Matin blogi

Musiikki, luonto ja ihminen

Perjantai 24.5.2013 klo 20:14 - Matti Kuusela

Kesällä aavistaa ja kokee musiikin luonnossa aivan toisella tavalla kuin talven sydämessä. Kesän tullessa musiikki kaikuu lintujen laulussa. Onhan se totta, kuten tutkijat sanovat, että lintu-urokset laulullaan merkitsevät omia reviireitään, mutta se ei suinkaan ole koko totuus, vaan lintujen mahtavan voimallinen laulu kohoaa kauas taivaallisiin piireihin saakka – ja ne kuuntelevat oman laulunsa heijastusta takaisin maahan.

Kun sitä ajattelee, huomaa äkkiä miten enkelten viestit soivat luonnon äänten mukana ympäri koko maapallon. Valaat täyttävät meret omalla informaatiollaan, joka on äärettömän tiheää. Yhdessä sekunnissa ne välittävät kokonaisen ihmiskirjan verran informaatiota miljoonille meren olennoille. Revontulten ääni tuo suurten enkeliolentojen viimeisiä viestejä suoraan auringosta.

Tähän luonnonolentojen henkisesti puhuvaan ja soivaan maailmaan verrattuna meidän ihmisten informaatiomaailma on vielä hyvin vaatimatonta. Ajattele miten se, mitä aurinko puhuu, tulee suoraan tiedoksi kaikille pohjolan olennoille, oikeastaan vain me ihmiset olemme tietämättömiä siitä, mitä luonto puhuu, mitä maailmankaikkeus puhuu.

Niin upeita löytöjä kuin tiede jatkuvasti tekee, se laahaa monessa mielessä paljon jäljessä siitä, mitä taas aivan tavalliset ihmiset ymmärtävät. Se että revontulista tulee ääntä, on vasta hiljan tieteen vahvistama. Se että kasvit eivät suinkaan taistele elintilasta luonnossa, on sekin vasta hiljattain tullut tieteelliseksi käsitykseksi. Meillä muistan miten innokkaasti siitä puhui Esko Jalkanen jo vuosikymmeniä sitten, ja Steiner sata vuotta sitten, ja varmasti se on ollut ikiajoista saakka henkisesti suuntautuneiden ihmisten aivan normaali kokemus.

Musiikki on luonnon sisäisen kielen yksi taso. Kasvien henget ilmoittavat, että jos haluat kommunikoida kasvien ja kukkien kanssa (ja puiden), laula niille. Kun alat laulaa, mieluummin tietysti ääneen, niin voi tapahtua jotain ihmeellistä. Alat sisäisellä korvallasi kuulla vaikka miten kukkaniitty laulaa, tai tuuli, tai voikukkien kultakelta.

Mielikuvitus sanoo, että siitä voi kehittyä todellinen keskustelu luonnon kanssa, mutta vaikka kuinka aina silloin tällöin päätän tuota kokeilla, aina sen olen luonnossa unohtanut. Mutta on varmasti paljon musikaalisia ihmisiä, joille tuo luonnon kanssa laulaminen avautuu aivan helposti. Kokeilkaa!

Musiikin olemus

Liitän tähän joitakin jo kauan sitten alleviivaamiani kohtia Steinerin Saksassa pitämistä musiikkiesitelmistä vuodelta 1906, vihkosena joka on ilmestynyt 1988 nimellä Musiikin olemus.

... Silloin ihminen oppii vähitellen näkemään sen, mitä nimitetään ihmisen astraaliruumiiksi. Hän kokee maailman, joka on paljon todellisempi kuin tavallinen fyysinen maailma. Fyysinen maailma on eräänlainen astraalimaailman tihentymä, kristallisoituma.

Tämä uusi maailma ei ole valo- tai värimaailma, vaan se ilmenee ensin sävelmaailmana. Tässä tietoisuuden tilassa ihminen saavuttaa kyvyn henkiseen kuulemiseen, sellaisten sävelyhdistelmien, sävelmoninaisuuksien havaitsemiseen, joita fyysinen korva ei erota. Tätä maailmaa kutsutaan henkiseksi maailmaksi.

Mutta henkisen maailman peruselementti on sävelten virtaava meri.

Näkyvässä maailmassa kaikki edustaa tiettyä henkisen maailman säveltä. Kaikilla esineillä on olemuksensa perustalla henkinen sävel. Itse ihminen on syvimmältä olemukseltaan tällainen henkinen sävel.

