laulaa hänen ikuista ylistystään. Kirjoitan blogin loppuun vielä luettelon näistä päivistä niin että voit tutkia niitä tarkemmin. Hyvä idea on kirjoittaa ne valmiiksi ensi jouluajan kalenteriin, jolloin sinun on helppo seurata niitä päivä päivältä.

Kolmen kuninkaan päivä

Meillä Suomessa vietetään yleensä samana päivänä, jouluaattona, sekä paimenten kumartaman Jeesuksen että kuninkaiden kumartaman Jeesus-lapsen syntymäpäivää. Eteläisemmissä katolisissa maissa kuninkaiden joulu on kuitenkin loppiainen. Suomessa ainakin Kristiyhteisön piirissä esitetään Paimennäytelmää joulun alla ja Kolmen kuninkaan näytelmää loppiaisena.

Jouluaaton Jeesus-lapsi syntyi Beetlehemissä köyhille nasaretilaisille vanhemmille. Hänen syntymäpaikkansa oli ikivanhassa luolassa, maanpinnan alapuolella. Jouluaikana se maan henkisyys, joka kesällä vaikuttaa korkealla maan yläpuolella, laskeutuu maan sisäisyyteen, niin että voimme hyvällä syllä sanoa kesän koittavan hetken aikaa maan sisäisyydessä. Silloin myös henkiset aurinkovoimat vaikuttavat maan sisällä, mahdollistaen niin kivikunnan kuin kasvikunnan ja eläinkunnankiin uudistumisen.

Jouluaaton juhla ja Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymä yltää kauas ihmiskunnan alkuhistoriaan. Luukas luettelee Jeesuksen esi-isät aina Aatamiin ja jumalaan saakka. Mehän luemme jouluevankeliumin aina Luukkaalta, mutta kolmen kuninkaan joulun apostoli on Matteus. Ja Matteus kertoo Jeesuksen sukupuun toiseen suuntaan. Hän aloittaa Aabrahamista ja päätyy Jeesus-lapseen. Ja jos tarkemmin tutkimme, huomaamme, että Aabrahamin ja Daavidin välillä poikien sukupuut ovat samat, mutta Daavista alkaen ne eroavat. Luukkaan evankeliumin linja jatkuu Daavista hänen pappispoikansa Naatanin kautta, Matteuksen evankeliumissa kuningaspojan Salomonin kautta. Näin käy ilmi, että Luukkaan evankeliumin Jeesuksessa ilmenee papillinen henkinen virike, siinä missä loppiainen kohoaa vahvemmin ihmisen kuninkuuteen ja sen myötä persoonalliseen voimaan.

Kun jouluaattoyönä siis syntyy ihmisen sielunlapsi, syntyy loppiaisena enemmän ihmisen minävoimainen, ihmisen sisäistä kuninkaallisuutta edustava lapsi. Ja tällä kohtaa heti huomaamme, miten kuninkaallisuudessa on egoismin vaara, niin juuri tuon loppiaislapsen kehdon äärelle vaeltaa kolme kuningasta, jotka suuressa viisaudessaan tarjoavat lapselle tietoisuuden kullan, tunteen suitsukkeen ja tahdon mirhamin uhrit.

Ja mitä se merkitsee? Luukkaan evankeliumin sielunlapsi herättää ihmisessä antaumuksen, jonka perusteella hänen on mahdollista tarjoita korkeimmat sielunkykynsä korkeamman voiman käyttöön, sen ihmiskehityksen korkeamman voiman, joka Matteuksen evankeliumissa ilmentyy Jeesus-lapsena.

Henkistä taustaa

Henkinen tieto osaa kertoa paljonkin näiden kahden Jeesus-lapsen taustoista. Matteuksen Jeesus on jälleensyntyneenä sama olento, jonka tunnumme jo vanhasta persialaisuudesta Zaratustrana, suurena tietäjänä, joka kaikissa elämissään oli jo vielä kosmisessa todellisuudessa vaikuttavan Kristuksen, aurinkohengen palvelija. Hän ihminen, joka oli vuosisatoja ja vuosituhansia tutkinut Kristuksen tekoja tähtimaailman kautta, ja hänen henkisiä oppilaitaan olivat ne kolme kuningasta, jotka nyt ihmisyyden kolmen kehitysvirran edustajina tulivat Beetlehemiin kumartamaan vanhaa, jälleen syntynyttä kuningastaan.