Luova säveltaiteilija asettaa ulkoisiin säveliin rytmin, harmonian ja melodian, jotka yön aikana ovat painuneet hänen eetteriruumiiseensa. Muusikolla on tiedottomasti henkisessä maailmassa esikuva, jonka hän muovaa ulkoisiksi säveliksi. Tämä on se salaperäinen yhteys, joka vallitsee fyysisessä maailmassa soivan musiikin ja korkeamman, yöllä henkisessä maailmassa soivan musiikin välillä.

Kun ihminen kuulee musiikkia, voi yliaistisesti havaita, kuinka sävelet virtaavat ja miten ne tarttuvat eetteriruumiin kiinteämpään ainekseen ja saavat sen soimaan mukanaan. Siitä ihminen saa mielihyvää. Se johtuu siitä, että ihminen silloin kokee astraaliruumiillaan voittaneensa eetteriruumiin.

Kun musiikki soi duurissa, voi seurata miten aistimusruumis voittaa eetteriruumiin. Molli-asteikossa on eetteriruumis voittanut aistimussielun...

Kun ihminen elää musiikissa, hän elää henkisen kotimaansa heijastuksessa. Tässä henkisen maailman varjokuvassa ihminen löytää korkeimman mielenylennyksensä ja läheisimmän suhteen ihmisen peruselementtiin.

Musiikissa ihminen kokee maailmantahdon sydämensykkeen.

Sielu elää sävelten kautta siinä maailmassa... jossa tunteet vielä elävät.

Musiikin alkukuvat ovat henkisessä maailmassa, kun taas muiden taiteiden perikuvat ovat itse fyysisessä maailmassa. Kun ihminen kuuntelee musiikkia, hän voi hyvin, koska sävelet soivat yhteen sen kanssa, mitä hän on kokenut henkisessä kotimaassaan.

Muusikko kuulee välittömästi maailman kautta virtaavan jumalallisen tahdon sydänsykkeen. Hän havaitsee se, miten tämä tahto ilmenee sävelissä. Sillä tavoin hän on lähempänä maailman sydäntä kuin kaikki muut taiteilijat. Hänessä elää mahdollisuus kuvailla tahtoa, maailmantahtoa. Musiikki on luonnon tahdon ilmausta, kun taas kaikki toiset taiteet ovat luonnon idean ilmausta. Koska musiikki virtaa lähimpänä maailman sydäntä, koska musiikki on niin välitön ilmaus maailman sisäisyyden aaltoilusta ja kuohunnasta, siksi se vaikuttaa välittömästi ihmissieluun. Siinä jumalallisuus virtaa sieluun erilaisissa muodoissaan. Siksi on ymmärrettävissä, miksi musiikilla on niin välitön, niin perustava vaikutus ihmisen sieluun.

Aavista miten tärkeää on vaikka laulella pieni hetki aivan omalla äänellä. Olennaista siinä on se, miten ääni kaikuu ja soi omassa olemuksessa, fyysisessä kehossa ja aurassa, miten ihminen sillä tavoin ilmoittaa tälle maailmalle olevansa olemassa, ja miten enkelit ja luonnonolennot pääsevät sisäisesti liittymään lyhyeenkin lauluun tai hyräilyyn, mutta nimenomaan itse laulettuun. Sähköinen laulu tai äänenvahvistus ikävä kyllä poistaa musiikista monia sisäisiä tasoja, minkä takia jokaisella itse lauletulla sävelellä on sielullisilla tasoilla niin suuri elävöittävä vaikutus.

Ja muistammehan miten niin monissa maalauksissa enkelit on kuvattu juuri taivaallisina soittavina olentoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: musiikki, henkisyys, luonto, lintujen laulu, Rudolf, Steiner, musiikin alkukuvat, sävelet, sielu

Kevät tulossa

Maanantai 29.4.2013 klo 23:47 - Matti Kuusela

Hei hyvät ystävät, kevään tulo ilahduttaa. Onhan se toki kalenterin mukaan ollut jo kauan paikalla ja sulattunut lumia, mutta vasta nyt alkaa tulla kehoon sellainen tuntu, että kevätenergiat nousevat maasta ja kantavat kävelijää. 

Kevään arkkienkeli Rafaelin aika alkaa itse asiassa olla jo loppu ja nyt on kesän Urielin aika. Uriel odottaa meitä taivaan korkeauksissa, jonne osa sielullisuudestamme kohoaa kesän taian aikana. Siellä me vastaanotamme sieluumme uutta kosmista valoa ja uutta informaatiota auringosta. Kesä on kosmisen päivityksen aikaa, ja siksi me täällä maan päällä enemmän tai vähemmän uinumme, kun osa sielustamme on tuolla korkeuksissa.

Linnut tosin ennättävät sinne ensin. Kevään lintujen laulu kohoaa eetterivoimienomenenkukka_pysty_300.jpg siivin korkealla taivaallisiin avaruuksiin ja heijastuu sieltä takaisin maahan. Tuo alas heijastunut lintujen laulu tuo myös uusia korkeita voimia maan pinnalle.

Ja maan sisäiset energiat kohoovat nyt ylös katsomaan aurinkoa, leskenlehdet keltaisina ja pian myös valkovuokkojen valkea kukkasilmät valaiset lehtoja ja pientareita.

Näitä tapahtumia on hyvä katsella luonnonhenkien ja enkelten silmin. Vaikkei paljoa ymmärtäisikään, tekee oikein hyvää kuvitella, miten kaikkialla keväisten muutosten työntekijöinä ovat luonnonhenget ja heidän ohjaajinaan enkelit - tai haltijat tai keijut, tai tontut. Luonto on kovin täynnä väkeä ja kaikilla on töitä.

Mielikuvitus

Mielikuvitustaan voi vaarattomasti käyttää keväisen luonnon tapahtumien arvuuttelemiseen. Kun mielikuvituksessaan jäljittelee sitä, millaiset keijut luovat sinivuokon sinen ja millaiset taas valkovuokon valkeuden tai leskenlehden kirkkauden, ei paljon voi erehtyä. Ja sen mitä mahdollisesti erehtyy, sen luonto ja maailma korjaavat. Kunhan itse ensin lähdemme liikkeelle ja olemme avoimia ja tunnustelevia, niin silloin meillä on koko ajan mahdollisuus oppia uutta.

Ja mitä se oppiminen merkitsee? Se tarkoittaa, että meille kehittyy todenmukaisempi  käsitys maailman toiminnasta. Ja se on paljon.

Ei myöskään tarvitse pelätä, että mielikuvituksen käyttö hämärtäisi todellisuuden ja kuvittelun välistä rajaa. Ei suinkaan. Mitä enemmän mielikuvitustaan käyttää, ja mielellään luovasti, sitä herkemmäksi tulee havaitsemaan sen erilaiset todellisuusvivahteet.

Kehittyy jopa sellainen aisti, että kun luo jonkin kuvan tai tapahtumasarjan vaikka kasvien kasvusta tai pilvien leikistä, voi tunnustella miten hyvin tuo kuva sopii todellisuuteen. Ja ellei se oikein sovi, voi yrittää uudelleen ja tunnustella taas.

Ja jos kerta kaikkiaan ei saa kuvaansa sopimaan, senkin huomaa.

Mutta se on varmaa, että tällainen harjoittelu kehittää sisäisiä voimia, joilla on aina runsaasti käyttöä. Sitä rikkaammaksi tulee sisäinen elämämme, mitä enemmän me käytämme mielikuvitustamme, ja mitä enemmän harjoittelemme jäljittelemällä luonnon luomistyötä.

Alkukesä

Alkukesä onkin sitten varsinainen aistien paratiisi. Luonto on kaikkialla noussut eloon ja joka paikassa on vielä niin paljon vettä, että kasvillisuus pysyy vihreänä ja hyönteiset ja linnut vauhdikkaina. Silloin onkin hyvä imeä itseensä vaikutelmia kaikilla mahdollisilla aisteilla. Se antaa sisäistä ravintoa pitkäksi aikaa.

Jos aikaisempina kesinä on joskus heinäkuussa huomannut, että hups, kesästä on jo suurin osa mennyt, kannattaa tänä kesänä ottaa oikein kalenteri esille ja katsoa montako viikonvaihdetta todella kesäkuussa on, ja mitä käyttöä niille on jo tulossa. Etenkin jos tekee kesäkuun töitä, kannattaa sen harvojen vapaapäivien käyttö suunnitella huolellisesti.