Näissä kolmessa kuninkaassa havaitsemme myös selvän yhteyden oman Kalevalamme sankareihin, Väinämöiseen, Ilmariseen ja Lemminkäiseen, joissa kohtaamme samat kehitysvoimat toiselta suunnalta katsottuna.

Kun loppiaisen kolmen kuninkaan joulu on vahvasti ihmisen henkisen kehityksen juhla, niin jouluaatto on enemmän ihmiskuntaan liittyvän jumalallisen kehityksen juhla. Siinä missä me voimme tunnistaa kuninkaiden Jeesus-lapsessa korkean inhimillisen tietäjän, Zaratustran, jolla on taustallaan suuri määrä mahtavia inkarnaatioita, me voimme tunnistaa Luukkaan evankeliumin lapsessa sielun, jolla ei ole taustallaan ainoatakaan fyysistä inkarnaatiota tätä ennen.

Sen sielun, joka tähän Jeesus Nasaretilaisen kehoon astuu, ensimmäiseen fyysiseen elämäänsä, me tunnemme parhaiten Krishnana, jumalallisena olentona, jota vanha intialaisuus edelleenkiin niin rakastaa, ja joka epäilemättä on muissa kulttuureissa tunnettu monilla muilla nimillä. Toinen suuri tuntemamme henkinen olento, joka on vahvasti mukana Luukkaan Jeesuksen syntymässä on Buddha, joka sielukehon myötä myös enkelit laulavan kehon paimenille suuren rauhan sanomaa.

Kristus ja Jeesus-lapset

Myöhemmin meillä on vain yksi Jeesus-lapsi ja vielä myöhemmin häneen liittyy kosminen Kristus niin, että puhumme Jeesus Kristuksesta tai Kristus Jeesuksesta. Mutta Kristus, enkelikunnat ja suuri joukko henkisiä ystäviämme on mukana kummankin Jeesus-lapsen syntymässä jo alusta saakka.

Mitä Kolmen kuninkaan joulu meille sitten erityisesti kertoo: pyhitä ajatuksesi, tunteesi ja tahtosi ihmiskunnan korkeimmalle voimalle, jonka tunnemme Kristuksena - tai jonka itse voit kokea omalla tavallasi, nimistä riippumatta. Kristus on se henkinen olento, joka on ottanut tehtäväkseen liittää meidän sisäisen työmme tulokset koko maailmankaikkeuden kehitykseen yhdessä enkelikuntien kanssa.

Ja kuten voimme huomata, kaikkiin näihin asioihin liittyy monia muita suuria kysymyksiä. Niistä voimme jatkaa ja olen iloinen, jos liität tähän kommenttina omat kysymyksesi tai huomiosi.

Ja nuo henkiset kunnat, joiden läpi suuri maan henkisyys virtaa jouluaatosta loppiaiseen, ovat:

Kivikunta
Kasvikunta
Eläinkunta
Ihmiskunta
Enkelit
Arkkienkelit
Suurenkelit
Muodonhenget eli Vallat
Liikkeenhenget eli Voimat tai Hyveet
Viisaudenhenget eli Herruudet
Tahdonhenget eli Valtaistuimet
Harmonianhenget eli kerubit
Ikirakkaudenhenget eli serafit

Rakkaudella
Matti

4 kommenttia . Avainsanat: joulu, jouluaatto, loppiainen, Jeesus, Jeesus-lapsi, uudistuminen, Kalevala, Zarathustra

Joulun aika jatkuu

Perjantai 28.12.2012 klo 19:37 - Matti Kuusela

Vaikka perinteiset joulupäivät ovat jo ohi, joulun suuret voimat jatkuvat edelleen. Joulun pyhät päivät ja yöt, kristalliyöt, jatkuvat aattoillasta eteenpäin huipentuen tammikuun puolella loppiaiseen.

Kuten itse sana ilmoittaa, loppiainen päättää perinteellisesti joulun juhlallisuudet. Ei enempää eikä vähempää kuin kuninkaiden joululla. Loppiaista vietämme varsinaisesti kolmen kuninkaan juhlana.

On helppo tiedostaa, miten loppiainen henkinen merkitsee. Vuoden uusi sydänlapsi syntyy paimenten jouluna. Sen jälkeen kuljemme läpi laskutavasta riippuen kahden- tai kolmentoista vaiheen kehitystien, joka samaistuu niin luonnonkuntiin ja enkelikuntiin kuin Eläinrataankin - ja päättyy kuninkaiden kumartaman Jeesuksen syntymään.