Voi miettiä, mikä syksyllä tuntuu eniten kesältä? Ja sitten kannattaa tehdä sitä, ainakin sen yhden kerran, josta saa muiston lokukuun pimeneviin iltoihin.

Enkeli-ihmisille

Enkeli-ihmiset voivat kesäkuussa mielellään tehdä yhden hyvän asian, nimittäin enkeleille. Meitä lähinnä olevat enkelit osallistuvat kovasti kukkien ja muiden luomiseen, mutta heilläpä ei ole sellaisia aisteja, joilla he voisivat nähdä, millaiselta kesän kukkamaailma tai sinitaivas silmin katsottuna näyttää tai miltä lintojen laulu korvin kuultuna kuulostaa.

Siksi sinä voit olla enkelillesi ja ehkä suuremmallekin joukolle enkeleitä silmät ja korvat, ja vaikka nenä ja makuaistikin. Kutsu enkelit mukaasi katsellessasi jotain kaunista paikka, avaa kaikki aistisi ja välitä nämä vaikutelmat enkeleille. 

Äläkä turhaan mieti, miten se tehdään. Kun niin tarkoitat, niin tapahtuu. Se on suuri iloa ja suuri apu enkelten maailmalle!

PS.

Ja muistathan, että tosiaan kosmisesti tiistaina on nyt pääsiäispäivä: maa, aurinko ja eläinrata ovat samassa suhteessa keskenään kuin ensimmäisenä pääsiäisenä vuonna 33. Ja kosmos kyllä muistaa sen. Ja sinäkin saatat huomata jotain. Jos vappu ei enää kutsu kaikkia voimia käyttöön, niin voitkin tunnustella sisäisesti pääsiäistä, ylösnousemuksen juhlaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kevät, kesä, Uriel, luonnonhenget, enkelit, mielikutus, todellisuus, lintujen laulu

Suomalaisten - ja slaavien - historiaa

Perjantai 15.2.2013 klo 1:36 - Matti Kuusela

Sain tänä iltana käsiini Valentin Tombergin kirjoituksen "Suomalaisuus venäläisessä hengenelämässä" vuodelta 1931. Kun Suomen historia näyttää olevan ihmeellisen vaikea aihe, niin katsotaan mitä hengentutkija Tomberg on saanut aikaan. Hän on meille sikäli läheinen, että hän syntyi Pietarissa ja eli Venäjän vallankumouksen jälkeen pitkän aikaa Tallinnassa.

Hän kertoo, miten jo ulkoinen historiantutkimus on osoittanut, että suuret osat nykyisestä Euroopan puoleisesta Venäjästä Moskovan seudut mukaanluettuna olivat suomensukuisten heimojen asuttamia 800- ja 900-luvuilla. Vähitellen näitä alueita alkoivat asuttaa slaavit, jotka sekoittuivat suomalaiseen väestöön. Heidän jälkeläisistään syntyi suurvenäläinen kantaväestö.

Samaan aikaan 800-luvulla alkoi myös pohjanmiesten laajentuminen suomalaisalueille. Henkisesti katsottuna heidän mukaan tuli minuuden virike slaavilaisille kansoille. Sillä oli kyllä sielullista laajuutta, mutta siltä puuttui sisäistä koossapysymisen voimaa, jota se sai normanneilta.

 

Slaavilainen sielullisuus

Toinen slaavilaisen sielun ominaisuus, subjektiivisuus, joka ilmenee niin selvästi erityisesti puolalaisuudessa, antaa sielullisuudelle lämpöä ja myötätunnon kykyä, mutta sillä on vaara sivuuttaa ulkomaailman realiteetit. Sen seurauksena sielullisuus voi sumentua ja jäädä kuin huumaantuneena omaan itseensä.

"Niin sympatia kuin antipatiakin, ilo ja tuska elävät slaavilaisessa sielussa hienoimpia vivahteita myöten, elämän kaikki soinnut voivat siinä löytää ilmauksensa."

Suomalaiset heimot taas olivat kehittäneet sielunelämää, jota slaavit pitivät arvoituksellisena. Ja siitä tullaankin yhteen ja minulle uuteen mahdollisuuteen sanan Suomi selitykseksi. Muinaaslaavit nimittivät suomalaisia sanalla tsudi, joka on hyvin samankaltainen kuin ihmettä tarkoittava tsuda. Tsudiak taas tarkoittaa erikoista ihmistä tai erakkoa.

Nämä "ihmeelliset" kuvaavat hyvin suomalaisia, meitä kun pidettiin taikojen tekijöinä sekä ihmisen kätkettyjen sisäisten voimien tuntijoina, erityisesti siinä miten sana vaikuttaa luonnonvoimiin. Kun slaavi katseli suomalaista, hän Tombergin mukaan koki, miten suomalaisissa sana vaikuttaa ulos luontoon, mutta hänen oma sielullisuutensa ei virtaa hänestä ulos maailmaan.

Tätä suomalaisten objektiivista kykyä vaikuttaa maailmaan piti subjektiivisesti asennoituva slaavi yliluonnollisena.

 

Puhuttu ja laulettu sana

Suomalaisten toiminnallinen objektiivisuus ilmeni erityisesti puhutussa ja lauletussa sanassa. Sen mahti syntyi eläytymisestä siihen, että hänen puhuessaan hänen yllään olevat henkiset vallat olivat tässä puheessa mukana. Tombergin mukaan muinaissuomalaiset kokivat puheensa kuin maljaksi, johon jumalten voima virtaa.

Se oli kulttuuria, jonka voima ei ilmennyt kivisina kaupunkeina, vaan kalevalaisina muistomerkkeinä sanan huikeasta mahdista kielen rytmien ja sointujen avulla.

Slaavilaisten puheessa ja laulussa taas jokainen äänne oli täysin sielullistunut. Siksi voi sanoa, että suomalainen lähetti puhuessaan ulos luonnonvoimia, mutta slaavi veti puhuessaan ulkoista maailmaa oman sisäisyytensä piiriin.

Tätä voi verrata myös lapsuuteen ja vanhuuteen. Kulttuurina slaavilaiset ilmaisivat lapsuuden voimia vetäessään maailmaa itseensä, suomalaiset taas jo ammoin kypsyneitä vanhuuden voimia vaikuttaessaan puheellaan luontoon, antaessaan voimiensa vaikuttaa ulospäin. Se oli kuin lapsen kohtaamista isovanhempiensa kanssa, lapsen joka elää täysin tulevaisuuden uneksimiseen uppoutuneena. Se oli myös rauhanomaista kohtaamista, sillä suomalaissotia ei slaavien muuten sotaisessa menneisyydessä ollut lainkaan. - Ja siksi historiankirjoitus on niin hiljaa tuosta ajasta.

 

Rakkauden menneisyys

Tomberg puhuu suorastaan rakkaudesta tuona aikana, jona noin kaksi kolmasosaa suomalaisuudesta katoaa slaavien keskuuteen kuin vuoropuheluna näiden kansojen arkkienkeleiden välillä. Tämä yhdistyminen antoi slaavilaisille kansoille niiden tarvitsemaan objektiivisuutta.

Tällä tavoin tuli yhteen bysanttilaisia sekä normannien, mongolien ja suomalaisten vaikutuksia valmistelemaan itäisen Euroopan tulevaisuutta.

Tomberg jatkaa, miten venäläinen kansansielu elää vieläkin unitilassa, josta se ei kykene nousemaan omassa olemuksessaan ulkoisen historian tasolle. Mutta uinuessaan se näkee tulevaisuuden valveunia, kuin siemeniä itäisen Euroopan tulevaisuuden tehtävään.

5 kommenttia . Avainsanat: Suomi, historia, suomalaiset, slaavit, kieli, rytmit, soinnut, mahti, puhe, laulu, luonnonvoimat, sielullistuminen, jumalat, taiat, Valentin, Tomberg

Mustarastaan laulu

Keskiviikko 30.5.2012 klo 20:17 - Matti Kuusela

Muistiini painui vahvasti kun parikymmentä vuotta sitten kuulinmustarastas.jpg Helsingissä mustarastaan laulavan jouluyönä tasan klo 24. Flensburgilainen saksankielinen kirjasarja kertoo lisääkin mustarastaan laulusta.

Haastateltavana on yksittäisen mustarastaan henki Nanine, joka kertoo että mustarastaat ovat siirtyneet metsälinnuista ihmisten seuralaisiksi pääasiassa siksi, että heille annetaan huomiota. Naninen mukaan hänen laulunsa tulee erityisen hienoksi juuri silloin, kun ihmiset kuuntelevat häntä!