 

Joulun viisaus

Vaikka uusimman tiedon mukaan Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsi syntyi historiallisesti 6.-7. joulukuuta välisenä yönä vuonna 2 eKr. ja Matteuksen evankeliun Jeesus 5. maaliskuuta vuonna 6 eKr., on aika hämmästyttävä maailmanviisaus asettanut näiden syntymien muistojuhlat Eläinrataa aktivoivien pyhien päivien alku- ja loppukohtaan.

Historialliset syntymäpäivät riippuvat menneisyyden vaatimuksista, mutta tulevaisuuden henkiset tarpeet ovat siirtäneet niiden joulujuhlat nykyisille paikoilleen. Tämän johdatuksen on täytynyt tulla hyvin korkealta taholta.

Historialliset syntymäpäivät sijaitsevat kuitenkin nykyisen jouluajan suhteen oikeassa suunnassa. Niitä on joulujuhlaan vain siirretty lähemmäksi toisiaan.

 

Kristillinen joulu

Joulun alla kuulin joistakin radio-ohjalmista huolestuneita äänensävyjä siitä, että joulujuhlan taustalla ovat pakanalliset juhlat, kuten vanha jul, joka on samaa juurta meidänkin joulumme kanssa. Englanniksi joulu onkin "Kristus-juhla", Christmas.

Tuo pakanallinen on menneitä aikoja tarkoittaessaan kuitenkin aika turha sana, sillä Kristus on kuitenkin aina ollut enemmän tai vähemmän voimakkaasti läsnä. Hän on vuosituhansien saatossa lähestynyt ihmiskuntaa ja hän on enkeleittensä läsnäolon kautta valaissut ja lämmittänyt mahdollisuuksien mukaan joulujuhlaa kautta aikain.

Suurin ero on vain siinä, että nyt runsaat 2 000 vuotta sitten hän todella tuli itse maan päälle, vaikkakaan ei vielä kokonaan omassa kehossaan. Hän oli kuitenkin jo mukana molempien Jeesus-poikien syntymässä. Jordanin kaste on tavallaan toinen tai oikeastaan kolmas joulu. Se on juhannus-juhla, joka historiallisesti sekään ei tapahdu aivan keskikesällä, vaan vasta syyskuun loppupuolella vuonna 29 jKr. - auringon ollessa puoli astetta Vaa'assa.

Kun ajattelemme näitä päivämääriä, niistä käy voimakkaasti selville, miten niiden tilallinen asema määräytyy menneisyyden välttämättömyydestä, mutta varsinaiset juhlat syntyvät tulevaisuuden voimista.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus-lapsi, loppiainen, paimenten joulu, Jeesuksen syntymäpäivä, Jordanin kaste

Joulun voima

Lauantai 22.12.2012 klo 21:51 - Matti Kuusela

Hei enkelimaaystävät. Oletko ajatellut, miten ihmeellinen on se luonto, joka elää ja muuntuu valtavana voimana vuoden jokaisena päivänä? Se luonto on elämää, mutta sillä on vahva osuus myös tunteisiin. Ensimmäisestä adventista alkaen maapallon luonnon elämä  alkaa kantaa meidän tietoisuuttamme yhä syvemmälle. Joulun lähestyessä tuo tietoisuus syventää meidät yhteyteen enemmän elämän kanssa, sitten sielullisuuden kanssa, lopulta aina yhteyteen omaan minuutemme kanssa.

Meidän sieluissamme syntyy joka jouluyö Kristuksen välittämistä kosmisista voimista uusi sielunlapsi, sydänlapsi, uusi minuuden aalto, joka kasvaa meissä sisäisesti koko vuoden.l

Joulun sisäisyys

Joulun juhla avautuu sisäänpäin kun kesä avautuu luontoon ulospäin. Henkisen tiedon mukaan kesällä arkkienkeli Uriel johdattaa sielut korkealla maan ylle kosmisiin korkeuksiin, jossa me jokainen uudistumme suuren kosmoksen voimista. Talvella joulun sydämessä Uriel vaikuttaa maan voimissa ja luon meille jokaiselle sisäisen kesän talven keskelle. Silloin henkinen uudistuminen tapahtuu niin sielun sisäisyydessä kuin maan sisäisyydessäkin.

Jouluaikaan Gabriel on kosminen arkkienkeli, joka varsinaisesti ohjaa koko jouluajan tapahtumaa, kaiken syventymistä kohti tuota ihmeellistä jouluyön uudistavaa taikaa.