Sitten Nanine lisää jotain hyvin jännittävää: he laulavat syntyvälle minuudelle. Ja juuri ihmisminuudet mustarastaat kokevat vahvasti myös omaksi minuudekseen!  Mustarastaat kokevat siis voimakkaasti ihmisten heräämisen uuteen minätietoisuuteen. He haluavat olla siinä mukana.

 

Vaikka polkupyöränkello

Mustarastaat ovat kiinnostuneita kaikista äänistä. Nanine kertoo matkivansa mielellään polkupyörän kellon ääntä, sillä hänen pihallaan on poika, joka mielellään soittelee pienen pyöränsä kelloa.

Mustarastaita innostaa, että joku kuuntelee kiinnostuneesti heidän lauluaan, ja he ottavat mielellään vastaan uusia sävelkulkuja omaa sointimaailmaansa kaunistaakseen. Saksassa he jäljittelevät mielellään satakieliä, mutta he voivat pitää myös vaikka radio- tai televisio-ohjelmien tunnusmusiikeista.

Koska mustarastaat ovat hyvin yksilöllisiä lintuja, he kilpailevat keskenään ja haluavat luoda oman sointitilansa toisenlaiseksi kuin naapurinsa.

Laulun alun huilumaisilla äänillä he virittävät laulusointinsa ja liittävät näitä uusia osioita sen keskivaiheille. Ja mitä enemmän niitä on, sitä hienompaa.

Kaikkilla missä soivat laulumaiset äänet, sinne kokoontuu enkeleitä, ja mustarastaille on tärkeää luoda näitä tiloja enkeleille myös ihmisten hyväksi, sillä valkeat enkelit tuovat mukanaan hyvää henkisyyttä.

Mustarastaat siis luovat luontoon ja maisemaan erityisen hienoja tiloja enkeleille, tiloja, joissa enkelit voivat vaikuttaa.

 

Sointi ja kosteus

Mustarastaat laulavat mielellään sateen jälkeen tai ennen sadetta, jolloin ilma on kosteaa. Vesi ja ääni ovat silloin hyvin lähellä toisiaan, melkein samaa.

Myös silloin, kun kaste lankeaa maahan, mustarastaat laulavat mielellään. Vesi on näkyväksi tullutta sointia, ja kaikkialla missä sointi vaikuttaa, voivat enkelit toimia hyvin.

Se johtuu siitä, että enkelit kävivät läpi oman ihmisyyden eli minuuden kehityksensä vaiheen maan edellisessä inkarnaatiossa, jota nimitetään vanhaksi kuuksi. Tämä kuutila oli juuri maankehityksen vesivaihe, jossa valo tiivistyi vedeksi ja ääneksi, ja siksi se on enkeleille niin tuttua. Kosteuden tiivistymisen aika muistuttaa heitä siitä, miten he itse loivat oman minuutensa.

Tuo oli hieman vaativampi asia sellaiselle, joka ei ole ennen kuullut maan edellisistä elämistä, mutta hyvin moni asia selviää niiden kautta.

Jos olet ihmetellyt, miksi mustarastaat hiljentävät omaa lauluaan silloin kun myös muut linnut alkavat laulaa, se johtuu siitä, että he kuuntelevat. He hiljentävät omaa lauluaan kuullakseen paremmin myös miten toiset laulavat.

Keväisellä iltapäivä- ja iltalaulullaan mustarastaat tahtovat osallistua niiden suurten enkeleiden työhön, jotka kantavat kevään voimia ja luovat niiden avulla.

Laulun alun huilumaiset äänet ovat virittäytymisen lisäksi myös ilmoittautuminen: ilmoittaudun mukaan lauluun.

Mustarastaat ovat oppivaisia, ja vaikka he eivät laulakaan yhtä kauniisti kuin satakielet, kokevat he oman laulunsa ihmeen kauniiksi. Heidän laulunsa yksilöllisyys johtuu myös siitä, että he toimivat yhdessä paikkojen enkeleiden kanssa, ja ne ovat hyvin yksilöllisiä, yksilöllisempiä kuin ihmiset, ilmoittaa Nanine. Hän jatkaa, että on virheellinen käsitys, että kaikki enkelit olisivat samanlaisia.

Mustarastaat voivat kilpailla naapureittensa kanssa myös niin, että yksi laulaa jonkin säkeen ja toinen toistaa sen hieman monimutkaisempana ja niin jatketaan. Mustarastaille on tärkeää selvittää, kuka heistä on varsinainen mestarilaulaja.

 

Leivojen lennosta luonnonhenkiin

Lintujen laulut ovat hyvin erityyppisiä. Leivoset eivät edes osaa lentää samalla laulamatta, mutta mustarastailla laulu on itsenäistä ja kaikkein tärkein asia elämässä.

Ja mennäänpä jälleen syvällisempään tietoon, joka tosin luonnonolennoille on aivan selkeää. Mustarastaiden poikasilla laulu alkaa 19. päivän iässä, mikä johtuu siitä että kuu kiertää taivaalla identtiseen asemaan joka 19. vuosi.

Selitän nyt tätä omalla tavallani. Yhdeksässätoissa päivässä kuun hallitsema vesielementti käy läpi tiivistetysti kaikki kuunsolmun 19 vuoden kosmiset asemat, jolloin veden elementtiin ja eettereihin liittyvät elämänvoimat kuin kypsyvät ja kohoavat seuraavalla kierroksella korkeammalle tasolle, lauluksi.

Luonnonhenget iloitsevat laulusta ja he myös kantavat laulujen substanssia eteenpäin ja luovat siitä uutta. Keijut pitävät näistä sointitiloista, joissa ääni on kaunista, ja vaikuttavat niissä. Keijut myös virtaavat laulun äänessä ja hengityksessä. Näin syntyy myös laulunhenkiä, joilla on oma sielullinen tasonsa ja jotka edelleen syventävät sointitilan tunnelmaa. - Näin varmaan käy etenkin kansanlauluja laulettaessa ulkona, jos vain kovaääniset eivät pääse liikaa häiritsemään.

Naarasrastaat ovat ruskehtavia, mutta mustarastaat näyttävät panevan painoa sille, että urosmustarastaat mustissa puvuissaan muistuttavat pappeja. Aluksi ajatus näistä mustarastaspapeista saattaa kuulostaa hullunkuriselta, mutta mistä puhuimmekaan aluksi, siitä että mustarastaat tahtovat yhdessä moninaisten enkelien kanssa olla laulullaan tukemassa ihmisten uuden minän eli Kristus-minuuden korkeampaa kehitystä. Ei lainkaan vähäinen tehtävä papille!

Kuten jo saattaa arvata, mustarastaat kokevat tahdon laulaa yhteiseksi ihmisten ja itsensä välillä, ja heidän viestinsä meille on: Kuunnelkaa meitä, silloin laulumme tulee yhä paremmaksi!

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mustarastas, linnunlaulu, sointitila, kuuntelu, papit, reviiri, enkelit

Laulua, enkelten puhetta ja kosmisia viestejä

Perjantai 3.6.2011 klo 14:10 - Matti Kuusela

Eilen iltapäivällä satuin kuulemaan autoradiosta Radio Suomesta vähän ennen kolmea kaunista laulua, naisäänellä. Etsin sitten jälkeenpäin suurella vaivalla esittäjän, joka oli Tarja Merivirta.

Mietin sitten, miten paljon meillä Suomessakin on hienoja taiteilijoita, jotka eivät pääse radion soittolistoille, ja joista emme tiedä mitään, kuten en minäkään ennen tästä Merivirrasta. Katselin sitten juutuubia, josta löytyi hänen laulujaan 90-luvulta saakka.

Hänen äänensä on kauniin avoin ja myös tallennustyyli sellainen, jossa ääni soi kauniisti. Musiikkitaustat olivat suomalaista kansanmusiikkilaatua, mutta niissä soi viehättävä irkkutemperamenttinen keveys.

Se että häntä pääsi kuulemaan radiosta, johtui siitä että kysymyksessä oli konserttitallennus Himokselta. Suurten levy-yhtiöiden sensuuri, tai mikä se rajoittava tekijä lieneekään - ei näköjään pääse joka paikkaan.

 

Revontulten laulu

Kuuntelin siis netistä vain
yhden Merivirran laulun,
joka kertoi Revontulista.dandelions.jpg
Vanha suomalainen ihana kansansävelmä ja sanat Ilmari Kiannolta. Yleensä en jaksa laulujen sanoja edes kuunnella, kun keskityn vain yleisvaikutelmaan, mutta nämä sanat olivat hyvät. Täyttä asiaa, ehkä hieman lapsenomaisen yksinkertaisia, mutta joskus todellisuus on sellaistakin.