Se mitä tapahtui historiallisesti noin 2000 vuotta sitten Jeesus-lapsen syntyessä paimenten luomassa maan voimien sisällä ja viattomassa hartaudessa, toistuu yhä uudelleen. Tuo alkujoulun voima on painatunut vahvasti maan eetterisiin voimiin tai elämänvoimiin, niin että se tapahtuu todellisena uudelleen elämänvoimien maailmassa, joka on myös luonnonhenkien varsinainen kotimaa. 

Tähtimaailmat

Kun maan elämänvoimat jouluna laskeutuvat alas maahan, pääsevät suuret kosmiset tähtivoimat vastaavasti laskeutumaan alemmaksi, lähemmäksi maan pintää, ihmistä ja luontoa. Sitä kokemusta ihminen ilmentää himmeleillä - jonka nimi jo tarkoittaa taivasta - lumikiteillä, pikkutähdillä. 

Sielunlapsen syntyessä myös taivas on lähellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, sielunlapsi, tähtimaailma, luonnonhenget

Myötätunnosta Krishnaan

Lauantai 24.12.2011 klo 11:13 - Matti Kuusela

Flensburgilaisten luonnonhenkikirjojen sarjassa  numero 16 katselin jälleen tänä aamuna myötuntoa. Myötätunnon henki on nimeltään Martta ja hän sanoo olevansa syntynyt pyhästä kolminaisuudesta, eli enkelihierarkioita korkeammalta tasolta.

Hän kertoo, ettei hän ole vielä tullut kokonaan tähänangels-song200.jpg maailmaan, sillä ihmiskunta ei ole vielä valmis ottamaan vastaan hänen koko voimaansa ja läsnäoloaan. Me emme yksinkertaisesti kestäisi täyttä myötätuntoa kaikkia elollisia olentoja kohtaan. - Toinen asia on se myötätunto, jota me jokainen yksilöllisesti voimme oppia kokemaan.

Kolminaisuus on maailmankaikkeuden Kristus-linjaa ja Kristus oli Martan mukaan ensimmäinen minä-ihminen, jolla oli täysi myötätunnon voima.

 

Idän vihityt

Myötätuntoa valmistelivat jo korkeat itäiset vihityt, mutta heille myötätunto ei ollut vielä niin henkilökohtainen asia vaan enemmänkin objektiivinen.

Kristus oli itse kokonaan sisällä myötätunnossa, mutta Martan mukaan suuret itäiset vihityt olivat myötätunnosta tietoisia, mutta he eivät varsinaisesti menneet siihen itse sisään, he paremminkin aavistivat sen. Heille myötätunto ei ollut vielä laskeutunut sydämen asiaksi, vaan he kokivat sen pääasiassa korkeammissa olemuspuolissaan.

Itse tahdon lisätä tähän, että jos ajattelemme Äiti Ammaa, niin hän on tässä mielessä puhtaasti Kristus-vihitty, sillä hänessä myötätunto on todella tullut henkilökohtaiseksi asiaksi, sydämen voimaksi ja lähtökohdaksi kaikkeen siihen mahtavaan sosiaaliseen työhön, jota hän tekee.

 

Bhagavad Gita

Tässä tulee mieleen myös suuri itäinen jumalallinen laulu, Bhagavad Gita, josta Taavi Kassila on tänä syksynä tehnyt uuden suomennoksen. Bhagavad Gita oli myös Rudolf Steinerin toisen Suomen vierailun aiheena vuonna 1913, jolloin tuosta jumalallisesti laulusta oli jo olemassa ensimmäinen suomennos.

Minulle on kautta vuosien ollut suuri arvoitus, mistä Steiner tuossa esitelmäsarjassa oikein puhuu. Ja vasta nyt kun olen alkanut tehdä itse meditatiivisia hartaus-harjoituksia, pääsin sisälle tuon esitelmäsarjan rytmiin.

Hän puhuu siis Krishnasta, joka opettaa vaunujenaja Arjunaa. Arjuna on ihmissielu tai henki, joka on juuri alkanut tulla tietoiseksi omasta tekemisestään - vaunujen, siis oman fyysisen kehonsa ajajana.

Ja jumala Krishna on sama suuri sielu, joka kaksituhatta vuotta sitten syntyi ensimmäisen kerran fyysiseen kehoon Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsena, tarjotakseen sitten tuon kehon Jordanin kasteessa Kristukselle hänen ihmiseksi tulemisen inkarnaatiotaan varten.

 

Krishna

Krishna opetti Arjunalle minä-ihmiseksi tulemista. Palestiinassa hän syntyi lapseksi, jota juuri paimenet enkelten kutsumana tulivat tervehtimään.

Tämä jouluaattoilta on erityisesti meidän paimen-sydänvoimiemme ilta ja yö. Sydänvoimat ja paimenet ovat myös vahvassa sisäisessä yhteydessä koko Maan ja maaäidin olemukseen.

Älykkyyttä meiltä ei puutu, mutta se tunne, joka auttaa ymmärtämään ja kokemaan joulun asioita, on hartaus. Vaikka se ei ole mitenkään muodikas tunne, niin se on ratkaisu meidän moniin suuriin ongelmiimme ja kysyksiimme.

Meillä on valtavasti henkistä tietoa, mutta usein se lepattaa kuin ihanana perhosparvena ilmassa, juurtumatta konkreettiseen todellisuus. Alan tajuta, miten tärkeää juuri tuo henkisen tiedon juurtuminen on, ja se näyttää tapahtuvan juuri hartaudentunteiden meditoimisen kautta. Se vahvistaa ja juurruttaa, ja alamme ymmärtää, mitä tiedämme.

Nyt tajuan syvemmin myös sen, mitä Steiner tarkoitti sanoessaan, että meditaatio on sen muuntamista hartaudeksi, mitä tietää. Se on erinomaista meditaatiota.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Myötätunto, myötätunnon henki, Krishna, meditaatio, hartaus, Bhagavad Gita, Steiner, paimenet, Jeesus-lapsi

Nuorimman veljeksen tie ja Kristus-tie

Tiistai 1.3.2011 klo 12:40 - Matti Kuusela

Hei Ystävät ja Enkelisielut,

Meillä on viime päivinä ollut ilahduttavasti kolmesta neljäänsataan lukijaan päivässä. Se tuntuu tosi mukavalta ja osoittaa, että uudelle konkreettisen henkisyyden käsitykselle on tilaa ja tarvetta.

Konkreettisuudella tarkoitan, että henki ei ole vain jotain sellaista meidän ulkopuolellamme, johon jonain erityisenä hetkenä otetaan yhteyttä, vaan henki on aivan todellista ja läsnäolevaa. Luulen, että useimmat meistä hieman arkailevat hengen kokemista, koska meillä on alitajuinen tunne, että henki on jotain, mikä tuomitsee ja tuo näkyville ja valoon meidän mahdollisen heikkoutemme.

Mitä enemmän viime viikkoina olen tutkinut tätä henkeä ja henkisyyttä ja sitä mitä meille on siitä opetettu, sitä hämmästyttävämmin huomaan, miten Kristuksen opetuksissa on äärimmäisen kauniisti ja lempeästi näytetty, miten nykyaikainen hengen kokemus Vanhan testamentin aikaan verrattuna on kokonaan inhimillistä, se on lähellä ihmistä, ei ole mitään pelättävää, ei mitään piilotettavaa.

 

Nuorimman veljeksen tie

Se mitä Kristus itsestään sanoo, antaa ymmärtää, että ihmiskunta on tullut vaiheeseen, jossa me saamme vapautua vanhan luomisen Isä-voimien holhouksesta ja lähteä vapaasti etsimään maailmasta omaa onneamme, niinkuin kansansaduissa tuo nuorin veljeksistä. Ja nyt me jokainen olemme juuri tuo nuorin, jolla on mahdollisuus vapautua.

Se on niin itsestään selvää, mutta onhan se myös haastavaa. Vaatii rohkeutta olla oma itsensä. Vaatii rohkeutta tehdä sitä, minkä itse kokee oikeaksi.

Kuten kansansatujen nuorimman veljen kohdalla, itsenäistyminen ei ole egoismia, vaan se itse asiassa on hyvän tekemistä. Vanhat kollektiivi- ja yhteisöenergiat ovat ehkä joskus olleet hyviä ja auttaneet viemään kehitykstä eteenpäin, mutta nyt voi aivan hyvin sanoa, että yksilön tie, henkisen kasvun tie, nuorimman veljeksen tie ja Kristus-tie ovat kaikki sitä, että me yksinkertaisesti lopetamme uhrina olemisen ja alamme tehdä niitä kaikkia hyviä tekoja, jotka tunnemme oikeaksi.

 

Kenen puolella olet

Pari esimerkkiä tällaisista hyvistä teoista. Kumpiinkin olen niin monta kertaa törmännyt junamatkoilla. Isä ja lapsi ovat laiturilla junaa odottamassa. Lapsi hypähtelee laiturin katospilarin ympäri. Isä kieltää häntä.