Tarja Merivirran laulu kuulosti minun korvissani jotenkin "oikealta" laululta.
Ja siihen revontulet sopivat hyvin mukaan. Revontulet ovat suurten enkelten puhetta. Siis aivan oikeasti.

REVONTULTEN LEIKKI

(Nyt toisella kertaa kuunnellessani tajusin, että tämä lienee sama laulu, joka ikivanhassa koulun laulukirjassani. Mutta kyllä soi kauniisti ilman kouluharmonia.)

Jos on katsellut puheen sähköisiä jälkiä oskilloskoopista, niin huomaa heti miten lähellä sitä vaikutelmaa taivaan sähköisten revontulten liike on.

Revontulten kantoaalto tulee Auringosta saakka, ja revontulet välittävät maahan aurinkokuntatason viestejä. Niin, ja revontulilla on myös ääni. On huvittavaa, miten kauan tieteelliset tutkijat kielsivät tuon äänen olemassaolon, kun se ei sopinut heidän ajatuksiinsa. Nyt se on kuitenkin jo todettu.

 

Taivaan viestit

Maa on yhteydessä taivaalliseen informaatioon monin tavoin. Yksi suuri pohjoisen viestintä tapahtuu siinä, miten porotokat piirtävät maahan reittejään. Se on myös korkeampaa maailmankaikkeuden puhetta. Porojen tärkeydestä maahan kirjoittajina kertoo myös monien porojen sarvien valtava koko. Ne ovat kosmisia antenneja.

Meillä on syvää tietoa näistä asioista, niin syvää, että se ilmeisyydellään helposti naurattaa meitä: hah, vai kosmisia antenneja.

Mutta niin se vain on. Sarvet välittävät päähän kosmista tietoisuutta. Perinteelliset pirunsarvet taas kuvaavat yliälykkyyttä. Ne eivät avaudu kosmokselle, vaan vahvistavat pään ajattelun yksipuolisuutta. Maailma kertoo viestejään niin monin ja herkin tavoin, jotka ovat aivan lähellä meidän normaaliakin tietoisuuttamme.

 

Kukkien viestit

Ajatellaan vielä keväisen kesän kukkia ja vaikka sitä, miten kauniilla tavalla voikukat aamulla suuntaavat tienpientareella kukkansa kohti Aurinkoa. Ne imevät maahan auringon kautta uudistavia kosmisia voimia. Keltainen vahvistaa ihmisessä maksaa ja solar plexuksen aluetta, solaarikeskusta.

Mutta kukat ottavat vastaan myös kosmista informaatiota. Aurinkoon suuntautuessaan kukan teriö kuuntelee maailmankaikkeuden tähtivoimia Auringon kautta. Kasvissa informaatio siirtyy kukasta juuren mineraalisuuden "kidekoneeseen", jossa voimme kuvitella, miten maahiset kuuntelevat kasvien juurin välityksellä näitä maailmankaikkeuden uutisia. Ja välittävät ne sitten koko maan käyttöön oman maahisverkostonsa välityksellä. Maahiset ovat juuri maan tietoisuus.

 

Valaiden laulu

Myös valaiden laululla on samanlainen merkitys. Heille korkeiden enkeliolentojen tai jumalten viestit tulevat vain henkisen äänen välityksellä ja he lauluvat sen sitten valtameriin, joissa valaiden laulu aivan fyysisesti kantaa tuhansia kilometrejä. Maailma on täynnä tällaista viestintää. Ja aivan lähellä meidän tietoisuuttamme.

Norsutkin tahtovat mukaan tähän kirjoitukseen. Heidän matalat äänensä, joiden tutkiminen on vasta alullaan, kantavat myös aivan fyysisellä tasolla kymmeniä kilometrejä. Voit kuvitella, minkätyyppisiä asioita he kertovat.

Luonnonhenkien ja haltijoiden kertoman mukaan esimerkiksi valaiden laulu saattaa kertoa muille elävillä seuraavan vuoden tähtienergioista, juhla-ajoista, ihmisten luontoon vaikuttavista toimista ja ehkäpä jotain sellaista, mille meidän ihmisten on sitä ymmärtääksemme erityisesti herkistyttävä.


1 kommentti . Avainsanat: Tarja Merivirta, revontulet, revontulten puhe, enkelten puhe, valaiden laulu, kukkien viestit