Miksi? Koska isä kokee, että muut voivat häiriintyä.

Äiti ja pari lasta matkustavat junassa. Lapsi juoksee käytävällä iloissaan edestakaisin. Äiti kieltää häntä.

Miksi? Usein vain osoittaakseen itselleen, että hänellä on tilanne hallussa, että hän tekee jotain - vaikka lapsi juoksee edestakaisin niin kuin ennenkin. Vain ilmapiiri on nyt ankeampi.

Koen tässä, että se hyväntekijä tai sankari-isä ja sankaritar-äiti on se, joka on oman lapsensa puolella ja antaa tämän leikkiä silloin kun siitä ei ole selvää haittaa kenellekään.

Lapselle leikki on tärkeää. Lapselle on tärkeää kokea ilo ja liikkumisen riemu omassa kehossaan. Hänelle on tärkeää kokea, miten isä ja äiti tukevat häntä, juuri häntä. Miten he kannustavat hänen oman voimansa esille tulemista nimettömiä ja lannistavia maailman energioita vastaan.

Oletko huomannut, miten Suomessa päättäjät toimivat tällä lannistavalla mentaliteetilla. Sen sijaan että Suomen päätöksentekijät olisivat selvästi meidän kansalaisten puolella ja pyrkisivät parantamaan meidän elämäämme ja tukemaan meidän henkistä ja kasvuamme, he mieluummin leikkivät tottelevaista EU:n ja superrikkaiden suuntaan. Okei, he pyrkivät liittoutumaan vahvimman kanssa. Ymmärretty.

Mutta he pyrkivät olemaan nimettömien ylikansallisten voimien puolella siksi, että heillä ei ole sisämmässään yhteyttä siihen henkiseen minä-voimaan, joka antaa ihmiselle luonnollisella tavalla voiman ja tunteen siitä, että haluan tehdä hyvää, haluan tukea jokaista yksilöä, haluan olla se nuorempi veljeksistä, joka auttaa ja ottaa mukaansa matkaan jokaisen, joka tarvitsee hänen apuaan.

Ja ratkaisevalla hetkellä kaikki ne voimat, joita nuorin veljeksistä on matkallaan auttanut, tulevat hänen avukseen.

Meidän politiikkamme on nyt kovin täynnä näitä vanhempia veljiä ja sisaria, jotka toimivat maan tavalla, jotka eivät uskalla eivätkä ehkä näe mitään mieltäkään toimia niiden hyväksi, jotka he kokevat heikoiksi. Tämä vanhimpien energioiden maailma alkaa nyt tosin murtua eikä se enää ole turvallinen. Ongelma on siinä, että turvattomat päättäjämme saattavat etsiä turvaa entistä enemmän sieltä, missä he vanhojen energioiden mukaan kokevat olevan suurimman voiman: ja he ottavat leskiltä ja köyhiltä ja orvoilta ja suuntaavat liikenevää rahaa yhä enemmän sinne mihin supervarakkaat sitä kokoavat.

 

Kenen puolella päättäjämme ovat

Enkelit ja henkinen maailma voivat auttaa tässä aivan vähän, mutta suurin vastuu on meillä jokaisella yksityisellä ihmisellä. Niin kauan kuin yksityiset ihmiset eivät tee henkistä tehtäväänsä - tekemällä itse oikeaksi kokemiaan tekoja - niin kauan ryhmien on uhraduttuva, kettutyttöjen ja muiden. Meidän "aikuisten" on tehtävä työmme niin hyvin, että meidän nuortemme ei tarvitse muodostaa ryhmiä, joiden avulla he yrittävät korjata vanhempia tekemiä virheitä.

Nykyajan henkisyys tukee yksilöllistä henkisyyttä. Kristuksen uskonto on minä, joka toimii rakkauden mukaan, jokaista lähimmäistä kohtaan, myös itseään.

Taru Kristofferista eli Kristuksen kantajasta kertoo kaikkein keskeisimmän. Hän etsi maailmasta suurinta voimaa ja tahtoi asettua sen palvelukseen. Lopulta hän oivaltaa, että suurin voima maailmassa on Kristus-voima jokaisen ihmisen sydämessä. Ja hän antautui palvelemaan sitä.

Rakkaudella
Matti

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Kristus, Kristoffer, päättäjät, politiikka, enkelit, lapsi